maanantai 30. toukokuuta 2011

Perussuomalaiset vielä esillä

Kerroinkin mennessäni viime viikon ryhmäkokoukseen miettineeni, etteivätpä median edustajat enää ole kiinnostuneet meikäläisistä, kun muut puolueet ovat tekemässä hallitusta. Erehdyin ryhmähuoneesta ja lehdistöstä, kun lopulta pääsiin oikeaan kokouspaikkaan, olikin käytävä täynnä toimittajia. He kärkkyivät tietoja ryhmässä olleesta Teuvo Hakkaraista koskevasta päätöksestä.

Tämän illan A-studiossa oli puolestaan puoli tuntia PerusSuomalaisten kansanedustajista ja taas ajattelin, että taisi olla viimeisen kerran, kun kerrottiin koko nykyisen eduskuntakauden ajasta ja puolueemme kujanjuoksusta hallitusneuvotteluissa ja niistä syrjäytymisestämme. Liekö enää tämän jälkeen mitää suurempaa mielenkiintoa meikämanneihin. Vaikka eipä tiedä, eivät näytä hallitusneuvottelutkaan kovin etenevän, jo yhdettätoista päivää on väännetty ja villoja on kertynyt vähänlaisesti. Demaritkin ovat suivaantumassa ja vaatimassa huomiseksi päätettäväksi talouslukuja pöytään. Olisiko sittenkin juuri demarien otettava komento käsiinsä ja lähdettävä muodostamaan hallituspohjaa keskiryhmien varaan.

A-sudion ohjelmassa seurattiin pääasiallisesti kahden vähän niin kuin kohujulkkiksemme eduskuntataivalta: Kike Elomaa, Juha Väätäinen. Pöydälläni muuten on juuri Juha Väätäisen kirja Kierros vielä varustettuna omistuskirjoituksella "Ystävälleni Anssille 17.05.2011 Juha Väätäinen".

Molemmat olivat mukana ryhmäkokouksissamme, puoluevaltuustossa ja kansanparissa toreilla ja turuilla. Hallitusneuvottelutilannetta seurattiin koko aja, ja Timo Soinin puheenvuorot kertoivat missä mennään, myös synkkä ilmoitus, ettemme voi olla takinkääntäjinä mukana Portugalin ja muun EU-tuen lahjoittamisissa. Hyvin myös Kike ja Julma-Juha ottivat tiedon vastaan, vaikka aluksi olivat samaa mieltä kuin koko ryhmämme, että hallitukseen on mentävä.
Mutta vaalilupauksia emme voineet pettää ja niin kasvamme korkoa tulevia varten. Ja hyvin on kansa vastannut nostamalla meidät jo kahdessa gallupissa suurimmaksi puolueeksi.

Lyöminen vain lisää kannatustamme

Blogini Miksi meitä 500.000 vihataan on poikinut Uuden Suomen sivuilla 245 kommenttia ja siitä tehty uutinenkin 54 puheenvuoroa. Valtaosa kannanotoista on myönteisiä. Kielteisissä puolestaan käytetään loppuunkuluneita moneen kertaan tuulesta temmatuiksi perättömiksi osoitettuja todisteluyrityksiä. Olen niitä korjannut ja heitellyt muiden sekaan omiksi vastauksikseni yli kymmenenä kommenttina.

Eräs jopa kateellisuudessaan ja pahansuopaisuudessaan väittää minua valehtelijaksi, kun olen luvannut luovuttaa kansanedustajan palkkani hoitotyönttekijöille enkä ole puhunut puhemiehen palkkiosta mitään. Miten olisin voinut, kun puhemiehisyyteen pääsystä tai joutumisesta ei ole voinut olla etukäteen pienintäkään tietoa. Vastasin kuitenkin tälle häpeämättömälle, että hän voi olla täysin rauhassa, jopa puhemiehen palkkio kuluu kyllä 42,5 % veronpidätyksen jälkeen kahden hoitotyöntekijän palkkoihin työnantajan maksujen kanssa.

Edelleen heitellään Timo Soinin EU:ssa oloa, vaikka kansanedustajuus katkaisi hänen siellä olonsa ja tilalla on jo varamies Sampo Terho.

Myös jatkuvasti ratsastetaan Teuvo Hakkaraisella tekemällä hänestä vaikka mitä pelleä, vaikka hän on rehellinen kansanmies, josta media vaan on yrittänyt leipoa kohujulkkista. Myös vedetään esiin poisnukkkunutta Tony Halmetta, niin kuin hänelläkin olisi jotain osaa tai arpaa tähän päivään.

Tietysti yritetään ratsastaa myös Jussi Halla-aholla ja hänen saamallaan tuomiolla rasistisesta lausunnosta, josta valitus on menossa korkeampaan oikeusportaaseen. Näin jopa antamaamme rasistisuuden vastaista julkilausumaakin on ruvettu riepottelemaan mukamas vähemmistöjä sortavana.

Joku yrittää viitata puhemiehen aseman tuomaan puolueettomuuteen, mutta se koskee vain puheen johtamista edsukunnassa, ei suinkaan muualla. Loistavan esimerkkinä on puhemies Niinistön arvovaltaiset puheenvuorot.

Soinin mukamas takinkäännöstäkin jaksetaan pauhata. Jos hän tosiaan ei olisi neuvotellut, mikä mekkala siitä vasta oliskaan noussut. Nyt hallitusneuvotteluissa sen sijaan löytyy vaikka kuinka paljon takinkääntäjiä.

Viimeisen puoluetukiäänestyksen lapsus vähennyksen ehdottamatta jäämisestä puhuttaa edelleen. Mutta eipä mikään muukaan puolue tehnyt vähennysehdotusta!

Kommentoimattomuuttanikin arvostellaan, vaikka niitä löytyy jo toistakymmentä, joskaan en ollut mukana alkuvaiheissa, koska on muutakin tekemmistä kuin istua jatkuvasti tietokoneen ääressä.

Päähuomio on melkein kääntynyt edustaja Gustafssonin pilkkamielessä tehtyyn heittoon Timo Soinista: Pyknikko mikä pyknikko. On arvosteltu omaan mainintaani Timosta pyknikkona, mutta asiayhteys ratkaisee. Esitän Timon Kretschmerin tyypittämänä joviaalina ja hyväntahtoisena, kun sen sijaan Gustafssonin takoituksena on mustamaalaaminen.

Blogin pää-asia useimmassa kommentissa jää varjoon. Sehän oli meidän PerusSuomalaisten ainutlaatuisuus, täydellinen riippumattomuus niin rahoittajista, etujärjestöistä tai kenestä tahansa muusta ja siten täydellinen vapautemme puolustaa yksityistä pientä ihmistä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Im memoriam Niilo Sillanpää 93 vuotta

Ei mikään niin voi virvoittaa (vk 299) ja Mä kauniin tiedän kukkasen (vk 184) olivat sotainvalidi ja -veteraani Niilo Sillanpään lempivirsiä, jotka myös veisattiin hänen siunaus- ja muistotilaisuuksissaan. Lyhyen sairauden jälkeen hänet kutsuttiin viimeiseen iltahuutoon 93 vuotiaana, seuraava syntymäpäivä olisi ollut 8.8.

Niilo sai viettää elämänsä kotitilallaan Jankkarin-Kouran kulmalla aina eläkkeelle siirtymiseensä asti, jolloin muutti vaimonsa Annan kanssa ensimmäisten asukkaiden joukossa v.1981 Luomanmäen vanhustentaloon, jossa Anna ei enää ehtinyt olla kuin pari vuotta ja niin Niilo on ollut leskenä jo 28 vuotta. Viimeiset vuodet hän asui ensin Nurkkalassa ja kodin siirryttyä Lohipuroon Hoepapuroksi sitten siellä ollen omalta osaltaan kodin hyvän hengen luojana ja erinomaisena virsien aloittajana yhteisissä hartaushetkissä, joissa sain olla usein mukana.

Niilon elämään kuuluivat sotavuodet molemmissa sodissamme puhelin- eli viestimiehenä. Taistelupaikkoja kertyi runsaasti: Rautu, Summa, Leipäsuo, Kämärä, Pienpero, Lyykylä, Tali, Simpele, Hiitola, Kurkijoki, Kilpola, Taipele, Lempaala ja yleensä Itä-Kangas.

Luku sinänsä on siiviilissä käyty kamppailu sotainvaliditeetistä, kun sodassa tapahtuneen paleltumisen johdosta leikattiin ensin varpaat keväällä 1944 ja sitten molemmat jalat polvien alapuolelta vuosina 1954 ja 1957. Siitä huolimatta monista anomuksista huolimatta eivät byrokraatit myöntäneet hänelle sotainvaliditeettiä ja sen myötä tulevia etuisuuksia.

Niilo toimi viljelijänä pienellä tilallaan ja vammoistaan huolimatta oli mukana kaikissa talon töissä. Kerran seuroissa rovasti Sarparanta sanoi, että saavat muutkin veisata, kun Niilon ja Annan äänet sointuivat hyvin yhteen ja muut jäivät kuuntelemaan heidän komeata veisuutaan.

Niilo oli viimeinen sisarussarjassansa, jossa hänellä oli neljä veljeä ja kaksi sisarta. Näin hän oli myös suvun vanhin ja nyt on taas toteutunut myös veisaamamme virren sana: Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Vanhinta sukupolvea edustavat nyt Niilon neljä lasta Aila, Seppo, Anitta ja Taija, seuraavaa polvea on kaksi Pasi ja Katja.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Kreikan on autettava itse itseään

Sain taas asiantuntijan pohdiskelua Kreikan tilanteesta Pohjois-Afrikassa työskentelevältä asiantuntijalta, joka aluksi pyytää vaalitarkkoilijoita Tunisiaan.

Ensin yksi pyyntö. Tunisia tekee kovasti töitä vetääkseen vaalit läpi 24.7. Se ei ole helppo juttu, mutta toivottavasti EU auttaa vaalitarkkailijoiden muodossa, sekä lähettämällä neuvonantajia jotka voivat auttaa käytännön järjestelyissä. Rahallisesti kyse ei ole paljosta, mutta Euroopalla on suuri intressi auttaa aidon demokratian syntyä tässä arabimaassa. Epävakaa Välimeren eteläreuna ei ole hyväksi Euroopalle.

Moody’s uhkasi Kreikkaa massiivisella luottoluokistuksen pudotuksella. Markkinoilla pelätään jo Italian velanhoidon puolesta, ja lisäksi huhuillaan siitä miten neljä massiivisesti ylivelkaista Saksan osavaltiota hoitaa velkansa. Mopo on karkaamassa käsistä. Tullaan joka tapauksessa kokemaan vaikeita aikoja. Sellaisessa tilanteessa solidaarisuus katoaa nopeasti, ja Suomen on turha kuvitella että kukaan välittäisi mistään muusta kuin omasta edustaan. Monet tahot harovat Kreikan velkasaneerausta vastaan, mutta viimeisimpänä heitti sanasa kehiin arvovaltainen Otto Issing, entinen Bundesbankin Johtaja, joka totesi että saneeraus on väistämätön.

Velkasaneerauksen vastustajat perustelevat kantaansa sillä että sellaisen jälkeen kestää vuosia ennen kuin Kreikka saa taas nostettua rahaa kansainvälisiltä markkinoilta. Tämä merkitsisi korkeita korkoja jotka ovat Kreikan kansantaloudelle kestämättömiä, sekä sitä että sitten EU maat joutuvat luotottamaan Kreikkaa muiden velanantaijien kaikotessa. Katsotaanpa tarkemmin.

Historia osoittaa että monet sijoittajat ovat äkkipikaisia, ja palaavat velanottajan luo yllättävänkin nopeasti. Joskus jopa 3 -4 vuoden kuluttua. Jos saneerataan kunnolla, ei velkamarkkinoita tarvita sitä aiemmin.

Jos Kreikka maksaa vanhoista velosta tänään noin 4-5%:n korkoa, ja kun sen valtionvelka on noin 120% BKT:sta, merkitsisi uusien velkojen koron nousu 2 %-lla että korkomenojen nousu söisi budjetista summan joka vastaa noin 2-2½% BKT:sta. Tämä on paljon. On kuitenkin muistettava, että jos velat saneerataan, ja pakotetaan velkasijoittajat realisoimman tappiot jotka ovat jo markkinahinnoissa, putoaa korkorasite (kun velkoja saneerauksessa vaihdetaan uusiin esim. 50-70%-iin nimellisarvosta). Eli nettovaikutus korkomenoihin olisi paljon pienempi. Mutta se merkitsisi, että tulevaisuudessa velan hankinta on Kreikalle vaikeampaa, mikä taas pakotttaisi Kreikan parempaan itsekuriin (tai turvautumaan hölmön EU:n jatkettuun tukeen).


Näin asiantuntija. Joka tapauksessa Kreikalla on edessään ison lainan maksu 27. kesäkuuta. Oppositio vastustaa kaikkia uusia säästötoimia. Omaisuutta kyllä riittää, olisiko myyntiaika?

Miksi meitä 500.000 vihataan

Olen usein toistanut, miten meistä smp-läisistä väitettiin, ettei meitä tuntenut ihmiseksikään muusta kuin lumeen jättämästämme jalanjäljestä. Mutta yhä edelleen näyttä olevan sama kaiku askelten, emme perussuomalaisinakaan ole saaneet ihmisarvoa, vaan kaikin tavoin meitä mollataan ja yritetään vähätellä. Viimeksi jopa eduskunnassa meille ahkeraan välihuutojaan osoitteleva Jukka Gustafsson on blogissaan heittänyt Timo Soinista: pyknikko mikä pyknikko. Ja nimittelyhän on aina yhtä asiatonta kuin on väitetty Teuvo Hakkaraisen neekeri-lausunnonkin olevan.

Lehdistö eli media yrittää jatkuvasti painaa ja etsiä mitä ihmeellisimpiä syitä mollaamiseemme. Ystämme Teuvo Hakkarainen on yritetty perussuomalaisena miehenä painaa maan rakoon. Kun ei enää saatu sanoja hänen suustaan, vedettiin esiin jopa 25 vuoden takaisia humalapäissä tehtyjä rikoksia. Tämä vain kuvastaa median epätoivoista yritystä mustamaalata meikämanneja ja valtavaa pettymistä, kun mikään ei auta. Kannatuksemme senkus vain päinvastoin kasvaa kohisten, jo kahdessa gallupissa vaalien jälkeen olemme ottaneet ykköspaikan yli 20% kannatuksella.

Olen päätynyt tämän ajojahdin aiheuttajaksi tietysti vanhojen puolueiden kannattajien hädän oman ruokkijansa joutumisesta taloudelliseen ahdinkoon rahavirtojen vähetessä.

Mutta on siinä sitäkin, että me uskallamme olla rehellisiä ja täydellisen riippumattomia mistään sidosryhmistä, kun kukaan ei ole meitä rahoittanut, olemme tulleet omillamme toimeen, nytkin olemme vaalienkin jälkeen ilman suuria puoluetukia velaton puolue. Siksi voimme täysin vapaasti puuttua ja tuoda esiin epäkohtia, joita ns. hyvinvointivaltiossamme riittää valitettavasti yllin kyllin. Ja tämä jos mikään on meidän perussuomalaisten vahvuutemme: uskallamme puolustaa tavallista suomalaista ja hänen oikeuksiaan: vaatia minimitoimeentuloon parannuksia, vastaavasti optioherrojen etuisuuksien kohtuullistamista, työkyvyttömien eläkkeellepääsyä vakuutuslääkäreiden vastarinnasta huolimatta, monien etuoikeutettujen ryhmien saalistuksen riisumista, byrokratian rattaissa muserrettujenihmisarvon ja ihmisoikeuksien palauttamista, yleensäkin kaiken tuottamattoman byrokratian vähentämistä, EU-lainatukien lopettamista jne. jne. jne.

Emmekä enää ole yksin, takanamme on yli 500.000 suomalaisen voimakas kannatus ajamaan oikeudenmuakisemaa Suomea.

torstai 26. toukokuuta 2011

Mielenkiintoa enemmän kuin riittävästi

Viimeiseen pariin päivään on mahtunut enemmän kuin riittävästi mitä mielenkiintoisimpia tapahtumia siitäkin huolimatta, että olemme sivussa hallitusneuvotteluista ja siten vähän kuin sivuraiteella, mutta ei siltä tunnu eikä näytä.

Kun menin vähän myöhästyneenä ryhmäkokoukseemme, kun vanhasta muistista menin paljon käytettyyn kokoustilaamme yleisösiivessä alakerrassa ja nousin sieltä, kun ovi pääeteiseen ei auennut yleisölehtereiden kautta tällä kertaa valtiovarainvaliokunnan huonessa kokoontuneeseen ryhmäämme, oli käytävä täynnä median edustajia. He odottivat ryhmämme päätöstä Teuvo Hakkaraisen asiassa. Uutislähetyksissä siitä olikin näyttäviä juttuja. Teuvo itse ei enää puhunut sanan sanaa medialle, joka vain vääristelee hänen sanojansa. Ystävästäni Teuvosta olen kirjoittanut jo viime viikolla blogissani. . On siis huomattava, ettei eduskuntaryhmämme suurenemisen vuoksi meille ole vielä löydetty omaa kokoontumistilaa eli ryhmähuonetta.

Portugali-paketin koko tiistainen eduskuntakäsittely oli melkoinen farssi, kun toimitusministeriö antoi esityksen eikä odotettu varsinaisen valtioneuvoston muodostamista,ja sen antamaa esitystä, jotta saatiin takinkääntäjä-vasemmistoliitolle oikeus äänestää tukipakettia vastaa. Yli 140 puheenvuoron keskustelu oli värikäs. Omalta osaltani se oli historiallinen, sillä täysi-istunnon loppuosan olin johtamassa puhetta ja sain olla antamassa puheenvuoron peräkkäin 16 perussuomalaiselle kansanedustajalle, kun muita edustajia ei enää ollut puhumassa eikä oikein ainakaan kaikin ajoin edes koko salissa. Keskustelu yhtenä väriläiskänä oli -kuinkas muuten- Timo Soinin räväkkä vastustuspuheenvuoro, jota kannatti yli 20 puheen pitänyttä perussuomalaista.

Myös keskiviikon äänestys Portugali-paketista oli melkomoinen näytelmä. Kokoomus äänesti Arhinmäen ehdotuksen puolesta, jolloin keskustan päätösehdotus putosi ja viimeksi jäin Arhinmäen hylkäysehdotus hallituksen ehdotusta vastaan. Ensimmäisessä äänestyksessä hävisi niin kuin oli odotettavissa Timo Soinin hylkäysehdotus Arhinmäen ehdotusta vastaan. Ennakkoon oli odotettavissa myös Portugalin rahoitusta puolustavan keskustan ehdotuksen pääseminen viimeiseen äänestykseen ja sen mukaiset ohjeet oli annettu PerusSuomalaisten ryhmällemme ja ohjeena oli äänestää tyhjää eli ei tietenkään kannattaa kumpaakaan. Kun nyt olikin toisena vaihtoehtona hylkäysehdotus, olikin äänestettävä punaista, mutta ryhmämme untuvikot painoivatkin keltaista eli tyhjää, tatkoituksella kuitenkin äänestysaikaa sekaannuksen huomaamisen jälkeen pidennettiin niin, että ainoastaan neljältä edustajaltamme jäi äänestynappulan vaihtaminen ja pöytäkirjaan tuli tyhjän äänestäminen. Senkin olisi voinut vielä äänetyksen päätyttyä korjata ilmoittamalla äänestäneensä väärin, mutta sitä eivät edustajamme vielä tienneet. Nyt tietävät, oppia ikä kaikki.

Palkkani luovuttaminen kahden hoitotyöntekijän palkkaamiseen on myös kerännyt huomiota, kun lopullisen sopimuksen Posan eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kanssa saimme valmisteluiden jälkeen valmiiksi maanantaina. Iltalehti kirjoitti siitä nyt keskiviikkona, torstaina on haastattelut Hufvudstadsbladetissa ja Kankaanpään Seudussa. Suurta huolta palkkani käyttämisestä mainittuun tarkoitukseen kantaville voin lohdutukseksi kertoa, että jopa puhemiehenpalkkanikin verojen jälkeen (42,5%) kuluu näiden kahden hoitotyöntekijän palkkaamisesta aiheutuviin kokonaiskuluihin, joita ei edes ihan tarkkaan voida etukäteen laskea.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Hapuan kyläkoulu jatkaa

Kankaanpään edellinen kaupunginvaltuusto on viimeksi ollut lakkauttamassa kyläkouluja ja näin kävi Veneskosken ja Narvin koulujen osalta. Nyt jälleen ollaan hakemassa säästöjä samalla tavalla, nyt Hapuan koulun on liipasimella, vaikka jopa edellisen valtuuston päätös 25 oppilaan vähimmäismäärästäkin täyttyy tämän päätöksen edellyttämässä ajassa hyvissä ajoin ennen kevätlukukauden alkua ja tämän on sivistyslautakuntakin todennut kokouksessaan 8.3.
Nyt lakkauttamista perustellaan, kun näyttäisi, ettei syksyllä tulisikaan tähän rajaan yltävää oppilasmäärää.

Kuitenkin kyläyhdistys tekee hartiavoimin töitä oppilaiden saamiseksi ja järjestää iltapäiväkerhon, jossa tarjotaan myös välipala yhdistyksen kustannuksella. Hapuan kylää yhdistävää koulun jatkamista onkin kaikin tavoin puolustettava. Meille PerusSuomalaisille on jopa sanottu, etteikö politiikkojen päätöksiin voi luottaa, johon voimme todeta, ettei meitä ollut ketään edellisessä valtuustossa emmekä näin ole mitenkään vastuussa sen päätöksistä, kun oppilasrajaa nostettiin 20:stä 25:een. Mahdollinen oppilasmäärän notkahdus on seurausta monista tunnetuista tekijöistä, esim. epäpätevästä sijaisopettajasta johtuen. Oppilasennusteet tuleville vuosille ovatkin nousevia, joten senkään takia 1-2 vuoden pienemmän oppilasluvun takia ei koulua kannata lopettaa semminkin kun Hapuan alueelle uudessa osayleiskaavassa ollaan osoittamassa uusia rakennuskelpoisia tontteja. Koulu sijaitsee hyvien liikenneyhteyksien tavoitettavissa 23-valtatien varrella ja kevyenliikenteenväylätkin ainakin keskustan suuntaan ovat kunnossa.

Paljon puhutaan 2-opettajaisten koulujen heikkoudesta, mutta jopa esim. aikanaan Petkeleen koulu on ollut yksiopettajainen ja sieltäkin on tullut täysin menestyneitä oppilaita. Kyläkoulut ovatkin kaikin puolin puolustamisen arvoisia, sillä monissa tutkimuksissa on myös todettu niillä olevan monia hyviä puolia. Nyt myös Hapuan koulussa toimii 2 dysfasiaryhmää, joille yhteys normaaliin kouluun on myös kaikin tavoin kehittävää ja tarpeellista.

Eduskuntavaaleissa PerusSuomalaiset tuli suurimmaksi puolueeksi Hapualla saaden 40,3% äänistä ja yhteensä278 ääntä eli saimme Kankaanpään äänestysalueista prosentuaalisesti toiseksi eniten ääniä juuri Hapualta, kun Kankaanpään koko kannatusprosenttimme oli 37, 1.

Olimme näin ollen valtuuston kokouksessa puolustamassa jatkoaikaa Hapuan koululle, joka tulikin äänin 20-15, vastaan äänestivät koko kokoomuksen ryhmä, demarit yhtä lukuunottamatta ja keskustasta kolme: Nina Rajamäki, Rauno Mäntysalo, Jorma Lepistö. Puolesta oli kokonaista neljä ryhmää kokonaan eli me PerusSuomalaiset, vasemmistoliitto ja yhden hengen kd:n ja vihreiden ryhmät sekä valtaosa keskustan ryhmästä.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Esilläoloa riiittää

Viikonlopun lehdet olivat taas pullollaan kirjoittelua myös meistä PerusSuomalaisista, vaikka emme tällä kertaa ainoina vaalivoittajinakaan yltäneet hallitusneuvotteluihin asti, kun olisi vaadittu periaatteistamme luopumista ja rahojen syytämistä pohjattomaan moolokin kitaan EU-rahastoihin.

Uudessa Suomessa Lapin kansanedustajamme Hanna Mäntylän blogi Periaatteet, arvot ja lupaukset myytävinä ylsi 138 kommenttiin. Yllätyksekseni oma blogini PerusSuomalaisten kansanedustajien erottumisesta edukseen ylsi jopa 140 kommentointiin, ilmeisesti ennätysmäärään blogeissani. Osasyynä innokkaaseen mielipiteitten vaihtoon oli puolustava kannanottoni ryhmätoveristamme Teuvo Hakkaraisesta, oikeasta tosisuomalaisesta miehestä.
Blogista oli lehteen tehty oikein uutinenkin, joka sai sekin runsaasti keskustelupuheenvuoroja 57 kappaletta. Otsakkeeksi oli otettu Teuvo Hakkaraisen ryyppyreissu - kansanmiehen otteet.

Hesari oli tutkinut mielipiteitä hallitusratkaisuista. Ylivoimainen enemmistö PerusSuomalaisista kannatti poisjääntiä. Sen sijaan varsinkin demarit ja kepulaiset olisivat tahtoneet meidät hallitukseen, mutta emmeköhän me toimi oman näkemyksemme mukaan, eivät muut meitä ohjaile. Molemmet pelkäävät kovaa oppositiopolitiikkaamme, kepulaiset varsinkin, kun he suurimpana hallituspuolueena näyttävät nyt joutuvan pienimmäksi oppositiopuolueeksi. Ensi kertaa meillä on kokomme ansiosta jopa yksin mahdollisuus välikysymyksen tekemiseen, ennen tarvitsimme muiden puolueiden apua.

Suomen Kuvalehden reportteri oli käynyt tekemässä jutun Suomen perussuomalaisimmasta kunnasta Kihniöstä, jossa kannatus oli yli 50% ja kansanedustaja, nykyinen ja entinen ryhmätoverini Lea Mäkipää johtaa kunnanvaltuustoa. Povasivat kihniöläiset tulevalle hallitukselle lyhyttä ikää!

Presidenttigalluptuloskin otsakoitiin Soinin mukaan, kun ei nyt muka tullutkaan jytkyä, vaan vain 4%. Tulosta lienee syytä eppäillä. Ja onhan niin, että Timoa tarvitaan nyt räväkän oppositiopolitiikan nokkamiehenä enemmänkin kuin seromoniallisen presidentin pallilla. Vaikka eipä silti, juuri edellispäivänä tutkijaprofessori povasi Timon selviävän presidenttivaalin toiselle kierrokselle, jolloin kaikki muut puolueet ryhmittyisivät vastumaan hänen valintaansa. Totuus näistäkin tuloksista nähdään viimeistään ensi vuoden alkupuolella.

Lauantainakin riitti vilskettä

Maakuntapäivät eli viikonloppu perjantai-illasta tiistaiaamuun kotimaisemissa ovat välttämättömiä kansanedustajalle, jottei vallan vieraannu tavallisesta arkielämästä ja kosketuspinta ystäviin ja tuttuihin säilyy edes jollakin tavalla.

Tänään lauantaina sain taas olla kosketuksissa monille tahoille, olin hautajaisissa, kastetilaisuudessa, veteraanin syntymäpäivillä ja vielä illansuussa vähän tienvarsiroskiakin keräämässä.

Martta Törmä, 90-vuotta täyttänyt veteraanin leski sai elää pitkän ja valoisan elämän, viimeiset ajat olivat hänelläkin riisumisen aikaa ja hän hapertui lopussa hyvin pieneksi ja voimat uupuivat. Sain olla vaimon kanssa mukana hänen hautajaisissaan. Hänen poikansa rovasti Sakari Törmä suoritti siunauksen puhuen kiitollisena kauniita muistoja rakkaasta äidistään.

Törmillä on ollut neljä lasta, yksi Annakka on jo kuollut. Olen saanut olla näiden lasten kanssa seurakuntanuorissa ja nuorimman Tapanin kastetilaisuudessa vuonna 1961 nimenomaan juuri Tapaninpäivänä, jonka muistan erinomaisen hyvin heidän omassa kodissaan Metsärinteentiellä.

Martta oli kodin ihminen pitäen hyvää huolta perheestään asemamies Niilon puolisona. Kodissa riitti vieraanvaraisuutta ja yhteenpuhaltamisen henkeä. Hän toimi vuosikymmenet pyhäkoulunopettajana ja vähän aikaa jopa kirkon suntionakin. Nyt hän pääsi perille kaipaamaansa taivaan kotiin. Hyvät ja kannustavat muistot jäivät jälkeenjääneille.

Kastehetki suurehkolle sukulaisjoukolle pidettiin Kankaanpään kirkossa, joka hyvin sopii isommalle vierasjoukolle. Antti ristittiin omasta suvun kastemaljasta kirkon kuorissa alttarin edessä. Ehdin käydä myös kastekodissa, missä nyt kolme sukupolvea elää sulassa sovussa, joka sekin on nykyaikana todella hienoa,

Veteraani Niilo Onniselkä täytti 93 vuotta ollen veljeään Vilhoa viisi vuotta nuorempi. Niilo on vielä hyvässä kunnossa Annikki-vaimonsa hyvässä hoidossa joskin kuulo on heikentynyt. Hän on toiminut pitkään saarnamiehenä ja myös hänen olemuksensa on valoisa pitkän uskonelämän kirkastamana. Näin usko antaa meille voimia ja vaikuttaa myös jokapäiväiseen elämäämme. Me Sotaveteraanit saamme käydä onnittelemassa merkkipäivinä veteraanejamme, tämän kunniatehtävän miellellämme suoritammekin kuten myös yli 90-kymmenvuotiaille joulutervehdykset.

Kaikissa näissä kolmessa juhlassa oli koolla perhe- ja sukulaispiiriä. Ja mikä on hienompaa kuin kokoontua yhdessä koolle ylläpitämään sukulais- ja perhesiteitä, on sitten kyseessä kastetilaisuus, hautajaiset tai syntymäpäivät, elämän koko kirjo!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Erottuu edukseen - PerusSuomalaisten eduskuntaryhmä

Niin se vaan on, että PerusSuomalaisten kansanedustajat erottuvat edukseen ja ovat kunnon porukkaa. Tämän näkee kuka tahansa eduskunnan lehtereille vaivautunut kansalainen, kun edustajamme istuvat täysi-istunnossa vielä kameroiden kadottua lehteriltä. Näin oli viimeksi tänään, kun esityslistalla oli sinänsä vähäinen asia Ahvenanmaan itsehallinnon anomus, josta kuitenkin käytettiin puheenvuoroja puolisen tuntia, jolloin istuntosalissa ei enää näkynyt ei kepulaisia ei liioin meistä vasemmalla istuvia eli vihreitä, demareita ja vassareita. Sama näky oli viimeksi keskusteltaessa edustaja Markku Eestilän tarpeellisesta aloiteesta 7-numeron kirjoittamisesta äänestyslippuun.

Muutenkin ryhmän henki on hyvä ja yhtenäinen ryhmäkokouksissamme, jotka toistaiseksi ovat olleet melko lyhyitä eikä niissä näinollen ole ollut suurempia keskusteluita. Ensinnäkin vähitellen opimme tuntemaan toisiamme, onhan meitä 39 ja lisäksi ryhmäsihteerit kolme henkeä ja puoluesihteeri ja päätoimittaja ovat lisäksi läsnä kokouksissamme.

Kahteenkin otteeseen keskustelin tänään kielteiseen julkisuuskierteeseen joutuneen Teuvo Hakkaraisen kanssa. Hän on ihan jees-mies, oikea perussuomalainen, jossa ei vilppiä ole. Hän on tullut eduskuntaan puolustamaan tavallisia köyhiä suomalaisia, mutta media onkin ottanut hänet pihteihinsä värikkään kansanmiehen otteittensa takia niin kuin nyt hänen tanssittuaan ilman paitaa pienessä syrjäisessä ravintolassa Vesannolla, jonne hän meni nimenomaan saadakseen olla rauhassa pois omalta paikkakunnaltaan Viitasaarelta. Mutta annas olla, joku otti kuvan, lähetti sen 7-lehteen ja sai siitä hyvästä 1.500€. Ja taas oli lehdistöllä jutun juurta, vaikka Teuvo halusi vain vähän irrotella Suomen jääkiekon MM-mestaruutta. Uskovaisen miehen 20 vuoden raittiusputki katkesi muutamaan kaljaan ja siitäkös media repäisi. Ei Teuvo niinkään itsensä vuoksi ole pahoillaan kuin tyttärensä ja iäkkään äitinsä, joille saa selittää asioiden oikeaa puolta.
Tällaista on pahimmillaan maalaispojan julkisuuskierre. Mutta kyllä Teuvo tämänkin riepottelun kestää, on hän niin kovissa liemissä keitetty.

Kaiken kaikkiaan pitää koko ryhmää kannustaa etteenkinpäin toimimaan yhtä ryhdikkäästi, olemaan paikoillaan täysi-istunnoissa ja käyttämään puheenvuoroja, kuten jo on tehtykin. Muistan hyvin edelliseltä kaudeltani miten me smp-läiset juuri ahkeruudellamme vaikutimme puolueemme nousuun vuoden 1983 vaaleissa seitsemästä sitsemääntoista edustajaan.

Ensi tiistaina on taas oiva mahdollisuus käyttää sanaista arkkua, kun toimitusministeriö tuo eduskuntakäsittelyyn Portugalin tukipaketin, joka asia puhutaan loppuun yhtämittaisesti, edessä on yöistunto ja olen eka kertaa myös johtamassa puhetta. Istunto alkaa jo kello 12 ja puhemiehillä on aina kahden tunnin huki, Ben haluaa olla kolmannessakin vuorossa, joten oma vuoroni alkaa kello 18, jolloin muuten olisin mennyt ylioppilaskotini johtajan Aarre Pyyn 90-vuotisseuroihin Laajasaloon. Puheet jatkuvat niin kauan kuin niitä riittää. Varsinainen äänestys on keskiviikkona samoin kello 12 alkavassa istunnossa, jossa ei juuri muita asioita olekaan.
Hallitusneuvottelijoista vasemmistoliitto on saanut oikeuden äänestää pakettia vastaan, kun sitten kannattavat EU:n valuuttakriisin väliaikaisia ja vakinaisia mekanismeja. Näin se takkikin kääntyy tai taitaa koko takki lähteä päältä, löytyykö alta paitaakaan.

torstai 19. toukokuuta 2011

Lisää tosiasioita Kreikan lainatakuista

Asaintuntijan mietteitä Kreikan kestämättömästä tilanteesta. Miksi pitäisi antaa lisälainoja?

Pankkiirin vanha sääntö on että mitään lainaa ei anneta vakuuksien vuoksi, vaan siksi että luotetaan lainanottajan maksavan korot ja lyhennykset ajallaan. Vakuus annetaan / otetaan siksi, että lainanottaja tietää että äärimmäisessä tilanteessa vakuus voidaan ottaa häneltä pois, ja se pelote saa lainaottajan käyttäytymään vastuullisesti. Kukaan pankkiiri ei lainaa antaessa halua lähteä siitä että otetaan perheeltä koti pois tai yrittäjältä hänen yrityksensä.

Sitten pitää myös miettiä onko ehdotetulle Kreikan vakuuksille ennakkotapausta. Miten toimia vakuuksien kanssa jos Kreikka ei hoida velkojaan (mikä on todennäköistä)? Kuka ottaa haltuunsa saaria ja valtionyhtiöitä ja likvidoi ne? Mitä Kreikan takaajat, joille nuo vakuudet annettaisiin vastatakauksista, niillä vakuuksilla tekisivät jos joutuisivat ottamaan ne haltuunsa? Toisin sanoen, kyse olisi todella hankalista vakuuksista, ja niiden haltuunotto ei ole järkevää, joten tästä puuttuu se pelotevaikutin joka vakuudella pitäisi olla. Juttu kuulostaa jonkun investointipankkiirin kehitelmältä jolla pitäisi tienata valtavat palkkiot investointipankeille. Kukaan muu ei siitä hyötyisi.

Jotkut sanovat että Saksan Treuhandanstalt käy ennakkotapauksesta. Puppua. Treuhandanstalt perustettiin aikanaan entisen DDR:n omaisuuden likvidointiin. Se tarkoitus oli erilainen kuin yhtiöllä joka hoitaisi Kreikan valtion veloille antamaa vakuusmassaa. Treuhandanstalt nimenomaan luotiin myymään valtion omaisuutta yhdistyneessä Saksassa, ei velanhoitoyksiköksi. Kreikan antamia vakuuksia ei aidosti haluta myytävän. Koko jutun tekninen toteutus olisi äärettömän monimutkainen, mutta vielä parempi olisi että sitä ei toteutettaisi. Keskivertokansalainen ei sitä voisi ymmärtää, miksi siis lähteä maksumieheksi?

Muuten, Eurostatsin mukaan Kreikassa keskimääräinen palkkaverotus oli 38%, Suomessa 41% (vuoden 2008 tieto), ja kulutusverotkin taitavat olla korkeammat Suomessa. Pitäisikö siis Suomen veroja nostaa Kreikan auttamiseksi?

Lisäksi, tuossa vakuusasetelmassa olisi taas kerran niin sanottu näennäisesti negatiivinen palkkiosysteemi, eli Kreikka olkoon kiltisti niin ei tule rangaistusta. Ongelma vaan on siinä että Kreikka ei usko että heitä koskaan rangaistaisiin. Miksi siis jatkaa samalla tiellä? Eikö olisi parempi sanoa että kun Kreikka on tehnyt jotain, eli myynyt valtionomaisuutta X miljardilla ja käyttänyt rahat velkojen lyhentämiseen, saa se likviditeettiapua. Tuo olisi perusteltavissakin, koska sitten kun solvenssiongelma on hoidettu omilla rahoilla, voisi likviditeettiapu olla paikallaan hienosäätönä tilanteen lopulliseksi rauhoittamiseksi. Kuten Puheenjohtaja Soini sanoi, nyt ratkaisumallit käsittelevät tilannetta kuin se olisi vain likviditeettiongelma, kun oikeasti kyseessä on krooninen solvenssiongelma.

Kun naapurisi taloon iskee salama, ja talo palaa, autetaan häntä. Se on suomalaista käytöstä. Kun naapurisi humalapäissään sytyttää talonsa tuleen, ei mennä heti Alkoon ostamaan hänelle uutta kossupulloa.

Gallup-johtaja 22,4%

Ei vielä viimeinen sana tämä PerusSuomalaisten 22,4 % kannatuslukema, joka on saatu väli-Suomen sanomalehtien teettämässä tutkimuksessa. Kuitenkin jo sillä saatiin ykköspaikka.

Gallup-kysely suoritettiin juuri Timo Soinin ilmoitettua, ettemme voi mennä hallitusneuvotteluihin, koska vastustamme niin Portugalin tukemista kuin muitakin EU-maiden rahoittamisia, on se sitten Kreikka tai vakuusrahastot. Suoraselkäinen asenteemme on otettu myönteisesti vastaan, kerrankin on jotain uskottavuutta politiikassa eivätkä kaikki sittenkään ole takinkääntäjiä.

Eduskuntavaalien alla galluppimme olivat olleet nousussa jo puolitoista vuotta, kunnes juuri ennen vaaleja jokainen gallup saatiin näyttämään laskua. Yle sai kannatuslukeman 15,4%, laskua 1,8% ja Helsingin Sanomat 16,9%, laskua 1,5%. Kuitenkin vaaleissa mitattu tulos oli 19,0%. Näin yritettiin jopa gallup-lukuja sorvaamalla taittaa kannatuksemme jatkuva kasvu siinä kuitenkaan onnistumatta.

Jo vaaleissakin saimme nykygalluplukemaan parempia tuloksia vaaipiirikohtaisesti parhaan Satakunta 23,3%, toisena Pohjois-Karjala 23,1%. Paikkakuntakohtaisesti parhaaseen ylsivät: Kihniö 53,2%, Vimpeli 48,7%, Punkalaidun 42,3%. Kaikista näistä saimme myös kansanedustajan. Kaukana ei oltu meillä Kankaanpäässäkään 37,1%.

Niin että kyllä paljon parempaankin kannatukseen on mahdollisuuksia koko maa huomioonottaen. Kyllä kansa tietää.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Portugali-tuki ratkesi - PerusSuomalaisetko syrjään

Portugalipaketin solmimisen yhteydessä Katainen sanoi merkittävät sanat, että tämän jälkeisissä ratkaisuissa tullaan suomalaisten vaatimuksesta esittämään sijoittajavastuita. Miksei näin meneteltykään Portugalin suhteen, mutta demarit olivat valmiit menemään mukaan halllituskipeydessään.

Näin siinä sitten kävi, jos kävi.

Katainen otti mieluummin vasemmistoliiton kuin PerusSuomalaiset hallitusneuvotteluihin, vaikka molemmat vastustavat Portugalipakettia. Mutta demarit vaativat toimimaan näin ja näin Kataisella ei ollut muuta mahdollisuutta hallitusneuvotteluiden aikaansaamiseksi. Mutta taitaa näinkin olla edessä kivinen tie ja kivireen vetäminen näin kesäkelillä. Onhan juuri vasemmistoliitolla ja myös vihreillä kovat kynnyskysymykset. Laskeeko Jutta Urpilainen lopulta neuvotteluiden ajauduttua umpikujaan pääsevänsä itse hallitusneuvottelijaksi. Silloin sitten taitavat olla mukana eri puolueet ja myös erilaiset ohjelmatkin . Sitähän enteilee viimeisin gallup, jonka maakuntalehdet ovat teettäneet.

Kirjoitin juuri ystävälleni Englantiin, ettemme me PerusSuomalaiset pelkää ennenaikaisia vaalejakaan, koska olemme kansan puolella ja siksi kansa osoittaa myös kannatuksensa. Taitaa vaan olla niiin, etteivät muut puolueet suin surminkaan halua ajautua eduskunnan hajoittamiseen. Jo viime vaalit oli niin kylmää kyytiä niille, mitä uudet vaalit olisivatkaan.

Portugalin jälkeen Kreikka

Kansainvaälisten pankkien asiantuntija antoi haltuuni seuraavanlaista faktatietoa:

Tässä pari näkemystä muutamista käsityksistä, joita liikkuu Portugalin ja Kreikan keskusteluun. Minun mielestäni ongelma on Kreikka. Yksinään Portugalin voisi auttaa suosta, ja se olisi ehkä suotavaakin, mutta se vain tekisi mahdottomaksi olla pelastamatta Kreikkaa, ja tämä taas olisi ihan väärin. Kommentoin sitä miksi Kreikka on toivoton tapaus.

1. Jotkut sanovat, että Kreikan velkojen uudelleenjärjestely johtaisi maan pankkisysteemin luhistumiseen, joka tuhoaisi maan talouden. En usko tätä. Suomen talous kärsi pahasti 1992-1994, ja kaikki pankit olivat kuralla. Silti siitä suosta noustiin omin avuin. JP Morganin arvion mukaa 50% arvonalennus Kreikan valtionobligaatioista jättäisi maan pankkisysteemiin vielä noin euro 4 miljardia omaa pääomaa. Tuo ei ole paljon, mutta kun sitten pankit myytäisiin pätevämmille ulkomaalaisille, ei tuo nyt maailmanloppukaan olisi.

2. Eurooppalaisten pankkien väitetään kärsivän niin kohtuuttomasti mahdollisessa Kreikan velkojen uudelleenjärjestelyssä, että lainahanat eurooppalaisille firmoille kuivuisivat. Puppua. Nordean ja Sammon saatavat Kreikasta ovat todennäköisesti niin pienet, että asialla ei olisi mitään vaikutusta luottojen saatavuuteen Suomessa. Suurin eurooppalaisen pankin saatava on Ranskalaisen BNP Paribasin ja sen raportoidaan olevan euro 1.7 miljardia. Jos tuosta leikattasiin puolet pois, olisi se alle 5% pankin omasta pääomasta, kivulias opetus, mutta ei liiketoimintaa oleellisesti jarruttava.

3. Monet ovat jo ottaneet takkiin. Kreikan valtion lainat vaihtavat markkinoilla omistajaa jopa 50%iin nimellisarvosta. Se tarkoittaa että moni sijoittaja on jo kirjannut tappiot. Uudelleenjärjestely ei siis merkitsisi alennuksella bondeja ostaneille mitään tappioita. On jopa mahdollista, että jotkut isot pankit, jotka kuvittelevat voivansa painostaa hallituksiaan pelastamaan Kreikan, ovat spekuloineet ostaen obligaatioita alennuksella siinä toivossa että kun pelastuspaketti ilmoitetaan, saavat he kirjata pikavoiton. Näinhän jo kävi pienessä mittakaavassa alkuviikosta. Älä koskaa aliarvioi investointipankkien kykyä keksiä rahanansaintapaikkoja.

4. On myös mahdollista, jopa todennäköistä, että monet isot eurooppalaiset pankit eivat ole paljastaneet todellisia nettosaataviaan Kreikasta, koska ovat viilanneet positioitaan luottojohdannaisilla. Siksi ehkä pelkoa ilmassa. Jos he siksi ottavat takkin, olkoon niin. Joka yrittää väistellä sääntöjä, ei saa valittaa jos pilkka osuu omaan nilkkaan. Huomaa että USA yrittää omalla tahollaan tuoda sääntelyä luottojohdannaisiin, mutta Eurooppa (erityisesti GB ja Ranska) laittavat hanttiin. Kaunista.

5. Pankkien pelottelu Saksassa ja Ranskassa on tehokasta. Molemmat haluavat maidensa finanssisektorien ottavan markkinaosuutta pois Lontoolta. Ei ihme että erityisesti Ranska on pehmeänä.

6. Kreikan epärehellisyyttä ei saa palkita. Sen kyvyttömyys kerätä veroja on pöyristyttävää, ja voi selittyä vain poliitikkojen haluttomuudella. Kreikalla olisi lisäksi riittävästi myytävää. IMF tänään sanoi että Kreikan valtion maa-omistukset yksinään ovat yli 300 miljardin arvoiset.

7. Olen samaa mieltä puheenjohtaja Soinin kanssa että sillä rahamäärällä jota syydettäisiin Kreikan ja Portugalin pelastamiseen, voidaan vain lisätä inflaatiopaineita. Kun inflaatiota vastaan sitten taistellaan korkeammilla koroilla, joutuvat suomalaiset ja muutkin eurooppalaiset yritykset kärsimään vielä enemmän kuin pankkiensa kivuista. Eli pelastusoperaatio vain nopeuttaisi seuraavan kriisitilanteen syntyä vieläkin suurempana.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Takinkääntöä ja kokousrumbaa

Herra Arhinmäki Paavo tärkeimpänä uutiskynnyksen ylittäneenä vappupuheensa aiheena julisti Timo Soinin takinkääntäjäksi niin että napit repeilevät. Tänään mainittu herra vakuuttaa niin kovia hallutushalujaan, etteivät EU:n vakuusrahastojen miljardit enää olekaan mikään este hänen hallitukseensa menemiselleen. Näin ne osat vaihtuvat ja ainoa takinkääntäjä todellisuudessa onkin Arhinmäki itse. Surkuhupaista!

Itselläni koko viikonvaihde on ollut melkoista kokouksesta toiseen kulkemista. Lauantain osalta jo kerroin kirkkopäivillä käymisestä. Niin ikään julkaisin puheeni sunnuntain kaatuneiden muistopäivän arvokkaassa kunnianosoituksessa sankarihaudoilla. Lisäksi pyhäpäivään mahtuivat vielä käynti PerusSuomalaisten Honkajoen osaston kokouksessa ja pitkästä aikaa oikein lenkkikin Kuninkaanlähteellä. Illalla oli vielä kirkon virallisen linjan ryhmäkokous kirkkovaltuuston kokouksen edellä.

Tänään maanantaina kävin kahteen otteeseen Porissa ja välissä oli Kankaanpään kaupunginhallituksen kokous. Aamulla sentään samoin pitkästä aikaa pääsin vesijuoksuun ennen joka viikkoista hierontaa. Puoliltapäivin Porissa olimme koolla Satakunnan piirin Sotainvalidien hallituksena ja illalla Porin kaupungintalolla pidimme vaalien jälkeisen ensimmäisen PerusSuomalaisten Satakunnan piiritoimikunnan kokouksen valmistellen 17.-19.6. Tampereella pidettävän puoluekokouksen asioita. Huomenna tiistaina aamulla taas junalla Helsinkiin Arkadianmäelle.

Kaupunginhallituksessa taas kerran äänestettiin kyläkoulun kohtalosta, tällä kertaa liipasimella on Hapuan koulu. Valtuusto se sitten lopullisesti päättää. Sotainvalidien kokouksessa myös Kankaanpään seudun Sotainvalidit saivat ylimääräistä huoltotoimintarahaa 8 000 euroa. Porin piiritoimikunnassa ihmettelimme, miten 50-henkinen puoluevaltuusto valitaan, kun jokaisella jäsenellä on äänivalta ja tiettävästi jokainen saisi äänestää vain yhtä jäsentä. Kansanedustajat ovat myöspuoluevaltuuston itseoikeuttettuja jäseniä.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kaatuneiden muistopäivänä

Sain pitää puheen Kankaanpään sankarihaudoilla tänään kaatuneiden muistopäivänä, jolloin joku kaipaili lehdessä vanhaa käytäntöä, että liput olisivat tänään puolitangossa. Yleinen lipusohje kuitenkin määrää lipun nostettavaksi myös hautajaisissa ylös asti vainajan hautaan saattamisen jälkeen ja se on varmasti mietitty hyvä ratkaisu.

Sain tervehtiä kunniakansalaisiamme ja kotirintamalla raskaan päivätyön tehneinä sekä muuta päivän seppeleenlaskutilaisuutta kunnioittamaan saapuneita muistellen raskaan uhrin antaneita sankarivainajiamme.

Me nuoremmat, jotka emme joutuneet kokemaan sodan kauhuja, emme tiedä näistä maamme vaikeista vaiheista muusta kuin historiasta. Jo yli 70 vuoden ajan vuodesta 1940 lähtien olemme viettäneet kaatuneiden muistopäivää. Keväällä 1940 suomalaiset olivat suuren surun murtamia talvisodan päätyttyä raskaisiin rauhanehtoihin. Ehdotus viettää talvisodassa kaatuneiden muistoa tuli surutyöhön tottuneilta maamme piispoilta.

Nyt siis olemme kokoontuneet jälleen toukokuun kolmantena sunnuntaina osoittamaan kunnioitusta niille, jotka antoivat kaikkensa, jotta itsenäisyys säilyisi. Samalla kunnioitamme kaikkien niiden muistoa, jotka ovat kuolleet itsenäisen Suomen kaikissa sodissa.


Meidän sotaa kokemattomien ja vielä elossa olevien sotaveteraanien tehtävä on säilyttää rauha, jonka meidän vanhempamme ja isovanhempamme meille voittivat. Kun me onnistumme siinä, sotiemme sankarivainajat eivät kuolleet turhaan. He antoivat suurimman uhrinsa henkensä kodin, uskonnan ja isänmaan puolesta.

Suurimman kiitoksen itsenäisyytemme säilymisestä annamme ennen kaikkea Jumalallemme, Kansojen Kaitsijalle, joka on katsonut pienen kansamme puoleen ja suonut meille oikeuden itsenäisyyteen kansojen suuren meren keskellä. Nyt ennen kaikkea me annamme suuren arvon sille, että voimme laskea seppeleen täällä Kankaanpään sankarihaudalla ja vapaana hiljentyä hetkeksi joka vuosi Kaatuneiden muistopäivänä.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Kirkkopäivien luottamushenkilöstartti

Lahden Sibeliustalon suuri juhlasali oli lähes täynnä Kirkkopäivien luottamushenkilöstartissa.
Lauantaipäivään seurakuntien luottamushenkilöille oli osutettu viisi valinnaista kanavaa sekä tervetuliaisjuhla, päätöstilaisuus ja tarvittavat ruoka- ja kahvihetket.

Omat arkkihiippakunnan piispat olivat hyvin mukana kuvassa. Aloituksessa arkkipiispa Kari Mäkinen puhui luottamusmiehen roolista verraten meidän tekevän kirkkohistoriaa kunkin omalta osaltamme. Yhteistyön tulisi olla avointa, rehellistä ja rakentavaa. Oma erehtyväisyys tulisi tunnustaa, vain siltä pohjalta voidaan rakentaa kestävää yhteyttä ja yhteistyötä, joka olisi välttämätöntä oikean historia luomiseksi seurakunnan ja Seurakunnan Herran päämäärien toteuttamiseksi.

Oman alueemme piispa Kaarlo Kalliala veti kanavaa Ensimmäistä kertaa luottamushenkilönä. Vaikkemme ihan uusia tehtävässämme olleetkaan, niin me kolme kankaanpääläistä miestä Pauli Lanteen ja Erkki Liljan kanssa valitsimme tämän kokoontumisen ja saimme jopa äänestää monista eri tehtäviimme liittyvistä mielenkiintoisista kysymyksistä. Tällaiset yhdessäolot antavat virikkeitä ja kuullaan miten toisissa seurakunnissa toimitaan ja mitä olisi vaikkapa jopa opiksi otettavaa.

Kolmipäiväisiin Kirkkopäiviin mahtuu mitä erilaisimpia tilaisuuksia ja mitä pätevimpien asiantuntijoiden esiintymisiä hengellistä antia unohtamatta. Tuntuu vain tällaisesta herättäjäjuhlakävijästä vähän voiteen haaskaukselta, kun tapahtumia pitää olla useita päällekkäinkin ja lukumääräisesti vaikka kuinka paljon.

Herättäjäjuhlat keräävät varmasti paljon enemmän väkeä ja siellä riittää kerrallaan vain yksi menossa oleva tapahtuma, seurat ja kerran jumalanpalvelus, joihin koko kymmentuhantinen väki kokoontuu. Ei tarvita soluja eikä kanavia ja väki viihtyy. Iltaisin sitten kyllä on monia musiikkitapahtumia yht´aikaakin. Körttijuhlilla onkin jo yli satavuotiaat perinteet eikä vuosikymmenten kuluessa hyväksio havaittua käytäntöä ole ollut tarvis muuttaa. Kaikki on tuttua ja turvallista. Seuroissa vain puhe ja siioninvirsi vuorottelevat ja se riittää!

13. päivä ja perjantai

En ole taikauskoinen ja vasta jo vuorokauden lopussa huomasinkin tämän perjantaipäivän olevan toukokuun 13. päivä, jonka pitäisi olla huonoa onnea tuottavan. Meille PerusSuomalaisille tämä päivä on ikimuistettava, kun tämän hetken todellisuus näyttää meille opposition paikkaa maamme politiikan tekemisessä.

Niin hallituksessa kuin oppositiossakin ovat omat hyvät ja huonot puolensa, mutta mieluimmin mekin todella - niin kuin aina muistutamme - vaalien ainoana voittajapuolueena olisimme olleet hallituksessa. Vakavasti myös neuvottelimme sinne päästäksemme, mutta mahdoton osoittautui mahdottomaksi, meidän Portugalin ja muiden EU-tukien vastustamisemme kansan tahdon mukaisesti osoittautuivat Jyrki Kataiselle ja miksei Jutta Urpilaisellekin liian kovaksi palaksi ja niin meidän työnnettiin syrjään, vaikka Timo Soini itse se ensimmäisenä toikin julki.

Tänään yksimielisessä eduskuntaryhmämme kokouksessa Timo selkeästi toi esiin kantamme ja tähän meidän kannaltamme ei-toivottuun lopputulokseen johtaneet neuvottelut. Kun ei niin ei.

Meillä ei ole mitään mahdollisuuksia lipsua ehdottomasta vastustuksestamme EU-tukien suhteen. Erittäin selvästi koko vaalikamppailun ajan toimme esiin tämän kannanottomme. Sen myötä myös puolueemme kannatus hyppäsi aina uudelle tasolle, ensimmäisen kerran vuosi sitten Kreikan tukia vastustaessamme gallupit näyttivät ensi kerran yli 10%, Irlannin paketin aikoihin nousimme taas uudelle tasolle eli yli 15% ja lopulta vaaleissa saimme tämän saman linjan johdonmukaisena seurauksena 19%, vaikka tietysti siihen oli monia muitakin oikean poliitiikkamma aiheuttamia tekijöitä, niin EU-vastaisuutemme tukien kieltämisessä ja EU-liittovaltiokehityksen vastustamisemme sittenkin olivat tärkein aihe JYTKYLLEMME!

Emme voi pettää äänestäjiämme emmekä ole rehellisinä suomalaisina ja suomalaisuuden puolustajina mitään takinkääntäjiä. Eivät ne ministerinsalkut niin haluttuja saa olla, että hintaan mihin tahansa niitä hamuaisimme, vaikka hyvin tiedämmekin pääasiassa vain hallituksesta käsin voitavan vaikuttaa asioiden päättämiseen. Näin haluamme tuoda maamme politiikkaan myös uskottavuutta, äänestäjät voivat luottaa ehdokkkaittemme lupauksiin.

torstai 12. toukokuuta 2011

Portugali-tuki ratkesi - PerusSuomalaisetko syrjään

Tämän tekstin myös kirjoitin, mutta sivuston ylläpitäjän ongelmat poistivat tämänkin kirjoituksen taivaan tuuliin. Viisaat neuvojat ovat sanoneet ja taas sanoivat, että aina pitäisi kirjoittaa wordiin ja siirtää kirjoitus sitten tänne blogiin. Näin pitäisi tehdä, mutta kun ei pitkään aikaan ole ollut ongelmia, olen kirjoittannut suoraan tänne ja näin kävi. Kun aika on rajallinen, en ainakaan juuri nyt ennätä kirjoittamaan juttua uudeksi semminkin kun uutta pukkaa jatkuvasti politiikan rintamalla ja näyttää todella PerusSuomalaisten korpitaipaleen alku olevan todellisuutta siitä huolimatta, että olemme vaalien ainoa voittaja ainakin eduskuntapaikkoja mitattaessa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Vastaukset Kataiselle teräviä, ei taida riittää hallitukseen

Blogi oli kiinni pari päivää jostain käsittämättömästä ongelmasta johtuen, jota sivuston ylläpitäjät pahoittelivat. Tämä kirjoitus on poistunut ongelman myötä, onneksi se on säilynyt facebookissani, josta se on luettavissa. Omat taitoni eivät riitä sen siirtämiseksi takaisin myös tänne blogiin. Se tapahtuu, kunnes saan apua.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Maanantai on maakuntapäivä

Eduskunnasta on kautta aikojen jätetty maanantai maakuntapäiväksi, jolloin edustajat voivat hoitaa asiota ja yhteyksiä kotiseudulla. Maanataille kasaantuukin aina monia menoja.

Tänään oli Satakunnan maakuntaliitto kutsunut uudet valitut kansanedustajat informaatiotilaisuuteen Poriin. Tokihan maakuntaliiton kärkihankkeet ovat olleet jo aiemminkin esillä monissa yhteyksissä, mutta kertaus on opintojen äiti.

Niinpä nytkin tuotiin esille yhtenä uutena jopa hallitusohjelmaan sisään ajettavana hankkeena kasitie Turku-Rauma Pori-pohjoinen. Yleensä ei raamibudjetteihin pystytä juurikaan ottamaan uusia yli 100 miljoonan tierakentamisia, koska keskeneräisiä hankkeita riittää budjetin täytteeksi vuosikausiksi. Mutta kasitietä siis yritetään saada mukaan suunnitelmiin.

Toinen Satakunnan kärkihanke on hyvään kasvuun lähteneen yliopistokeskuksen kehittäminen ja säilyttäminen. Sehän tuo alueelle tietoa ja taitoa ja ennen kaikkea myös hyvinvointia valtion rahoituksenkin muodossa.

Tietysti on monia muitakin tarpeita, joita olisi saatava etiäpäin. Mutta nämä kaksi ovat ne suurimmat ja tärkeimmät.

