Tämän päivän Suomen Kuvalehdessä on mielenkiintoinen kansikuva 30 vuoden takaa vuodelta 1983. Kuvassa on uuden hallituksen ministereitä, mm. Urpo Leppänen ja myöhemmin piispanakin toiminut Gustav Björkstrand. Kuvatekstinä on: "Ollaanko me nyt varmaan ministereitä..." Lehden uutisen otsakkeena lukee: "Vaalivoitto vei SMP:n hallitukseen". Urpo ja Pekka Vennamo muodostivat hallituskaksikkomme. Vielä seuraavassakin Harri Holkerin hallituksessa SMP oli mukana Pekka Vennamon ollessa liikenneministerinä. Hänen siirryttyään Posti-Telen pääjohtajaksi Raimo Vistbacka tuli hänen tilalleen vuosiksi 1989-90. Olin molempien poliittisena sihteerinä liikenneministeriössä. Lähdimme kesken kaiken pois, koska luvattua kansaneläkeuudistuksen kolmatta vaihetta ei toteutettukaan.
Me nousimme silloin vuoden 1979 seitsemän veljeksen ryhmästä 17 hengen ryhmäksi. Me seitsemän veljestä olimme: molemmat vennamot Veikko ja Pekka, Eino Poutiainen, joka kuoli syyskesällä ja tilalle tuli Reino Jyrkilä, Urpo Leppänen, J.Juhani Kortesalmi, Urho Pohto ja allekirjoittanut. Edelliskerralla eduskuntaryhmän muodostivat kahdestaan vain Veikko ja J.Juhani.
Nyt vuonna 2011 kasvoimme viiden hengen ryhmästä 39 hengen suurryhmäksi eivätkä siltikään hallitusovet avautuneet. Minkälainen JYTKY oikein tarvitaankaan, jotta saadaan sellainen hallitusohjelma, jota toteuttamaan mekin voimme mennä. Nykyinen ohjelma EU-kriisimaiden tukineen ei suinkaan ole sellainen. Ei näytä liioin SoTe-uudistuskaan ainakaan lisäävän kansanvaltaa eikä pitävän pieniä kuntia hengissä. Onneksi uudistuksille on monen vuoden toteuttamisaika, joten seuraavat eduskuntavaalit voivat jopa tuoda muutoksen, ja vaalit varmasti käydäänkin ainakin osaksi SoTe- ja kuntauudistuskysymysten merkeissä nykyhallituksen suunnitelmia vastaan.
Nykyisin Satakunnasta valitaan 9 kansanedustajaa, vuonna 1979 oli vielä 13 valittua, joista muuten jo viisi on kuollut. Myös vuoden 1983 vaaleissa satakunnasta tuli 13 kansanedustajaa ja SMP sai kaksi, kun seurakseni tuli Lea Mäkipää Kihniöltä.
