Perjantaiaamuna Kankaanpäästä lähdemme Petroskoihin niin, että Noormarkusta on lähtö kello 5 aamulla. Matka on pitkä jo itärajalle, jonka ylityksen jälkeen yövymme Ruskealan kirkossa, joka on Yrjö Keinosen veljen rakentama. Myös paluumatkalla on yöpyminen Ruskealassa. Kaksi yötä on perillä Petroskoissa Pohjola-hotellissa.
Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakunnassa Sodderissa käymme lauantaina ja sieltä Petroskoihin menessämme poikkeamme myös Tsalnan seurakunnan kirkossa Juho ja Lyydia Pakkarin vieraina. Sunnuntaina on jumalanpalvelus Kontupohjan kirkossa ja heti aamulla Petroskoin kirkoherra Viktor Grinevits näyttää meille syksyllä vihittyä Petroskoin kirkkoa, joka tosin on vielä käyttökiellossa, koska sisustus puuttuu tarvittavien huonekalujen odottaessa Ylivieskassa, koska tullimaksut nousisivat kalliimmaksi kuin niiden koko hinta on ja Moskovasta ei ole tullut lupaa tullin poistamisesta. Kiusaa se on pienikin kiusa.
Blogissa on nyt siis neljän-viiden päivän tauko. Palattua riittänee kyllä kertomista vaikka millä mitalla. Olemme kuskin Veikko Viljasen kanssa käyneet Petroskoissa useita kertoja, mutta viime kerrasta on kertynyt jo vuosia, joten on jännittävää nähdä, mitä on muuttunut, vai onko lopulta mitään kehitystä tapahtunut.
perjantai 28. toukokuuta 2010
torstai 27. toukokuuta 2010
Gallupeista, vaikka kannatus onkin 9,6%
TV:n mielipidemittauksessa todettiin PerusSuomalaisten kannatuksen olevan 9,6% eli suuremman kuin koskaan. Näin varmaan galluppien osalta, mutta viime EU-vaaleissa todellinen mitattu kannatus oli vielä korkeammalla eli 9,8%. Galluptulos lähenee siis todellista vaaleissa saatua kannatusta. Sekin on tietysti hyvä.
Nykyisinhän galluptulokset ovat pitäneet varsin hyvin kutinsa todelliseen vaalitulokseen verrattuna. Myös kannatuksen suunnan ne näyttävät. Vaikka tuloksissa ilmoitetaankin mahdollisen virhemahdollisuuden olevan 1-2% luokkaa, niin silti tuloksiin on aina suhtauduttava varauksella.
Niinpä niillä voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan tiettyyn suuntaa, koska ainahan äänestäjätkin haluavat olla voittajan puolella. Siksi Veikko Vennamokin aina muistutti etteivät gallupit äänestä. Kansalaisten on rohkeasti annettava äänensä siitä huolimatta, mitä gallupit kertovat.
Ainakin aiemmin maaseudunpuolueen aikoina oli puolueen äänestäminen jopa ihmisarvoa alentavaa ja siksi myös mielipidekyselyissä ihmiset eivät kehdanneet kertoa todellista kantaansa. Silloin olikin käytäntönä virhearvion korjaamiseksi lisätä määrätty määrä SMP:n kannattajiin. Näin taisi olla asianlaita myös toisen halveksitun puolueen vasemmistoliitonkin osalta .
Edelliseen gallup-tarkasteluuni, kun PerusS oli noussut 4,6 % eduskuntavaaleista eli 8,7% ja kepun alamäki oli sama 4,6%, vastasi yksi viisas, että kyllä nyt annetaan hyviä lukemia, mutta sitten taas lähempänä vaaleja prosentteja vähennetään, jotta saataisiin uskoa hyvään tulokseen horjutettua. Niinpä tämä viisas kehotti valmentamaan kenttää tämän mahdollisuuden varalta.
Kankaanpään toripäivillä monet tutut olivat tosi iloisia saavutetuista Gallup-luvuista ja uhottiin kannatuksen senkus vaan nousevan. Olemmehan PerusSuomalaiset vähän joka asiassa tulleet julki juuri kansan haluamien asioiden vankkumattomina puolustajina. Hyvältä siis näyttää. Timonkin kannanotto siitä, että mieluiten haluamme hallitukseen kepun ja sdp:n kanssa kuin kokoomuksen emmekä missään tapauksessa viherpiipertäjien kanssa, on aivan oikeassa linjassa.
Nykyisinhän galluptulokset ovat pitäneet varsin hyvin kutinsa todelliseen vaalitulokseen verrattuna. Myös kannatuksen suunnan ne näyttävät. Vaikka tuloksissa ilmoitetaankin mahdollisen virhemahdollisuuden olevan 1-2% luokkaa, niin silti tuloksiin on aina suhtauduttava varauksella.
Niinpä niillä voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan tiettyyn suuntaa, koska ainahan äänestäjätkin haluavat olla voittajan puolella. Siksi Veikko Vennamokin aina muistutti etteivät gallupit äänestä. Kansalaisten on rohkeasti annettava äänensä siitä huolimatta, mitä gallupit kertovat.
Ainakin aiemmin maaseudunpuolueen aikoina oli puolueen äänestäminen jopa ihmisarvoa alentavaa ja siksi myös mielipidekyselyissä ihmiset eivät kehdanneet kertoa todellista kantaansa. Silloin olikin käytäntönä virhearvion korjaamiseksi lisätä määrätty määrä SMP:n kannattajiin. Näin taisi olla asianlaita myös toisen halveksitun puolueen vasemmistoliitonkin osalta .
Edelliseen gallup-tarkasteluuni, kun PerusS oli noussut 4,6 % eduskuntavaaleista eli 8,7% ja kepun alamäki oli sama 4,6%, vastasi yksi viisas, että kyllä nyt annetaan hyviä lukemia, mutta sitten taas lähempänä vaaleja prosentteja vähennetään, jotta saataisiin uskoa hyvään tulokseen horjutettua. Niinpä tämä viisas kehotti valmentamaan kenttää tämän mahdollisuuden varalta.
Kankaanpään toripäivillä monet tutut olivat tosi iloisia saavutetuista Gallup-luvuista ja uhottiin kannatuksen senkus vaan nousevan. Olemmehan PerusSuomalaiset vähän joka asiassa tulleet julki juuri kansan haluamien asioiden vankkumattomina puolustajina. Hyvältä siis näyttää. Timonkin kannanotto siitä, että mieluiten haluamme hallitukseen kepun ja sdp:n kanssa kuin kokoomuksen emmekä missään tapauksessa viherpiipertäjien kanssa, on aivan oikeassa linjassa.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu
Suomen Kuvalehden ykkösluokan pakinoitsija Jukka Ukkola tekee myös asiavaltaisia artikkeleita. Viimeksi hän kirjoitti täyttä asiaa otsakkeella Suomi selviää ilman ydinvoimaa. Olenhan blogissani viimeksi 8.5. kritisoinut hallituksen kahden uuden ydinvoimalan päätösehdotusta perustellen kielteisyyttäni koskaan loppumattomalla jäteongelmalla.
Ukkola perustaa kirjoituksensa Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen osaston tutkimukseen, jossa yksikantaan todetaan Suomen voivan tulla toimeen 2050 ilman yhtäkään ydinvoimalaa, fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja energian tuontia, kun ja jos toimeen tartutaan. Ja mikä tärkeintä, päästöt vähenisivät 90%.
Salaisuuden ratkaisijana on älyenergia. Käytetään energiaa järkevästi tuhlaamatta ja tuotetaan sitä uusiutuvien energialähteiden avulla. Tämä jopa nostaisi Suomen kehityksen kärkeen, toisi työpaikkoja ja avaisi laajat vientimahdollisuudet.
Tuulivoimalahankkeita on jo vireillä riittävästi. Vesivoimaa on skenaariossa lisää 6%-yksikköä, yhteensä 22%. Tuulivoimaan on silloin 35%. Aurinkosähköä ei vielä 2050 pystytä hyödyntämään kuin 4,4%, vaikka juuri aurinko on ehtymätöntä ja täysin saasteetonta energiaa. Loppu energia 38% tuotetaankin sitten uusiutuvilla energialähteillä. Koko autokanta kulkee silloin jo sähköllä.
Mahdollisuuksia siis on, ilman että tarvitsisi turvautua kaikkea muuta kuin kestävän ratkaisun tarjoavaan ydinvoimaan.
Ukkola perustaa kirjoituksensa Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen osaston tutkimukseen, jossa yksikantaan todetaan Suomen voivan tulla toimeen 2050 ilman yhtäkään ydinvoimalaa, fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja energian tuontia, kun ja jos toimeen tartutaan. Ja mikä tärkeintä, päästöt vähenisivät 90%.
Salaisuuden ratkaisijana on älyenergia. Käytetään energiaa järkevästi tuhlaamatta ja tuotetaan sitä uusiutuvien energialähteiden avulla. Tämä jopa nostaisi Suomen kehityksen kärkeen, toisi työpaikkoja ja avaisi laajat vientimahdollisuudet.
Tuulivoimalahankkeita on jo vireillä riittävästi. Vesivoimaa on skenaariossa lisää 6%-yksikköä, yhteensä 22%. Tuulivoimaan on silloin 35%. Aurinkosähköä ei vielä 2050 pystytä hyödyntämään kuin 4,4%, vaikka juuri aurinko on ehtymätöntä ja täysin saasteetonta energiaa. Loppu energia 38% tuotetaankin sitten uusiutuvilla energialähteillä. Koko autokanta kulkee silloin jo sähköllä.
Mahdollisuuksia siis on, ilman että tarvitsisi turvautua kaikkea muuta kuin kestävän ratkaisun tarjoavaan ydinvoimaan.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Piiritoimikunta päätti vaaliliittoasiasta
Niin siinä sitten kävi, PerusSuomalaisten Satakunnan piiri lähtee ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin vakaasti omalta pohjalta ilman vaaliliittoja, jotka uuden vaalilain voimaantultua eivät enää ensi vaaleja seuraavissa vaaleissa ole edes mahdollisia, kun silloin tulee puolueille äänikynnys ja kaikki äänet lasketaan yhteen ja sen mukaan jaetaan ensi kertaa Suomen historiassa eduskuntapaikat saatujen äänien suhteessa. Kauan on kestänyt täydellisen demokratian saaminen, vaikka Suomi oli ensimmäisiä maita naisten äänioikeuden myöntämisessä, niin täysi demokratia ei siis vielä ensi vaaleissakaan ole voimassa.
Vaalikuvioissa lähdimme siitä, että puolueemme noususuunta on niin luja, ettemme tarvitse vaaliliittokumppania, joka kyllä olisi ollut saatavissa, vaan nyt voimme lähteä puhtaalta pöydältä täydellä monipuolisella ehdokaslistalla, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla lähtöviivalla eikä tarvita mitään äänten keskittämistä, mikä vaaliliitossa olisi suoritettava.
Täällä Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on aina ollut hyvä, jopa maan keskiarvoa suurempi. Niinpä eduskuntavaaleissa v.2007 saimme Satakunnassa 5,2% äänistä kun koko maassa tuli 4,1%. Samoin viime kunnallisvaaleissa v. 2008 Satakunnan lukema oli 6%, koko maassa 5,4%, vaikka kuudessa kunnassa emme olleet mukana vaaleissa. Kun viimeinen gallup on antanut puolueelle 8,7% kannatuksen, olisi saman kaavan mukaan Satakunnassa lukema jo lähellä kymmentä.
Lähtökohdat eduskuntavaaleihin ovat muutenkin aivan erilaiset kuin edelliskerralla. Silloin kunnanvaltuutettuja ei juurikaan ollut, nyt varsinkin suurimmissa kaupungeissa valtuutettuja on järkiään kolmesta viiteen ja lähes kaikissa kunnissa, joissa ehdokkaita oli, tuli myös valtuutettuja, poikkkeuksena tipalle jääneet Harjavalta, Pomarkku ja Lavia.
Myös kaikki ilmassa liikkuvat poliittiset ajankohtaiset asiat ovat meille PerusSuomalaisille selkeitä kannatustamme lisääviä: EU-vastaisuutemme, Kreikan järjettömän avustuksen vastustus, presidentin valtaoikeuksien puolustaminen, ryvettömyys likaisessa puoluerahoituksessa, voittopuolinen uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ja ydinvoimavastaisuus. Kaiken lisäksi tämän hetken yksi politiikan valovoimaisimmista viime vaalien äänikuningas Timo Soini palaa vaalikentille vuoden vaihteessa, josta lähtien saamme painaa sanomaamme täysillä, joten eiköhän hyvää jälkeä tule Satakunnassakin, vaikka täällä valitaan vain 9 kansanedustajaa ja yhteen paikkaan tarvitaan noin 8% äänistä.
Vaalikuvioissa lähdimme siitä, että puolueemme noususuunta on niin luja, ettemme tarvitse vaaliliittokumppania, joka kyllä olisi ollut saatavissa, vaan nyt voimme lähteä puhtaalta pöydältä täydellä monipuolisella ehdokaslistalla, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla lähtöviivalla eikä tarvita mitään äänten keskittämistä, mikä vaaliliitossa olisi suoritettava.
Täällä Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on aina ollut hyvä, jopa maan keskiarvoa suurempi. Niinpä eduskuntavaaleissa v.2007 saimme Satakunnassa 5,2% äänistä kun koko maassa tuli 4,1%. Samoin viime kunnallisvaaleissa v. 2008 Satakunnan lukema oli 6%, koko maassa 5,4%, vaikka kuudessa kunnassa emme olleet mukana vaaleissa. Kun viimeinen gallup on antanut puolueelle 8,7% kannatuksen, olisi saman kaavan mukaan Satakunnassa lukema jo lähellä kymmentä.
Lähtökohdat eduskuntavaaleihin ovat muutenkin aivan erilaiset kuin edelliskerralla. Silloin kunnanvaltuutettuja ei juurikaan ollut, nyt varsinkin suurimmissa kaupungeissa valtuutettuja on järkiään kolmesta viiteen ja lähes kaikissa kunnissa, joissa ehdokkaita oli, tuli myös valtuutettuja, poikkkeuksena tipalle jääneet Harjavalta, Pomarkku ja Lavia.
Myös kaikki ilmassa liikkuvat poliittiset ajankohtaiset asiat ovat meille PerusSuomalaisille selkeitä kannatustamme lisääviä: EU-vastaisuutemme, Kreikan järjettömän avustuksen vastustus, presidentin valtaoikeuksien puolustaminen, ryvettömyys likaisessa puoluerahoituksessa, voittopuolinen uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ja ydinvoimavastaisuus. Kaiken lisäksi tämän hetken yksi politiikan valovoimaisimmista viime vaalien äänikuningas Timo Soini palaa vaalikentille vuoden vaihteessa, josta lähtien saamme painaa sanomaamme täysillä, joten eiköhän hyvää jälkeä tule Satakunnassakin, vaikka täällä valitaan vain 9 kansanedustajaa ja yhteen paikkaan tarvitaan noin 8% äänistä.
Noormarkun seurakunnan viiri
Noormarkun seurakunnassa on käytännöllinen ja varmasti myös suhteellisen edullinen tapa esittää huomionosoitus. En ole aiemmin sellaiseen törmännyt, kun tänään helluntain messun päätteeksi minulle ojennettiin seurakunnan viiri.
Olin vuoden mittaisen pestini viimeisen jumalanpalveluksen suorittajana ja kiitokseksi valtuuston puheenjohtaja Kristiina Huhtanen ja neuvoston jäsen Pirkko Isosaari ojensivat viirin kauniiden sanojen myötä.
Päivä oli muutenkin työntäyteinen. Kirkkokahvit tarjottiin vain parille kymmenelle Sodderiin Inkerin kirkkoon lähtijälle, joiden kesken pidimme matkan tiimoilta palaverin. Sitten oli juhlallinen poliisihautaus ja heti päälle kiirehdin Kankaanpään seurakunnan kesäkodille Hakoniemeen vihkimään leirikappeliin hääparin. Hääpäivällisiltä jatkoin matkaa takaisin Noormarkun Lassilaan Matti Joutsenlahden muistoseuroihin. Niin ettei kesken viimeisen lomakuukauden kirkkoherran vapaan viikonlopun tuuraaminen ihan turhan takia ollut semminkin kun todella jo lauantaina oli siunaus muistotilaisuuksineen ja kaksine syntymäpäiväkäynteineen.
Noormarkun seurakunnan viirissä kuvataan molempiakirkkoja Noormarkun ja Lassilan kirkkoja kahdella harjakatolla, joiden yläpuolella on Kristus-monogrammi, kaikki keltaisella pohjalla. Näin tämä viiri viirien joukossa säilyttää hyvät muistot Noormarkun työajalta, jossa sain olla mukana erityisesti lähetys- ja diakoniatyössä. Eritoten nämä kaksi matkaa ensin Unkariin ja nyt edessä olevaan Inkerin kirkon seurakuntiin Sodderiin, Kontupohjaan ja Petroskoihin ovat muistorikkaita. Ja saihan paljon uusia ystäviä ja löytyipä noormarkkulaisista monia jopa kankaanpääläistä juurta olevia. Hyvät muistot jäivät tästä miellyttävästä työrupeamasta.
