Julkisen sanan neuvosto antoi sitten langettavan päätöksen äänin 10-1 Iltalehden julkaisemasta Kaarina Hazardin pilkkakirjoituksesta Tony Halmeen kuoleman jälkeen. Eikö lehden pitäisi vetää johtopäätöksiä, jota me 20.000 fagebook-ryhmäläistä olemme jo ehdottaneet vaatiessamme Hazardin erottamista kolumnistin tehtävästä. Tätä odotamme boikotoimalla siihen asti irtonumeroiden ostamista.
Eduskuntavaalien naisäänikuningas Marja Tiura on poliisitutkinnan kohteena kuten ex-ulkoministeri Ilkka Kanervakin, kumpikin ihme kyllä kykypuolue ja gallup-johtaja kokoomuksesta. Vaalirahasotkuista Nova Groupin rahoittamina. Tiuralta on pitkä haastattelu päivän Apu-lehdessä, jossa hän myös kertoo hallitusneuvotteluiden aikaisesta kaupankäynnistään siirtymisestä kepuun. Itse hän väittää kepun puoluesihteeri Korhosen kääntyneen hänen puoleensa, uutisissa Korhonen väittää asian olleen täysin päinvastoin, ja myös Tiuran vaalirahoittaja ja asiamies Merisalo tuo lusikkansa soppaan sanomalla Tiuran pyytäneen häntä neuvottelemaan asiasta, kun Tiura huomasi jäävänsä ministeripaikkaneuvotteluissa kokoomuksen taholta mopen osalle. Taitaa luu jäädä kouraan eduskuntavaaleissakin, eipä ihme että arvon rouva harkitsee jo ehdokkuuttaan. Eli tekeekö Karpelat, hänhän ei enää uskaltaudu ehdokkaaksi.
Ulvilan surmajutussa aviopuolison murhasta on syytettynä vaimo, jota aluksi ei lainkaan epäilty, vaan etsittiin punaisella autolla liikkunutta kookasta miestä. Kun tätä ei ole löytynyt, ovat epäilyt kohdistuneet aviovaimoon. Se tuntuu ihmeeltä, kun nyt on julkistettu puhelinkeskustelu, jossa surmattu aviomies kysyy, poistuiko se mies jo. Kovin mysteeriseltä tuntuu koko juttu.
Olen siirtänyt enemmän yleisempääkin kiinnostusta herättäviä päivän blogejani Uuden Suomen blogi-sivustalle niin kuin nyt on kolmesti tehnyt Timo Soinikin. Näin blogimme ovat helpommin useamman saavutettavissa. Timo nousikin heti luetuimmaksi blogistiksi. Omiakin kirjoituksiani ovat myös jo monet kommentoineet. Tänne omalle blogisivustolleni ei niin kovin moni varmaankaan osaa tulla.
keskiviikko 31. maaliskuuta 2010
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Veljenpojan tiedonanto
Hei Anssi
Laitan liitteeksi powerpoint-esityksen jota olen menossa pitämään Kemiöön
pääsiäisen jälkeen. Siinä on vain avaintietoja ja typistetyssä muodossa, koska
kerron niistä tilaisuudessa enemmän (lisäksi se on hieman kesken). Jos haluat
esitykseen jotain selvennystä, niin kerron mielelläni.
Mutta talouden kannalta avainasiat ovat nämä:
- kunta maksaa jokaisesta Kelan listalla olevasta 12,81 / arkipäivä. Kun
asiakas saadaan aktivoitua johonkin toimenpiteeseen (esim kuntouttava
työtoiminta, työharjoittelu tms) tämä kunnan maksuosuus jää pois. Paimiossa
tällä listalla oli vuonna 2009 keskimäärin 16 henkilöä ja maksoimme näitä
maksuja noin 50 000 euroa. Aika monen asiakkaan joutumisen ko. listalle saimme
ehkäistyä ryhtymällä ajoissa aktivointitoimiin. Listaa saisi Paimiossakin
pienemmäksi, mutta vaatii paljon ponnisteluja ja ehkä myös resursseja,
lisätilaa yms...
- kunta saa jokaiselta toimintapäivältä jonka asiakas on kuntouttavassa
työtoiminnassa valtion maksamaa korvausta 10,09 euroa. Me saimme näitä
korvauksia 13 000 v. 2009.
- asiakas saa kuntouttavassa työtoiminnassa jokaiselta osallistumispäivältä 9,
00 euroa verotonta ylläpitokorvausta. Jos hänellä on oikeus työmarkkinatukeen
niin korvauksen maksaa Kela. Jos on toimeentulotukiasiakas niin sen maksaa
kunta.
- jos asiakas osallistuu työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen ja hänellä
on voimassa oleva työmarkkinatukioikeus saa hän silloinkin Kelalta tuon 9 euron
ylläpitokorvauksen.
Mutta, onhan tällä asiakkaan osallistumisella näihin aktivoiviin
toimenpiteisiin myös suuri inhimillinen ulottuvuus, muun muuassa sosiaalisen
aseman, yhteiskunnallisen osallisuuden ja työmarkkina-aseman kohentuminen.
terveisin
Johannes Joutsenlahti
vastaava ohjaaja
Toimintakeskus Apila
Paimion kaupunki
Pl 50, 21531 Paimio
Puh. 02 4745228, 050 5594338
E-mail johannes.joutsenlahti@paimio.fi
Veljenpoika Johannes tekee siis hienoa työtä Paimiossa, muualla olisi opiksi otettavaa.
Valtiovalta on todella laittanut melkoisen kiihokkeen kuntien työllistämisvelvoitteelle, kumma vain, ettei näin hienoa mahdollisuutta täysimääräisesti käytetä, vaan maksetaan mieluummin 12,81 € arkipäivätä jokaisesta työllistämättömästä!
Laitan liitteeksi powerpoint-esityksen jota olen menossa pitämään Kemiöön
pääsiäisen jälkeen. Siinä on vain avaintietoja ja typistetyssä muodossa, koska
kerron niistä tilaisuudessa enemmän (lisäksi se on hieman kesken). Jos haluat
esitykseen jotain selvennystä, niin kerron mielelläni.
Mutta talouden kannalta avainasiat ovat nämä:
- kunta maksaa jokaisesta Kelan listalla olevasta 12,81 / arkipäivä. Kun
asiakas saadaan aktivoitua johonkin toimenpiteeseen (esim kuntouttava
työtoiminta, työharjoittelu tms) tämä kunnan maksuosuus jää pois. Paimiossa
tällä listalla oli vuonna 2009 keskimäärin 16 henkilöä ja maksoimme näitä
maksuja noin 50 000 euroa. Aika monen asiakkaan joutumisen ko. listalle saimme
ehkäistyä ryhtymällä ajoissa aktivointitoimiin. Listaa saisi Paimiossakin
pienemmäksi, mutta vaatii paljon ponnisteluja ja ehkä myös resursseja,
lisätilaa yms...
- kunta saa jokaiselta toimintapäivältä jonka asiakas on kuntouttavassa
työtoiminnassa valtion maksamaa korvausta 10,09 euroa. Me saimme näitä
korvauksia 13 000 v. 2009.
- asiakas saa kuntouttavassa työtoiminnassa jokaiselta osallistumispäivältä 9,
00 euroa verotonta ylläpitokorvausta. Jos hänellä on oikeus työmarkkinatukeen
niin korvauksen maksaa Kela. Jos on toimeentulotukiasiakas niin sen maksaa
kunta.
- jos asiakas osallistuu työharjoitteluun tai työelämävalmennukseen ja hänellä
on voimassa oleva työmarkkinatukioikeus saa hän silloinkin Kelalta tuon 9 euron
ylläpitokorvauksen.
Mutta, onhan tällä asiakkaan osallistumisella näihin aktivoiviin
toimenpiteisiin myös suuri inhimillinen ulottuvuus, muun muuassa sosiaalisen
aseman, yhteiskunnallisen osallisuuden ja työmarkkina-aseman kohentuminen.
terveisin
Johannes Joutsenlahti
vastaava ohjaaja
Toimintakeskus Apila
Paimion kaupunki
Pl 50, 21531 Paimio
Puh. 02 4745228, 050 5594338
E-mail johannes.joutsenlahti@paimio.fi
Veljenpoika Johannes tekee siis hienoa työtä Paimiossa, muualla olisi opiksi otettavaa.
Valtiovalta on todella laittanut melkoisen kiihokkeen kuntien työllistämisvelvoitteelle, kumma vain, ettei näin hienoa mahdollisuutta täysimääräisesti käytetä, vaan maksetaan mieluummin 12,81 € arkipäivätä jokaisesta työllistämättömästä!
maanantai 29. maaliskuuta 2010
Taas tarvitaan budjetin tasapainottamista
Tänään oli taas monien kokousten päivä yleiskaavatoimikunta, kaupunginhallitus ja tasapainotusryhmä.
Osayleiskaavaehdotus valmistuu konsulttien toimesta kovaa vauhtia ja monia hienoja visioita on tulossa. Kaupunginhallitukselta annettiin tasapainottamisryhmälle kova tehtävä saada lisäbudjettiehdotus tasapainoon.
Kamreeri on laskenut erikoissairaanhoidon menojen kasvavan budjetoinnista ja tämä aukko olisi jostain katettava. Niinpä yhtenä ehdotuksena olisi musiikkiopiston saamasta lisävaltioavusta 120 000 eurosta nipistäminen, vaikka sekään ei ole niin yksinkertaista, koska musikkiopisto käsittää 8 kuntaa ja lisämäärärahapäätös annettiin kaikkien näiden kuntien oppilaille. Ja vaikka valtionosuuksia ei olekkaan nykyisin korvamerkitty, ne menetetään saman tien, jos niitä ei käytetä myönnettyyn kohteeseen. Myös asianomainen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta esitti koko määrärahan antamista kulttuuripalveluihin. Asiasta väännetään vielä kättä.
Käytiin läpi myös kaikkia muita mahdollisia tulojen lisäämiskeinoja. Vielä löytyy myytäviä kiinteistöjä varsinkin syksyllä uuden neljän ryhmän päiväkodin valmistuttua, kun kaksi päiväkotirakennusta vapautuu. Virkakoneiston ennakkoluulottomassa tarkastelussa pitäisi edelleen voida suorittaa kauan kaivattuja karsivia rakennemuutoksia, jotka nekin kuitenkin näyttävät olevan kiven takana. Esim.opettajakuntaakin olisi voitava vähentää samassa suhteessa oppilasmäärien laskemisen kanssa ilman että aina ollaan lopettamassa jotain kyläkoulua. Voitaisiin myös sivukouluille kuljettaa oppilaita vaikkapa keskustasta, jos siten voitaisiin vähentää jokin oppilasryhmä.
Viime vuonna jouduttiin maksamaan yli 400 000 € valtiolle sakkoa työttömien työllistämisen laiminlyönnistä. Kuitenkin monissa kunnissa on päästy lähes nollatoleranssiin, esim. Kankaanpään kanssa samaa suuruusluokkaa olevassa Paimiossa, jossa asiaa hoitaa veljenpoikani Johannes Joutsenlahti. Hän lupasikin lähettää meille heidän käyttämänsä mallin, jolla lähes kaikki on saatu työllistettyä. Näin vältetään sakkomaksut ja saadaan vielä kunnalle 10€ työllistettyä kohden ja työllistettykin saa 9€/vrk eikä menetä muita tukiaan. Työvoimaviranomaisen on vain laadittava yhdessä sosiaaliviranomaisen kanssa työllistämissuunnitelma ja laitetteva tavoitteeksi kuntouttava työllistäminen. eikä työllistämisajallakaan ole maksimiaikaa kuten puolen vuoden työllistetyillä. Kankaanpäässäkin on asiaa kyllä jo viritelty, mutta se on juuttunut PoSan resulssipulaan, joka tuntuu uskomattomalta. Nykyisessä kuntien ahdinkotilanteessa olisi jokainen käytettävissä oleva mahdollisuus taloustilanteen vähäiseksikin korjaamiseksi käytettävä tyystin hyväksi, eli marjakin on poimittava maasta.
Osayleiskaavaehdotus valmistuu konsulttien toimesta kovaa vauhtia ja monia hienoja visioita on tulossa. Kaupunginhallitukselta annettiin tasapainottamisryhmälle kova tehtävä saada lisäbudjettiehdotus tasapainoon.
Kamreeri on laskenut erikoissairaanhoidon menojen kasvavan budjetoinnista ja tämä aukko olisi jostain katettava. Niinpä yhtenä ehdotuksena olisi musiikkiopiston saamasta lisävaltioavusta 120 000 eurosta nipistäminen, vaikka sekään ei ole niin yksinkertaista, koska musikkiopisto käsittää 8 kuntaa ja lisämäärärahapäätös annettiin kaikkien näiden kuntien oppilaille. Ja vaikka valtionosuuksia ei olekkaan nykyisin korvamerkitty, ne menetetään saman tien, jos niitä ei käytetä myönnettyyn kohteeseen. Myös asianomainen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta esitti koko määrärahan antamista kulttuuripalveluihin. Asiasta väännetään vielä kättä.
Käytiin läpi myös kaikkia muita mahdollisia tulojen lisäämiskeinoja. Vielä löytyy myytäviä kiinteistöjä varsinkin syksyllä uuden neljän ryhmän päiväkodin valmistuttua, kun kaksi päiväkotirakennusta vapautuu. Virkakoneiston ennakkoluulottomassa tarkastelussa pitäisi edelleen voida suorittaa kauan kaivattuja karsivia rakennemuutoksia, jotka nekin kuitenkin näyttävät olevan kiven takana. Esim.opettajakuntaakin olisi voitava vähentää samassa suhteessa oppilasmäärien laskemisen kanssa ilman että aina ollaan lopettamassa jotain kyläkoulua. Voitaisiin myös sivukouluille kuljettaa oppilaita vaikkapa keskustasta, jos siten voitaisiin vähentää jokin oppilasryhmä.
Viime vuonna jouduttiin maksamaan yli 400 000 € valtiolle sakkoa työttömien työllistämisen laiminlyönnistä. Kuitenkin monissa kunnissa on päästy lähes nollatoleranssiin, esim. Kankaanpään kanssa samaa suuruusluokkaa olevassa Paimiossa, jossa asiaa hoitaa veljenpoikani Johannes Joutsenlahti. Hän lupasikin lähettää meille heidän käyttämänsä mallin, jolla lähes kaikki on saatu työllistettyä. Näin vältetään sakkomaksut ja saadaan vielä kunnalle 10€ työllistettyä kohden ja työllistettykin saa 9€/vrk eikä menetä muita tukiaan. Työvoimaviranomaisen on vain laadittava yhdessä sosiaaliviranomaisen kanssa työllistämissuunnitelma ja laitetteva tavoitteeksi kuntouttava työllistäminen. eikä työllistämisajallakaan ole maksimiaikaa kuten puolen vuoden työllistetyillä. Kankaanpäässäkin on asiaa kyllä jo viritelty, mutta se on juuttunut PoSan resulssipulaan, joka tuntuu uskomattomalta. Nykyisessä kuntien ahdinkotilanteessa olisi jokainen käytettävissä oleva mahdollisuus taloustilanteen vähäiseksikin korjaamiseksi käytettävä tyystin hyväksi, eli marjakin on poimittava maasta.
sunnuntai 28. maaliskuuta 2010
Kansanedustajaehdokkuuteen
Tänään palmusunnuntaina pidin messun Jämijärven kirkossa ja sen jälkeen oli kirkkokahvit ja siionionvirsien veisuuhetki. Sieltä vähän myöhästyneenä pääsin PerusSuomalaisten piirikokoukseen Kankaanpään kaupungintalolle.
Eduskuntavaalit pakkaavat päälle, nehän on huhtikuussa tosin ei ensi kuussa vaan vuonna 2011.
Silti kova meininki on menossa, ja niin jo tänään täytyi painetta purkaa nimeämällä ensimmäiset ehdokkaat, joita nyt julkistettiin kuusi. Kaiken kaikkiaan vaalipiirissä yhdellä vaaliliitolla on mahdollisuus 14 ehdokaspaikkaan. Kansanedustajia valitaan Satakunnasta yhdeksän tai kun ensi vuodenvaihteen väkiluvun perusteella paikkaluku lasketaan, voi valittavien määrä pudota kahdeksaankin.
Jo nyt olisi ollut mahdollista nimetä vaikka koko täysi määrä, ehdokkaaksi halukkaita kyllä riittää, mutta lisäpaikat täytetään myöhemmin, sillä vaikka PerusSuomalaisten noste on kova, niin Satakunnassa pienenä vaalipiirinä vaaditaan yhden paikan läpimenoon yli 10% äänistä ja se on kova tavoite. Onhan puolueen nykykannatus 7% luokkaa, ja vaikka Satakunnassa aina on kannatuksemme ollut korkeampi kuin keskimäärin koko maassa, niin sittenkin varsinkin jos paikkaluku vielä putoaa kahdeksaan, tarvitaan laskennallisesti 12,5% kannatus, joka tietysti riippuu äänten jakautumisesta eri puolueiden kesken. Tästä johtuen on edelleen harkinnan alaisena vaaliliittokin lähinnä kd:n kanssa. Lähdemme siis vaaleihin joko yksin tai vaaliliitossa, se joka olisi viisas, tietäisi, miten pitäisi menetellä.
Yksi esimerkki menneisyydestä pitkän ehdokkuuteni ajoilta on vuodelta 1983, jolloin pyrimme valtakunnalliseen vaaliliittoon Kristillisen Liiton kanssa, mutta sen tyssäsi puheenjohtaja Esko Almgren. Ja vaikkei silloin siltä tuntunutkaan, se oli meidän onnemme SMP:ssä. Esim. Satakunnasta saimme kaksi kansanedustajaa , vaaliliitossa olisimme jääneet yhteen paikkaan.
Niin, ja sitten nimetyt ehdokkaat, joissa on yksi nainen ja kaksi nuorta: Insinööri Taru Kankkonen nuori Lavia, prosessityöntekijä Tommi Laitila nuori Honkajoki, paloesimies Ari Jalonen Pori, palomestari Tero Järvelä Ulvila, juuri lakosta päässyt koneahtaaja Pasi Mäenranta Rauma, rovasti (ei varovasti) AJ Kankaanpää. Tästä siis lähdetään liikkeelle.
Eduskuntavaalit pakkaavat päälle, nehän on huhtikuussa tosin ei ensi kuussa vaan vuonna 2011.
Silti kova meininki on menossa, ja niin jo tänään täytyi painetta purkaa nimeämällä ensimmäiset ehdokkaat, joita nyt julkistettiin kuusi. Kaiken kaikkiaan vaalipiirissä yhdellä vaaliliitolla on mahdollisuus 14 ehdokaspaikkaan. Kansanedustajia valitaan Satakunnasta yhdeksän tai kun ensi vuodenvaihteen väkiluvun perusteella paikkaluku lasketaan, voi valittavien määrä pudota kahdeksaankin.
Jo nyt olisi ollut mahdollista nimetä vaikka koko täysi määrä, ehdokkaaksi halukkaita kyllä riittää, mutta lisäpaikat täytetään myöhemmin, sillä vaikka PerusSuomalaisten noste on kova, niin Satakunnassa pienenä vaalipiirinä vaaditaan yhden paikan läpimenoon yli 10% äänistä ja se on kova tavoite. Onhan puolueen nykykannatus 7% luokkaa, ja vaikka Satakunnassa aina on kannatuksemme ollut korkeampi kuin keskimäärin koko maassa, niin sittenkin varsinkin jos paikkaluku vielä putoaa kahdeksaan, tarvitaan laskennallisesti 12,5% kannatus, joka tietysti riippuu äänten jakautumisesta eri puolueiden kesken. Tästä johtuen on edelleen harkinnan alaisena vaaliliittokin lähinnä kd:n kanssa. Lähdemme siis vaaleihin joko yksin tai vaaliliitossa, se joka olisi viisas, tietäisi, miten pitäisi menetellä.
Yksi esimerkki menneisyydestä pitkän ehdokkuuteni ajoilta on vuodelta 1983, jolloin pyrimme valtakunnalliseen vaaliliittoon Kristillisen Liiton kanssa, mutta sen tyssäsi puheenjohtaja Esko Almgren. Ja vaikkei silloin siltä tuntunutkaan, se oli meidän onnemme SMP:ssä. Esim. Satakunnasta saimme kaksi kansanedustajaa , vaaliliitossa olisimme jääneet yhteen paikkaan.
Niin, ja sitten nimetyt ehdokkaat, joissa on yksi nainen ja kaksi nuorta: Insinööri Taru Kankkonen nuori Lavia, prosessityöntekijä Tommi Laitila nuori Honkajoki, paloesimies Ari Jalonen Pori, palomestari Tero Järvelä Ulvila, juuri lakosta päässyt koneahtaaja Pasi Mäenranta Rauma, rovasti (ei varovasti) AJ Kankaanpää. Tästä siis lähdetään liikkeelle.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
Terveysriskejä tasakattoriesasta
Takavuosien tasakattorakentamisbuumi on aiheuttamassa yhä pahenenevia seurauksia. Etelämaista meille matkittu rakentamismalli ei alkuunkaan ole sopinut meidän talvisiin olosuhteisiimme. Ja niin katot jään, lumen, veden ja puunlehtien vaihteluiden johdosta ovat enemmän tai vähemmän vuotaneet. Monista tasakatoista on päästy rakentamalla harja- tai aumakattoja. Mutta ongelmia riittää.
Homevaurioista on pitkään tiedetty, mutta vasta nyt on päästy selville kaikkein vaikeimmasta terveyttä vaarantavasta tekijästä: toksiinimyrkystä, joka pesii monissa kosteusvauriotaloissa, ei onneksi kaikissa.
Moni on sairastunut rakennuksissa, joissa homeitiömittaukset eivät ole riittäneet sairauksien selvittämiseksi. Mutta nyt on kehitetty laite, jolla saadaan selville tämän vaarallisen toksiinin olemassaolo. Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salosen vetämä ryhmä on löytänyt kosteusvauriotaloista vahvoja myrkkypitoisuuksia. Apuna on ollut insinööri Risto Salinin yrityksen kehittelemä mittari, jolla myrkkylukemat saadaan selville. Tämä puolen metrin korkuinen sisäilmakeräin on ollut kohteessa noin 700 tuntia, jotta ilmanvaihdon vaihtelut eivät väärennä tulosta.
Nyt on vain määriteltävä toksiineille raja-arvot. Enää ei siis tarvitse ohonpäälle ryhtyä hometalojen korjauksiin, vaan varman tiedon mukaan tiedetään, mitä on tehtävä.
Työterveyslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset ovat valitettavasti vain tähän asti vähätelleet koko asiaa, jopa vaieten tuhansien ihmisten terveyden kustannuksella, ja edelleen rahansaanti tutkimukseen on nihkeää, vaikka terveydestä ja ihmisten elämästä on kysymys.
Pieni onni onnnettomuudessa on siis kuitenkin se, ettei myrkkyjä esiinny kaikissa hometaloissa. Mutta myrkkytalojakin riittää yllin kyllin, ja mistä löytyvät varat niiden korjaamiseen ja neuvot, miten asianmukainen korjaus voidaan suorittaa. Eikö lopultakin kosteusvaurioiden myrkkyvaurioiden hyssyttelyn aika ole ohi.
Viranomaisten on kaikin tavoin ryhdyttävä kartoimmaan ongelmakenttää ja parantamaan tältäkin osin meidän kansalaisten terveyttä. Ja myös korvaamaan jo aiheuttujen terveytensä menettäneiden vahinkoja esim. myöntämällä lopultakin näistä myrkyistä johtuvat työkyvyttömyydet ammattisairauksiksi ja siten täyteen työeläkkeeseen oikeuttaviksi.
Homevaurioista on pitkään tiedetty, mutta vasta nyt on päästy selville kaikkein vaikeimmasta terveyttä vaarantavasta tekijästä: toksiinimyrkystä, joka pesii monissa kosteusvauriotaloissa, ei onneksi kaikissa.
Moni on sairastunut rakennuksissa, joissa homeitiömittaukset eivät ole riittäneet sairauksien selvittämiseksi. Mutta nyt on kehitetty laite, jolla saadaan selville tämän vaarallisen toksiinin olemassaolo. Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Mirja Salkinoja-Salosen vetämä ryhmä on löytänyt kosteusvauriotaloista vahvoja myrkkypitoisuuksia. Apuna on ollut insinööri Risto Salinin yrityksen kehittelemä mittari, jolla myrkkylukemat saadaan selville. Tämä puolen metrin korkuinen sisäilmakeräin on ollut kohteessa noin 700 tuntia, jotta ilmanvaihdon vaihtelut eivät väärennä tulosta.
Nyt on vain määriteltävä toksiineille raja-arvot. Enää ei siis tarvitse ohonpäälle ryhtyä hometalojen korjauksiin, vaan varman tiedon mukaan tiedetään, mitä on tehtävä.
Työterveyslaitos ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitokset ovat valitettavasti vain tähän asti vähätelleet koko asiaa, jopa vaieten tuhansien ihmisten terveyden kustannuksella, ja edelleen rahansaanti tutkimukseen on nihkeää, vaikka terveydestä ja ihmisten elämästä on kysymys.
Pieni onni onnnettomuudessa on siis kuitenkin se, ettei myrkkyjä esiinny kaikissa hometaloissa. Mutta myrkkytalojakin riittää yllin kyllin, ja mistä löytyvät varat niiden korjaamiseen ja neuvot, miten asianmukainen korjaus voidaan suorittaa. Eikö lopultakin kosteusvaurioiden myrkkyvaurioiden hyssyttelyn aika ole ohi.
Viranomaisten on kaikin tavoin ryhdyttävä kartoimmaan ongelmakenttää ja parantamaan tältäkin osin meidän kansalaisten terveyttä. Ja myös korvaamaan jo aiheuttujen terveytensä menettäneiden vahinkoja esim. myöntämällä lopultakin näistä myrkyistä johtuvat työkyvyttömyydet ammattisairauksiksi ja siten täyteen työeläkkeeseen oikeuttaviksi.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Homous
Kirkollisessa keskustelussa, arkkipiispan vaalissa ja nyt jopa kansallisteatterin näyttämöllä on nostettu esiin kristinuskon käsitys homoseksuaalisuudesta. Välistä tuntuu, kuin se olisi koko kirkkomme tärkein kysymys.
Kuopion piispa Wille Riekkinen asettaa asian oikeisiin mittasuhteisiinsa hienossa kirjoituksessaan Seura-lehdessä. Hän on kaivanut tämän homouden ja lesbouden esiin asiayhteydestään heti Paavalin Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, jossa puhutaan meidän ihmisten syyllisyydestä.
Homous ei ole mitenkään erillinen syyllisyyden laji, vaan se on vain yhtenä Paavalin pitkässä listassa, johon kuuluvat myös kaikenlainen vääryys, halpamaisuus, ahneus, pahuus, kateus, murhanhimo, riitaisuus, petollisuus, pahansuopuus, panettelu, parjaus, Jumalaa vihaava, röyhkeys, pöyhkeily, rehentelevyys, pahanilkisyys,, ymmärtämättömyys, epäluotettavuus, rakkaudettomuus ja säälimättömyys. Miten on Paavali löytänytkin näin pitkän luettelon meitä vaivaavista synneistämme. Jos joku luulee olevansa puhdas näistä kaikista, hän todellakin pettää itseään.
Näin siis olemme samassa veneessä jokainen.
Tästä syyllisyydestämme sitten seuraa yksinkertaisesti Paavalin johtopäätös, että tuomitessamme toisiamme julistamme tuomion myös itsellemme eli Paavalia lainaten: Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?
Ei todellakaan meillä kenelläkään ole kanttia tuomion julistamiseen ja kaikki tarvitsemme armahdusta, koska olemme epätäydellisiä ihmisiä. Ratkaisuksi jää Paavalin ilmoittama ja Lutherinkin löytämä: Uskosta vanhurskas elää. Eli Jumalan lahjasta Jeesuksen pelastustyön kautta meillä vain ja ainoastaan on ELÄMÄ. Olimmepa sitten mihin tahansa Paavalin luettelemaan tai vielä johonkin muuhunkin pahuuteen syyllisiä.
Näin homous on vain yksi meidän ihmisten monen monista synneistä. Paavalin mukaan se kyllä on luettavissa tähän joukkoon, vaikka se nykyisin käsitetäänkin monellakin tavalla.
Kuopion piispa Wille Riekkinen asettaa asian oikeisiin mittasuhteisiinsa hienossa kirjoituksessaan Seura-lehdessä. Hän on kaivanut tämän homouden ja lesbouden esiin asiayhteydestään heti Paavalin Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, jossa puhutaan meidän ihmisten syyllisyydestä.
Homous ei ole mitenkään erillinen syyllisyyden laji, vaan se on vain yhtenä Paavalin pitkässä listassa, johon kuuluvat myös kaikenlainen vääryys, halpamaisuus, ahneus, pahuus, kateus, murhanhimo, riitaisuus, petollisuus, pahansuopuus, panettelu, parjaus, Jumalaa vihaava, röyhkeys, pöyhkeily, rehentelevyys, pahanilkisyys,, ymmärtämättömyys, epäluotettavuus, rakkaudettomuus ja säälimättömyys. Miten on Paavali löytänytkin näin pitkän luettelon meitä vaivaavista synneistämme. Jos joku luulee olevansa puhdas näistä kaikista, hän todellakin pettää itseään.
Näin siis olemme samassa veneessä jokainen.
Tästä syyllisyydestämme sitten seuraa yksinkertaisesti Paavalin johtopäätös, että tuomitessamme toisiamme julistamme tuomion myös itsellemme eli Paavalia lainaten: Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?
Ei todellakaan meillä kenelläkään ole kanttia tuomion julistamiseen ja kaikki tarvitsemme armahdusta, koska olemme epätäydellisiä ihmisiä. Ratkaisuksi jää Paavalin ilmoittama ja Lutherinkin löytämä: Uskosta vanhurskas elää. Eli Jumalan lahjasta Jeesuksen pelastustyön kautta meillä vain ja ainoastaan on ELÄMÄ. Olimmepa sitten mihin tahansa Paavalin luettelemaan tai vielä johonkin muuhunkin pahuuteen syyllisiä.
Näin homous on vain yksi meidän ihmisten monen monista synneistä. Paavalin mukaan se kyllä on luettavissa tähän joukkoon, vaikka se nykyisin käsitetäänkin monellakin tavalla.
torstai 25. maaliskuuta 2010
Viisaat pohtivat miten selviämme
Eilen viittasin filosofi Pekka Himasen mietteisiin hallituksen tilaamassa Suomi-nousuun visiossa.
Samaa pohtivat näyttävästi monet muutkin, otan esiin finassikeisari Björn Wahkroosin ja edellisen laman aikaisen ex-valtiovarainministerin kansanedustajakollegani Iiro Viinasen.
Piispojen lausuntoon suivaantunut kirkostakin eroamista harkinnut Iiro on tänään eläkemiehenä täysin eri mietteissä kuin silloin joutuessaan lähes kuolleen ruumiinsa yli hyväksymään pakkodevalvaation vuonna 1991, joka vei 100 000 työpaikkaa ja aiheutti lainankorkojen nousun jopa 30-50% ja johti sitä tietä monen konkurssiin. Nyt hän ehdottaa rikkaampien pääomaverojen oikeudenmukaistamista, koska pörssiyhtiöiden johto kiertää palkkaveroa siirtämällä osan palkastaan pääomatuloksi. Samalla he kiertävät myös kunnallisveroa. Iiro nostaisi myös arvonlisäveroa ja tekisi menoleikkauksia. Hän sanoo 1 000 suurituloisimman maksavan selvästi vähemmän veroja kuin normaalit työntekijät, ja heillä jos kellä olisi veronmaksukykyä.
