Vuodet vierivät, mutta me senkus vaan nuorennumme. Kun eilen kirjoitin everstimme 50-vuotisjuhlakonsertista, tänään voin puhua 50-vuotismatkasta Herättäjäjuhlille Ouluun. Eipä uskoisi, että niin kauan kesän kohokohtiin on kuulunut päästä mukaan heränneen kansan kesän suurtapahtumaan, mutta niin vain se on. Toinen kesään kuuluva onkin sitten Helsingin City Marathon, viime vuonna tuli täyteen 30 vuotta niin kisan järjestämisiä kuin omia osallistumisiani. Kahta siis en vaihda, Herättäjä-juhlia ja Helsingin maratonia.
Eka kertaa matkaa tehtiin Pentti Perttulan ollessa Kankaanpään kappalaisena Joensuuhun v.1961 muutaman seurakuntanuoren kanssa Pauli Leppiniemen autolla silloisia mäkisiä, mutkasia teitä. Heti eka juhlilta on monia hyviä muistoja.
Tämän jälkeen vain yhdet juhlat on jäänyt väliin. Syynä oli Tampereen kesäyliopistossa oleminen ja saksankielen pro-kurssiin osallistuminen. Ei tainnut kurssi kylläkään sillä kerralla mennä läpi, myöhemmin kylläkin, joten kertaus on opintojen äiti.
Monenlaisissa merkeissä olen saanut juhlilla olla. Kymmenen vuotta toimin Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä, niinä vuosina olin seurojen väliajalla tapahtumista kertovana kuuluttajana. Joskus on saanut puhua juhlilla. Viimeiset vuodet, lukua on mahdoton sanoa, olen tarjonnut juhlakansalle alttiuden kenkiä rauhan evankeliumille Raamatun sanoja mukaillakseni.
Monista muista kesän hengellisistä juhlista poiketen Herättäjä-juhlat ovat vaikuttavat yksinkertaisella konstailemattomuudellaan. Paljaan taivaan alla seurapenkissä kuunnellaan puheita ja veisataan siioninvirsiä vuoronperään. Muuta ei tarvita. Ei ole selostajia eikä rinnakkaisohjelmia, soluja tms. Iltaisin sitten on mahdollisuus valita monien musiikkitilaisuuksien välillä. Sanan rukiinen leipä riittää ja tietysti väliajoilla esim. ruokajonoissa ystävien tapaaminen. Pääasia on, että ystäväkansa on kokoontunut ja saa olla yhtenä joukossa mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti