Taas viikonvaihteessa on tullut enemmän kuin kylliksi julkisuutta PerusSuomalaisille.
Viimeksi illan TV-uutisissa näytettiin Helsingin Balderin salista EU:n Vapaan ja demokraattisen Eurooppa-ryhmän puheenjohtaja Nigel Faragen EU-kriittistä puheenvuoroa. Farage sanoi suoraan tulleensa siivittämään PerusSuomalaisten vaalivoittoa ja -työtä, joka galluppienkin valossa näyttää olevan hyvässä vauhdissa. Koko EFD-ryhmä pitää huomenna kokoustaan Suomessa. Laariin sataa!
Hesari kunnostautui lauantaina lähes sivun jutulla Soinin ja Putkosen tekemästä ominaispäästöihin keskittyvästä ilmastopoliittisesta ohjelmasta. Kommentoija Juha-Pekka Raeste kirjoittaa Soinin haaveiden ja realismin räikeästä ristiriidasta. Samaan päätyy Yrjö Rautio Avussa omassa katsauksessaan. Tänään Hesarin pilapiirtäjä Karlsson on asettanut Soinin vaa´alle, jota kolmen vanhojen ja ns. suurten puolueiden puheenjohtajat katselevat kateellisina toivoen vaa´an näyttävän vanhoja kiloja eli ei viimeisiä 16,6% lukemia.
Viikonlopun Iltasananomat revittää PerusSuomalaisita parillakin aukeamalla. Heti sivuilla 2 ja 3 puhutaan taas puolueen Ilmastopoliittiisesta ohjelmasta. Käy ilmi, ettei tekijä ole niin yksioikoisesti yksin Putkonen, sillä Timon EU-sivuiltakin on kuultavissa hänen ensimmäinen asiaa kosketteleva puheensa europarlamentissa jo lokakuussa 2009, kun Metalliliiton lausunto julkistettiin helmikuussa 2010. Tärkeintä kuitenkin on itse sisältö päästökauppakeinottelun sijalle esitettävistä ominaispäästöistä: se maksaa, kuka suttaa. Yksinkertaista!
Toinen Iltasanomien aukeama onkin sitten omistettu Timo Soinin esittämille säästäehdotuksille, joista kerroin eilisessä blogissani. Juttu on -taas harhaanjohtavasti- otsakoitu: Soini kävisi keskiluokan kukkarolla, kun kuitenkin tarkoituksena on auttaa heikommassa asemassa olevia ja kurittaa niitä ns. rikkaita, joilla ei näin vaalien alla löydy yhtäkään ystävää. Timo tuo esiin myös kaksi ministeriehdokasta, joista itsekin olen puhunut: maanpuolustusasioihin monipuolisesti perehtyneen tohtori Jussi Niinistön ja jo aiemmin ministerin kokemusta saaneen Raimo Vistbackan.
Sokerina pohjalla Suomen Kuvalehti, jonka kolumnisti Jarkko Vesikansa yrittää patistaa näiden ns. suurten puolueiden puheenjohtajia katkaisemaan perusSuomalaisten voittokulkua, mutta vaikealta se heidän kannaltaan näyttää. Vesikansa toteaa PerusSuomalaisten saaneen suomalaisuuden keppihevosekseen ja jos vain PerusSuomalaiset edustavat jatkossakin vaihtoehtoa nykymenolle, voi puoluekenttä mullistua pysyvästikin. Muutenkin Vesikansa analysoi viisaasti nykytilannetta: Suomi on pullollaan unohdettujen arvojen edustajia, jotka kokevat jääneensä huutolaispojiksi tasavallan päätöksenteossa luetellen sitten monia tällaisia ryhmiä, jotka soimaavat vallalla olevaa laveaa, vihertävää liberalismia, joka kääntyy helposti naiviksi vastuuttomuudeksi.
Oma erinomainen lukunsa on Suomen Kuvalehden mainio humoresti Jukka Ukkola. Hän kirjoittaa aiheesta Supersu, jossa hän parodioi Timo Soinia, miten lopultakin näkyy valoa politiikan umpitunnelin päässä: valo on eduskuntavaalien suurvoittaja Timo Soini (supersu).
Pakinan on jokaisen luettava itse, jos ei muuten, niin siitä tulee väkisinkin hymyä huuleen.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
lauantai 5. helmikuuta 2011
Pieniä on silakat joulukaloiksi
Vaalien alla on vaikeaa puhua menojen karsimisesta. Eihän nykyinen Kiviniemen vuoden mittainen pätkävaltioneuvostokaan ole muuta tehnyt kuin 8 miljardia lisää velkaa. Kaikkienkin puolueiden leikkauslistat ovat todella pieniä kuin pyy maailmanlopun edellä.
Eipä tässä tee poikkeusta Timo Soinikaan, jonka leikkauslistaa mainostaa Iltasanomat päivän Hesarin ilmoituksessa. Vaikeaa se on Timollakin kertoa vähennyksistä eikä niistä paljoa kerry muotiin tulleen kestävyysvajeen kattamiseksi. Ehkä kaikkea ei tarvikaan kerryttää supistuksista, näyttäähän talouskasvu ylittävän kaikki ennusteet, vajetta ei tarvi täyttää kokonaan vuodessa eikä kahdessa ja ehkä vajaus ei olekaan niin järin valtava ja ennen kaikkea menojen kasvua on hillittävä.
Jotain kuitenkin Timolta löytyy: kehitysavusta, yritystuista, EU-tuista. EU:n nettomaksuosuutemme on liian suuri, rakennerahastojen väärinkäytökset poistettava, Iso-Britannian jäsenmaksutuki lopetettava.
Kalliita laitospaikkoja voidaan vähentää, kun omaishoidon tuki siirretään Kelan hoidettavaksi. Pelkkä palveluasumispaikka maksaa vähintään 3 000 euroa kuukaudessa.
Rikkaiden lapsilisät siirretään toimeentuloasiakkaille, jotka nyt ovat jääneet ilman lapsilisiä.
Meille ja koko suomalaisuutemme säilymiselle tärkeän puolustuslaitoksen vuosittaiseen rahoituksen 2% kasvuun voidaan puuttua, perusmäärärahoja ei voida vähentää. Varuskunnat säilytetään paitsi Dragsvikin varuskunta siirretään Upinniemen yhteyteen.
Meillekin ajankohtaiseen kuntien yhteenliittymiseen nykyisin kuuluvaan virkojen sementoimiseen viideksi vuodeksi olisi voitava kajota johtavien virkamiesten osalta. Suorittavalle portaalle takuu on ihan oikein.
Tältä pohjalta on hyvä lähteä. Eiköhän pakkoruotsin poistamisesestakin löytyisi säästöjä ja sosiaalimaahanmuuttajien rajoittamisesta ja heidän etujensa karsimisesta. Harmaan talouden kitkeminen vasta tuloja toisikin. Pienniä ovat silakat joulukaloiksi, mutta maukkaita. Jostakin on taloudenkin tasapainottamisessa lähdettävä.
Eipä tässä tee poikkeusta Timo Soinikaan, jonka leikkauslistaa mainostaa Iltasanomat päivän Hesarin ilmoituksessa. Vaikeaa se on Timollakin kertoa vähennyksistä eikä niistä paljoa kerry muotiin tulleen kestävyysvajeen kattamiseksi. Ehkä kaikkea ei tarvikaan kerryttää supistuksista, näyttäähän talouskasvu ylittävän kaikki ennusteet, vajetta ei tarvi täyttää kokonaan vuodessa eikä kahdessa ja ehkä vajaus ei olekaan niin järin valtava ja ennen kaikkea menojen kasvua on hillittävä.
Jotain kuitenkin Timolta löytyy: kehitysavusta, yritystuista, EU-tuista. EU:n nettomaksuosuutemme on liian suuri, rakennerahastojen väärinkäytökset poistettava, Iso-Britannian jäsenmaksutuki lopetettava.
Kalliita laitospaikkoja voidaan vähentää, kun omaishoidon tuki siirretään Kelan hoidettavaksi. Pelkkä palveluasumispaikka maksaa vähintään 3 000 euroa kuukaudessa.
Rikkaiden lapsilisät siirretään toimeentuloasiakkaille, jotka nyt ovat jääneet ilman lapsilisiä.
Meille ja koko suomalaisuutemme säilymiselle tärkeän puolustuslaitoksen vuosittaiseen rahoituksen 2% kasvuun voidaan puuttua, perusmäärärahoja ei voida vähentää. Varuskunnat säilytetään paitsi Dragsvikin varuskunta siirretään Upinniemen yhteyteen.
Meillekin ajankohtaiseen kuntien yhteenliittymiseen nykyisin kuuluvaan virkojen sementoimiseen viideksi vuodeksi olisi voitava kajota johtavien virkamiesten osalta. Suorittavalle portaalle takuu on ihan oikein.
