Aino-Kaisa

2,2 sekuntia - eli käytännössä ei mitään - erotti Aino-Kaisa Saarisen mitalista olympialaisissa, jossa hiihdettiin erittäin raskaissa oloissa naisten kymppi perinteisellä. Kelistä kertoo jotain se, että varjossakin oli + 11 astetta.

Sain seurata hiihdon liikunta- ja urheilujärjestöjen kotipesässä, Valo-talon kisastudiossa. Tunnelma oli lähes katossa, kun jo hetken näytti Aino-Kaisan mitali lähes varmalta. Toinen ilon aihe oli, etteivät norjalaisetkaan pääse mitaleille. No niin, lopussa kuitenkin yhden norjattaren täytyi kiilata mitaleille, mutta Aino-Kaisa hiihti joka tapauksessa upeasti ja näytti olevansa maamme naisten ykkössivakoitsija. Onhan häneltä jo kisoista viideskin sija.

Ja lisää on tulossa, koska hän lupasi hiihtää kaikki jäljellä olevat matkat. Ainakin naisten perinteisessä viestissä on lupa odottaa mitalia, ainoina varteenotettavina vastustajinahan ovat vain Norjan ja Ruotsin joukkueet, kun Norjakaan ei saa asettaa kuin yhden joukkueen.

Lentistä suomalaiseen malliin

Mahtavaa. Tosi pelaajia, ottivat vielä viidennenkin erän ja samalla koko ottelun voiton, vaikka jo kolmannen erän voitto takasi pääsyn Puolan MM-kisoihin maailman valioiden joukkoon. Ja sitä tietä on mahdollista saada ovia auki olympialaisiin asti, se olisi todella huippua. Toivotaan...

• Ylen uutisvälitys: 
• Suomen 32 vuoden odotus päättyi
Suomen miesten lentopallomaajoukkue on varmistanut paikkansa lajin MM-kisoissa. Edellisen kerran suomalaisväriä nähtiin MM-tasolla 32 vuotta sitten.

Suomen lentopallomaajoukkue juhlii. MM-kisapaikka on varma!

Kuva: Ville Vuorinen

Edellisen kerran Suomen lentopallomaajoukkue on ollut mukana lajin MM-kisoissa vuonna 1982. Argentiinan turnauksessa Suomi hävisi viisi kamppailua ja voitti neljä. Heikki Montosen valmentama ryhmä sijoittui turnauksen 17:nneksi.

Kaiken kaikkiaan Suomi on ollut mukana MM-lopputurnauksessa kuusi kertaa vuosien 1952 ja 1982 välisenä aikana. Kaiken aikojen paras sijoitus on Moskovan kisoista 1952, kun Einar Lindströmin valmentama Suomi oli 11:s.

Tämä on toinen kerta, kun Suomen lentopallomaajoukkue on selviytynyt MM-lopputurnaukseen karsintojen kautta. Aikaisemmin Suomi on yltänyt vastaavaan vuonna 1970.

Suomen MM-kisoihin vienyt joukkue

Passarit
Eemi Tervaportti, Roeselare (BEL)
Mikko Esko, Nizhni Novgorod (RUS)

Libero
Lauri Kerminen, Kokkolan Tiikerit

Yleispelaajat
Antti Siltala, Ajaccio (FRA)
Niklas Seppänen, Kokkolan Tiikerit
Elviss Krastins, VaLePa
Olli Kunnari, VaLePa

Hakkurit
Urpo Sivula, Arkas (TUR)
Olli-Pekka Ojansivu, Kokkolan Tiikerit

Keskitorjujat
Konstantin Shumov, Haching (GER)
Matti Oivanen, Olsztyn (POL)
Jukka Lehtonen, Lugano (SUI)

Päävalmentaja
Tuomas Sammelvuo

Lauvantaipäevää

Lapualla käytihin ja takasitullessa tavoitti jo luvattu räntäsadekin. Auto kyllä meni pesuun. Maan pinta tuli valkoiseksi. Sekaan kuitenkin änkesin eikä vielä tälle vuodelle ole tullut lepopäivää juoksulenkistä: neljä päivää jo sujunut yhtäjaksoisesti ja viime vuoden loppupäivinä lissää.

Hieno urheilupäivä, nitrojännittävän ottelun jälkeen Suomi otti kuin ottikin voiton Kreikasta lentopallossa, Anssi Koivuranta teki historiaa kahden lajin haltijana mäkiviikon osakilpailuvoitollaan, ennestään hienoja sijoituksia yhdistetystä. Kaisa Mäkäräinen oli jo toisen kerran peräkkäin toisena ampumahiihdossa ja hiihtäjätytöt taas kaikki kärjen tuntumassa. Onko Suomi sittenkin yhä edelleen urheilumaa, vaikka sitä tässä on jo vähän eppäilty!

Näin se vaan lauvantaipäevä kului eikä siis huonnoimmin lainkaan.

Sotainvalidileiri jatkuu

Sotainvalidien leiri jatkuu sateisesta säästä huolimatta. Leirillä pidettiin myös Kankaanpään seudun Sotainvalidien johtokunnan kokous. Näin saivat johtokunnan jäsenetkin tutustua leiriläisiin, ruokailla Hakoniemen herkullisessa ruokapöydässä ja käydä vaikkapa saunassa ja uimassa. Yhteinen hyöty ja huvi, samalla asialla kun ollaan. Myös Sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen vieraili leirillä.

Itselläni oli myös runsaasti asiointia leirin puitteissa. Hain makeaa mahan täydeltä, eli palkintoja EuroHamsterista leirin palkitsemisia varten.  Sunnuntain Israel-konferenssin johdosta oli käytävä lyhentämässä koko kesän kasvaneita hiuksia. Ja aivan Isojoella asti, jonne parturini on muuttanut jo vuosia sitten.

Lauantain maratonin onnistumiseksi pääsin lääkäri Aholan vastaanotolle ja hän näki ultrakuvassa kantapään tulehduksia, joita paikkailtiin kortisonipistoksilla. Toivottavasti jalka kestää, vaikka Ahola kyllä suositteli juoksumatkojen lyhentämistä. Hän sanoi, että kun muutenkin Kreikka on huonossa huudossa, niin eihän kreikkalaisesta maratonperinteestäkään kannattaisi enää pitää kiinni. Nykykreikkalaisten sähläilyjä koko muu Eurooppa joutuu korjaamaan kymmenillä miljardeilla.

MM-Moskova

MM-kisat Moskovassa alkoivat, kaksi tulessa ollutta suomalaista putosi jatkosta. Bergius teki kaksi hyvää hyppyä, mutta kolmas jäykemmällä seipäällä oli surkeaa katsottavaa. Voiko niin tehdä arvokisoissa?

Kahdeksan suomalaisurheilijaa on jäljellä, taitavat muutkin keihäsmiehiä lukuunottamatta jäädä karsintoihin.

Naisten maraton ja miesten 10 000 metriä olivat tasokkaita ja jännittäviä kilpailuja ja eurooppaisetkin pärjäilivät mitaleille asti sankan afrikkalaisjoukon keskellä. Muuten tahtoisikin mielenkiinto mennä, jos pelkästään kenialaiset ja etiopialaiset menestyisivät.

TV-lähetyksessä kiinnitin huomion stadionin katsomon tyhjiin penkkiriveihin. Onko kisat annettu väärään maahan ja kaupunkiin, kun eivät maailman parhaat yleisurheilijat enempää kiinnosta? Vai ovatko esimerkiksi pikajuoksijoiden doping-käryt vieneet yleisön mielenkiinnon muualle, kun esimerkiksi samanaikaisesti Helsingin uudistetussa asussa olevalla Olympiastadionilla  oli katsojaennätys  - lähes 40 000 maksanutta - Englannin jalkapalloliigan kahden huippujoukueen matsissa.

Kesä on virkistänyt

Jyrki Katainen sanoo tulleensa virkistyneenä takaisin sorvin ääreen. Terävää kuntoa syksyn mittelöissä tarvitaankin.

Timo Soini vahvisti tulonsa syntymäpäiväseuroihini lauvantaipäevänä 14.9. Paljon hän tosin joutui sovittelemaan kiireistä ohjelmaansa. Timo kertoi myös loman tehneen hyvää, onhan se sisältänyt uintia, kuntoilua ja vapaata oleilua perheen kanssa. Tämä tietää hyvää edessä oleviin koitoksiin hallituksen kanssa.

Timon mökiltä Sastamalan Karkun Heinoonkylästä ei järin pitkää heittoa olekaan Kankaanpäähän Pohjanmaantietä pitkin. Niinpä pesäpallokansa on nähnyt hänet kahdesti kesän mittaan Kankaanpään pesisotteluissa, viimeksi tällä viikolla Mailan viimeisessä runkosarjan ottelussa. Siellä Timo jutteli pitkään kahden meidän valtuutettummekin kanssa.

Timo lupasi myös syntymäpäiville tulleessaan pysähtyä Vihteljärven kyläkaupalla Wihtiksessä, joten kyläläisillä on mainio tilaisuus tavata Timppaa silmästä silmään! Olihan Perussuomalaiset kuntavaalien suurin puolue Vihtiläjärvellä ja sieltä tuli meille neljä jämäkkää valtuutettua.

Itse sain pitkän toripäivän ja kymmenien kanssa jutustelun jälkeen käydä onnittelemassa Pomarkussa asti 90-vuotiasta veteraania. Tein vielä illansuussa ennen myrskyn nousua  neljä kierrosta 2,5 km:n  kuntolenkkiä Kuninkaanlähteellä. Joka kierroksella oli kolme kovaa mäennousua ja tietysti vastaavasti myös alamäet. Tämä tekee väkisinkin hyvää kunnon kohentumiselle 17.8. olevaa Helsinki City Marathonin tuskien taivalta  varten.

Lenkin jälkeen hämärtyvässä kesäyössä uidessani aivan tyynessä säässä ilman täytti lintujen lakkaamaton liverrys, vaikkei niitä näkynytkään. Ei kukaan ole tätä tunnelmaa kuvannut yhtä mestarillisesti kuin rakastamamme Eino Leino, jonka kotimaisemissa Kajaanin seudulla juuri sain käydä: "Ruislinnun laulu  korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;  kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa..."

Liikuntaneuvos Kunto Viiru

Kajaanin veteraanien SM-yleisurheilukilpailujen yhteydessä sain olla pitämässä puheen ja ojentamassa liikuntaneuvoksen arvonimen sisältävän kunniataulun Kajaanin monitoimiurheilumiehelle Kunto Viirulle:

Arvoisa meidän kaikkien kunnioittama Kunto Viiru!

Kun Sinulle nyt ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimen sisältämä, presidentin ja pääministerin allekirjoituksin vahvistettu kunniakirja, on meidän kaikkien ystäviesi ja näiden veteraanien SM-kisojen lähes tuhathenkisen osanottajajoukon hyvä tietää, ettei liikuntaneuvoksen arvo ole mitään inflaatiotavaraa. Tämä on kunnianosoitus Sinulle, kun nyt osallistut tuhannen kerran korkeushyppukilpailuun, ja meitä kanssakilpailijoitasi on sama määrä.

Liikuntaneuvoksen arvonimiä on myönnetty vuodesta 1979 (samana vuonna tulin ensi kertaa eduskuntaan), ja neuvoksia on tullut keskimäärin vain kolme vuotta kohden. Ensimmäisenä neuvoksena oli Hannu Koskivuori Kuopiosta. Tänä vuonna nimettiin vain kaksi neuvosta, joista toisena täälläkin palkintoja jakamassa ja lahjoittamassa ollut Juha Väätäinen, kaksinkertainen euroopanmestari ja myös valmennus- ja järjestötyössä ansioitunut kansanedustaja.

Sinuthan me kaikki tunnemme kymmenen vuotta eli korkeimman mahdollisen ajanjakson Suomen Veteraanien Urheiluliittomme ansiokkaasti toimineena puheenjohtajana. Tänä aikana meidän ikäihmisten liikunnan järjestämistyöhön on tullut entistä enemmän jämäkkyyttä ja suunnitelmallisuutta. Sitä myöten myös meidän veteraaniurheilijoiden määrä on kasvanut niin, etteivät esimerkiksi tällaisten nyt pidettävien SM-kilpailujen järjestelytehtävät ole mahdollisia muille kuin suurseuroille, joihin Kajaanin Kipinäkin on luettava. Samanaikaisesti kansainvälinen menestymisemme on pysytellyt maamme pienuudesta huolimatta aivan parhaiden maiden tasolla.

Sain 1990-luvulla olla mukana liikuntakomiteassa, jossa luotiin suuntaviivoja nykyajan liikkumiselle: liikuntaa kaikille. Liikkuminen tulisikin saada koko kansan tavaksi nykyisenä aikana, jolloin autoistuminen on edennyt muun automatisoitumisen myötä pitkälle. Ihminen rappeutuu nopeasti liikkumattomaksi ellei vapaaehtoinen liikuntaharrastus pääse innostamaan aktiivikuntoilijaksi, jollaisia me veteraaniurheilijat onneksemme olemme. Tässä onkin urheiluseuroillamme ja veteraaniurheiluseuroillamme ensiarvoisen tärkeä tavoite, kilpaurheilua suinkaan unohtamatta, sillä selkeä tavoite edesauttaa aina säännöllistä harjoittelua.

Yhä edelleen pätee vanha totuus: Terve sielu terveessä ruumissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Siksi myös urheilun henkiseen puoleen olisi kiinnitettävä riittävässä määrin huomiota. Helposti on vallalla näkemys, että urheilijalla on merkitystä vain silloin, kun hän menestyy ja tuo siten myös seuralleen ja maalleen menestystä. Olisi kuitenkin annettava arvo jokaisen liikkumiselle ja luotava siihen myös edellytykset.

Kun nyt saamme onnitella Sinua Kunto osaksesi tulleesta merkittävästä huomionosoituksesta, voimme muistella monia yhteisiä tilaisuuksia ja ulkomaisia kilpailumatkoja, joissa olemme saaneet olla sinun johdollasi mukana. Eräs kajaanilainen tuttavasi kertoi, että sinä olet aina ollut esimerkillinen urheilumies siinäkin, että olet jaksanut kannustaa myös viimeisiksikin jääneitä urheilijoita. Nyt kiittäessämme Sinua kaikista ansoistasi ja toivottaessamme kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta, toivomme myös, ettet jätä meidän yhteistä urheiluperhettämme, vaan voimiesi mukaan olet edelleen mukana yhteisissä riennoissamme. Kuten itse eilisiltaisessa kirkkotilaisuudessa kerroit, olet selvinnyt varjeluksen avulla vahingoittumattomana viikon takaisesta auto-onnettomuudesta, joten sinulla on vielä tehtävää.

Kajaanista kajahtaa

Terveiset kolmipäiväiseltä Kajaanin matkalta, joka sujui kaikin puolin hyvin. Kotiin pääsin pyhäiltana klo 23, matkaan lähdin perjantaiaamuna klo 7.45, joten kolme täyttä vuorokautta oltiin taas asialla eikä todellakaan mitenkään huonoin mielin. Kaikki suunnitelmat täyttyivät, jopa tämän sunnuntain hellekymppikin tuli kierrettyä radalla ja silti ehdin hyvinkin iltakoneeseen.

Varapuhemiehen ominaisuudessa olin kolmessa eri tilanteessa, juoksumatkoja kertyi kaksi ja 70-vuotiaiden sarjassa oli samat sijoitukset kaikkien kilpailijoiden kesken niin 5 000  kuin 10 000 metrin matkoilla. Kierros kierrokselta molemmilla matkoilla meitä oli yhdessä letkassa kolme pronssimitalin kärkkyjää, mutta aina putosin ensimmäisenä, joten tuloksena oli kaksi viidettä sijaa.

Perussuomalaisten toritilaisuus oli jymymenestys ja täytyy sanoa, ettei Nälkämaan laulu Kainuun maakuntalauluna taidakaan enää pitää paikkaansa, koska täyden kenttäkeittiöllisen eli henesoppatykillisen jaosta ei meinannut loppua tulla, vaikka parin ensimmäisen tunnin ajan jono oli melkoinen. Sainpa tuliaislahjaksikin Kettusen Pentiltä oikein komian kainuulaisen limpun leikkuulautoineen. Meppi-ehdokkaamme Julma-Juhakin hääri paikalla keräten melkoisen nipun uusia ääniä ensi toukokuun EU-vaaleihin. Saimme myös näyttävän, etusivulta alkavan jutun sunnuntain Kainuun Sanomiin. Minustakin taisi olla vähintäin viiden palstan kuva, tosin tuskaisella ilmeellä 5 000 metrin juoksun tuoksinasta.

Kerron lisää huomenissa puheistani niin Kajaanin pääkirkon iltahartaudessa kuin myös tilaisuudesta, jossa sain olla luovuttamassa Kunto Viirulle presidentin allekirjoittaman liikuntaneuvoksen arvonimen sisältäneen kunniakirjan.

Matkustuspäivä

Matkapäivä Kajaaniin. Aamulla linjabiilissä Tammerforssiin, sieltä pendolinolla pääkaupunkiin. Eduskunnassa käytiin keskusteluja sihteerien kanssa. Jätin myös kaksi kesän aikana kertynyttä eduskuntakyselyä, toinen koskien pienteurastamoita, toinen niin ikään teurastusasioita: sotilassoittokuntien rajuja lopetksia. Varsinkin laajoilta maaseutualueilta lopetetaan sotilassoittokuntia kustannussäästöjen varjolla. Mitään säästöä ei ole synynyt, vaan korvaamatonta vahinkoa kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpitämiselle.

Matka jatkui Helsingistä lenkoneessa sinne määränpäähän, Kainuun pääkaupunkiin, jossa on aina nälkä vieraanamme. Siksi olin varustautunut runsailla eväillä! Onhan itse Ilmari "Iki" Kianto sanoittanut "Nälkämaan marssinkin".

Kajaanissa on kolmipäiväiset veteraaniurheilijoiden yleisurheilun SM-kisat. Sunnuntaina kympin juoksu on meidän iäkkäämpien osalta niin myöhään, etten ehtisi iltakoneeseen, joten kymppi on jätettävä toiseen kertaan. Lauantain 5 000 metriä sen sijaan kierretään alkaen klo 14.40, muutenkin tässä puolta pienemmässä matkassa kuluu puolet vähemmän aikaa. Lauantai-iltana on hartaushetki Kajaanin kirkossa. Pyhäaamuna ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimi Kunto Viirulle, jonka 1000. korkeushyppykilpailu on menossa. Hän on pitkäaikainen Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtaja ja olen ollut monilla ulkomaisilla arvokilpailumatkoilla, joita hän on johtanut.

On säitä pidellyt ja muutakin

Kesäsää on tärkeä. Säätiedotuksissa luvattiin lämpenevää, siksi lähdin kylälle eli torin maisemiin t-paidalla, mutta ulkona oli paremminkin kylmä kuin lämmin, kun kova tuuli puhalteli. Koko loppuviikoksi on tulossa hellesää, olin vaan päivää liian aikaisessa helteen toivossa.

Illalla vielä lenkille lähtiessä oli puuskittain melkein myrskytuulta, taivas synkässä pilvessä, koko ajan sai pelätä sateen alkamista. Puolivälissä lenkkiä pisartelikin, mutta ei vaan saanut sadetta aikaiseksi. Lenkille lähtö sateessa on hankalaa, ei se sitten enää niinkään haittaa, jos lenkillä ollessa tulee sadetta, kun on jo lämmennyt ja päässyt juoksun makuun.

Loppuviikon sää on sikälikin tärkeää, kun olen Kankaanpään torstaitorilla ehkä vasta neljättä kertaa koko vuonna. Perjantaina on hautauksia ja oman suorittamani siunaustilaisuuden toimituskeskustelussa sovittiin kukkien lasku haudalle. Perjantai-iltana on myös satoja osallistujia keräävä Honkahölkkä, johon myös otan osaa. Lauantaina pidetään varsinaiset Honkajoen markkinat, jossa olemme perussuomalaisten teltalla. Paikalla ovat myös kansanedustaja Ari Jalonen ja tuleva meppiehdokas Laura Huhtasaari. Perusnaisten kahvit tarjoavat Helena ja Reijo Ojennus.

Tänään oli viimeinen päivä ilmottautua Veteraanien SM-yleisurheilukilpailuihin Kajaaniin ja suoritin ilmottautumiseni. Luin myös viime vuosisadan alussa Kajaanissa kirkkoherrana toimineen herännäispapin Johannes Väyrysen kirjoitusta Jeesuksen sanojen johdosta Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi." Väyrynen kirjoittaa Jumalan koulussa olemisesta, miten kiusaaja yrittää meitä langettaa ja kyllä senkaltaisia ajatuksia vilahtelee päänupissa, niin nytkin lenkillä ollessa, mutta niille ei saa antaa valtaa. Aivan niin kuin Lutherkin sanoi, että en voi estää lintuja lentämästä pääni yli, mutta voi estää niitä rakentamasta pesää pääni päälle!

Muuten TV-uutisissa puhuttiin kansalaisten ylettömästä roskaamisesta ja näytettiin musiikkifestivaalien jälkeistä roskaantumista. Miksiköhän esimerkiksi kymmeniätuhansia ihmisiä  keräävillä Herättäjä-juhlilla ei näy roskan roskaa. Aiemmin siellä kulki viimeksi Kangasalan kirkkoherrana toiminun Heikki "inssi" Nurmiranta  rippikoululaistensa kanssa ns. roskajoukkona huolehtien roskien keräämisestä, mutta Inssin jo kuoltua vuosia sitten ei senkään jälkeen ole roskia näkynyt. Olisiko sittenkin jotain hyvääkin kristikansa  oppinut.

Helle helli kisoja

Kankaanpään Urheilijoiden piirikunnallisten kilpailujen parhaasta tuloksesta vastasi Ikaalisten Urheilijoiden M19 sarjan Samuli Samuelsson 200 metrillä ennätysajallaan 21.84, joka jäi sarjan EM-B-rajasta vain 034 sekuntia.

Kisat saatiin käydä mitä hienoimmissa olosuhteissa, lämpötila pysytteli hellerajan paremmalla puolella vielä illallakin. Kilpailut alkoivat kello 18 ja juoksut oli melkein juostu kello 19 mennessä. Maamme kestävyyjuoksun tilaa kuvaa hyvin, että mainittu 200 metriä oli pisin matka. Pidemmille matkoille ei juuri pikkukisoissa tulisi yhtäkään osanottajaa.

Miesten puolella nähtiin sekin ihmeellisyys, ettei paraatilajiimme keihääseen ilmestynyt ainoatakaan osallistujaan, poikasarjoihinkin vain yksi 15-vuotias, jonka tulos oli 85 senttiä vastaavan tyttösarjan voittajaa heikompi. Tyttöjä sentään löytyi keihäänheiton T15 sarjaan kuusi, voittaja oli Noormarkun Nopsan Sari Mäkitalo tuloksella 37.93.

Kolme kisailijaa oli peräti Norjasta asti. He kaikki olivat seiväshypyssä ja Eirik Greibrookin tulos oli  miesten sarjan parhaana 470. Seipäässä oli myös kaksi Haapaveden Kiilan edustajaa.

Pitkän matkan olivat tehneet myös naisten 200 metrin juoksijat. Voittaja Jutta Luhtala oli Liedosta saavuttaen ajan 26.22 ja kakkonen Piritta Vaattovaara Veitsiluodosta ajalla 26.47. Samoin pitkältä matkalta olivat mukana Borgå Akillesta edustanut 16-vuotias Isac Wedenberg ja Järvenpäästä mummolaan kesälomailemaan tulleen Järvilehdon veljekset Joonas ja Samu.

Cooperissa

Keski-Suomalainen kirjoitti cooperin juoksustamme, mitäpä siihen lisäisi muuta kuin että todella tein sikäli ennätyksen, että 12 minuutin juoksuun käytin aikaa vain 10 minuuttia 30 sekuntia!

Eriikka Hienola

30.5.2013 19:11
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen testasi kuntoaan tänään torstaina Helsingissä järjestetyssä Opiskelijoiden liikuntaliiton tapahtumassa. OLLCooper-tapahtumassa pyrittiin yhdistämään valtionpäättäjiä sekä poliittisia ja sitoutumattomia opiskelijajärjestöjen johtajia – laittamalla heidät hikoilemaan keskenään.

Virkkunen arveli etukäteen Cooperin testin olevan rankka.
– Viikko sitten juostu elämäni ensimmäinen maraton tuntuu vielä jaloissa, hän aprikoi ennen suoritusta.
Cooperin testissä juostaan tai kävellään 12 minuutissa niin pitkä matka kuin pystytään. Virkkusen tulokseksi tuli 2 690 metriä.
– Hyvin meni. En nyt sentään opiskelijapoikien vauhdissa pysynyt, mutta hölkkäsin ikäiselleni ihmiselle ihan kelpo tuloksen. Siitä on hyvä lähteä parantamaan syksyä kohti, Virkkunen kertoi Facebookissa juoksun jälkeen.

OLLCooperin järjestäjien mukaan yksi tyytyväisimmistä kasvoista kuului urakoinnin jälkeen eduskunnan toiselle varapuhemiehelle, Anssi Joutsenlahdelle. 70-vuotias perussuomalaisten kansanedustaja juoksi testissä 2 400 metriä.
– Otin loppukirin liian aikaisin ja jouduin keskeyttämään noin minuutti ennen loppua. Cooperin testi radalla on aina rankka suoritus, Joutsenlahti kertoi.

Cooperin testin pisimmän tuloksen juoksi OLL:n puheenjohtaja Teemu Myllärinen, 3 170 metriä. Tapahtumaan osallistui myös Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo, joka mittautti 2 180 metriä.

Åresta

 Tulos 5 kilometrin matkalla oli 19.20 ja kultamitali, tosin sarjassa ei ollut muita, mutta olisi saanut ollakin, sillä kaikki nuoremmat miehet hiihtivät 10 km ja mieskansanedustajillamme oli aikoja alle ja kahdella  yli 40 minuutin. Naiskansanedustajiemme ajat 5 km matkalla olivat päälle 22 minuutin. Ei siis aikani kaikkein huonoimpia ollut, ikäkin kuulemma pitäisi ottaa huomioon, vaikkei tässä mikään ikäloppuja vielä ollakaan.

Voittoja ja mitaleita meille suomalaisille - niin kansanedustajille kuin virkailijoillekin, niin miehille kuin naisillekin -  tuli kaiken kaikkiaan roppakaupalla näissä hienoissa olosuhteissa ja mahtavissa maisemissa järjestetyissä, pohjoismaiden parlamenttien mestaruushiihdoissa.

Kisat Ruotsin Åressa saatiin viettää erinomaisissa olosuhteissa, luvattua lumisadettakaan ei tullut, vaan koko kolme vuorokautta oli kaunista ja vasta sunnuntaina norjalaisten linja-autolla lähtiessämme alkoi sataa tuulilasiin räntää. Åre on todellinen matkailukeskus upeine tunturimaisemineen, vaikka on Sundvallin ja Vaasan korkeudella, mutta kuitenkin korkealla vuoristossa lähellä Norjan rajaa. Laskettulurinteitä riittää ja kyllä hiihtämisellekin on hyvät mahdollisuudet.

Matka Suomesta tosin on mutkallinen. Lentomatka Halsinki-Vantaan lentokentältä alkoi kello 7, joten viiden maissa oli noustava ylös. Lentokentällä turvatarkastuksineen pitää olla aina hyvissä ajoin. Lento meni Osloon, jossa oli vaihto Tronheimin  koneeseen. Sieltä pääsimme norjalaisten linja-autossa kisapaikalle perjantaina iltapäivällä. Kisa oli lauantaina ja sunnuntai kuluikin sitten takaisin reissaamiseen samaa reittiä niin, että Helsinkiin saavuimme kello 23.15 ja kotona Kankaanpäässä olin vähän ennen kello 3 maanantaiaamuna. Kyllä oli matkustamista ihan kerrakseen. Mutta mitäpä ei tekisi maan puolesta ja kultamitalien takia!

Hiihtokelejä huhtikuussa

Hiihtokelit jatkuuvat: Kuninkaanlähteeltä Jämille, jossa 10 km kuntalatua, mehut ravintolassa ja takaisin Kuninkaanlähteelle komeassa auringonpaisteessa. Eipä muuten ollut tungosta Kuninkaanlähteen harjun päällä parkkipaikalla, kuten aiemmin. Joko nyt luullaan hiihtokelien olevan ohi.

Taas kiinni eduskuntatyöhön

Pääsiäisviikon istuntotauon jälkeen aamulla oli taas lähtö eduskuntaan. Odottamassa on Perussuomalaisten tämän kevään kolmas välikysymys, tällä kertaa haluamme ison salin keskusteluun Kyproksen tuet, joiden käsittely olisi muuten jäänyt vain suureen valiokuntaan, suurelta yleisöltä pimentoon niin kuin hallitus oli kaavaillut.

Gallupit eivät äänestä, se on aina hyvä muistaa, mutta kuitenkin... Kokoomus on ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2006 alle 20 % kannatuksen eli 19,8 %. Perussuomalaiset on yhä kakkospaikalla 18,4 %:lla, keskustan kannatus 18,3 % ja demareilla 18,0 %. Suuntaa tämä kuitenkin näyttää ja jopa kykypuolueeksi kutsutun kokoomuksen puoluesihteeri myöntää, että vuoden 2011 jälkeen alkanut tilanne neljästä keskisuuresta puolueesta näyttää vakiintuvan.

Istuntovapaa viikko ei suinkaan ole kulunut suotta. Vasemmiston kansanedustajan Jari Myllykosken kanssa tarjosimme Kankaanpään torstaitorilla yli 300 hengelle kalakeittoa, joka loppui kesken. Nälkäisiä olisi riittänyt vaikka toisen kenttäkeittiöllisen verran.

Lankalauantaina näytimme perussuomalaisten hiihtojoukkueena yli 400 hengen edessä Vihteljärven pääsiäiskokolla viestihiihdossa ylivoimaista mahtiamme muille ryhmille. Mukavaa oli nimenomaan se, että saatiin mukaan kaksi muutakin eli vasemmistojoukkueita ja jopa saimme leikkimielisesti tasaväkisen kisan. Kaikki samalla näköetäisyydellä tulivat maaliin ja huonoin joukkue, vasemmistoliitto jopa ykkösenä.

Tämän 2. pääsiäispyhä on saatu jo vuosia Kankaanpäässä Herättäjän kirkkopyhäksi ja olihan siellä taas väkeä. Enempääkin olisi toivonut, mutta kaunis auringonpaiste houkutteli ihmisiä ulkoilemaan. Kalasopalla ja seurahetkessä oli edellisvuoden tapaan viitisenkymentä henkeä. Jaakko Löytty oli myös vierailijana.

Kun pohjoismaiden parlamenttien mestaruushiihdot ovat Ruotsin Åressa 13.4., on tämäkin pääsiäisvapaa ollut paikallaan, koska kahta Perussuomalainen-lehden jakelupäivää lukuunottamatta sain joka päivä kerättyä hiihtokilometrejä, joita tuli noin 160 km. Kunto nousee kohisten kohti Årea, ja niin pitääkin. Oman eduskunnan mestaruushiihdoissa voitin 70-vuotisten sarjan, mutta Åressa vanhin sarja on 60-vuotiaat, joten joudun siis kisaamaan nuorempien kanssa samassa sarjassa. Mutta mies se on hävinnytkin. 38 kertaa olen ollut jo tämän vuoden puolella suksilla.