Tosi kauniit ja lämpimät säät ovat jatkuneet, satoakin on kypsynyt. Sen näki jälleen torilla, kun väkeä liikkui ja kävi pyydykseen. Syksyn satoakin oli tarjolla runsain määrin. Pata-Jussi oli päässyt kuukauden tauon jälkeen takaisin omiin tiloihinsa ja niin sain pitkästä aikaa myyntiin taas limppuja, jotka loppuivat, vaikka jouduin lähtemään jo kello puoli kaksitoista kiiruhtaen sairaalahartauteen Noormarkkuun.
Omakotiasujana huomaa töitä riittävän jatkuvasti. Niinpä marjapensaiden satoa pitäisi noukkia talteen. Raparperit ovat jo kauan olleet ennätyssuuria. Harvojen ja lyhyiden perunarivien kovasti kasvaneita perunanvarsia on pitänyt yrittää pönkittää. Nurmeakin taas tänään ehti leikata edes osaksi. Orapihlaja-aitaa pitäisi perata, aidan päältä sahasin jonkin kasvua häiritsevän puunoksan. Mielessä on malliesimerkkinä Noormarkun seurakunnan hyvin hoidettu orapihlaja-aita, joka perattiin ja sitten juuret peitettiin komealla runsaalla sahan kuorijätteellä. Aitaa on todella ilo katsella kuten uuden hautausmaaosan jykevää kiviaitaa Pori-Kankaanpää-tien varrellakin.
Omalla tontilla on kyllä nyhdetty kaikki pujot, joille olen allerginen monien muiden kanssa. Harmikseni pujoja näkyy muualla liiankin kanssa. Jokaisen pitäisi aina pujon nähdessään nyhtää se pois juurineen, niin saataisiin tämä haitallinen kasvi vähenemään. Liikuntakeskuksen pururadankin varressa -ei tosin kovin monessa paikassa - kasvaa näitä pujoja. Totesin sen taas kerran viime vuoden jälkeen, kun maanantaina kiersin pururataa. Ei tee sen tähden mieli ainakaan näin kesällä koko radalle. Kuninkaanlähteellä, jossa tänäänkin teimme lenkin Koskelan Jallun kanssa, ei pujoista ole pienintäkään haittaa, on riittävän karua maastoa - onneksi. Omakotitalomme kadun toisella puolella seurakunna pellot näyttävät tänä vuonna olevan viljelemättömiä, tänään niitettiin kadunvarsi, jossa moni pujokin leikattiin.
Metsässä olisi kovin mustikkaa, vaimo vähän noukkikin. Eilen hän keitti ensimmäisen mehumaijallisen punaisia viinimarjojakin mehuksi. Kerran on jo syöty itse noukittuja kanttarellejakin. Näin syksyn herkut ovat kypsymässä. Uudet perunat hankitaan torilta, omat säästetään talveksi. Viime talveksikin pienen alan perunat riittivät, olivat todella isoja, niin varmaan tänäkin vuotena. Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistys on niitätyttänyt jo kolmantena vuotena
Majajärvenkin vesikasveja järven tilan parantamiseksi.
Kaunista säätä on luvattu jatkossakin, oikein intiaanikesää saamme viettää, koulutkin alkavat ensi viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti