Eurajoen Kristillisen kansanopiston järjestämillä vapunaattoseuroilla on pitkät perinteet. Muistan miten 60-luvulla seuroissa oli todella paljon ihmisiä, opiston perustaman oppikoulun sali oli aivan täynnä väkeä. Linja-autolasteittain saapui seuravieraita, myös Kankaanpäästä. Monet, myös kankaanpääläisistä ovat käyneet Eurajoen kristillisen opiston ja sieltä pääsi ylioppilaaksi myös kankaanpääläinen seurakuntanuoremme Sakari Törmä. Hän on hyvä ystävä, joka viettää rovastin eläkepäiviään Turussa, missä hän lähes koko pappisuransa palveli Maarian seurakunnassa.
Tämäniltaisissa seuroissa oli vielä vanhan järjestyksen mukaan kahdet seurat, joiden väliajalla oli kahvitarjoilu. Ennen seurojen alkua oli saatavissa keittoruokaakin. Opiston rehtori Mirja Vuoristo oli nimipäiväsankarina järjestänyt puhujiksi tietysti itsensä lisäksi Suomen rukoilevaisyhdistyksen puheenjohtajan rovasti Simo Koivusen, joka myös piti alkurukouksen rovasti Heikki Vanha-Rauvolan kanssa, Eurajoen Olkiluodon ydinvoimalan papin Sakari Leppäsen, kesän rukoilevaisjuhlille Kalantiin isäntien puolesta tervetulotoivotuksen esittäneen Esko Halivaaran, raumlaise Eeva Yrjäsen ja allekirjoittaneen.
Väkeäkin oli, mutta olisi opiston juhlasaliin enemmänkin mahtunut. Paikalla oli myös monia tuttuja, joiden kanssa olisi voinut enemmänkin puhella, mutta myöhästyin alkurukouksista monien muiden toimien takia, kun kävin Isojoella parturissakin ja Seppo Sillanpään kanssa aloitimme heti aamusta tienvarsiroskien kokoamisen, sillä sitä urakkaa yli 20 km matkalla riittää.
Muistan saapuneemme kerran näihin aattoseuroihin Helsingistä muutaman körttikodin teologiapiskelijapojan kanssa, varmaan vappuaattona vuonna 1965. Monelle aiemmin rukoilevaisuutta tuntemattomalle oli varmasti melkoinen elämys tutustua tähän vanhoista perinteistä kiinni pitävään liikkeesseen. Tosin Eurajoen opiston ympärillä oleva rukoilevaisuus on paljon uudistunut, Jaakko Löytty on jopa uudistanut Halullisten sielujen hengelliset laulut ja Siionin virret uudeksi laitokseksi "Armon lapset veisatkaa". Seuroissa käytetään nykyistä raamatunkäännöstä ja jumalanpalveluksiakin vietetään ihan nykykaavojen mukaisesti, vanhan käsikirjan mukaista jumalanpalvelusta ei enää pidetä edes kesäjuhilla.
