Jussi Niinistö

Sateisen lauantain kohokohtia oli Niinisalon varuskuntakerholla järjestetty juhlallinen Tykistöprikaatin Kiltojen 50-vuotisjuhla arvokkaine ohjelmineen. En voinut itse kuitenkaan olla juhlassa loppuun asti, koska iltapäivään olis sovittu vielä yksi hautauskin Jämijärven seurakunnassa; vasta 71-vuotiaan isän ja vaarin siunaustilaisuus. Ennen kiltajuhlaa kävimme myös viemässä 93-vuotiaalle sotaveteraanille onnittelukukat. Hän oli vaimoineen jo aamulla tulossa sateesta päivittäiseltä kauppareissulta.

Killan toimimieheltä Hannu Vettenrannalta sain aikanaan tehtävän hankkia juhlapuhujan tähän killan 50-vuotisjuhlaan. Onnistuinkin siinä hyvin, koska puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja ja filosofian tohtori Jussi Niinistö lupautui ystävällisesti tehtävään ja myös saapui autollaan paikalle sateisesta Nurmijärvestä sateiseen Niinisaloon.

Jussi otti puheensa teemaksi yleisen asevelvollisuuden ja sen säilyttämisen tärkeyden laajaa kansalaistahtoa ilmentämän maanpuolustushengen ylläpitäjänä ja myös ainoana mahdollisuutena kustannustehokkaasti ylläpitää puolustuslaitoksemme puolustuskykyä koko maamme alueella. Myös nykyinen puolustusvoimien uudistus on suoraan sanoen vain puolustusvoimien määrärahojen määrätietoista leikkaamista. Jos seuraavallakin vaalikaudella sama tahti jatkuisi, olisi edessä entistä rajummat supistukset niin varuskunnissa kuin koko puolustuslaitoksessa eikä koko maata enää voitaisi puolustaa. Ainakin Lappi jäisi puolustuksen ulkopuolelle. Siksi seuraavat eduskuntavaalit ovat tältäkin osalta tärkeät. Samoin ajamme nykyisten pienten sotilassoittokuntien palauttamista kustannustehokkaina ja voimakkaasti maanpuolustustahtoa ylläpitävinä ja edelleen sitä lisäävinä.

Jussi on nykyisin perussuomalaisten puheenjohtajistossa, edelliskaudella hän oli eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Edelleen hän on Suomalaisuuden liiton hallituksessa toimien myös dosenttina Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Nurmijärvellä hän on kunnanvaltuutettuna. Hän oli myös Vapaussoturi-lehden päätoimittajana kuusi vuotta.

Niinisalon sotilassoittokunnan jatkamisesta

Kirjallinen kysymys puolustusministeri Haglundille

Niinisalon sotilassoittokunnan toiminnan jatkaminen

Eduskunnan puhemiehelle
 

Yksi puolustusvoimauudistuksen yhteydessä alas ajettava on Niinisalon sotilassoittokunta varuskuntakaupungissa Kankaanpäässä. Puolustusvoimauudistusta perusteltiin saavutettavilla säästöillä seitsemän sotilassoittokunnan kohdalla huolimatta niiden ansiokkaasta esiintymisestä omien alueidensa monissa tilaisuuksissa ja usein alueensa ainoina ammattimaisia soittokuntina ja orkestereina sekä kansamme maanpuolustustahdon ylläpitäjinä.
 

Ministerin antaman vastauksen mukaan saavutettavat säästöt eivät ulotu soittokuntaväen radikaalilla vähentämisellä kuitenkaan esim. tilamenoihin. Sotilassoittokunnille on myös rakennettava uusia tiloja yksiköiden suurentuessa. Tästäkin koituu lisää kuluja, kun vanhat, pieniä yksiköitä hyvin palvelleet soittokuntatilat jäävät samanaikaisesti tyhjilleen. Nyt perustettavat suuret soittoyksiköt voivat tarpeen mukaan jakaantua pienempiin kokonaisuuksiin. Aiemmin pienet soittokunnat saattoivat järjestää yhteissoittoja, mutta vain tarpeen mukaan isommalla, kalliimmalla kokoonpanolla. Niinpä ministerikin toteaa, että lakkautettavien sotilassoittokuntien toiminnallista vajetta ei määrällisesti kyetä täysimääräisesti paikkaamaan. Myös toiminnan uudelleenjärjestelystä koituu kustannuksia, kuten ministeri vastauksessaan toteaa. Luvatut säästöt alkavat siltä osin toteutua vasta aikaisintaan vuonna 2014.
 

Koska Niinisalon sotilassoittokunta pystyy vain 15 hengen miehityksellä soittamaan täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia ja se sijaitsee varuskuntakaupungissa, josta käsin sen arvokas toiminta voisi jatkua ennallaan Satakunnassa ja muuallakin täysipainoisesti, sen säilyttäminen sotilassoittoyksikkönä olisi hyvin perusteltua.
 

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
 

Mitä hallitus aikoo tehdä Niinisalon sotilassoittokunnan toiminnan säilyttämiseksi ennallaan?

Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2013

Anssi Joutsenlahti /ps
Kimmo Kivelä /ps
Jussi Niinistö /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Ville Vähämäki /ps
Ari Jalonen /ps
Kauko Tuupainen /ps
Martti Mölsä /ps
Juho Eerola /ps
Anne Louhelainen /ps
James Hirvisaari /ps
Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps
Mika Niikko /ps
Ritva Elomaa /ps
Pentti Kettunen /ps
Lea Mäkipää /ps

Päivän mittaan

Päivän mittaan paistoi aurinko ja satoi, kun sain olla Satakunnan Tykistörykmentin 95-vuotisperinnepäivän juhlallisuuksissa, juosta pienessä sateessa vanhojen kavereiden Martti Kiilholman ja Tapani Jänskankaan kanssa viidentienristeyksen latupohjaa ja uida Valkiajärvessä sekä juoda kaakaot lenkin päälle sotkussa vanhoja aikoja muistellen.

Vaikka Tykistörykmentin perinnepäivässä oltiinkin toivorikkaita varuskunnan jatkumisesta ja siten uusien perinnepäivien tulevasta ketjusta, oltiin myös vähän haikealla mielellä, kun sotilassoittokunta tällä tietoa oli kajauttelemassa reippaita säveliään viimeistä kertaa. Parikymmenvuotinen Tykistöprikaatikin eli esikuntaväki siirtyy myös Säkylän Huovinrinteelle. Ensi kertaa sain tutustua keväällä Markku Myllykankaan tilalle tykistörykmentin komentajaksi siirtyneeseen everstiluutnantti Paavo Keskiruusiin. Samoin saimme tutustua ruokalarakennuksessa pidetyn juhlan jälkeen uusitun lamellikasarmin ykköspatteriston tiloihin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa.

Aarno Loka Laitisen kaikki tuntevat, minullakin on kolme hänen kirjaansa. Käteen osui vuoden 1983 pamfletti "Kremlin kellokkaat", jossa irvaillaan Kekkosen jälkeisen vallanvaihdon aikoja. Kaikkien yllätykseksi tuli silloin SMP:kin hallituspuolueeksi vaalivoiton ansiosta toisin kuin nyt viimeisen JYTKY:n jälkeen vuonna 2011. Teoksessa on muuten ihan oma lukunsa SMP:stä, tosin loka-laitismaisen raflaavasti otsikolla "Rötösherrojen siipiveikot".

Monessa kohdassa kirjoituksille saa nauraa makeasti. En voi olla lainaamatta kohtaa, kun Koivisto on siirtynyt demarien vaalitappion jälkeen kaksivuotisen pääministerikautensa jälkeen Suomen Pankin pääjohtajaksi. Hänen oli huvilallaan Tähtelässä rantakiviä vääntämässä. Mökin ohi johti kapea tie Rakennuskunta Hakan edustushuvilalle, jonne SAK:n johto oli viemässä tshekkosloviakalaista ammattiyhdistysvaltuuskuntaa savusaunaan ja päivälliselle. SAK:n miehet osoittivat auton ikkunasta jäntevää miestä, joka betoniraudasta väännetyillä suurilla pihdeillä heitteli kivenjärkäleitä sivuun rantavedestä saadakseen siistin uimarannan. "Siinä on Suomen entinen pääministeri", kerrottiin tshekkoslovakialaisille vieraille. - "Niin, mekään emme enää teloita entisiä pääministereitämme", sanoi valtuuskunnan johtaja, jonka mielestä Koivisto muistutti paremminkin rangaistusvankia.

Syntyikö säästöjä - vaatii vastauksen

Puolustusvoimauudistuksessa eli varuskuntien lakkauttamisessa puhuttiin ja perusteltiin toimenpiteitä voimakkaasti saavutettavilla säästöillä. Tällä samalla syyllä samassa yhteydessä ajettiin alas seitsemän sotilassoittokuntaa, vaikka ne ovat ansiokkaasti esiintyneet omilla alueillaan mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa. Eikä sovi unohtaa myöskään kaikkia sotiemme veteraanien juhlia ja maanpuolustusjärjestöjen kokoontumisia. Soittokuntien panos juhlien arvokkaan ohjelmiston esiintyjinä on ollut merkittävä. Ovathan ne olleet usein alueittensa ainoita ammattimaisia soittokuntia ja orkestereita. Näin ne ovat ylläpitäneet ja tuoneet esille kansamme vahvasti tuntemaa ja tukemaa maanpuolustustahtoa.

Kansalaisten rakastama sotilassoitto uhaa nyt jäädä soittokuntien keskittämisen johdosta entistä vähäisemmäksi, kun soittokunnat sijaitsevat hyvin harvoilla paikkakunnilla. Entiset soittokunnat pystyivät soittamaan vain jopa 15 hengen miehityksellä maallikon mielestä täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia. Jäljelle jääneiden soittokuntien soittajien lukumäärää on suurennettu moninkertaisiksi sillä perusteella, että näin voidaan esittää hienompia ja korkeatasoisempia teoksia. Tavalliselle Matti Meikäläiselle riittäisi isänmaallisten tuntojen nostattajaksi nykyisilläkin miehityksillä saavutettava taso.

Vain suuremmat musiikin erityisasiantuntijat, kuten ylikapellimestarit, ymmärtävät tasoeron, mutta onko sen saavuttaminen menetettyjen mahdollisuuksien arvoista. Tähänkin asti on voitu soittaa esim. kahden soittokunnan yhteiskonsertteja, kuten Vaasan Pohjanmaan ja Niinisalon Satakunnan sotilassoittokuntien toimesta. Myös suurempia yhteisesiintymisiä on järjestetty, kuten Haminan kuuluisat Tattoo-soitot.

Ja mitä tulee sitten mainostettuihin kustannussäästöihin. Merkittäviä kustannusten vähennyksiä ei ole saavutettu, koska jäljellä olevien soittokuntien soittajien lukumääriä on moninkertaistettu. Tämän vuoksi on myöskin jouduttu rakentamaan uusia, suurempia harjoitustiloja tai vuokrattu kalliita harjoitustiloja esim. Helsingin musiikkitalosta. Myös esiintymismatkat tulevat kalliimmiksi pidempien matkojen ja suurempien joukkojen vuoksi.

Missä siis ovat mainostetut säästöt? Onko otettu huomioon sitä, että maakuntien ihmiset jäävät entistä harvempien maanpuolustushenkeä kohottavien sotilassoittokuntien esitysten varaan juhlissaan? Mitkä ovat todelliset kustannusvertailut entisten, vielä voimassa olevien ja tulevaisuudessa toimintaan jäävien sotilassoittokuntien osalta. Onko harkittu tämän puolustusvoimien suhteellisen halvan, mutta suuriarvoisen pr-toiminnan alasajon aiheuttamaa tappiota tulevaisuudessa koko puolustuslaitoksellemme sekä kansalliselle puolustuskyvyllemme maamme kansalaisten maanpuolustustahdon vähentyessä? Herää kysymys, miksi  ja millä oikeudella ollaan näinkin viemässä vakaata puolustustahtoamme ja kykyämme alaspäin?

Mieltäylentävää

Onpa ollut komea kolmen päivän putki: isänmaallisia tilaisuuksia - ei sen pahempaa - todella hienoja tilanteita.

Kesäkuun 4. päivä on Puolustusvoimien lippujuhla. Silloin sain eduskuntaistunnon lomassa piipahtaa Puolustusvoimien komentajan ja rouva Puheloisen vastaanotolle Pääesikuntaan. Kaiken varmuuden maksimoimiseksi oltiin juhlateltoissa Pääesikunnan pihamaalla, eihän niistä Luojan säistä voi koskaan olla etukäteen varmuutta.

Satakunnan Tykistöprikaatissa Niinisalon varuskunnassa juhliminen aloitettiin prikaatin vuosijuhlana jo edellispäivänä maanantaina, joten sinnekin pääsin mukaan maakuntapäivänä, eduskuntahan aloittaa viikkonsa tiistaisin. Hieno kesäinen hellesää suosi ulkoilmassa pidettyä vastaanottoa ja tykistölle hyvin sopivasti ukkonenkin jyrähteli kuin tykinammunta konsanaan, mutta sateet jäivät Hämeenkankaan toiselle puolelle.
 
Keskiviikkona pääsin istunnosta, Liikkuvan Poliisin lakkautuspäätöksen äänestyksen (94-75) jälkeen Turkuun Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen vaikuttavaan juhlaan ja veljesillalliseen. Juhlapuhujana oli puolustusministeri Carl Haglund, sotainvalidin pojanpoika, tuoden valtiovallan kunnioittavan tervehdyksen ja kiittäen niin sotainvalideja kuin muitakin sotiemme veteraaneja ja kotirintaman väkeä. Hän mainitsi, että paras tapa kunnioittaa tätä arvokasta perintöä on pitää maamme puolustus kunnossa. Vaikka puolustusvoimia ollaan uudistamassa, niin edelleen pidetään kiinni kolmesta perusasiasta: 1. Yleinen asevelvollisuus, 2. Koko maan puolustaminen, 3. Sotilaallinen liittoutumattomuus.
Kaikkiin tilaisuuksiin antoivat oman merkittävän panoksensa sotilassoittokunnat, joista järjenvastaisesti nyt ollaan lopettamassa puolet. Jos mikä, niin juuri sotilassoittokunnat ovat omalla merkittävällä panoksellaan olleet nostattamassa maassamme yhä edelleen korkealla tasolla olevaa maanpuolustustahtoa. Ollaanko nyt soittokuntien lopettamisen myötä tätä kansan myönteistä asennoitumista maanpuolustuksen ylläpitämiseen murentamassa.