Jokela, Kauhajoki koulusurmia, nyt melkein niihin verrattava Hyvinkään ampumatapahtuma, ampuja ja ammutut 18-vuotiaita koululaisia. Onko taas sama vanha laulu, ampuja sittenkin itsensä syrjäytyneeksi tunteva, kun koulu ja myös sotaväki ovat jääneet kesken. Onko hän niiden 110 000 nuoren joukossa, jotka eivät ole missään kirjoissa, väliinputoajia, joille nyt yhteiskuntatakuulla pyritään luomaan oman elämisen alkutahteja.
Eino Leinon sanoin meidän tulisi pitää mielessämme: Oi ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa! Ampuja itsekään ei tiedä, miksi hän teki, mitä teki.
Meidän tulisi tuntea yhteisvastuullisuutta, nähdä lähellämme apua tarvitsevat, pahoinvoivat. Kyllä merkkejä täytyy olla näkyvissä. Tulisi myös hyväksyä kaikki ihmiset ilman korkealle asetettuja vaatimuksia menestymisestä koulussa tai työelämässä. Emmekö voisi olla ihmisinä ihmisille! Yhteisöllisiä!
Tietysti myös yhteiskunnan tulisi panosta, eikä niin kuin nykyisin, vain supistetaan heti alusta lähtien koulukuraatoreita, mielenterveyspalveluita, nuorisotyötä, kirkonkaan diakoniatyötä unohtamatta.
Yhteiskuntamme vaan tuntuu oikein mässäilevän väkivallalla niin TV:ssa, netissä kuin lehdistössäkin. Viikko- ja kuukausikaupalla puidaan Breiviikin tapausta, samoin muistakin ampumisista vedetään päivästä päivään suuria otsakkeita, niin tästä Hyvinkäälläkin sattuneesta ikävästä kahden surmaan päätyneestä ammunnasta. Luodaanko tahtomatta jonkinlaista sankarimyyttiä näistä sairaanlaisesta hairahtuneista, joita sitten ehkä tietämättäänkin ihaillaan aj sitten mustan hetken tultua jopa matkitaan.
Herra armahda meitä syntisiä ihmisiä, tätä Jeesuksen rukousta saamme itsekukin meistä sydämestämme pyydellä itsellemme ja niin uhreille kuin näille valitettaville harhojen valtaan joutuneille onnettomille!
