Jaakob, Israelin kansan kantaisä, palveli 7 vuotta Raakelin tähden. Saman verran kesti koko kansan tunteman Eino Poutiaisen paluu eduskuntaan vuoden 1972 hajotusvaaleista vuoteen 1979. Itse olen vakavissani kansan vahvalla tuella palaamassa eduskuntaan 25 vuoden jälkeen, kun viime vaaleissa kynnys jäi vain muutaman sadan äänen päähän ja nythän PerusS:n lähtökohdat ovat mainiot edellisvaaleihin verrattuna.
Neljä vuotta sitten kyllästyneenä politiikkojen mollaamiseen oman edun tavoittelusta lupasin täysissä ruumiin ja sielun voimissa valituksi tultuani palkata hoitotyöntekijän johonkin laitokseen. Nyt olen laskenut kansanedustajan palkan riittävän jopa kahden hoitajan palkkaamiseen ja olen päättänyt sen myös toteuttaa valituksi tultuani. Senhän jokainen tiedämme miten riittämättömästi hoitohenkilökuntaa on esim. vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Tarvetta siis olisi vaikka millä mitalla. Siksi haluan antaa kannustavan esimerkin tähänkin jatkuvaan epäkohtaan puuttumiseksi ja samalla osoittaa, ettei se omien taskujen täyttäminen sittenkään saa olla tärkeintä vaan nimenomaan yhteisen koko kansan hyvinvoinnista huolehtiminen.
Olen myös tehnyt muita lupauksia kuten erään kuntoreitin valaisemisesta ja yhdelle eläkeläiselle poltto-öljylaskun maksamisesta. Huvittavaa on vain se, että tämä Kurre-eläkemies lähes päivittäin on vaatimassa tätä maksamista, vaikka se on sidottu huhtikuun vaalitulokseen. Hän sanoo, että on parempi maksaa hänelle heti eikä tuhlata rahaa vaaleihin.
Kansanedustajan palkkahan on jotain 6.000 € luokkaa. Kun se menee hoitajien palkkakuluihin työnantajamaksuineen, jää jäljelle kuitenkin vähälle huomiolle jäänyt päiväraha, joka riittää normaaliin vaatimattomaan elämään. Että silleen!
torstai 8. heinäkuuta 2010
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Onko meidän oltava itsekkäitä
Kun eilen pohdin yhteistä hyvää tarkoittavien kansan asialla olevien politiikkojen oman edun tavoittelusta, sain hyvän kommentin, että tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kansanedustajien luopua 3/4 osasta palkkaa. Samansuuntaista olen myös omalta osaltani suunnitellut, voi kertoa siitä huomenna!
Puutuin eilisessä blogissa sikälikin ajankohtaiseen aiheeseen, että Uuden Suomen sivulla oli kirjoitus edustajien eläkkeistä, kun moni alle 50-vuotias eduskunnasta vapaaehtosesti luopuva on ansainnut 2.800 € kuukausieläkkeen.Haastatelluista pari ei iljennyt sanoa jäävänsä eläkkeen varaan, vaan hakevansa työtä. Kolmas Tanja Karpela sen sijaan ei ollut vastannut toimittajan soittopyyntöön.
Kansanedustajien eläkekohuhan sai alkunsa tällä kertaa 40-vuotiaasta täyteen 4.000 € eläkkeeseen oikeutetusta vihreiden Janina Anderssonista, joka ainakin alunperin ilmoitti jäävänsä eläkeläiseksi. On kyllä tainnut sen jälkeen kovan arvostelun alla pehmentää lausuntoaan.
Muistan hyvin kun tämä epäsosiaalinen kansanedustajan eläkelaki laadittiin 80-luvun alussa ainakin kokoomuksen, demarien, keskustan ja ruotsalaisten eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemän aloitteen pohjalta, minkä sitten sosiaalivaliokunnan sihteeri puki lakitekstin muotoon.
Nythän eilisessä uutisessa kerrottiin, että tätä ns. sopeutumiseläkettä ei v.2015 jälkeen enää maksettaisikaan nuorille luopujille kuin vain määräajaksi, jonka kuluessa tulisi hakeutua työelämään. Näin tämän eläkelain suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia muihin eläkeläisiin verrattuna ollaan julkisuuden vaatimuspaineessa poistamassa, kun kaikesta huolimatta sittenkin elämme vielä kansanvallassa, vaikkei aina siltä näytäkään.
Puutuin eilisessä blogissa sikälikin ajankohtaiseen aiheeseen, että Uuden Suomen sivulla oli kirjoitus edustajien eläkkeistä, kun moni alle 50-vuotias eduskunnasta vapaaehtosesti luopuva on ansainnut 2.800 € kuukausieläkkeen.Haastatelluista pari ei iljennyt sanoa jäävänsä eläkkeen varaan, vaan hakevansa työtä. Kolmas Tanja Karpela sen sijaan ei ollut vastannut toimittajan soittopyyntöön.
Kansanedustajien eläkekohuhan sai alkunsa tällä kertaa 40-vuotiaasta täyteen 4.000 € eläkkeeseen oikeutetusta vihreiden Janina Anderssonista, joka ainakin alunperin ilmoitti jäävänsä eläkeläiseksi. On kyllä tainnut sen jälkeen kovan arvostelun alla pehmentää lausuntoaan.
Muistan hyvin kun tämä epäsosiaalinen kansanedustajan eläkelaki laadittiin 80-luvun alussa ainakin kokoomuksen, demarien, keskustan ja ruotsalaisten eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemän aloitteen pohjalta, minkä sitten sosiaalivaliokunnan sihteeri puki lakitekstin muotoon.
Nythän eilisessä uutisessa kerrottiin, että tätä ns. sopeutumiseläkettä ei v.2015 jälkeen enää maksettaisikaan nuorille luopujille kuin vain määräajaksi, jonka kuluessa tulisi hakeutua työelämään. Näin tämän eläkelain suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia muihin eläkeläisiin verrattuna ollaan julkisuuden vaatimuspaineessa poistamassa, kun kaikesta huolimatta sittenkin elämme vielä kansanvallassa, vaikkei aina siltä näytäkään.
Kenen asialla
Näyttää se vain niin olevan, että suomalainen sananlasku: Oma suu on lähempänä kuin kontin suu, pitää liiankin kirjaimellisesti paikkansa, kun on kyse kansalta valtakirjan saaneista kansanedustajista. Jotenkin tuntuu hämärtyvän, kenen asialle on lähdetty ja kenen asiaa pitäisi ajaa, vai onko jo alunperinkin ollut tarkoituksena vain oman itsekkään edun ajaminen.
Muuhun tulokseen on vaikea tulla seuratessa politiikkojemme toilauksia. Viimeksi on tietysti ollut esillä tapaus Vanhanen, joka on surkuhupainen kaikin tavoin. Jos todella lähdetään ajamaan kansan asiaa, niin miten se muuttuukin oman edun ajamiseksi. Mitä muuta voi ajatella siitä, että pidetään itseään niin korvaamattomana, että katsotaan itseoikeutetuksi saada 16.000 euron kuukausituloa, kun ensin on ollut pääministerinä 13.000 euron tuloilla. Mitä hyvää tästä saavat ne, jotka alunperin ovat äänestäneet edustajansa juuri heidän etujaan ajamaan. Vai onko kylmä totuus, että kansalaiset joutuvat nauttimaan etuisuuksista vain edustajiensa välityksellä ja esim. pääsevät matkustelemaan edustajiensa kautta seuratessaan heidän matkojaan.
Vanhanen ei suinkaan ole ainoa. Samanlainen on ollut Esko Ahon tie. Hänenkin täytyi saada kallispalkkainen eläkevirka, nyt Nokian suhdetoimintamiehenä. Ällöttävää oli presidentti Ahtisaarenkin lausunto jäätyään pois presidentin paikalta ja siirryttyään monien yhtiöiden hallituksiin, että korkeat palkkiot kuuluvat hänelle. Eipä Suomen pankin johtajan virasta eläköitynyt Sirkka Hämäläinenkään tehnyt poikkeusta siirryttyään Euroopan Keskuspankin johtokunnan jäseneksi, kun häneltä kysyttiin, luopuuko hän nyt eläkkeestään saadessaan korkean uuden palkan. Vastaus oli, että en tietenkään, minä olen ansainnut eläkkeeni. Hän nyt ei tosin ole ollut varsinainen politiikko, mutta yhteisillä varoilla hänenkin palkkansa on aina maksettu.
Ja sama kaiku on askelten myös polittiisissa virkanimityksissä. Viimeksihän niitä on tehty Liisa Hyssälälle Kelan pääjohtajaksi ja oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudetille kaikki pätevyysvaatimukset ohittaen vähemmistövaltuutetuuksi. Kauaksi on unohdettu kansan asialla oleminen.
Muuhun tulokseen on vaikea tulla seuratessa politiikkojemme toilauksia. Viimeksi on tietysti ollut esillä tapaus Vanhanen, joka on surkuhupainen kaikin tavoin. Jos todella lähdetään ajamaan kansan asiaa, niin miten se muuttuukin oman edun ajamiseksi. Mitä muuta voi ajatella siitä, että pidetään itseään niin korvaamattomana, että katsotaan itseoikeutetuksi saada 16.000 euron kuukausituloa, kun ensin on ollut pääministerinä 13.000 euron tuloilla. Mitä hyvää tästä saavat ne, jotka alunperin ovat äänestäneet edustajansa juuri heidän etujaan ajamaan. Vai onko kylmä totuus, että kansalaiset joutuvat nauttimaan etuisuuksista vain edustajiensa välityksellä ja esim. pääsevät matkustelemaan edustajiensa kautta seuratessaan heidän matkojaan.
Vanhanen ei suinkaan ole ainoa. Samanlainen on ollut Esko Ahon tie. Hänenkin täytyi saada kallispalkkainen eläkevirka, nyt Nokian suhdetoimintamiehenä. Ällöttävää oli presidentti Ahtisaarenkin lausunto jäätyään pois presidentin paikalta ja siirryttyään monien yhtiöiden hallituksiin, että korkeat palkkiot kuuluvat hänelle. Eipä Suomen pankin johtajan virasta eläköitynyt Sirkka Hämäläinenkään tehnyt poikkeusta siirryttyään Euroopan Keskuspankin johtokunnan jäseneksi, kun häneltä kysyttiin, luopuuko hän nyt eläkkeestään saadessaan korkean uuden palkan. Vastaus oli, että en tietenkään, minä olen ansainnut eläkkeeni. Hän nyt ei tosin ole ollut varsinainen politiikko, mutta yhteisillä varoilla hänenkin palkkansa on aina maksettu.
Ja sama kaiku on askelten myös polittiisissa virkanimityksissä. Viimeksihän niitä on tehty Liisa Hyssälälle Kelan pääjohtajaksi ja oikeustieteen ylioppilas Eva Biaudetille kaikki pätevyysvaatimukset ohittaen vähemmistövaltuutetuuksi. Kauaksi on unohdettu kansan asialla oleminen.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
KankU:lle täysi kymppi veteraanien SM-kisoista
Kankaanpään Urheilijat sai täyden kympin Tampereen veteraanien SM-kisoista eli kymmenen mitalia, joista kuusi kultaa ja kaksi sekä hopea- että pronssimitalia.
Viikonvaihteen veteraanien SM-kilpailut vietiin läpi paahtavassa helteessä. Varsinkin sunnuntain 10.000 metrin ratajuoksu oli kova urakka, vaikka radalla olikin suihku ja juomapiste. Niinpä ei ihme, että viime kesän maailmanmestari ja lauantaina 5.000 m yli minuutilla ajalla 16.19,08 voittanut M50 sarjan Seppo Kykkänen ollessaan taas minuutin johdossa joutui 9 km kohdalla jättämään leikin kesken pohkeen ankaran krampin takia. Näin Sepen veteraanisarjojen 32. kultamitali jäi odottamaan seuraavaa kertaa eli syksyn maantiejuoksuja.
Toinen yli 30 asteen helteessä juostun kympin kiertäjä M60 sarjan Reino Penttinen juoksi urhoollisesti kolmanneksi ajalla 42.15 hellitettyään viimeisellä kierroksella jäätyään juttelemaan jo kierroksella ohittamiensa kanssa, joten 42 minuutia olisi ollut alitettavissa. Toisen pronssimitalinsa Reiska otti kovan kamppailun jälkeen 800 metrillä hävittyään hopean sekunnilla ja voitettuaan vastaavasti neljännen sekunnilla.