Tältä pohjalta on hyvä lähteä. Eiköhän pakkoruotsin poistamisesestakin löytyisi säästöjä ja sosiaalimaahanmuuttajien rajoittamisesta ja heidän etujensa karsimisesta. Harmaan talouden kitkeminen vasta tuloja toisikin. Pienniä ovat silakat joulukaloiksi, mutta maukkaita. Jostakin on taloudenkin tasapainottamisessa lähdettävä.
torstai 3. helmikuuta 2011
Matkailu avartaa, niin eduskuntamatkakin avaa silmiä
Toripäivillä rankan eduskuntaan tutustumismatkan jälkeen näkyi kyllä monta matkalaista, jotka olivat selvinneet matkan rasituksista ja olivat todella tyytyväisiä reissuumme. Monet matkasta kuulleet kyselivät, että olinko katsomassa jo tuolin paikkaa. Heille oli helppo vastata paikkoja olevan ainakin vapaana yllin kyllin. Istunnosta oli kirjaimellisestikin poissa nelisenkymmentä kansanedustajaa ja pitempään istunnossa viihtyi vain muutama kymmenen, hekin ilmeisesti odottaen omaa puheenvuoroansa. Nythän vaalien lähestyessä täytyy näyttää aktiivisuutta kaikin tavoin valitsijoiden silmissä, vaikkapa vain puheenvuoroja käyttämällä.
Matkamme osui sikälikin hyvään saumaan, kun TV1 toimittaja soitti tekevänsä vaalipiirikohtaista ohjelmaa Satakunnan vaalinäkymistä ja halusi alkuviikosta tulla haastattelemaan meikämannea. Kerroin olevani 50 hengen porukan kassa parast´aikaa Hesassa ja menossa tutustumaan eduskuntaan. Hänpä äkkäsi tästä tulevan hyvää materiaalia. Niinpä kuvaaja tuli onnikkaamme kuvaten kiertoajelua ja selostustani näkymistä.
Eduskunnan ulkorapuilla tehtiin sitten haastatteluni syystä siitä, että toimittajan tiedustellessa eduskunnan tiedottajilta mahdollisuutta tehdä kansanedustajaehdokkaan haastattelu talon sisällä, hän sai kielteisen vastauksen. Ulkorappuja ei sentään haastattelupaikkana evätty.
Porukkaamme kuvattiin sitten vielä mennessämme sisään eduskuntataloon ja vielä ollessamme taloon tutustumisen jälkeen yleisölehterillä täysi-istuntoa seuraamassa.
Saas nähdä, mitä tuutista lopulta tulee ulos, aineistoa kyllä olisi melkoisesti. Mutta kun jutussa kerrotaan koko vaalipiirin näkymistä kaikkienkin puolueiden osalta, ei se meidän PerusSuomalaisten osuus voi olla kovin kaksinen, vaikka näin yllättäen etulyöntiaseman saimmekin.
Satakunnan vaalipiirin kannatusnäkymätarkkailu tulee siis TV1 kanavalta sunnuntaiuutisissa 13.2. ja seuraavana päivänä maanataina varmaan pitempänä versiona kello 21 A-studiossa.
Matkamme osui sikälikin hyvään saumaan, kun TV1 toimittaja soitti tekevänsä vaalipiirikohtaista ohjelmaa Satakunnan vaalinäkymistä ja halusi alkuviikosta tulla haastattelemaan meikämannea. Kerroin olevani 50 hengen porukan kassa parast´aikaa Hesassa ja menossa tutustumaan eduskuntaan. Hänpä äkkäsi tästä tulevan hyvää materiaalia. Niinpä kuvaaja tuli onnikkaamme kuvaten kiertoajelua ja selostustani näkymistä.
Eduskunnan ulkorapuilla tehtiin sitten haastatteluni syystä siitä, että toimittajan tiedustellessa eduskunnan tiedottajilta mahdollisuutta tehdä kansanedustajaehdokkaan haastattelu talon sisällä, hän sai kielteisen vastauksen. Ulkorappuja ei sentään haastattelupaikkana evätty.
Porukkaamme kuvattiin sitten vielä mennessämme sisään eduskuntataloon ja vielä ollessamme taloon tutustumisen jälkeen yleisölehterillä täysi-istuntoa seuraamassa.
Saas nähdä, mitä tuutista lopulta tulee ulos, aineistoa kyllä olisi melkoisesti. Mutta kun jutussa kerrotaan koko vaalipiirin näkymistä kaikkienkin puolueiden osalta, ei se meidän PerusSuomalaisten osuus voi olla kovin kaksinen, vaikka näin yllättäen etulyöntiaseman saimmekin.
Satakunnan vaalipiirin kannatusnäkymätarkkailu tulee siis TV1 kanavalta sunnuntaiuutisissa 13.2. ja seuraavana päivänä maanataina varmaan pitempänä versiona kello 21 A-studiossa.
Veteraanien yleisurheiluvuosi vetreästi liikkeelle
1.2.2011 13:20, Anssi Joutsenlahti kirjoitti ja julkaistiin tämän päivän Kankaanpään Seudussa:
Tampereen Pirkkahallin ikämiesten SM-hallikisoista tuli neljän miehen tuomana jokaiselle mestaruus ja yhteensä kymmenen mitalia. Asialla olivat Kankaanpään Urheilijoiden Osmo Villanen ja Jorma Hietamäki sekä Karvian Kiristä Aimo Mikkola ja Ilmo Törmä. Mestaruus veteraanisarjoissakin on kovan takana, sillä esim. Jorma otti osaa kuuteen ja Osmo viiteen lajiin ja mestaruuteen he yltivät vain yhdessä lajissa. Aimokin juoksi kaksi matkaa, joista toinen päätyi mestaruuteen. Ilmo oli pelkästään kuulassa, jossa hän työnsi itsensä mestariksi.
Uuteen sarjaan M75 päässyt Osmo Villanen joutui kilpailemaan vähän toipilaana, joten teräkunto säästyi kesän kilpailuihin. Osmo otti mestaruuden 60 m aidoissa 12.27, hopeaa seipäässä 230, pronssia 400 metrillä 1.16.81 ja neljännet tilat tulivat 60 m 9.97 sekä 200 metriä 33.88.
M55 kilpaileva Jorma Hietamäki urakoi neljä juoksumatkaa ja kaksi hyppylajia. Suvereeni mestaruus hänelle tuli korkeudessa 12 sentin erolla tuloksella 156. Hopeaa hänelle jaettiin 400 metrillä 1.01.95, 800 metrillä 2.29.29 ja kolmiloikassa 10.54. Neljännelle tilalle oli tyytyminen 60 ja 200 metreillä ajoin 8.44 ja 27.58.
M70 Aimo Mikkola otti ties monennenko suomenmestaruutensa 60 metrillä 8.54 ja hopeaa 200 m 28.67 häviten voittajalle 5 sadasosaa ja voittaen kolmatta 2 sadasosasekunttia. Niin että osaa sitä veteraaneillakin olla kovia kilpailuja aivan kuten nuoremmillakin.
Ilmo Törmä kilpaili kymmenen osanottajan kanssa sarjassa M65 työntäen siis kuulansa aina voittoon asti tuloksella 12.65.
Näillä tuloksilla on hyvä lähteä kuntoa vielä parantaen kesän koitoksiin aina USA:n Sacramentossa pidettäviä MM-kisoja myöten. Osmo Villasen seuraava koitos on 5.3. SM-hallimoniottelut Helsingissä.
Tampereen Pirkkahallin ikämiesten SM-hallikisoista tuli neljän miehen tuomana jokaiselle mestaruus ja yhteensä kymmenen mitalia. Asialla olivat Kankaanpään Urheilijoiden Osmo Villanen ja Jorma Hietamäki sekä Karvian Kiristä Aimo Mikkola ja Ilmo Törmä. Mestaruus veteraanisarjoissakin on kovan takana, sillä esim. Jorma otti osaa kuuteen ja Osmo viiteen lajiin ja mestaruuteen he yltivät vain yhdessä lajissa. Aimokin juoksi kaksi matkaa, joista toinen päätyi mestaruuteen. Ilmo oli pelkästään kuulassa, jossa hän työnsi itsensä mestariksi.
Uuteen sarjaan M75 päässyt Osmo Villanen joutui kilpailemaan vähän toipilaana, joten teräkunto säästyi kesän kilpailuihin. Osmo otti mestaruuden 60 m aidoissa 12.27, hopeaa seipäässä 230, pronssia 400 metrillä 1.16.81 ja neljännet tilat tulivat 60 m 9.97 sekä 200 metriä 33.88.
M55 kilpaileva Jorma Hietamäki urakoi neljä juoksumatkaa ja kaksi hyppylajia. Suvereeni mestaruus hänelle tuli korkeudessa 12 sentin erolla tuloksella 156. Hopeaa hänelle jaettiin 400 metrillä 1.01.95, 800 metrillä 2.29.29 ja kolmiloikassa 10.54. Neljännelle tilalle oli tyytyminen 60 ja 200 metreillä ajoin 8.44 ja 27.58.
M70 Aimo Mikkola otti ties monennenko suomenmestaruutensa 60 metrillä 8.54 ja hopeaa 200 m 28.67 häviten voittajalle 5 sadasosaa ja voittaen kolmatta 2 sadasosasekunttia. Niin että osaa sitä veteraaneillakin olla kovia kilpailuja aivan kuten nuoremmillakin.
Ilmo Törmä kilpaili kymmenen osanottajan kanssa sarjassa M65 työntäen siis kuulansa aina voittoon asti tuloksella 12.65.
Näillä tuloksilla on hyvä lähteä kuntoa vielä parantaen kesän koitoksiin aina USA:n Sacramentossa pidettäviä MM-kisoja myöten. Osmo Villasen seuraava koitos on 5.3. SM-hallimoniottelut Helsingissä.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Antoisa eduskuntaretki
Viisikymmentä henkeä ja kuljettaja oli meitä mukana kun joulukuun 10. päivän jälkeisen reissun jälkeen saimme tehdä toisen matkan eduskuntaan näkemään toimintaa siellä Arkadianmäen kettutarhassa. Tietenkin matkalaiset olivat eri henkilöitä kuin edelliskerralla.
Näin on todella marjat, sillä siksi hämmästyneitä meidänkin porukka oli siitä kansanedustajien käyttäytymisestä, mitä näkivät täysi-istunnossa. Siellä mentiin ja tultiin kuin hollituvassa, keskusteltiin toistensa kanssa, kukaan ei kuunnellut puheenvuoron käyttäjiä jopa niin, että puhemies tällä kertaa Kääriäinen joutui vaatimaan edustajia rauhoittumaan ja kuuntelemaan puheita. Istunnon aluksi poissa oli 49 edustajaa, jätevesilain muutoksesta äänestettiin aluksi, niiden jälkeen poissaolijoita oli enää 41, joten kaikki eivät ehtineet mukaan heti alun läsnäoloilmoitukseen. Olipa joku joukostamme näkevinään edustajan painaneen ensin omaa läsnäolonappiaan ja käyneen sitten tekemässä saman toisen poissaolevan puoluetoverinsa napille. Puolen tunnin jälkeen edustajia oli salissa vain kolmisenkymentä eli 15% eli alle PerusSuomalaisten kannatuslukemien.
Toisenlainen oli sen sijaan tahti, kun saimme olla PerusSuomalaisten kansanedustajien tapaamisessa. Meitä tervehtimässä ja kuulumisia kertomassa oli eduskuntaryhmästämme tasan puolet: eduskuntaryhmän juuri kuukauden sairaslomalta palannut puheenjohtaja Raimo Vistbacka Alajärveltä, Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta, Pentti Oinonen Kuopiosta. Tunnin palaverissa käytiin läpi ajankohtaisia asioita ja pienen ryhmän edustajien työtaakkaa, vuorokausi ei tahdo riittää kaikkeen, mitä tarvitsisi tehdä ja mihin täytyisi tutustua. Pirkko esim. kertoi lakivaliokunnan jäsenenä valiokunnassa olevan kolmekin laajaa lakiesitystä, joissa mietinnöissä saattaa olla lähes tuhat sivua ja lisäksi lukemattomia asiantuntijoiden lausuntoja. Mutta kaikesta huolimatta työ on erittäin antoisaa, ei koskaan ole kahta samanlaista päivää ja saa olla ihmisten asialla heikoimman asemaa auttamassa.
Näin me viisikymmentä retkeläistä saimme erinomaisen kuvan PerusSuomalaisten edustajien eduskuntatyöskentelystä ja tulimme vakuuttuneiksi siitä, että ryhmään on saatava ja todella myös saadaan lisää voimaa ajamaan meidän tavallisten ja nimenomaan ja ensisijaisesti suomalaisten ihmisten asioita elämämme kaikinpuoliseksi helpottamiseksi.
Aamu seitsemältä oli lähtö, jo sitä ennen joutuivat lähtemään mukaan tulleet jämijärveläiset ja karvialaiset. Paluu Kankaanpäähän oli ilta yhdeksän maissa, jonka jälkeen sitten taas naapurikuntalaisilla oli jäljellä vielä kotimatkaa. Niin jotta täyden päivän teimme, kiitos myös hyvälle kuskillemme Taistolle.
Näin on todella marjat, sillä siksi hämmästyneitä meidänkin porukka oli siitä kansanedustajien käyttäytymisestä, mitä näkivät täysi-istunnossa. Siellä mentiin ja tultiin kuin hollituvassa, keskusteltiin toistensa kanssa, kukaan ei kuunnellut puheenvuoron käyttäjiä jopa niin, että puhemies tällä kertaa Kääriäinen joutui vaatimaan edustajia rauhoittumaan ja kuuntelemaan puheita. Istunnon aluksi poissa oli 49 edustajaa, jätevesilain muutoksesta äänestettiin aluksi, niiden jälkeen poissaolijoita oli enää 41, joten kaikki eivät ehtineet mukaan heti alun läsnäoloilmoitukseen. Olipa joku joukostamme näkevinään edustajan painaneen ensin omaa läsnäolonappiaan ja käyneen sitten tekemässä saman toisen poissaolevan puoluetoverinsa napille. Puolen tunnin jälkeen edustajia oli salissa vain kolmisenkymentä eli 15% eli alle PerusSuomalaisten kannatuslukemien.
Toisenlainen oli sen sijaan tahti, kun saimme olla PerusSuomalaisten kansanedustajien tapaamisessa. Meitä tervehtimässä ja kuulumisia kertomassa oli eduskuntaryhmästämme tasan puolet: eduskuntaryhmän juuri kuukauden sairaslomalta palannut puheenjohtaja Raimo Vistbacka Alajärveltä, Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta, Pentti Oinonen Kuopiosta. Tunnin palaverissa käytiin läpi ajankohtaisia asioita ja pienen ryhmän edustajien työtaakkaa, vuorokausi ei tahdo riittää kaikkeen, mitä tarvitsisi tehdä ja mihin täytyisi tutustua. Pirkko esim. kertoi lakivaliokunnan jäsenenä valiokunnassa olevan kolmekin laajaa lakiesitystä, joissa mietinnöissä saattaa olla lähes tuhat sivua ja lisäksi lukemattomia asiantuntijoiden lausuntoja. Mutta kaikesta huolimatta työ on erittäin antoisaa, ei koskaan ole kahta samanlaista päivää ja saa olla ihmisten asialla heikoimman asemaa auttamassa.
Näin me viisikymmentä retkeläistä saimme erinomaisen kuvan PerusSuomalaisten edustajien eduskuntatyöskentelystä ja tulimme vakuuttuneiksi siitä, että ryhmään on saatava ja todella myös saadaan lisää voimaa ajamaan meidän tavallisten ja nimenomaan ja ensisijaisesti suomalaisten ihmisten asioita elämämme kaikinpuoliseksi helpottamiseksi.
Aamu seitsemältä oli lähtö, jo sitä ennen joutuivat lähtemään mukaan tulleet jämijärveläiset ja karvialaiset. Paluu Kankaanpäähän oli ilta yhdeksän maissa, jonka jälkeen sitten taas naapurikuntalaisilla oli jäljellä vielä kotimatkaa. Niin jotta täyden päivän teimme, kiitos myös hyvälle kuskillemme Taistolle.
tiistai 1. helmikuuta 2011
Vaalikoneet avautuvat
Tää aika on vaalikoneiden ja sosiaalisen median. Juuri kerrottiin mainosTV:n uutisissa puheenjohtajien näkymisestä tässä nettimediassa. Kataisesta on eniten mainintoja, Timo Soinista toiseksi. Mutta Timo nousee ykköseksi myönteisten kommenttien määrässä. Näin PerusSuomalaisten valloittama ykköspaikka nettinäkyvyydessä näyttää jatkuvan.
Vaalikoneet ovat avautumassa tässä kuukauden vaihteessa. Itse olen onnistunut löytämään kahdeksan eri konetta, joihin olen kaikkiin antanut vastaukseni. Täysin harrastuspohjainen piirisihteerimme Anita Koivu on aktiivisesti välittänyt näitä tietoja myös meille muillekin ehdokkaille, itsekin hän on yksi viidestä naisehdokkaastamme täällä Satakunnassa.
Ehkä paikallisesti ajatellen suurimerkityksellisin on Satakunnan Kansan vaalikone, johon vastasinkin ensimmäisenä.
Valtakunnallista näkyvyyttä on ehkä eniten Iltalehden vaalikoneella: www.iltalehti.fi/vaalit. Iltalehti on julkaissut myös nuorisovaalikoneen. Laaja merkitys omaa varmasti myös MTV 3 Eduskuntavaalikone 2011. Valtakunnallisella Kauppalehdelläkin on oma vaalikoneensa.
Erikoisryhmillä on myös omia kyselyitään. Ulkopoliittinen vaalikone 2011 on muista poikkeava niin, ettei sillä ole samaa sapluunaa kuten muilla kyselyillä, jotka ovat varmasti rikastuttaneet saman ohjelmakokonaisuuden laatijoita.
