Se neljäs itämaan tietäjä

Kolme idän tietäjää eli kuningasta tiedämme Raamatusta. Nuubian ja Arabian kuningas Melchior toi Jeesuksen kuninkuutta korostaen kultaa, nuorin Balthaser Saabasta suitsuketta rukouksen vertauskuvana ja vanhin Kaspar Tarsiista mirhaa uhrikuolemasta muistuttaen. He edustivat myös kolmea eri ihmisen ikäkautta: nuoruutta, keski-ikää ja vanhuutta.

Tietäjät esiintyvät tämän loppiaisen evankeliumitekstissä, mutta legenda eli pyhä kertomus kertoo myös neljännestä itämaan tietäjästä, kuninkaasta. Hänkin halusi lähteä tervehtimään kirjoitusten mukaista, tähden ilmoittamaa rakkauden ruhtinasta, juutalaisten kuningasta ja otti mukaansa lahjaksi kallisarvoisen rubiinin.

Matkalla hän tuli kylään, jonka yläpuolella liehui musta lippu mustan surman riehumisen merkiksi. Hän hoivasi sairaita aamuvarhaisesta iltamyöhään sairastuen itsekin.

Seuraavaksi hän saapui kaupunkiin, jonka torilla myytiin orjia, hänen oman maansa kansalaisia. Arvokkaalla rubiinillaan hän sai ostettua heidät vapaaksi.

Lopulta hän pääsi perille ja halusi nähdä, miten rakkauden ruhtinaan valtakunnassa eletään. Sinne saapuessaan hän näkikin ristikulkueen ja Jeesuksen ristiinnaulitsemisen. Ristin päällä oli kirjoitus: ”Jeesus nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Heidän katseensa kohtasivat, ja kuninkaalle kirkastui, että Jeesus tunsi hänet ja hyväksyi syyt, jotka viivyttivät häntä matkalla nämä monet vuodet. Katseet kohtasivat vain silmänräpäyksen verran, mutta se riitti. Kuninkaan sydän oli pakahtua ilosta ja onnesta hänen kokiessaan näin Jeesuksen rakkauden.

Tämän saman mekin jokainen saamme tuntea todeksi, koska meillä on lunastus ja rikkomustemme anteeksiantamus Jeesuksen uhrikuoleman tähden.

 

Joululaulukirkko loppiaisena

Sunnuntaina eli loppiaisena lauletaan Jämijärven kirkossa kello 10 alkaen "En etsi valtaa loistoa", "Enkeli taivaan lausui näin", Jaska Löytyn "Ilouutinen" ja "Seuratkaa tähteä", "Sylvian joululaulu" sekä "Maa on niin kaunis". 

"Tulkaa kaikki nyt laulamaan, on Poika syntynyt maailmaan. Tulkaa laulamaan, aa-aa-aa."

Jämijärven messussa on mukana myös kirkkokuoro, joka laulaa tämän kevätkauden Jämijärven kanttorina toimivan unkarilaisen Taborin johdolla loppiaisvirren "Taivaan kirkas tähti kerran tietäjiä itämaan johdatteli luokse Herran loistavalla valollaan, häntä kunnioittamaan, kiittämään, rukoilemaan".

Päivän tekstissä kerrotaankin Itämaan tietäjien saapumisesta Jeesus-lasta kumartamaan. Perinteisesti myös kolehti kannetaan jo vuonna 1870 ensimmäiset suomalaiset lähetyssaarnaajat Ambomaalle lähettäneelle Suomen Lähetysseuralle. Se on edelleenkin ylivoimaisesti suurin ja siis vanhin lähetysjärjestömme, koko kirkon, ei minkään yksityisen liikkeen tai suunnan.

Yhä tänä päivänä kaikki alas painetut ja raskautetut saavat kuulla sanomaa Kristuksesta, joka on rikas Jumala ja meitä syntisparkoja rakastava ja armahtava.

Perjantai-iltana Huittisissa

Huittisten kaupunki oli tällä kerralla järjestelyvuorossa Satakunnan maakuntaliiton uudenvuoden vastaanotolla. Kankaanpäästä meitä oli paikalla seitsemän henkeä, muualta enemmänkin, joukossa paljon tuttuja ja myös perussuomalaisia. Neljä satakuntalaista kansanedustajaa ja kaksi edustajaa Pirkanmaalta, joista toinen oli Punkalaitumen Martti Mölsä (PS). Kaksi Huittisten Riuttamäkeä oli paikalla - molemmat valtuutettuja - vaimoineen, kuten myös me perussuomalaisten kaksi kansanedustajaa vaimoinemme. Piirin puheenjohtaja Seppo Toriseva oli myös paikan päällä. Kaupunki tarjosi maukkaan pitopöydän oman kaupungin ja Satakunnan alueen tuotteista. Huittinen onkin kuuluisa kaupunki ravinnontuottajana.

Satakunnan maakuntaliiton vuosittain kullakin paikkakunnalla vuorollaan järjestämä vastaanotto lienee ihan paikallaan. Tapahtumassa voi vapaasti tavata ihmisiä ja kertoa kuulumisia ilman kokousvelvoitteiden paineita. Nythän sitä uutta tietoa tulee joka taholta, kun kunnallisvaalit on pidetty ja uusien luottamushenkilöiden valinta on ajankohtainen.

Monin paikoin onkin päästy sopuratkaisuihin, tosin ei Kankaanpäässä, missä keskustan johtama juntta määrää kaikesta. Pidimme asiasta eilisiltana neuvottelua tyhjin toimin ja tänään olin paikallisradiossa itsekin lausumassa ihmettelyäni hyvä veli -järjestelmän jatkuvasta kukoistamisesta kaupungissamme, vaalituloksesta huolimatta.

Hyväosaisten solidaarisuus

Hyväosaisten solidaarisuus on nyt valttia. Kansanliike on nousemassa. Ei kukaan hyväosainen, sen paremmin poliitikko kuin ammattiyhdistysjohtajakaan, voi kieltäytyä palkanalennuksesta. Presidentti Niinistö aloitti, puhemies Heinäluoma säesti ja näin asia etenee kulovalkean tavoin.

Tämä on sitä oikeaa populismia, josta Timo Soinikin blogissaan on hyvillään. Populus=kansa, populääri on kansanomaisuutta. Kyllä kansa tietää!

Palkanalennukset eivät tietenkään koske pienempipalkkaisia, joiden toimeentulo on jokapäiväistä taistelua. He ovat ansainneet palkkansa ja jopa korotuksiakin. Sen sijaan optioherrat, bonusten saajat ja ennen kaikkea ylipalkatut johtajat tulisi saada näihin taloustalkoisiin.

Tähän on pakko mainita Urho Kekkonen, vaikka en häntä ihailekaan, joka kirjoitti kuuluisan kirjansa ”Onko maallamme malttia vaurastua”. Nyt jos koskaan tarvitaan tätä yhteen hiileen puhaltamista ja parempiosaisten vastuunkantoa, jotta päästäisiin talouskurimuksen ylitse.
Hyvältä kuitenkin näyttää yhteisvastuun leviäminen. Jumala tätä tautia lisätköön.

Valtiopäiväneuvos Raimo Vistbacka

Kaksikymmentäneljä vuotta eli kuusi täyttä kautta kansanedustajana ja vuoden päivät liikenneministerinä tarjoavat kyllä riittävän meriitin Tasavallan Presidentin myöntämälle valtiopäiväneuvoksen tittelille, joka ojennetaan helmikuussa eduskunnan taas kokoonnuttua perussuomalaisten puolueen pystyssä pitäjälle, varatuomari, nimismies Raimo Viljam Vistbackalle!

Hän tuli eduskuntaan vuoden 1987 vaaleissa, joissa itse putosin. Vistbacka oli kansanedustajana aina vuoteen 2011 asti, jolloin hän luopui vapaaehtoisesti ja minä palasin 24 vuoden erämaataipaleen jälkeen Arkadianmäelle. Välillä olin esimerkiksi Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan poliittisena avustajana liikenneministeriössä, jossa Raimo oli Pekan seuraajana 1.10.1989 - 28.8.1990.

Raimo on tehnyt kunnioitettavan työn, jota ilman meitä nykyistä 39:ää perussuomalaisten kansanedustajaakaan ei olisi. Kaksi kautta vuosina 1995 - 2003 hän oli ainoana kansanedustajanamme, vuonna 2003 saatiin hänelle kaksi perussuomalaista kollegaa ja vuonna 2006 tuli mukaan neljä muuta ryhmän jäsentä. Sitkeys on nyt palkittu ja Raimo on syystä edelleenkin sekä puoluehallituksessa että myös pahan päivän varalle perustetussa säätiössä.

Poliisiuralla hän on myös tehnyt pitkän päivätyön aloitettuaan 1966 poliisikokelaskoulutuksella ja toimien nuorempana konstaapelina. Vuonna 1968 hän suoritti poliisimiehistön virkatutkinnon ja siirtyi kymmeneksi vuodeksi vanhemmaksi konstaapeliksi. Ylioppilaaksi hän luki 1972, oikeustieteen kandidaatiksi 1978 siirtyen silloin apulaisnimismieheksi Hyvinkäälle ja Espooseen. Varatuomari hänestä tuli 1980, jonka jälkeen Kauhavalla syntynyt Vistbacka siirtyi takaisin Etelä-Pohjanmaalle, ensin Evijärven ja Töysän nimismieheksi ja sitten nykyiseen kotikuntaansa, Alajärven nimismieheksi 1982.

Alajärven kunnallispolitiikkaan hän on osallistunut valtuutettuna vuodesta 1988 lähtien.

Jumalan siunausta

Kiitos presidentille uudenvuoden puheesta; galluppien antama arvosana 8+ on varmasti noususuunnassa. Juuri tällaista puhetta koko Suomen kansa tällä hetkellä tarvitsee, niin herroista narreihin kuin kaikki me muutkin siltä väliltä.

Presidentti lähti liikkeelle kahdesta kipeästi kaipaamastamme arvosta, oikeudentunnosta ja eheydestä. Kun nyt kansana elämme vaikeuksien keskellä, on kaikkien tärkeää noudattaa oikeudentuntoa. Itsekkyyttä ja ahneutta on suitsittava, omistakin eduista voi luopua, esimerkin vuoksi etenkin suurituloisilla johtopaikoilla. Tällöin saadaan yhteiskunnalle kaivattua eheyttä. Vankka kansalaistahto edellyttää tällaista menettelyä. Oikeudentuntoisesti on tingittävä nyt oman etupiirin eduistakin. Työmarkkinajärjestelmällämme, hallituksella ja koko eduskunnalla on tässä merkittävä tehtävä.

Työ on arvokasta, emmekä saa tuudittautua oleskeluyhteiskuntaan, jossa katsomme kaiken olevan automaattisesti meitä varten. Jokaiselta vaaditaan voimiensa mukaan oma osuutensa. Itse kukin saa miettiä, mitä voi tehdä pahoinvoinnin vähentämiseksi. Kolmas sektori on joutunut ottamaan harteilleen yhteiskunnan vastuuta ja yhteiskunta perheen vastuuta. Tämän korjaamiseksi meillä jokaisella on tehtävää.

Kansainvälisessä osiossa presidentti tähdensi omaksuttuja käytäntöjä, vaikka niihin ei saakaan jumiutua, vaan yhteistyötä on aina myös kehitettävä. Suomi on avoin kaikkien uusienkin ratkaisujen etsimisessä, kuten vaikkapa arktisen ulottuvuuden hyödyntämisessä. Pohjoismainen yhteistyö tuli myös puheessa esiin. Meitä perussuomalaisia ei niinkään lämmittänyt presidentin hymistely EU:n suuntaan eikä liioin maininta Nato-kumppanuudesta. Suomalaisten yritysten kansainvälisestä kilpailukyvystä olisi huolehdittava samoin kuin ulkomaisten investointien saamisesta maahamme, koska talous ratkaisee hyvinvointimme.

Presidentti viittasi myös maamme 95 vuoden pituiseen itsenäisyyteen ja kaikkeen sen aikana saavutettuun menestykseemme, mutta totesi kuitenkin, että ratkaisut on tehtävä nykyhetkessä. Siksi uuden vuoden toivotuksen päälle oli hyvä kuulla myös Jumalan siunauksen toivotus. Näin lähdemme uuteen vuoteen lujimmalta mahdolliselta pohjalta.

Tiedostamattomiakin pyrkimyksiä

Olemme saaneet Varsinais-Suomesta kaksi presidenttiä, molemmat monella tapaa samanlaisia, ensin Mauno Koivisto ja nyt Sauli Niinistö. He ovat suuren kansansuosion saavuttaneita, paremminkin epämukavia totuuksia esittäneitä ja näyttäneet olevan pyrkimättä juuri mihinkään. Ja kuitenkin kaiken takana on ollut vakaa suunta - ei enempää eikä vähempää kuin presidenttiyteen. Kansan suurella tuella on pitkän matkan päästä saavutettu päämäärä.

 

Luin juuri Risto Uimosen tekemän kirjan ”Puolivallaton presidentti”. Kirja kertoo Niinistön kuningastien vuosi vuodelta monien mutkienkin kautta kohti maalia, joka kaikista estelyistä huolimatta on ollut johtavana ajatuksena siellä takana, ei ehkä aina päähenkilön itsensäkään voimakkaasti tiedostamana.

 

Kirja on tehty sikäli erikoisesti, että päähenkilö ei itse ole antautunut haastateltavaksi, kymmenet lähipiirin ja hänen kanssaan kosketuksissa olevat kylläkin. Tekijä on politiikan tuntija pitkältä ajalta ja johdattelee tulevan presidentin elämänkulkua, kuten itsekin sanoo, pitkänä kirinä Mäntyniemeen.

Sauli Niinistö on herättänyt monenlaisia mielikuvia, mutta mitkään hänen edesottamuksistaan eivät ole vieneet hänen kansansuosiotaan, jonka hän hankki tiukan talouskurin ylläpitäjänä ja ikäviä tosiasioita laukovana valtiovarainministerinä. Välillä Euroopan investointipankissa oltuaan ja palattuaan kaikkien aikojen äänikuninkaana eduskuntaan, hän laittoi sielläkin puhemiehenä kansanedustajia kuriin ja tämä vain lisäsi suosiotaan.

 

Edelleen uusi Presidenttimme henkilönä jää arvoitukselliseksi. Tietenkään tässä kirjassa ei voi tullakaan näkyviin hänen sisimpiä tuntojaan, kun kuvataan vain hänen monipolviseksi muodostunutta tarinaansa. Siitäkin huolimatta, että hän itse on kirjoittanut kaksi kirjaa, joista toisessa kertoo poikiensa ja itsensä pelastumista järkyttävästä tsunamista, Sauli Niinistö ihmisenä on salaisuus. Mutta se ei haittaa mitään, hänen kansansuosionsa on edelleen suurempi kuin esimerkiksi hänen edeltäjällään, ja gallup on tuottanut hänelle arvosanaksi 8+.

 

JK. Presidenttiluettelossamme on kolmaskin varsinaissuomalainen, Askaisista syntyjään oleva Sotamarsalkkamme C.G.E. Mannerheim. Nykyisin hänen synnyintilaansa isännöi moninkertainen perussuomalaisten valtuutettu Taisto Ylhäinen.