Olin vuoden mittaisen pestini viimeisen jumalanpalveluksen suorittajana ja kiitokseksi valtuuston puheenjohtaja Kristiina Huhtanen ja neuvoston jäsen Pirkko Isosaari ojensivat viirin kauniiden sanojen myötä.
Päivä oli muutenkin työntäyteinen. Kirkkokahvit tarjottiin vain parille kymmenelle Sodderiin Inkerin kirkkoon lähtijälle, joiden kesken pidimme matkan tiimoilta palaverin. Sitten oli juhlallinen poliisihautaus ja heti päälle kiirehdin Kankaanpään seurakunnan kesäkodille Hakoniemeen vihkimään leirikappeliin hääparin. Hääpäivällisiltä jatkoin matkaa takaisin Noormarkun Lassilaan Matti Joutsenlahden muistoseuroihin. Niin ettei kesken viimeisen lomakuukauden kirkkoherran vapaan viikonlopun tuuraaminen ihan turhan takia ollut semminkin kun todella jo lauantaina oli siunaus muistotilaisuuksineen ja kaksine syntymäpäiväkäynteineen.
Noormarkun seurakunnan viirissä kuvataan molempiakirkkoja Noormarkun ja Lassilan kirkkoja kahdella harjakatolla, joiden yläpuolella on Kristus-monogrammi, kaikki keltaisella pohjalla. Näin tämä viiri viirien joukossa säilyttää hyvät muistot Noormarkun työajalta, jossa sain olla mukana erityisesti lähetys- ja diakoniatyössä. Eritoten nämä kaksi matkaa ensin Unkariin ja nyt edessä olevaan Inkerin kirkon seurakuntiin Sodderiin, Kontupohjaan ja Petroskoihin ovat muistorikkaita. Ja saihan paljon uusia ystäviä ja löytyipä noormarkkulaisista monia jopa kankaanpääläistä juurta olevia. Hyvät muistot jäivät tästä miellyttävästä työrupeamasta.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Veikko Vennamon muistomerkki paljastettiin tänään Lapinlahdella
Savon Sanomissa oleva päätoimittaja Seppo Konosen kirjoitus:
Monen pohjoissavolaisen tie vie tänään Lapinlahden Alapitkälle, jossa juhlavin ja arvovaltaisin menoin paljastetaan heti aamulla kello 10 patsas edesmenneelle tullineuvos Veikko Vennamolle. Aloite patsaan pystyttämisestä tuli kolmisen vuotta sitten Karjalan Liitolta, sillä nimenomaan karjalaisuus oli yksi olennainen osa Vennamon moniulotteisessa ja värikkäässä persoonallisuudessa.
Tämä värikkyys yhtyneenä Vennamon kiistanalaiseen poliittiseen toimintaan tuotti hankaluuksia patsashankkeen käynnistämiselle.
Lopulta voittivat kuitenkin tosiasiat: vaikka Vennamo on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan hankalana toisinajattelijana, niin virkamiehenä ja erityisesti sodanjälkeisen asutustoiminnan johtajana hän vaikutti ratkaisevasti kansakunnan historiaan.
Sen verran Vennamon ristiriitaisella persoonalla on ollut vaikutusta patsashankkeen loppuun asti, että virallisesti ei puhuta "Vennamon patsaasta" vaan "asutustoiminnan muistomerkistä". Olipa nimi mikä tahansa, niin perivennamolaiseen tapaan sopinee tässä yhteydessä lainata tullineuvoksen omia klassisia sanoja: Kyllä kansa tietää.
Vennamo oli vuoden 1913 karjalaista vuosikertaa, vuotta vanhempi kuin aikalaisensa toinen suuri karjalainen heimopäällikkö Johannes Virolainen.
Jaakkimalaisen pankinjohtajan poika luki itsensä lakitieteen lisensiaatiksi ja suomensi nimensä 1930-luvulla Fennanderista Vennamoksi. Jatkosodan vielä jatkuessa nuori maatalousministeriön virkamies alkoi aavistella, miten sota tulisi päättymään ja ryhtyi näin valmistelemaan vaivihkaa ja omin päinsä karjalaisen siirtoväen asuttamista muualle Suomeen.
Suunnitelmat olivat siis periaatteessa jo varsin pitkällä, kun Vennamo ryhtyi maatalousministeriön alaisen asutusasiain osaston ASO:n päällikkönä johtamaan karjalaisten ja omaa maata haluavien rintamamiesten juurruttamista uusiin oloihin vuonna 1944. Urakka oli valtava, kun karjalaisia evakkoja oli 400 000 ja 800 000 rintamilla palvelleista sotilaista iso osa oli maan tarpeessa.
Ei yksi mies sotaa tee, jos ei rauhaakaan. Evakkojen ja veteraanien muisteluksista on kuitenkin välittynyt kuva, että ASO:n johdossa Vennamo oli mies paikallaan.
Ensinnäkin Vennamo oli erittäin tarmokas ja työkykyinen. Vaikka asutettavia oli satojatuhansia ja työkenttänä koko valtakunta, niin ASO:n johtaja tuntui olevan tietoinen kaikesta ja kaikesta.
Kun yksittäiset ihmiset kääntyivät huolissaan hänen puoleensa, niin vastaus tuli heti paluupostissa. Maakunnissa olevien virkamiestensä valituksiin antamista ratkaisuista Vennamo halusi aina kopion itselleen ja kykeni näin tarkistamaan, että asiat olivat hoituneet asianmukaisesti.
Toisaalta sanotaan, että Vennamolla oli ilmiömäinen muisti. Kun hän oli tavannut joskus jonkun henkilön ja kuunnellut hänen huolensa, niin hän ei unohtanut ihmistä heti selän käännettyään vaan muisti vuosienkin päästä.
Tällä seikalla oli varmasti erittäin merkitys, kun Vennamo vuonna 1959 - ASO:n lakkauttamisen ja Maalaisliiton kanssa tapahtuneen välirikon jälkeen - lähti luomaan omaa pientalonpoikaista puoluettaan, joka myöhemmin muuttui Suomen Maaseudun Puolueeksi.
Vennamon ja Maalaisliiton, nykyisen Suomen Keskustan, teitten eroamista on paljon pohdittu ja spekuloitu. Yleisen käsityksen mukaan eron syy oli hyvin yksinkertainen: kaksi lahjakasta ja suosittua poliitikkoa Vennamo ja Urho Kekkonen eivät tulleet henkilöinä toimeen keskenään, ja Vennamo sai väistyä vahvempansa tieltä.
Pohjois-Savon poliittisessa elämässä Veikko Vennamo oli suuri vaikuttaja liki kolmen vuosikymmenen ajan. Eduskunnassa hän istui aina pohjoissavolaisten edustajana ja keräsi vaaleissa parhaimmillaan jopa 17 000 ääntä. Kuopion torilla oli aina vappuisin aivan erityistä värinää, kun Vennamo oli kurittamassa "seteliselkärankaisia" ja muita kelvottomia.
Hankala hän oli tietysti poliitikkona, mutta mieleen on jäänyt muuan pöytäkeskustelu eduskuntatalon kahvilassa 1980-luvun alusta.
- Te moititte minua nyt, mutta minä olen tehnyt tälle maalle yhden suuren palveluksen. Pelastin sen sodan jälkeen kommunismilta, Vennamo sanoi.
Ja oli ilmeisen oikeassa.
Monen pohjoissavolaisen tie vie tänään Lapinlahden Alapitkälle, jossa juhlavin ja arvovaltaisin menoin paljastetaan heti aamulla kello 10 patsas edesmenneelle tullineuvos Veikko Vennamolle. Aloite patsaan pystyttämisestä tuli kolmisen vuotta sitten Karjalan Liitolta, sillä nimenomaan karjalaisuus oli yksi olennainen osa Vennamon moniulotteisessa ja värikkäässä persoonallisuudessa.
Tämä värikkyys yhtyneenä Vennamon kiistanalaiseen poliittiseen toimintaan tuotti hankaluuksia patsashankkeen käynnistämiselle.
Lopulta voittivat kuitenkin tosiasiat: vaikka Vennamo on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan hankalana toisinajattelijana, niin virkamiehenä ja erityisesti sodanjälkeisen asutustoiminnan johtajana hän vaikutti ratkaisevasti kansakunnan historiaan.
Sen verran Vennamon ristiriitaisella persoonalla on ollut vaikutusta patsashankkeen loppuun asti, että virallisesti ei puhuta "Vennamon patsaasta" vaan "asutustoiminnan muistomerkistä". Olipa nimi mikä tahansa, niin perivennamolaiseen tapaan sopinee tässä yhteydessä lainata tullineuvoksen omia klassisia sanoja: Kyllä kansa tietää.
Vennamo oli vuoden 1913 karjalaista vuosikertaa, vuotta vanhempi kuin aikalaisensa toinen suuri karjalainen heimopäällikkö Johannes Virolainen.
Jaakkimalaisen pankinjohtajan poika luki itsensä lakitieteen lisensiaatiksi ja suomensi nimensä 1930-luvulla Fennanderista Vennamoksi. Jatkosodan vielä jatkuessa nuori maatalousministeriön virkamies alkoi aavistella, miten sota tulisi päättymään ja ryhtyi näin valmistelemaan vaivihkaa ja omin päinsä karjalaisen siirtoväen asuttamista muualle Suomeen.
Suunnitelmat olivat siis periaatteessa jo varsin pitkällä, kun Vennamo ryhtyi maatalousministeriön alaisen asutusasiain osaston ASO:n päällikkönä johtamaan karjalaisten ja omaa maata haluavien rintamamiesten juurruttamista uusiin oloihin vuonna 1944. Urakka oli valtava, kun karjalaisia evakkoja oli 400 000 ja 800 000 rintamilla palvelleista sotilaista iso osa oli maan tarpeessa.
Ei yksi mies sotaa tee, jos ei rauhaakaan. Evakkojen ja veteraanien muisteluksista on kuitenkin välittynyt kuva, että ASO:n johdossa Vennamo oli mies paikallaan.
Ensinnäkin Vennamo oli erittäin tarmokas ja työkykyinen. Vaikka asutettavia oli satojatuhansia ja työkenttänä koko valtakunta, niin ASO:n johtaja tuntui olevan tietoinen kaikesta ja kaikesta.
Kun yksittäiset ihmiset kääntyivät huolissaan hänen puoleensa, niin vastaus tuli heti paluupostissa. Maakunnissa olevien virkamiestensä valituksiin antamista ratkaisuista Vennamo halusi aina kopion itselleen ja kykeni näin tarkistamaan, että asiat olivat hoituneet asianmukaisesti.
Toisaalta sanotaan, että Vennamolla oli ilmiömäinen muisti. Kun hän oli tavannut joskus jonkun henkilön ja kuunnellut hänen huolensa, niin hän ei unohtanut ihmistä heti selän käännettyään vaan muisti vuosienkin päästä.
Tällä seikalla oli varmasti erittäin merkitys, kun Vennamo vuonna 1959 - ASO:n lakkauttamisen ja Maalaisliiton kanssa tapahtuneen välirikon jälkeen - lähti luomaan omaa pientalonpoikaista puoluettaan, joka myöhemmin muuttui Suomen Maaseudun Puolueeksi.
Vennamon ja Maalaisliiton, nykyisen Suomen Keskustan, teitten eroamista on paljon pohdittu ja spekuloitu. Yleisen käsityksen mukaan eron syy oli hyvin yksinkertainen: kaksi lahjakasta ja suosittua poliitikkoa Vennamo ja Urho Kekkonen eivät tulleet henkilöinä toimeen keskenään, ja Vennamo sai väistyä vahvempansa tieltä.
Pohjois-Savon poliittisessa elämässä Veikko Vennamo oli suuri vaikuttaja liki kolmen vuosikymmenen ajan. Eduskunnassa hän istui aina pohjoissavolaisten edustajana ja keräsi vaaleissa parhaimmillaan jopa 17 000 ääntä. Kuopion torilla oli aina vappuisin aivan erityistä värinää, kun Vennamo oli kurittamassa "seteliselkärankaisia" ja muita kelvottomia.
Hankala hän oli tietysti poliitikkona, mutta mieleen on jäänyt muuan pöytäkeskustelu eduskuntatalon kahvilassa 1980-luvun alusta.
- Te moititte minua nyt, mutta minä olen tehnyt tälle maalle yhden suuren palveluksen. Pelastin sen sodan jälkeen kommunismilta, Vennamo sanoi.
Ja oli ilmeisen oikeassa.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Ei gallup-huumaan
MTV:n tämänpäiväinen gallup-tulos voisi innostaa liikaa vetämään vääriä johtopäätöksiä. Esim. niin, että kun kepun kannatus on laskenut eduskuntavaaleista 4,6% ja PerusSuomalaisten noussut saman 4,6%, niin kannatus olisi valunut kepulta PerusSuomalaisille. Politiikka ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.
A
Myös on ennen aikaista ruveta laskemaan eduskuntapaikkoja, joita tämän tuloksen mukaan PerusSuomalaisille tulisi 15, lisäystä täysi kymppi. On aina muistettava isä-Veikon lausuma totuus etteivät gallupit äänestä. Suuntaa ne tietysti viime aikoina ovat melkoisen hyvin osoittaneet. Ja vaaleihinhan on vielä aikaa ensi vuoden huhtikuuhun.
Mutta eiväthän varsinkaan kepuun kohdistuneet vaalirahasekoilut, maahanmuuttokeskustelut, presidentin valtaoikeuksien karsimisyritykset ja viimeksi Kreikan EU-tuet voi olla jättämättä jälkiä. Ja kyllä niistä vaaleihin asti muistutetaan ja onhan poliisitutkimuksetkin johtamassa syyteharkintaan vasta syksyllä.
Joka tapauksessa kahdessa viimeisessä mielipidetutkimuksessa PerusSuomalaisten kannatus on ollut noususuuntainen, edellisessä 7,8% ja tänään 8,7%. Molemmissa on 17 kansanedustajan puolue vasemmistoliitto jäänyt jälkeen.
Tämä tietäisi hyvää myös meille Satakuntaan. Maanantaina puolueemme piiritoimikunnan tulee tehdä lopulliset päätökset vaaliliittoasetelmista. Kristillisdemokraatit olisivat tulossa vaaliliittoon. Viisasten kivi olisi nyt tarpeen. Vaaliliitossa voisimme yhteisvoimin olla tavoittelemassa jopa kahta paikkaa, yksi edustaja olisi varma, olisiko se samoin yksin olessa, jos kd ei pääse meidän kanssa, mennee se kepun kelkkaan, jolla näyttää olevan kova hätä ja jolla viime kerralla olikin viimeinen paikka vain 600 äänen erolla silloiseen meidän vaaliliittoomme kd:n kanssa. Kukapa olisi viisas, itse henkilökohtaisesti olisin ottamat kristillisen liiton vaaliliittokumppaniksi. Mistään päin puolueemme kentältä koko maassakaan ei ole kuulunut tietoja vaaliliittojen solmimisesta, vaikka Timo Soinin kanta onkin, ettei hän niitä vastaankaan ole, mutta että se on kunkin piirin omassa harkinnassa.
A
Myös on ennen aikaista ruveta laskemaan eduskuntapaikkoja, joita tämän tuloksen mukaan PerusSuomalaisille tulisi 15, lisäystä täysi kymppi. On aina muistettava isä-Veikon lausuma totuus etteivät gallupit äänestä. Suuntaa ne tietysti viime aikoina ovat melkoisen hyvin osoittaneet. Ja vaaleihinhan on vielä aikaa ensi vuoden huhtikuuhun.
Mutta eiväthän varsinkaan kepuun kohdistuneet vaalirahasekoilut, maahanmuuttokeskustelut, presidentin valtaoikeuksien karsimisyritykset ja viimeksi Kreikan EU-tuet voi olla jättämättä jälkiä. Ja kyllä niistä vaaleihin asti muistutetaan ja onhan poliisitutkimuksetkin johtamassa syyteharkintaan vasta syksyllä.
Joka tapauksessa kahdessa viimeisessä mielipidetutkimuksessa PerusSuomalaisten kannatus on ollut noususuuntainen, edellisessä 7,8% ja tänään 8,7%. Molemmissa on 17 kansanedustajan puolue vasemmistoliitto jäänyt jälkeen.
Tämä tietäisi hyvää myös meille Satakuntaan. Maanantaina puolueemme piiritoimikunnan tulee tehdä lopulliset päätökset vaaliliittoasetelmista. Kristillisdemokraatit olisivat tulossa vaaliliittoon. Viisasten kivi olisi nyt tarpeen. Vaaliliitossa voisimme yhteisvoimin olla tavoittelemassa jopa kahta paikkaa, yksi edustaja olisi varma, olisiko se samoin yksin olessa, jos kd ei pääse meidän kanssa, mennee se kepun kelkkaan, jolla näyttää olevan kova hätä ja jolla viime kerralla olikin viimeinen paikka vain 600 äänen erolla silloiseen meidän vaaliliittoomme kd:n kanssa. Kukapa olisi viisas, itse henkilökohtaisesti olisin ottamat kristillisen liiton vaaliliittokumppaniksi. Mistään päin puolueemme kentältä koko maassakaan ei ole kuulunut tietoja vaaliliittojen solmimisesta, vaikka Timo Soinin kanta onkin, ettei hän niitä vastaankaan ole, mutta että se on kunkin piirin omassa harkinnassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)