Porin rovastikunnasta tehtiin tänään kauniin kesäisen sään vallitessa mitä onnistunein retki Porvoon idylliseen ja historialliseen kaupunkiin tutustumaan uudelleen tuhopolton jäljiltä korjattuun tuomiokirkkkoon.
Matkalla pistäydyimme Emil Wikströmin ja hänen pojanpoikansa Kari Suomalaisen vaikuttavaan Visavuoreen katsomaan Karin pilapiirroksia ja isoisän monumenttaalisia veistoksia ja myös hienoja rakennuksia ja ihastuttavaa ympäristöä.
Maamme toiseksi vanhin kaupunki Porvoo juhliin tänä vuonna valtiopäiviensä 200-vuotismuistoa. Syytä onkin palauttaa jatkuvastikin mieliin, miten juuri Porvoon valtiopäivillä keisari Aleksanteri I korotti Suomen kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Pätevät historiantutkijat ovat myös todenneet, että juuri Venäjän vallan alaisuus oli Suomelle onneksi, koska Ruotsin alaisena ei suomenkielen asema ja itsenäisyyteen johtava kehitys olisi ollut yhtä suotuisaa. Niinpä sanotaa Suomen ajelehtineen suurvaltapolitiikassa ihmeellisen onnekkaasti.
Samahan toistui 1939-44 sotiemme aikana. Voinemme rehellisesti todeta Kansojen Kaitsijalla olleen sormensa pelissä.
Porvoossa on viisaasti säilytetty vanha Porvoo tuomiokirkon ympärillä vanhoine taloineen ja kapeine mukulakivisine katuineen. Siellä voi päästä vuosisatojen takaiseen rauhalliseen jopa nostalgiseen tunnelmaan. Myös suurmiehemme J.L.Runeberg ja Albert Edelfelt kuuluvat porvoolaisuuteen yhtä hyvin kuin joenrannat makasiinit ja lukemattomat pikkupuodit mitä ihmeellisimpine tavaroineen. Myös Porvoon mitta on ostettavissa, mutta jätetään mitan salaisuus kertomatta. Tuomiokirkko tietysti on rakennuksista arvokkain ja käymisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti