Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!
Te ette tahtoneet sotaa, te rakastitte rauhaa, työtä ja kehitystä, mutta teidät pakotettiin taisteluun, ja te olette suorittaneet suurtöitä, jotka vuosisatoja loistavat historian lehdillä.
Sotilaat! Olen taistellut monilla tantereilla, mutta en ole vielä nähnyt teidän vertaisianne sotureita. Olen ylpeä teistä, kuin jos olisitte omia lapsiani.
Näin ylipäällikkö Mannerheim ylisti sotilaitaan talvisodan päättymisen jälkeen antamassaan päiväkäskyssä eikä suinkaan syyttä, siksi huonot lähtökohdat Suomella oli sotaan jouduttuaan 30.11.1939. Mutta ihme tapahtui ja 13.3.1940 voitiin solmia itsenäisyyden säilyttänyt rauha.
Talvisodan ihme oli se henki, joka vaaran uhatessa syntyi. Ensimmäinen ihme oli kommunistiemme ryhtyessä vastustamaan Neuvostoliittoa kansallistunteen voittaessa aatteen. Toinen ihme oli sotilaallinen. Pakon edessä toimittiin niin, että se näytti jopa sotilaalliselta neroudelta. Pääpuolustusasemat säilytettiin helmikuulle asti, korpisotaa käytiin teille ruuhkautuneiden vihollisdivisioonien tuhoamisella sivusta metsän ja lumihankien suojasta kun tulivoima ei muuten riittänyt.
Vaikka rauhanehdot olivat rankat ja sodan uhrit suuret 25 000 kaatuneen ja 45 000 haavoittuneen sotilaan takia, niin tärkein kuitenkin saavutettiin, rauha ja itsenäisyys. Presidentti Kallio sanoi rauhansopimuksen allekirjoitettuaan enteellisesti kohtalokkaat sanansa: "Tämä on kamalin paperi, jonka koskaan olen allekirjoittanut...Kuivukoon käteni, joka on pakotettu tällaisen paperin allekirjoittamaan." Käsi sitten halvaantuikin ja sairauden vuoksi tehtävästään luopunut presidentti suoritti viimeisenä tehtävänään Helsingin rautatieasemalla lähtiessään kotiin Nivalaan kunniakomppanian tarkastuksen, sen jälkeenkunnioitettu presidentti lyyhistyi kuolleena marsakka Mannerheimin käsivarsille kaikkensa maalleen antaneena.
70 vuotta sitten päättyneen talvisodan muistoa vietetään monin juhlallisuuksin eri puolilla maatamme. Talvisodan arvostus onkin syystä kansamme keskuudessa suuri. Jopa yli 90% pitää tarpeellisena talvisodan jatkuvaa muistamista ja yli 80% tunnustaa talvisodan taanneen itsenäisyytemme. Vain prosentin mielestä talvisota kuuluu historiaan, joka ei kuulu nykypäivään. Vielä elossa olevat jo yli 90-vuotiaat talvisodan veteraanit aivan erityisesti ansaitsevat suuren arvonantomme ja kunnioituksemme. Veteraanityössä saamme heitä muistaa tunnuslauseella: Veljeä ei jätetä. Tänäänkin sain olla onnittelemassa 97-vuotta täyttänyttä talvisodan veteraania!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti