Viikonloppuna sekä perjantaina että lauantaina sain olla toimittamassa kaksi siunausta kumpanakin päivänä. Edessäpäin on tiedossa viiden vainajan siunaukset. Näistä kaikista yksi on Honkajoella, kaksi Jämijärvellä ja loput kuusi Kankaanpäässä.
Nyt siunatut olivat kaikki ikäihmisiä eli elämästä kyllänsä saaneita kuten Raamatussa mainitaan ja jopa ylittäneet raamatullisen iän, kun psalmien kirjassa (90:10) sanotaan: Teidän elinpäivänne on seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niin kuin me lentäisimme pois.
Vanhin heistä maanviljelijämies olisi kesän lopussa täyttänyt yhdeksänkymmentä vuotta, seuraavaksi vanhin maanviljelijän leski oli kahdeksankymmentä kuusivuotias, toinen miehistä oli täyttänyt 85 vuotta ja nuorinkin leski sataprosenttisen sotainvalidin kanssa yli kuusikymmentä vuotta elänyt oli 83-vuotias.
Kaikille heille suo pääsyn näin inhimillisesti ajatellen pitkän elämän jälkeen lepoon ja vaivoista vapaaksi uuteen parempaan kotiin taivaan asunnoissa. Aivan kuten perillepääsyn taivaan kotiin on muutamalla sanalla kiteyttänyt runoilija : Kirkkauden maassa/ kuljen.
Taakka harteita ei paina,/ se on poissa.
Kukkaportin/ avaan,/ suljen.
Hengittelen ilmaa/ kevyttä/ kuin tuuli.
Joka puu/ on ystäväni/ hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki/ ihanassa maassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti