57 vuotta ylioppilaaksi tulemiseni jälkeen sain olla juhlapuhujana kouluni veteraaneille järjestämässä itsenäisyyspäivän juhlassa. Aika nostalginen mieli oli semminkin kun kutsuvieraiden joukossa oli myös entinen historian opettajani Eeva Suominen. Ja puolestaan koulun rehtorina ja kutsujen esittäjänä on entinen oppilaani Honkajoen lukiosta Jukka-Tapio Laine.
On erinomaista että Kankaanpään Yhteislyseossa vuosi vuodelta on järjestetty tällainen vastaanotto juuri itsenäisyyden merkeissä sotiemme veteraaneille. Heille tarjotaan ateria ja juhlassa he ovat kunniavieraina. Samassa yhteydessä myös on aina syksyn ylioppilaiden lakitusjuhla, nytkin oli lakitettavana vain yksi ainoa, joka on käynyt samanaikaisesti myös ammattikoulupuolen valmistuen jo keväällä merkonomiksi. Olen muuten aikanaan saanut olla hänen kastajapappinaan. Näin ne vuodet vierivät.
Kunniakansalaisemme veteraanimme osaavat antaa arvon sille, että heitä näin muistetaan. Kauaa he eivät enää olekaan keskuudessamme, keski-ikäkään ei ole kaukana yhdeksästäkymmenestä. Ja vuosi vuodelta heidän rivistönsä harvenee, mutta vielä heitä oli liikkeellä muutama kymmenen, jopa ammattikoulun entinen rehtori Matti Orrela, joka hänkään ei ole kaukana yhdeksästäkymmenenstä.
Juhla oli muutenkin - juhlapuheesta huolimattakin - arvokas kuorolauluineen, oppilaskunnan puheenjohtajan tervehdyspuheineen, rehtorin puheineen ja hölmöläisistä kertovine kuvaelmineen. Näin mukana oleville koko koulun oppilaillekin välittyi isänmaamme koko kuva, sen kauniit äidinkasvot ja kunniakas historia sotineen kaikkineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti