Tutun urheilijan siunauspuheestani

Tämänpäiväisen siunauspuheeni loppuosa ilman vainajan - menestyneen urheilijan ja hyvän elämäntyön tehneen - nimeä: Näin sekä työ että urheilu ja muut harrastuksen tukivat toinen toistaan X monipuolisessa elämäntyössä. Niinpä saamme lukea Raamatusta apostoli Paavalin osuvia vertauskuvia kilpailuista kristityn kilvoituksessa: 1 Kor 9:24-27 "Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensä hillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi." Fil 3: 13-14 "Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni: mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Ja 2 Tim 2:5 "Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti." Kristillisen ihmiskäsityksen mukaisesti me ihmiset olemme psykofyysisiä kokonaisuuksia. Näin fyysisen puolen kehittäminen on osa kokonaisuutta. Liikunta ja fyysisestä kunnosta huolehtiminen kuuluu Jumalan luomaan ihmisyyteen. Mutta me olemme kuitenkin rajallisia olentoja ja juuri siksi meidän on hyvä muistaa, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi hänen yhteyteensä. Ja siksi meidän vapautemme, keskinäinen kunnioituksemme ja solidaarisuutemme sekä loukkaamattomuutemme ja myös koko liikuntakulttuurimmekin pitäisi perustua siihen, että pyrimme toteuttamaan ihmisyyttä, ihmisen osaa. Mutta olemme tässä niin kovin usein heikkoja ja lankeavaisia. Siksi meidän onkin niin turvallista olla, kun Vapahtajamme Jeesus tuo meille syntiemme anteeksiantamuksessa vapauden syyllisyydestämme käyttääksemme elämäämme vastuullisesti lähimmäistemme hyväksi. Ja niin kuin nyt läheisemme ja ystävämme X on saanut iäisyyskutsun sinne perille taivaan kotiin, jonka Vapahtajamme Jeesus yksin on voinut hankkia viattoman kärsimisensä, ristinkuolemansa ja riemullisen ylösnousemuksensa tähden ja joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme sulasta armosta ja rakkaudesta. Ja näin saamme olla turvattuja, että X on nyt saanut sen hyvän voittajan osan, jota häneltä ei oteta pois ja josta virressäkin vakuutetaan: "Siellä riemun maassa taivaan, alta vaivan, päästyä sua kiitetään, Siell´ ei aalto uhkaa laivaa, synnin vaivaa siell´ ei itke yksikään. Siell´ on kirkas lasimeri, pyhä veri, kiitosvirtenämme on, siellä aina Jumalalle, Karitsalle, ylistys soi loputon. Sydän hämmästyypi näissä, ilohäissä, lunastetut riemastuu, Yljän eessä ihmeissänsä, ystävänsä kasvoillensa kumartuu."