Perussuomalaisten kannatus on pysynyt vakaana viimeisen Ylen Taloustutkimuksella teettämän mielipidetiedustelun mukaisesti. Edellisestä kuukaudesta ei ole muutosta, vaan lukema on sama 19,9%. Kevään eduskuntavaaleista on edelleen nousua, silloin oli tuloksena 19,1%. Vaalivoiton jälkeen kannatus aina nousee, muistan sen hyvin SMP:n vaalivoiton jälkeen v.1983, jolloin gallupit myös hyppäsivät. Tänä kesänä olimme jopa pari kuukautta suurimpana puolueena ohi kokoomuksenkin. Nyt siis kannatus on tasaantunut hyvälle tasolle edelleen toiseksi suurimapana puolueena. Monet ovat povanneet päinvastaista, mutta pienistä joidenkin edustajiemme syrjähypyistä huolimatta eduskuntatyömme on ollut koko syksyn vakuuttavaa pienempituloisia puolustaen ja EU-tuille ehdotonto kieltoa esittäen.
Gallupsuosiossa paistatellut kokoomus on nyt saanut 1,6 prosenttiyksikön laskun ollen kyllä edelleen suurimpana 22,7%, eduskuntavaaleissa lukema oli 20,4%. Myös toisella johtavalla hallituspuolueella sdp:llä on huomattavaa laskua: 1,2% ollen kannatus alempana kuin koskaan eli 16,4%. Vaalikannatus oli sama kuin meillä eli 19,1%, jolla kuitenkin tuli kolme paikka enemmän kuin meille. Siksi sdp ei ollutkaan hyväksymässa edellisessä eduskunnassa hyväksyttyä vaalilakiuudistusta, joka olisi tehnyt jokaisen äänen samanarvoiseksi ensi kertaa Suomessa ja tämä eduskunta on sitten sdp:n aloitteesta vesittänyt tämän demokratian toteuttamisen. Sorry!
Keskusta sai vaaleissa 15,8%, sen jälkeenkin puolue on ollut alamaissa, nyt ensi kerran tuli nousua takaisin jopa 2,3% kokonaiskannatuksen ollessa 16,2% eli vieläkin hyvin eduskuntavaalien luokkaa. Vasemmistoliittolle annetaan nyt 8,5%, vaaleissa oli 8,1%, edellisestä gallupista nousua 1,5%. Vihreillä laskua 0,3% kannatuksen ollessa nyt 7,6% ja vaaleissa 7,3%.
Näistä luvuista on hyvä lähteä uuteen vuoteen ja myös presidenttikamppailuun, jossa Timo Soini on täysin vakavasti otettava ehdokas toiselle kierrokselle ja siten kamppailemaan vakavasti presidenttiydestä.
lauantai 31. joulukuuta 2011
Iltapäivälehdet etsii sensaatioita
Päivän Ilta-Sanomat yrittää repiä sensaatioita eduskunnan Urheilukerhon puheenjohtajan Kari Uotilan tilaamasta 20 hiihtopuvusta, yksi puku maksaa 150 euroa. Aika kohtuullinen hinta mielestäni.
Kirjoitin kotisivulleni tulleeseen närkästyneeseen kommenttiin oheisen vastauksen:
Ota hyvä Jouni Salo huomioon, että tällä 3.000 eurolla ostettiin 20 hiihtopukua eikä niitä kukaan saa omakseen, vaan niitä käytetään edustettaessa Suomea Pohjoismaiden parlamenttien hiihdoissa vuorovuosina Salpausselällä, Falunissa ja Holmenkollenilla.
Edelliskaudellani olin monet kerrat puolustamassa kunniakkaasti maamme värejä näissä kisoissa. Saa nähdä, miten tänä talvena äijän käy, pääseekö mukaan, riittääkö kunto.
Yleensäkin me suomalaiset menestyimme hyvin varsinkin ruotsalaisia vastaan, koska heidät valitaan pitkän listan periaatteen mukaan, eli puolueet laittavat ehdokkaat järjestykseen, näin eivät nuoremmat ja ehkä parempikuntoiset pääse listan kärkipaikoille. Toista se on meillä rakkaassa Suomen-maassamme, kun saamme äänestää haluamaamme henkilöä.
Jotkut toimittajat yrittävät etsiä työkseen jotain kohu-uutista eduskunnan kuiteista, viimeksi oli uutinen edustajien taksin käytöstä. Kaksi PerusSuomalaisten edustajaa Kike Elomaa ja Juha Väätäinen eivät olleet käyttäneet lainkaan taksia. En kyllä minäkään, mutta puhemiehiä ei tähän katekoriaan lasketa, meillä kun on omat autot ja kuljettajat käytössä. Vähempi kyllä niitäkin olen käyttänyt, ei ole mahtailunhalu iskenyt. Asuntokin Helsingissä on vain muutaman sadan metrin päässä eduskuntatalosta. Että silleen.
Ei muuten tämä puku-uutinen mielestäni mikään kohu-uutinen ole. Ihan asiallista on Kari Uotilan toiminta ollut, kuten muutenkin hänen Urheilukerhon johtamisensa.
Kirjoitin kotisivulleni tulleeseen närkästyneeseen kommenttiin oheisen vastauksen:
Ota hyvä Jouni Salo huomioon, että tällä 3.000 eurolla ostettiin 20 hiihtopukua eikä niitä kukaan saa omakseen, vaan niitä käytetään edustettaessa Suomea Pohjoismaiden parlamenttien hiihdoissa vuorovuosina Salpausselällä, Falunissa ja Holmenkollenilla.
Edelliskaudellani olin monet kerrat puolustamassa kunniakkaasti maamme värejä näissä kisoissa. Saa nähdä, miten tänä talvena äijän käy, pääseekö mukaan, riittääkö kunto.
Yleensäkin me suomalaiset menestyimme hyvin varsinkin ruotsalaisia vastaan, koska heidät valitaan pitkän listan periaatteen mukaan, eli puolueet laittavat ehdokkaat järjestykseen, näin eivät nuoremmat ja ehkä parempikuntoiset pääse listan kärkipaikoille. Toista se on meillä rakkaassa Suomen-maassamme, kun saamme äänestää haluamaamme henkilöä.
Jotkut toimittajat yrittävät etsiä työkseen jotain kohu-uutista eduskunnan kuiteista, viimeksi oli uutinen edustajien taksin käytöstä. Kaksi PerusSuomalaisten edustajaa Kike Elomaa ja Juha Väätäinen eivät olleet käyttäneet lainkaan taksia. En kyllä minäkään, mutta puhemiehiä ei tähän katekoriaan lasketa, meillä kun on omat autot ja kuljettajat käytössä. Vähempi kyllä niitäkin olen käyttänyt, ei ole mahtailunhalu iskenyt. Asuntokin Helsingissä on vain muutaman sadan metrin päässä eduskuntatalosta. Että silleen.
Ei muuten tämä puku-uutinen mielestäni mikään kohu-uutinen ole. Ihan asiallista on Kari Uotilan toiminta ollut, kuten muutenkin hänen Urheilukerhon johtamisensa.
perjantai 30. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Sattumuksien päivä
27. pitkäplakkari, joululauluja Lohikon vanhainkodissa, auto ojanpenkalla, lenkillä pimeässä metsässä Kunkulla, siinä sattumuksia viattomien lasten päivänä riittämiin.
Kankaanpään pitkäplakkari on vuosittain Kankaanpää-Seuran valitsema tunnustus. Tänään se osui allekirjoittaneeseen pitkäplakkariliiveineen, rintamerkkineen ja kunniakirjoineen. Suuri kunnianosoitus kiitoksena monipuoliselle vapaaehtoistyölle ja pitkälle vaikuttamiselle myös politiikan saralla, vuodesta 1968 lautakunnissa, v:sta 1975 valtuustossa ja ensimmäisen kerran v:sta 1979 eduskunnassa. Pitkäplakkari on nimetty vuodesta 1985 lähtien, ensimmäisenä Seppo Päivike, joukossa myös enomies professori Kauko Räike 2003.
Veteraaniveljien ja yhden veteraanisisaren kanssa lauloimme yhdessä talon väen kanssa joululauluja Lohikon vanhainkodissa. Monta tuttua ja oudompiakin joukossa oli kokoontunut saliin vielä näin neljäntenä joulupäivänä. Vielä 1700-luvun lopulle vietettiin oikein virallisestikin neljää joulupyhää, sen jälkeen on tyyydytty kahteen, mutta ei neljäkään mitenkään hullumpaa olisi. Onhan nykyään pitkät lomat ja lomapäiviä voisi siirtää tähän joulun yhteyteen esim. pekkaspäiviä tms.
Laulaessamme auto ihan omia aikojaan oli ajautunut parkkipaikkaa reunustavaan ojaan nokalleen, peräpää pystyssä ojan penkalla. Olisi ollut vaikeaa saada autoa ylös, ellei paikalle olisi tullut auton nähnyt nuorimies maastoautollaan. Maasturin perässä oli valmiina kettinkiä, jolla Toyota nousi kevyesti tielle. Aivan vieressä oli koivukin, mutta onneksi auto ilman ohjaustakin oli vierinyt (ilman käsijarrua) aivan koivun viereen. Mitää jälkiä ei autoon tullut! Lämmin kiitos ystävälliselle auttajalle. Olen kyllä pitänyt vanhainkodin parkkialuetta tasaisena, mikä ei siis pidäkään paikkaansa.
Illan suussa käytin taas tilaisuutta hyväkseni, kun maasto on melkein lumeton, että olin lenkillä vedenottamolta Kuninkaanlähteelle ja sieltä ns. kympin lenkkiämme Hämeenkankaan toista puolta takaisin tutka-asemalle, mutta pimeys pääsi yllättämään. Juoksu oli muutettava kävelyksi jottei kompastuisi ja etsittävä leveämpiä teitä pelkkien polkujen sijaan. Pienten harhailujen jälkeen löytyi oikeatkin paikat ja autokin pimeyden keskeltä. En suosittele ainakaan oudommille, meille ahkerimmille lenkkeilijöille Kunkun maastot ovat niin tuttuja, että sokkonakin tie löytyy. Aika pimeää kyllä osaa olla jo jo aikaisin heti kello 17 jälkeenkin!
Kankaanpään pitkäplakkari on vuosittain Kankaanpää-Seuran valitsema tunnustus. Tänään se osui allekirjoittaneeseen pitkäplakkariliiveineen, rintamerkkineen ja kunniakirjoineen. Suuri kunnianosoitus kiitoksena monipuoliselle vapaaehtoistyölle ja pitkälle vaikuttamiselle myös politiikan saralla, vuodesta 1968 lautakunnissa, v:sta 1975 valtuustossa ja ensimmäisen kerran v:sta 1979 eduskunnassa. Pitkäplakkari on nimetty vuodesta 1985 lähtien, ensimmäisenä Seppo Päivike, joukossa myös enomies professori Kauko Räike 2003.
Veteraaniveljien ja yhden veteraanisisaren kanssa lauloimme yhdessä talon väen kanssa joululauluja Lohikon vanhainkodissa. Monta tuttua ja oudompiakin joukossa oli kokoontunut saliin vielä näin neljäntenä joulupäivänä. Vielä 1700-luvun lopulle vietettiin oikein virallisestikin neljää joulupyhää, sen jälkeen on tyyydytty kahteen, mutta ei neljäkään mitenkään hullumpaa olisi. Onhan nykyään pitkät lomat ja lomapäiviä voisi siirtää tähän joulun yhteyteen esim. pekkaspäiviä tms.
Laulaessamme auto ihan omia aikojaan oli ajautunut parkkipaikkaa reunustavaan ojaan nokalleen, peräpää pystyssä ojan penkalla. Olisi ollut vaikeaa saada autoa ylös, ellei paikalle olisi tullut auton nähnyt nuorimies maastoautollaan. Maasturin perässä oli valmiina kettinkiä, jolla Toyota nousi kevyesti tielle. Aivan vieressä oli koivukin, mutta onneksi auto ilman ohjaustakin oli vierinyt (ilman käsijarrua) aivan koivun viereen. Mitää jälkiä ei autoon tullut! Lämmin kiitos ystävälliselle auttajalle. Olen kyllä pitänyt vanhainkodin parkkialuetta tasaisena, mikä ei siis pidäkään paikkaansa.
Illan suussa käytin taas tilaisuutta hyväkseni, kun maasto on melkein lumeton, että olin lenkillä vedenottamolta Kuninkaanlähteelle ja sieltä ns. kympin lenkkiämme Hämeenkankaan toista puolta takaisin tutka-asemalle, mutta pimeys pääsi yllättämään. Juoksu oli muutettava kävelyksi jottei kompastuisi ja etsittävä leveämpiä teitä pelkkien polkujen sijaan. Pienten harhailujen jälkeen löytyi oikeatkin paikat ja autokin pimeyden keskeltä. En suosittele ainakaan oudommille, meille ahkerimmille lenkkeilijöille Kunkun maastot ovat niin tuttuja, että sokkonakin tie löytyy. Aika pimeää kyllä osaa olla jo jo aikaisin heti kello 17 jälkeenkin!
tiistai 27. joulukuuta 2011
Myrskyn merkkejä
Kahtena päivänä peräkkäin, eilen tapaninpäivänä ja jälleen tänään tiistaina on maamme yli pyyhkäissyt melkoinen myrsky saaden aikaan monenlaista vahinkoa. Kun taas kerran - tällä kertaa Vihteljärvellä ja Kuninkaanlähteellä - olin jakamassa viimeiset saamastani tuhannen PerusSuomalainen-lehden erästä ja tein lenkin Kunkun maastossa, näin lukemattomia kaatuneita puita, teillä oli vain katkottu puita ja jätetty tiensivuun, jotta liikenne pääsi sujumaan. Rumaa jälkeä.
Aina tällaisien tapahtumien yhteydessä puhutaan Jeesuksen kertomista maailman lopun yleisistä merkeistä : Tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä, meri ja aallot pauhaavat, taivaitten voimat järkkyvät. Näin Luukkaan mukaan. Myös Matteus kertoo samoista maailman lopun tunnusmerkeistä.
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvä tietää Jeesuksen oma sana, ettei siitä päivästä ja hetkestä tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään (hän) Poika, vaan Isä (Jumala) yksin.
Tämä sitä varten, että kaikenlaisia maailman lopun ennustajia on aina esiintynyt, meidän aikanammekin esim. Leo Meller on kehittänyt siitä oikein elinkeinon.
Kirjastostani löytyy lystikäs Erkki Tantun piirroksillaan elävöittämä runoteos Säkeitä ja särpimiä vuodelta 1949. Teos on läpileikkaus suomalaisesta leikillisestä runoudesta. Lainaan tämänpäiväiseen aiheeseen mitä sopivimman Lauri Pohjanpään Myrskynmerkki almanakassa vuodelta 1889. Mukaan pitäisi saada myös sivun kokoinen piirros viidestä ryppyotsaisesta eukosta almanakkaa tutkimassa:
Sinä iltana istui nokakkain
kaikki naapurikylän akat
ja etsien myrskynmerkkiä
ne tavasivat almanakat.
-Ässä, koo, täällä on, ässä... SKORPIJJOON...
-tule, varjele! - Ja... JALOPEURA,
Kalat! - mitä minä sanoin! - ja VESIMEIS!
Kovin paha, kovin paha koko seura!
-Meillä kukko on laulanut iltaisin,
tuli orava pihlajaan pihan!
Tulipalon vaaraa se ennustaa,
sen tietää lapsikin ihan!
-Ja entäs meillä, kun tikka nyt
ihan aitan seinää kaivaa,
ja katolla teeret kujertaa...
se tietää kuolemanvaivaa...
-Mut jossain, oletteko kuulleetkaan,
tuli kylään koko metsänväki...
-sota tulee ja veriset vaattehet! -
en muista, kuka sen näki!
-Ja nyt tämä pahin, tämä kamalin:
joku jossain järvestä kiskoi
kalarumilaan, ison kuin vasikan,
joka venettä viedä viskoi!
Oli pimeä. Ilmassa liikkuivat
pahat, oudot aavistukset.
Kas, eivätkö auenneet itsekseen
ihan hiljaa tuvan ukset?
Niin mitä tienneekään nykyiset ilmat,
kun tähän aikaan vuodesta pääsin
Kunkulla ihan maastossa juoksemaan
Tämän viimeisen säkeistön
kirjoitin ihan itse!
Aina tällaisien tapahtumien yhteydessä puhutaan Jeesuksen kertomista maailman lopun yleisistä merkeistä : Tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä, meri ja aallot pauhaavat, taivaitten voimat järkkyvät. Näin Luukkaan mukaan. Myös Matteus kertoo samoista maailman lopun tunnusmerkeistä.
Kaiken kaikkiaan on kuitenkin hyvä tietää Jeesuksen oma sana, ettei siitä päivästä ja hetkestä tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään (hän) Poika, vaan Isä (Jumala) yksin.
Tämä sitä varten, että kaikenlaisia maailman lopun ennustajia on aina esiintynyt, meidän aikanammekin esim. Leo Meller on kehittänyt siitä oikein elinkeinon.
Kirjastostani löytyy lystikäs Erkki Tantun piirroksillaan elävöittämä runoteos Säkeitä ja särpimiä vuodelta 1949. Teos on läpileikkaus suomalaisesta leikillisestä runoudesta. Lainaan tämänpäiväiseen aiheeseen mitä sopivimman Lauri Pohjanpään Myrskynmerkki almanakassa vuodelta 1889. Mukaan pitäisi saada myös sivun kokoinen piirros viidestä ryppyotsaisesta eukosta almanakkaa tutkimassa:
Sinä iltana istui nokakkain
kaikki naapurikylän akat
ja etsien myrskynmerkkiä
ne tavasivat almanakat.
-Ässä, koo, täällä on, ässä... SKORPIJJOON...
-tule, varjele! - Ja... JALOPEURA,
Kalat! - mitä minä sanoin! - ja VESIMEIS!
Kovin paha, kovin paha koko seura!
-Meillä kukko on laulanut iltaisin,
tuli orava pihlajaan pihan!
Tulipalon vaaraa se ennustaa,
sen tietää lapsikin ihan!
-Ja entäs meillä, kun tikka nyt
ihan aitan seinää kaivaa,
ja katolla teeret kujertaa...
se tietää kuolemanvaivaa...
-Mut jossain, oletteko kuulleetkaan,
tuli kylään koko metsänväki...
-sota tulee ja veriset vaattehet! -
en muista, kuka sen näki!
-Ja nyt tämä pahin, tämä kamalin:
joku jossain järvestä kiskoi
kalarumilaan, ison kuin vasikan,
joka venettä viedä viskoi!
Oli pimeä. Ilmassa liikkuivat
pahat, oudot aavistukset.
Kas, eivätkö auenneet itsekseen
ihan hiljaa tuvan ukset?
Niin mitä tienneekään nykyiset ilmat,
kun tähän aikaan vuodesta pääsin
Kunkulla ihan maastossa juoksemaan
Tämän viimeisen säkeistön
kirjoitin ihan itse!
maanantai 26. joulukuuta 2011
Toinen joulupäivä
Tapaninpäivä toisena joulupäivänä tuo esiin marttyyrien pyhän saaton, ensimmäisenä veritodistajana Stefanus. Näin muistutetaan heti joulun ilosanoman jälkeen, mitä kristillinen uskomme joillekin on voinut merkitä ja merkitsee vielä tänä päivänkin jossain päin maailmaa, esim. Iranissa. Mutta kaikki kaikessa, rikkautemme on iankaikkinen elämä.
Tapaninpäivän nimi tulee Stefanuksesta. Hänet valittiin yhtenä seitsemästä suorittamaan pöytäpalvelusta Apostolien teoissa eli huolehtimaan seurakunnan avuttomista ja köyhistä jäsenistä.
Kristittynä hän oli riippumaton Mooseksen laista. Se kiihdytti juutalaiset häntä vastaan ja hänet vietiin Neuvoston eteen. Stefanuksen puolustuspuhe kiihdytti Neuvoston jäsenet ja niin hänet kivitettiin. Näin hänestä tuli ensimmäinen kristitty marttyyri eli veritodistaja.
Tästä seurasi ankara kristittyjen vaino. mutta kuten sanotaan, että marttyyrien veri on siemen, toteutui se tässäkin. Stefanuksen kivittäjien viittoja näet vartio Saulus ja hänessä täyttyi Stefanuksen rukous vainoojiensa puolesta. Sauluksesta tuli Paulus eli pikkarainen eli Paavali, kristillisen uskon suurin apostoli eli sanoman eteenpäinviejä ja monien kirjeittensä kautta myös yksi Uuden Testamentin kirjoittajista.
Tapaninpäivän nimi tulee Stefanuksesta. Hänet valittiin yhtenä seitsemästä suorittamaan pöytäpalvelusta Apostolien teoissa eli huolehtimaan seurakunnan avuttomista ja köyhistä jäsenistä.
Kristittynä hän oli riippumaton Mooseksen laista. Se kiihdytti juutalaiset häntä vastaan ja hänet vietiin Neuvoston eteen. Stefanuksen puolustuspuhe kiihdytti Neuvoston jäsenet ja niin hänet kivitettiin. Näin hänestä tuli ensimmäinen kristitty marttyyri eli veritodistaja.
Tästä seurasi ankara kristittyjen vaino. mutta kuten sanotaan, että marttyyrien veri on siemen, toteutui se tässäkin. Stefanuksen kivittäjien viittoja näet vartio Saulus ja hänessä täyttyi Stefanuksen rukous vainoojiensa puolesta. Sauluksesta tuli Paulus eli pikkarainen eli Paavali, kristillisen uskon suurin apostoli eli sanoman eteenpäinviejä ja monien kirjeittensä kautta myös yksi Uuden Testamentin kirjoittajista.
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Joulun sanoma
Profeetta Jesajan ennustus toteutui jouluyön sanomassa, joka kohtasi kedon paimenet keskellä heidän elämänsä kovaa arkea. He eivät mitenkään olleet valmistautuneet vastaanottamaan tätä ilosanomaa, vaan se yllätti heidät keskellä työtä. Joulun suuri sanoma ilosta, rauhasta ja pimeyden poistumisesta onkin viesti koko elämää varten ja se on tarkoitettu juuri meille aivan tavallisille ihmisille.
Jo viestin alku kuuluu: Älkää pelätkö! Ensimmäisillä kuulijoilla oli kylläkin syytä pelkoon. Jo yön pimeydestä ilmestyvä enkeli oli pelottava. Tietämättömyys ja pimeys ruokkivat pelkoa, olihan ympärilla mahdollisesti pimeässä hiiviskeleviä petoja ja karjavarkaita. Paimensauvan kärkenä olikin oltava terävä keihäs. Mutta nyt enkeli julisti: Ei ole syytä pelätä. Maailmanhistorian käännekohta on tapahtunut, enää ei tarvitse pelätä, koska enkeli julistaa ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Ilo olikin harvinainen sen ajan Israelissa, jos se on sitä siellä tänäkin päivänä jatkuvien ristiriitojen keskellä.
Maa oli silloin Rooman maailmanvallan alistamana kokien miehitetyn maan rasituksia. Ilon tukahdutti paimenien sydämestä myös jatkuva uskonnollisen alamittaisuuden tunne, sillä heitä pieneläjiä pidettiin kirottuna joukkona, joka ei tuntenut lakia, sillä vain hurskaina pidettyjen kirjanoppineiden ja kansan johtajien katsottiin olevan Jumalalle kelpaavia.
Nyt kuitenkin juuri heille ilmoitettiin suuri ilo, joka kerralla sysäsi heidän harteiltaan huolten taakan: Teille on syntynyt Vapahtaja. Seimessä on pieni lapsi, johon Jumala on kätkenyt pelastuksen koko täyteyden ja jolla on valtuudet toteuttaa Israelin kansan ja koko ihmiskunnan vuosituhantiset toiveet: Emme enää ole synnin kahlehtimia ja iankaikkisen pimeyden ja kuoleman alaisia.
Ja tätä samaa joulun suurta ilosanomaa saamme mekin jokainen elää todeksi niin joulluna kuin jokaisena elinpäivänämme!
Jo viestin alku kuuluu: Älkää pelätkö! Ensimmäisillä kuulijoilla oli kylläkin syytä pelkoon. Jo yön pimeydestä ilmestyvä enkeli oli pelottava. Tietämättömyys ja pimeys ruokkivat pelkoa, olihan ympärilla mahdollisesti pimeässä hiiviskeleviä petoja ja karjavarkaita. Paimensauvan kärkenä olikin oltava terävä keihäs. Mutta nyt enkeli julisti: Ei ole syytä pelätä. Maailmanhistorian käännekohta on tapahtunut, enää ei tarvitse pelätä, koska enkeli julistaa ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Ilo olikin harvinainen sen ajan Israelissa, jos se on sitä siellä tänäkin päivänä jatkuvien ristiriitojen keskellä.
Maa oli silloin Rooman maailmanvallan alistamana kokien miehitetyn maan rasituksia. Ilon tukahdutti paimenien sydämestä myös jatkuva uskonnollisen alamittaisuuden tunne, sillä heitä pieneläjiä pidettiin kirottuna joukkona, joka ei tuntenut lakia, sillä vain hurskaina pidettyjen kirjanoppineiden ja kansan johtajien katsottiin olevan Jumalalle kelpaavia.
Nyt kuitenkin juuri heille ilmoitettiin suuri ilo, joka kerralla sysäsi heidän harteiltaan huolten taakan: Teille on syntynyt Vapahtaja. Seimessä on pieni lapsi, johon Jumala on kätkenyt pelastuksen koko täyteyden ja jolla on valtuudet toteuttaa Israelin kansan ja koko ihmiskunnan vuosituhantiset toiveet: Emme enää ole synnin kahlehtimia ja iankaikkisen pimeyden ja kuoleman alaisia.
Ja tätä samaa joulun suurta ilosanomaa saamme mekin jokainen elää todeksi niin joulluna kuin jokaisena elinpäivänämme!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)