Kisojen eittämättä paras kankulainen oli M55 sarjassa eka vuotta kilpaileva Jorma Hietamäki, jonka neljän lajin voittoputki katkesi harmittavasti 46 sadasosalla 200 metrin hopeatilalla. Voitot hän otti bravyyrilajissaan 400 m aidoissa, jossa hän on myös EM-mitalimies, sileällä 400 metrillä ajalla 59,30 ja korkeushypyssä tuloksella 156. Aitamatka taittui ajassa 1.05,97, kakkosen ajan ollessa 1.13,35.
Saman M55 sarjan Hannu Kortesluoma, moninkertainen SM-kultamitalisti, joutui nyt taipumaan hopealle heitettyään keihästä 43.76.
Kahteen kultaan ylsi M70 Osmo Villanen, joka olkapäävammaisena pystyi kuitenkin hyppäämään seivästä ilman harjoittelua 250, jonka hän ylitti ensimmäisellään voittaen seuraavaksi tulleen tasatuloksella. Toisen voittonsa Osmo, viime kesän MM-kilpailujen moniottelun viides, otti 300 m aidoissa. Todella monipuolinen lahjakkuus, jolta sujuu laji kuin laji.
KankU:n M60-sarjan Antti Pihlajamäki juoksi 1500 m, ja Salli Kiviniemi ei harmittavasti päässyt pokkaamaan hänelle tarjolla ollutta hopea- tai vähintäin pronssimitalia sarjansa 3000 m kävelyssä.
KARVIAN MIKKOLALLE KAKSOISMESTARUUS
Karvian Kirin M70 Aimo Mikkola otti tapansa mukaan sekä 100 m että 200 m mestaruudet ajoilla 13.50 ja 28.27. 100 metrillä taakse jäi mm. entinen maaottelumies Jorma Edström.
Tästä on hyvä ponnistaa kohden euroopanmestaruskisoja Unkarin Nyiregyhazassa.
Viikonvaihteen veteraanien SM-kilpailut vietiin läpi paahtavassa helteessä. Varsinkin sunnuntain 10.000 metrin ratajuoksu oli kova urakka, vaikka radalla olikin suihku ja juomapiste. Niinpä ei ihme, että viime kesän maailmanmestari ja lauantaina 5.000 m yli minuutilla ajalla 16.19,08 voittanut M50 sarjan Seppo Kykkänen ollessaan taas minuutin johdossa joutui 9 km kohdalla jättämään leikin kesken pohkeen ankaran krampin takia. Näin Sepen veteraanisarjojen 32. kultamitali jäi odottamaan seuraavaa kertaa eli syksyn maantiejuoksuja.
Toinen yli 30 asteen helteessä juostun kympin kiertäjä M60 sarjan Reino Penttinen juoksi urhoollisesti kolmanneksi ajalla 42.15 hellitettyään viimeisellä kierroksella jäätyään juttelemaan jo kierroksella ohittamiensa kanssa, joten 42 minuutia olisi ollut alitettavissa. Toisen pronssimitalinsa Reiska otti kovan kamppailun jälkeen 800 metrillä hävittyään hopean sekunnilla ja voitettuaan vastaavasti neljännen sekunnilla.
Kisojen eittämättä paras kankulainen oli M55 sarjassa eka vuotta kilpaileva Jorma Hietamäki, jonka neljän lajin voittoputki katkesi harmittavasti 46 sadasosalla 200 metrin hopeatilalla. Voitot hän otti bravyyrilajissaan 400 m aidoissa, jossa hän on myös EM-mitalimies, sileällä 400 metrillä ajalla 59,30 ja korkeushypyssä tuloksella 156. Aitamatka taittui ajassa 1.05,97, kakkosen ajan ollessa 1.13,35.
Saman M55 sarjan Hannu Kortesluoma, moninkertainen SM-kultamitalisti, joutui nyt taipumaan hopealle heitettyään keihästä 43.76.
Kahteen kultaan ylsi M70 Osmo Villanen, joka olkapäävammaisena pystyi kuitenkin hyppäämään seivästä ilman harjoittelua 250, jonka hän ylitti ensimmäisellään voittaen seuraavaksi tulleen tasatuloksella. Toisen voittonsa Osmo, viime kesän MM-kilpailujen moniottelun viides, otti 300 m aidoissa. Todella monipuolinen lahjakkuus, jolta sujuu laji kuin laji.
KankU:n M60-sarjan Antti Pihlajamäki juoksi 1500 m, ja Salli Kiviniemi ei harmittavasti päässyt pokkaamaan hänelle tarjolla ollutta hopea- tai vähintäin pronssimitalia sarjansa 3000 m kävelyssä.
KARVIAN MIKKOLALLE KAKSOISMESTARUUS
Karvian Kirin M70 Aimo Mikkola otti tapansa mukaan sekä 100 m että 200 m mestaruudet ajoilla 13.50 ja 28.27. 100 metrillä taakse jäi mm. entinen maaottelumies Jorma Edström.
Tästä on hyvä ponnistaa kohden euroopanmestaruskisoja Unkarin Nyiregyhazassa.
lauantai 3. heinäkuuta 2010
Aurinkoa
Tänään on aurinko paistanut. Todelliset kesähelteet ovat saapuneet ja parempaa vain on luvassa. Huomenna sunnuntaina jopa 30 astetta. Mutta kyllä kesällä lämmintä saa olla, ei sitä koskaan Suomessa liikaa ole.
Koskelan Jarin ja Penttisen Reinon kanssa olimme Tampereella Ratinan kentällä katsomassa veteraanien SM-kilpailuja. Me kaksi jalkavaivaista Jallun kanssa olimme katsomon puolella, kun Reiska juoksi mitaleille. Tuli niitä muitakin mitaleita Kankaanpään Urheilijoille, mutta palataan niihin huomenna, kun kolmipäiväiset kisat päättyvät silloin.
Istuimme jonkin tunnin Jallun kanssa katsomossa auringossa ilman paitaa ja seuraukset näkyvät nyt illalla. Auringonpaisteen puolella ollut iho punotaa ja kuumottaa, kun ei ole aiemmin enempää tullut oltua auringossa. Miten lie Jallun laita, hän kyllä oli talvella yli kuukauden Kanarialla, joten rusketusta taitaa olla hänellä ennestään. Jalkavaivoihin hän on saanut apua kuuluisan Sakari Oravan puukosta, joten ensi kesäksi on odotettavissa jälleen täysipainoista juoksemista kun hän kaiken lisäksi pääsee vaihtamaan sarjaakin 55-vuotiaisiin.
Veteraaneilla on merkittävää aina viiden vuoden välein tapahtuva sarjaan vaihto, saahan silloin olla nuorimpana jopa viisi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Ja vanhemmiten ikävuosien lisääntyminen näkyy vääjäämättömästi tuloksissa. Itsekin menen kantapää-leikkaukseen akilliksen korjaamiseksi syksyllä, kun ensin on juostu 30. kerran Helsingin City Marathon. Näin ensi vuonna pitäisi olla sitten jalkavaivoista vapaana parempi kunto, jotta voisi itsekin osallistua veteraanien SM-kisoihin.
Aurinkoa on siis jatkossakin saatavissa, koko ensi viikoksi on luvattu kaunista ja lämmintä. Nyt on otettava kaikki talteen auringon C-vitamiinista, tulee se vielä pimeä syksy ja talvikin.
Koskelan Jarin ja Penttisen Reinon kanssa olimme Tampereella Ratinan kentällä katsomassa veteraanien SM-kilpailuja. Me kaksi jalkavaivaista Jallun kanssa olimme katsomon puolella, kun Reiska juoksi mitaleille. Tuli niitä muitakin mitaleita Kankaanpään Urheilijoille, mutta palataan niihin huomenna, kun kolmipäiväiset kisat päättyvät silloin.
Istuimme jonkin tunnin Jallun kanssa katsomossa auringossa ilman paitaa ja seuraukset näkyvät nyt illalla. Auringonpaisteen puolella ollut iho punotaa ja kuumottaa, kun ei ole aiemmin enempää tullut oltua auringossa. Miten lie Jallun laita, hän kyllä oli talvella yli kuukauden Kanarialla, joten rusketusta taitaa olla hänellä ennestään. Jalkavaivoihin hän on saanut apua kuuluisan Sakari Oravan puukosta, joten ensi kesäksi on odotettavissa jälleen täysipainoista juoksemista kun hän kaiken lisäksi pääsee vaihtamaan sarjaakin 55-vuotiaisiin.
Veteraaneilla on merkittävää aina viiden vuoden välein tapahtuva sarjaan vaihto, saahan silloin olla nuorimpana jopa viisi vuotta vanhempien kanssa samassa sarjassa. Ja vanhemmiten ikävuosien lisääntyminen näkyy vääjäämättömästi tuloksissa. Itsekin menen kantapää-leikkaukseen akilliksen korjaamiseksi syksyllä, kun ensin on juostu 30. kerran Helsingin City Marathon. Näin ensi vuonna pitäisi olla sitten jalkavaivoista vapaana parempi kunto, jotta voisi itsekin osallistua veteraanien SM-kisoihin.
Aurinkoa on siis jatkossakin saatavissa, koko ensi viikoksi on luvattu kaunista ja lämmintä. Nyt on otettava kaikki talteen auringon C-vitamiinista, tulee se vielä pimeä syksy ja talvikin.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Yliluoman Anteron laulu
Mitä olisi Suomen kesä ilman kesäteatteriesityksiä, joita onkin lähes jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla.
Valtava voimanponnistus Kankaanpään Veneskosken kyläyhdistykseltä on Karvianjoen rannalle rakennettu kesäteatterimiljöö ja ennen kaikkea taas tämänkesäinen musiikkinäytelmä Yliluoman Anteron laulu. Kyseessä on 20-vuotisjuhlanäytelmä. Ja esillä on kuudennen kerran kylän oman näytelmäkirjailija Jaakko Kaapan näytelmä.
70-vuotiaana vuonna 1993 kuollut Jaakko Kaappa oli maanviljelijän ammatin ohella siis näytelmien kirjoittaja ja innokas kansanmusiikin kerääjä ja esittäjä perustamassaan Pohjankankaan pelimanneissa. Niinpä hän käyttää näytelmissään paljon kansanlauluja ja pelimannimusiikkia. Soikkalaiset (eli veneskoskilaiset) on hänen tunnetuin näytelmänsä.
Yliluoman Anteron laulu kertoo kyläyhteisöstä 1800-luvun lopulta katovuosien tuomasta pula-ajasta, maatalojen joutumisesta koronkiskuriliikemiehen haltuun, Amerikaan muutosta ja sieltä paluusta rikastuneina talonsa takaisin saaneina. Ja pääjuonena tietysti parikin rakkaustarinaa, joista kyllä Yliluoman Anteron ja koronkiskurikartanonomistajan tyttären Sylvia tarina ei päättynyt onnellisesti. Sen sijaan Anteron kaveri huikenteleva Jussi Kråå sai kartanon palvelijan Gretan (hienosti G:llä) omakseen.
Laulujen säestyksestä ja muusta pelimannimusiikista vastasi kanttori Anna-Mari Yrjänän kuuden hengen perheorkesteri, joksi sitä voi kutsu, kun siinä soitti hänen lisäkseen mies Rauli, tyttäret Helka ja Venla sekä ilmeisesti Raulin sisar Lotta.
Näyttelijöitä, laulajia ja tanssijoita on yli kolmekymmentä, joten esitys on kaiken kaikkiaan mahtava voiman näyte pieneltä Veneskosken kylältä, kun lisäksi otetaan kaikki muut mukana olijat kahvittajista järjestysmiehiin. Sääkin oli tänäään kesän parhaita, vaikka varalla ollut pusero ei liikaa ollutkaan. Näin veneskoskilaisia on onniteltava onnistuneesta esityksestä ja toivotettava mitä parhainta menestystä aina 15.7. asti jatkuviin esityksiin. Ainakin tänään kaikki sujui hienosti ja väkeäkin oli jopa kuudella linja-autollakin.
Valtava voimanponnistus Kankaanpään Veneskosken kyläyhdistykseltä on Karvianjoen rannalle rakennettu kesäteatterimiljöö ja ennen kaikkea taas tämänkesäinen musiikkinäytelmä Yliluoman Anteron laulu. Kyseessä on 20-vuotisjuhlanäytelmä. Ja esillä on kuudennen kerran kylän oman näytelmäkirjailija Jaakko Kaapan näytelmä.
