Tänään 100-vuotiaan veteraaniveljen hautajaisissa oli todella isänmaallinen tunto vallalla koko siunauksen ajan vuoden remontin jälkeen uudelleen käyttöön otetussa siunauskappelissamme. Tilaisuuden aluksi kanttori Marita Raikaslehto soitti Oi kallis Suomenmaa. Kukkatervehdysten lopuksi laskettiin sotaveteraanien havuseppel ja veteraanikuoro lauloin Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi. Sen jälkeen veisattiin Uuno Kailaan "Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs. Kaitse ain kansamme teitä vyöttäen voimalla meitä." Siunauspuheessani toin esiin kaiken muun ohella myös viimeiseen iltahuutoon kutsutun veteraanin sotapaikkakunnat ja koskettelin myös veteraaniasiaa. Veteraanikuoro lauloikin sitten Veteraanin iltahuudon. Rukousten jälkeisessä iltavirressä 555 sanotaan esim. Sä pahan väijytykset turhiks teet, sä tuskat liennät kuivaat kyyneleet. Ja ikään kuin pisteenä i:n päälle loppusoiton Narvan marssin aikana veteraaniveljen arkkua lähdettiin kantamaan sukuhautaan kappelin viereen rakennetun uuden kellotapulin kellojen lyöntien saattamana. Ja tähän kaikkeen Venäjän aloittama Ukrainan sota nimenomaan antoi oman vakavan lisävärinsä. Osasimme antaa täyden kiitoksen sotiemme veteraanille ja veteraaneille omasta sodanaikaisesta panoksestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti