keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Selkeää puhetta

Kun mainitsee täällä blogissa Timo Soinin nimen, saa heti niskaansa muutaman ammattivastujan, joille Timon nimi ehdollistaa vastareaktion Pavlovin koirien sylkyerityskokeen tavoin. Mutta siitä huolimatta koskettelen taas keskiviikkoaamuista Timon haastattelua TV:n ykkösaamussa, siksi selkeää puhetta se oli siitä, missä nyt mennään. Ja tästä on taas yhtenä todisteena Heslingin Sanomien gallupilla teettämä tutkimus politiikan tilasta, jossa PerusSuomalaisten todettiin onnistuneen parhaiten oppositiopolitiikassa yli 40% mielestä.

Timo vastaili toimittajan koukkuihin suorasti. Työ ei ole helppoa, ma-to Brysselissä, viikonloppuna on johdettava puoluetta. Sitä ei pitkän päälle jaksaisi, siksi Timo palaa vaaleissa eduskuntaan niin kuin on etukäteen ilmoittanut ja varamieheksi Brysselin koneeseen nousee Sampo Terho. Kolmen ystävän Ilkka Hakalehdon, Tony Halmeen ja Urpo Leppäsen poismenokin on tuonut oman raskaan panoksensa. Viimeksihän Timo puolusti oman ryhmänsä Vapaan ja Demokraattisen Euroopan tuella yrittäjäliikennöitsijöitä ja joutuu jatkuvasti paikan päällä toteamaan entistä vakuuttuneempana: Missä EU siellä ongelma. Ratkaisuna olisi paluu vapaakauppa-alueeseen ja talousyhteisöön.

PerusSuomalaisten kannatuksen lisäys ja tuleva eduskuntavaalimenestys johtuu juuri selkeästä linjasta maahanmuuttokysymyksessä: maassa maan tavalla ja Eurooppapolitiikassa. Lisäksi esiin nousee luonnollisesti talous- ja työllisyyskysymykset sekä sosiaaliasiat: eläkkeet, perhehoito, omaishoito, joka erityisesti nousee entistä merkittävämmäksi.

Toimittajan väitteeseen, ettei PS:lla ole rakentavia vaihtoehtoja, Timo totesi niistä juuri kertoneensa ja ilmastomuutoksen estämiseen on syksyyn mennessä tulossa vaihtoehtoisen ratkaisu nnykyisen päästökauppajärjestelmän tilalle ominnaispäästöjen suuntaan.

On pelkästään hyvää vanhojen puolueiden tulo myötäilemään PerusSuomalaisten kantoja, mutta se ei kylläkään kuulosta uskottavalta. Jos iso syöksy eli kunnon voitto tulee, on myöskin oltava valmiita ottamaan vastuuta esim. sisäministerinä tai alue-ja kuntaministerinä paras-hankkeen tuotua vain sekasortoa.

PerusS ei ole vain yhden miehen eikä pelkästään miesten puolue, lisääntyvästi myös naiset ottavat yhteyttä ja tulevat toimintaan. Timolla on myös esikuntaa ja pari kovaa nimeä takataskussa ehkäpä Porin puoluevaltuuston kokouksessa julkistettavaksi. Kaiken kaikkiaan kaikki puolueen kannalta näyttää lupaavalta.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Muistelukokoontuminen

Tänään Noormarkun juuri hiljan 75 vuotta täyttänyt lähetyssihteeri Ritva Mustajärvi oli ystävällisesti kutsunut meidät kuun vaihteessa Inkerin kirkon tutustumismatkalla olleet muisteluiltaan. Kutsua olivatkin noudattaneet lähes kaikki mukanaolleet ja kyl´ kannattikin kokoontua, siksi paljon oli matkalta kertynyt muistoja.

Jussi Isosaari nykytekniikan ihmeellisenä taitajana sai näytettyä meille kolmenkin ottamia kuvia oikein koneen kautta, omiaan, Jämijärven edellisen suntion Simo Laakson ja Noormarkun diakonissan Helvi Loijaksen. Kuvat ja muutamat filminpätkät palauttivat elävästi monia kokemiamme hetkiä ja tapahtumia. Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Lisäksi näimme monen muunkin ottamia komeita valokuvia nippukaupalla. Näin muistoja on talletettu vielä jälkeenpäinkin mieliin palautettavaksi. Minäkin sain lahjaksi dvd-levyn, vaikkei vielä ole hankittukaan sen näyttölaitetta.

Mehän saimme makallamme tutustua aika moneen Inkerin kirkon seurakuntaan. Ensinnäkin Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakuntaan Sodderiin heidän kirkkossaan Nova Peskissa. Sitten Juho ja Lyyli Pakkarin johdolla Tsalnaan samoin heidän kirkossaan. Petroskoin uutta vielä käyttökiellossa olevaa kirkkoa esitteli kirkkoherra Viktor Grinevits. Kontupohjan kirkossa saimme olla mukana jumalanpalveluksessa. Ja vielä paluumatkalla pistäydyimme oppaan johdolla Aunuksen kirkossa. Ja tietysti meno- ja paluumatkalla yövyimme Ruskealan kirkossa, jonne puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinosen veli on rakentanut kirkon yhteyteen oikein majatalon.

Uutena ilahduttavana tietona saimme kuulla Petroskoin seurakunnan saaneen lopultakin luvan tuoda Suomessa valmiina olevan kirkon kaluston ilman sille aiemmin määrättyä kohtuuttoman korkeaa tullia. Näin viimeistelytöiden jälkeen jo viime syksynä vihityssä kirkossa päästään lopultakin pitämään jumalanpalveluksia keskellä kaupunkia Lohijoen rannalla. Nythän alusta vuodesta 1970 alkaen on kokoonnuttu kaupungin laitamalla alunperin sieltä hankitussa omakotitalossa, jota on laajennettu ja rakennettu pihaan seurakuntatalokin. Niinkuin eräs matkalaisistamme totesi, rukoukset on kuultu.

Kyllä itsekullekin tekisi hyvää käydä katsomassa miten itärajan takana eletään, osattaisiin sitten antaa kaikesta huolimatta arvoa meidän suomalaisten elämälle, joka venäläisiin verrattuna on sittenkin ruhtinaallista. Ei Inkerin luterilainen kirkkokaan pystyisi tulemaan toimeen ilman meidän suomalaisten ja kirkkomme antamaa niin henkistä kuin aineellistakin tukea.

Kesän kauneutta omakotitalossa

Kotipihan kesässä riittää ihmettelemistä eikä työkään koskaan lopu, on meillä siksi suuri tontti. Tuntuukin ihmeeltä, että ennen tämä Takaveräjän tontti oli kokonaisuudessaan perunamaana ja meidän perhe sitten talven aikana söi kaikki tämän suuren alueen kasvattamat perunat. Alapuolella on seurakunnan peltoja, aikoinaan niitä viljeli esim. pastori Tauno Laakson myös monilapsinen perhe. Nyt pellot näyttävät olevan oman onnensa nojassa. Hyvä järvimaisema näkyy niiden yli, kaavotettu ne on kyllä pienkerrostaloille.

Nyt tontillamme on melkoinen talo, silti riittää monenlaista aluetta. Yhdessä nurkassa tosiaan on pelkästään muutama omenapuu ja niiden takana sireenejä. Ruokojärvenkatu reunustaa tonttia kahdelta puolelta ja kadun reunassa kasvaa orapihlaja-aita. Tontin ala-osassa on raakileita täynnä olevat marjapensaa, joista tulee mehuja niin, että viimevuotisia mehuja on vielä jäljellä liiaksikin. Toisessa päässä on muutama perunapenkki, joista myös riitti syötäviin niin, että osa siemenestäkin on viime kesän satoa. Pellon takaosassa vielä on melkoinen pöheikkö: komposti kompostoreineen, vuoristomäntyjä, parhaillaan kukkivia juhannusruusujakin.

Puitakin riittää, kaksi suurta koivua ja kaksi tosi korkeaa erikoiskuusta, joista toisen oksat ovat kuivumassa, vain latva on yhä tuorreen vihreä. On saniaisalue talon varjoisalla puolella, talon päädyssä myös melkoinen pensaspöheikkö ja pari puutakin, kukkapenkkejäkin eri puolilla ja nurmikkoakin ihan riittävästi leikattavaksi. Oma autotie yläosassa koko tontin pituudelta kääntöpaikkoineen ja parkkipaikkakin, josta pääseen suoraan asuinkerrokseen. Kadulta sitten pääsee ajamaan talon alakerrassa olevaan autotalliin asuntotasolla olevan parvekkeen alapuolelta, talo kun on sopivasti rinteessä ja on arkkitehtienon Kalle Räikkeen taidokkaasti maaston mukaan suunnittelema.

Harvoja perunavakoja sai jo toistamiseen olla mullittemassa, sillä suurin osa peltoalueesta on tavallaan luonnontilassa kukkia ja ruohoa kasvavana ja sille alueelle velipoika istutti pari kolme vuotta sitten viisi kuusta, jotka ovat hyvin lähteneet kasvamaan. Tontin viettävyydestä johtuen nurmikko-osalle on tehty kivipenger, jonka alareunassa on luonnonkukkia ja metsämansikkojakin on juuri kypsymässä, niitä ei henno ajaa ruohonleikkurilla. Lipputankokin
on alanurmikolla. Keinu on nurmikon yläosassa, johon pääseen suoraan talon alakerran ovesta.

Omakotiasujana riittää siis työtä, mutta voi myös seurata läheltä kesän edistymistä ja luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Ja työ ei lopu eikä koskaan tule valmiiksi.

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Nostalgiaa

Ehkä näin päivän käännyttyä lyhyemmäksi tulee mieleen monia menneisyyden muistoja, miten aika ei enää palaa eikä tapahtuneita saa toiseksi. Monien poisnukkuneiden kuvia ja elämänvaiheita on tullut mieleen, samoin omaan elämään sisältyviä eri asioita, joista on muisto vain jäljellä. Näin siitä huolimatta, että tänäänkin vanhassa kirkkoherrapitäjässäni Jämijärvellä sain metsäkirkossa tavata sata ja Tykköön aitoilla kesälauluhetkessä viisikymmentä vanhaa tuttua seurakuntalaista.

Tästä elämästä kutsuttujen joukossa on monia tuntemiani. Professori Jaakko Elenius tuli Heränneiden ylioppilaskodin johtajaksi oltuani kodissa jo muutaman vuoden. Hän oli myös tulevan vaimoni esimies ja myöhemmin myös minun esimieheni Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtajana toimiessani pappisurani aluksi kymmenen vuotta körttikansan aluesihteerinä. Jaska nukkui nyt pois seitsämänkymppisenä vaikean sairauden murtamana. Hänen äitinsä kotona Ylihärmässä sen sijaan elää yhä yli yhdeksänkymppisenä. Jaskan nuorempi veli Jussi oli kodin poikia samaan aikaan siellä olessani ja on nyt eläkkeellä papin virasta Vaasasta. Jaskan pojat Antti ja Juhani ovat myös pappeja. Eeva-Liisa, Jaskan vaimo on sairaanhoitaja ja on Lapuan tuomiokapitulin lakimiesasessori Jussi Liljan sisko.

Jaska oli myös oppinut toimien professori Lauri Haikolan assistenttina yli kymmenen vuotta. Jaskan kirjoituksista koottuja kirjoja löytyy hyllystäni kolme: 1)Vakavin kasvoin, iloisin mielin, kirjoitelmia herännäisyydestä, 2)Hyvä ihminen, 35 hyvettä, 3)Hyvä sana, Kotimaassa olleita kirjoituksia. Jaskahan toimi niin Pohjalaisen kuin Kotimaankin päätoimittajana. Viimeisessä Kotimaa-lehdessä Simo Huhta kirjoittaa hänestä laajan muistokirjoituksen, johon ei ole paljoa lisättävää. Jaakka halusi olla vetämässä kirkon uudistuksen linjaa tässä ajassa eläen muistaen kirkon kuuluvan kaikille ilman mitään rajoittavaa seinämää. Rauha hänen muistolleen.

Hesarista näin levikkipäällikkö Veikko Pölläsen kuolleen 73-vuotiaana Kesälahdella, joka tällä hetkellä on ainoa kunta, jonka hallituksen puheenjohtaja on perussuomalainen niin´ikään hyvin tuntemani Jaakko Uuksulainen. Pölläsen opin tuntemaan värikkäänä karjalaisena persoonana Kotimaa-lehden asioissa. Hän oli ollut myös SMP:n järjestöpäällikkönä 1970-luvun alussa, mutta siirtyi sitten omaksi vahingokseen seteliselkärankaisten eli Skypin leipiin.

Viimeiset siunaukset Kankaanpäässä ovat myös laittaneet ajattelemaan ihmiselämää, kun toinen vainaja oli 92-vuotias ja toinen 62-vuotias, perheenäitejä kumpainenkin. Näin erilainen osa meillä ihmisillä voi olla ja kuitenkin kokonainen ja varmasti myös meidän parhaaaksemme tarkoitettu elämä on eletty loppuun asti. Niin, mikä on ihminen, että Sinä Jumala häntä muistat,tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin, Sinä teit hänestä lähes jumal´olennon. Näin suurenmoinen on sittenkin kaikesta huolimatta meidän jokaisen osamme!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Lippu on laskettu

Pessimistit aina sanovat, että juhannuksena kesä on mennyt, kun päiväkin rupeaa lyhenemään. Kieltämättä vähän haikealla mielellä olin laskiessani yöttömän yön salossa olleen siniristilipun. Se joutui kestämään monenlaista säätä: yöajan täysin tuulettomassa ilmassa salkoa vasten riippuen, iltapäivän kovien kuurojen aikana likomärkänä roikkuen, loppuajan kovassa tuulessa uljaasti hulmuten.

Edelliset kesät ovat sujuneet työn merkeissä. Peräkanaa ilman taukoa eri seurakunnissa ollen ei ollut mitään kesälomia, niinpä viime kesänä kävin kokonaisen yhden kerran mökillä saunomassa. Eilen aattoiltana tuli tämä määrä täyteen, ilmeisesti tänä kesänä pääsee rantasaunalle useammankin kerran. Ehkä sitten talvella myös sinne terveyttä tuovaan avantoonkin, jossa en hyvistä aikomuksista huolimatta ole ollut kahteen talveen, edellistalvena saunassa oli lämpö ja avanto pumpun avulla auki, viime talvena enää vain saunassa lämpö, ei avantoa. Kylläkin ensi talvena painaa huhtikuun vaalit päälle. Eipä silti se avanto ihan välttämätönkään ole, vain onko vanhoja pohjia, sillä en juurikaan ole sairastellut flussia enkä muutakaan useaan vuoteen.

Eihän tämä juhannuskaan täysin ole ohi pelkällä lipun laskulla. Onhan huomenna vielä sunnuntai ja aurinkoa on luvattu. Olin tänään Jämijärvellä pitämässä messua ja sain vihkiä nuoren parin kirkossa. Aiemminhan juhannushäät olivat hyvin yleisiä, nykyään häitä pidetään melkein muina viikoina kuin juhannuksena. Huomenna olen jo perinteiseksi Jämijärvellä muodostuneessa metsäkirkossa Jämiharjulla ja on huomenna myös kesälaulutilaisuus Tykköön kyläyhdistyksen rakentamilla aitoillakin. Siellä on mukana jämijärveläisten hyvin tuntema Seppo Sjöman haitareineen. Niin että juhannusta saa edelleen juhlia oikein olan takaa. Ja kyllähän kesääkin riittää vielä monen kuukauden ajaksi!

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Jo valkenee kaukainen ranta

Sydänsuven ja yöttömän yön kokeneina me suomalaiset saamme olla onnellisia. Näitä herkimpiä tuntojamme mestarilliset runoilijamme ja kirjailijamme ovat pukeneneet sanoiksi jo Aleksis Kivestä, Sakari Topeliuksesta ja Eino Leinosta alkaen.

Laps´ Suomen ällös vaihda pois sun maatas ihanaa! (Topelius) - Olet maamme armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa! (Erkko) - Maa kunnasten ja laaksoen, mi on tuo kaunoinen? (Kivi) - Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu. (Juva) - Täällä, Pohjan tähden alla, on nyt kotomaamme. (Granlund) - Honkain keskellä mökkini seisoo Suomenni soreassa salossa. (Koskinen).

Juhannusyön hetkii kuuluu eittämättömästi Kiven Jo valkenee kaukanen ranta /ja koillisest aurinko nousee /ja auteret kiirehtii pois, /kosk Pohjolan palkeet käyvät, /kosk mennyt on yö, /kosk kimmeltää kesäinen aamu /ja linnut ne laulelee. Kiven kynästä on myös runo Sunnuntai: Mä muistan sen lempeän lakson, ainiaan muistan sen, mis istuin ma neitoni kanssa, hellästi syleillen; ja kiirehti kesäinen päivä, sunnuntaipäivä tyyni.

Läksin minä kesäyönä käymään /siihen laaksohon, kussa kuuntelin päivää, /kussa lintuset laulaa, /metsäkanatkin ne pauhaa, /ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa./ on tuntemattoman tekijän runoilema. J.L. Runebergsanoitti Lähteellä: Suo, lähde kaunis, katselen likellä vettäsi, kuin pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi.

Eino Leino: Ruislinnun laulu korvissani, /tähkäpäiden päällä täysi kuu; /kesäyön on onni omanani, /kaskisavuun laaksot verhouu. /En ma iloitse, en sure, huokaa; /mutta metsän tummuus mulle tuokaa, /puunto pilven, johon päivä hukkuu, /siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, /tuoksut vanamon ja varjot veen; /niistä sydämeni laulun teen.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Soinilla on tilaa

Vaikka kenenkään saamat äänet eivät ole hänen omiaan kuin juuri käydyissä vaaleissa, niin silti äänisaaliita tarkastellaan, kuin ne olisivat ehdokkaan omistamia ääniä. Tästä pohdinnasta on nyt Uusimaa malliesimerkki, kuka kerää luopujien Sauli Niinistön, Matti Vanhasen ja vaikkapa Antti Kalliomäen äänet. Yksistään Niinistön äänipotti oli eduskuntavaalien ääniharavana 60 563, Matti Vanhanen sai toiseksi eniten 24 112, mutta kolmantena tuleekin sitten jo Timo Soini 19 859. Kaikki olivat ehdokkaina juuri Uudellamaalla.

Asian tekee perin mielenkiintoiseksi se, että Uusimaa on maan ylivoimaisesti suurin vaalipiiri ja sieltä valitaan peräti 34 edustajaa kun pienimmistä Pohjois-Karjalasta ja Lapista tulee vain 6 ja 7 kansanedustajaa. Uusimaa on siis paljon vartijana ja Timo Soinille on kaikki mahdollista, kun molemmat edellä olevat ovat poissa kuvioista. Kokoomus tosin heittää tulee Uudellamaalla aiemmin Pohjois-Savosta ehdokkaana olleen puheenjohtajansa Jyrki Kataisen ja keskustallakin on 16 390 äänen Paula Lehtomäki ja miksei demareillakin Maria Gusenina-Richardson 12 578 ääntä.

Mutta kaikken kaikkiaan Timo Soinilla on nyt viime EU-vaalien ykkösenä tuhannen taalan paikka, niinpä hänelle povataa lähes Niinistön äänisaalista. Kun siihen lisätään muiden ehdokkaiden kuten istuvan kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lernerin äänet, ei 5-6 edustajan läpivieminen ole mahdotonta. Tämä kuvastaa sitäkin, miten suuret vaalipiirit ovat nykyisin ratkaisuasemassa, kun todella koko Lapista valitaan yhteensä vain sama 6 edustajaa.

Näin johtavat oikeistopuolueet tahtomattaan ovat tekemässä Soinille jälleen kerran tilaisuuden yllättää jättipotilla! Kansa on todella kyllästynyt Jyrkin ja Vanhasen junailemiin Kreikan tukiin ja pienituloisimpia raskaimmin koetteleviin veroratkaisuihin.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Vanhuspalveluista

Kankaanpään valtuuston kokouksessa oli esillä kaksikin vanhusten palveluasumispaikkojen lisäämistä koskevaa ja käsiteltyä aloitetta. Kipeän tarpeen omaavat hoivapalveluiden lisäämistarpeet on siirretty kunnia-arvoiselle PoSalle käsittelyä ja toimenpiteitä varten. Toinen aloiteista on vihreiltä ja toinen PerusSuomalaisilta.

Asian tiimoilta sai valtuuston kokouksen päätteeksi puheenvuoron tilaajajohtaja Jaana Männikkö valaisten asiaa asiantuntevasti valtakunnallisten suosituslukujen perusteella.PoSa on myös perustanut työryhmän palvelutarveselvityksen tekemiseksi, jossa yhtenä aiheena on juuri palveluasumisen ja avohoidon tarkoituksenmukaisuus vanhustenhoidossa. Tietysti avohoito olisi suositeltavampaa ja vanhuksellekin halutumpaa, mutta kun kunto tulee riittävän huonoksi ei avohoito enää ole paikallaan vaan tarvitaan eri tasoisia palveluasumispisteitä, joista Kankaanpäässä on kova tarve. Vuodeosastolla on parast´aikaa kaksitoista, jotka voitaisiin siirtää palveluasuntoihin, jos niitä vain olisi.

Yleisesti ottaen valtakunnallisiin suosituslukuihin verrattuna Kankaanpäässä pitäisi tilanteen olla jopa hyvä. Omaishoidon tuessa tosin ollaan lukujen alapuolella, kun yli 75 vuotiaista vain 3,8% saa tukea suosituksen ollessa 5-6%. Ympärivuorokautisia paikkoja tarvittaisiin omaishoitajien lomapäivien järjestämiseksi. Yli 75 vuotiaista 90,4% asuu kotona, joka on valtakunnallista luokkaa, mutta kotipalveluita saa vain 9,8%, kun suositus edellyttäisi 13-14%. Niinpä Kankaanpään kodinhoitohenkilökunnan akuutti lisäystarve olisi vaatimattomasti 8-10 työntekijää.

Sen sijaan tehostetussa palveluasumisessa ja laitoshoidossa Kankaanpää on valtakunnan suositusten tasolla, mutta ostopalveluina hoidetaan 41 vanhusta, joten omia lisäpaikkoja tarvitaan. Kaupunginhallituksessa olikin juuri ennen valtuuston kokousta esillä yksityiseltä taholta tullut tontinvaraushakemus 30 hengen hoivakodin rakentamiseksi. Ihmeellisintä asiassa on se, että tämäkin taho etsii rahoitusta ARA:lta eli yhteiskunnalta eikä ARA aikanaan ole antanut rahoitusta, kun Vahusstentalosäätiö pyysi rakentamisavustusta terveyskeskuksen välittömässä läheisyydessä olevan Kanervakodin laajentamiseen valmiille tontille valmiilla piirustuksilla. Mikä mättää, jos valtio antaa avustusta yksityiselle, muttei omalle yhteiskunnalleen.

Tämän päivän uutisissa oli myös hämmästyttävä tieto siitä, että kuntien ylläpitämissä laitoksissa on vähemmän hoitajia kuin yksityispuolella ja että myös muutenkin hoidon taso olisi yksityisillä parempaa. Enpä oikein jaksa uskoa tätä todeksi, kyllä silloin täytyy myös kustannusten olla suuremmat ja kuka ne muu maksaa kuin me kuntalaiset.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Loanheitto alkanut

Pitkään poliittisissa kiemuroissa mukana olleena ei ole mitään uutta edellisessä kirjoituksessa mainitsemani Sunnuntaisuomalaisessa ollut tieto PerusSuomalaisten mukamas ennätysmäisestä rattijuoppouslukemasta. Se on tuttua menneiltä vuosilta.

Ehkä räikein tapaus oli juuri ennen v.1983 vaaleja meillä Satakunnnan piirissä. Fiilis oli todella hyvä, esim. Porissa työväenopiston luentosali oli täysin riittämätön eläkeläisten lapatessa sisään oven täydeltä, kun Veikko Vennomon kanssa olimme puhumassa mm. tapahtuneesta eläkeläisten pettämisestä.

Mutta pettäminen tulikin ihan lähelle, kun ehdokaslistallamme ensimmäisenä aakkosten mukaan ollut talousneuvos ilmoitti viimeisellä viikolla pettyneensä smp-läisiin ja kehoitti äänestämään määrättyä demariehdokasta. Ilmotus oli jätetty myös paikallislehtiin, josta saimme kuitenkin heti vihin ja pystyimme torjumaan tämän provokaation jopa samoissa lehdissä.

Seuraus oli vain se, että talousneuvos ei tullut tietenkään valituksi, joka muuten olisi ollut mahdollista, kun saimme Satakunnasta kaksi paikkaa ja toinen ehdokas meni läpi 1.600 äänellä. Jos Noormarkun neuvos olisi ollut hiljaa, hän listan ensimmäisenä olisi hyvinkin noussut toiselle sijalle. Samoissa vaaleissa esimerkiksi Liisa Arranz tuli valituksi Uudeltamaalta listan ensimmäisenä aakkosten mukaan, äänestäjät kun eivät välttämättä tunteneet ketään ehdokasta ja kuitenkin halusivat äänestää smp-läisiä.

Talousneuvos onneksi tyytyi pikkurahaan, hänen neuvoksen arvonsa maksajaksi näet kävi tämä demariehdokas. Läpimenneenä neuvos olisi voinut tehdä paljon kovempia kauppoja, mutta onneksi hän paljastui jo ehdokkaana ollessaan. Ei muutenkaan kannata juosta titteleiden perässä. Meillä on niistä karvaat kokemukset, kun ensimmäinen SMP:n Satakunnasta valittu kansanedustaja v.1970 oli agronomi ja hänestä tuli kansalta äänioikeuden vieneen v.1972 presidentin poikkeuslain taakse siirtynyt seteliselkärankainen räikeiden ostopuuhien ja SMP:n eduskuntaryhmän hajoittamisen seurauksena.

PerusSuomalaisten kannatus herättää tietysti myös vastustusta ja "räämästys" on siis jo alkanut! Hyvä onkin muistaa myös Veikko Vennamon aina tähdentämää varoitusta aivan viimehetkien provokaatioista ja varoittaa äänestäjiä uskomasta niihin. Nythän ei siis kylläkään ole vielä niitä viime hetkiä, kun ei saatu syysvaalejakaan.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

40% - 9,8%

Kaksi prosenttilukua saman päivän lehdestä, 40 kauhistaa, 9,8 ihastuttaa. Miksikö?

Välisuomen sanomalehdet ovat kyllä lyöneet pahemman kerran kirveensä kiveen julkaistuaan mukamas tutkimuksen rattijuoppona ajaneista. En usko millään, että joka neljäs suomalainen olisi ajanut autoa päihtyneenä. Ensinnäkin kuinka monta prosenttia yleensä edes juo ja kuinka monta prosenttia edes ajaa autoa. Itse lukeudun siihen prosenttilukuun, joka ei koskaan ole juonut eli absolutisteihin, näin ollen en ole myöskään voinut olla rattijuoppo, vaikka autoa ajankin.

Olen myös PerusSuomalainen, joista Sunnuntaisuomalaisen kyselyn mukaan 40% olisi autoillut päihtyneenä. Ei VOI pitää paikkaansa tämäkään tieto, vaikka emme välttämättä täysin puhtoista porukkaa olekaan. Omalta osaltanikin täytyy tunnustaa, että aina eivät nopeusrajoitukset tunnu olevan kohdallaan ja niin niitä tulee ylitettyä, joskus kovalla kiireellä, joskun hyvällä tiellä yksin ajellessa ilman muuta liikennettä esim. 60 tai 80 km rajoitukset eivät tunnu tarkoituksenmukaisilta. On sitten aiheesta sakkojakin tullut eikä ole kerskaamisen aihe kerran tapahtunut ajokortin kuivumassakaan oleminen, kahden vuoden sisällä kun tuli neljäs sakko!

Mutta että näin yleisesti ajeltaisiin rattijuoppoina edes joskus elämän aikana on täysin uskomatonta. Eiköhän päihtyneenä rattiin tarttuminen nyt kuitenkin jos mikään mielletä yleisesti täysin sopimattomaksi ennen kaikkea muuta liikennettä vaarantavaksi ja siksi uskon vain hyvin harvan ajavan humalassa, ne jotka ajavat voivat sitten ajaa useimminkin, mutta ei se kasvata humalassa ajavien prosenttilukua.

9,8% on puolestaan korkein gallup-lukema, joka on mitattu PerusSuomalaisille. On muuten täsmälleen sama luku joka on viimeisissä vaaleissa ihka oikeasti toteutunutkin. Timo Soinin johdalla EU-vaaleissa kannatus nousi 9,8%. Saas nähdä ken elää, mitä lukemia tarjoavat ensi huhtikuun edeuskuntavaalit itse kullekin puolueelle.

PerusSuomalaisetko ratkaisevat

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja kirjoittaa jopa tietämättään hyvin osuvan yliön sunnuntain lehdessään otsakkeenaan Vaaleista tulossa sittenkin kiinnostavat. Hän ei vielä tiennyt päivällä julkaistua tuorreita gallup-tulosta, jossa kokoomus sai koko vaalikauden alimman kannatuksen ja alamäkeä edellisestä mittauksesta oli yli 1%. Kun jatkuvassa alamäessä ollut kepu oli saanut vähän nousua, olivat kolme kaunista ja suurta kolmen prosenttiyksikön sisällä. Näin jännitystä riittää.

Semminkin kun pääkirjoitustoimittajakin toteaa PerusSuomalaisten voivan olla se puolue, joka ratkaisee kolmen suuren vaalitulokset. Ja kovin hyvältä näyttää, kun nyt gallup antoi taas nousua 9,8 % asti ja Hesarin toimittajakin toteaa, että mielipidekannatus tuskin hiipuu ennen vaaleja, kun itse Soinikin palaa hyvissä ajoin vaalikampanjaa tekemään. Ja ajassa liikkuvat aiheet satavat suoraan PerusSuomalaisten laariin: maahanmuuttokeskustelu, Kreikan lainapaketti, muu EU:n sekoilu, viimeksi yrittäjinä toimivien liikennöitsijöiden työaikarajoitukset, vaalirahoitussotkut, tuloeron jatkuva kasvu jne.

PerusSuomalaiset Timo Soinin äänellä ovatkin todenneet mieluisimmiksi hallituskumppaneiksi keskustapuolueen ja demarit ja nythän kokoomuksen alamäen alettua nämä kaksi voivat vaikka ollakin vaalien kaksi suurinta. Silloin varmaan mekin voisimme mennä hallitukseen, koska ohjelmassa ei tuettaisi parempiosaisten etuuksia eikä esimerkiksi kokoomuksen silmätikukseen ottaaa pakkoruotsin säilyttämistä. Tällöin rkp kyllä täytyisi jättää sivuun yli 30 vuoden jälkeen hallituskumppanuudesta. Ja tapahtuisi sikäli historiallinen muutos, kun eduskuntaan tullessani v.1979 täysistuntosalin vierustoverini Ole Norrback sanoi, ettei teillä smp-läisillä ole mitään asiaa hallitukseen. Nähtäisiin siis sekin aika, että PerusSuomalaiset istuvat hallituksessa ja rkp-läiset oppositiossa.

Mutta aina täytyy muistaa isä Veikko Vennamon viisaus, etteivät gallupit äänestä. Koko likaiseen poliittiseen peliin kyllästyneet nukkuvat täytyisi saada herätetyksi ja käymään uurnille. Vasta mahdollisimman laaja osanotto vaaleihin antaa oikean kuvan kansan mielipiteistä!

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Valta on makeaa

Kirjoittaisin ehkä toisella tavalla, jos PerusSuomalaiset olisivat nyt hallituksessa. Mutta nyt opposotiosta käsin uudet vaalit jo heti syksyllä olisivat todella välttämättömät. Kirjoitinkin aiheesta jo kaksi kuukautta sitten, jolloin Timo Soini vaati samaa: pikaisia uusia vaaleja Matti Vanhasen ilmoitettua luopuvansa pääministeriudestaan.

Kun eduskuntavaaleihin on aikaa vielä kymmenen kuukautta, niin Vanhasen jätettyä hallituksensa eroanomuksen, jatkaa uusi hallitus täysin samalla pohjalla odottaen vain tulossa olevia eduskuntavaaleja uskaltamatta tehdä mitään nykytilanteen vaatimia kipeitäkin leikkauksia. Hallitus toimii vähän niin kuin toimitusministeriönä ryhtymättä todella vaikean talous- ja työttömyystilanteen vaatimiin tosi toimiin.

Myös oppositiopuolueiden edustajat saivat käydä juomassa hallituspuolueiden tarjoamat kahvikupposet, mutta heille todettiin kylmästi hallituksen jatkavan entisellä pohjalla. Syyttä ei koko oppositio vaatinut ennenaikaisia vaaleja vakavin perustein, koska hallitus jatkaa toimintaansa entisen ohjelmansa mukaisesti vain vähäisin kosmeettisin uudistuksin, vaikka kolme vuotta sitten laadittu hallitusohjelma on tehty täysin toisenlaisissa oloissa ja on siten kokonaan vanhentunut. Hallitusohjelmassa tarvitaisiinkin nyt politiikan sisältöjen todellista uutta arviointia aikanaan noususuhdanteessa tehtyihin linjauksiin.

Opposition kaikillakin puolueilla on täysi syy vaatia vaaleja, koska niillä kaikilla on täydet mahdollisuudet hyvään menestykseen tulevissa vaaleissa, koska nykyhallitus on epäonnistunut politiikassaan todella pahasti velkaannuttamalla maatamme jopa niin, että EU:n komissaarimme Olli Rehnkin on joutunut huomauttamaan myös Suomen rikkovan ylivelkaantumisellaan EU-sääntöjä, vaikka me olemme paheksuvinamme Etelä-Euroopan maiden valtavia budjettivajeita, emmekä näe omia puuteitamme.

Mutta valta on makeaa, sen näemme myös monista hirmuhallitsijoista, joista päivän Hesari kertoo. Hekin takertuvat valtaansa kynsin hampain, vaikka kansa kärsii. En nyt sentään vertaa omaa hallitustamme näihin vallankaappaajiin, sillä ei meillä vielä tai paremminkin ei enää minkään puolueen valta ole niin täydellistä kuin näillä diktaattoreilla, mutta valta näyttää aina turmelevan ja siihen takerrutaan kiinni kynsin hampain ja paremminkin pelätään kansan tahtoa vaaleissa, vaikka meidän pitäisikin elää demokratiassa, jossa kansan sana on laki.

Matti sai lähteä

Vuosien saatossa on saanut kirjoittaa monta blogia Matista, tänään pääministerin paikastaan eroanomuksen jättäneestä sattumapääministeristä, värittömästä miehestä, josta kuitenkin on riittänyt kirjoittamista milloin mistäkin vähemmän harmaasta tempauksesta niin naismaailmassa kuin puoluerahoituksessakin. Hallituksen päämiehenäkään hän ei ilmeisesti ole ollut nostamassa puolueensa kannatusta, joka rypee pohjamudissa 18 % seutuvissa. Niinpä ei monikaan tainnut jäädä kaipailemaan tätä Nurmijärven tuppeesahatun lautakasan omistajaa!

Eipä ihme, että keskustapuolue vaihtoi puoluekokouksessaan koko puoluejohtonsa täysin uusiksi jättämällä vanhat parrat sivummalle. Myös vielä tosin nuori, mutta vain suuria puheita esittänyt, pieniksi jääneitä ja jopa vääriä tekojaan puolustellut puoluesihteerikin sai mennä. Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri sai mennä.

Keskusta yrittääkin nyt kirkastaa kuvaansa ryvettymättömällä puoluejohdolla keulakuvana pelkkiä kymppejä todistukseensa aikanaan kerännyt Mari Kiviniemi, Jalasjärven tyttö, mutta nyt pääkaupungistunut. Yleensä Helsinkiin juuttuneille kepun johtajille on käynyt kalpaten. Esimerkkeinä Paavo Väyrynen, Esko Aho ja Anneli Jäättenmäki. Saas nähdä, miten nyt tytön käy, kestääkö etelän median ryöpytyksen.

Ainakin peruskepulaisten maaseudun isäntien kestokyky on koetteilla aivan samoin kuin rasvanahkaisten duunarien seuratessa johtajiensa Jutta Urpilaisen ja Mickel Jugnerin kannanottoja maan ja taivaan väliltä, mutta joilla ei paljoa leipää levennetä. Kyllä taitaa edelleen olla tilaa meillä lähes 10% kannatuksen saaneella Timo Soinin PerusSuomalaisten joukolla puolustaessamme tavallista pienituloista Suomen kansalaista maahanmuuttoryntäystä ja rahojen lahjoittamista Kreikaan yms. vastaan.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Martti Kiilholma 60 vuotta

Martti Kiilholma on kautta aikojen Kankaanpään Urheilijoiden menestyksekkäin yleisurheilija.
Martin 60-vuotispäivä oli kesäkuun 3. päivä.

Hänen seuraennätyksensä olisivat edelleen kovaa luokkaan maamme nykyjuoksijoidenkin joukossa: 1500m 3.50.6 v.1977, 3000 m 8.06.1 v.1980, 5000 m 13.47.7 v.1978, 10000 m 28.28.74 v.1980, maraton 2.13.30 v.1984, 3000 m esteet 9.05.2 v.1976.

Hänen SM-mitalitilinsä on komea: v.1973 maaastot 15 km hopeaa ja joukkue pronssia, v.1976 maastot 15 km pronssia, v.1977 maraton pronssia, v.1978 maastot 15 km pronssia, v.1980 10000 m pronssia, v.1982 maastot 15 km hopeaa. SM-kilpailuissa hän on ollut vähintäin
pistesijalla 22 kertaa.

Kymmenen kilometrin ratajuoksussa Martilla on viisi maaotteluedustusta Neuvostoliittoa, Englantia, Länsi-Saksaa, Ruotsia ja Japani-Belgiaa vastaan, viimeksimainitussa kolmimaaottelussa hän saavutti v.1982 toisen tilan ajalla 28.41.1. MM-kisaedustus hänellä on sekä maastojuoksussa että maratonilla. Maratonilla hän alitti 2.14 neljä kertaa aina Amerikassa, jossa hän harjoitteli kymmenä talvena.

Martti osoitti yleisen sarjan juoksijana tasonsa ja saavutti kovia aikoja ja sijoituksia. Niinpä hän ei enää veteraanisarjoissa ole kilpaillut, vaikka kunto jatkuvastikin antaisi odottaa hyviä tuloksia myös veteraanien joukossa, siksi hyvin Martti jatkuvasti pitää yllä kuntoaa maanviljelijänä ja edelleen aktiivisena lenkkeilijänä, vaikka juuri nyt hänellä onkin akillesjännevaivoja vääränlaisista kengistä johtuen. Aktiiviaikana hänellä ei juuri vaivoja ollut, vaikka usein paras kunto osuikin kevääseen ja Amerikan rahamaratoneihin.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Välisuomessa

Välisuomessa asumisessa on omat hyvät jos myös huonotkin puolensa. Emme ole etelää emmekä pohjoista. Siksi myös välisuomen sanomalehdet ovat ryhmittyneet tukien toinen toistaan. Siksi myös tarvitsemme kuntaliitoksia, jollaisesta nyt esimerkiksiKankaanpää, Parkano, Jämijärvi ja Honkajoki neuvottelevat ensin, jos tulosta syntyy, muitakin tulee mukaan.

Matkustaessa välisuomessa asumisen oikein huomaa. Kaikkialle on pitkä matka. Viimeksi tutustumismatkaan Inkerin kirkkoon Venäjälle lähdimme Kankaanpäästä kello 5 jotta pääsimme hyvissä ajoin yöpymispaikkaan Ruskealaan Venäjän puolella. Kaupungin seminaarimatkalle Turusta Tukholmaan lähdimme Kankaanpäästä niin´ikään kello 5 ehtiäksemme ajoissa laivaan.

Veteraanikansanedustajien kokoukseen Tornioon mennessä piti olla junassa Parkanossa jo klo 2.11, joten Kankaanpäästä piti lähteä jo sitä ennen. Paluujuna pysähtyi Parkanossa klo 3.10, joten nukkumaan Kankaanpäässä pääsi kello 4 jälkeen. Ei välttämättä ihan inhimillisiä kellonaikoja.

Parkanon asemalta 50 km päästä on hyvät liikenneyhteydet. Helsinki-Rovaniemi-junista asemalla pysähtyy suurin piirtein puolet eli vajaa kymmenen molempiin suuntiin. Aamujunissa klo 6.23 ja 7.23 pääsee hyvissä ajoin Helsinkiin klo 8.30 ja 9.30. Linja-auto Kankaanpäästä klo 6.40 on pääkaupungissa klo 10.35, joten juna kulkee paljon nopeammin. Ainoa haitta on omalla autolla ajaminen Parkanoon. Myös takaisinpäin pääsee junalla myöhempään, linja-auto lähtee 15.25, kun junilla pääsee l 17.30 ja 19.26.

Näin liikkumaan pääsee julkisilla liikennevälineillä ihan hyvin, joten ei meillä välisuomessakaan ole valittamista.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Toinen seudullinen kirkkopäivä

Vuosi sitten tosin elokuussa järjestettiin Satakunnan veteraanien ensimmäinen seudullinen kirkkopäivä Porissa. Silloin kaavailtiin seuraavaa tilaisuutta Raumalle. Olimme kuitenkin tänään seudullisessa kirkkkopäivässä Huittisissa arviolta 300 hengen voimin, vuosi sitten vastaavaksi luvuksi ilmoitettiin 350. Väkisinkin laskua on vuosittain, meiltä Kankaanpäästä löytyi lähtijöitä 16, joka sekin oli vähemmän kuin viime vuonna.

Kuitenkin tällainen kokoontuminen puolustaa paikkaansa, kun vielä näinkin runsaslukuisasti kokoonnutaan, tosin Kankaanpäästäkin oli liikkeelä vain 5 veteraania ja 3 veteraaninaista, joten puolet oli meitä nuorempia.

Kokoontumispaikat Huittisten kirkko ja sen vieressä oleva seurakuntatalo ovat entuudestaan tuttuja, olen kirkkoherra Simo Laitilan kutsusta ollut Herättäjän-päivän saarnaajana ja useita kertoja siioninvirsiseuroissa. Nyt Simo on virkavapaalla ja vt. kirkkoherra saarnasi messussa, jossa viimevuotiseen tapaan olimme Jussi Pelto-Pirin kanssa ehtoollisavustajina.

Päiväjuhlassakin oli sikäli tuttua, että entinen esimieheni Lapuan piispana toiminnut kenttäpiispanakin ollut nykyisin kotiseudullaan Kurikassa eläkepäiviään viettävä Jorma Laulaja oli juhlapuhujana ja hän oli matkassa rouvineen. He olivat aikanaan myös Jurvassa asettamassa minua kirkkoherranvirkaan.

Päinvastaisista ennustuksista huolimatta sääkin oli suosiollinen, kunnianosoitus yli 300 sotilaan sankarihaudallakin seppeleenlaskuineen saatiin suorittaa kaunissa auringonpaisteessa. Sade ripottelikin vasta paluumatkalla ja Kankaanpäässä oli satanut enemmänkin.

Kaikki viisi veteraanijärjestöä olivat järjestelyvastuussa ja näiden yhdessä muodostama rintamavastuu antoi taloudellista tukea ruokailun ja kahvituksen järjestämiseen, jotka kaikki kuten pääjuhlakin mahduttiin suorittamaan seurakuntatalossa, joten huonommin liikkuvillakaan ei ollut ongelmia. Vastaavia keskitettyjä tiloja kirkon läheisyydessä ei välttämättä olekaan kaikkialla. Ei Kankaanpäässäkään, jonne jo joku oli ehdottamassa seuraavien kolmansien seudullisten kirkkopäivien järjestämistä. Eiköhän ensi vuonna ole lopultakin Rauman vuoro.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Turistinähtävyys Sastamalassa

Lukemattomien kesämatkojen mielenkiintoinen kohde on tuhopolttajan jäljiltä kunnostettu alunperin 1500-luvun alussa rakennettu Pyhän Olavin kirkko Sastamalassa. Sinällään melko ihme, kun se vielä muutama kymmenen vuotta sitten oli pitkään täysin hyljättynä jopa heinälatona. Vammalalaiset eivät ymmärtäneet kirkkonsa arvoa, onhan heillä kirkkoja vaikka muille jakaa, tällä hetkellä kuntaliitosten jälkeen jopa 15 kirkkoa.

Vasta vuosituhannen lopulla kirkko sadan hiljaiselon vuoden jälkeen uudelleen löydettiin, paanukatto uusittiin vv.1995-97 ja kun kirkko näin otettiin uudelleen käyttöön se samana vuonna tuhopoltettiin humalaisen päähänpistosta johtuen.

Nyt jo ymmärrettiin kirkon ainutlaatuisuus ja jo savuavilla raunioilla päätettiin jälleenrakentamisesta, joka suoritettiin vv. 1997-2003. Pisteenä iin päälle oli päätös hankkia kirkon tuhoutuneiden alkuperäismaalausten tilalle uudet nykytaiteilijoiden Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan itsenäisesti toteuttamat maalaukset. Taiteilijat uurastivatkin vuosien 2005-2009 kesät ja 101 yhdellä maaluksella koristeltu kirkko otettiin uudelleenkäyttöön 15.8.2009.

Tänään aukioloaikoina kirkon täyttää jatkuva turistien virta. Kankaanpään sotaveteraanien kesäretkellä tutustuessamme kirkkoon siellä oli väkeä yht´aikaa kolme linja-autollista ynnä omilla autoillaan liikkuvat. Saimme asinkuuluvan valaisevan opastuksen, jonka avulla saimme tietoa maalauksista ja niiden aihepiiristä.

Itseeni teki suurimman vaikutuksen Kuutti Lavosen värikylläiset Jeesuksen elämän ristin tielle liittyvät monet kasvokuvat 14 eri asemalla ja muut samantyyliset voimakkaat hahmot evankelistoista alkaen. Kaiken kaikkiaan lehterin reunaa kiertävät yhteensä 29 panelin kuvat tekevät voimakkaan vaikutuksen. Osmo Rauhalan pelkistetyt alttarin, kuorin ja saanatuolin maalaukset aukenivat selitysten avulla eivätkä ne ehkä nekään vähän ihmetystä herättävän alkuvaikutelman jälkeen pitempään tarkasteltuina olleet lopulta hullumpia.

Todella tutustumisen ja mietiskelyn arvoinen kokonaisuus koko uudistettu Pyhän Olavin kirkko!
Vammalalaiset ovat tehneet arvokkaan kulttuuriteon vanhimman kirkkonsa saattamisessa sen arvom mukaiseen hienoon kuntoon.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Ei varastettu Lähetysjuhlilla

Varkauden kaupunki oli 151 vuotta toimineen Suomen Lähetysseuran kesäjuhlapaikkakuntana kuluneen viikonlopun. Sain olla mukana jopa vuosikokousedustajana Noormarkun seurakunnasta, meitä oli matkassa pikkuautollinen eli viisi henkeä ja saimme mukavan majapaikan kokonaisen omakotitalon, joka viikolla toimii alkoholiongelmaisten päivätoiminnan tukikohtana Käpykankaan kaupunginosassa Kalevankadulla.

Varkaus on vesien rikkoma kaupunki, jonka läpi olen useasti kulkenut meiltä länsirannikolta Ilomantsiin asti yltävää nro 23-valtatietä, mutta itse kaupungissa liikkuminen olikin melko vaikeaa, vaikka aina löysimmekin perille, vaikka joskus tulimme ihan eri suunnastakin. Stora Enson tehtaat hallitsevat kaupunkikuvaa ja vuonna 1939 rakennettu pääkirkkokin oli tehdasalueen takana melko kaukana varsinaisesta keskikaupungista ja siellä sijainneesta juhlien keskuksesta ja pääteltasta keskusurheilukentällä, jossa muutama vuosi sitten olimme veteraanien SM-maastojuoksuissa melko samanlaisissa sääolosuhteissa melko viileässä, joskin silloin ei satanut kuten nyt melkein koko ajan varsinkin perjantaina ja lauantaina, tänään sunnuntaina oli jo poutaisempaa.

Itse vuosikokousasiat menivät nuottien mukaan. 12-jäsenisessä johtokunnassa on vuosittain kolmannes erovuorossa ja kausi on kolmivuotinen. Aiemmin erovuoroisten paikkojen täyttäminen kesti hyvinkin pitkään, nyt on järki voittanut ja etukäteen asiaa valmistelevassa 9-jäsenisessä vaalitoimikunnassa on edustaja jokaisesta hiippakunnasta ja toimikunnan ehdotuksessa huomioidaan aina se, että jokaisesta hiippakunnasta tulee edustus johtokuntaan, samoin piispojen edustus sekä myös järjestöä tukevien hengellisten suuntausten edustus. Tietysti huomioidaan sukupuolijakauma ja valittavien osaaminen ja kokemus.

Niinpä nytkin oli täysin perusteltu pohjaehdotus, jota kukaan ei laittanut kyseenalaiseksi, mutta silti puheenvuoroissa kannatettiin muutamaa etukäteen asetettua muutakin ehdokasta, joten jouduttiin täysin turhauttavaan äänestykseen, vaikka täysin selvää oli toimikunnan ehdokkaiden valituksi tuleminen, joka myös toteutui. Kolme vasta yhden kauden johtokunnassa ollutta joukossaan Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Simo Juntunen saivat jatkopestin ja uudeksi tuli puheenjohtajan tehtävästä luopuneen piispa Juha Pihkalan tilalle piispa Matti Repo.

Juhlilla oli runsaasti ohjelmaa. Tänään perhemessussa puhui piispa Riekkinen todella havainnollisesti Jumalan valtakunnasta ja hänen johdollaan siunattiin päätöstilaisuudessa myös lähetyskentille lähtijät. Aina lauantain ohjelmaan kuuluvat Siioninvirsiseurat pidettiin kirkossa.
Olin pääasiassa HY:n myyntipöydän takana lähetysbasaarissa kankaanpääläisten lähetyksen hyväksi myytävien kenkien kanssa.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Torniohaparanda

Tornio-Haaparanta on voittanut rajan kirot ja rajan sijasta on ruvettu kehittelemään ideaa rajattomasta kaupungista. Yhteistyöajatus on lähtenyt liikkeelle legendaarisen maaherra Ragnar Lassinantin viisaudesta: Ei Jumala antanut meille rajaa ja laitkin ovat ihmisten tekemiä. Näin vastattiin ministeriön virkamiehille, kun käytiin pyytämässä myönteisiä päätöksiä rajan yli Haaparantaan ulottuvalle yhteistyölle esim. kouluasioissa. Lakiin vedonneiden virkamiesten asenteita saatiin muutettua ja niin alkoi tapahtua. Nykyisin yhteistyö on laajaa ja rajan ylittämistä ei outo edes huomaa, sillä niin yhteenkasvaneita niin Tornio kuin Haaparanta ovat. Ja yhteistyö on voimaa. Esimerkiksi kuutena peräkkäisenä vuotena Tornion nykyinen 22.000 asukasmäärä on kasvanut ja hyvältä näyttää etiäpäinkin: juuri kaupungissa ollessamme tuli tieto 2.400 henkeä ynnä lukemattomat alihankkijat työllistävän maaailman suurimman jaloterästä valmistavan Outokummun laajentamiseen saadusta 400 miljoonasta.

Niin, ketkä me olimme Tornio-Haaparannassa. Tornion suuren pojan vv. 1973-2010 kaupunginjohtajana toimineen Hannes Mannisen junaileman kutsun seurauksena pidimme me entiset kansanedustajat vuosikokouksemme tässä rajan kaupungissa ja saimme erittäin myönteisen kuvan kaupungin niin v.1621 alkaneesta historiasta kuin ja ennen kaikkea myös nykyisyydestä ja kasvuodotuksista. Niinpä Manninen itse sanoo Rajalla-hankkeen ja Ikean myötä Tornion profiilin kaupan keskuksena vahvistuneen ja näin kaupungilla on vahvat dynaamiset tulevaisuuden näkymät. Ja se on helppo uskoa meille esitettyjen lukujen valossa, Tornionjokilaaksossa on 60.000 asukasta, Perämeren yhteistyöalueessa, jonka johdosta Ikeakin sijoittui Tornio-Haaparantaan, on kymmenkertainen väkimäärä eli 600.000 ja Rajalla-ideaa kehitellään edelleen rajattomaksi kaupungiksi.

Itsellenikin on kaupungilla tunnearvoja. Kävin vuonna 1969 kuolleen isoisäni veljen Fransin ja hänen puolisonsa haudalla, jossa eka kerran kävin v.1686 rakennetun kirkon ympärillä olevan hautausmaan viereisellä Pohjan-stadionilla juostun soihtupiikin voittajana. Pohjan kentällä alettiin vuodesta 1952 järjestää olympiatulen Suomeen tuomisen muistoksi Soihtukisoja ja kisan päälajina oli 25 km ratajuoksu, jonka siis voitin v.1971 hyvällä ajalla 1.22.16,2. Frans oli silloin jo kuollut, mutta Jouko-veljeni ehti käydä häntä katsomassa. Nyt kuulin Tornion seurakunnan luopuvan tänä vuonna ainaishautojen hoidosta ja ensi vuodesta otetaan vastaan vain vuosihoitosopimuksia. Mitenkähän tämän lapsettoman pariskunnan haudan jatkohoidon käy.
Vaatturina toiminut Frans vielä muistetaan, kun esim. keskustelin kansanedustajakolleegani Seppo Pelttarin ja nykyisin Helsingistä perussuomalaisten riveissä eduskuntaan ehdolla olevan Seppo Kanervan kanssa.

Itse kokouskin sujui leppoisesti, kaikki entiset hallituksen jäsenet valittiin uudelleen, minä muiden joukossa ja jatkan taloudenhoitajana. Tilitkin hyväksyttiin eikä eduskunnan urheilutoimikunnan kaltaisia kavalluksiakaan ilmennyt. Meillä onkin kyseessä pienet rahat, pääasiassa vain 397 jäsenen jäsenmaksuista kertyvät varat.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

16-vuotiaana äänestämään

Saas nähdä, mitä tästä viimeisestä uudistuksesta tulee, jossa vanhoilliseksi haukuttu kirkko kerrankin on edelläkävijä. Juuri valmistunut oikeusministerille jätetty mietintö ehdottaa kokeiluluonteisesti äänioikeuden laskemista 16 vuoteen kunnallisvaaleissa. Ministeri sanoo, että jos tälle tielle lähdetään, ei tarvita koeaikaa, vaan siitä vaan toimeksi.

Uutisissa ei sanallakaan viitattu syksyn seurakuntavaaleihin, vaikka niissä ikäraja on jo alennettu 16 vuoteen. Yhteiskunnan puolella voitaisiin seurata, miten ikärajan lasku onnistuu kirkon puolella ja saada siitä osviittoja.

Äänestysaktiivisuus ja varsinkin nuorten osallistuminen vaaleihin on maassamme perin heikkoa. Eduskuntavaaleissakin on äänestysprosentti painunut jo alle 70% ja nuorten osalta luku on vielä alempi. Siksi jotain olisi tehtävä ja niinpä on päädytty äänestysiän laskemiseen. Seurakunnissa on juuri tässä iässä käyty rippikoulu ja ollaan isoiskoulutuksessa, joten seurakunnan asioiden luulisi muutenkin kiinnostavan. Myös kunta-asiat ovat nuoria lähellä koulusta ja harrastuksista lähtien. Nykyinen 18 vuoden ikäraja rajaa monet nuoret jo opiskelijoiksi eikä vieraan paikkakunnan asiat tietenkään jaksa suuremmin kiinnostaa. Näin ikärajan alentaminen on perusteltua.

Nuoria itseään haastateltaessa myös he totesivat juuri kunnallisten asioiden olevan läheisempiä, joten kunnallisvaaleissa ikärajaa laskemalla voitaisiin nuoret saada äänestämään ja kun pää on saatu auki, äänestystottumus voisi saada jatkoa. Demokratian kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää saada mahdollisimman monen ääni kuuluville, nukkuvat eivät vaikuta mitään. Pitäisi vaan saada ehdokkaiksi nuoria nuorille läheisiä henkilöitä. Siinä sitä onkin tehtävää.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Keskusta otsakkeissa

Politiikasta sanotaan, ettei ole väliä, mitä puhutaan, kun vain puhutaan. Keskustapuolue on jo pitempääkin saanut enemmän julkisuutta kuin mikään muu puolue, nyt viimeksi ensi viikon vaihteen puoluekokoukseen kampanjoineet puheenjohtaja- ja puoluesihteeriehdokkaat. Mutta tuntuisi näin vierestä katsoen, ettei tämä vanha sanonta ainakaan tässä tapauksessa pidä paikkaansa, on tainnutkin sataa paremminkin toisten laariin.

Keskustan saama palstatila on tuonut räikeästi esille monia puolueessa vallitsevia epäkohtia. Pääministerin julkisuus on ollut todella hämmästyttävää monistakin eri syistä. Poliittisesta historiastamme ei löydy aiempaa tilannetta, jossa viranomaiset selvittävät, onko istuvaa pääministeriä syytä epäillä rikoksista niin eduskuntavaali- kuin presidentinvaalirahoituksissa niin Nova Groupin kuin Nuorisosäätiönkin osalta. Pääministerin yksityiselämän paljastukset ovat sitten luku sinänsä.

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen on ihme kyllä ilmottautunut taistelemaan jatkopaikasta, vaikka hän on kepun likaisessa vaalirahoituksessa kaikkein ryvettynein ja monet puoluetoveritkin toivovat pääsevänsä eroon hänesta ja hänen luomastaan kielteisestä imagosta. Viimeisinä ikäänkuin sulkana hatussa on puolueen ilmoittamat liioitellut jäsenmäärät ja Korhosen junailemat järjestelyt puolueen äänenkannattajaa Suomenmaata kustantavan Joutsen Median hallituksessa. Keskustapuolueen nuorisojärjetön valtionavuista ovat PerusSuomalaisten nuoret tehneet kantelun, jäsenten luku on laskenut kuudellatuhannella ja samanaikaisesti järjestön saama valtionapu on vaan noussut, vaikka yhtenä avustamisperusteena pitäisi olla jäsenmäärä.

Eikä hyvältä näytä niin pääministerin kuin elinkeinoministerin takinkääntö entisistä kuolemanvaarallisen ydinvoiman vastustajista jopa kahden ydinvoimalan kannattajiksi. Ei kai toinen vanha sanonta pidä paikkaansa, että kepu pettää aina!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Merkittäviä päiviä

Olemme näin kesän alkajaisiksi saaneet elää tärkeitä päiviä. Kesäkuun 4. päivä perjantai on puolustusvoimien lippupäivä sotamarsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä. Lauantaina lauletettiin suvivirttä Jo joutui armas aika koulujen päättymispäivän kunniaksi. Ja tänään vihittiin arkkipiispa korkeaan virkaansa.

Kankaanpäässä valkolakin saajat marssivat juhlansa päätteeksi koulultaan sankarihaudoille. Marssi oli vasta klo 13 jälkeen, vaikka torin ympäristössä katselijoita kertyi jo puolilta päivin. Kun torstaina en päässyt torille, sain vahingon takaisin olemalla aamupäivän lauantaitorilla. Iltapäivällä oli kutsu lakkiaisiin, jossa valkolakin saaja oli kirjoittanut 8 ainetta, yhtenä vain 500 joukossa venäjänkin, jonka avulla varmasti avautuu mielenkiintoisia tehtäviä jatkossa.
Kankaanpääläiset SM-tason kestävyysurheilijat Ristomatti Hakola ja Antti Alppi juhlivat myös ylioppilaaksi pääsyään.

Arkkipiispa Kari Mäkisen juhlallinen virkaanasettaminen arkkipiispaksi tapahtui missäs muualla kuin juuri Turun tuomiokirkossa, jonka käytävä on Suomen kirkoista pisin, joten hääparit saavat siellä nauttia häämarssista mahdollisimman kauan.

Juhlallisuuksia voi seurata televisiolähetyksestä. Kankaanpään edustajana ollut Erkki Lilja kertoi etukäteen paikkansa olevan kirkon takaosassa. Mahtoiko tavallisilla kirkonkävijöillä olla sisäänpääsyä ollenkaan. Piispoja oli monien maiden kirkoista, musiikkia runsaasti, arkkipiispa saarnasi ja virkaanasettamisen suoritti virkaiässään vanhin piispa kurssitoverini Eero Huovinen, joka itsekin jää eläkkeelle ja hänen tilalleen valittiin juuri uusi piispa Irja Askola järjestyksessään ensimmäinen naispuolinen, vaikka ei kirkossamme puhutakaan nais- ja miespapeista, vaan yksinkertaisesti vain papaeista, samoin siis myös piispoista.

Olen kuullut uutta arkkipiispaa haukuttavan. Jumalanpalveluksessa sen sijaan pyydettiin muistamaan arkkipiispaa hartain rukouksin ja ottamaan hänet vastaan iloiten. Näin suhtaudumme oikein ja kristillisesti uuteen kirkkomme esimieheen. Hän toimii täysin kirkkomme opin ja järjestyksen mukaisesti, jossa nimenomaisesti yksikantaan todetaan: "Sellainen omantunnonklausuuli on mahdoton, jossa annettaisiin joko pappisviran avaamista naisille koskevan ratkaisun puoltajalle tai kieltäjälle oikeus kieltäytyä yhteisen jumalanpalveluksen toimittamisesta. Tämä oikeus merkitsisi samaa kuin kirkon jakautuminen."
Missähän ja ketkähän tämä jakautumista suorittavat!

Kamreeri yllätti

Kankaanpään valtuustoseminaarissa oli myös kaupunginkamreerin Pekka Laihon esitys kuntatalouden näkymistä ja talousarvion 2011 valmistelusta. Ennakkoaineistona oli jaettu tietoja talouden seurannasta, verotilityksistä ja jopa PoSan alkuvuoden toteutumaraportista, jotka kaikki sinällään sisälsivät melkoisen lukuviidakon.

Sen sijaan kamreerin parinkymmenen kalvon sulkeiset olikin täysin päin vastaiset: ei ainuttakaan talousnumeroa. Kamreeri sanoikin talouden olevan kiinni korvien välistä, ei niinkään talousluvuista. Siksi hän marsitti nähtäväksemme tietoja väestökehityksestämme, joka ei ole valoisa: määrä pienenee, ikärakenne muuttuu aktiiviväestön vähetessä eläkeikäisten määrän kasvaessa, myös lasten ja nuorten joukko pienenee. Sama tahti on askelten myös yhteeenvetona kuntaliitosneuvottelun alaisissa kunnissa. Eipä silti, koko maassakin on sama kehityssuunta. Emme siis ole suinkaan yksin emmekä mikään poikkeus, mutta ei se paljon lohduta, kun tuleva kehitys on paljolti juuri kiinni väestön määrästä ja aktiivisista työssäkävijöistä. Saadaanhan monet valtionavut väestön lukumäärän mukaan ja verotulot ovat kiinni työpaikoista ja työntekijöistä. Niinpä tulevienkaan vuosien verotuloennusteet eivät näytä suurtakaan kasvua, ellei...

Niin, ellei siellä korvien välissä tapahdu jotain positiivista. Siitäkin näimme kalvoissa osviittoja. Tarvitaan näkemyksellisyyttä ja rohkeutta. On luotava innovatiivisia toimintatapoja ja vietävä ne käytäntöön kentälle. On lähdettävä asiakaskeskeisyydestä ja tuottavuuden kasvattamisesta. Tehokkailla prosesseilla on saavutettavissa merkittäviä kustannussästöjä. Koko porukan eli kaikkien toimijoiden on sitouduttava uuden etsimiseen ja kasvattamiseen. Vanha turvallinen raiteissa ajaminen ei ratkaise mitään tulevaisuuden asettamia haasteita.

Näimme myös tietoja hallintohimmeleistä, joista yksi on kuuluisa ja valtaosan rahoistamme nielevä PoSa, josta perinteiset kuntaorganisaation ohjausmallit puuttuvat. Muuten, uusi kuntaliitos ratkaisisi tämänkin kipupisteen.

Näimme myös vertailun yhteistyörakenteiden mekaanisen ja strategisen lähestymistavan välillä. Siinäkin strategia ratkaisee, eli jälleen korvien väli on kaikki kaikessa. Esityksen lopuksi näimme esimerkin innovatiivisuudesta. Kaupunkikeskuksessa kulki juna kiskoja pitkin, heti sen jälkeen alue muuttui katetuksi lukemattomien kauppiaiden basaariksi. Huom! Meilläkin on kiskot, joita pitkin pääsee kuntaliitosneuvotteluiden toiseen päätepisteeseen Parkanoon.

Teknisen puolen miehet Erkki Liimu ja Kalevi Salmijärvi olivat laatineet hyvin valmistellun haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa koskevan selonteon, jossa oli otettu huomioon kaikki kylät ja jota uuden jätevesilain innoittamana rahavarojen puitteissa ryhdymme toteuttamaan.

Niin että kyllä seminaarissa asiaakin oli esillä. Kunhan vain löydämme sitä kaiken ratkaisevaa innovaatiivisuutta!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Seminaarissa

Saimme yleiskaavatoimikuntaan selkänojaa valtuustoseminaarin käsiteltyä kaavaluonnosta seminaarissa Viking Amorellalla 39 hengen voimin vain yhden ilmottautuneen peruuttaessa matkansa. Eriksson Arkkitehdeista luonnosta esittelivät arkkitehti Arja Sippola ja diplomi-insinööri Matti Keränen.

Kaavatyön tarkoituksena on kokonaisnäkemyksen saaminen Kankaanpään kehityksen suunnista pitkälle tulevaisuuteen ja samalla pyritään luomaan paremmat edellytykset kestävän elämäntavan toteutumiselle kehittämällä Kankaanpäästä vähäenergisen liikkumisen kaupunki. Kävellen ja pyörällä onkin helppo päästä keskustaan 2 km säteeltä, jonka sisällä on 80% asukkaista ja suuri osa myös työpaikoista. Keskustan ympärille pyritäänkin kehittelemään kevyen liikenteen laatukäytävistä muodostettava keskustakehä nykyisen taidekehän ulkopuolelle. Kolmantena kehänä on keskustarakenteen ulkopuolelle muodostettava ulkoilureittiverkosto.

Kaavatyön kohteeksi on keskustan lisäksi otettu lähikylät Lohikko, Hapua ja Narvi, joista myös johtaa kevyen liikenteen väylät keskustaan. Ehdotelmassa olevat 5 ha ja 2 ha tonttikoot näillä haja-asutusalueilla tyrmättiin yksiselitteisesti. Eihän näin suuria maa-alueita kukaan myy eikä kenelläkään ole varaa ostaakaan. Ennenhän jopa pientilat kokonaisuudessaan olivat tämän kokoisia tarjoten koko perheelle elannon. Kylämaisemiin tulee myös pystyä rakentamaan pienemmillekin tonteille muuallekin kuin vain rakentamiseen osoitetuille kylien keseisille alueille.

Melkoista arvotelua herätti myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten luettelot. Valtakunnallisesti arvokkaat rakennukset hyväksyttiin, miksei myös maakunnallisia arvoja omaavat, mutta paikkallisia arvoja käsittävien raennusten luetteloa oli vaikea ymmärtää. Se tuntui melko sattumanvaraiselta, esimerkkinä mukaan otettu helluntaiseurakunnan kirkko, joka ei ole kovin vanhakaan enkä jaksa nähdä siinä mitään rakennusarkkitehtoonistakaan arvoa, sen sijaan ei mukaan ollut otettu Koivurinteen vanhainkotia. Arkkitehti Anttila myönsikin, että luetteloa tehneen harjoittelijan pesti loppui kesken, joten kaikkia alueita hän ei ollut ehtinyt käsitellä. Niinpä juuri Ruokojärvenkadun talot, Koivurinne ja Myllärinkadun alun talot loistavat poissaolollaan muuten liiankin runsaasta luettelosta. Läheltä liippaavana esimerkkinä meidän enoni arkkitehti Kalle Räikkeen piirtämä talo, vaikka luetteloon on otettu kaksi muuta hänen piirtämäänsä taloa Keskuskadulta toisen enoni Kauko Räikkeen ateljeetalo ja Hiitolankadulta alunperin Jalo Jokiselle suunniteltu talo, jossa on ensimmäinen uima-allas.

Yhä enemmän ihmetyttää Tokmannin rakennus järvinmaisemassamme, kun ainoat valtakunnallisia arvoja omaavat kohteet ovat Ruokojärven kulttuurimaisema, Kankaanpään kirkko ja edelleen Alakylän ja Ruokojärven kultturimaisema yhdessä, jonne on Kankaanpään ensimmäinen asutuskin saapunut 1500-luvulla. Ja myös rantapellot luetaan mukaan maisemakokonaisuuteen! Sapienti sat, viisaalle kylliksi.

Muustakin seminaarin annista on kyllä myös kertomista, muustakin kuin laivan runsaista tarjoiluantimista niin ruoka- kuin juomapuolellakin.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Petroskoi

Entinen Karjalan autonomisen sosialistisen Neuvostovallan pääkaupunki Petroskoi kolminesatoinentuhansine asukkainen valmistuu viettämään jotain Karjalan 90-vuotisjuhlaa, lienee saanut ehkä juuri tämän edellä mainitun mukamas autonomian vuonna 1920. Suuren juhlan kunniaksi on kaupunki pessyt kasvojaan melkoisesti. Niinpä sitten viime näkemän (seitsemisen vuotta) on rakennettu paljon uusia kerrostaloja ja vanhoja taloja maalattiin parast`aikaakin. Kaduilla oli jo katuvalopylväissä juhlaliputus, eri väriset liput hulmusivat Ääniseltä puhaltavassa tuulessa.

Näin kansaa viedään, ei ole niinkään väliä, että palkat ja eläkkeet ovat pieniä ja kaikki kallistuu jatkuvasti. Pitää sirkushuveja olla, ei leivällä ole niinkään väliä. Tämä tulee väkisinkin mieleen tavallisen kansan osaa ajatellessa, mutta tärkeintähän on miltä näyttää, ei niinkään mikä on todellisuus.

Niinpä saadessamme jo 19vuotta Petroskoin luterilaisen seurakunnan kirkoherrana toimineen Viktor Grinevitsin johdolla tutustua seurakunnan suureen uuteen hienoon kirkkoon saimme tietää, ettei seurakunnalla ole mahdollista maksaa lämmityksestä syntyvää suurta sähkölaskua. Muutama sata seurakuntalaista ei siihen pysty, seurakunta on siis meidän suomen kristittyjen varassa. Kirkko vihittiin viime syyskuussa, mutta se on yhä käyttökiellossa. Esim. sähkötyöt ovat vielä vähän keskeneräisiä. Suurin puute on kalusteista, jotka ovat kyllä valmiina, mutta väärässä paikassa eli Suomessa ja Ylivieskassa. Venäjä pitää niille niin korkeaa tullia, ettei niitä kannata tuoda eikä erikoislupaa Moskovastakaan ole saatu. Näin seurakunta kokoontuu yhä kaupungin laidalla olevassa entisestä omakotitalosta laajennetussa kirkossaan tämän keskellä kaupunkia Lohijoen rannalla olevan uuden kirkon sijasta. Eli, maassa maan tavalla!

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kontupohja

Sodderin seurakunnan ohella luterilaisen Inkerin kirkon toisena pääkohteenamme oli Kontupohjan seurakunta Äänisjärven rannalla kuten Petroskoikin 50 km Petroskoista.

Kontupohjassa saimme olla sunnuntain jumalanpalveluksessa, jossa olin Pyhän Kolminaisuuden päivän saarnan pitäjänä. Paikalla oli Suomesta myös Parikkaniemen orpokotisäätiön pastori Markku Liukkonen, joka hoiti liturgian. Seurakunnan pastori-diakoni Vadim Lysenko oli mukana ja tulkkina vanha tuttava seurakunnan äitihahmo Lyyli Vanhanen. Ainakin kymmenkunta vuotta seurakunnan kirkkoherrana toiminut meidän Jämijärvenkin nimikkona toiminut Jorma Säde jatkaa edelleen, mutta oli nyt kotimaassa, kun voi uskoa jumalanpalveluksen hyviin käsiin!

Seurakunnalla on viisi vuotta vanha eli siis uusi komea kirkko yhtä isona kuin viereen rakennettu palokunnantalokin. Aiemmin seurakunta kokoontui kerrostalon alakerrassa ja sitä ennen olen ollut mukana myös kulttuuritalolla pidetyssä jumalanpalveluksessa, jossa kaikki tavarat täytyi koota aina viikoksi pois. Eteenpäin on lujasti päästy. Seurakunta jopa tarjosi meille lounaan kirkon kahvitiloissa. Meillä Fanny Järvenrannan kanssa on siellä kummilapsetkin Eugeni ja Katerine, joiden isoäiti on Elviira, vain Elviiran äiti ainoa suomea puhunut on kuollut.

Olimme myös kiertoajelulla. Näimme ja kävimme sisälläkin 240 vuotta vanhassa arvokkaassa Äänisen rannalla kaupungin ulkopuolelle jääneessä monikerroksisessa 42 m korkeassa ortodoksisessa valtavista hirsistä pystytetyssä kirkossa. Oppaamme haki myös uuteen ortodoksikirkkoon viereisestä pappilasta papin avaamaan oven ja näyttämään paikallisin voimin aina ikonien maalausta myöten tehtyä modernia valkeaa kivikirkkoaan, joka on valmistunut puoli vuotta sitten.

Seurakunnissa on vain muutama sata jäsentä, mutta esim. ortodoksikirkossa on silti paljon kävijöitä. Noin 50.000 asukkaan kaupungissa 7.500 henkeä saa elantonsa paperikompinaatista, jonka tulevaisuus on yhtä epävarma kuin meidän Suomenkin paperitehtailla, joten kaupungin tulevaisuus voi olla synkkä, jos pahat aavistukset toteutuvat. Uusia korvaavia työpaikkoja lienee turha toivoa suurella Venäjän maallakaan.

Paperitehtaan lahjoittamaa komeaa uimahallia oli pyydetty avaamaan itse Putinia. Hän ei saapunut ja kehoitti ennemmin rakentamaan työläisille kunnolliset asunnot ennen tällaissia hienouksia. On tehdas rakentanut kaupungille komean kulttuuritalonkin.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Ystävyysseurakunta-Sodderin vieraina

Viisipäiväisen Itä-Karjalan matkamme yhtenä pääkohteena oli Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakunta Sodder, jossa saimme pysähtyä Novi Peskin kirkolla. Jo sinne jouduimme ajamaan pääteiltä syrjää 5 km matkan kuoppaista hiekkatietä, jonka heikkoa kuntoa pitää vain ihmetellä. Miten voidaan tie pitää sellaisessa kunnossa vuodesta toiseen tekemättä sille mitään. Kirkolta olisi ollut vielä 10 km eteenpäin varsinaiseen Sodderiin, jossa myös on seurakunnan kokoontumispaikka, mutta sinne tie olisi edelleen huonontunut eikä olisi ollut mitenkään linja-autolla ajettavassa kunnossa.

Novi Peskin kirkolla meitä osattiin odottaa. Vastaanotto oli sydämellinen. Pyhäkoululaisten ryhmä esiintyi ja mieltä liikuttavaa oli varsinkin pienimpienkin harras osallistuminen. Saimme vaihtaa tervehdykset kirkkoherra Fedja Sidorenkon kanssa. Kävimme myös kulttuuritalolla seuraamassa nuorten esityksiä, joiden johtajana oli myös pyhäkoululaisia vetävä kulttuurijohtaja. Saimme ostaa nuorten tekemiä käsitöitä kuten kirkon pihallakin paikkallisen vanhuksen tekemiä pärekoreja. Kirkolla tarjottiin myös maittava lounas.

Omalta osaltamme veimme tuliaisina mm. kumisaappaita syksyn marjaretkiä varten ja talopalossa kaiken omaisuuteensa menettäneelle pariskunnalle vaatetavaraa, jota mukanamme oli lähettänyt myös monasti Noormarkussa vieraillut seurakunna edellinen kirkkoherra Pekka Palosaari, joka edelleenkin käy ahkerasti seurakunnassa, mutta oli nyt jalkansa loukanneena koti-Suomessa. Viime talvenakin Pekka oli kolmen sodderilaisen kanssa käymässä Noormarkun ja Pomarkun seurakunnissa.

Satojen kilometrien matkanteossa tiet tietysti näyttelevät suurta osaa. Oli Karjalaan tehty uusiakin teitä esim. Sortavalasta 47 km päästä Suojärven tienhaarasta Prajzhaan, josta taas pääsee Pietari-Muurmaski-tietä Petroskoihin, matkamme toiseen pääpaikkaan, joskin sinne tulimme nyt Sodderin mutkan tähden toista tietä Essoilasta Tsalnan kautta, koska myös tässä inkeriläiskylässä pysähdyimme katsomaan kirkkoa Lyyli ja Juho Pakkarin opastuksella nauttien myös kahvitarjoilusta. Pakkarit sanoivat, ettei vieraita koskaan päästetä ilman vieraanvaraisuuden osoittamista eli kahvitarjoilutta.

Myös muut kulkemamme tiet olivat hyviä lukuunottamatta paluumatkan Laatokan pohjoisrannan tietä Aunuksesta vanhan rajan ylittäen Sortavalaan, joskin jo tulomatkan 47 km osuus Suojärven risteyksestä Sortavaan on suhteellisen hyväkuntoista.