Ensi kertaa sain omaisten pyynnöstä olla siunaamassa vainajaa Helsingin Hietaniemen hautausmaan kappelissa. Tunnelma oli harras ja musiikkiesityksetkin vaikuttavia, syvälle sydämeen käyviä.
Olen aiemmikin lenkeillä kulkenut hautausmaan viertä niin kadun puolella kuin merenrantaa pitkin. Nyt oli hyvää aikaa kulkea hautausmaan alueella, jota merenrannasta on nostettu monella metrillä laajan sankarihauta-alueen osalta, jota hallitsee tietysti vuonna 1951 kuolleen sotamarsalkka C.G. Mannerheimin hautamuistomerkki ja varsinainen ristin hallitsema seppeleenlaskupaikka kunniakäytejä varten.
Monia muitakin maamme merkkimiesten ja miksei naistenkin hautapaikkoja ja kiviä siellä väkisinkin tapaa. Varsinkin juuri kappelin läheisyydessä on tunnettujen suomalaisten hautapaikkoja, näkyin niin presidenttien, pääministerien kuin tieteen uranuurtajien viimeisiä lepopaikkoja. Ehkä mieliinpainuvin oli Harri Holkerinpieni vaatimaton nimellä varustettu risti. Onko muistomerkki vasta hankkeissa, vai onko tarkoituksena jäättää muistoksi vain pelkkä miniatyyrikokoinen puinen risti, se jää nähtäväksi. Voisi muuten nykyinen vaatimaton merkki olla hieno vaihtoehto vieressä olevien muhkeiden kivipaasien rinnalla.
Hietaniemen hautausmaalla on niin paljon maamme historiassa esiintyneitä henkilöitä, että siellä olisi nähtävää ja tutkittavaa moneksikin päiväksi. Aluehan on kaiken kaikkiaan hyvin laaja. Seurakunnasta olisi saatavissa myös luettelo tunnetuimmista hautapaikoista, jos haluaisi oikein perehtyä siihen, mitä kaikkea alueella on nähtävissä.
Nyt siunatun vainajan äidin ja puolison hautapaikkakin nähtiin aivan lähellä kappelin ja sankarihautojen puolivälissä. Siihen vainajammekin tuhkauurna lasketaan. Siunattua taivasmatkaa ja voimia omaisille etteenpäinkin.
