Kolumni
Ukrainan alueella yritetään nyt väellä ja voimalla kääntää maailman kelloa vuosikymmeniä taaksepäin.
Normaalilla suhteellisuudentajulla varustettu ihminen tajuaa, ettei sellainen ole mahdollista. Vanhaan ei voi palata, eikä historiaa voi muuttaa.
Molempia Vladimir Putin nyt yrittää. Hänen maailmansa sortui, kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun taitteessa.
Hän ei ole sitä hyväksynyt. Romahdus oli hänestä maailmanhistorian suurin geopoliittinen katastrofi.
Hänestä on siis traagista, että Moskovasta diktatorisesti johdettu imperiumi ei enää pysty alistamaan naapureitaan, sukulaiskansojaan – ja omia kansalaisiaan.
Lännen hyväuskoisen optimismin varjossa Venäjä on järjestelmällisesti pyrkinyt vanhan painajaisen palauttamiseen.
Putinin valtakautta käsittelevät kirjat ja selvitykset ovat kuin mafiahistoriaa. Ensin ryöstettiin valtion omaisuus oligarkkien avulla. Sisäisessä valtataistelussa osa likaisen työn tekijöistä on jo raivattu tieltä ja valtio ja omaisuudet kerätty palvelemaan KGB-taustaisen sisäpiirin suurta päämäärää.
Aito demokratia ei tähän kuvioon istu. Riippumaton lainsäädäntöjärjestelmä, oikeuslaitos ja luotettava kansalaisyhteiskunta eivät sovi niille, jotka ovat saaneet asemansa ja varallisuutensa rikoksilla.
Historian vääristely ja median alistaminen propagandakoneeksi on tehnyt pohjatyön operaatioketjulle, joka jatkui viikko sitten Ukrainassa mutta alkoi jo 2008 Georgiassa.
Länsi on ollut pitkämielinen ja naiivi. ”Emme me voineet tietää, että Venäjästä ei tulekaan liberaalia demokratiaa”, vuodatti muun muassa Jyrki Katainen suunnilleen niihin aikoihin, kun luopui Suomen pääministerin tehtävistä.
Miten niin emme voineet tietää? Kyllä oli niitäkin, joka olisivat voineet esittää skeptisiä arvioita. Mutta eipä ainakaan minulta kukaan tullut kysymään.
Nyt ovat naamiot pudonneet, kuten eräs pienen pohjoisen kansan presidentti on sanonut. Hänkin koetti moneen kertaan keskustella Moskovan tsaarin kanssa. Juomia nappailtiin Kultarannan saunalla, mutta vastaanotin ei ollut vieraalla päällä. Häneen on asennettu vain lähetin.
Venäjä hakee etupiiriä ja suojavyöhykettä, koska sen idea on kuulemma suuruus. Mihin nykyaikana, ohjusten, satelliittien ja tietokoneiden aikana, tarvitaan maantieteellistä puskurivyöhykettä? Mitä se muka tosipaikan tullen auttaa?
Ei sellaista ollut Ukrainallakaan, eikä sen johtajalla presidentti Volodymyr Zelenskyillä. Suojavyöhykkeestä huolimatta Kiovan Braveheart käy nyt urheaa taistelua, jonka hän voittaa, vaikka häviäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti