Kiinan Suomen suurlähettiläs herra Huang Xing kutsui minut tänään Kiinaan, eikä varmaan niin kuin vanhassa laulussa sanotaan soutuveneellä, vaan ihan lentokoneella, kulkeehan maittemme välillä suora lentoyhteys päivittäin.
Uskokaa tai älkää, kutsu on totta ja voimassa, protokollapäällikkö jopa tarttui heti asiaan ja kysyi mahdollista ajankohtaa. Se onkin visaisempi juttu, kolmesta puhemiehestä ei niin vain yksi voi olla vaikkapa viikkoa yhtämittaa poissa. Tammikuu on eduskunnasta lomakuukausi, mutta silloin tehdään Timo Soinia presidentiksi.
Tänään avustajani Jari Koskelan kanssa olimme kutsuttuina vieraina Kiinan kansantasavallan vuosipäivävastaanotolla, jossa suurlähettiläs Huang Xing siis isännöi ja oli kovin mielissään saadessaan monisatapäisen vierasjoukon keskelle myös Suomen eduskunnan puhemiehistön jäsenen. Niinpä hänellä oli aikaa aivan erityisseen keskusteluhetkeen, jossa vaihdoimme kunnioittavia tervehdyksiä ja kiittelimme maittemme välisiä kaikin puolin hyviä suhteita. Niinpä hän sitten esitti tämän ystävällisen kutsun saapua vierailemaan Kiinaan.
Näin se maailma muuttuu, asemani perusteella olin jopa yksi juhlan kunniavieraista, käväsi siellä toki pikavierailulla myös ministeri Alexander Stubbkin. Kolmantena kansanedustajana paikanpäällä oli eduskunnan Kiina-ystävyysryhmän puheenjohtaja Päivi Lipponen. Ymmäräämme kaikki kuinka tärkeä yhteistyökumppani maallemme on Kiina, jossa edelleen laulun sanoja lainatakseni kuukin on kuumempi. Saapa sitten paikalla nädä, pitääkö se paikkansa. Se ainakin on totta, että Kiinan muuri on 2500 km pitkä ja maan asukasluku on huimat 1 330 000 000 henkeä
perjantai 30. syyskuuta 2011
torstai 29. syyskuuta 2011
60 kankaanpääläistä eduskuntatalossa
Tänään saimme Jari Koskelan ja Pekka Nikkolan kanssa isännöidä Kankaanpään Seudun 60 matkalaista isäntinä täällä eduskuntatalolla. Vieraamme saivat hyvän ja monipuolisen kuvan niin arvokkaasta työympäristöstämme ja myös kansanedustajan arkipäiväisestä työstä.
Ohjelmaan kuului tietysti kiertokäynti eri puolilla taloa, pääeteisessä, Suomen juhlavimmassa edustustilassa valtiosalissa ja ennen kaikkea eduskuntasalin lehterillä. Oppaat kertoivat talon historiasta ja toiminnasta tässä talossa, jossa tehdään koko maatamme koskevat suuret päätökset.
Ruokasalissa oli sitten maittava ja runsas lounas pitkän automatkan yhteen suuntaan 300 km jälkeen. Eduskuntaryhmien kokousten johdosta saimme kuulla vain yhden kansanedustajan eli puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön pitämään puheenvuoron armeijamme tulevaisuudennäkymistä, mitkä eivät ole mitenkään valoisat budjettiin otettavan 200 miljoonan vähennyksen takia. Niinisalon varuskunnan säilymisen puolesta joka tapauksessa tehdään kaikki mahdollinen.
Käynnin kruunasi sitten tunnin mittaisen kyselytunnin seuraaminen. Vaikka kyselytunti aina televisoidaankin, on kuitenkin tunnin seuraaminen paikanpäällä aivan erilaista. Perussuomalaisten kysymys harmaan talouden kuriinlaittamisesta herätti parinkymmenen minuutin keskustelun ja yksi tunti kuluu tosi nopeaa puheenvuorojen ollessa vain minuutin mittaisia. Puhetta johti puhemies Eero Heinäluoma, itse pääsin nuijanvarteen kahden tunnin istunnon jälkeen, vielä käytiin keskustelua eilen alkaneen kunnalllispoliittisen välikysymyksen johdosta yli kaksi tuntia. Hallituksen luottamuksesta äänestetään sitten huomenna perjantaina.
Ohjelmaan kuului tietysti kiertokäynti eri puolilla taloa, pääeteisessä, Suomen juhlavimmassa edustustilassa valtiosalissa ja ennen kaikkea eduskuntasalin lehterillä. Oppaat kertoivat talon historiasta ja toiminnasta tässä talossa, jossa tehdään koko maatamme koskevat suuret päätökset.
Ruokasalissa oli sitten maittava ja runsas lounas pitkän automatkan yhteen suuntaan 300 km jälkeen. Eduskuntaryhmien kokousten johdosta saimme kuulla vain yhden kansanedustajan eli puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön pitämään puheenvuoron armeijamme tulevaisuudennäkymistä, mitkä eivät ole mitenkään valoisat budjettiin otettavan 200 miljoonan vähennyksen takia. Niinisalon varuskunnan säilymisen puolesta joka tapauksessa tehdään kaikki mahdollinen.
Käynnin kruunasi sitten tunnin mittaisen kyselytunnin seuraaminen. Vaikka kyselytunti aina televisoidaankin, on kuitenkin tunnin seuraaminen paikanpäällä aivan erilaista. Perussuomalaisten kysymys harmaan talouden kuriinlaittamisesta herätti parinkymmenen minuutin keskustelun ja yksi tunti kuluu tosi nopeaa puheenvuorojen ollessa vain minuutin mittaisia. Puhetta johti puhemies Eero Heinäluoma, itse pääsin nuijanvarteen kahden tunnin istunnon jälkeen, vielä käytiin keskustelua eilen alkaneen kunnalllispoliittisen välikysymyksen johdosta yli kaksi tuntia. Hallituksen luottamuksesta äänestetään sitten huomenna perjantaina.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Ministeri myönteinen kuntaliitoksellemme
Niin se vaan etenee vakaasti kuin juna kiskoilla - nimittäin kuntiemme yhteenliittyminen. Siitä saimme taas uuden vakuutuksen kuntien edustajien valtuuskunnan vierailtua kuntaministeri Henna Virkkusen vastaaotolla eduskuntatalossa.
Kun me kolme liitosneuvottelussa olevaa kuntaa Kankaanpää, Jämijärvi ja Kankaanpää kuulumme kahteen eri maakuntaan, on ollut pelättävissä sen vaikeuttavan suunnitelmiamme, jos valtiovalta on juuri sen täden vastaan pyrkimyksiämme. Ministerin suusta kuulimme vapauttavan sanoman, että niin kuntarajat kuin maakuntarajatkaan eivät saa olla esteinä järkeville kuntien yhdistämisille, niin ei tässä meidänkään tapauksessamme.
Ministeri Virkkunen oli erittäin myötämielinen tähän hankkeeseemme, joka on lähtenyt liikkeelle vapaaehtoisesti ja jo pari vuotta ennen nykyisen hallituksen aloittamista. Työssäkäyntialueet ovat ohjellisia, mutta on huomioitava, että kyllä myös Kankaanpään ja Jämijärven suunnasta käydään työssä Parkanossa kuten sieltäkin vastavuoroisesti päinvastaiseen sunntaan. Tässäkään ei ole mitään estettä liitoksellemme.
Liikkeellä neuvottelussa oli kaikkien kolmen kunnan luottamusmiesjohto ja kunnanjohtajat. Tyytyväisesti otimme vastaan tämän hyvin valmisteltua hankettamme eteenpäin vievän ministerin kannanoton. Olemme taas askeleen lähempänä kuntiemme yhteenliittymää.
Kun me kolme liitosneuvottelussa olevaa kuntaa Kankaanpää, Jämijärvi ja Kankaanpää kuulumme kahteen eri maakuntaan, on ollut pelättävissä sen vaikeuttavan suunnitelmiamme, jos valtiovalta on juuri sen täden vastaan pyrkimyksiämme. Ministerin suusta kuulimme vapauttavan sanoman, että niin kuntarajat kuin maakuntarajatkaan eivät saa olla esteinä järkeville kuntien yhdistämisille, niin ei tässä meidänkään tapauksessamme.
Ministeri Virkkunen oli erittäin myötämielinen tähän hankkeeseemme, joka on lähtenyt liikkeelle vapaaehtoisesti ja jo pari vuotta ennen nykyisen hallituksen aloittamista. Työssäkäyntialueet ovat ohjellisia, mutta on huomioitava, että kyllä myös Kankaanpään ja Jämijärven suunnasta käydään työssä Parkanossa kuten sieltäkin vastavuoroisesti päinvastaiseen sunntaan. Tässäkään ei ole mitään estettä liitoksellemme.
Liikkeellä neuvottelussa oli kaikkien kolmen kunnan luottamusmiesjohto ja kunnanjohtajat. Tyytyväisesti otimme vastaan tämän hyvin valmisteltua hankettamme eteenpäin vievän ministerin kannanoton. Olemme taas askeleen lähempänä kuntiemme yhteenliittymää.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Maanantai maakuntapäivä
Kansanedustajan työ Helsingissä on tiistaiaamusta perjantaihin, kotiseudulle jää siis viikonloppu ja maanantai, joka sitten puolestaan on tiivistä maakunnassa kiertämistä.
Niinpä nytkin oli ohjelmassa kaksi kokousta, kun ensin olin ollut Aimo Viitasen hyvässä käsittelyssä hierottavana.
Ensi kertaa uutena edustajana olin Tampereella yli 100-vuotiaan järjestön Israelin Ystävien toimitiloissa hallituksen kokouksessa. Ilkka Vakkurin järjestön toiminnanjohtajan tunnekin erittäin hyvin, Israel-konferenssissa Joensuussa tutustui jo joihinkin hallituksen jäseniin. Nyt kävimme läpi toiminnanjohtajan ensi vuoden joka kuukaudelle osuvia kiertueita jonkin vierailevan messiaanisen juutalaisen tai arabikristityn kanssa eri puolilla maatamme. Toiminnanjohtaja vierailee myös Israelissa katsomassa ja tarkastamassa avustuskohteitamme, kuukausittain apuja lähteen Istaeliin kansalaisten lähettäminä avustusvaroina yli 100.000€ eli huomattava määräraha.
Sopivatsi illan suussa klo 17 (yleensä kokoukset ovat klo15) pidettiin kaupunginhallituksen istunto. Talousarvion alustavat pääluokkakohtaiset menoarviot olivat esillä, samoin suunnitteilla olevan kansalaismielipiteen kyselyn järjestelykysymykset.
Illalla vielä parin päivän poutajakson ansiosta voi vielä leikata nurmikot, ja kun lehtipuut jo varistavat lehtiään, kaivoin jokasyksyisen ojan perunamaalle, johon lehdet voi kipata ja niistä saa jo seuraavana vuonna hyvää mullan höystettä.
Lauantaina muuten aloitettiin aurakeppien pystytys, valmiiksi saatiin noin 15 km , työtä riittää yhteensä lähes 70 km kepittämiseksi. Sunnuntaina oli pitkästä aikaa lenkkikavereina vanhat tutut Martti Kiilholma (maratonennätys 2.13) ja Tapani Jäniskangas (maratonennätys jotain 2.40). Sikäli harvinainen viikonloppu, ettei ollut kirkollisia toimituksia!
Niinpä nytkin oli ohjelmassa kaksi kokousta, kun ensin olin ollut Aimo Viitasen hyvässä käsittelyssä hierottavana.
Ensi kertaa uutena edustajana olin Tampereella yli 100-vuotiaan järjestön Israelin Ystävien toimitiloissa hallituksen kokouksessa. Ilkka Vakkurin järjestön toiminnanjohtajan tunnekin erittäin hyvin, Israel-konferenssissa Joensuussa tutustui jo joihinkin hallituksen jäseniin. Nyt kävimme läpi toiminnanjohtajan ensi vuoden joka kuukaudelle osuvia kiertueita jonkin vierailevan messiaanisen juutalaisen tai arabikristityn kanssa eri puolilla maatamme. Toiminnanjohtaja vierailee myös Israelissa katsomassa ja tarkastamassa avustuskohteitamme, kuukausittain apuja lähteen Istaeliin kansalaisten lähettäminä avustusvaroina yli 100.000€ eli huomattava määräraha.
Sopivatsi illan suussa klo 17 (yleensä kokoukset ovat klo15) pidettiin kaupunginhallituksen istunto. Talousarvion alustavat pääluokkakohtaiset menoarviot olivat esillä, samoin suunnitteilla olevan kansalaismielipiteen kyselyn järjestelykysymykset.
Illalla vielä parin päivän poutajakson ansiosta voi vielä leikata nurmikot, ja kun lehtipuut jo varistavat lehtiään, kaivoin jokasyksyisen ojan perunamaalle, johon lehdet voi kipata ja niistä saa jo seuraavana vuonna hyvää mullan höystettä.
Lauantaina muuten aloitettiin aurakeppien pystytys, valmiiksi saatiin noin 15 km , työtä riittää yhteensä lähes 70 km kepittämiseksi. Sunnuntaina oli pitkästä aikaa lenkkikavereina vanhat tutut Martti Kiilholma (maratonennätys 2.13) ja Tapani Jäniskangas (maratonennätys jotain 2.40). Sikäli harvinainen viikonloppu, ettei ollut kirkollisia toimituksia!
Aina vaan PerusÄssät
Lyhennyskin puhuttaa, Pohjois-Karjalan Sivonen käräjöi nimilyhennyksestämme: PerusS. Vähemmän kauniita mielikuvia herättävä vähän niin kuin pilkallinen lyhennyksemme persu on julistettu pannaan eduskuntakeskusteluissa, oma ehdotukseni lyhennykseksi on PerusÄssät, onhan englanninkielinen lyhennys Finns myös aika hyvä.
Jatkoa seuraa viikonvaihteen lehtien runsaasta annista, mutta käyrähän välis nukkumas.
Niinhän se oli eduskuntavaalien allakin, jatkuvasti puhuttiin meistä ja se satoi koko ajan meidän laariin. Niin käy nytkin, kun meistä saa kyllä vapaasti puhua vihapuheita, mutta meidän puheita syynätään mitä tarkimpien siivilöiden läpi ja tehdään vaikka kärpäsestä härkänen. Mutta - kyllä kansa tietää ja ymmärtää!
Suomen Kuvalehdessä ovat työmies Matti Putkonen ja kansanedustajamme Jari Lindsröm haastateltavina ainakin gallupin mukaan suurimman työväestön puolueen miehinä PerusÄssien työntymisestä Ay-liikkeeseen, ensinnä on edessä koetus Metalliliiton vaaleissa. Samassa lehdessä on jopa Riitta Uosukainen alentunut puhumaan arvokkuuden katoamisesta eduskunnassa ja syyllisinä tietysti taas meikäläiset, nimeltä mainitaan Jussit Halla-aho ja Niinistö.
Apu-lehdessäkin kirjoitetaan kahteen otteeseen PerusSuomalaisista. Toisessa sivun jutussa Juha Kauppinen pohtii Timo Soinin asemaan presidenttivaaleissa siltä pohjalta, kun nyt on ollut näitä kohujuttuja alkaen Jussi Halla-ahon lohkaisusta blogissaan. Vakikirjoittaja Yrjö Raution kynästä on lähtenyt paljon perussuomalaisia puolustaneita kirjoituksia. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa ja hän väittää, ettemme ryhmänä ole sanoutuneet riittävän selvästi eroon jäsentemme muutamista harkitsemattomista lausunnoista, joita media yhtenä miehenä on nostanut arvoon arvaamattomaan ja nököalapaikalle, vaikka esim. juuri vihreiden edustaja puhuu tieten tahtoen vihapuhetta julkisuudessa päättäjiä kohtaan eikä siitä nosteta mitään hälyä. Rautio syyttää nyt Timo Soinia ja ryhmäämme opportunisteiksi.
Iltapäivälehdet ovat myös koko loppuviikon joka päivä kirjoitelleet perussuomalaisista. Lauantain pääkirjoituskin on Iltalehdessä omistettu aiheelle Perussusomalaisia on turha pelätä. Kike Elomaata on haastateltu uutena kansanedustajana ja pakinoitsija Pikkutakki otsakoi Angry Finns. Viikonvaihteen lehdissä on muuten iso kuva myös eduskunnan mestaruuden voittaneesta opposition eli meidän perussuomalaisten muodastaneesta köydenvetoporukasta: Kike Elomaa, Teuvo Hakkarainen, Mika Niikko ja minä.
Iltasanomat ei laita Pekkaa pahemmaksi. Sivun jutussa pohditaan puolueemme uutta nimilyhennystä, joksi ehdotetaan PerusS eli lausuttuna itsekin ehdottamani PerusÄssä. Kike on taas saanut ison kuvan. Kolumnisti Timo Paunonen kirjoittaa otsakkeella Persukepulainen kokkarikommari. Uutinen on myös saatu muka Halla-aholaisten 4% kannatuksesta ja ehdoin tahdoin, vakain tuumin ja harkiten yritetään tehdä täysin yhtenäiseen puolueeseemme kiilaan, mutta tyhjän todella saa pyytämättäkin.
Uuden Suomen sivuilla esim. uutinen Timon presidenttiehdokkuudesta on saanut yli 200 kommenttia ja juttu maanantaiaamun radiokeskustelussa sisäministeriön kansliapäällikön esiinottamasta ja työmies Putkosen heti alkuunsa lyttyyn lyömästä mukamas perussuomalaisten hyväksymästä väkivallasta on saanut yli 130 kommenttia.
Jatkoa seuraa viikonvaihteen lehtien runsaasta annista, mutta käyrähän välis nukkumas.
Niinhän se oli eduskuntavaalien allakin, jatkuvasti puhuttiin meistä ja se satoi koko ajan meidän laariin. Niin käy nytkin, kun meistä saa kyllä vapaasti puhua vihapuheita, mutta meidän puheita syynätään mitä tarkimpien siivilöiden läpi ja tehdään vaikka kärpäsestä härkänen. Mutta - kyllä kansa tietää ja ymmärtää!
Suomen Kuvalehdessä ovat työmies Matti Putkonen ja kansanedustajamme Jari Lindsröm haastateltavina ainakin gallupin mukaan suurimman työväestön puolueen miehinä PerusÄssien työntymisestä Ay-liikkeeseen, ensinnä on edessä koetus Metalliliiton vaaleissa. Samassa lehdessä on jopa Riitta Uosukainen alentunut puhumaan arvokkuuden katoamisesta eduskunnassa ja syyllisinä tietysti taas meikäläiset, nimeltä mainitaan Jussit Halla-aho ja Niinistö.
Apu-lehdessäkin kirjoitetaan kahteen otteeseen PerusSuomalaisista. Toisessa sivun jutussa Juha Kauppinen pohtii Timo Soinin asemaan presidenttivaaleissa siltä pohjalta, kun nyt on ollut näitä kohujuttuja alkaen Jussi Halla-ahon lohkaisusta blogissaan. Vakikirjoittaja Yrjö Raution kynästä on lähtenyt paljon perussuomalaisia puolustaneita kirjoituksia. Nyt on kuitenkin toinen ääni kellossa ja hän väittää, ettemme ryhmänä ole sanoutuneet riittävän selvästi eroon jäsentemme muutamista harkitsemattomista lausunnoista, joita media yhtenä miehenä on nostanut arvoon arvaamattomaan ja nököalapaikalle, vaikka esim. juuri vihreiden edustaja puhuu tieten tahtoen vihapuhetta julkisuudessa päättäjiä kohtaan eikä siitä nosteta mitään hälyä. Rautio syyttää nyt Timo Soinia ja ryhmäämme opportunisteiksi.
Iltapäivälehdet ovat myös koko loppuviikon joka päivä kirjoitelleet perussuomalaisista. Lauantain pääkirjoituskin on Iltalehdessä omistettu aiheelle Perussusomalaisia on turha pelätä. Kike Elomaata on haastateltu uutena kansanedustajana ja pakinoitsija Pikkutakki otsakoi Angry Finns. Viikonvaihteen lehdissä on muuten iso kuva myös eduskunnan mestaruuden voittaneesta opposition eli meidän perussuomalaisten muodastaneesta köydenvetoporukasta: Kike Elomaa, Teuvo Hakkarainen, Mika Niikko ja minä.
Iltasanomat ei laita Pekkaa pahemmaksi. Sivun jutussa pohditaan puolueemme uutta nimilyhennystä, joksi ehdotetaan PerusS eli lausuttuna itsekin ehdottamani PerusÄssä. Kike on taas saanut ison kuvan. Kolumnisti Timo Paunonen kirjoittaa otsakkeella Persukepulainen kokkarikommari. Uutinen on myös saatu muka Halla-aholaisten 4% kannatuksesta ja ehdoin tahdoin, vakain tuumin ja harkiten yritetään tehdä täysin yhtenäiseen puolueeseemme kiilaan, mutta tyhjän todella saa pyytämättäkin.
Uuden Suomen sivuilla esim. uutinen Timon presidenttiehdokkuudesta on saanut yli 200 kommenttia ja juttu maanantaiaamun radiokeskustelussa sisäministeriön kansliapäällikön esiinottamasta ja työmies Putkosen heti alkuunsa lyttyyn lyömästä mukamas perussuomalaisten hyväksymästä väkivallasta on saanut yli 130 kommenttia.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Timo rupesi ehdokkaaksi
Viime eduskuntavaaleissa Timon numeroa äänesti myös moni helsinkiläinen ja olen kuullut, että hänen numeroitaan löytyi Pirkanmaaltakin, kun Timon numero oli niin iso, ettei Pirkanmaalla ollut niin suuria ehdokasnumeroita. Mutta nyt ei hätää, presidenttivaaleissa Timoa saa äänestää koko maassa ja jopa kaksi kertaa, kun näissä vaaleissa äänestetään toisen kerran kahden eniten äänia saaneiden välillä. Ensin tammikuussa ja sitten helmikuussa. Niin että siitä vaan tekemään Timosta presidenttiä.
Onhan niitä muitakin presidenttiehdokkaita, miksi sitten juuri Timo on heistä paras? Eiköhän presidenttivaaleissa valita henkilöä, tietysti täytyy olla kokemusta, näkemystä, tietoa ja kaikkea sen kaltaista. Ei asialinjallakaan Timon tarvitse hävetä kenenkään muun kanssa, onhan hän hankkinut myös presidentin tehtävässä tarvittavaa ulkopoliittistakin tietämystä EU:n meppinäkin. Tämä todella tuli näkyviin Suomen suurlähettiläiden kotimaan kokoontumisessa, kun he parveilivat Timon ympärillä kuin mehiläiset hunajan lähellä, eikä varmasti pelkästään sen vuoksi, että hän johtaa ulkoasiainvaliokuntaa.
Mutta ihmisenä, persoonallisuutena Timo on lyömätön, aivan omaa luokkaansa. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa, huumorin kukka kukkii myös hyvien lohkaisujen takana, ei hän sano kenellekään pahasti. Hän ottaa ihmiset jokaisen erikseen vakavasti jopa niin, että tahtoo antautua jutustamaan, vaikka olisi kiire jo johonkin toiseen sovittuun tilaisuuteen.
Ja eiköhän nyt valita paras henkilö ehdokkaina olevista ketään muista ehdokkaista aliarvioimatta ja loukkaamatta. Mutta kannattaa punnita kaikkia ehdokkaina olevia. Mahtaisko Timolle löytyä todellisia vihamiehiä tai vastustajia kenestäkään oikeamielisestä ihmisestä, vaikka ajatusmaailma ja poliittinen näkemyskin olisi erilainen.
Ja onhan Timolla takanaa jo aivan erikokoinen puolue, kuin kuusi vuotta sitten, nyt PerusÄssät on jo gallupeissa keikkumassa siellä kärkipaikoilla, vuoroin ykkösenä, vuoroin kakkosena ja jo eduskuntavaaleissakin kannatus ylsi 19%.
Onhan niitä muitakin presidenttiehdokkaita, miksi sitten juuri Timo on heistä paras? Eiköhän presidenttivaaleissa valita henkilöä, tietysti täytyy olla kokemusta, näkemystä, tietoa ja kaikkea sen kaltaista. Ei asialinjallakaan Timon tarvitse hävetä kenenkään muun kanssa, onhan hän hankkinut myös presidentin tehtävässä tarvittavaa ulkopoliittistakin tietämystä EU:n meppinäkin. Tämä todella tuli näkyviin Suomen suurlähettiläiden kotimaan kokoontumisessa, kun he parveilivat Timon ympärillä kuin mehiläiset hunajan lähellä, eikä varmasti pelkästään sen vuoksi, että hän johtaa ulkoasiainvaliokuntaa.
Mutta ihmisenä, persoonallisuutena Timo on lyömätön, aivan omaa luokkaansa. Hän tulee toimeen kaikkien kanssa, huumorin kukka kukkii myös hyvien lohkaisujen takana, ei hän sano kenellekään pahasti. Hän ottaa ihmiset jokaisen erikseen vakavasti jopa niin, että tahtoo antautua jutustamaan, vaikka olisi kiire jo johonkin toiseen sovittuun tilaisuuteen.
Ja eiköhän nyt valita paras henkilö ehdokkaina olevista ketään muista ehdokkaista aliarvioimatta ja loukkaamatta. Mutta kannattaa punnita kaikkia ehdokkaina olevia. Mahtaisko Timolle löytyä todellisia vihamiehiä tai vastustajia kenestäkään oikeamielisestä ihmisestä, vaikka ajatusmaailma ja poliittinen näkemyskin olisi erilainen.
Ja onhan Timolla takanaa jo aivan erikokoinen puolue, kuin kuusi vuotta sitten, nyt PerusÄssät on jo gallupeissa keikkumassa siellä kärkipaikoilla, vuoroin ykkösenä, vuoroin kakkosena ja jo eduskuntavaaleissakin kannatus ylsi 19%.
lauantai 24. syyskuuta 2011
Ihmeellinen Kizhin saari
Maailmanperintölistan suojelukohde Kizhin saari on maineensa veroinen. Olen käynyt saarella aiemminkin, mutta taas Petroskoin matkalla sen totesin uudelleen. Koko Kizhin saaristo käsittää peräti 100 saarta, mutta suurimmalla pääsaarella ovat nämä suurenmoiset suojelukohteet kaksi mestarillisesti rakennettua puukirkkoa.
Korjauksen tähden suljettuna olevassa Kristuksen kirkastuksen kirkossa on kaksikymmentäkaksi veistettyä kupolia, vieressä olevaan lähes yhtä mahtavaa talvikirkkoa pääsimme ihailemaan myös sisältä ja saimme katsella esim. koko kirkkosalin etuseinän peittävää ikonostaasia. Rakennukset ovat peräisin 1700-luvulta ja siksikin ne ovat uskomattomia tavallisten kansanrakentajien taidonnäytteitä, joita me jälkipolvet siis saamme käydä ihmettelemässä ja ihastelemassa.
Kantosiipialuksella matka Petroskoista kestää parisen tuntia pitkin Äänisen aaltoja. Ääninenhän on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi suurin järvi. Lähellä on manterettakin Äänisniemi. Saarella on myös muuta katsottavaa: kellotorni, Serginin ja Jakowlewin kookkaat maalaistalot, useita tsasuuneja jne.
Kaunis Karjala teoksessa kuvataan Kizhin kirkkoja: Kizhi on Karjalan sydän. Se määrää avaruuden harmoniaa. Karjalan sielu ja olemus heijastuu Kizhin kuvasta: rakennusten triadi ikään kuin kohoaa Äänisen sinisestä pinnasta ja kirkkokupolit liitävät Äänisniemen hellänvärisessä taivaassa.
Kirkot eivät lisäksi ole pelkästään museoita, talvikirkossa pidetään jumalanpalveluksia, elämä jatkuu Kizhin lähikylissä ja kalastajaveneitä liikkuu Äänisen ulapalla. Ja kolmesataatuhatta turistia vierailee kesän kuluessa saarella.
Omistan muuten kolmekin aluetta käsittelevää komeaa kuvateosta, jo mainitun Kaunis Karjala teoksen lisäksi Ääninen ja Kizhi spaziergang rund um die Insel. On tietysti myös Pertoskoi-kirja.
Matkoilla aina jää jotain käteenkin!
Korjauksen tähden suljettuna olevassa Kristuksen kirkastuksen kirkossa on kaksikymmentäkaksi veistettyä kupolia, vieressä olevaan lähes yhtä mahtavaa talvikirkkoa pääsimme ihailemaan myös sisältä ja saimme katsella esim. koko kirkkosalin etuseinän peittävää ikonostaasia. Rakennukset ovat peräisin 1700-luvulta ja siksikin ne ovat uskomattomia tavallisten kansanrakentajien taidonnäytteitä, joita me jälkipolvet siis saamme käydä ihmettelemässä ja ihastelemassa.
Kantosiipialuksella matka Petroskoista kestää parisen tuntia pitkin Äänisen aaltoja. Ääninenhän on Laatokan jälkeen Euroopan toiseksi suurin järvi. Lähellä on manterettakin Äänisniemi. Saarella on myös muuta katsottavaa: kellotorni, Serginin ja Jakowlewin kookkaat maalaistalot, useita tsasuuneja jne.
Kaunis Karjala teoksessa kuvataan Kizhin kirkkoja: Kizhi on Karjalan sydän. Se määrää avaruuden harmoniaa. Karjalan sielu ja olemus heijastuu Kizhin kuvasta: rakennusten triadi ikään kuin kohoaa Äänisen sinisestä pinnasta ja kirkkokupolit liitävät Äänisniemen hellänvärisessä taivaassa.
Kirkot eivät lisäksi ole pelkästään museoita, talvikirkossa pidetään jumalanpalveluksia, elämä jatkuu Kizhin lähikylissä ja kalastajaveneitä liikkuu Äänisen ulapalla. Ja kolmesataatuhatta turistia vierailee kesän kuluessa saarella.
Omistan muuten kolmekin aluetta käsittelevää komeaa kuvateosta, jo mainitun Kaunis Karjala teoksen lisäksi Ääninen ja Kizhi spaziergang rund um die Insel. On tietysti myös Pertoskoi-kirja.
Matkoilla aina jää jotain käteenkin!
torstai 22. syyskuuta 2011
Virallisia vastaanottoja Petroskoissa
Eduskunnan Venäjä-ystävyysseuran Petroskoinmatkalla oli vain kolmen suurimman puolueen edustajat kuten ryhmämme johtaja Jouko Skinnari aina eri tilaisuuksissa muistutti, Jouko siis demareista, Pertti Salolainen kokoomuksesta ja minä PerusSuomalaisista.
Saimme todella arvokkaan vastaanoton ja kävimme kaikissa johtavissa instansseissa ja meille tärkeissä paikoissa. Kaikkialla oli suurenmoinen vastaanoton ja aina muistettiin mainita, ettei suomalaisia parlamentaarikkoja ole tässä Venäjän suomalais- ja karjalaisalueen keskuksessa aiemmin vieraillut, vain ulkoministeri Stubb, joka hänkään ei silloin ollut kansanedustaja. Isäntämme mainitsivat aina hänet entisenä ministerinä emmekä viitisineet korjata heidän käsitystään, että kyllä hän edelleenkin on ministeri, muttei enää ulkoministeri.
Olimme vieraina Karjalan tasavallan 50 jäsenen eduskunnassa, jossa vastaanottajinamme oli eri puolueiden johtavia henkilöitä puhemiehistä alkaen, keskustelumme oli peräti monituntinen ja saimme käsitellä tärkeitä asioita taloudesta suomalaisuuteen. Paikalla oli ainoa karjalaisperäinen edustaja, joka jätti kansalaisoikeuksia puolustavan kirjelmän, tosin venäjänkielisen juuri minulle henkilökohtaisesti. Oli tietenkin päätellyt, että perussuomalaiset erityisesti kantavat huolta suomalaisten ja suomenkielen asemasta myös Karjalan tasavallan alueella.
Kävimme myös tasavallan presidentin virastossa, jossa vastaanottajanamme oli presidentin varamies. Sielläkin keskustelussa koskettelimme samoja maittemme molemminpuolisia asioita kuin eduskuntaryhmien vastaanotollakin.
Tärkeä oli kouluvierailu. Siellä saimme todeta paikan päällä suomenkielen opetusta ja tavata opettajia ja oppilaita. Myös yliopistossa meille oli järjestetty vastaanotto. Sielläkin on suomenkielen opetusta. Yhtenä haittatekijänä on suomenkielisen kouluopetuksen vähäinen suosio ennen ylioppilastutkintoa, koska tutkinnossa ei saa käyttää suomea, sillä se ei ole virallisten kielien oman venäjänkielen lisäksi englannin, saksan, ranskan ja espanjan joukossa.
Tyypillisenä piirteenä Venäjälle on nimikorttien vaihtaminen, niinpä saamieni korttien joukossa ovat esim. Jekaterina Semjonova Suomalais-ugrilaisesen koulun vararehtori, johtaja Anatoli Grigorjev Karjalan kongressista sekä Yliopistosta johtajat Liudmila Kulikovskaya ja Ilya Romanovich Shegelman.
Saimme jopa jokainen delegaation jäsen muistoksi komean parlamentin rapuilla otetun ryhmävalokuvan, jossa olemme yhdessä varapuhemiehen kanssa, joka tarjosi meille lounaan.
Paikkakunnan hyvin tuntevana oppaanamme toimi konsulaattimme johtaja Anna-Kaisa Heikkinen, joka tunnettiin kaikkialla ja on saanut paljon hyvää aikaiseksi tähän asti vuoden kestäneellä komennuksellaan. Eduskunnasta mukanamme oli kansainvälisen yksikön johtaja Katriina Kuusinen, jonka isän maaherra Matti Jaatisen kanssa olen ollut eduskunnassa.
Timo Kallin tytär oli energiateollisuuden edustajana ja lisäksi matkassamme oli ulkoministeriön sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliittojen edustajat. Yhteityötähän on monenlaista maittemme rajan yli. Kaikki kaikessa oli matkallamme Petroskoista kotoisin oleva Jouko Skinnarin eduskunta-avustaja Natalia Kylmänen, joka paljolti oli työstänyt monipuolisen tiiviin ohjelmamme ja jolle erityisesti saamme olla kiitollisia onnistuneesta matkastamme.
Saimme todella arvokkaan vastaanoton ja kävimme kaikissa johtavissa instansseissa ja meille tärkeissä paikoissa. Kaikkialla oli suurenmoinen vastaanoton ja aina muistettiin mainita, ettei suomalaisia parlamentaarikkoja ole tässä Venäjän suomalais- ja karjalaisalueen keskuksessa aiemmin vieraillut, vain ulkoministeri Stubb, joka hänkään ei silloin ollut kansanedustaja. Isäntämme mainitsivat aina hänet entisenä ministerinä emmekä viitisineet korjata heidän käsitystään, että kyllä hän edelleenkin on ministeri, muttei enää ulkoministeri.
Olimme vieraina Karjalan tasavallan 50 jäsenen eduskunnassa, jossa vastaanottajinamme oli eri puolueiden johtavia henkilöitä puhemiehistä alkaen, keskustelumme oli peräti monituntinen ja saimme käsitellä tärkeitä asioita taloudesta suomalaisuuteen. Paikalla oli ainoa karjalaisperäinen edustaja, joka jätti kansalaisoikeuksia puolustavan kirjelmän, tosin venäjänkielisen juuri minulle henkilökohtaisesti. Oli tietenkin päätellyt, että perussuomalaiset erityisesti kantavat huolta suomalaisten ja suomenkielen asemasta myös Karjalan tasavallan alueella.
Kävimme myös tasavallan presidentin virastossa, jossa vastaanottajanamme oli presidentin varamies. Sielläkin keskustelussa koskettelimme samoja maittemme molemminpuolisia asioita kuin eduskuntaryhmien vastaanotollakin.
Tärkeä oli kouluvierailu. Siellä saimme todeta paikan päällä suomenkielen opetusta ja tavata opettajia ja oppilaita. Myös yliopistossa meille oli järjestetty vastaanotto. Sielläkin on suomenkielen opetusta. Yhtenä haittatekijänä on suomenkielisen kouluopetuksen vähäinen suosio ennen ylioppilastutkintoa, koska tutkinnossa ei saa käyttää suomea, sillä se ei ole virallisten kielien oman venäjänkielen lisäksi englannin, saksan, ranskan ja espanjan joukossa.
Tyypillisenä piirteenä Venäjälle on nimikorttien vaihtaminen, niinpä saamieni korttien joukossa ovat esim. Jekaterina Semjonova Suomalais-ugrilaisesen koulun vararehtori, johtaja Anatoli Grigorjev Karjalan kongressista sekä Yliopistosta johtajat Liudmila Kulikovskaya ja Ilya Romanovich Shegelman.
Saimme jopa jokainen delegaation jäsen muistoksi komean parlamentin rapuilla otetun ryhmävalokuvan, jossa olemme yhdessä varapuhemiehen kanssa, joka tarjosi meille lounaan.
Paikkakunnan hyvin tuntevana oppaanamme toimi konsulaattimme johtaja Anna-Kaisa Heikkinen, joka tunnettiin kaikkialla ja on saanut paljon hyvää aikaiseksi tähän asti vuoden kestäneellä komennuksellaan. Eduskunnasta mukanamme oli kansainvälisen yksikön johtaja Katriina Kuusinen, jonka isän maaherra Matti Jaatisen kanssa olen ollut eduskunnassa.
Timo Kallin tytär oli energiateollisuuden edustajana ja lisäksi matkassamme oli ulkoministeriön sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakuntaliittojen edustajat. Yhteityötähän on monenlaista maittemme rajan yli. Kaikki kaikessa oli matkallamme Petroskoista kotoisin oleva Jouko Skinnarin eduskunta-avustaja Natalia Kylmänen, joka paljolti oli työstänyt monipuolisen tiiviin ohjelmamme ja jolle erityisesti saamme olla kiitollisia onnistuneesta matkastamme.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Petroskoi tärkeä yhteistyökaupunki
Meille kerrottiin Petroskoissa Karjalan tasavallan 50 hengen eduskuntalaitoksessa, että ei siellä juuri ole näkynyt suomalaisia parlamentaarikkoja, kun olimme Suomen eduskunnan Venäjän ystävyysryhmän vierailulla Karjalan eduskuntalaitoksessa. Eikä ihme, oma matkani Kankaanpäästä alkoi pyhäaamuna klo 6.40 linja-autolla Helsinkiin, sieltä lentäen Joensuuhun, josta linja-autolla reissattiin osin perin hyviäkin teitä perille maanantain puolella kello 1. Ei kovin moni lähde enää tällaisille matkoille.
Petroskoihin ei enää ole lentoja Suomesta vähäisen käyttäjämäärän vuoksi. Siksi sinne on kuljettava autolla Tohmajärven Niiralan kautta tai sitten junalla Pietarista. Nykyajan hektisesti elävälle ihmiselle se on liiaksi aikaavievää. Mutta kyllä siellä silti kannattaa käydä, itse olen vieraillut Itä-Karjalassa ja Petroskoissa vuosien saatossa useasti. Lukumäärää en ole laskenut, mutta ehkä kymmenkunta kertaa aina Petroskoin seurakuntaan tutustumassa.
Nytkin lenkillä pääsin pistäytymään uudella kirkolla, jossa tapasin uuden kirkkoherran parast´aikaa vessapyttyä asentamassa. Ihan totta! Kaikilla edellisilla kerroilla kirkkoherrana on ollut Viktor Grinevits. Uusi kirkko on seisonut valmiina jo ainakin kolme vuotta, avaamislupaa ei kuitenkaan ole saatu. Nyt uusi pappi on laittanut tuulemaan. Kirkkoon oli juuri saatu hänen hankkimansa kirkosta puuttuneet puupenkit ja näin kirkko on valmis otettavaksi käyttöön. Kun vielä kaupungin kanssa on luvattu asfantoida vuoteen 2013 mennessä viereinen katu, joka kirkon rakentamisluvan saamiseksi oli hätäpäissä luvattu suorittaa, on avaamislupa lopulta saatu. Syys-lokakuun vaihteessa tämä tapahtuu Inkerin kirkon vuosisataisjuhlan merkeissä. Näin Inkerin kirkon Petroskoin seurakunnan jumalanpalvelukset siirtyvät alkuperäisestä 1960-luvun alussa hankitusta omakotitalosta ja siitä laajennetusta kirkoksi muutetusta syrjäisestä rakennuksesta keskelle kaupunkia Lohijoen rannalle. Eteenpäin voidaan katsoa toiverikkaasti.
Niin muutenkin Petroskoi on vuosien varrella pessyt kasvojaan ja Karjalan pääkaupungissa pidetään yllä myös suomenkieltä ja lähialueyhteyksiä myös rajan yli Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Matkamme annista ja ystävällisestä kohtelustamme kerron toisessa blogissa enemmän.
Petroskoihin ei enää ole lentoja Suomesta vähäisen käyttäjämäärän vuoksi. Siksi sinne on kuljettava autolla Tohmajärven Niiralan kautta tai sitten junalla Pietarista. Nykyajan hektisesti elävälle ihmiselle se on liiaksi aikaavievää. Mutta kyllä siellä silti kannattaa käydä, itse olen vieraillut Itä-Karjalassa ja Petroskoissa vuosien saatossa useasti. Lukumäärää en ole laskenut, mutta ehkä kymmenkunta kertaa aina Petroskoin seurakuntaan tutustumassa.
Nytkin lenkillä pääsin pistäytymään uudella kirkolla, jossa tapasin uuden kirkkoherran parast´aikaa vessapyttyä asentamassa. Ihan totta! Kaikilla edellisilla kerroilla kirkkoherrana on ollut Viktor Grinevits. Uusi kirkko on seisonut valmiina jo ainakin kolme vuotta, avaamislupaa ei kuitenkaan ole saatu. Nyt uusi pappi on laittanut tuulemaan. Kirkkoon oli juuri saatu hänen hankkimansa kirkosta puuttuneet puupenkit ja näin kirkko on valmis otettavaksi käyttöön. Kun vielä kaupungin kanssa on luvattu asfantoida vuoteen 2013 mennessä viereinen katu, joka kirkon rakentamisluvan saamiseksi oli hätäpäissä luvattu suorittaa, on avaamislupa lopulta saatu. Syys-lokakuun vaihteessa tämä tapahtuu Inkerin kirkon vuosisataisjuhlan merkeissä. Näin Inkerin kirkon Petroskoin seurakunnan jumalanpalvelukset siirtyvät alkuperäisestä 1960-luvun alussa hankitusta omakotitalosta ja siitä laajennetusta kirkoksi muutetusta syrjäisestä rakennuksesta keskelle kaupunkia Lohijoen rannalle. Eteenpäin voidaan katsoa toiverikkaasti.
Niin muutenkin Petroskoi on vuosien varrella pessyt kasvojaan ja Karjalan pääkaupungissa pidetään yllä myös suomenkieltä ja lähialueyhteyksiä myös rajan yli Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Matkamme annista ja ystävällisestä kohtelustamme kerron toisessa blogissa enemmän.
lauantai 17. syyskuuta 2011
torstai 15. syyskuuta 2011
Hajaannusta yritetään puolueeseen
Jussi Halla-ahon sarkastisesta lausunnosta facebookissa nostettiin suuri haloo Suomen mediassa eilispäivänä. Jos joku muu olisi lausunut vastaavaa, ei kukaan olisi korviaan kropsauttanut, mutta Jussin osa on toista maata. Pieninkin kropaus tutkitaan ja siitä tehdään suurta julkisuutta.
Näin tässäkin tapauksessa. Samalla herkuteltiin niin vastustavien puolueiden kuin mediankin keskuudessa perussuomalaisten hajoamisella, jota keväästä asti on odotettu vesi kielellä.
Valtava olikin tiedotusvälineiden suuren joukon edustajien pettymys, kun kaksituntisen ryhmäkokouksen päätteeksi Timo Soini asteli kertomaan heille ryhmän yksimielisestä ratkaisusta, jonka myös Jussi Halla-aho hyväksyi kättä päälle lyönnillä Soinin kanssa. Jussi suljettiin pariksi viikoksi ryhmän toiminnasta varomattoman lausuntonsa vuoksi puhuttuaan sotilasjuntasta Kreikan velkakriisin mahdollisena ratkaisuna. Ja sillä siisti. Sen jälkeen Jussi on taas ryhmämme täysivaltainen jäsen.
Ryhmässä käytiin erittäin monipuolinen ja rakentava keskustelu, jossa pyrittiin pääsemään sopuratkaisuun ja se saatiinkin ilman ryhmää kahtia jakanutta äänestystä. Kaikki olimme erittäin tyytyväisiä tähän tulokseen, Gordionin solmu aukeni sopuisasti. Ja tästä eteenkin päin on edettävä muistaen, että maltti on valttia. Itse Jussikin on luvannut, ettei hänen kynästään enää synny vääriä mielikuvia herätteleviä kirjoituksia, itsekin hän oli hämmästynyt facebook-heittonsa herättämästä kohusta. Sehän oli tietysti vastustajan tarkoitusperäistä suurentelua ja heittoa perussuomalaisten mustaamiseksi ja hajottamiseksi. Ilmoittihan kannatuksensa pohjamudissa rypevän keskustapuolueenkin puoluesihteeri eilisitana odottavansa vielä ennen joulua olevansa suurimman oppositiopuolueen leivissä!
Näin tässäkin tapauksessa. Samalla herkuteltiin niin vastustavien puolueiden kuin mediankin keskuudessa perussuomalaisten hajoamisella, jota keväästä asti on odotettu vesi kielellä.
Valtava olikin tiedotusvälineiden suuren joukon edustajien pettymys, kun kaksituntisen ryhmäkokouksen päätteeksi Timo Soini asteli kertomaan heille ryhmän yksimielisestä ratkaisusta, jonka myös Jussi Halla-aho hyväksyi kättä päälle lyönnillä Soinin kanssa. Jussi suljettiin pariksi viikoksi ryhmän toiminnasta varomattoman lausuntonsa vuoksi puhuttuaan sotilasjuntasta Kreikan velkakriisin mahdollisena ratkaisuna. Ja sillä siisti. Sen jälkeen Jussi on taas ryhmämme täysivaltainen jäsen.
Ryhmässä käytiin erittäin monipuolinen ja rakentava keskustelu, jossa pyrittiin pääsemään sopuratkaisuun ja se saatiinkin ilman ryhmää kahtia jakanutta äänestystä. Kaikki olimme erittäin tyytyväisiä tähän tulokseen, Gordionin solmu aukeni sopuisasti. Ja tästä eteenkin päin on edettävä muistaen, että maltti on valttia. Itse Jussikin on luvannut, ettei hänen kynästään enää synny vääriä mielikuvia herätteleviä kirjoituksia, itsekin hän oli hämmästynyt facebook-heittonsa herättämästä kohusta. Sehän oli tietysti vastustajan tarkoitusperäistä suurentelua ja heittoa perussuomalaisten mustaamiseksi ja hajottamiseksi. Ilmoittihan kannatuksensa pohjamudissa rypevän keskustapuolueenkin puoluesihteeri eilisitana odottavansa vielä ennen joulua olevansa suurimman oppositiopuolueen leivissä!
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Liikuntapäivä
Kahdenkymmenenneljän vuoden jälkeen sain olla mukana eduskunnan liikuntapäivässä Pirkkolassa, jossa oli tarjolla monipuolisia liikuntamahdollisuuksia. Aamupäivä onnistui erinomaisesti eikä edes uhkaavaa sadettakaan saatu, vaikka koko menomatkankin satoi rankasti, perillä lopulta melkein rupesi aurinkokin paistamaan.
Ennen Pirkkolaan lähtöä eduskunnan päärappujen edessä puhemiehen avattua päivän oli opposition ja hallituksen välinen köydenveto, jossa puhemies sanoi ratkaistavan myös seuraavien vaalien voittajat. Olisko ne taas perussuomalaisia, kun voitimme kolmen vedon sarjan 2-1.
Alku näytti huolestuttavalta, kun meitä opposition edustajia ei ollut paikalla kuin kaksi Kike ja minä. Onneksi juuri alkuun mukaan ehtivät myös Mika Niikko ja Teuvo Hakkarainen. Voitimme eka vedon kovan taistelun jälkeen. Toisessa vedossa hallitus vaihtoi mukaan trialtonisti Pauli Kiurun ja voitto meni heille. Kolmanteen vetoon saatiin tilalleni eduskunnan kuopus Ville Vähämäki ja voitto tuli kotiin. Oppositiota edustimme siis pelkästään me perussuomalaiset, keskustan edustajat loistivat pelkästään poissaolollaan, me siis köydenvetokilpailun voittajina.
Pirkkolassa uinnin ja sauvakävelyn lisäksi oli oikein kilpailukin maastojuoksussa, jonka vanhoina hyvinä aikoina aina voitin. Nyt sarjoja oli yleinen ja yli 60-vuotiaat. Tässä vanhempienkin sarjassa jäin toiseksi keskustan Eero Reijosen jälkeen ajoin 14.10 ja 15.05 eli selvästi. Matka oli 3 km erittäin mäkisessä maastossa, keskiajakseni tuli siis 5 min/km.
Eduskunta-avustajani Jari KOskela juoksi itsensä yleisen sarjan neloseksi häviten yhdelle kansanedustajalle Pauli Kiurulle, mutta voittaen toisen kansanedustajan Kari Uotilan niukasti.
Kyllä kansanedustajatkin tarvitsevat myös ruumiinliikuntaa, mukana päivän kuntoiluissa oli useitakin edustajia ja runsaasti myös talon muuta henkilökuntaa.
Ennen Pirkkolaan lähtöä eduskunnan päärappujen edessä puhemiehen avattua päivän oli opposition ja hallituksen välinen köydenveto, jossa puhemies sanoi ratkaistavan myös seuraavien vaalien voittajat. Olisko ne taas perussuomalaisia, kun voitimme kolmen vedon sarjan 2-1.
Alku näytti huolestuttavalta, kun meitä opposition edustajia ei ollut paikalla kuin kaksi Kike ja minä. Onneksi juuri alkuun mukaan ehtivät myös Mika Niikko ja Teuvo Hakkarainen. Voitimme eka vedon kovan taistelun jälkeen. Toisessa vedossa hallitus vaihtoi mukaan trialtonisti Pauli Kiurun ja voitto meni heille. Kolmanteen vetoon saatiin tilalleni eduskunnan kuopus Ville Vähämäki ja voitto tuli kotiin. Oppositiota edustimme siis pelkästään me perussuomalaiset, keskustan edustajat loistivat pelkästään poissaolollaan, me siis köydenvetokilpailun voittajina.
Pirkkolassa uinnin ja sauvakävelyn lisäksi oli oikein kilpailukin maastojuoksussa, jonka vanhoina hyvinä aikoina aina voitin. Nyt sarjoja oli yleinen ja yli 60-vuotiaat. Tässä vanhempienkin sarjassa jäin toiseksi keskustan Eero Reijosen jälkeen ajoin 14.10 ja 15.05 eli selvästi. Matka oli 3 km erittäin mäkisessä maastossa, keskiajakseni tuli siis 5 min/km.
Eduskunta-avustajani Jari KOskela juoksi itsensä yleisen sarjan neloseksi häviten yhdelle kansanedustajalle Pauli Kiurulle, mutta voittaen toisen kansanedustajan Kari Uotilan niukasti.
Kyllä kansanedustajatkin tarvitsevat myös ruumiinliikuntaa, mukana päivän kuntoiluissa oli useitakin edustajia ja runsaasti myös talon muuta henkilökuntaa.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Hallituspaikoistako romutetaan kansanvaltaa
Sadan vuodenkaan jälkeenkään ei Suomi ole kypsynyt toteuttamaan täyttä demokratiaa vaalilain uudistamisessa. Perustuslakiin tulee maininta Suomen kuulumisesta Euroopan unioniin ja samalla supistetaan presidentin oikeuksia. Nämä asiat tulivat esiin eduskunnan istunnossa, kun lepääämässä olleita lakiesityksiä lähetettiin valiokuntakäsittelyn kautta eduskunnan päätettäviksi.
Täysin käsittämätöntä on edellisen eduskunnan hyväksymän perustuslaillisen käsittelyn johdosta uuden eduskunnan käsittelyyn tulleen vaalilain kohtalo. Yhteisesti edellinen eduskunta päätti lopultakin satavuotisen näennäisdemokraattisen hallintojärjestelmämme saattamisen tosi demokrattiiseksi vaalilain osalta. Päätettiin laskea kaikki maan äänet yhteen jokaisen puolueen kohdalta ja jakaa eduskuntapaikat sen mukaisesti. Näin toteutettaisiin lopultakin perustuslain henki jokaisen äänen samanarvoisuudesta.
Nyt kuitenki nimessäänkin demokratiaan vannovian sosialidemokraattien toimesta hallitusohjelmaan on otettu vaatimus tämän lakiesityksen hylkäämisestä ja vain näennäisuudistusten tekemisestä Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistämällä. Käsittämättömintä on, kun hallituspaikat ovat niin mieluisia, että kaikki neljä pienintä hallituspuoluetta, jotka hyväksyivät uudistuksen viime eduskunnassa, ovat kääntäneet selkänsä ja ovat sen nyt hylkäämässä jopa oman etunsa vastaisesti vesittämällä täyden demokratian toteutumisen.
Perustuslain uudistamisessa puolestaan viedään läpi jo edellisen hallituksen hyväksymä maininta Suomen kuulumisesta Euroopan unioniin ja presidentin valtaoikeuksien edelleen supistamisesta. Näin vaikka ei edes EU edellytä tätä mainintaa ja presidentin osalta hän on nyt suoraan kansan valitsema vaalissa, jossa äänestysvilkkaus on ylivoimaisesti suurin. Puoluejohtajat haluavatkin näin supistaa kansanvaltaa omien valtapyyteittensä alttarille. Ja tässäkin esim. vasemmistoliitto on hallituspaikasta myynyt aiemman kantansa, tosin uusi vasenryhmä on meidän perussuomalaisten kanssa edellisessäkin eduskunnassa esittämiensä mielipiteiden takana ajaen preisdentin valtaoikeuksien säilyttämistä ja EU-maininnan jättämistä pois perustuslaista. Peräti kymmenen perussuomalaista käytti puheenvuoron.
Täysin käsittämätöntä on edellisen eduskunnan hyväksymän perustuslaillisen käsittelyn johdosta uuden eduskunnan käsittelyyn tulleen vaalilain kohtalo. Yhteisesti edellinen eduskunta päätti lopultakin satavuotisen näennäisdemokraattisen hallintojärjestelmämme saattamisen tosi demokrattiiseksi vaalilain osalta. Päätettiin laskea kaikki maan äänet yhteen jokaisen puolueen kohdalta ja jakaa eduskuntapaikat sen mukaisesti. Näin toteutettaisiin lopultakin perustuslain henki jokaisen äänen samanarvoisuudesta.
Nyt kuitenki nimessäänkin demokratiaan vannovian sosialidemokraattien toimesta hallitusohjelmaan on otettu vaatimus tämän lakiesityksen hylkäämisestä ja vain näennäisuudistusten tekemisestä Itä-Suomen vaalipiirejä yhdistämällä. Käsittämättömintä on, kun hallituspaikat ovat niin mieluisia, että kaikki neljä pienintä hallituspuoluetta, jotka hyväksyivät uudistuksen viime eduskunnassa, ovat kääntäneet selkänsä ja ovat sen nyt hylkäämässä jopa oman etunsa vastaisesti vesittämällä täyden demokratian toteutumisen.
Perustuslain uudistamisessa puolestaan viedään läpi jo edellisen hallituksen hyväksymä maininta Suomen kuulumisesta Euroopan unioniin ja presidentin valtaoikeuksien edelleen supistamisesta. Näin vaikka ei edes EU edellytä tätä mainintaa ja presidentin osalta hän on nyt suoraan kansan valitsema vaalissa, jossa äänestysvilkkaus on ylivoimaisesti suurin. Puoluejohtajat haluavatkin näin supistaa kansanvaltaa omien valtapyyteittensä alttarille. Ja tässäkin esim. vasemmistoliitto on hallituspaikasta myynyt aiemman kantansa, tosin uusi vasenryhmä on meidän perussuomalaisten kanssa edellisessäkin eduskunnassa esittämiensä mielipiteiden takana ajaen preisdentin valtaoikeuksien säilyttämistä ja EU-maininnan jättämistä pois perustuslaista. Peräti kymmenen perussuomalaista käytti puheenvuoron.
maanantai 12. syyskuuta 2011
Puhuminen sittenkin vaikenemista parempi
Kultaomenia hopeamaljassa ovat oikeat sanat sanottu aikanaan. Tämä oli myös sunnuntain pää-aihe pitäessäni messun Jämijärven kirkossa. Päivän kaikki tekstit todella ohjaavat oikeaan puhumiseen: kieli on pieni jäsen, joka voi kerskua suurilla asioilla. Siitä lähtee kiitos ja kirous, näin ei saa olla.
Kristillisen uskomme ydintä ei oikein ollut ymmärtänyt se Laatokan Valamon munkki, jonka hautakiveä esitetään turisteille. Hän teki kolmen normaalin munkkilupauksen lisäksi vielä neljännen luvaten olla puhumatta sanakaan jäljellä olevan elämänsä aikana eikä hän sitten elämänsä viidentoista viimeisen vuoden aikana sanonut sanaakaan. Hän ei varmasti rikkonut turhan puhumisen kieltoa, mutta unohti mitalin toisen puolen: olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata. Meidän tulisikin opettaa ja neuvoa toinen toistamme kaikessa viisaudessa ja kaiken, minkä teemme sanalla tai työllä tehkäämme Herran Jeesuksen nimessä.
Vanha viisas Sokrateskin opetti luokseen tulleelle yhteisestä ystävästä mielenkiintoisia asioita kertoa halunnutta kehoittaen siivilöimään asian kolmen kokeen läpi: onko asia varmasti totta, onko se jotain hyvää, onko välttämätöntä kertoa se. Kun asia ei läpäissyt ainoatakaan siivilää, sanoi Sokrates: No niin, älkäämme vaivatko itseämme koko asialla.
Jeesus kehoittaakin tekämään puun hyväksi, koska hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta hyvää. Sydämen muutos on avainasemassa. Ja sydämemme voi muuttaa vain Hän, joka ei Häntä herjattaessa herjannut takaisin ja joka rukoili ristiinnaulitsijoittensakin puolesta. Hän Vapahtajamme voi pehmittää kivisen sydämemme ja näin uudistaa myös puheemmekin. Tässä elävässä toivossa meitä ei sitten kerran vedetä tuomiolle turhista sanoistamme!
Kristillisen uskomme ydintä ei oikein ollut ymmärtänyt se Laatokan Valamon munkki, jonka hautakiveä esitetään turisteille. Hän teki kolmen normaalin munkkilupauksen lisäksi vielä neljännen luvaten olla puhumatta sanakaan jäljellä olevan elämänsä aikana eikä hän sitten elämänsä viidentoista viimeisen vuoden aikana sanonut sanaakaan. Hän ei varmasti rikkonut turhan puhumisen kieltoa, mutta unohti mitalin toisen puolen: olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata. Meidän tulisikin opettaa ja neuvoa toinen toistamme kaikessa viisaudessa ja kaiken, minkä teemme sanalla tai työllä tehkäämme Herran Jeesuksen nimessä.
Vanha viisas Sokrateskin opetti luokseen tulleelle yhteisestä ystävästä mielenkiintoisia asioita kertoa halunnutta kehoittaen siivilöimään asian kolmen kokeen läpi: onko asia varmasti totta, onko se jotain hyvää, onko välttämätöntä kertoa se. Kun asia ei läpäissyt ainoatakaan siivilää, sanoi Sokrates: No niin, älkäämme vaivatko itseämme koko asialla.
Jeesus kehoittaakin tekämään puun hyväksi, koska hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta hyvää. Sydämen muutos on avainasemassa. Ja sydämemme voi muuttaa vain Hän, joka ei Häntä herjattaessa herjannut takaisin ja joka rukoili ristiinnaulitsijoittensakin puolesta. Hän Vapahtajamme voi pehmittää kivisen sydämemme ja näin uudistaa myös puheemmekin. Tässä elävässä toivossa meitä ei sitten kerran vedetä tuomiolle turhista sanoistamme!
lauantai 10. syyskuuta 2011
Esko Myllymäki in memoriam
Hyvä ystävä ja suuren vaalityön tehnyt Esko Myllymäki nukkui pois yllättäen elokuun viimeisenä päivä keskiviikkona, ehdin kuitenkin nähdä hänet maanantaina jo hyvin heikossa kunnassa terveyskeskuksen vuodeosastolla.
Juhannuksesta lähtien Esko rupesi tuntemaan voimattomuutta, lääkereiden apu ei auttanut, mitään syytä ei löytynyt. Jonain torstaina - kun en vielä tiennyt Eskon huonoutta - ihmettelin hänelle, että mikset tule toripöytiemme luo, kun hän istui vain lähellä autoaan esiintymislavan vieruspenkillä. Ei mitenkään voinut uskoa, että aina niin hyvävoimainen ja hyväntuullinen Esko olisi voinut niin lyhyessä ajassa tulla todella heikoksi. Mutta vakava sairaus runtelee vahvankin miehen, sairaus löytyi vasta sairaalassa vajaan pari viikkoa ennen tapahtunutta kuolemaa, mitään ei enää ollut tehtävissä, sairaus on niin salakavala, ei anna merkkejä aikaisemmin eikä ole helposti todettavissa, jotta voitaisiin ryhtyä parannustoimiin.
Esko on kotoisin Pomarkun Ojakorven Jauhoperältä, jossa hän edelleen omistaa maatilan, jonka maille hän on hankkinut luvan omalle hautausmaalle, jonka puolestaan olen saanut käydä vihkimässä ja jonne on jo haudattu Eskoa 30 vuotta nuorempana kuollut Henry-poika. Esko oli täyttänyt 76 vuotta eli oli kyllä jo raamatullisessa iässä: Teidän elinpäivänne ovat 70 vuotta tai enintään 80 vuotta, mutta silti hänen poismenonsa tuntui liian varhaiselta ja kovin äkilliseltä, jota meidän hänen läheisimpiensä puolison Mailin ja lasten Mirvan, Charlesin ja Helenan perheineen sekä meidän laajan ystäväpiirin on niin perin vaikeaa ymmärtää.
Esko sai toimia eläkkeelle siirtymiseensä asti ammattikoulun talonmiehenä. Oman talon hän pystytti Venesjärvelle, jossa hänellä ennestään oli jo kesämökki saaressa. Ammattikoulun vierestä hän aikoinaan hankki ns. Ristilän talon, jossa nyt Charles asustaa vaimoineen ja juuri syntyneen lapsensa kanssa, jonkakoko perhekunnan nuorimman Esko kuitenkin ehti parikin kertaa nähdä ja iloita hänestä.
Tori-isäntänä ja sahan ja yksirivisen haitarin selän takana soittajana hän oli tunnettu ja pidetty vierailija eri tilaisuuksissa huumorimiehenä. Itse jäin syvään kiitollisuuden velkaan, viimeksi vaalikierrokselta, monissa tori- ja muissa ulkoilmatilaisuuksissa hän oli mukana Maili-rouvan avustaessa makkaroiden jakamisessa.
Tänään saimme siunata Eskon. Veisaamamme virsi 373 kuvastaa hyvin hänen uskoaan, josta hän aina oli altis puhumaankin: Jeesus, kuule rukoukset köyhän kurjan syntisen, heikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen, kaipuu kasvaa sydämessä taivaan kotiin ihanaan, Jeesus, milloin pääsen sinne harppuani soittamaan. Nyt Esko on sinne päässyt - perille - kovien viimeisten päivien kivuistakin vapaaksi. Hyvää siunattua matkaa saamme Hänelle toivottaa!
Juhannuksesta lähtien Esko rupesi tuntemaan voimattomuutta, lääkereiden apu ei auttanut, mitään syytä ei löytynyt. Jonain torstaina - kun en vielä tiennyt Eskon huonoutta - ihmettelin hänelle, että mikset tule toripöytiemme luo, kun hän istui vain lähellä autoaan esiintymislavan vieruspenkillä. Ei mitenkään voinut uskoa, että aina niin hyvävoimainen ja hyväntuullinen Esko olisi voinut niin lyhyessä ajassa tulla todella heikoksi. Mutta vakava sairaus runtelee vahvankin miehen, sairaus löytyi vasta sairaalassa vajaan pari viikkoa ennen tapahtunutta kuolemaa, mitään ei enää ollut tehtävissä, sairaus on niin salakavala, ei anna merkkejä aikaisemmin eikä ole helposti todettavissa, jotta voitaisiin ryhtyä parannustoimiin.
Esko on kotoisin Pomarkun Ojakorven Jauhoperältä, jossa hän edelleen omistaa maatilan, jonka maille hän on hankkinut luvan omalle hautausmaalle, jonka puolestaan olen saanut käydä vihkimässä ja jonne on jo haudattu Eskoa 30 vuotta nuorempana kuollut Henry-poika. Esko oli täyttänyt 76 vuotta eli oli kyllä jo raamatullisessa iässä: Teidän elinpäivänne ovat 70 vuotta tai enintään 80 vuotta, mutta silti hänen poismenonsa tuntui liian varhaiselta ja kovin äkilliseltä, jota meidän hänen läheisimpiensä puolison Mailin ja lasten Mirvan, Charlesin ja Helenan perheineen sekä meidän laajan ystäväpiirin on niin perin vaikeaa ymmärtää.
Esko sai toimia eläkkeelle siirtymiseensä asti ammattikoulun talonmiehenä. Oman talon hän pystytti Venesjärvelle, jossa hänellä ennestään oli jo kesämökki saaressa. Ammattikoulun vierestä hän aikoinaan hankki ns. Ristilän talon, jossa nyt Charles asustaa vaimoineen ja juuri syntyneen lapsensa kanssa, jonkakoko perhekunnan nuorimman Esko kuitenkin ehti parikin kertaa nähdä ja iloita hänestä.
Tori-isäntänä ja sahan ja yksirivisen haitarin selän takana soittajana hän oli tunnettu ja pidetty vierailija eri tilaisuuksissa huumorimiehenä. Itse jäin syvään kiitollisuuden velkaan, viimeksi vaalikierrokselta, monissa tori- ja muissa ulkoilmatilaisuuksissa hän oli mukana Maili-rouvan avustaessa makkaroiden jakamisessa.
Tänään saimme siunata Eskon. Veisaamamme virsi 373 kuvastaa hyvin hänen uskoaan, josta hän aina oli altis puhumaankin: Jeesus, kuule rukoukset köyhän kurjan syntisen, heikoimmatkin huokaukset ahdistetun sydämen, kaipuu kasvaa sydämessä taivaan kotiin ihanaan, Jeesus, milloin pääsen sinne harppuani soittamaan. Nyt Esko on sinne päässyt - perille - kovien viimeisten päivien kivuistakin vapaaksi. Hyvää siunattua matkaa saamme Hänelle toivottaa!
perjantai 9. syyskuuta 2011
Ensimmäinen viikko putkessa
Työntäyteisen syyskauden aloitusviikko oli heti täynnä toimintaa, niin itse eduskunnassa kuin myös oheisohjemissa, kun oltiin katsomassa Kaurismäen uutta elokuvaa ja myös Suomi-Ruotsi-maaottelun eka päivää.
No niin: eduskunnan syksyn ensimmäinen viikko pähkinänkuoreen. Eka päivästä tiistaista jo kerroinkin omana blogina. Viikon jokaiselle eduskuntatyöpäivälle riitti istuntoja ja niin näyttää jatkuvan koko syksyn ajan, koska aikatauluissa olemme kuukauden myöhässä johtuen eduskuntavaalien turhasta siirtämisestä entisestä käytännöstä kuukautta myöhäisemmäksi. Myös hallitusneuvottelut kestivät totuttua kauemmin kuten hyvin muistamme saamamme JYTKYn johdosta.
Keskiviikon istunnossa oli lähetekeskustelussa oikeuskanslerin kertomus. Aina ennen istuntoa on puhemiesneuvosto ja sen jälkeen vielä meidän kolmen puhemiehen kokous. Kauden aluksi oli puhemiehien käytettävä runsauden sarvea myönnnettäviä ulkomaan opintomatkoja hyväksyessämme, yhden päätöksen osalta jääväsin itseni, kun Venäjän ystävyysryhmässä olen menossa ehkä kymmmenettä kertaa Petroskoihin, johon aiemmin olen järjestänyt useita turistimatkoja inkeriläisveljeskirkkoomme tutustumaan.
Torstain pitäisi olla toivoa täynnä, mutta sitä ei ollut liiemmin esittää pääministerillä hänen tiedottaessaan ajankohtaisesta taloustilanteesta, josta myös olen tehnyt erillisen blogin. Koko eduskuntakauden ensimmäinen kyselytunti vietiin läpi 1. varapuhemies Pekka Ravin johdolla. Suurin oppositiopuolue eli perussuomalaiset saa aina esittää ensimmäisen kysymyksen, ryhmäpuheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner puuttui tuloerojen repeämiseen, josta keskusteltiinkin puolisen tuntia. Toinen oppositiopuolue keskusta kysyi kuntauudistuksesta ja sen lisäksi neljä suurinta hallituspuoluetta ehtivät nipin napin esittämään kysymyksen, joista ei saatu aika keskustelulle, vain ministerien vastaukselle, kaikki ministerit olivatkin kiitettävästi paikalla. Moni edustaja valitti sitä, ettei päässyt tekemään jatkokysymyksiä, mutta televisioinnin johdosta aika on rajallinen, vain yhden tunnin mittainen.
Torstai on myös ryhmäkokousten päivä. Ensimmäistä kertaa saimme kokoustaa omassa meitä varten valmistuneessa uudessa ryhmähuoneessa, johon 39 edustajalle oli saatu istuinpaikat, entiseen ryhmähuoneeseen mahtuikin vain viisi kansanedustajaa. Ilmassa oli juhlan tuntua ja niin saimme nauttia oikein täytekakkukahvit ja keskustella vilkkaasti monista mieliämme koskettavista kysymyksistä myös eduskunnan työjärjestysten osalta.
Illalla tennispalatsissa Kaurismäen Le Havre oli koskettava kertomus pakolaispojasta ja häntä auttaneesta ranskalaismiehestä ja koko korttelin yhtymisestä pojan suojelemiseen poliisivoimia vastaan ja lopulta jopa poliisipäällikön asettummisesta pojan puolelle, jotta poika saatiin salakuljetettua turvaan Ranskasta Englantiin. Vaikka en olekaan edes elokuvaharrastaja saati mikään fani, niin elokuva oli katsottava järkyttävänä tarinana ja luonnikkaina osasuorituksina, joskin raittiusmiestä vähän häiritsi jatkuva tupakointi, eikö ilman nikotiiniakin voisi elää.
Perjantaina sitten olikin kaksi lyhyttä istuntoa, ensimmäisessä laitettiin pöydälle Itävallan ja Suomen verosopimusta koskeva mietintö, toisessa oli sen I käsittely. Lain hyväksymisellä on kiireinen aikataulu. Itävallan presidentti muuten vieraili lehterillä eduskunnassa kyselytunnin aikana, isäntänä puhemies Heinäluoma, siksi Ravi johti puhetta kyselytunnilla. Illalla Suomi-Ruotsi-maaottelussa vip-tiloissa sai tavata monia tuttuja alkaen Jukka Uunilasta, Lasse Virenistä ja Lauri Tarastista. Tuli vain lyhyt yöuni, kun klo 22 jälkeen lähdettiin Hesasta ja lauantaiaamuna alkoi siunaus jo kello 9. Muutenkin tahtoo aika käydä kortille tai yksinkertaisesti loppua, kaikkea tarvittavaa ei ehdi mitenkään!
No niin: eduskunnan syksyn ensimmäinen viikko pähkinänkuoreen. Eka päivästä tiistaista jo kerroinkin omana blogina. Viikon jokaiselle eduskuntatyöpäivälle riitti istuntoja ja niin näyttää jatkuvan koko syksyn ajan, koska aikatauluissa olemme kuukauden myöhässä johtuen eduskuntavaalien turhasta siirtämisestä entisestä käytännöstä kuukautta myöhäisemmäksi. Myös hallitusneuvottelut kestivät totuttua kauemmin kuten hyvin muistamme saamamme JYTKYn johdosta.
Keskiviikon istunnossa oli lähetekeskustelussa oikeuskanslerin kertomus. Aina ennen istuntoa on puhemiesneuvosto ja sen jälkeen vielä meidän kolmen puhemiehen kokous. Kauden aluksi oli puhemiehien käytettävä runsauden sarvea myönnnettäviä ulkomaan opintomatkoja hyväksyessämme, yhden päätöksen osalta jääväsin itseni, kun Venäjän ystävyysryhmässä olen menossa ehkä kymmmenettä kertaa Petroskoihin, johon aiemmin olen järjestänyt useita turistimatkoja inkeriläisveljeskirkkoomme tutustumaan.
Torstain pitäisi olla toivoa täynnä, mutta sitä ei ollut liiemmin esittää pääministerillä hänen tiedottaessaan ajankohtaisesta taloustilanteesta, josta myös olen tehnyt erillisen blogin. Koko eduskuntakauden ensimmäinen kyselytunti vietiin läpi 1. varapuhemies Pekka Ravin johdolla. Suurin oppositiopuolue eli perussuomalaiset saa aina esittää ensimmäisen kysymyksen, ryhmäpuheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner puuttui tuloerojen repeämiseen, josta keskusteltiinkin puolisen tuntia. Toinen oppositiopuolue keskusta kysyi kuntauudistuksesta ja sen lisäksi neljä suurinta hallituspuoluetta ehtivät nipin napin esittämään kysymyksen, joista ei saatu aika keskustelulle, vain ministerien vastaukselle, kaikki ministerit olivatkin kiitettävästi paikalla. Moni edustaja valitti sitä, ettei päässyt tekemään jatkokysymyksiä, mutta televisioinnin johdosta aika on rajallinen, vain yhden tunnin mittainen.
Torstai on myös ryhmäkokousten päivä. Ensimmäistä kertaa saimme kokoustaa omassa meitä varten valmistuneessa uudessa ryhmähuoneessa, johon 39 edustajalle oli saatu istuinpaikat, entiseen ryhmähuoneeseen mahtuikin vain viisi kansanedustajaa. Ilmassa oli juhlan tuntua ja niin saimme nauttia oikein täytekakkukahvit ja keskustella vilkkaasti monista mieliämme koskettavista kysymyksistä myös eduskunnan työjärjestysten osalta.
Illalla tennispalatsissa Kaurismäen Le Havre oli koskettava kertomus pakolaispojasta ja häntä auttaneesta ranskalaismiehestä ja koko korttelin yhtymisestä pojan suojelemiseen poliisivoimia vastaan ja lopulta jopa poliisipäällikön asettummisesta pojan puolelle, jotta poika saatiin salakuljetettua turvaan Ranskasta Englantiin. Vaikka en olekaan edes elokuvaharrastaja saati mikään fani, niin elokuva oli katsottava järkyttävänä tarinana ja luonnikkaina osasuorituksina, joskin raittiusmiestä vähän häiritsi jatkuva tupakointi, eikö ilman nikotiiniakin voisi elää.
Perjantaina sitten olikin kaksi lyhyttä istuntoa, ensimmäisessä laitettiin pöydälle Itävallan ja Suomen verosopimusta koskeva mietintö, toisessa oli sen I käsittely. Lain hyväksymisellä on kiireinen aikataulu. Itävallan presidentti muuten vieraili lehterillä eduskunnassa kyselytunnin aikana, isäntänä puhemies Heinäluoma, siksi Ravi johti puhetta kyselytunnilla. Illalla Suomi-Ruotsi-maaottelussa vip-tiloissa sai tavata monia tuttuja alkaen Jukka Uunilasta, Lasse Virenistä ja Lauri Tarastista. Tuli vain lyhyt yöuni, kun klo 22 jälkeen lähdettiin Hesasta ja lauantaiaamuna alkoi siunaus jo kello 9. Muutenkin tahtoo aika käydä kortille tai yksinkertaisesti loppua, kaikkea tarvittavaa ei ehdi mitenkään!
torstai 8. syyskuuta 2011
Miten päästään talousahdingosta
Syysistuntokauden aluksi päämisteriltä oli hieno ele tuoda eduskuntaan tiedonanto vallitsevasta taloustilanteesta kaikkien, myös oppositiopuolueiden keskusteltavaksi. Mutta mitään valoa talousvaikeuksiin ei puheesta löytynyt, sitä vanhaa EU-mössöä vaan. Jyrki jatkaa vain EU-uskovaisuutta, hän pelkää EU:n yhtenäisyyden hajoamista, mikä vaikeuttaisi hänen mielestään etenkin pienempien maiden asemaa.
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa ryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner puolestaa totesi, ettemme suinkaan iloitse oikeassa olemisestamme, kun olemme sanoneet, ettei EU-maiden velkojen takaaminen ole oikea lääke kriisin hoitoon. Päinvastoin koko EU-alue on tullut entistä pahemmin vedetyksi mukaan taloutensa huonosti hoitaneiden maiden aiheuttamaan sotkuun.
Sekä Kreikan että koko Euroopan talouden kannalta olisi alusta lähien ollut parempi, että maan olisi joutunut velkajärjestelyyn. Sijoittajien vastuut olisivat toteutuneet aidosti, mutta nyt lykkääminen vain pahentaa koko ajan vääjäämättömästi tilannetta.
Suomen osallistuminen tukipaketteihin ei estä kriisiä, mutta lisää veronmaksajiemme tappioita. Kun kaiken lisäksi pyritään järjestelmään, jossa päätöksiä tehdään määräenemmistöillä, on entistä lujemmin pidettävä kiinni itsenäisestä päätösvallastamme, jottemme selkokielellä sanottuna joudu maksamaan Italian, Espanjan sekä Ranskan ja Saksan pankkitukia kun väliaikaisia pankkitukia ollaan muuttamassa pysyviksi EVM:n (pysyvä valkausmekanismi) avulla.
Omasta kassastamme häviää vuosittain miljardittain rahaa harmaan talouden hämähäkinverkkoihin. Järeillä torjuntatoimilla voidaan taittaa maamme pahaa velkaantumiskehitystä.
Myös jopa valtiosihteeri Raimo Sailaksenkin mukaan valtion budjetista löytyy löysää rahaa esim. yritystukien osalta. Perussuomalaisten laatimassa varjobudjetissa tulemme esittämään lisää talouden tasapainottamiskeinoja, joita leikkauksia ja veronkorotuksia ei suinkaan tehdä heikompiosaisten kustannuksella.
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa ryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner puolestaa totesi, ettemme suinkaan iloitse oikeassa olemisestamme, kun olemme sanoneet, ettei EU-maiden velkojen takaaminen ole oikea lääke kriisin hoitoon. Päinvastoin koko EU-alue on tullut entistä pahemmin vedetyksi mukaan taloutensa huonosti hoitaneiden maiden aiheuttamaan sotkuun.
Sekä Kreikan että koko Euroopan talouden kannalta olisi alusta lähien ollut parempi, että maan olisi joutunut velkajärjestelyyn. Sijoittajien vastuut olisivat toteutuneet aidosti, mutta nyt lykkääminen vain pahentaa koko ajan vääjäämättömästi tilannetta.
Suomen osallistuminen tukipaketteihin ei estä kriisiä, mutta lisää veronmaksajiemme tappioita. Kun kaiken lisäksi pyritään järjestelmään, jossa päätöksiä tehdään määräenemmistöillä, on entistä lujemmin pidettävä kiinni itsenäisestä päätösvallastamme, jottemme selkokielellä sanottuna joudu maksamaan Italian, Espanjan sekä Ranskan ja Saksan pankkitukia kun väliaikaisia pankkitukia ollaan muuttamassa pysyviksi EVM:n (pysyvä valkausmekanismi) avulla.
Omasta kassastamme häviää vuosittain miljardittain rahaa harmaan talouden hämähäkinverkkoihin. Järeillä torjuntatoimilla voidaan taittaa maamme pahaa velkaantumiskehitystä.
Myös jopa valtiosihteeri Raimo Sailaksenkin mukaan valtion budjetista löytyy löysää rahaa esim. yritystukien osalta. Perussuomalaisten laatimassa varjobudjetissa tulemme esittämään lisää talouden tasapainottamiskeinoja, joita leikkauksia ja veronkorotuksia ei suinkaan tehdä heikompiosaisten kustannuksella.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Ei enää Kreikan paketteja
Timo Soinin sanoin lopetetaan jo tämä hömpötys. Jokainen tietää, että nyt kun Kreikkaan ollaan antamassa lisälainaa 109 miljardia, se menee Kankkulan kaivoon. Eikä Timo ja me muut perussuomalaiset ole tässä mielipiteessämme enää yksin, hallitus sen sijaan pitää lujasti kiinni myös uusista Kreikan lainoista, joille sitten mukamas ollaan vaatimassa takuita.
Edellisestä Kreikan lainapaketista Suomen osuus on 1.480 miljoonaan, josta on jo maksettu 890 miljoonaan. Uuden lainapaketin jälkeen yhteislainojemme määrä nousee ainakin kolmeen miljardiin, josta siis vasta tästä jälkimmäisestä ollaan vaatimassa takuita, joka Kreikan kanssa neuvottelun jälkeen olisi ollut ehkä noin viidesosa lainan määrästä eli 200 miljoonaan euroa. Ja kuten hyvin tiedämme, nämäkin lainatakuut ovat kovassa vastatuulessa ja aiheuttaneet vain kovaa melua ja vastustusta koko EU:ssa.
Niinpä olisi etsittävä muita ulospääsyteitä koko Kreikan talouden korjaamisessa. Viisainta olisi Kreikan erottaminen eurosta, jota Timo Soini vaati jo heti ennen ensimmäisienkään lainojen myöntämistä. Tähän kuoroon yhtyvät tänään yhä useammat asiantuntijat kuten Helsingin yliopiston kansataloustieteen professori Vesa Kanniainen. Myös monet lehdet pääkirjoituksissaan tyrmäävät kokonaan Kreikan jatkorahoittamisen, jota kantaa on lisännyt itse Kreikan yliolkainen suhtautuminen asetettuihin talouden korjaamistoimenpiteisiin.
Kreikka on laiminlyönyt lähes kaikki velvoitteensa: budjettivajetta ei ole supistettu, elinkeinovapautta ei ole lisätty, virkamiesten palkkoja ei ole laskettu, verotusjärjestelmää ei ole korjattu, julkishallintoa ei ole supistettu. Ottakoon sen tähden Kreikka nyt drakmansa takaisin ja järjestäköön taloutensa kuntoon devalvaatioin kuten Suomessakin aikanaan on tehty. Kieltäähän jo EU:n perussäännöskin muiden EU-maiden taloudellisen avustamisen.
Edellisestä Kreikan lainapaketista Suomen osuus on 1.480 miljoonaan, josta on jo maksettu 890 miljoonaan. Uuden lainapaketin jälkeen yhteislainojemme määrä nousee ainakin kolmeen miljardiin, josta siis vasta tästä jälkimmäisestä ollaan vaatimassa takuita, joka Kreikan kanssa neuvottelun jälkeen olisi ollut ehkä noin viidesosa lainan määrästä eli 200 miljoonaan euroa. Ja kuten hyvin tiedämme, nämäkin lainatakuut ovat kovassa vastatuulessa ja aiheuttaneet vain kovaa melua ja vastustusta koko EU:ssa.
Niinpä olisi etsittävä muita ulospääsyteitä koko Kreikan talouden korjaamisessa. Viisainta olisi Kreikan erottaminen eurosta, jota Timo Soini vaati jo heti ennen ensimmäisienkään lainojen myöntämistä. Tähän kuoroon yhtyvät tänään yhä useammat asiantuntijat kuten Helsingin yliopiston kansataloustieteen professori Vesa Kanniainen. Myös monet lehdet pääkirjoituksissaan tyrmäävät kokonaan Kreikan jatkorahoittamisen, jota kantaa on lisännyt itse Kreikan yliolkainen suhtautuminen asetettuihin talouden korjaamistoimenpiteisiin.
Kreikka on laiminlyönyt lähes kaikki velvoitteensa: budjettivajetta ei ole supistettu, elinkeinovapautta ei ole lisätty, virkamiesten palkkoja ei ole laskettu, verotusjärjestelmää ei ole korjattu, julkishallintoa ei ole supistettu. Ottakoon sen tähden Kreikka nyt drakmansa takaisin ja järjestäköön taloutensa kuntoon devalvaatioin kuten Suomessakin aikanaan on tehty. Kieltäähän jo EU:n perussäännöskin muiden EU-maiden taloudellisen avustamisen.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Eduskunnan syysistontokauden ensimmäinen päivä
Värikäs ja työntäyteinen eduskunnan syysistuntokausi alkoi totutuin merkein, pyöritystä tulee riittämään syksyn mittaan hallituksen ja opposition välillä. Oppositiossa keskusta yrittää haastaa perussuomalaisia ja suistaa meitä johtavan oppositiopuolueen paikalta, turha vaiva muuten. Siitäkin huolimatta että keskusta tekee ensimmäisen välikysymyksen kunta-asioista, väittämälää palveluiden saamisen vaikeutuvan pienimmillä paikkakunnilla, vaikka kuntauudistuksen päinvastaisena tarkoituksena on niiden tarjoamisen säilyttäminen edelleen köyhimmilläkin alueilla.
Omana mieluisena tehtäväni oli olla avaamassa luontokuvaajien valokuvanäyttelyn eduskunnan kirjastossa. Mukana on kankaanpääläislähtöinen kuvaaja Sari Kantinkoski, joka minua pyysikin avaajaksi. Näyttelyssä on nähtävissä kuun loppuun asti yhdentoista kuvaajan töitä ja nimeksikin on otettu Yhdestoista hetki. Ihmisen vaikutuksesta luonto on uhkakuvien edessä, näin näyttelyllä - niin kuin eduskunnan kirjastossa on tapana - on vankasti myös yteiskunnallinen ulottuvuus luonnon säilyttämisen puolesta.
Mieluisia hetkiä olivat myös kolmen kansanedustajan syntymäpäiväonnittelut. Osmo Soininvaara on täyttänyt 60 vuotta ja viisikymppisinä onniteltiin kokoomuksen Jokista ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiestä. Syntymäpäiväsankareita onnitellaan aina hopeisilla kynttiläjaloilla, viisikymppisiä yhdellä, kuusikymppisiä kahdella ja seitsemänkymmentä vuotta täyttäviä kolmella kynttilänjalalla.
Täysistunnossa sitten riitti puhetta jalkaväkimiinoista, perussuomalaiset ja osa kokoomuslaisista vastustaa Ottawassa jo vuonna 2004 päätettyä sopimusta miinojen poistammisesta. Mm. Jussit Niinistö ja Halla-aho esittivät vahvoja perusteita kustannusedullisten jalkaväkimiinojen säilyttämisen puolesta. Kun peräti presidentti on asettunut miinojen poistamisen kannalle, on vaikeaa järkipuheellakaan saada enemmistöä puolustuksellisten miinojen säilyttämiseksi.
Omana mieluisena tehtäväni oli olla avaamassa luontokuvaajien valokuvanäyttelyn eduskunnan kirjastossa. Mukana on kankaanpääläislähtöinen kuvaaja Sari Kantinkoski, joka minua pyysikin avaajaksi. Näyttelyssä on nähtävissä kuun loppuun asti yhdentoista kuvaajan töitä ja nimeksikin on otettu Yhdestoista hetki. Ihmisen vaikutuksesta luonto on uhkakuvien edessä, näin näyttelyllä - niin kuin eduskunnan kirjastossa on tapana - on vankasti myös yteiskunnallinen ulottuvuus luonnon säilyttämisen puolesta.
Mieluisia hetkiä olivat myös kolmen kansanedustajan syntymäpäiväonnittelut. Osmo Soininvaara on täyttänyt 60 vuotta ja viisikymppisinä onniteltiin kokoomuksen Jokista ja elinkeinoministeri Jyri Häkämiestä. Syntymäpäiväsankareita onnitellaan aina hopeisilla kynttiläjaloilla, viisikymppisiä yhdellä, kuusikymppisiä kahdella ja seitsemänkymmentä vuotta täyttäviä kolmella kynttilänjalalla.
Täysistunnossa sitten riitti puhetta jalkaväkimiinoista, perussuomalaiset ja osa kokoomuslaisista vastustaa Ottawassa jo vuonna 2004 päätettyä sopimusta miinojen poistammisesta. Mm. Jussit Niinistö ja Halla-aho esittivät vahvoja perusteita kustannusedullisten jalkaväkimiinojen säilyttämisen puolesta. Kun peräti presidentti on asettunut miinojen poistamisen kannalle, on vaikeaa järkipuheellakaan saada enemmistöä puolustuksellisten miinojen säilyttämiseksi.
Ku näkis
Kansanedustajan luontaisetuina ovat monet tilaisuudet maakunnan alueella etenkin maanantaisin. Maanantai onkin sitä varten pyhitetty vapaksi eduskunnasta vaalipiiriasioiden hoitoa varten. Nytkin oli kolmekin eri kokoontumista: Harjavallassa Rauman ja Satakunnan kauppakamarien tilaisuus, Tilattujen lehtien arvonlisäveron korotus Porissa, Kankaanpäässä kaupunginhallitus.
Maakunnan päälehti Satakunnan Kansa oli kutsunut koolle hallituksen kaavaileman tilatuille lehdille tulevan 9% arvonlisänveron tähden alueen lehtien edustajat. Paikalla olivat myös Sanomalehtiliiton toimitusjohtaja ja paikallissanomalehdistön puheenjohtaja.
Lehdistön edustajat paheksuivat erityisesti sitä, ettei hallitus sanallakaan ole neuvotellut heidän kanssaan uudesta verokäytännöstä, vaan hallitusohjelmaan on muitta mutkitta mätkästy 83 milj. euron tulokertymä lainkaan pohtimatta, mitä haittavaikutuksia vero tuo mukanaan: lehtien lakkaamisia, henkilökunnan vähentymistä kaikkine haitallisine kerrannaisvaikutuksineen. Niinpä todettiin valtion pussiin veron ansiosta kertyväneuroja huomattavasti arvioitua vähemmän.
Siksi vedottiin hallituspuolueiden edustajiin neuvotteluyhteyden saamiseksi, jota he tietysti oman alueen lehtien edustajien nähden pitivätkin tarpeellisena. En voinut olla lohkaisematta, että kyllä täällä maakunnissa ollaan kovinkin kaikkien paikallisten intressien puolustajia, mutta äänin 6-3 Satakunnankin kansanedustajat hallituspuolueiden edustajien enemmistöllä äänestävät 9% veronkorotuksen puolesta, puhuvat hallituspuolueiden edustajat mitä puhuvat täällä kentällä.
Näinhän se on, olisikin aika hauskaa edes kerran nähdä, että hallituksessa olevien puolueiden edustajat äänestäisivät vastustaen hallitusohjelmassa sovittuja sinällään vaikka kuinka pöhköjä asioita tahansa vastaa. Ku näkis!
Maakunnan päälehti Satakunnan Kansa oli kutsunut koolle hallituksen kaavaileman tilatuille lehdille tulevan 9% arvonlisänveron tähden alueen lehtien edustajat. Paikalla olivat myös Sanomalehtiliiton toimitusjohtaja ja paikallissanomalehdistön puheenjohtaja.
Lehdistön edustajat paheksuivat erityisesti sitä, ettei hallitus sanallakaan ole neuvotellut heidän kanssaan uudesta verokäytännöstä, vaan hallitusohjelmaan on muitta mutkitta mätkästy 83 milj. euron tulokertymä lainkaan pohtimatta, mitä haittavaikutuksia vero tuo mukanaan: lehtien lakkaamisia, henkilökunnan vähentymistä kaikkine haitallisine kerrannaisvaikutuksineen. Niinpä todettiin valtion pussiin veron ansiosta kertyväneuroja huomattavasti arvioitua vähemmän.
Siksi vedottiin hallituspuolueiden edustajiin neuvotteluyhteyden saamiseksi, jota he tietysti oman alueen lehtien edustajien nähden pitivätkin tarpeellisena. En voinut olla lohkaisematta, että kyllä täällä maakunnissa ollaan kovinkin kaikkien paikallisten intressien puolustajia, mutta äänin 6-3 Satakunnankin kansanedustajat hallituspuolueiden edustajien enemmistöllä äänestävät 9% veronkorotuksen puolesta, puhuvat hallituspuolueiden edustajat mitä puhuvat täällä kentällä.
Näinhän se on, olisikin aika hauskaa edes kerran nähdä, että hallituksessa olevien puolueiden edustajat äänestäisivät vastustaen hallitusohjelmassa sovittuja sinällään vaikka kuinka pöhköjä asioita tahansa vastaa. Ku näkis!
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Niin se on
Hallitusohjelmaan on optimistisesti merkitty lisätuloja 83 miljoonaan sanoma- ja aikakauslehtien tilauksien 9% arvonlisästä. Tuskin tulomäärä toteutuu, kun lehtiä loppuu ja menee konkurssiin ja toimittajia siirtyy nauttimaan valtion maksamaa työttömyysturvaa. Kahden markan suutari tekee kymmenen markan vahingon.
Oma maakuntalehtemme on haastatellut kaikkien alueelta saaneiden puolueiden kansanedustajia. Yhteinen kantamme on, ettei kukaan meistä ole hyvillään verosta, mutta kuitenkin neljän puolueen eli hallituspuolueiden edustajat hyväksyvät veronkorotuksen pitkin hampain hallitusyhteistyön ja hallitusohjelman mukaisina. Kukahan korotuksen on ohjelmaan ujuttanut, ei se sinne itselläänkään ole tullut.
Näiden neljän puolueen kansanedustajien lausuntoja:
Samsa Kataja (kok): Lehdille tuleva alv ei ole työllisyyden kannalta paras mahdollinen ratkaisu.
Kristiina Salonen (sdp) on huolissaan lehdistön moniarvoisuuden vähenemisestä, kun pikkulehdet joutuvat vaakalaudalle.
Jari Myllykoski (vas) pitää uudistusta valitettavana lehdistön ja moniarvoisen viestinnän kannalta.
Sauli Ahvenjärvi (kd): Tämä on tasaverotyyppinen ratkaisu, kun veroratkaisuja pitäisi kuitenkin tehdä tulojen mukaan.
Me opposition kansanedustajat sen sijaan vastustamme lehdistön 9% alv-veroa ehdottomasti. Näin haastatelluista Timo Kalli (kesk) ja allekirjoittanut. Vastustan veroa siksi, että vero nostaa tilaushintoja ja monia pieniä lehtiä uhkaa kuolema ja kuitenkin sana- ja mielipiteenvapaus on keskeinen arvo. Erityisesti pelkään siis pienten erikoislehtien puolesta ja esimerkkinä toin esiin yli satavuotiaan Hengellisen Kuukauslehden, jota lehtiartikkelissa ei kuitenkaan kerrottu.
Näin tosiaan hallituspuolueiden kansanedustajat laulavat sen lauluja, kenen talutusnuorassa kulkevat eli ovat Kataisen ja Urpilaisen linjalla; varmaan he kannattavat siten myös Kreikan lisälainojakin, jotka yhä useammat asiantuntijatkin lyövät täysin lyttyyn.
Oma maakuntalehtemme on haastatellut kaikkien alueelta saaneiden puolueiden kansanedustajia. Yhteinen kantamme on, ettei kukaan meistä ole hyvillään verosta, mutta kuitenkin neljän puolueen eli hallituspuolueiden edustajat hyväksyvät veronkorotuksen pitkin hampain hallitusyhteistyön ja hallitusohjelman mukaisina. Kukahan korotuksen on ohjelmaan ujuttanut, ei se sinne itselläänkään ole tullut.
Näiden neljän puolueen kansanedustajien lausuntoja:
Samsa Kataja (kok): Lehdille tuleva alv ei ole työllisyyden kannalta paras mahdollinen ratkaisu.
Kristiina Salonen (sdp) on huolissaan lehdistön moniarvoisuuden vähenemisestä, kun pikkulehdet joutuvat vaakalaudalle.
Jari Myllykoski (vas) pitää uudistusta valitettavana lehdistön ja moniarvoisen viestinnän kannalta.
Sauli Ahvenjärvi (kd): Tämä on tasaverotyyppinen ratkaisu, kun veroratkaisuja pitäisi kuitenkin tehdä tulojen mukaan.
Me opposition kansanedustajat sen sijaan vastustamme lehdistön 9% alv-veroa ehdottomasti. Näin haastatelluista Timo Kalli (kesk) ja allekirjoittanut. Vastustan veroa siksi, että vero nostaa tilaushintoja ja monia pieniä lehtiä uhkaa kuolema ja kuitenkin sana- ja mielipiteenvapaus on keskeinen arvo. Erityisesti pelkään siis pienten erikoislehtien puolesta ja esimerkkinä toin esiin yli satavuotiaan Hengellisen Kuukauslehden, jota lehtiartikkelissa ei kuitenkaan kerrottu.
Näin tosiaan hallituspuolueiden kansanedustajat laulavat sen lauluja, kenen talutusnuorassa kulkevat eli ovat Kataisen ja Urpilaisen linjalla; varmaan he kannattavat siten myös Kreikan lisälainojakin, jotka yhä useammat asiantuntijatkin lyövät täysin lyttyyn.
Keitä oikein ovat 500.000 PerusSuomalaista
Taloustutkimus on julkaissut laajan milipidetutkimuksen puolueiden kannattajakunnasta, siitä selviää myös PerusSuomalaisia äänestäneiden taustat niin ammattiryhmittäin kuin myös vuositulojen suhteen. Pähkinänkuoressa sanottuna puolueen kannattajat koostuvat kaikista kansalaisryhmistä ja tulotasonkin keskiarvo vastaa keskivertoa, siis aivan tavallisia suomalaisia laidasta laitaan.
Suurin ryhmä PS:n kannattajakunnassa on työväestö 40 prosentilla, työväenpuolueeksi itseään mainostavalla kokoomuksella se on 10%, vasemmistopuolueista demarit saa 31% ja vasemmistoliitto kyllä 40%, mutta ihmismäärissä laskettuina PerusSuomalaisia äänestää työläisistä 258.000 kun vasemmistoliittolaisia vastaavasti on 89.000.
Opiskelijoiden ja yrittäjien keskuudessa PS on toiseksi suosituin, yrittäjissä ekana on kokoomus 11%, PS 7%; opiskelijoissa vihreät ovat kärjessä 18%, PS 12%. Absoluuttisissa luvuissa PerusSuomalaisilla on siis opiskelijoiden keskuudessa suurin lukumäärä yli kaksi kertaa suurempana puolueena kuin vihreät.
Puoluekenttää tarkasteltaessa huomionarvoista on, että eläkeläisten keskuudessa kolme vanhaa puoluetta ovat PerusSuomalaisten edellä luvuin sdp kärjessä 32%, keskusta 29% ja kokoomus 21%, kun PS saa 16%. Se kuvastaa vieläkin eläkeläisten keskuudessa vallitsevia luutuneita poliittisia asenteita: mitä kerran olen ollut, sitä olen hamaan kuolemaan asti. Olen keskustellut esimerkiksi monen kokoomuslaisen eläkeläisen kanssa ja melkein yhdestä suusta he sanovat, että luuletko heidän muuttavan mielipidettään, kun ovat koko ikänsä äänestäneet kokoomusta. Ei auta mitään, että puolueen kannanotot ovat etääntyneet kauaksi entisestä koti-, uskonto-, isänmaa-puolueesta, jota irtiottoa vanhat kokoomuslaiset eivät kuitenkaan hyväksy.
Kun ammattijakauman mukaan PerusSuomalaiset ovat Suomen kansa pienoiskoossa, sama on siis vuositulojenkin suhteen. Asiaa esitelleessä Hesarissa ihmetellään, että jopa 5% PS:n äänestäjistä lasketaa suurituloisiksi eli yli 90.000 vuodessa ansaitseviin. Alle 10.000 tienaavia on vastaavasti 9%. Ja muut ovat siltä väliltä. Siis aivan normaali suomalaisten koostumis tässäkin mielessä.
Kyllä kelpaa olla meidän 500.000 aivan tavallisen suomalaisen joukossa suomalaisuuttamme puolustamassa! Ja joukkoomme mahtuu kyllä lisävoimiakin, joita koko ajan onkin tulemassa.
Suurin ryhmä PS:n kannattajakunnassa on työväestö 40 prosentilla, työväenpuolueeksi itseään mainostavalla kokoomuksella se on 10%, vasemmistopuolueista demarit saa 31% ja vasemmistoliitto kyllä 40%, mutta ihmismäärissä laskettuina PerusSuomalaisia äänestää työläisistä 258.000 kun vasemmistoliittolaisia vastaavasti on 89.000.
Opiskelijoiden ja yrittäjien keskuudessa PS on toiseksi suosituin, yrittäjissä ekana on kokoomus 11%, PS 7%; opiskelijoissa vihreät ovat kärjessä 18%, PS 12%. Absoluuttisissa luvuissa PerusSuomalaisilla on siis opiskelijoiden keskuudessa suurin lukumäärä yli kaksi kertaa suurempana puolueena kuin vihreät.
Puoluekenttää tarkasteltaessa huomionarvoista on, että eläkeläisten keskuudessa kolme vanhaa puoluetta ovat PerusSuomalaisten edellä luvuin sdp kärjessä 32%, keskusta 29% ja kokoomus 21%, kun PS saa 16%. Se kuvastaa vieläkin eläkeläisten keskuudessa vallitsevia luutuneita poliittisia asenteita: mitä kerran olen ollut, sitä olen hamaan kuolemaan asti. Olen keskustellut esimerkiksi monen kokoomuslaisen eläkeläisen kanssa ja melkein yhdestä suusta he sanovat, että luuletko heidän muuttavan mielipidettään, kun ovat koko ikänsä äänestäneet kokoomusta. Ei auta mitään, että puolueen kannanotot ovat etääntyneet kauaksi entisestä koti-, uskonto-, isänmaa-puolueesta, jota irtiottoa vanhat kokoomuslaiset eivät kuitenkaan hyväksy.
Kun ammattijakauman mukaan PerusSuomalaiset ovat Suomen kansa pienoiskoossa, sama on siis vuositulojenkin suhteen. Asiaa esitelleessä Hesarissa ihmetellään, että jopa 5% PS:n äänestäjistä lasketaa suurituloisiksi eli yli 90.000 vuodessa ansaitseviin. Alle 10.000 tienaavia on vastaavasti 9%. Ja muut ovat siltä väliltä. Siis aivan normaali suomalaisten koostumis tässäkin mielessä.
Kyllä kelpaa olla meidän 500.000 aivan tavallisen suomalaisen joukossa suomalaisuuttamme puolustamassa! Ja joukkoomme mahtuu kyllä lisävoimiakin, joita koko ajan onkin tulemassa.
lauantai 3. syyskuuta 2011
Uusi kuntaministeri mullistaa kuntakentän
Uusi kuntaministeri ajaa kovalla rytinällä kuntakenttää uuteen uskoon. Sen mukaan kunnat on yhdistettävä kasvukeskuksiksi ja niille siirretään sitten myös nykyisten maakuntaliittojen ja varmaan myös Elyjen ja Avien tehtäviä eli saadaan pois yksi byrokratian turha aste valtion ja kuntien väliltä. Tavoite on enemmän kuin kannatettava.
Me täällä Kankaapää-Jämijärvi-Parkano-alueella olemme jo vuosia tehneet yhteisen kunnan perustamiskartoitusta. Valitettavasti muita kuntia ei ole saatu mukaan tähän Jämijärven tekemään aloitteeseen, joka kyllä on lähetetty myös Siikaisiin, Honkajoelle, Karviaan, Laviaan, Kiikoisiin, Kihniöön ja Ikaalisiin. Näin me kolme kuntaa olemme jopa edelläkävijöitä omalla maantieteellisellä alueellamme ja nämä muutkin kunnat tullevat mukaan pakolla, me olemme liikkeellä vapaaehtoisesti ja saamassa jopa neljättä miljoonaa porkkanarahaa.
Kuntien neuvotteluryhmän uusimmassa julkilausumassa todetaan kolmen kuntamme neuvotteleman sopimuksen avaavan toteutuessaan käytännön mahdollisuuden välttämättömään kuntarakenteen muutokseen alueellamme. Kun nyt tullaan kysymään myös kansalaismielipidettä, on muistettava, ettei vaihtoehtona ole haikailu sellaisen kuntaliitoksen perään, jolla ei ole osapuolia eikä todellista tahtoa - sopimuksesta puhumattakaan.
Se, että päättäjinä olemme liikkeellä hyvin yksimielisesti, johtuu kuntakentän hekkenevistä näköaloista talouden alalla: hidastuva talouskasvu, hintapaineet, valtiontalouden kuntiin kohdistuvat kuristustoimenpiteet. Mutta myös väestöennusteet alueellamme vähintäin synkistävät, vuoteen 2025 mennessä väkiluku vähenee 1.600 henkeä, työikäisten määrä vähenee 2.800 henkeä ja yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa 2.000 hengellä. Samalla saisimme jotain rotia nykyisen PoSan tillalle vastuukuntamallilla, jolloin päätösvalta siirtyy omalle kunnalle.
Parempi on siis olla liikkeellä omasta tahdosta vapaaehtoisesti, sillä kuntaministeri väläyttelee myös pakkokeinoja valtion puuttumisesta asiaan merkittävällä tavalla, jos kunnat ovat haluttomia yhdistymisiin. Samalla poistuu myös kovalla kiireellä ajettu Paras-hanke, jossa kuntia vaadittiin tekemään 20.000 hengen yhteistyöalueita peruspalveluiden järjestämiseksi.
Me täällä Kankaapää-Jämijärvi-Parkano-alueella olemme jo vuosia tehneet yhteisen kunnan perustamiskartoitusta. Valitettavasti muita kuntia ei ole saatu mukaan tähän Jämijärven tekemään aloitteeseen, joka kyllä on lähetetty myös Siikaisiin, Honkajoelle, Karviaan, Laviaan, Kiikoisiin, Kihniöön ja Ikaalisiin. Näin me kolme kuntaa olemme jopa edelläkävijöitä omalla maantieteellisellä alueellamme ja nämä muutkin kunnat tullevat mukaan pakolla, me olemme liikkeellä vapaaehtoisesti ja saamassa jopa neljättä miljoonaa porkkanarahaa.
Kuntien neuvotteluryhmän uusimmassa julkilausumassa todetaan kolmen kuntamme neuvotteleman sopimuksen avaavan toteutuessaan käytännön mahdollisuuden välttämättömään kuntarakenteen muutokseen alueellamme. Kun nyt tullaan kysymään myös kansalaismielipidettä, on muistettava, ettei vaihtoehtona ole haikailu sellaisen kuntaliitoksen perään, jolla ei ole osapuolia eikä todellista tahtoa - sopimuksesta puhumattakaan.
Se, että päättäjinä olemme liikkeellä hyvin yksimielisesti, johtuu kuntakentän hekkenevistä näköaloista talouden alalla: hidastuva talouskasvu, hintapaineet, valtiontalouden kuntiin kohdistuvat kuristustoimenpiteet. Mutta myös väestöennusteet alueellamme vähintäin synkistävät, vuoteen 2025 mennessä väkiluku vähenee 1.600 henkeä, työikäisten määrä vähenee 2.800 henkeä ja yli 64-vuotiaiden määrä kasvaa 2.000 hengellä. Samalla saisimme jotain rotia nykyisen PoSan tillalle vastuukuntamallilla, jolloin päätösvalta siirtyy omalle kunnalle.
Parempi on siis olla liikkeellä omasta tahdosta vapaaehtoisesti, sillä kuntaministeri väläyttelee myös pakkokeinoja valtion puuttumisesta asiaan merkittävällä tavalla, jos kunnat ovat haluttomia yhdistymisiin. Samalla poistuu myös kovalla kiireellä ajettu Paras-hanke, jossa kuntia vaadittiin tekemään 20.000 hengen yhteistyöalueita peruspalveluiden järjestämiseksi.
perjantai 2. syyskuuta 2011
Susanna Leed
Taloustirehtööri Esko Kujanpää on laatinut ansiokkaan kirjelmän puolustamaan Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöjen toiminnanjohtajaa Susanna Leediä ja samalla vedotaan hänen palaamiseensa tehtäväänsä, josta hän on eronnut ymmärrettävistä syistä jouduttuaan monenlaisen ajojahdin kohteeksi. Vetoomusadressin allakirjoittajia on jo yli sata ja edelleen nimensä voi kirjoittaa adressiin Kasevan tiloissa.
Kaikki 19 Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöön kuuluvat jäsenyhdistystä olivat saaneet kutsun ja olimme runsaslukuisesti edustettuina Kasevan järjestämässä tiedotustilaisuudessa, jossa myös kaikki allekirjoitimme vetoomuksen, koska Susanna Leed on erittäin pidetty koko Kasevan toiminnan sydän ja kehittäjä, josta kenelläkään ei ole sanottavana moitteen sijaa, päinvastoin mekin kokouksessa eri yhdistysten edustajina täydellä syyllä kiittelimme Susannaa.
Onkin ihmeteltävää, että hän on nimettömien kirjeiden johdosta joutunut kärsimään monenlaista. Kasevan toimintaa avustava RAY (Raha-automaattiyhdistys) on laatinut 18-sivuisen toiminnan tarkastuskertomuksen, josta ei ilmene mitään rikkeita eikä taloudellisia väärinkäytöksiä, vain byrokraattisia pieniä huomautuksia, paremminkin pilkunviilaamisia. Susannan terveydenhoitajana antamia perusterveydenhoidon palveluita kuten sokerimittauksia, verensokerin ja hemoglobiinin mitaamisia ei RAY:n avustusta nauttiva saisi tehdä, koska kuulemma lain mukaan kunnan vastuulle kuuluvat perusterveydenhuollon palvelut eivät kuulu RAY:n rahoituksen piiriin. Sen sijaan Kasevan toiminnalla ei havaittu olevan kilpailuvaikutuksia, joista niistäkin RAY irtisanoutuu. Toiminnan tulee olla kaikille avointa eikä saa rajoittua pelkästään jäsenkuntaan.
Suuren suosion saaneista matkoista oli puolestaan Aluehallintoviranomainen antanut lausunnon, joka lyö poskelle RAY:n näkemystä, ettei matkoja saisi järjestää muilla kuin vain jäsenkunnalle. Lisäksi yli vuorokauden matkoilla pitää olla rekisteröitynyt matkanjärjestäjä, jollainen kyllä on ollutkin.
Kaiken kaikkiaan viranomaisillamme näyttää olevan jopa keskenään erilaisia ja päinvastaisiakin käsityksiä, yritä siinä sitten taiteilla puun ja kuoren välissä. Kuitenkin laajan kannatuksen ja hyväksynnän saaneen Kasevan monipuolisen toiminnan pelätään kuihtuvan, ellei koko toiminnan sielu Susanna suostu jatkamaan, hänen veroistaan henkilöä ei niin vain ole löydettävissä, siksi kannattaa poiketa Kasevan toimistossa riipustamassa nimensä häntä puolustavaan adressiin.
Kaikki 19 Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöön kuuluvat jäsenyhdistystä olivat saaneet kutsun ja olimme runsaslukuisesti edustettuina Kasevan järjestämässä tiedotustilaisuudessa, jossa myös kaikki allekirjoitimme vetoomuksen, koska Susanna Leed on erittäin pidetty koko Kasevan toiminnan sydän ja kehittäjä, josta kenelläkään ei ole sanottavana moitteen sijaa, päinvastoin mekin kokouksessa eri yhdistysten edustajina täydellä syyllä kiittelimme Susannaa.
Onkin ihmeteltävää, että hän on nimettömien kirjeiden johdosta joutunut kärsimään monenlaista. Kasevan toimintaa avustava RAY (Raha-automaattiyhdistys) on laatinut 18-sivuisen toiminnan tarkastuskertomuksen, josta ei ilmene mitään rikkeita eikä taloudellisia väärinkäytöksiä, vain byrokraattisia pieniä huomautuksia, paremminkin pilkunviilaamisia. Susannan terveydenhoitajana antamia perusterveydenhoidon palveluita kuten sokerimittauksia, verensokerin ja hemoglobiinin mitaamisia ei RAY:n avustusta nauttiva saisi tehdä, koska kuulemma lain mukaan kunnan vastuulle kuuluvat perusterveydenhuollon palvelut eivät kuulu RAY:n rahoituksen piiriin. Sen sijaan Kasevan toiminnalla ei havaittu olevan kilpailuvaikutuksia, joista niistäkin RAY irtisanoutuu. Toiminnan tulee olla kaikille avointa eikä saa rajoittua pelkästään jäsenkuntaan.
Suuren suosion saaneista matkoista oli puolestaan Aluehallintoviranomainen antanut lausunnon, joka lyö poskelle RAY:n näkemystä, ettei matkoja saisi järjestää muilla kuin vain jäsenkunnalle. Lisäksi yli vuorokauden matkoilla pitää olla rekisteröitynyt matkanjärjestäjä, jollainen kyllä on ollutkin.
Kaiken kaikkiaan viranomaisillamme näyttää olevan jopa keskenään erilaisia ja päinvastaisiakin käsityksiä, yritä siinä sitten taiteilla puun ja kuoren välissä. Kuitenkin laajan kannatuksen ja hyväksynnän saaneen Kasevan monipuolisen toiminnan pelätään kuihtuvan, ellei koko toiminnan sielu Susanna suostu jatkamaan, hänen veroistaan henkilöä ei niin vain ole löydettävissä, siksi kannattaa poiketa Kasevan toimistossa riipustamassa nimensä häntä puolustavaan adressiin.
torstai 1. syyskuuta 2011
Kesäkokouksen tiukka kannanotto
Oppositioon jääneinä me PerusSuomalaiset tietenkin olemme vapaat arvostelemaan hallituksen talousarvioehdotusta, joka tuo kuvaannollisesti sanoen verta ja kyyneliä kansalaisille. Me näemme ehdotuksen olevan työttömyyden, vastuuttomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden budjetin.
Monia raskaita epäkohtia riittää: Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 631 miljoonalla, eläkeläisten taitetun indeksin säilyttäminen, omaishoitajien tuki on siirrettävä Kelan hoidettavaksi, polttonesteiden veronkorotukset kohtelevan kaltoin erityisesti maaseudun asukkaita, energiaverojen korotukset vaikeuttavat pienituloisimpien asemaa, maantie- ja rautatiehankkeiden rahoitus laahaa edelleen todellisen tarpeen perässä, maataloustukien leikkaukset hankaloittavat EU-tukineuvotteluita, poliisien määrärahavähennykset lyövät korville harmaan talouden suitsemisyrityksiä, puolustusmäärärahojen 200 miljoonan vähennys vie puolustususkottavuuttamme. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehtien 9% veronkorotus supistaa sananvapautta ja lopettaa monia pienempiä erikois- ja paikallislehtiä.
Ryhmämme lisääntyvien henkilöresulssejen myötä tulemme hallituksen varsinaisen talousarvioehdotuksen valmistumisen jälkeen syyskuun lopulla tekemään oman varjobudjettimme, jossa esitämme myös tarvittavat tulot menojen katteeksi. Jo nyt olemme valmiita varallisuusveron palauttamiseen, harmaan talouden torjuntatoimin olisi mahdollisuus miljardien tuloutuksiin ja suurituloisimpien ansiotulon proksessiivisuutta voitaisiin lisätä ja säätää laki eläkekatosta. Puoluetukea voidaan leikata vaikkapa 15%, EU:n jäsenmaksuissa voitaisiin säästää esim. poistamalla Englannin maksuhelpotukset.
Ryhmämme hyvää henkeä kuvastaa yksimielisyytemme julkaistun kannanoton tiimoilta, vaikka monista eri kohdista keskustelimmekin ja otimme tiukkojankin kantoja, mutta ei yhdessä julkilausumassa voi kaikkia asioita kosketella. Asiat pyrittiin mahduttamaan kahteen A4-sivuun.
Päättäväisesti lähdemme syksyn eduskuntatyöhön puolustamaan meitä äänestäneiden 500 000 suomalaisen oikeuksia ja koko Suomen elinvoimaisuuden säilyttämistä.
Monia raskaita epäkohtia riittää: Kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 631 miljoonalla, eläkeläisten taitetun indeksin säilyttäminen, omaishoitajien tuki on siirrettävä Kelan hoidettavaksi, polttonesteiden veronkorotukset kohtelevan kaltoin erityisesti maaseudun asukkaita, energiaverojen korotukset vaikeuttavat pienituloisimpien asemaa, maantie- ja rautatiehankkeiden rahoitus laahaa edelleen todellisen tarpeen perässä, maataloustukien leikkaukset hankaloittavat EU-tukineuvotteluita, poliisien määrärahavähennykset lyövät korville harmaan talouden suitsemisyrityksiä, puolustusmäärärahojen 200 miljoonan vähennys vie puolustususkottavuuttamme. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi sanoma- ja aikakauslehtien 9% veronkorotus supistaa sananvapautta ja lopettaa monia pienempiä erikois- ja paikallislehtiä.
Ryhmämme lisääntyvien henkilöresulssejen myötä tulemme hallituksen varsinaisen talousarvioehdotuksen valmistumisen jälkeen syyskuun lopulla tekemään oman varjobudjettimme, jossa esitämme myös tarvittavat tulot menojen katteeksi. Jo nyt olemme valmiita varallisuusveron palauttamiseen, harmaan talouden torjuntatoimin olisi mahdollisuus miljardien tuloutuksiin ja suurituloisimpien ansiotulon proksessiivisuutta voitaisiin lisätä ja säätää laki eläkekatosta. Puoluetukea voidaan leikata vaikkapa 15%, EU:n jäsenmaksuissa voitaisiin säästää esim. poistamalla Englannin maksuhelpotukset.
Ryhmämme hyvää henkeä kuvastaa yksimielisyytemme julkaistun kannanoton tiimoilta, vaikka monista eri kohdista keskustelimmekin ja otimme tiukkojankin kantoja, mutta ei yhdessä julkilausumassa voi kaikkia asioita kosketella. Asiat pyrittiin mahduttamaan kahteen A4-sivuun.
Päättäväisesti lähdemme syksyn eduskuntatyöhön puolustamaan meitä äänestäneiden 500 000 suomalaisen oikeuksia ja koko Suomen elinvoimaisuuden säilyttämistä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)