Linnassakin Ystävänpäivänä

Ystävänpäivää on vietetty monissa merkeissä. Se aloitettiin jo eilen puolilta päivin puhemiehen edustustilassa, kun pidettiin vuosittainen puhemiehen mediaväelle tarjoama lounas. Itse olin mukana kello 18 asti eli kuusi tuntia, viimeiset lähtivät kello 22 tienoilla, mm. erikoisavustajani enkä ollut päästä kämpille, kun vain hänellä oli avain.

Mutta kaduilla kulkiessani näin jotain uutta, eli suuri tälle päivälle prikulleen 90 vuotta sitten tapahtuneen poliittisen murhan muistolaatan lähellä asuntoamme Nervanderinkadulla. Silloinen sisäministeri Ritavuori edistyspuolueen edustaja Heikki Ritavuori ammuttiin kotiovelleen 14.2.1922 ampuja äärioikeistolainen liikemies.

Tänään aamulla aloitimme ystävänpäivän vierailun puhemiehistönä viimeisellä tervehdyskäynnillä Presidentin luona linnassa, jossa saimme mitä lämpimimmän vastaanoton ja muistelimme menneitä hyviä vuosia. Koko 12 vuoden kausi on sujunut ilman suurempia vaikeuksia. Presidentti lupasi kyllä puuttua puheessaan uuden presidentin virkaanastumisjuhlallisuuksissa kautensa aikaiseen yhteen skismaan, jossa häntä syytettiin lainrikkomisesta, vaikka nimenomaan silloista lakia noudatetiin.

Puoliltapäivin oli sitten puolitoistatuntinen keskustelu Ruotsin parlamentin edustajien kanssa siellä tietopalvelun pitemälle järjestämistä taloudellisista laskelmapalveluista, jotka helpottavat eritisesti oppositiossa olevien puolueiden toimintaa. Ruotsissa on otettu oppia vastaavista USA:n tietopalveluista. Me varmaan menemme perässä, alkuun on jo lähdettykin.

Pidettiin sitten puhemiesneuvostokin. Esillä oli seuraava keskustelualoite Itämeren kysymyksestä, jonka todettiin olevan ajankohtainen ainakin, mutta erityisesti juuri nyt. Täysistunto pidetään sitten aina puhemiesneuvoston päätyttyä.

Tutulla Satakuntalaisen osakunnan kadulla Lapinrinteellä sain pistäytyä Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liiton SAMOK ry:n ystävänpäiväjuhlissa, jossa näyn olleeni ylivoimaisesti iäkkäin, mutta ikähaitari oli muutenkin laaja, kun jollakin opiskelijalla oli sylivauvakin mukanaan.

Ennen päivän toimia ehdin ottaa puolituntisen juoksumatolla, jota näin talvisaikaan täällä eduskunnassa pyrin sisällyttämään päiväohjelmaan piivittäin, eilen tosin sekin jäi tekemättä. Huomennakin taas rakennustoimikunta alkaa kello 9, joten aikaisin vaan liikekannalle.

Sanankylvö

Jumalan Sanan kylvön sunnuntaina oli hyvä puhua jopa tekstistä nousseen kuvan mukaisesti siemenestä, joka oli kaikista siemenistä pienin, mutta josta kasvoi koko puutarhan suurin kasvi, oikein valtava puu, jonka oksille linnut tulivat ja tekivät pesänsä.

Rakas heimokansamme on saanut kokea samanlaisen siemenen kuolettamisen tien. Ennen vallankukousta 1917 Inkerin kirkossa oli 32 seurakuntaa ja 144.000 jäsentä. Stalinin aikana kaikki papit ja seurakunnan hoitajat joko vangittiin tai karkoitettiin. Vuonna 1938 kielletiin
viimeisetkin jumalanpalvelukset ja kansa vietii suureksi osaksi Siperiaan pakkotyöhön. Inkerin kirkon tie näytti päätttyvän täydelliseen tuhoon.

Mutta Jumala teki kaikesta huolimatta työtänsä, eikä uskoa saatu juurrutettua pois inkeriläisistä. Niinpä v. 1969 alkaen Maria Kajavan taistelemasta Petroskoin seurakunnasta on kasvanut taas elinvoimainen Inkerin luterilainen kirkko, jolla on seurakuntia jopa Siperiassa asti. Aatami Kuortti kirjoittaakin: Olisiko maailmassa toista kansaa, joka rakastaisi kirkkoaan enemmän kuin inkerinsuomalaiset. Mitä ankarammiksi vainot muodostuivat, sitä sankarillisemmin kansa piti kiinni uskostaan.

Näin Jumalan luomistyö on ihmeellistä. Jopa nytkin keskellä kovalumista ja välillä ankariakin yöpakkasia on jo näkyvissä pajunoksilla kukkasilmuja ja luonto on heräämässä uuteen kukoistukseen talven horroksesta.

Näin Jumalan valtakunnassakin usein hätäilemme, miten Jumalan asian käy ikään kuin kaikki olisi meistä kiinni. Ja kuitenkin saamme muistaa, ettei istuttaja ole mitään eikä kastelija, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Kylväjinä saamme luottaa myös kasteen armoon, sain juuri kastaa Ilari Johanneksen varttumaan Lasten Parhaan Ystävän hyvässä huomassa. Jumalan sana on siemen, jossa itsessään on kasvuvoima. Jumalan sana ei tyhjänä palaja.

Tästä vaikka lisää huomisessa blogissa hurskaan Monica-äidin monien rukousten lapsesta.

Kokemäki mukaan

Kokemäeltä on monia hyviä muistoja varsinkin urheilun tiimoilta. Siellä on täysin ainutkertainen juoksurata pituudeltaan 333 metriä. Tietysti uudessa urheilukeskuksessa Pitkäjärvellä on täysimittainen 400 metrin juoksurata. Monissa kisoissa on molemmisa paikoissa saanut juosta ja järjestävä seura Kokemäen Kova-Väki on aina ollut Satakunnan parhaita urheiluseuroja.

Monia kovia urheilijoitakin on sieltä lähtenyt kuten Bostonin maratonin voittaja vuori-insinööri Olavi Suomalainen, kymmenottelijat Seppo Suutari ja Reijo Paavilainen. Reijohan on niittänyt mainetta sitten maamme eturivin kuvanveistäjänä ja varsinkin mitalitaiteilijana.

Tänäänkin oli kokoontunut kovaa väkeä kolmisenkymmentä henkeä vakain tuumin ja harkiten. Ja niin perustettiin PerusSuomalaisten puolueosasto. Johtoon valittiin Kauko Ketola ja hänen avukseen nimettiin Mikko Laine, Karita Grundström-Timonen, Esa Huhtasaari, Pertti Salminen, Pasi Rännäri, Satu Jalonen ja Seppo Tuliniemi.

Ja näin saatiin taas yksi puute poistettua, kun viime kunnallisvaaleissa ei Kokemäellä ollut ainoatakaan perussuomalaista ehdokasta, vaikka äänestäjiä kyllä muissa vaaleissa on löytynyt melko hyvinkin.

Enää oikeastaan vain kolme kuntaa Satakunnassa on ilman perussuomalaista puolueosoastoa eli Merikarvia, Harjavalta ja pieni Kiikoinen, joka ei itsekään tiedä mihin päin on menossa, enemmistö valtuutetuista taitaa ajaa kuntaa yhteen Sastamalan kanssa. Merikarvialla meillä on perinteisesti ollut aina hyvä kannatus ja esim. viime kesän puoluekokouksessa Tampereella oli mukana myös merikarvialaisia, joten sinne ei ole mitään vaikeuksia osaston perustamisessa.
Harjavallassakin jo viime kunnallisvaaleissa oli jopa ehdokas, joten ei sielläkään olla heikoilla.

Harjavallan lisäksi viime kunnallisvaaleissa olivat Pomarkku ja Lavia niitä kuntia, jossa oli perussuomalaisia ehdokkaita, mutta ei kukaan tullut valittua. Pomarkun ainoa ehdokkaamme Jani Jalonen jopa sai viidenneksi eniten henkilökohtaisia ääniä ja Lavian paikkakin oli aivan hilkulla.

Kansalaiset ovat ymmällä

Olin marketissa yhteisvastuukerääjänä, moni tuli kertomaan omista murheistaan. Kyllä olis vielä kirveelle töitä, niin paljon on mitä erilaisimpia epäkohtia, joita nimenomaan pienet ihmiset kokevat.

Yksi kertoi 95-vuotiaasta isästään, sotiemme veteraanista, jota hän hoitaa ja huolehtiin hänen asioistaan. Siksi ei ole anottu Kelalta hoitokorvausta. Kun tytär sitten anoi veteraaneille luvattua ylimääräistä 50€ kuukausilisää, anomus hylättiin sillä perusteella, ettei sitä voi antaa, koska ei ole tätä huoltolisääkään.

Toinen näytti reuman hoitoon tarvistemansa kuukausiannoksen laskun noin 100€. Kun lääke oli uusi, sanottiin että sitä tarkkaillaan, ennen kuin se tulee Kelan korvattavaksi. Nyt on kulunut kymmenen vuotta, lääke ei edelleenkään kuulu korvattavien joukkoon. Pienituloisen eläkeläisen kukkarossa tämäkin summa tekee ison loven joka kuukausi.

Soittokuntien lakkauttaamiset myös puhuttivat. Niinisalohan säilyi edelleen toimintaansa jatkavana varuskuntana, vain esikunta lähteen Säkylään ja soittokunta lopetetaan, kuten viisi muutakin armeijan soittokuntaan. Ei kukaan ymmärtänyt, mihin tällaisella säästöllä pyritään. Niinisalostakin säästetään soittokunnan 15 hengen palkkamenot, mutta mennetään kaikki se puolustusvoimien saama mainosarvo, mitä ahkerat esiintymiset mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa tuottavat laajalle alueelle.

Ei kyllä ymmärretty kuntauudistuskarttojakaan, joissa Parkano ja Kankaanpään päinvastaisista jopa ministerin lupauksista huolimatta on sijoitettu kumpikin erilleen omaksi kunnakseen ympäristökuntiensa kanssa. Vasta molemmat alueet yhdistämällä tulisi se tavoitettavana oleva elinvoimainen kokonaisuus. Nyt Kankaanpää Lavian, Honkajoen ja Jämijärven kanssa jää pieneksi, samoin Parkano Kihniön ja Ikaalisten kanssa. Mikähän on ollut kartan piirtäjien ajatus näiden kuntien osalta, sitä voi kysyä, kun muualla on piirrelty todella suuria kuntakokonaisuuksia ja nimenomaan myös meidän kuntaryhmittyjemme naapureiksi.

Aiheellinen välikysymys

Valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta (UTVA) käsitteli
kokouksessaan 8. helmikuuta 2012 puolustusvoimauudistusta
puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin pohjalta. Valtioneuvoston
tiedotteen mukaan puolustusvoimauudistusta ryhdytään nyt toteuttamaan
puolustusministeriön ohjauksessa. Valtioneuvoston tiedotteesta ei
selviä, hyväksyikö UTVA ja niin muodoin hallitus puolustusvoimain
komentajan ratkaisumallin.

Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan puolustusvoimauudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta ja se käsitellään osana eduskunnalle annettavaa laaja-alaiseen
turvallisuuskäsitteeseen perustavaa turvallisuus- ja
puolustuspoliittista selontekoa. Nyt hallitus toimii ohjelmansa
vastaisesti. Parlamentaariseksi valmisteluksi ei voida katsoa
kansanedustaja Ilkka Kanervan johdolla toiminutta kontaktiryhmää, koska
kyseiselle ryhmälle ei annettu olennaisia tietoja Puolustusvoimien
rakenteiden muuttamisesta. Hallitus aikoo tuoda turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle vasta syksyllä 2012, jolloin
puolustusministeri on jo päättänyt oleellisilta osin
puolustusvoimauudistuksen aiheuttamista rakenteellisista muutoksista.

Puolustusvoimien toiminta perustuu sodan ajan tarpeeseen, johon turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon turvallisuusanalyysi antaa perusteet.
Ainakaan Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle ei ole esitelty tulevaa
Puolustusvoimien sodan ajan organisaatiota eikä siihen olennaisesti
liittyvää turvallisuusanalyysia. Puolustusvoimain komentajan
ratkaisumallin mukaisesti sodan ajan joukkojen määrää leikataan
kolmanneksella. Mistään ei kuitenkaan selviä, mihin sodan ajan
joukkoihin vähennykset kohdistetaan tai miten reservi jatkossa
muodostuu. Koulutetaanko jatkossa koko miesikäluokka ja mihin ikään
saakka sodan ajan joukot pidetään sijoitusluetteloissa?

Puolustusvoimain komentajan ratkaisumalli puolustusvoimauudistuksesta vaikuttaa olevan
pelkästään Puolustusvoimien rauhan ajan toimintojen ja organisaation
uudelleenjärjestely. Ja vielä sellainen, jonka Puolustusvoimat on
pakotettu toteuttamaan nopeutetussa aikataulussa seuraavien kahden
vuoden aikana. Komentajan ratkaisumalli herättää lukuisia kysymyksiä.
Siitä eivät selviä vaihtoehtoiset ratkaisumallit eivätkä niiden
kustannukset. Myöskään mistään ei voida tarkastaa esitettyjen
säästötavoitteiden todenperäisyyttä. Esimerkiksi joukko-osastojen
lakkauttamisella ja yhdistämisellä väitetään saatavan 60–65 miljoonan
euron vuosittaiset säästöt. Tämä edellyttää, että lakkautettavien
yksiköiden vuokrasopimuksista päästään eroon. Muutoin ollaan siinä
tilanteessa, josta Valtiotalouden Tarkastusvirasto huomautti omassa
kertomuksessaan vuonna 2010. Poliittisen päättäjän on vaadittava
jatkossa Puolustusvoimilta todellisia, todistettavia ja tarkastettavia
laskelmia.

Poliittisen päätöksenteon kannalta hallituksen
toiminta on erittäin omituista. Hallitus toimii oman ohjelmansa
vastaisesti ja jättää eduskunnan tosiasiallisesti lähes kokonaan
päätöksenteon ulkopuolelle. Samoin vaikuttaa siltä, ettei hallitus
kyennyt tekemään asiassa päätöstä, vaan jätti Puolustusvoimiin
kohdistuvien päätösten tekemisen pelkästään puolustusministerin ja
puolustushallinnon virkamiesten vastuulle. Tämä on ainutkertaista
itsenäisen Suomen historiassa.

Puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Se heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä merkittävällä tavalla.
Uudistus toteutetaan samaan aikaan kun hallitus ajaa armeijan
armottomalle säästökuurille.

Suomea puolustetaan tulevaisuudessa pienemmillä joukoilla. Kertausharjoitukset käytännössä lopetetaan, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään, Hornetit eivät lennä ja
merivoimien alukset pysyvät satamissa. Suuri määrä varuskuntia lakkautetaan tai yhdistetään. Sotilassoitto soi yhä harvemmin. Lisäksi Puolustusvoimien henkilöstöstä ja materiaalihankinnoista leikataan tavalla, joka koettelee itsenäisen puolustusratkaisumme uskottavuutta. Leikattu reservi puutteellisine varusteineen ei riitä pelotteeksi
mahdolliselle hyökkääjälle, kun vielä muistetaan, että liittyminen
jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen vei armeijaltamme
edullisen ja tehokkaan välineen maahantunkeutujia vastaan.

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on
merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä
alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.
Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Sillä kohotetaan
maanpuolustustahtoa ja tuetaan alueellisen puolustuksen periaatetta.
Maakuntien varuskunnat ovat tarpeellisia myös sotilaallisen
suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa teknoarmeijakin on
hampaaton.

Yleisen asevelvollisuuden rapauttaminen on väärää
puolustus- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Puheet ikäluokkien pienenemisestä
ovat tarkoitushakuisia. Uudistuksen jälkeen edes nykyisin koulutettavaa
osuutta ikäluokasta ei ole mahdollista kouluttaa, sillä varuskunnissa ei
ole lähitulevaisuudessa riittävästi petipaikkoja. Hallituksen ajama
kehityssuunta ajaa Suomea kohti valikoivaa asevelvollisuutta, joka
johtaa palkka-armeijaan ja sitä kautta Ruotsin tielle. Kun yhä harvempi
käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa
kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus ei ole sen jälkeen enää
yhteinen asiamme.

Oma lukunsa on se, että Uudenmaan Prikaati
säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen
varuskuntaan. Kielipolitiikka selätti puolustus- ja aluepolitiikan.
Dragsvikin sijaan lakkautuslistalla on esimerkiksi Pohjois-Karjalan
Prikaati Kontiolahdella. Se sijaitsee alueella, joka on jo muutenkin
viime vuosina kärsinyt työpaikkojen menetyksistä. Lisäksi
Pohjois-Karjalan Prikaatissa on olennaista alueellisen puolustuksen
osaamista. Selvitystä vaatii puolustusministeri Stefan Wallinin
mahdollinen jääviys asiassa. Rikos- ja prosessioikeuden professorin
Matti Tolvasen mukaan ministeri Wallinin jäsenyys Uudenmaan Prikaatin
killan valtuuskunnassa on ongelmallinen.

Haettavat säästöt olisi voitu priorisoida toisinkin. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen
suunnittelukunnan tuoreen kyselyn mukaan kansalaiset kohdistaisivat Puolustusvoimien säästöt ensisijaisesti kansainväliseen kriisinhallintaan. Kansainvälisiin operaatioihin osallistumista
perustellaan usein muun muassa oman maan puolustuskyvyn parantumisella, mutta esimerkiksi reserviläisten kertausharjoitukset olisivat kustannustehokkaampi keino ylläpitää puolustuskykyä.

Uudistus on suurin sitten jatkosodan päättymisen. Eduskunnasta ei saa tehdä
kumileimasinta. Uudistuksesta on syytä keskustella nyt, eikä vasta
syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, jolloin
toimenpiteet on jo päätetty puolustusministerin ja puolustushallinnon
virkamiesten toimesta.

Edellä olevan perusteella ja Suomen perustuslain 43 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan välikysymyksen:

Miten hallitus aikoo palauttaa poliittisen päätöksenteon uskottavuuden sekä
varmistaa hallitusohjelmaan kirjatun periaatteen toteutumisen puolustusvoimien toimintojen ja rakenteen uudistamisessa sekä turvata uskottavan koko maan puolustuksen, yleisen asevelvollisuuden, maanpuolustustahdon, Puolustusvoimien henkilöstöryhmien yhdenvertaisen
kohtelun, työllisyyden ja alueellisen tasa-arvon puolustusvoimauudistuksen yhteydessä?

Sotilassoittokuntien lakkautuksista nousee voimakas vastustus

Eduskunnan kyselytunnilla keskityttiin kahteen päivänpolttavaan hallituksen antamaan uutispommiin: puolustusvoimien leikkaukset ja kuntauudistus. Muille aiheille ei aikaa riittänyt eikä näitäkään kahta saatu raapaistua kuin vähän pinnalta. Eipä ihme, että molemmilta alueilta on hallitukselle tulossa välikysymys. Perussuomalaiset kysyvät ns. puolustusvoimauudistuksesta, joka paremminkin on puolustusvoimien alasajoa, keskusta puolestaan tekee kysymyksen uudesta kuntajaosta.

Kyselytunnin keskustelu oli todella värikästä, puolustusministeri Stefan Wallin ja kuntaministeri Henna Virkkunen joutuivat olemaan altavastaajina, siksi kovaa arvostelua he saivat julkistetuista uudistuksistaan.

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö sai tehdä ensimmäisen kysymyksen. Hän on toiminut myös tätä puolustusvoimauudistusta seuranneen parlamentaarisen toimikunnan jäsenenä, mutta jätti siitä nyt eroilmoituksensa, koska toimikunta ei ole voinut vaikuttaa yhtään mitään. Kysymyksessään hän mainitsi myös lakkautettavat sotilassoittokunnat, mutta niistä ei ministeri vastauksessaan maininnut sanakaan.

Esitys puolustusvoimien organisaatiouudistuksesta oli todella hämmentävä. Erittäin vähälle huomiolle jäi varuskuntien lopettamisten ohella usean sotilassoittokunnan lakkauttaminen. Esittelytilaisuudessa kenraali Puheloinen näytti kalvollaan vain kolmen jatkavan maavoimien varsinaisen soittokunnan nimen ja sijaintipaikan.

Nyt todella soittokuntien määrää vähennetään ja vielä ikään kuin vaivihkaa kolmestatoista (13) kuuteen (6). Näistä kuudestakin yksi on varusmiessoittokunta, joten varsinaisia ammattisoittokuntia jää maahamme vain viisi (5). Myös Sotilasmusiikkikoulu lopetetaan.

Aivan varmasti tällä toimenpiteellä on kauaskantoiset negatiiviset vaikutukset kansalaistemme maanpuolustustahtoon. Sotilassoittokunnat ovat parasta ja hyvin kustannustehokasta PR-toimintaa puolustusvoimillemme. Voimakas kansalaismielipide on nousemassa myös sotilassoittokuntien puolesta ja toivottavaa onkin niiden säilyminen. Näinhän tapahtui edelliskerralla, kun soittokuntia myös oltiin lopettamassa. Me tarvitsemme juhlissamme ja tilaisuuksissamme sotilassooittokuntien arvokasta ohjelmaa nykyisen voimakkaan maanpuolustushenkemme nostattamiseksi ja ylläpitämiseksi.

Torjuntavoitto

Koko laajalle alueelle Kankaanpään ympäristössä Niinisalon varuskunnan säilyttäminen oli kunanltaakin kalliimpi asia. Tykistöprikaatin esikunnan siirtyminen Säkylään oli odotettavissa, mutta varsinainen toiminta kuitenkin säilyy ja se onkin entistä tärkeämpää. Niinisalo on näet lähin varusmiespalvelupaikka nyt sitten eteläpohjalaisille, pirkanmaalaisille ja Keuruun lakkauttamisen jälkeen myös keskisuomalaisille tietysti mukaanlukien myös Satakunnan pohjoisosa.

Synkän puolustusvoimien supistusohjelman perusteidenkaan mukaan ei löytynyt mitään syitä Niinisalon varuskunnan lakkauttamiselle. Vahvuudet on moneen kertaan lueteltu. Erinomaisessa kunnossa olevat rakennukset, joita on uudistettu 30 miljoonalla. Maan eteläisin laaja ampuma-alue koeampuma-asemineen. Jatkuva kehittäminen esim. tälle vuodella 2 miljoonaa koiratarhan rakentamiseen. Lisäksi tehdään uusi urheilukenttä, jota Kankaanpään kaupunkikin rahoittaa. Korkean tietotaidon ja osaamisenTykistörykmentin ja tykistökoulun lisäksi on kehitelty tiedustelulennokkeja, joille rakennettu oma kenttäkin. Käytöstä poistettuja jalkaväkimiinoja korvaavat raketinheittimien rypälepommit ovat myös saaneet sijaintinsa Niinisaloon. Ja tietysti myös aluepolitiikalla täytyy olla oma vaikutuksensa: 550 omaa työpaikkaa ja lisäksi kerrannaisvaikutukset alueella, jossa muuten valtiovallan työpaikat ovat hyvin vähäisiä.

Ymmärrettävää on siis Prikaatin esikunnan siirtyminen Säkylän Huovinrinteelle, jonne jo aiemmin siirtyi Niinisalossa perustettu kansainvälinen yksikkö. Harmillisinta on koko maan sotilassoittokuntien lukumäärän puolittaminen, jonka vuoksi myös Satakunnan sotilassoittokuntakin joutui tässä talosuahdingossa lakkautuslistalle. Ei mikään ole ollut niin tehokasta ja kuitenkin puolustusvoimille suhteellisen edullista maanpuolustushengen nostattamista ja ylläpitämistä kuin sotilassoittokuntien suositut esiintymiset.

Kaiken kaikkiaan koko vaalikauden aikana tulevat 850 miljoonan puolustushallinnon leikkaukset ovat niin rajuja, ettei tietenkään pienillä leikkauksilla voi selvitä. Mutta onko tämä sittenkään viisasta. Siinä mielessä perussuomalaisten harkitsema välikysymys on paikallaan. Huomenna televisioitavalla kyselytunnillakin asia on näyttävästi esillä.