Rahamies Wahlroos ei tietenkään tukahduttaisi talouskasvua veronkorotuksilla, eipä tietenkään, olisihan se juuri häneltäkin pois. Sen sijaan hän lopettaisi kaikkein köyhimpien avustamisen eli kehitysavun, jonka kohdentamisessa tietysti on arvostelun ja parantamisen varaa, mutta jo kristillinen etiikkamme ohjaa meitä huolehtimaan myös vähimmistä veljistämme. Näinhän teemme esim. yhteisvastuukeräyksessä, jonka nimissa huomenaamuna olen myymässä limppuja.
Kun meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta nopeasti vaikuttavaa talouspolitiikan välinettä kuin verotus, olisi herra Björn tietysti köyhimpiä suhteellisesti eniten rasittavan eli kulutuksen verotuksen noston kannattaja. Pääomaveron korotukseen hän ei suin surminkaan lähtisi, eipä tietenkään, onhan hän kyllä entinen taistolainen, mutta nykyisin nykyisin suurimpia pääomaveron maksajiamme. Ei hän koskisi myöskään perintöveroon.
Kaiken kaikkiaan Björn-herra uskoo laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen Suomi kasvuun -teeman ympärille. Saas nähdä, mitä hallituksen asettamat tämän tehtävän parissa työskentelevat ryhmät syksyyn mennessä saavat aikaan, mutta onko aikaa hukattavissa niin pitkälle. Itse olen paljon kovaa kokeneen Iiro Viinasen näkemysten kannalla.
Samaa pohtivat näyttävästi monet muutkin, otan esiin finassikeisari Björn Wahkroosin ja edellisen laman aikaisen ex-valtiovarainministerin kansanedustajakollegani Iiro Viinasen.
Piispojen lausuntoon suivaantunut kirkostakin eroamista harkinnut Iiro on tänään eläkemiehenä täysin eri mietteissä kuin silloin joutuessaan lähes kuolleen ruumiinsa yli hyväksymään pakkodevalvaation vuonna 1991, joka vei 100 000 työpaikkaa ja aiheutti lainankorkojen nousun jopa 30-50% ja johti sitä tietä monen konkurssiin. Nyt hän ehdottaa rikkaampien pääomaverojen oikeudenmukaistamista, koska pörssiyhtiöiden johto kiertää palkkaveroa siirtämällä osan palkastaan pääomatuloksi. Samalla he kiertävät myös kunnallisveroa. Iiro nostaisi myös arvonlisäveroa ja tekisi menoleikkauksia. Hän sanoo 1 000 suurituloisimman maksavan selvästi vähemmän veroja kuin normaalit työntekijät, ja heillä jos kellä olisi veronmaksukykyä.
Rahamies Wahlroos ei tietenkään tukahduttaisi talouskasvua veronkorotuksilla, eipä tietenkään, olisihan se juuri häneltäkin pois. Sen sijaan hän lopettaisi kaikkein köyhimpien avustamisen eli kehitysavun, jonka kohdentamisessa tietysti on arvostelun ja parantamisen varaa, mutta jo kristillinen etiikkamme ohjaa meitä huolehtimaan myös vähimmistä veljistämme. Näinhän teemme esim. yhteisvastuukeräyksessä, jonka nimissa huomenaamuna olen myymässä limppuja.
Kun meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta nopeasti vaikuttavaa talouspolitiikan välinettä kuin verotus, olisi herra Björn tietysti köyhimpiä suhteellisesti eniten rasittavan eli kulutuksen verotuksen noston kannattaja. Pääomaveron korotukseen hän ei suin surminkaan lähtisi, eipä tietenkään, onhan hän kyllä entinen taistolainen, mutta nykyisin nykyisin suurimpia pääomaveron maksajiamme. Ei hän koskisi myöskään perintöveroon.
Kaiken kaikkiaan Björn-herra uskoo laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen Suomi kasvuun -teeman ympärille. Saas nähdä, mitä hallituksen asettamat tämän tehtävän parissa työskentelevat ryhmät syksyyn mennessä saavat aikaan, mutta onko aikaa hukattavissa niin pitkälle. Itse olen paljon kovaa kokeneen Iiro Viinasen näkemysten kannalla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)