SAK on julkistanut Työelämän vaalikoneen, KePa siis Ulkopoliittisen kyselyn ja lisäksi on Terveyden edistämisen keskuksen vaalikone.
On siinä ollut vastaamista näihin kaikkiin kyselyihin. Moniin on saanut sanoa myös omia kommenttejaan, jotka ovatkin olleet tarpeellisia varsinkin silloin, kun kysymysvaihtoehdot eivät ole olleet yksiselitteisiä. Asioissa on usein monta puolta.
Maksulliseen vaalikeskustelu-plogi-sivustolle en ole mennyt. Sen sijaan plogejani voi lukea viiden paikkallislehden, Porin Sanomien ja Uuden Suomen nettisivuilta klikkaamma niissä olevaa bannariani.
Vaalikoneet ovat avautumassa tässä kuukauden vaihteessa. Itse olen onnistunut löytämään kahdeksan eri konetta, joihin olen kaikkiin antanut vastaukseni. Täysin harrastuspohjainen piirisihteerimme Anita Koivu on aktiivisesti välittänyt näitä tietoja myös meille muillekin ehdokkaille, itsekin hän on yksi viidestä naisehdokkaastamme täällä Satakunnassa.
Ehkä paikallisesti ajatellen suurimerkityksellisin on Satakunnan Kansan vaalikone, johon vastasinkin ensimmäisenä.
Valtakunnallista näkyvyyttä on ehkä eniten Iltalehden vaalikoneella: www.iltalehti.fi/vaalit. Iltalehti on julkaissut myös nuorisovaalikoneen. Laaja merkitys omaa varmasti myös MTV 3 Eduskuntavaalikone 2011. Valtakunnallisella Kauppalehdelläkin on oma vaalikoneensa.
Erikoisryhmillä on myös omia kyselyitään. Ulkopoliittinen vaalikone 2011 on muista poikkeava niin, ettei sillä ole samaa sapluunaa kuten muilla kyselyillä, jotka ovat varmasti rikastuttaneet saman ohjelmakokonaisuuden laatijoita.
SAK on julkistanut Työelämän vaalikoneen, KePa siis Ulkopoliittisen kyselyn ja lisäksi on Terveyden edistämisen keskuksen vaalikone.
On siinä ollut vastaamista näihin kaikkiin kyselyihin. Moniin on saanut sanoa myös omia kommenttejaan, jotka ovatkin olleet tarpeellisia varsinkin silloin, kun kysymysvaihtoehdot eivät ole olleet yksiselitteisiä. Asioissa on usein monta puolta.
Maksulliseen vaalikeskustelu-plogi-sivustolle en ole mennyt. Sen sijaan plogejani voi lukea viiden paikkallislehden, Porin Sanomien ja Uuden Suomen nettisivuilta klikkaamma niissä olevaa bannariani.
Inkerin kirkon nousu yöstä aamuun
Inkerin kirkko, jos joku, on saanut kokea vaikeuksienkin kautta todeksi vanhan tuutarilaisen kirkonmiehen sanat: "Jumala hoitaa kaiken hyvän tahtonsa mukaisesti. Mitään ei tapahdu taivaallisen Isämme sallimatta. Jos Jumala näkee hyväksi ottaa meiltä pois kodit ja kirkot, niin ei hän armoansa meiltä kuitenkaan oteta pois."
Inkerissä Venättän maalla toimi ennen vallankumousta kukoistava kirkko. Inkerikot ovat vereltään, kieleltään ja mieleltään suomalaisia ja uskonnoltaan luterilaisia. Seurakuntia oli 32 ja seurakuntalaisia 144.000. Vaikeudet rupesivat kasautumaan Stalinin aikana ja varsinkin 1930-luvulla. Viimeisetkin jumalanpalvelukset lopetettiin vuoteen 1938 mennessä ja papit karkotettiin tai vangittiin. Inkerin suomalaisen luterilaisen kirkon historia näytti päättyvän täydelliseen tuhoon, mutta uskoa ja luottamusta Jumalaan ei saatu kitketyksi pois inkerinsuomalaisten sieluista Siperian karkoituksissakaan.
Niinpä takaisin Karjalaan palaamaan päässeiden keskuudessa eli voimakkaana oman kirkon saaminen. Ensimmäiseksi seurakunta sai perustamisluvan Petroskoihin 1970 Maria Kajavan ja muiden uskollisten periksiantamattoman työn tuloksena. Olen saanut tavata nyt jo kirkkauteen ylennetyn Marian monilla Petroskoin käynneilläni ja on hän vieraillut täällä Kankaanpäässäkin.
Tänä päivänä vuodesta 1992 lähtien Inkerin kirkko on taas itsenäinen ja ensimmäisenä piispana toimi suomalainen Leino Hassinen. Nykyinen piispa on ensimmäinen syntyperäinen inkeriläinen piispa Aarre Kuukauppi. Seurakuntia on Siperiaa myöten ainakin 70. Jäsenmäärä ei tosin ole kovin suuri. Kielikysymys on aikaa myöten muuttumassa venäjänkieleksi, nyt vielä vanhat mummut haluavat käytettäväksi suomea.
Taloudellisesti Inkerin kirkko on täysin meidän Suomen kirkon varassa. Tiedämmehän venäläisten varsinkin eläkeläisten köyhyyden. Viimeksi viime kesänä saimme vierailla Inkerin kirkon Sodderin, Petroskoin ja Kontupohjan seurakunnissa, joissa kaikissa on tuttuja kristiveljiä ja sisaria. Heidän parissaan saa tuntea suurta ystävärakkautta ja heimoveljeyttä ja ihmetellä, miten vaikeiden kohtaloiden kautta Jumala on inkeriläisiä johtanut ja miten tyytyväisiä ja kiitollisia he kaikesta huolimatta ovat.
Inkerin kirkosta on monia kirjoja, on Maria Kajavan elämäkerta, Leino Hassinen kertoo kirjassaan Idän uusi aamu, kirkon pääsihteerinä toiminut Isto Pihkala on kirjoittanut Juuret Inkerissä ja viimeinen elossa ollut Inkerin kirkon pappi, joka näki kirkon uuden tulemisen Aatami Kuortti kirjoitti Inkerin kirkon yö ja aamu.
Inkerissä Venättän maalla toimi ennen vallankumousta kukoistava kirkko. Inkerikot ovat vereltään, kieleltään ja mieleltään suomalaisia ja uskonnoltaan luterilaisia. Seurakuntia oli 32 ja seurakuntalaisia 144.000. Vaikeudet rupesivat kasautumaan Stalinin aikana ja varsinkin 1930-luvulla. Viimeisetkin jumalanpalvelukset lopetettiin vuoteen 1938 mennessä ja papit karkotettiin tai vangittiin. Inkerin suomalaisen luterilaisen kirkon historia näytti päättyvän täydelliseen tuhoon, mutta uskoa ja luottamusta Jumalaan ei saatu kitketyksi pois inkerinsuomalaisten sieluista Siperian karkoituksissakaan.
Niinpä takaisin Karjalaan palaamaan päässeiden keskuudessa eli voimakkaana oman kirkon saaminen. Ensimmäiseksi seurakunta sai perustamisluvan Petroskoihin 1970 Maria Kajavan ja muiden uskollisten periksiantamattoman työn tuloksena. Olen saanut tavata nyt jo kirkkauteen ylennetyn Marian monilla Petroskoin käynneilläni ja on hän vieraillut täällä Kankaanpäässäkin.
Tänä päivänä vuodesta 1992 lähtien Inkerin kirkko on taas itsenäinen ja ensimmäisenä piispana toimi suomalainen Leino Hassinen. Nykyinen piispa on ensimmäinen syntyperäinen inkeriläinen piispa Aarre Kuukauppi. Seurakuntia on Siperiaa myöten ainakin 70. Jäsenmäärä ei tosin ole kovin suuri. Kielikysymys on aikaa myöten muuttumassa venäjänkieleksi, nyt vielä vanhat mummut haluavat käytettäväksi suomea.
Taloudellisesti Inkerin kirkko on täysin meidän Suomen kirkon varassa. Tiedämmehän venäläisten varsinkin eläkeläisten köyhyyden. Viimeksi viime kesänä saimme vierailla Inkerin kirkon Sodderin, Petroskoin ja Kontupohjan seurakunnissa, joissa kaikissa on tuttuja kristiveljiä ja sisaria. Heidän parissaan saa tuntea suurta ystävärakkautta ja heimoveljeyttä ja ihmetellä, miten vaikeiden kohtaloiden kautta Jumala on inkeriläisiä johtanut ja miten tyytyväisiä ja kiitollisia he kaikesta huolimatta ovat.
Inkerin kirkosta on monia kirjoja, on Maria Kajavan elämäkerta, Leino Hassinen kertoo kirjassaan Idän uusi aamu, kirkon pääsihteerinä toiminut Isto Pihkala on kirjoittanut Juuret Inkerissä ja viimeinen elossa ollut Inkerin kirkon pappi, joka näki kirkon uuden tulemisen Aatami Kuortti kirjoitti Inkerin kirkon yö ja aamu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)