Jari Koskelan 1. puheenvuoro tämänpäiväisessä täysistunnossa
Arvoisa puhemies: Vuosina 2021-24 me toivottavasti elämme koronan jälkeistä aikaa, mutta tiedämme kuitenkin, että korona on jättänyt jälkeensä syvät jäljet. Koronan jälkeen talouden nopea elpyminen on elintärkeää. Pitäisikö meidän tässä haastavassa tilanteessa yhtenä järkevänä vaihtoehtona harkita eurosta eroamista? Tämä kokeilu on tullut meille jo ennen koronaakin kalliiksi. Euron etuja on vuosien varrella selkeästi liioiteltu. Eroaminen tässä tilanteessa voisi olla järkevää. Vähintäänkin olisi tehtävä plan B eli toimintasuunnitelma sen varalle, että euro tulee lähivuosina hajoamaan.
Maatalouden omavaraisuudessa Ruotsi on meitä jäljessä, mutta ei oman valuutan suhteen. Oman valuutan ja devalvoitumisen tuoman vetoavun avulla Ruotsi selvisi meitä paremmin 2007-2009 finanssikriisistä ja 2010-2012 velkakriisistä. Myös euroalueen yhteisvastuut puuttuvat Ruotsilta. Vastuut tulevat olemaan lähitulevaisuudessa avainkysymys. Etelä-ja Itä-Euroopan maat ovat tähänkin asti hoitaneet talouttansa vastuuttomasti verrattuna meihin pohjoisiin valtioihin. Tällä hetkellä erityisesti Italian tilanne on enemmän kuin huolestuttava. Eurooppa-tutkija Timo Miettinen analysoi tilannetta tarkasti arviossaan Talouselämä -lehdessä. ”Joko yhteisvastuuta pitää aidosti lisätä tai sitten euroalue tulee tiensä päähän.” Italia ei tule selviämään. Sen talous ei lähde kasvuun, koska se kilpailee Saksaa ja muita maita vastaan samalla valuutalla. Tilanne on heidän kohdallaan kestämätön. Kysymys kuuluu, haluammeko me olla tekemässä rahansiirtoja Italialle?
Tähän asti hallitus on vastustanut eurobondeja, mutta mitä muita vaihtoehtoja on? Ranska haluaa jo eurobondeja pelastaakseen Italian. Italian tarve tulee kasvamaan nykyisestä n.1000 miljardista todennäköisesti ylöspäin EKP:n nykyisen taseen ollessa 4700 miljardia. Sitäkään ei voi kasvattaa loputtomasti, jos keskuspankki joutuu tilanteeseen, jolloin valtiot eivät pysty maksamaan takaisin lainojaan. Aika käy väistämättä vähiin. EKP ostaa kiihtyvästi valtioiden velkakirjoja ja poikkeaa jo nyt ns. pääoma-avaimesta, joka rajoittaa tietyn maan velan ostoa. Valtionvarainministerit tekivät juuri päätöksen, että vakausmekanismi voi myöntää eri maiden koronamenoihin ehdoitta lainaa. Samoin ministerit sopivat Euroopan investointipankin takausvaltuuksien nostosta ja 100 miljardin euron työllisyysrahastosta. Vielä on tulossa ainakin euromaiden yhteinen elvytysrahasto, jonka kokoluokka on vielä avoin. Pankkiunionissa jäsenmaiden pankit keräävät rahaa kriisirahastoon. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että joudumme maksamaan pankkiemme kautta Etelä-Euroopan kaatuvat pankit.
Opetuksena historiasta, Suomi selvisi 1930-luvun pulakaudesta kahdella asialla, ensinnäkin palkkoja laskettiin vientisektorilla, mikä ei ole enää tätä päivää. Toisena ehkä merkittävämpänä tekijänä oli devalvaatio. Suomi siirtyi muiden maiden joukossa pois kultakannasta ja markan arvo suhteessa puntaan eli päävientimaan valuuttaan alentui 15 %, mikä paransi ratkaisevasti viennin kilpailukykyä. Silloisessa tilanteessa markka menetti arvoaan myös suhteessa Ruotsin kruunuun 9 %. Vuosien 2007 -2008 finanssikriisi nosti 1930-luvun laman keskusteluun. Mitä historia oli opettanut? Talous kääntyi nousuun jo vuonna 2010, eikä maailma suistunut 1930-luvun syvään pitkään kriisiin. Näin siis Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Euroopassa talouskasvu kuitenkin pysähtyi. Suuren laman aiheuttamalta talouden supistumiselta vältyttiin, mutta elpyminen jäi Euroopassa aneemiseksi. Voidaan tänäänkin esittää kysymys ovatko 30-luvun kultakahleet korvautuneet euron paperisilla kahleilla. Tulevaa koronan jälkeistä aikaa ajatellen meille tulee ikävä vanhaa markkaa ja sen mukanaan tuomia etuja, erityisesti talouden elvyttämisessä ja sitä kautta tärkeän vientiteollisuuden kasvun ylläpitämisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti