tiistai 31. elokuuta 2010

Halutaanko vai eikö

Satakunnan Kansan entinen kunnioitettu päätoimittaja Erkki Teikarikin on ottanut kolumninsa aiheeksi Timo Soinin purjehtimisen meidän muiden PerusSuomalaisten kanssa voimakkaassa myötätuulessa. Viime päivinä aiheesta on kirjoitettu lukemattomia artikkeleita ja juttuja. Onhan se aikamoista nousua edellisten eduskuntavaalien 4,1 prosentin kannatuksesta nykyiseen 10,7%.
Tietäisihän tulos eduskuntapaikoiksi muutettuna todella paikkoluvun kolminkertaistumista viidesta viiteentoista. Aina kuitenkin on muistettava, etteivät gallupit äänestä ja vaaleihin on vielä kahdeksan kuukautta.

Teikari ottaa esimerkin eduskuntavaalien Soinin kannatuksesta Uudeltamaalta, josta hänelle tuli 19.859 ääntä. Siivellä läpimenijänä oli Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta 1055 äänellä. Ei muuten vielä Porvoon kaupunki ole onnitellut uutta kansanedustajaansa, ensi kerralla lienevät jo tottuneet ajatukseen. Kolumnisti olisi voinut ottaa esimerkin lähempääkin, v.1983 vaaleissa sain SMP:n ehdokkaana yli 16.000 ääntä ja toisena meni läpi Lea Mäkipää 1.600 äänellä.

Kolumnisti viittaa myös entisaikoihin, jolloin sama ehdokas voi olla ehdokkaana monessa vaalipiirissä. Lain muuttaminen ja ehdokkuuden salliminen vain yhdessä vaalipiirissä on yksi
niistä laeista, jotka tehtiin Veikko Vennamon vuoksi. Jos vanha laki olisi jatkunut, olisi Vennamo kerännyt suuria äänimääriä monessakin piirissä, niin kuin nyt tekisi vastaavasti Timo Soini.
Muuten Vennamon takia tehty toinen lakimuutos koski puoluetukilakia, jonka perusteella tuki tuli puolueelle vaaleissa saatujen kansanedustajapaikkojen mukaan. Kun Kekkonen täytyi saada poikkeuslailla alkeellisemmankin kansanvallan syrjäyttäen jatkamaan presidenttinä, muutettiin puoluetukilakia niin, että jos eduskuntaryhmän enemmistö siirtyy pois puolueesta vievät he puoluetuen mennessään. Näin saatiin poikkeuslaki voimaan, kun SMP:stä lähteneet seteliselkärankaisetkin sitä kannattivat.

Teikari viittaa myös nykyisen vaalilakimme epäoikeudenmukaisuuteen vertaamalla viime eduskuntavaalien äänimääriä, kun rkp sai 126500 äänellä yhdeksän ja PerusS 112300 äänellä viisi edustajaa. Lakihan on vielä ensi vaaleissa voimassa ja vasta sitä seuraavissa vaaleissa ensi kertaa Suomessa toteutuu perustuslaki jokaisen äänen samanarvoisuudesta eli paikat jaetaan ensi kerran suoraan äänimäärien suhteessa. Mutta nyt jo nykyiselläkin kannatuksellamme edustajan paikka Satakunnassa on täysin realistinen, viime kerrallahan jäimme muutaman sadan äänen päähän vaaliliitonkin turvin.

On vaikea tietää, kumpaa Teikari tarkoittaa kirjoituksellaan Menestystä vallan liepeissä, halutaanko todella PerusSuomalaisten menestystä vai ei. Kansalaiset sen sitten vaaleissa ratkaisevat.

maanantai 30. elokuuta 2010

PerusSuomalaiset näkyvissä

Jokaisessa uutislähetyksessä, Iltalehdessä ja Uuden Suomen verkkosivuilla oli taas luettavissa PerusSuomalaisista ja tietysti myös Timo Soinista, jonka asemaa ei kukaan laita kyseenalaiseksi. Kirjoittihan itse Jussi Halla-ahokin blogikeskustelussa vastaukseksi kysymykseeni: "Mutta vakavasti puhuen, Anssi: Ajatus siitä, että nimittelisin omalla nimelläni ja median seuraamalla foorumilla sellaisen puolueen puheenjohtajaa, jonka listoilta aion pyrkiä eduskuntaan, sisältää oletuksen siitä, että olen vakavasti mielisairas." Kyllä öykkärit löytyvät täysin muualta kuten eilinen blogikeskustelu osoitti.

Mutta tänään siis PerusSuomalaisten eduskuntaryhmä piti kesäkokoustaan yhden jäsenensä Pirkko Ruohonen-Lernerin kotikaupungissa Porvoossa. Esiin nousi tietysti ensi vuoden budjettiehdotus, josta opposition yhteisvoimin pyritään poistamaan uutuutena otettuja ns. vihreitä ympäristöveroja, jotka rasittavat eniten juuri pieni- ja keskituloisia.

Puhuttiin myös tulevasta eduskunnasta ja hallituksesta. Ensin kuitenkin on karhu kaadettava, sitten 15 kansanedustajalla tähdätään kahteen ministerinsalkkuun, realistisilta tuntuisivat sisäministeri ja puolustusministeri, nykyiseen Pekkarisen Maurin tärkeään salkkuun ei taida rahkeet silloin vielä riittää, vaikka itse olenkin laskenut paikkojen luvun mahdollisesti yltävän kaksinumeroiseksi ja alkavaksi kahdella.

Toptenin listaan PerusSuomalaisten laariin sataviksi luettiin lisäksi vaalirahasekoilut, Kreikan poskettomat lainavaltuudet, maahanmuuttopolitiikan epäkohdat, kuntauudistus 100 kunnaksi, EU-säännökset, pienyrittäjien byrokratia ja työväestön unohtaminen.

Timo ei varmaan häveliäisyydestä viitsinyt mainita juuri tänään kuultua opetusministeri Henna Virkkusen kantaa ruotsinkielen pakollisten kurssien lisäämisestä eikä hän maininnut sitäkään, ettemme niin kovin halukkaasti mene rkp:n kanssa hallitukseen päinvastoin kuin hän luki julkisesti siihen kastiin kuuluviksi ainoastaan vihreät. Olemmehan me todellisuudessa kannattamassa pakkoruotsin poistamista ja antamassa siten tilaa tärkeämmille kielille.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Kaveri on jätetty

Ystävien piiri pienentyy - kenen syy, kenen syy? kirjoittaa V.A. Koskenniemi runossaan Hämärän lauluja. Runoon voisi yhtyä tunnettu rahoittaja Arto Merisalo, kun hän kertoi tapaamistaan ystävistä TV:ssä ja kaikki kielsivät tapaamiset ja keskustelut kuin muinoin Pietari hiilivalkealla.


Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki ovat kuitenkin kiistattomasti tukeneet kolmea suurinta puoluetta 400 000 eurolla ja varmasti näin ollen on ollut myös yhteyksiä puolueiden muihinkin johtohenkilöihin kuin pelkästään keskustan puolesihteeri Jarmo Korhoseen, joka puolestaan on peräämässä puolueeltaan 200.000 euroa mukamas ylitöistä, vaikka hänellä on ollut kokonaispalkkaus. Mutta olisiko niin kuin monet arvelevat, että hän vaatii rahaa ollakseen kertomatta lisää tietämistään rahaskandaaleista.

Kehittyvien maakuntien Suomen päärahoittaja Merisalo kertoi TV:ssä sekä keskustan että kokoomuksen ryhmänjohtajien jopa suositelleen tukea saavia henkilöitä. Nyt ryhmänjohtajat Timo Kalli sekä Jyrki Häkämies kieltävät jyrkästi Merisalon väitteet. Samoin sanoo sdp:n ryhmänjohtaja Eero Heinäluoma, kun Merisalalo kertoo KSM:n tukea menneen myös neljälle demariehdokkaalle. Huippuna on Merisalon kertomus rahoituskeskustelustaan vaalien alla nykyisen pääministerin Mari Kiviniemen kanssa, mutta tämän hyvän taustaorganisaation johdosta ei hänelle tarjottu rahaa. Myös Kiviniemi väittää Merisalon valehtelevan. Näin on toisen sana toista nastaan. Ketä uskoa? Kuitenkin totuutena pysyy 400 000 euron vaalituen jakaminen.

Tosiasia näyttää myös olevan Merisalon ystävien kaikkoaminen. Tosiystäviä ei löytynytkään. On käynyt kuten Kantelettaressa todetaan:
Oli minullaki ennen ystävä,
Nyt on mulla vihamies.
Samoin on toteutunut suomalainen sananlasku: Ystävä ystävän pettää, vihamies ei milloinkaan.
Hädässä ystävä tutaan eikä rahalla näytä sittenkään saatavan ystäviä, vaikka sanotaankin, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Mutta tosi paikan tullen kaveri jätetään yksin eikä muisteta sankarikansalastemme veteraanien tunnuslausetta: Kaveria ei jätetä!

Oikeus parast´aikaa tutkii, kuka on ollut oikeassa ja kuka on noudattanut lakia, kuka ei. Ja tosiasiana pysyy myös viime vaalien tiimoilta tämänpäiväisen Hesari pääkirjoittajan lause, että ainakin PerusSuomalaisten vaalirahoitus kestää tarkastuksen, koska kenellekään ei edes tullut mieleen, että PerusSuomalaisiakin voisi rahoittaa.










gggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggggg

lauantai 28. elokuuta 2010

Ei ensimmäinen eikä viimeinen kerta

Liikenneviraston ehdotus päätieverkon jakamisesta kahtia on järkyttävä. Näkee, että sen ovat laatineet Helsingissä työtään tekevät virkamiehet. Lähes kaikki parhaiten ylläpidettäviksi ehdotetut tiet johtavat Helsinkiin. Poikittaisteitä ei ehdotukseen juuri sisälly.

Satakunnan osalta on täysin käsittämätöntä, että ainoaksi ykkösluokan tieksi jäisi Pori-Rauma-Turku-tie. Muut nykyiset valtatiet Porista Vaasaan, Jyväskylään, Tamperelle ja Helsinkiin jäsivät kakkosluokan teiksi. Sama kohtalo olisi myös muiden maakuntien valtateillä.

Niinpä ykkösluokan tie Helsingistä päättyisivät Vaasaan, Kookolaan, Rovaniemelle, Kajaaniin ja Joensuuhun. Niistä niin kuin ei Poristakaan pääsisi pohjoisemmaksi eikä poikittaisteitä itään tai länteen. Ainoa poikittaistie olisi Turku-Tampere-Jyväskylä sekä tietysti Helsingistä itään Venäjälle menevä tie.

Onneksi virkamiehet eivät päätä, mutta kun he ovat pysyviä ja politiikot vaihtuvat, vaara piilee, että joskus he saavat ehdotuksensa läpi. Muistan SMP:n ajoilta ollessani liikenneministeri Pekka Vennamon sihteerinä, että silloinkin virkamiehiltä tuli ehdotus mm. valtatie 23 Pori-Jyväskylä-Ilomatsi poistamisesta valtateiden joukosta. Tietysti torjuimme moisen ehdotuksen. Mutta virkamiehillä on todella mahdollisuuksia aikaa myöten ajaa tahtoaa läpi. Siksi politiikkojen on aina oltava hereillä. Valtatieverkostomme kunnossapitotasoa ei miltään osin ole varaa heikentää.
Eli liikenneministeriön ehdotus nykyisen 13 328 km päätieverkoston kutistaminen vain 3 140 km ensisijaisesti kehitettävien ja ylläpidettävien teiden verkostoksi on mitä päättävimmin tyrmättävä ja annettava ministeriön virkamiehille muuta pohtimista vaikkapa, miten saadaan rahat jatkuvasti heikentyvän 78 161 km maantieverkostomme ylläpitämiseen ja kunnostamiseen.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Leikkaukseen

On käsketty hakea terveyskeskuksesta kainalokepit ja valmistautua viettämään yö Satakunnan keskussairaalassa, kun huomenaamuna on sairaalassa kantapään leikkaus. Kyseessä ei varsinaisesti ole akilleen kantapää, sillä akilleksessa ei ole mitään vikaa. Syy on kantapään luun paksuuntumisessa johtuen sopimattomien kenkien hieromisesta. Vieläkin taitaisi löytyä syylliset kengät tamperelaisen Hirvosen tekämät juoksukengät, joita joskus pidettiin hyvinä, mutta todella kantapäästäkin ne olivat hyvin kovia, aivan toista ovat nykyiset pehmeät lenkkikengät Asikset, Adidakset ja Karhut.

Jo pari vuotta kantapää on oireillut vaikeuttaen varsinkin juoksemista, joka parhaiten on sujunut pehmeällä Hämeenkankaalla eritoten polun vierussammalikossa.Elomaan lääkärikeskuksen Ahola tutki kipupaikkaa ensin itse ottamallaan ultrakuvalla, sitten terveyskeskuksen röntgenkuvan avulla ja kun ei mitään löytynyt oli edessä mangneettikuvaus Helsingissä. Jopa löytyi pieni luusärö tai halkeama. Kun luuta ohennetaan, vapautuu kiristyksissä oleva akillesjänne normaaliin tilaansa ja jalasta pitäisi tulla entinen terve ellei jopa entistä ehompi. Näin juokseminenkin tullee kivuttomaksi ja näin kunnon ylläpitäminen entisestään helpommaksi.

Kun perjantaina on hyvän ystävän Lempi Mikkolan 100-vuotispäivä, kävin varmuuden vuoksi jo tänään onnittelemassa häntä Hopeapurossa, hän on ylivoimaisesti pitkäaikaisin Lohipuron vanhainkodin asukas. Hopeapurossa olemme koko kodin väen voimin monet kerrat veisailleet kuten nytkin laulun johtajana Niilo Sillanpää, Laura Jaakkolakin uutena asukkaana on hyvä-ääninen. Hopeapurossa on aina lämmin vastaanotto, viimeksi taisimme olla Niilo Sillanpään 93-vuotispäivillä juodessamme syntymäpäivän täytekakkkukahvi ja tietysti myös veisasimme silloinkin.

tiistai 24. elokuuta 2010

Perussuomalaista blogivaltaa

Ei savua ilman tulta ja totta toinen puoli täytyy todeta, kun esim. juuri Uuden Suomen blogeissa tulee aina esiin PerusSuomalaiset myös muidenkin kuin puolueen kannattajien toimesta. Jari Tervon blogia Vaalivoitto? jo käsittelin aiemmassa kirjoituksessa. Tänään keskustasta vihreisiin siirtymän tehnyt Orimattilan Pekka Siikala yrittää tavallaan kantaa kortensa kekoon kirjoittamalla: Perussuomalaiset vakava uhka Suomelle.

Sen sijaan omat blogaajat ovat myös hyvin ahkerasti liikkeellä, tänäänkin laskin viisitoista PerusSuomalaista blogia Uuden Suomen sivustolla, ei ihme, että näymme ja ahkeruus palkitaan.

Yksi näyttävimmistä kirjoittajistamme on Lapin PerusÄssä Hemmo Koskiniemi Rovaniemeltä. Hän on usein kommentoiduimpien listalla ja muutenkin ahkerimpia kirjoittajia. Samoin joka päivä julkaisee kynänsä jälkiä Auran kirkkoherra Torsti Äärilä, joka toivoo, että kasvaisimme yhdessä ja on eduskuntaehdokkaana Varsinais-Suomessa. Kaikkikin blogaajamme ovatkin ensi vaalien ehdokkaita.

Jokapäiväinen kirjoittaja on myös Asialinjalla Seppo Leskinen Haukiputaalta saaden runsaasti kommentteja iskiessään ajankohtaisiin aiheisiin. Maahanmuuttajista EU-vaaleissakin ehdolla ollut Freddy Van Wonterghem tunnuksella Fredi takaisin sinne mistä on tullutkin kirjoittaa teemanaan Maan tavalla tai ... edes jalat maassa. Toinenkin maahanmuuttaja on ehdolla Kymenlaaksossa Imatralla Inkeristä Venättänmaalta tullut Viola Histonen puolustaen vammaisten, vanhusten ja maahanmuuttajien perus- ja ihmisoikeuksia. Kymenlaaksosta Kouvolasta on myös toisinajattelija Reijo Tossavainen: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.

Uusmaalaisia on myös useita tietysti Timo Soini etunenässä. Viimeksi yli sataan kommenttiin on yltänyt Simo Elo Espoosta kirjoittaen viisauksia ihmisen elosta : suoraa ja kriittistä puhetta politiikasta. Sata vastinetta herätti hänen bloginsa Pakistanin tulvista ja maan hallituksen innnosta käyttää varojaan sotavarusteluun kansalaistensa tarpeet unohtaen. Mikko Kangasoja Vantaalta, Ilkka Halla-aho Vihdistä ja Perus-Hannu Kärkkäinen myös Vantaalta ovat myös päivän blogisteja.

Tunnetuiksi tulleita ovat myös James Hirvisaari ja Lasse Laaksonen. Asikkalan James on jopa päässyt syyteharkintaan lausunnoistaan. kun hän antaa ankaraa kritiikkiä puolustaen Suomen kieltä, Suomen mieltä, Suomen luontoa ja Suomen lippua. Lasse Laaksonen Helsingistä on samoin Lahjomaton kielisoturi. Vielä löytyy päivän blogien kirjoittajista Klaus Hemanus Salosta ja Veli-Pekka Kortelainen Oulusta. Eivät taida isommatkaan puolueet laittaa paremmaksi!

maanantai 23. elokuuta 2010

Suomalaisuus, ei suomettuminen on valttia

Kansallismmieliset puolueet ovat viime aikoina menestyneet hyvin. Viimeksi vaaleissa on mitattu Unkarissa kansallismieliselle puolueelle 57% ja vielä jyrkemmälle kansalliselle ja populistiseksi mainitulle Jobbik-puolueelle 17%, jota meillä vastannee PerusSuomalaiset. Näin sen nykyinen 10 % kannatus ei välttämättä ole mikään yläraja.

PerusÄssien eduskuntavaaliohjelmassa tuleekin suomalaisuus monin korostetuin tavoin esille. Näin jo pelkissä väliotsakkeissa: Suomalaisuus on voima ja kilpailuetu, oma tupa - oma lupa, Suomen itsenäisyys ei ole kaupan, yhtenäinen kansa - turvallinen Suomi.

Ohjelmassa tuodaan selvin sanoin halu olla itsenäisten kansallisvaltioitten ja suomalaisen kulttuurin puolestapuhuja. Nimenomaan halutaan puolustaa meidän suomalaisten omaa kansansuvereeeniteettia, joka merkitsee sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäisesti kaikista omista asioistaan.

Aivan erityisesti esiin nostetaan veteraanimme kunniakansalaisina ja omaishoitajat luonnollisimpana tapana hoitaa lähimmäistä tutussa ympäristössä omaisten voimin.

EU-mainintaa ei tule ottaa missään tapauksessa perustuslakiin ja nykyinen Lissabonin sopimus voidaan koska tahansa irtisanoa, koska Suomen etu on käydä vapaata kauppaa ja tehdä yhteistyötä, mutta päättää itse, siksi ei tarvita EU:ta minään byrokraattisena ja tuhlailevana katto-organisaationa. On myös muistettava, että Suomi on unionin jäsenyytensä ajan joka vuosi ollut nettomaksajana.

Maahanmuuttopolitiikassa lähdetään tietysti siitä, että Suomi kuuluu suomalaisille ja maassa on oltava maan tavalla tai maasta pois. Tarkempi maahanmuuton ohjelma on julkaistu Nuivassa Manifestissa, joka suurelta osin seurailee PerusSuomalaisten kannanottoja.

Suomettuneisuuden aikaa muistellaan ikävä jaksona maamme historiassa. Naapurimaihin niin myös Venäjään on säilytettävä asialliset ja tasapuoliset suhteet. Nato-korttia emme tarvitse. Jos valtaeliitti joskus harkitsee liittymistä, on asiasta järjestettävä kansanäänestys!

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Vaalibudjetti

Hallituksen vuoden 2011 talousarvioehdotus on todellinen vaalibudjetti, koska kaikki korjaukset lykätään seuraavalle hallitukselle ja porkkanoita annetaan kuten takuueläke juuri ennen vaaleja maaliskuussa ja sosiaalietuuksien sitominen indeksiin opintotukea lukuunottamatta.

Vaikka Kiviniemen hallitus olisi voinut ryhtyä koetun laman tuoman lisävelkaantumisen korjaamiseen otetaankin ensi vuonna sen sijaan uutta velkaa 8,3 miljardia. Kokonaisvelka on sitten 85 miljardia, josta parina viime vuonna on tullut kasvua 30 miljardia, joten hulvatonta on meno ollut ja jatkuu edelleen Kataisen valtiovarainministeriaikana.

Kuitenkin esim. Kreikalle oltiin antamassa lainavaltuuksia, vaikka yksi EU:n yhteisrahan euron omistajavaltio Slovenia on kieltäytynyt jopa EU:n sääntöjen mukaisesti antamasta lainarahaa. Mikä pakko näin ollen Suomellakaan olisi ollut lainoittaa Kreikkaa, josta ei varmaan ole lainan takaisinmaksajaksi.

Kunnallisvero kerätään jakoverona ja se koskee kipeämmin pienituloiseen kuin valtion progressiivinen tulovero. Kuitenkaan kuntienkaan valtionosuuksiin ei ole tulossa merkittäviä lisäyksiä. Sen sijaan ollaan perusverovähennystä korottamassa ja koska muutenkaan juuri nyt eivät kuntien verot ole kasvaneet, on siten kuntien velkaantuminen edelleen lisääntymässä. Valtio vaatii kunnilta maltillista menojen lisäyksiä, mutta sälyttää silti uusia taakkoja. Nykyinen yhtiövero-osuuksien lisäys ja kelamaksun poistaminen eivät ole riittäviä apuvälineitä kuntien ahdinkoon.

Vihreiden energiaverojen nimellä mainitut veronkorotukset ovat pelkkiä puhtaita veroja, ei vihreitä veroja olekaan ja näin veronmaksajilta kerätään lisää veroa 700 miljoonaa euroa. Yksi mieliä nostattanut asia on 300 000 työttömän maassa työllisyysvarojen leikkaaminen edellisvuoteen verrattuna 60 miljoonalla. Nuorisotyöttömyys on ennätyskorkealla. Näin hallituksen puheet työajan pidentämisestä molemmista päistä ei oikein pure, kun ei edes nuorille järjestetä työmahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan siis hukataan vuosi, kun vasta seuraavalle hallitukselle jätetään kaikki ikävät työt eli todella velan lyhentämisen aloittaminen eikä vain nykyistä velan kasvun vähentämistä edellisvuodesta, jolla nykyhallitus puolustelee budjettiaan.

Lauantaitori

Torstain toripäivä Kankaanpäässä kokoaa varsinkin kesäaikana kansaa torintäyteisesti. Voipa jopa sanoa torstaitorin olevan se Kankaanpään brändi, josta paikkakunta tunnetaan. Ja tätä kansanjuhlaa kannattaa vaalia, uhkakuvia on monia, torikauppiaat ja myös torilla kävijät ovat ikääntymässä, mistä saadaan nuoria jatkamaan tätä halki vuosikymmenien kestänyttä ykköstapahtumaa Kankaanpäässä.

Torstaitorin lisäksi on sen rinnalle kesäajaksi yrittäjien toimesta nostettu myös lauantaitori, joka sekin on saanut mukavasti kävijöitä. Mutta kun tänään olin menossa torille, olikin se voisi sanoa autio ja tyhjä. Kesken hienon kesän ja vain viikkoa ennen taas torin täyttäviä taideviikon tapahtumia torimyynti olikin lakkautettu, vaikka elämme parasta syksyn sadon korjuu- ja myyntiaikaa.

Ei tällaisella brändäyksellä mennä eteenpäin. Kyllä kesätoria on pidettävä koko elokuu varsinkin kun kesämme on jatkunut lämpimänä ja kauniina. Myös torikauppiaat olisivat mielellään paikalla semminkin kun lauantaisin ei paikoista peritä maksua.

Paljon on puhuttu torin uusista järjestelyistä liikennettä vaikeuttavine kivipylväineen. Uusin ongelma on parkkipaikkojen etsiminen Leppäsen korttelin rakennuttua. On ehkä totuttu liiankin hyvään eli autolla on päässyt aina sinne minne on halunnut. Nyt toripäivänä on käveltävä vähän kauempaa, suhteellisen läheltä kyllä löytää autolleen pysäköintitilaa.

perjantai 20. elokuuta 2010

Vaalivoitto!

Jari Tervo, kirjailija, tarkastelee Uuden Suomen blogissaan eduskuntavaalien tulosta ja tulevaa hallitusta. Hän otsakoi kirjoituksensa samoin kuin tässäkin blogissa, vain sillä erotuksella, että hänellä on kysymysmerkki, kun tässä on huutomerkki. Itse en usko tarvittavan kysymysmerkkiä, vaan vaalien jälkeen voidaan vaalituloksen jälkeen vetää huutomerkki!

Tervo lähtee tarkastelussaan PerusSuomalaisten vaalivoitosta havoinnoituaan yleistä ilmapiiriä, keskusteluja, kirjoituksia ja galluppeja. Hän veikkaa aivan samoin kuin Timo Soinikin Perusässille 15 kansanedustajaa ja samalla hallituspaikkaa yhdessä kokoomuksen ja demareiden kanssa, sillä eihän nyky-Suomessa voida vaalivoittajia jättää syrjään niin kuin aiemmin. Esim. Johannes Virolainen kysyi aikanaan Ilkka Suomiselta, mitä kokoomus tekee vaalivoitollaan, eihän Neuvostoliitto hyväksy puoluetta hallitukseen. Onneksi nämä suomettumisen ajat ovat takanapäin.

Tervon kirjoitus poiki yli viisikymmentä kommenttia. Niissä pohditaan samoin tulevaa vaalitulosta ja hallituspohjaa. Aika monet ovat samoin kuin Tervo PerusSuomalaisten tuntuvan vaalivoiton kannalla. Hallituspohjastakin ollaan paljolti samaa mieltä, tietysti myös muita vaihtoehtoja nähdään mahdollisiksi. Erityisesti pelätään Perusässien pääsemistä hallituksen vaa´ankieleksi. Toiset haluavat esim. Soinille työministerin salkkua puolueen tuhoamiseksi. Arvellaan lisäksi, mistä löytyisi perusSuomalaista ministeriainesta Timon lisäksi.

Kommentoin myös keskustelua siten, että onhan meillä jo nyt kokenutta ministeriainesta entisessä liikenneministeri Raimo Vistbackassa (jonka nimi osataan kirjoittaa lähes yhtä monella tavalla kuin Ben Zyskowiczinkin nimi) ja jonka poliittisena sihteerinä sain toimia liikenneministeriössä. Itse veikkaan kyllä paikkaluvun alkavan numerolla 2 ja olevan kaksinumeroisen eli laitetaan jopa paremmaksi kuin Veikko Vennamon aikana.

Tärkeintä kuitenkin on käydä ensin vaalit. Se ratkaisee paikkajaon ja siltä pohjalta sitten kootaan hallitus yhteisen ohjelman pohjalta. Eikä todellakaan nykyisen lähes toimitusministeriön asteelle juuttuneen hallituksen jäljiltä ole helppoa lähteä tervehdyttämään maamme taloutta ja maksamaan kymmenillä miljardeilla kasvatettua velkataakkaa. Mutta kyllä PerusSuomalaiset ovat valmiita vastuuseen, jos kansa sen osoittaa vaalituloksella haluavansa.

Veljesliiton 70-vuotisjuhla

Meitä Satakunnastakin oli linja-autollinen Sotainvalidien Veljesliiton arvokkaassa 70-vuotisjuhlassa Helsingin Messukeskuksessa lähes tuhannen muun juhlavieraan kanssa. Sotainvalidienkin keski-iän ollessa jo 87-vuoden luokkaa, on selvää, ettei tällaisia suurjuhlia enää voida kauaa järjestää. Mutta kaiken kaikkiaan on hienoa, että nyt tänä päivänä annetaan täysi tunnustus maamme itsenäisyyden puolesta taistelleille kunniakansalaisillemme. Siitä tämä juhlakin oli vaikuttava todiste, olihan ohjelmassa myös Tasavallan Presidentin Tarja Halosen henkilökohtainen tervehdys.

Juhlapuhujana esiintyi toinen entinen kolleegani Lasse Lehtinen, jolta sain nimikirjoituksia moniin omistamiini hänen kirjoittamiinsa kirjoihin. Lasse oli laatinut myös TV:ssä nähdyn ohjelman Katkennut kalpa, joka DVD-levylle tallennettuna annettiin kaikilla osanottajille matkaevääksi. Varmaan juuri tästä syystä hänet oli valittu juhlapuhujaksi ja hyvin hän paikkansa täyttikin. Mahtaneeko muuten hänestä tulla demarien presidenttivaaliehdokas, jota etsitään kuin neulaa heinäsuovasta jopa torikyselyillä ellei se sitten ole Eero Heinäluoma.

Päätössanojen lausujaksi oli saatu sotainvalidi Erkki Luntamo Uudestakaupungista ja jämerää sanottavaa hänellä riittikin. Hän on tunnettu veteraaniurheilija, tänäkin vuonna hän on voittanut suunnistuksessa maailmanmestaruuksia, ei tahdo 95-vuotiaiden sarjassa löytyä kilpakumppaneita.

Sotainvalidien Veljesliitto perustettiin talvisodan jälkeen sotamarsalkka Mannerheimin aloitteesta tukemaan invalidien omatoimista sijoittumista yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi. Kaiken kaikkiaan sotainvalideja on ollut 95 000, nykyisin heidän lukumääränsä jää 10 000 alle ja kuten ymmärrettävää, viimeinen iltahuuto kutsuu kiihtyvällä vauhdilla. Siksi myös Veljesliitto on luopunut omaisuuksistaan kuten Kaunialasta ja muista veljeskodeista ja näin saadut rahavarat pyritään jakamaan piirien kautta osastoille ja näin saadaan lisävaroja sotainvalidien jokapäiväisiin tarpeisiin. On näet huomattava, että alle 20% invalidit eivät saa niitä valtion myöntämiä etuisuuksia, joihin suurempiprosenttiset invalidit ovat oikeutettuja kuten ateriapalveluihin ja säännöllisesti määrättyihin kuntolomiin.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Puolueneuvoston kokous

Porissa saatiin pitää PerusSuomalaisten puoluekokousten välivuotena pidettävä suurin kokous puolueneuvosto, johon on pääsyoikeus esim. kaikilla kunnallisvaltuutetuilla. Niinpä Poriinkin oli saapunut satoja puolueen toimivia jäseniä. Ja tiedotusvälineet noteerasivat kouksen näyttävästi, olihan puolueen riveihin putkahtanut vanha toveri entinen ammattiyhdistysjyrä Putkonenkin.

Kaksipäiväisen kokouksen tavallaan pääpäivään lauantaina en päässyt. Silloin julkistettiin tulevien eduskuntavaalien ohjelma, joten kun monet valittavat puolueen vain puhuvan suulla suuremmalla, mutta että kaikki konkreettiset ohjelmat puuttuvat, niin nyt on todella saatavissa ajankohtaista kättä pidempää ohjelmatietoutta. Ja näkihän päivänvalon kesällä myös Nuiva manifesti, jossa on koottu yhteen puolueen näkemyksiä pakolais- ja maahanmuuttopolitiikasta, vaikkei julkilausuma olekaan virallisesti puolueen hyväksymä.

Olin siis paikan päällä vain pyhänä lauantaisen 30. Helsingin City Marathoniin osallistumiseni tähden. Sain pyhäaamun aluksi pitää hartauden. Aluksi muistelin kahta edellistä todella suurta Porissa pidettyä puoluekokousta. V.1969 olin mukana todennäköisesti ainoana varusmiespukuisena, kun silloin palvelin Suomen harmaissa Säkylässä. SMP:n nousu oli alkanut v.1968 presidentinvaaleissa ja jatkuin 18 kansanedustajan saamisena v.1970. Toisessa Porin kokouksessa v.1979 olinkin sitten uutena kansanedustajana. Mieliinpainuvaa oli puoluekokousviestin kulkeminen puolueen perustamispaikkakunnalta Pieksamäeltä Poriin Eino Poutiaisen kuljettamana mopolla. Viesti poikkesi myös Kankaanpään torilla ja siellä puhuimme Eikan kanssa torin täyteiselle yleisölle.

Hartauspuheessani muistelin myös aiempia SMP:n aikaisia pyhäaamun hartaushetkiä, jotka pidettiin aina torilla, jonne ryhmittäydyttiin maakunnittain oman piiri lipun ympärille. Tuomiorovasti Eino Sares piti hartauspuheen ja Veikko Vennamo isänmaalisen puheen. Sitten marssittiin puolueen sinivalkoisen lippulinnan perässä puoluekokouspaikalle läpi kaupungin katujen.

Eino Sares kuvaili silmiemme eteen kaikki yhdeksän perinteistä maakuntaamme eri maakuntalaulujen sanoja lainaten ja kertoen aina, mitä hyvää puolueelle on koitunut kustakin vuorossa olevasta maakunnasta. Tätä samaa maakuntakavalkaadia käytin myös puheessani ja lopuksi viittaisi vapaan isänmaamme suuriarvoisuuteen ja myös siihen vapauteen jonka saamme, kun Kristus lahjoittaa meille täyteydestään oman vapautensa: armon, elämän, autuuden. Eli niin kuin meille Raamatussa luvataan, kun Kristus tekee teidät vapaiksi, te olette todella vapaita.

Oli taas hienoa nähdä näissä yhä valoisemmissa puoluemerkeissä vanhoja puolueveteraaneja Mikko Vainio etunenässä ja paljon uutta nuorenpaa polvea. Ja tehdä vähän kenkäkauppaakin lähetystyön hyväksi, josta maanantain Tyyni Kyntäjäkin kertoo Satakunnan Kansassa.

maanantai 16. elokuuta 2010

Edinburgh

Helsingin kokoisessa Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa ovat mittasuhteet tietysti ihan eri luokkaa kuin Kankaanpäässä Pohjois-Satakunnan keskuksessa. Siksi ei välttämättä voi hyödyntää sitä kaikkea, mitä näimme pelkästään katutapahtumissa liikkuessamme Edinburghin festivaalikadulla parhaaseen juhla-aikaan. Onhan loppukuusta meillä Kankaanpäässäkin Kankaanpään Kahinoista alkunsa saaneen taideviikon viettäminen monine eri tapahtumineen. Näin kansanjuhlia järjestetään kukin voimiensa mukaan, Kankaanpäässäkin on monia korkeatasoisia konsertteja ja muuta mukavaa. Edinburghin festivaalit ovat jo 60 vuoden ajan sisältäneet myös sotilastattoo-konsertteja, joita meillä pidetään Kotkassa.

Edinburghia kutsutaan pohjoisen Ateenaksi, siksi paljon siellä on vanhoja rakennuksia mm. Edinburghin linna jo monia katedraaleja. Itse onnistuin käymään Vanhan Pyhän Paavaalin kirkon seurakunnan kirkossa konsertissa, jossa seurakunnan kuoro esitti liturgista musiikkia yksin ja urkujen säestyksellä. Moni-iltaisen musiikkisarja otsakkeena oli Kuuma kaakkao ja todella paikanpäällä tarjottiin väkevä kaakkaomuki. Miten eri tavoin pyhistäkin asioista ajattelemme voisi mainita esim. vanhojen körttiläisten vierastaneen aina punaista väriä Jeesuksen kärsimyksen ja veren värinä, täällä koko kuoro oli pukeutunut purppuranpunaisiin viittoihin. Skotlannin valtakirkko on episkopaalinen uskonpuhdistaja John Knoxin työn pohjalta rakentuneena oppirakenteeltaan reformoitu, mutta menot palautettu paljolti katoliseen tyyliin piispoineen.

Matkailu avartaa ja niinpä päämääränämme oli täällä Suomessakin muotiin tulleen tuulivoiman myötä tutustua maailman suurimpaan tuulivoimalapuistoon. Skotlannin ylängöillähän käytännöllisesti katsoen tuulee aina. Honkajoen Lauhavuorellekin ollaan suunnittelemassa tuulivoimalaa ja niin on hyvä. Paikan päällä näimme Dun Law tuulivoimapuistossa140 kappaletta tuulivoimaa jauhavia 110 metriä korkeita tuulimyllyjä.

Voinkin mainita kuluttavamme jo nyt taloudessamme yksinomaan tuulivoimaa eli ympäristöystävällistä energiaa, joka vesivoiman kanssa on täysin saasteetontakin ja jatkuvasti uudistuvaa. Ainoa hankaluus on, ettei sähkön talteenottoa vielä hallita niin, että sähkönsaantia verkkoon voitaisiin ohjata niin, että sitä tulisi tasaisesti ilman ettei tuulen voimakkuuden mukaan vaihtelevaa energiakuormaa jouduttaisi tasoittamaan muilla energialähteillä. Tulevaisuudessakin yhä enemmän painotetaan juuri saasteettomia ja uusiutuvia energiamuotoja. Näin olemme ajan hermolla tuulivoimaa valjastaessamme.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Juhlamaraton

Nyt on onnellisesti takanapäin järjestyksessään 30. Helsingin City Marathon, juhlamaraton.
Meitä oli tasan kaksi tusinaan joka kerran mukana ollutta juhlistamassa katkeamatonta ketjuamme. Saimme olla yhteisessä kuvassa, jota näytettiin TV:n urheiluruudussakin ja saimme aina näin viiden vuoden välein jaettavan erikoispaidankin, nyt siis tekstillä: 30 kertaa mukana. Jokaiselle osanottajallehen annetaan normaali juoksun paita, jossa tällä kertaa teksti: 30. juhlamaraton. Joka kerta jaettava melko kookas pronssinen mitalikin oli tavallisuudesta poikkeava oikein Helsingin kaupunkia tuomiokirkkoineen esittävällä värivalokuvalla varustettuna.

Tulosluettelon perusteella näyttäisi siltä, että yhdeltä meistä kahdesta tusinasta olisi matkanteko jäänyt kesken, koska häntä ei näy tulosluetteloissa. Aika sitkeätä porukkaa olemme. Nyt tosin ensi vuonna on odotetavissa poisjäämisiä, olihan tällä kerralla päämääränä juuri tähän juhlamaratoniin osallistuminen. Olen vertaillut vuosien varrella meidän keskinäistä paremmuuttamma, josku olen ollut ekakin, nytkin ajastani huolimatta oli porukan seitsemäs. Vaivoja on muillakin, kuten kahdella muullakin joka kerta mukana olevalla satakuntalaisella Pertti Gustafssonilla ja Kalle Lempaisella, he tulivat maaliin yhdessä ajalla 5.22.01.

Vaikka juoksu olikin elämäni toiseksi heikoin, niin silti edellisvuotinen tulos parani viitisentoista minuuttia ollen nyt 4.30.44. Aikaan täytyy olla tyytyväinen, vaikka se onkin yli kaksi tuntia ennätystäni heikompi. Olenhan potenut kantapääkipua jo parisen vuotta, juoksuharjoittelu ei ole senkään takia ollut täysipainoista. Vamma leikataan vielä tässä kuussa, tarkoituksella leikkaus on ajoitettu maratonin jälkeen, jottei Helsingin maratonin yhtenäinen ketju olisi ollut vaarassa katketa. Huonohkon kunnon lisäksi sääkin oli melko lämmin yli 20 astetta ja kostea. Olisihan se tosin voinut olla vaikka kymmenen astetta korkeampikin, onhan näitä helteitä tänä kesänä riittänyt.

Kaiken kaikkiaan maraton oli hyvin tavanomainen, ilmottautuneita 6.600, joista maaliin asti pääsi 5.100. Kato on aina melkoinen. Nytkin sai ohitella kävelijöitä jo kymmenestä kilometistä lähtien, kun poikkeuksellisesti lähdin melko takaa, niin että todellinen chip-aikani 0n neljä minuuttia parempi kilpailuaikaa, koska vasta neljä minuuttia lähdöstä pääsi ylittämään lähtöviivan ja varsinainen juoksu voi alkaa. Lähdin 4.30 karsinasta, nykyisin on kuhunkiin aikaan tähtäävillä ohjejuoksijat ja hyvin he hommansa hoitivat, kun matkalla vähän otin heihin etumatkaa, kolmenkympin jälkeen he ohittivat enkä pysynyt mukana, mutta ilmeisesti he alittivat vähän määräaikaansa, kun itsekin kuitenkin pääsin juuri siihen tavoitteeseen todellisella matkaan käytetyllä ajalla.

Kaikilla arvonsa tuntevilla pääkaupungeilla on omat maratoninsa. Tukholman maraton on kärkipäässä, sinne olisi tulijoita enemmän kuin voidaan ottaa pitkälti yli kymmenen tuhatta. Helsingin maraton on sinnitellyt näissä samoissa 6.000 osanottajan määrässä eikä se siitä näytä nousevan, ei onneksi laskekaan. Ulkolaisten osuus tosin on vähän kasvamassa, nytkin heitä taisi olla yli 500. Reitti on kyllä kaunis näyttäen merellisen Helsingin parhaita puolia, mutta kovia mäkiä on useita eikä mukulakivikatukaan Esplanaadilla on parasta juostavaa, vaikka juuri siellä onkin eniten kannustajia. Tavoite on taas vuoden päässä toivottavasti leikkauksen jäljiltä tervein jaloin.

tiistai 10. elokuuta 2010

Vipinää

Huomenna keskiviikkoaamuna klo 6 lähtö Edinburgiin Skotlantiin. Paluu Helsinkiin perjantain ja lauantain välisenä puoliyön aikana, launataina klo 15 startti 30. Helsingin City Marathonille 30. kerran. Pyhäaamuna klo 10.30 puoluekokoushartaus Porin Promenaadikeskuksessa. Että silleen ja blogitkin jäävät tämän vipinän vuoksi nyt joiksikin päiviksi.

Tänään sotainvalidileirillä pelattiin bocciaa, oli tuolijumppaa ja retkeiltiin katsomassa Jämin lumimaailmaa ja muita ihmeellisyyksiä. Kova on yritys Jämillä, kävijöitä vaan tarvittaisiiin. Vastoinkäymisiäkin riittää, juuri edellisyönä oli osa hiihtoputken putkistosta lauennut ja lumi sulanut puolen putken pituudelta. Vielä pääseen hiihtämään muutaman sata metriä. Aivan ensi kerran näimme putken viereen rakennetun lämmitettävän ison uima-altaan, joka käyttää hyväkseen hiihtoputken jätelämpöä. Niin että eteenpäin mennään Jämi-maailmassa, lumi-maailmassa, kauanko rahkeet riittävät. Toivoa sopii kaikkea hyvää.

maanantai 9. elokuuta 2010

Taas sotainvalidileirillä

Tasan vuosi on vierähtänyt, 10.8.2009 aloitimme edellisen sotainvalidileirin seurakunnan erinomaisessa leirikeskuksessa Hakonniemessä Kankaanpäässä Majajärven rannalla, tänään 9.8. oli tämänvuotisen leirin aloituspäivä. Sotainvalideille järjestettävä leiri on kahdeskymmenes, parina eka vuonna pääsy oli vain kankaanpääläisillä, siitä lähtien leiri on koko Sotainvalidien Satakunnan piirin yhteinen. Kulutkin kustantaa piiri kokonaan.

Leirille on tarvetta, vaikka valitettavan vähän nytkin on osanottajia, yksi invalidiveli on tullut Siikaisista, Porista, Pomarkusta ja Kihniöstä. Sastamalan Suodenniemi kunnostautuu peräti neljällä veljellä ja meiltä Kankaanpäästä on mukana peräti kahdeksan. Enemmänkin hienon lomaviikon viettäjiä olisi toivonut mukaan. Mutta ymmärrettävää on tietysti sekin, että sodissa haavoittuneet veljemme ovat todella jo väsyneitä, eivätkä jaksa lähteä tällaisellekaan leirille, joka normaalille ihmiselle olisi mitä hienoin loma.

Leirikeskuksen hieno keittiö emäntä Tarja Klimoffin johdolla loihtii todella muhkeat ateriat. Sauna lämpiää iltasella. Tänäänkin ainakin kymmenkunta veljeä nautti saunan löylyistä. Lämpimään Majajärven veteen ei tosin uskaltautunut lisäkseni kuin 90-vuotias Mauno Kukkumäki, joka onkin uinut paljon. Hän totesikin kesän olleen koko hänen pitkän elämänsä aikana kaikkein lämpimin ja niin järvivesikin on ollut lämmintä kuukausitolkulla. Maunolla on vaimonsa kotimaalla viereisellä Valkiajärvellä mökki, jossa voi käydä uimassa päivittäin.

Leirin yksi tärkeä anti on myös keskustelu ja kuulumisten ja muisteluiden vaihtaminen toisten saman kohtalon kokeneiden veljien kanssa. Väliajoilla riittikin puhetta koko porukallakin, samoin kilpailujen aikana, joita tänään pidettiin pääasiassa sisällä, kun tikanheiton ja renkaanheiton keskeytti pienet sadekuurot, jotka eivät silti leiriä haitanneet, sisälläkin riitti tekemistä. Näin leiri alkoi hienosti ja varmasti jatkuu yhtä mukavissa merkeissä rehdin veteraanihengen vallitessa.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Soini kolmantena

Helsingin Sanomat julkaisi presidenttigallupin tulokset. Huomiota herättää se, että ylivoimainen ykkönen Sauli Niinistö ei suinkaan ole varma ehdokas. Pikemminkin veikkaan, ettei hän rupea. Onhan hänen oma puolueensa ajamassa alas loppujakin presidentin valtaoikeuksia päinvastoin kuin Niinistö ja kansan valtaenemmistö tahtoo. Näin Niinistö tuskin haluaa vallattomaksi presidentiksi ja pelkäksi keulakuvaksi.

Muista jäljelle jäävistä Olli Rehn saa 10 % ja Timo Soini 9 %. Eero Heiniluoma on seuraavana 6 %. Ei ihme, että demarit etsivät kansalaiskyselyillä sopivia ehdokkaita. Esiin on noussut kirjailija Kaari Utrio ja piispa Eero Huovinen. Aina välistä on ennemminkin ehdokkaiksi väläytelty piispoja. Urho Kekkosen vastaehdokkaaksi jossain välissä kaavailtiin Martti Simojokea. Eiköhän Mikko Juvaa ja John Vikströmiäkin ole ehdoteltu. Huovinen kyllä nyt voisi olla laajankin kannatuksen omaava ehdokas.

Timo Soinin nousukiitohan alkoi juuri edellisistä presidenttivaaleista, kun hän ehdokkaana pääsi mukaan kaikkiin keskusteluihin ja vaalipaneeleihin. Jo silloin moni totesi Timon fiksuksi mieheksi, mutta etteihän häntä voi äänestää marginaalipuolueen ehdokkaana. Nyt on tilanne jo toisin, kun hän on EU-vaaleissa noussut jopa ääniharavaksi. Hän on saavuttanut uskottavuuden kansan silmissä ja esiintymisellään kyllä pärjäilee missä porukassa tahansa.

Epäilen, että niin kokoomuksessa ja keskustassakin ehdokaskysymys on vielä avoinna. Timo puolestaan on jo ilmoittanut halukkuudestaan presidenttiehdokkaaksi, joten häntä ei voi jättää laskuista ehdokkaita kaavailtaessa. Aikainen kana löytää jyvän.

Eläkeläisen viikonlopputapahtumia

Ihmetellä täytyy, miten vielä työelämässä ollessa kesäkuun alkuun asti ehti kaiken sen, mitä yhä edelleen on eläkeläisenä ohjelmassa. Mutta hyvä se vaan on, että tilanteita pukkaa, vierivä kivi ei sammaloidu.

Perjantaina illalla oli kuten eilisessa blogissa kerroin neuvottelu näiden kolmen avioerolapsen aina vain heikentyvän tilanteen johdosta kirjelmien laatimisineen. Päivällä oli mieliinpainuva siunaustilaisuus. Haudan lepoon ylösnousemuksen aamua odottamaan siunattiin 97-vuotias rintamaveteraani, joka ehkä vielä viiden elossa olevan lapsensakin yllätykseksi oli mukana molemmissa sodissamme ja tavallisena metsätyömiehenä leipänsä itselleen ja perheelleen hankkineena oli sodassa ylennetty vääpeliksi. Viimeiset vuodet hänelläkin olivat kovaa riisumisen aikaa sekä näön että kuulon heikennyttyä.

Tänään sain olla ensin Hengitysyhdistyksen alueellisen kesätapahtuman aluksi hartauden pitäjänä Hakoniemen tunnelmallisessa leirikirkossa Matti Kanniston säestäessä virret haitarillaan.

Hyvin poikkeuksellinen oli sitten seuraava 195-vuotisjuhlaksi kutsuttu tilaisuus, monikaan runsaasta mukanaolijoiden joukosta on tuskin ennemmin ollut näin suuren vuosiluvun syntymäpäivillä. Itsekin olen ollut vain 100-vuotisjuhlilla, joita tänä syyskesänäkin on tulossa kahdetkin. Toinen aiemmista 100-vuotisjuhlista poiki vielä 101-vuotisjuhlatkin.

Tämän päivän tilanne syntyi siitä, että 85-vuotta täyttävän äidin molemmat lapset saavuttavat myös pyöreitä vuosia eli 60 ja 50 vuotta. Olisi luku voitu nostaa vielä kymmenelläkin, perheen sotaveteraani-isän poismenosta on näet tullut täyteen kymmenen vuotta. Perheen äitiä ajatellen voin todella puheessa mainita hänen osaavan kunnialla vanhenemisen taidon niin kuin Sananlaskujen kirjassakin todetaan: Harmaat hapset ovat kunnian kruunu. Laaja sukulaisjoukko sai kokoontua yhteen ja muistella mmonia mieliinjääneitä yhteisiä hetkiä.

Sunnuntaina käydään sitten onnittelemassa 93-vuotiasta sotainvalidia yhdessä diakoni Pasi Junnillan ja veteraani Aaro Holman kanssa Hopeapurossa, jossa molemmista jaloistaan haavoittunut veteraani saa viettää vanhuudenpäiviään hyvässä hoidossa. Kyllä vielä illallakin on yksi palaveri, josta voi sanoa, että perästä kuuluu.

lauantai 7. elokuuta 2010

Hyväveliverkosto

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli ilmoittaa ryhtyvänsä taas eduskuntavaaliehdokkaaksi ja toteaa samalla, että lahjusrahojen vastaanottamisesta epäiltyjen kansanedustajien syyteharkinnat ja mahdolliset oikeusjutut olisi tehtävä nopeasti, etteivät ne enää häiritsisi vaalikamppanjoita. Oikeusoppineet tietysti tyrmäävät tämän politiikkojen erityiskohtelupyynnön. Kallin taka-ajatuksena on luonnollisesti oikeuskäsittelyistä tuleva kielteinen mainos juuri hänen puolueellensa, onhan esillä oleva Kehittyvien Maakuntien Suomi tukenut juuri pääasiassa Keskustapuoluetta, samoin esillä ovat keskustan edustajat Antti Kaikkonen ja ent. pääministeri Matti Vanhanen. Ja Kevan toiminnanjohtajanakin oli keskustan Markku Kauppinen.

Mutta tuntuu joka puolella olevan riittämiin tätä hyväveliverkostoa. Näin vakuutusalalla, jossa kelan lääkärit potilasta näkemättä pystyvät toteamaan eläkettä hakevan työkelpoiseksi, vaikka eläkepaperin allekirjoittanut potilaan tutkinut lääkäri eläkettä esittääkin. Valitus on turha, koska vakuutusoikeudessa istuvat samat tahot toimien eläkelaitosten käsikassaroina. Monia tuntemiani henkilöitä on piinattu vuosikausia tässä byrokratian myllytyksessä eikä oikeutta tunnu löytyvän.

Samaa voidaan sanoa rakkaasta Suomestammekin, josta eläkkeellä oleva hovioikeuden presidentti toteaa, ettei Suomea enää voida sanoa eturivin oikeusvaltioksi. Kaikissa muissa Pohjoismaissa on tuomioistuinhallinto erotettu poliitisista hallintoelimistä eli valtioneuvostosta ja oikeusministeriöstä, muttei suinkaan meillä. Näin hyvävelijärjestelmä pyörii oikeuslaitoksessakin.

Olimme taas koolla tekemässä valituksia ja kanteluita avioeroisän puolesta lasten asiassa, kun lapset on uskottu erossa äidille, joka ei pysty heistä huolehtimaan, vaan lapset voivat päivä päivältä aina vain huonommin. Mutta kun sosiaalivirkailijat ovat aikanaan tehneet päätöksen, sitä ei muuta mikään, ei perusturvalautakunta, ei käräjäoikeus, ei näemmä mikään mahti maan päällä, ellei äitiä saada puolueettomaan tutkimukseen ja tutkita perusteellisesti molempien vanhempien kykyä vanhemmuuteen.

Sairaaloiden leikkausjonot ja potilaiden sairauksien perusteellisten tutkimusten puutteellisuudet ja iäkkäiden ihmisten jättäminen ilman toimenpiteitä ovat jokapäiväistä elämää. Rahalla tosin yksityislääkärin kautta hoitoa olisi saatavissa, mutta köyhällä ei ole siihen varaa. Näin yhteiskunna nylläpitämää sairaanhoitojärjestelmää ei saisi romuttaa. Uhkakuvina ovat lääkäri- ja hoitajapula ja muutenkin kaikkinainen resulssipula.

Paljon olisi kirveellä töitä!

perjantai 6. elokuuta 2010

Sukupuolineutraali avioliittolaki

Tyntuu täysin järjettömältä, että pienen marginaaliryhmän takia kirkon pitäisi luopua hyvin suositusta vihkioikeudestaan ja kirkkohäiden pitämisestä. Kenen etua tälläinen palvelee. Ja kuitenkin sukupuolineutraalia avioliittolakia ajavat kokoomus, sdp, vihreät, vasemmistoliitto ja rkp sekä keskustapuolue ainakin puheenjohtajansa pääministeri Mari Kiviniemen voimalla. Vain kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset vastustavat.

Nykyään täytyy olla niin liberaalia, niin liberaalia, että oikein hirvittää. Mihin tällä pyritään. Eikö nykyinen rekisteröity parisuhde riitä. Kyllä avioliitto on aina alusta lähtien ollut nimenomaan miehen ja naisen välinen liitto. Mistä tällainen oikein tulee, mikä ja missä on sylttytehdas ja missä tarkoituksessa. Pyritäänkö tässäkin kaikkivoivan tasa-arvon nimissä horjuttamaan yhteiskuntamme peruspilareita. Jopa piispa Riekkinenkin sanoo nykymallin riittävän. Samaa mieltä on myös kirkossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavan Yhteys-likkeen johtokunnan jäsen Liisa Tuovinen.

Onko takana taas salakavalasti naamioituneet kirkon vastaiset voimat, jotka ovat jo monella tavalla saaneet heikennettyä kirkkoamme esim. rekisteriviranomaisena.

Kirkkohan ei voi hyväksyä tätä sukupuolineutraalia (mikä sanahirviö) avioliittolakia. Sen seurauksena, kun papit eivät sitä noudata, menettää kirkko yhteiskunnan sille antaman vihkioikeuden, koska yhteiskunta tietysti edellyttää vihkijän toimivan yhteiskunnan lakien mukaan.

Tiedän kyllä erinomaisen tarkasti, että avioliittoon vihkiminen on puhtaasti yhteiskunnallinen toimenpide. Olen sen oppinut ollessani jo ennen teologiseen tiedekuntaan menemistäni Seinäjoen kesäyliopistossa tohtori Olavi Lähteenmäen luennolla, kun luennon suorittamalla sai tentityksi hänen kirjoittamansa saksankielisen kirjan Sexus und ehe bei Luther. Mutta kirkollinen vihkiminen on kirkolle suuri mahdollisuus, koska vihittävät sitä yleisesti haluavat ja saavat siten liitolleen pyhyyden tuntoa ja Jumalan siunausta. Miksi tästä hyvästä ja juhlallisesta asiasta pitäisi pienen marginaaliryhmän takia luopua. Ei ymmärrä!

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Veteraanikuoron kesäilta

Ei ole säät veljeksiä. Eilen kirjoitin mitä kauneimman kesäsään innoittamana, ja tänään meitä Kankaanpäässäkin kohtasi oikea trombi. Venesjärvelle veteraanikuoron järjestämään iltaan mennessä alikäytävän kohdalla oli jo ennen rautatietä kaatuneita puita, keskikokoinen koivukin irti juurineen. Heti rautatien jälkeen olikin sitten raivausmiehistöä ja koko Omakotialueelle nouseva kevyenliikenteen väylä tukossa kaatuneista puista ja puita oli poikki myös talojen pihoissa. Ei olisi uskonut, kun aivan tätä ennen Kuninkaanlähteellä oli erinomainen juoksusää Jari Koskelan kanssa tehdessämme kympin lenkin eikä pahemmelta näyttänyt keskustassakaan. Mutta trombi ei tarvitsekaan kuin muutaman sekunnin, Uuraisilla on tullut pahinta jälkeä 50 matkailuvaunun tuhouduttua leirintäalueella.

Venesjärven rannalla olimme sisätiloissa kaikessa rauhassa, välillä kyllä näytti tulevan sadekuuroja. Poislähtiessämme oli sitten tuuli yhtynyt melkoiseksi. Kotonakin oli ainakin tuuli riepotellut kuivuneita oksia ja käpyjä alas puista, jokunen kukkapurkki lähtenyt tuulen mukaan ja puutarhakeinukin kaatunut, mutta ei mitään vakavempaa.

Itse kuoron konsertti oli vaihtevasti veteraanikuoron itsensä esittämiä sota-ajan lauluja johtajansa Riitta Peuralan komennossa, välillä lauloivat pelkästään kuoron miehet eli Huru-ukot ja tietysti Korsutöpinäkin esiintyi. Yhteislaulujakin saatii laulaa, oltiin mukana arvonnoissa ja juotiin kakkukahvitkin. Tärkeintä oli ja on, että vielä veteraanit ovat mukana kuorotoiminnassakin ja järjestävät tällaisia rattoisia iltahetkiä muillekin asian kannattajille. Juuri Huru-ukkojen kanssa olemme saaneet olla yhdessä monet kerrat niin sairaalassa kuin vanhainkodeissakin laulamassa ja pitämässä hartaushetkeä.

Kesälaulajaisia on ollut edelliskesinäkin, en aiemmin ole ollut mukana, mutta uskoisin väkeä olleen aiemmin runsaammin, nyt oli yleisöä viitisenkymmentä ja esiintyjiä kuusitoista, kuorossa 11 ja Korsutöpimässä 6, yksi eli illan juontaja Heino Nieminen on mukana molemmissa.

tiistai 3. elokuuta 2010

On kuin täällä viel´ liikkuis Herran hymy vetten päällä

Ennätysten kesästä olemme saanee nauttia täysin siemauksin. Koko heinäkuu jo lähes juhannuksesta alkaen on ollut hellerajan 25 astetta ylittävä. Näin lämpöä on riittänyt ja aurinkoa, vettäkin on kuitenkin satanut sopivasti. Hellepäiviä on ollut yli 40, kaikkien aikojen huippulämpötila 37,2 astetta on mitattu Liperissä. Asiantuntijat sanovat tällaisen hellejakson osuvat kerran sataan vuoteen. Nauttikaamme siis, loppua ei kaiken lisäksi ole näkyvissä, vedetkin ovat lämpimiä yli 20 asteisia.

Eilen saimmeKankaanpään kaupunginhallituksen jäsenet uida meressä Porin ja Luvian rajamailla Viasvedellä Länsi-Suomen Osuuspankin kesäpaikassa Kankaanpään konttorin kutsumana. Samalla aloitimme kesätauon jälkeen syksyn säännöllisen joka toinen viikko jatkuvat kokousrumpan. Kahden viikon päästä olemme koolla vasta illalla, koska veronkorotusministeri Jyrki Katainen vierailee silloin päivällä Kankaanpäässä.

Tänään Kuninkaanlähteellä Hämeenkankaan kimmoisilla poluilla illalla tehdyn pitkän lenkin jälkeen kello 22 sain harjun takana Vihunkylän puolella olevissa vesimontuissa tavan mukaan uidessani ihailla veden takana näkyvää auringonlaskun kultaamaa ja punertavaa taivaanrantaa, joka näkyi vielä Laviantietä tullessani kirkontornin vasemmalla puolella. Sanotaan kauneuden olevan näkijän silmässä, pitää vain katsoa Luojan ihmeellisyyksiä. Ja kyllä ihmisenkäden jälkikin pimeässä yössä on katsomisen arvoista, kun esim. Ruokojärvessä Rivieran rannan läheisyydessä kaunisvärinen suihkulähde pulppuaa.

Luonnon antimetkin ovat parhaimmillaan, tänään poimittiin mustia viinimarjoja, aiemmin punaisia ja karviaisiakin täytyisi pikimiten korjata, tuntuu etteivät marjat mahdu minnekään. Ja metsissä olisi mustikoita, puolukatkin rupeavat punertamaan. On pakko yhtyä Eino Leinon Legenda-runoon, jossa kerrotaan Herran ynnä Pyhän Pietarin matkasta ja sanailusta Suomenmaalle siunatulle. Kun/ pois Herra kulki kanssa Pietarin,/ mut kerrotaan, kun illoin kesäisin/ sa istut koivun alla, on kuin täällä/ viel´ liikkuis Herran hymy vetten päällä.

maanantai 2. elokuuta 2010

Köyhät keskellämme

Niin se taas kävi, että kansa tuntee nahassaan kokoomuksen olevan hallituksessa ja varsinkin juuri valtiovarainministerin salkun haltijana puheenjohtajansa Jyrki Kataisen toimesta, koska ensi vuoden budjettiehdotuksessa ei puututtu verojen ottamiseen sieltä, missä olisi eniten ottamista. Olisihan oikeudenmukaista verottaa hyvätuloisten palkka- ja pääomaveroja nostamalla niiden prosenttiosuutta hieman suuremmaksi, mutta eihän kokoomus näin tee.

Sen sijaan pyritään rokottamaan kulutusta eli liikutaan tasa-veron suuntaan, jolloin aina köyhempi maksaa suhteellisesti suuremman osuuden tuloistaan veroina. Niinpä korotetaan tavaroihin tulevaa arvonlisäveron tuottoa 1,6 miljardilla ja energiaveroja 715 000 eurolla. Näin rangaistaan pitkien etäisyyksien maassamme pakosta autoa käyttämään joutuvia ja myös talojaan varsinkin öljyllä lämmittäviä. Kaiken lisäksi nämä veronkorotukset on naamioitu nimellisesti vihreitä hallituskumppaneita miellyttäen ympäristöveroiksi.

Vaalitäkynä on maaliskuussa juuri ennen vaaleja nostettavat pienimmät eläkkeet 685 €/kk eli 100 €/kk. On kuitenkin laskettu eri elinkustannusten nousun syövän oikein reippaasti tämänkin korotuksen. On aivan kuin jo Vennamolle opetettiin hänen vieraillessaan nuorena pollitiikkona Englannissa, jossa hänelle neuvottiin heidän siirtomaaherruutensa salaisuus, imetään kyllä siirtomaista tuloja, mutta sitten palautetaan pieni osa takaisin, jolloin siirtomaiden asukkaat kiittelevät hallitsijoitaan anteliaiksi.

Hallituskumppani keskustapuolueen taholta on myös jo vaadittu pääomaveron yhden prosenttiyksikön korotusta. Tästäkin on voitu sopia hallituksen sisällä, jotta kepukin saisi sulan hattuunsa käymällä kansan valtaosan mielen mukaisesti suurituloisimpien kimppuun.

Näin budjettiesityksen myötä rikkaat saavat edelleen rikastua ja köyhät köyhtyä, vaikka juuri päinvastoin pitäisi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden nimissä toimia. Mutta nykyisellä hallituspohjalla ei näytä olevan haluja edes yrittää köyhyyden poistamista. Näin näyttää meillä koti-Suomessa edelleen käyvän toteen Jeesuksen muussa yhteydessä lausuma, että köyhät teillä on aina keskellänne!

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Kaksi kertaa kaksitoista

Kansanedustajaehdokasesittelytekstiehdotus PerusSuomalainen lehteen:

Leikillisesti voisin sanoa, että Vanhan Testamentin Jaakob palveli enonsa Laabanin luona kaksi kertaa seitsemän vuotta saadakseen vaimokseen Raakelin. Legendaalinen Eino Poutiainen puolestaan joutui myös tekemään töitä seitsemän vuotta pudottuaan eduskunnasta hajoitusvaaleissa 1972 ja tultuaan takaisin v.1979 vaaleissa, jolloin myös minusta tuli kansanedustaja 35-vuotiaana.
Huhtikuun 2011 vaaleihin mennessä olen ollut poissa eduskunnasta tasan 24 vuotta eli kaksi kertaa kaksitoista vuotta. Viime vaaleissa paikka oli jo muutaman sadan äänen päässä, joten come back on täysin mahdollista ensi vaaleissa.

Elämään kansanedustajuuden jälkeen on kertynyt melkomoisesti erilaista kokemusta ja kypsymistä puolustamaan unohdettujen ja syrjään sysättyjen asioita. Siksi vaaliteemoinani ovat esim.
1. Suomen köyhien auttaminen etusijalle ulkomaille suunnattujen varojen sijasta (esim.Kreikan avustaminen).
2. Pois pakkoruotsi ja samalla kestohallituspuolueen rkp:n tilalle hallitukseen PerusSuomalaiset.
3. Soini sisäministeriksi.

Kankaanpään kaupunginvaltuuston 2.varapuheenjohtajana ja viisihenkisen valtuustoryhmämme puheenjohtajana olen myös näköalapaikalla monissa eri elimissä. Jo lyhyen valtuustokautemme aikana olemme saaneet lukuisten aloitteiden kautta mm. neljä ryhmää käsittävän uuden päiväkodin ja odottelemme vanhusten palveluasuntojojen lisäystä koskevan aloitteen käsittely kuten myös aloitteen toteutumista rakennusoikeuksien myöntämistä kunnan ja maanomistajan yhteisillä sopimuksilla.. Uusia innovaatioita tarvitaan talouden tasapainottamiseksi niin valtion kuin kuntienkin osalta.

Valtuustossa olin aiemmin v.1975 lähtien yli 20 vuotta, välillä toimin kirkkoherrana ja vt. kappalaisena kymmenkunta vuotta ja samoin kymmenne vuotta Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä läntisessä Suomessa. Hyväkuntoisena maratonjuoksijana virtaa kuitenkin riittää.
Suosittelenkin tutustumista blogeihini, joita runsaan vuoden aikana on syntynyt lähes päivittäin.

Keihäsmiehet pitivät pintansa

Näin se vaan näyttää olevan, että Suomi on keihäsmaa ja juuri keihäänheittäjät pitävät yllä urheilumainettamme. Pähkäilyksi jää sitten se, miten vähän keihäänheittäjiä yleensäkin on ja kuinka harvassa maassa. Uskoisin, jos tutkimus tehtäisiin, että juuri keihäässä kaikista yleisurheilulajeista saataisiin harrastajien pienimmät lukemat, toinen voisi olla seiväshyppy. Eihän keihästäjiä ole juuri löytynyt Etelä-Amerikasta, Afrikasta eikä Aasiasta.

Joka tapauksessa Tero Pitkämäki heitti itselleen neljännen arvokisamitalin ja se on hatunnoston arvoinen suoritus semminkin kun tänä vuonnakin on ollut kaikenlaisia vaivoja. Tulos 86.67 on myös kova. Neljänneksi heittänyt jäi siitä 4 m 66 cm. Viidenneksi tullut Teemu Wirkkala jäi puolestaan vain 25 cm neljännestä sijasta. Andreas Thorkildsen on liian voittamaton, nytkin hän pakon edessä venytti keppinsä tulokseen 88.37, kun tavallaan yllätysmies Saksan De Zordo oli viskannut 87.81.

Näin Suomen mitalitili ei jäänyt näissäkään kisoissa tyhjäksi, vaikka liiton asettamasta kolmesta mitalista jäädäänkin. Neljä pistesijaa-tavoite sen sijaan täyttynee, Merja Korpela pääsi naisten moukarissa kahdeksanneksi, Wirkkala oli viides ja miesten pikaviestikvartettikin selvisi loppukilpailuun kahdeksan joukkoon. Neljäs pistesija irronnee kovatasoisesta sunnuntain pituushypystä, josta loppukilpailuun ovat tiensä selvittäneet Tommi Evilä ja Petteri Lax. En silti jaksa uskoa Evilän mitaliin, koska taso näyttää olevan niin rautainen, kova kaveri on kyllä Tommikin. Toivottavasti olen väärässä.

Kaiken kaikkiaan EM-kisoissa oli runsaasti suomalaisurheilijoita, joita on aina mukava seurata, vaikka monet olivatkin mukana vain osanoton vuoksi. Nuorille se on opintomatka, vanhemmille jopa palkkiomatka. Kisat on osoitus eurooppalaisen yleisurheilun korkeasta tasosta ja siitä, että monessa lajissa taso on maailmanluokkaa. Tietysti Afrikan juoksijat tuovat kovan panoksen MM-kisoihin, mutta oli heitä paljon osanottajina Barcelonassakin eri maiden väreissä.