Ennen äänenmurrosta Jari
Huhtasalo lauloi kirkkaalla pojan äänellään paljon radiossakin soitetun laulun:
Äideistä parhain sä oot. Sain olla keskikoulussa jopa Jarin opettajana, hän oli
silloin jo kuuluisuus ja hyvissä varoissa. Nykyisin hän toimii seurakunnan
diakonina ja hänen vaimonsa on kirkkoherrana.
Kevät on toiveiden ja monien tärkeiden
juhlien aikaa. Muistetaan veteraaneja, koulunsa päättäviä ja jaetaan
valkolakkeja. Äitienpäivä on aina toukokuun toisena sunnuntaina, jolloin
täydellä syyllä saamme muistaa kultaisia äitejämme, ovat he sitten vielä elossa
tai jo perille päässeitä taivaan kotiin.
"Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan
näkevä", kuvaa Lauri Viita äitiemme hellittämätöntä uskoa ja toivoa myös
lastensa parhaasta menestymisestä. "Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana",
kirjoittaa toinen runoilija Uuno Kailas. Ainoan Nobel-kirjailijamme Frans Emil
Sillanpään kynästä on puolestaan syntynyt herkkä kuvaus: "Äidit, ihmiskunnan
Äidit." Sen lausumista ei tarvitse arkailla. Se kestää; se on komeimpia
käsitteitä, mitä voimme ajatella. Äitien sarja, maapallon ensimmäisestä Äidistä
sen viimeiseen - eikö kaikki, mikä meitä liikuttaa, jollakin tavoin liity tuohon
mielikuvaan?"
Mikää ei olekaan liian kauniisti sanottu
äideistämme. Siksi myös runoilijamme ovat siivittäneet kynänsä parhaimpaansa
äitiään ajatellessaan. Liian harvoin vain muistamme kiittää äitiä, siksi
äitienpäivä on hyvä keksintö: edes silloin on kiitoksen aika. Ja vaikka
äitienpäivänä on yleinen tapa muistaa äitiä tai käydä hänen haudallaan, niin se
ei ole pelkästään tapa, vaan kaikessa on myös sydän mukana.
Jeesuksen oma äiti Maria on hyvä esimerkki
perusäidistä köyhänä ja vaatimattomana. Enkelin ilmoituksen jälkeen hän oli heti
nöyrästi valmis Vapahtajamme äidiksi. Jouluvirren "Enkeli taivaan lausui näin"
sävelellä saammekin virsikirjan mukaan laulaa myös Marian ylistystä: "Minulle
Herra voimallansa on tehnyt ihmetekojaan, kun alhaista hän armahti ja
tehtäväänsä valitsi."
Kirkon historiassa kerrotaan hurskaasta
äiti Monicasta, joka joutui suremaan poikansa joutumista huonoille teille. Häntä
kuitenkin lohdutettiin, ettei niin monien kyynelten ja rukousten lapsi voi mennä
hukkaan. Ja niin äiti saikin vielä ennen kuolemaansa iloita poikansa paluusta.
Ja pojasta Augustinuksesta tuli yksi tunnetuimmista kirkkoisistä, joka
kokemuksestaan tajusi syvästi kristinuskon salaisuuden sanoessaan, että
ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.
Näin jälleen äitienpäivänäkin - tietysti
aina muulloinkin - saamme kiittää äitiä kaikesta siitä, mitä hän on hyväksemme
uhrannut. Saamme rukoilla Väinö Malmivaaran virren tavoin: "Nyt kädet yhteen
liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus, laupias, äidille ilo
autuas". Ja kaikki yhdessä saamme kiittää Jumalaa ja Vapahtajaamme siitä, että
he kuljettavat meitä lankeavia lapsiaan opetuslapsijoukossaan antaen vielä
tehtävänkin niin valtaisan: Rakastakaa toisianne.