70-vuotiaana vuonna 1993 kuollut Jaakko Kaappa oli maanviljelijän ammatin ohella siis näytelmien kirjoittaja ja innokas kansanmusiikin kerääjä ja esittäjä perustamassaan Pohjankankaan pelimanneissa. Niinpä hän käyttää näytelmissään paljon kansanlauluja ja pelimannimusiikkia. Soikkalaiset (eli veneskoskilaiset) on hänen tunnetuin näytelmänsä.
Yliluoman Anteron laulu kertoo kyläyhteisöstä 1800-luvun lopulta katovuosien tuomasta pula-ajasta, maatalojen joutumisesta koronkiskuriliikemiehen haltuun, Amerikaan muutosta ja sieltä paluusta rikastuneina talonsa takaisin saaneina. Ja pääjuonena tietysti parikin rakkaustarinaa, joista kyllä Yliluoman Anteron ja koronkiskurikartanonomistajan tyttären Sylvia tarina ei päättynyt onnellisesti. Sen sijaan Anteron kaveri huikenteleva Jussi Kråå sai kartanon palvelijan Gretan (hienosti G:llä) omakseen.
Laulujen säestyksestä ja muusta pelimannimusiikista vastasi kanttori Anna-Mari Yrjänän kuuden hengen perheorkesteri, joksi sitä voi kutsu, kun siinä soitti hänen lisäkseen mies Rauli, tyttäret Helka ja Venla sekä ilmeisesti Raulin sisar Lotta.
Näyttelijöitä, laulajia ja tanssijoita on yli kolmekymmentä, joten esitys on kaiken kaikkiaan mahtava voiman näyte pieneltä Veneskosken kylältä, kun lisäksi otetaan kaikki muut mukana olijat kahvittajista järjestysmiehiin. Sääkin oli tänäään kesän parhaita, vaikka varalla ollut pusero ei liikaa ollutkaan. Näin veneskoskilaisia on onniteltava onnistuneesta esityksestä ja toivotettava mitä parhainta menestystä aina 15.7. asti jatkuviin esityksiin. Ainakin tänään kaikki sujui hienosti ja väkeäkin oli jopa kuudella linja-autollakin.
torstai 1. heinäkuuta 2010
Miksi isiä syrjitään
Lapsen Oikeuksien Tuki ry:n toiminnanjohtaja Mikael Jämsänen on omakohtaisestin joutunut kokemaan suhtautumisen vanhemmuuteen hyvin yksipuoliseksi. Siksi hän toimii yhdistyksessä, joka pyrkii takaamaan lapsille oikeuden molempiin vanhempiin ja molemmille vanhemmille oikeuden lapsiin.
Porissa pidettiin paleveria ja puhuttiin painavaa asiaa YK:n lastenoikeuksien julistukseen pitäytyen avioerolasten oikeuksista ja todettiin jo lainsäädännön lähtevän alunperin ristiriitaisesta tilanteesta. Ei noudateta tasa-arvolakia, vaan paremminkin syrjintää, koska laki asettaa äidin ykkösasemaan alusta lähtien eikä ajatella lapsen kannalta saati sitten että otettaisiin isä huomioon yhdenverataisena vanhempana. Ja kuitenkin oikeuden olla isä pitäisi olla yhtä tärkeää kuin oikeus olla äiti. Siksi nykyistä isyyslakia on muutettava tasa-arvon suuntaan. Kaikki lapsiperhejärjestöt ovat tätä mieltä. Asiaa valmistellaankin ministeriötä myöten ja odotettavissa onkin lain muutoksen tulevan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Asia on myös laajakantoinen, koska yhden lain uudistus vaikuttaa moniin muihinkin lakeihin ja lait tietysti tulee saada toisiinsa sopeutuviksi yhdensuuntaisina.
Keskustelussa todettiin käytännön tasolla esiintyvän monia puutteita vaillinaisesta koulutuksestakin johtuen. Esim. perheneuvoloissa ei ole riittäviä voimavaroja vanhemmuuskysymysten ratkaisemiseksi, oikeusistuimissa tuomareilla ei ole tähän ongelmakenttään minkäänlaista asiantuntemusta. Ja on muistettava, ettei vanhemmuus lopu, vaikka viranomaiset tekisivät minkälaisia huoltajuuspäätöksiä tahansa. Perheoikeusistuimen saaminen olisi välttämätöntä. Vanhemmuuden tutkimiseen olisi paneuduttava perusteellisesti eikä aina vain ensimmäisenä ja yksinkertaisimpana ratkaisuna pitäisi tyytyä lasten antamisesta äidin huoltajuuteen.
Todettiin myös isän jäävän usein avioeroratkaisuissa lähes tyhjän päälle. Myöskään heti aluksi isäksi tulemiseen ei ole olemassa minkäänlaista valmennusta. Samoin vanhempien keskinäisen suhteen hoitamiseen ei juurikaan ole saatavissa asintuntevaa tukea. Erotilanteessa myös isovanhempien oikeuksien jatkuvuuteen olisi kiinnitettävä huomiota lasten edun nimissä, sillä lapsista ja heidän elämänsä rakentamisesta on ensisijaisesti kysymys ja ongelmat olisi voitava ratkaista viivytyksettä eikä antaa asioiden roikkua ja vaikeutua vuosikausia. Ajan pitkittyessä myös lasten pahoinvointi pahenee ja siitä kärsii jatkossa koko yhteiskunta.
Porissa pidettiin paleveria ja puhuttiin painavaa asiaa YK:n lastenoikeuksien julistukseen pitäytyen avioerolasten oikeuksista ja todettiin jo lainsäädännön lähtevän alunperin ristiriitaisesta tilanteesta. Ei noudateta tasa-arvolakia, vaan paremminkin syrjintää, koska laki asettaa äidin ykkösasemaan alusta lähtien eikä ajatella lapsen kannalta saati sitten että otettaisiin isä huomioon yhdenverataisena vanhempana. Ja kuitenkin oikeuden olla isä pitäisi olla yhtä tärkeää kuin oikeus olla äiti. Siksi nykyistä isyyslakia on muutettava tasa-arvon suuntaan. Kaikki lapsiperhejärjestöt ovat tätä mieltä. Asiaa valmistellaankin ministeriötä myöten ja odotettavissa onkin lain muutoksen tulevan seuraavan hallituksen ohjelmaan. Asia on myös laajakantoinen, koska yhden lain uudistus vaikuttaa moniin muihinkin lakeihin ja lait tietysti tulee saada toisiinsa sopeutuviksi yhdensuuntaisina.
Keskustelussa todettiin käytännön tasolla esiintyvän monia puutteita vaillinaisesta koulutuksestakin johtuen. Esim. perheneuvoloissa ei ole riittäviä voimavaroja vanhemmuuskysymysten ratkaisemiseksi, oikeusistuimissa tuomareilla ei ole tähän ongelmakenttään minkäänlaista asiantuntemusta. Ja on muistettava, ettei vanhemmuus lopu, vaikka viranomaiset tekisivät minkälaisia huoltajuuspäätöksiä tahansa. Perheoikeusistuimen saaminen olisi välttämätöntä. Vanhemmuuden tutkimiseen olisi paneuduttava perusteellisesti eikä aina vain ensimmäisenä ja yksinkertaisimpana ratkaisuna pitäisi tyytyä lasten antamisesta äidin huoltajuuteen.
Todettiin myös isän jäävän usein avioeroratkaisuissa lähes tyhjän päälle. Myöskään heti aluksi isäksi tulemiseen ei ole olemassa minkäänlaista valmennusta. Samoin vanhempien keskinäisen suhteen hoitamiseen ei juurikaan ole saatavissa asintuntevaa tukea. Erotilanteessa myös isovanhempien oikeuksien jatkuvuuteen olisi kiinnitettävä huomiota lasten edun nimissä, sillä lapsista ja heidän elämänsä rakentamisesta on ensisijaisesti kysymys ja ongelmat olisi voitava ratkaista viivytyksettä eikä antaa asioiden roikkua ja vaikeutua vuosikausia. Ajan pitkittyessä myös lasten pahoinvointi pahenee ja siitä kärsii jatkossa koko yhteiskunta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)