Vaalipiirin kansanedustajien yhteistyöllä hankkeita eri puolueiden avulla on vietävissä kohti toteutusta. Alueen kansanedustajilla on myös yhteiselin, jota johtamaan eka vuodeksi nimettiin suurimman ryhmän demarien edustajana Krista Kiuru.

Maanantaisin kokoontuvat myös kaupunginhallitukset ja -valtuustot. Monet tutustumistilaisuudet ovat myös tällöin, ellei niitä sitten järjestetä Helsingissä. Satakunta-radionkin maanantaiaamun kello 9 lähetykset koskettelevat myös ajankohtaisia poliittisia asioita ja kansanedustajat ovat altavastaajina. Itsekin vaalien jälkeen olen ollut mukana jo kahdesti. Näin yleensä maanantaista muodostuu tiivis maakuntapäivä.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Vesireitit kokousti

Olemme jo usean vuoden ajan ylläpitäneet Kankaanpäässä kuuden pienehkön järven alueella yhteistä karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistystä.Olemme saaneet Eu-tukia ja ELY-tukea, kaupungiltakin avustusta, mutta ennen kaikkea tehneet talkootyötä ja hankkineet vapaaehtoisesti rahoitusta. Vuosikokouksen pidimme tänään varapuheenjohtajamme Tapio Hemiän työpaikalla entisellä ammattikoululla, nyt hienosti Sataedussa.

Vuosien varrella meillä on ollut kolme Kaveri-hanketta, joista kolmas on menossa umpeen kesäkuun lopussa. Tarkoituksena on järviemme vedenlaadun parantaminen, jotta ei tulisi kesäisiä haitallisia leväkasvustoja. Siksi on rakennettu patoja, leikattu ruohottuneita rantoja, kaivettu laskeutusaltaita ja suoritettu ruoppaustöitäkin sekä raivattu ranta-aluita paremman maiseman saamiseksi.

Toiminnan aloittajana ja ensimmäisenä toiminnanjohtajana toimi varatuomari Pekka Nahi jo edesmennyt. Hänen jälkeensä johtopaikkaa piti Apu-lehden toimitussihteerinä toiminut Uki Kiviranta. Ukinkin luovuttua on nykyisenä toimitusjohtajana Jorma Järvensivu. Puheenjohtajaksi olemme saaneet professori Asko Riitahuhdan.

Alueemme järvet ovat Valkeajärvi, Suutarinjärvi, Majajärvi, Iso-ja Pikku-Hapua sekä Äpätinjärvi. Jäseninä on käytännöllisesti katsoen kaikki rantoja omistavat niin kyläläiset kuin mökkiläiset. Alueen vesiomistukset kuuluvat Kankaanpään ja Karhoismajan osakaskunnille, jotka molemmat ovat myös järjestäytyneet vesikunnostushankkeittemme myötä ja niiltä myös olemme saaneet rahallista apua.

Talkootyöllä saamme täytettyä aina osan omakustannustarpeesta, mutta myös rahojen omatoimista kokoamista tarvitaan omavastuun täyttämiseksi, joka on puolet saadun avustuksen määrästä. Niinpä joka toinen vuosi teemme kaikille jäsenille jaettavan lehden, onhan meillä käytettävissä vahvaa toimittajakokemusta. Viime syksynä oli lista-arpajaiset, joilla myös saimme kokoon tuhansia euroja. Työtä ja toimintaa riittää tälläkin kyntösaralla!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Puoluehallitukseen tunkua ihme kyllä

Tärkeä puoluevaltuuston kokous pidettiin lauantaina eduskunnan uuden rakennuksen Pikkuparlamentin tiloissa. Kokouksen merkittävyyttä tietysti lisäsi aiempiin verrattuna puolueemme nouseminen tasavertaiseksi kaikkienkin ns. vanhojen suurten puolueiden kanssa, parast´aikaa käytävät Portugalin lainapaketin neuvottelut ja ennen kaikkea käynnissä olevat hallitusneuvottelut, joissa ei vaalien ainoata voittajaa kansan tahdon vastaisesti voida syrjäyttää.

Kokouksessa oli melkoista tunkua puoluehallitukseen pyrkivistä, joita voitiin valita vain seitsemän, kun kahdeksannen ryhmän puheenjohtajan Pirkko Ruohonen-Lernerin on n eduskuntaryhmä ehdottanut kansanedustajien edustajaksi. Esiin nousikin kannatettava ajatus puoluehallituksen laajentamisesta puolueen nyt noustua suurten joukkoon, mutta se vaatisi tietysti sääntömuutoksen.

Kun ehdokkaita sateli vähän joka maamme kolkalta ja joukossa oli vain yksi naisehdokas käytettiin voimakas puheenvuoro puolueen varapuheenjohtajan Auli Kangasmäen taholta, että johan on kumma, jos ei puolueestamme löydy naisehdokkaita, pelkkiä miehiä vain. Sitten rupesi tulemaan esiin naisiakin. Suoritetussa äänestyksessä sitten kävikin niin, että valituiksi tuli 3 naista ja 4 miestä. Kun lisäksi siis eduskuntaryhmästä tulee nainen, tuli hallitukseen tasan 4 ja 4 naista ja miestä. Melkoinen saavutus äijäpuolueeksi haukutulle PerusSuomalaisille.

Naisista valittiin Keski-Pohjanmaalta Vuokko Lahti, Uudeltamaalta piirin varapuheenjohtaja Riikka Slunga-Poutsalo ja Lapista Pirita Nenonen, kaikki uusia hallituksen jäseniä. Kansanedustajuudesta luopunut puolueen vaikeina aikoina pystyssä pitänyt Raimo Vistbacka Etelä-Pohjanmaalta tuli valituksi suurimmalla äänimäärällä. Hän oli puoluehallituksessa aikaisemmin eduskuntaryhmän edustajana. Myös aiemmin puoluehallituksessa olleet Seppo Huhta Uudeltamaalta ja Pekka Leskinen Etelä-Savosta saivat jatkopestin. Ainoana uutena miehenä tuli läpi meidän Satakunnan, maan suurimman prosentuaalisen kannatuksen keränneen piirin Satakunnan piirin puheenjohtaja Seppo Toriseva.

Puoluehallitukseen kuuluvat lisäksi puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa ja puoluesihteeri, jotka kaikki valitaan Tampereella pidettävässä puoluekokouksessa viikkoa ennen juhannusta.

Kokouksessa oli melkoinen mediapiiritys, meidänkin Satakunnan edustajia Pauli Saarista ja Simo Riuttamäkeä haastateltiin A-studissa lähetettävää ohjelmaa varten. Kaikissa uutislähetyksissä oli melkoisia pätkiä eritoten Timo Soinin avauspuheenvuorosta: Portugali-avustus eikä myöskään pyysyvä vakausrahasto eivät toimi. Kielteisestä näkemyksestä näihin annetaan perusteltu vastaus keskiviikkona.

Vaalitulosta tarkastellessaan Timo kauhisteli vanhojen puolueiden rannatonta tietämättömyyttä, kun ne väittivät viimeisen viikon aikana ratkaistavan tuloksen. Koko vaalikausi neljä vuotta merkitsee. Meillä lujan pohjan loi menestyksekkäät kunnallisvaalit v.2008. Monet silloin kannuksensa hankkineet valtuutetut ovat nyt kansanedustajia. Kun nyt suunnitelman kautta on tultu suureksi, on myös jatkosuunnitelma, miten pysytään suurena. Työtä ja taas työtä on tiedossa kansan puolustamisessa.

Profvessoorit Portugalituesta

Ei vain profvessoorit vaan myös suuri viisas Sauli Niinistö rupeavat tulemaan Timo Soinin ja PerusSuomalaisten linjoille Portugalin tukemisessa. Loppujen lopuksi ei kukaan tiedä, mikä olisi viisasta, ei oikea näkemys välttämättä ole Jyrki Kataisen eikä Olli Rehninkään hyppysissä, jotka ajavat myös Suomea mukaan Portugalin lainatakauksiin 1 040 000 000 eurolla, joka olisi aiotusta 78 000 miljoonan euron lainapaketista 1,3%.

Kansantaloustieteen viisaat professorit ovat nyt vasta vaalien jälkeen julkaisseet kriittiset näkemyksensä Portugalin tukemisesta. Heitä ovat Vesa Kanniainen Helsingistä, Bengt Holmström amerikkalaisesta huippuyliopistosta MIT ja Pertti Haaparanta Aalto-yliopistosta. Heidän lääkkeensä on yksinkertaisuudessaan samanlainen kuin Timo Soini jo heti Kreikan paketin yhteydessä esitti eli erottaminen eurosta ja devalvaaltio, ehkä velkasaneeraus sekä pankkien ja sijoittajien vastuun lankeaminen. Sauli Niinistö on vaatimassa nimenomaan Ranskaa ja Saksaa suurempaan vastuuseen, koska heidän pankkinsakin ovat suurimpia takaajia.

Puhutaan myös Portugalin suurista kultavarannoista ja varmaan löytyisi muutakin valtion omaisuutta myytäväksi, josta nyt puhutaan myös Kreikan osalta.

Kimmo Sasin neuvotteluryhmässä PerusSuomalaisten edustajana oleva kansanedustajakolleega Pietari Jääskeläinen esittää myös ankaraa kritiikkiä suunniteltuja tukia vastaan toteamalla esim. Suomen osuuden olevan suuremman kuin Ruotisn, vaikka sen kansantalous on kaksinkertainen ja miten Suomen rahoituslaitosten osuus Portugalin sijoituksista on vain 1/500, joka edellyttäisi miljardin sijasta vain miljoonan takausvastuuta.

Kansalaiskyselyssä vain alle puolet kannattaa kriisitukia, vastustavia on nelisenkymmentä prosenttia. Näin ei sekään pidä paikkaansa, kun vähätellään PerusSuomalaisten saaman 19,1 % kannatuksen osoittavan vain viidesosan kansansta olevan tukia vastustavalla kannalla. Joka tapauksessa eduskunnan suuren valiokunnan pitäisi saada päätös asiasta keskiviikkona. Kyllä itse EU:stakin pitäisi löytyä vastaantulemista tässä kinkkisessä tilanteessa.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Kuka on takinkääntäjä

Todella vappupuheita kuunnellessa saatiin Timo Soini yleiseksi sylkykupiksi ja takinkääntäjäksi oikein vaaliasiamies Putkosen avustuksella. Mutta kuinka oikeastaan onkaan käynyt.

Kun nyt yritetään taas saada käärmettä pyssyyn Portugalin tukiprosessissa, onkin takki kääntynyt vielä tälläkin hetkessä hallituksessa olevilla keskustalla ja vihreillä. Ei enää muistetakaan, miten tukea ajettiin ennen vaaleja mahtipontisesti suurella äänellä. Kun vaaleissa tulikin köniin, keskustalla paikkaluku väheni 16 ja vihreillä kolmasosa eli 5, niin ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Ja vielä kuitenkin ollaan hallituspuolueita.

Kimmo Sasi on vetämässä näitä Portugalineuvotteluita eduskuntaryhmien kesken. Keskustan Mauri Pekkarinen sanoutui koko neuvotteluryhmästä irti eikä vihreätkään ole kovin innostuneita koko asiasta. Eikö tämä jos mikään ole todellista takinkääntöä.

PerusSuomalaisten takkinsa kääntämistä ei enää kukaan voi väittää. Kantamme on ollut ja on suora ja johdonmukainen ei EU-tukien vastustamisessa. Meitä äänesti 19,1% ja ainakin sen verran kansastamme eli viidesosa vastustaa rahan kärräämistä taloutensa kuralle ajaneiden EU-maiden auttamiseksi. Paljolti tämän takia saimme myös Jytky-menestyksen emmekä me voi pettää äänestäjiemme luottamusta. Emme siis ole takinkääntäjiä, vappupuhujat eivät olleet tilanteen tasalla.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Eduskuntatyön edellytykset valmistuvat

Eduskuntatyö käynnistyäkseen vaatii paljon teknistä valmistelua, ei riitä, että kansa on puhunut ja että 200 edustajaa on valikoitunut ehdokkaiden joukosta.

2. varapuhemiehenä olen oikeutettu erityisavustajaan, joka tänään rekrytoitiin ja oli näin paikanpäällä eduskunnassa. Meillä varapuhemiehillä on myös yhteinen sihteeri vuosikymmeniä tehtävässään ansiokkaasti toiminut Liisa Kulju, joka laatii meille päivittäiset ohjelman, jotta tiedämme olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kuulummehan sekä puhemmiesneuvostoon että kansliatoimikuntaan, olemme aina vastaanottamassa eduskunnassa käyviä valtiovieraita, tänäänkin olimme tervehtimässä kenraalikuvernööriä Uudesta-Seelannista, 24.5. tulee eduskuntaan tutustumaan Kroatian presidentti. Ja johdammehan pitemmissä istunnoissa puhettakin, tosin Ben Zyscowicz on tähän asti huolehtinut johtamisesta.

Olemme myös saaneet omat tietokoneet, joka tänään myös avautui. Ja heti oli satoja sähköposteja. Omat kännykät saamme myös, omani osalta on vaikeuksia, kun haluan säilyttää oman numeroni, joka on saatu dna-liittymänä. Nyt ei eduskunnassa pystytä vaihtoa suorittamaan, kun eduskunta käyttää Elisa-liittymää. Myöskään vaihto ei luonnannut dna-kauppiaan luona, vaan täytyy mennä Elisan toimistoon, jossa oma dna-liittymäni muutetaan Elisalle ja sitten eduskunta voi hoitaa oman kännykkäni. Kankaanpäässä ei Elisa-palvelua ole.

Monenlaisia kortteja olemme myös saaneet. Tärkeä on kaikkialle taloon päästävä kulkukortti. Liikkumista varten on taksikortti, linja-autokortti ja Helsingin liikennelaitoksen kulkuvälineisiin käyvä kortti. Junaliput pitää hankkia aina kutakin matkaa varten eduskunnan matkatoimistosta, samoin lentoliput, joita en toistaiseksi tarvinne. Oma virka-autokin kuljettajineen olisi varapuhemiehillä käytössä.

Kansanedustajilla on jokaisella avustaja, joka minun hankkimani myös oli tänään taloon tutustumassa. Näin on monipuoliset edellytykset tehokkaaseen toimintaan. Nykytietokonetekniikan muassaan tuomat ongelmatkin on näin voitettavissa. Esim. kotitietokoneeni sähkäpostiviestit eivät ole kulkeneet pariin päivään kumpaankaan suuntaan eikä vian pitäisi olla ainakaan omassa koneessani. Missä lie vika, liekö se johdossa tai johdoissa, kuten laulussakin sanotaan.

Aluksi olemme täysi-istunnoissa olleet aakkosjärjestyksessä. Tänään päätimme puolueiden istumajärjestyksestä ja näin pääsemme omille paikoillemme, minä tosin olen väärässä rivissä eli kolmannessa kun kuulut ryhmämme hierarkkian mukaan toiseen, mutta se korjaantunee samassa, kun Benille etsitään paikka salista hänen lopetettuaan puhemiehen pestinsä hallituksen muodostamisen jälkeen. Eduskuntaryhmämmekin on kokoustanut kolmesti.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Jäätelönmyyjä

Televisiotoimittaja soitteli ja kertoi uskomattoman tarinan jäätelönmyyjästä. Tästä yli 70-vuotiaasta yritteliäästä maahanmuuttajasta on tehty lehtijuttuja ja nyt olisi TV-ohjelman vuoro.
Toimittaja halusi meikäläistä mukaan yritettyään joidenkin muiden puolueiden edustajia ilman tulosta.

Jäätelönmyyjällä on jäätelöauto, josta hän myy jäätelöä, on jopa lupakin Vantaan ja Espoon alueella. Helsingissäkin lupa oli, mutta byrokraatit ovat sen peruuttaneet. Nyt hän siis ei saa myydä jäätelöä pääkaupungissa, mutta hän tuli autoineen eduskuntatalon edustalle ja minä menin pyynnöstä ostamaan, mutta en saanut maksaa, vaan jouduin ottamaan jäätelön ilmaiseksi. Näin siis toimitaan maassamme, toimisiko osuuskauppaväki samalla tavalla.
Eikä jäätelökauppias muuta haluaisi kuin saada myydä jäätelöä Helsingissä ja siten itse hankkia toimeentulonsa. Ei kai se ole liikaa vaadittu!

Me perussuomalaiset kannatamme nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa. Aivan samalla tavallahan suomalaisetkin ovat muuttaneet siirtolaisiksi ja heti seuraavana päivänä painuneet töihin. Ei ole tarvittu mitään hotellitasoisia vastaanottokoteja ja pitkäaikaisia maksuttomia ylläpitoja. Työhön tulijoille pitää myös maksaa käypää palkkaa ja hoitaa veroasiat eikä missään muodossa voida hyväksyä keinottelua eikä harmaata taloutta. Näin toimien ei tule mitää ongelmia.

Kiintiöpakolaiset ovat tietysti eri asia, heidän määränsähän on rajattu ja heidät valitaankin kaikkein hädänalaisimpien joukosta.

Jäätelönmyyjämme on mitä kannustavin esimerkki oikealaatuisesta maahanmuutosta. Heitä pitää kaikin tavoin suosia eikä pidä asettaan byrokratian kukkasien tuottamia esteitä heidän kuten ei omienkaan kansalaistemme yrittämisen tielle.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Mikä hallitus tulee

Kysymys kuuluu yllätyksellisten vaalien jälkeen, kun kansalaiset ovat voimakkaasti ilmaisseet tahtonsa, kuunnellaanko kansan ääntä. Silloin ei PerusSuomalaisia voida pelata ulos hallitusratkaisusta.

Jyrki Katainen suurimman puolueen puheenjohtajana hallituksen muodostajana on saanut puolueilta vastaukset kolmeen kysymykseensä. Portugalin tukipaketti on meille kaikkein vaikein, kynnyskysymys.

Näyttää siltä, että siitä pyritään saamaan ratkaisu äänestyttämällä eduskuntaa ennen hallituksen muodostamista. Olisin ymmärtämässä, että äänestysratkaisun jälkeen onkin sitten vapaat kädet muodostaa hallitus ilman, että Portugalin kysymystä tarvitsee enää lainkaan käsitellä. Muut erimielisyydethän on helpompi ratkoa ja löytää kompromissiratkaisuja, joka tyydyttää kaikkia eikä kuitenkaan kukaan täysin saa tahtoansa läpi.

Kataisen ratkaisu voisi olla avain umpisolmuun. Vai tulevatko uuteen hallitukseen juuri Portugalin tukipakettia kannattaneet puolueet. Kaiken kaikkiaan ei sekään ole varmaa, saavatko Portugalin tukijat edes loppujen lopuksi enemmistöä eduskunnassa.Olisiko keskusta äänestämässä hävittyjen vaalien jälkeen sen tukemista, vaikka puolueen sisältä on kuulunut ääniä , että nyt oppositioon jäädessä on mahdollista ruveta harjoittamaan keskustalaista politiikkaa. Olisiko Portugalin tukeminen sitä! Tuskin ainakaan maaseudun asukkaat sitä sellaiseksi mieltävät.

Hallituksen muodostamisneuvottelut joka tapauksessa siirtyvät viikolla eteenpäin aikaisemmasta aikataulusta, jonka mukaan puolivälissä kuuta olisi uusi hallitus ollut tekemässä Portugali-päätöstä. Nyt siis päätös tehdään ensin eduskunnassa ja sitten muodostetaan hallitus.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Neuvottelu ei ole takinkääntöä

On syntynyt kova huuto, kun Timo Soini neuvottelee hallitusohjelmasta Jyrki Kataisen kanssa.
Miten kova meteli olisikaan syntynyt, jos ei lainkaan neuvoteltaisi. Sitähän varten kansan on antanut meille valtakirjan, että menisimme hallitukseen ja sitä varten olemme valmiit neuvottelemaan. Mutta ei suinkaan neuvotteleminen sitä merkitse, että pitäisi kääntää takkinsa ja luopua periaatteista ja lupauksista. Sitähän varten neuvotellaan, että voitaisiinn päästä sopimaan asioiden hoitamisesta.

Kataisen kolme kysymystä ovat ensinnäkin, onko eduskuntaryhmänne valmis neuvottelemaan enemmistöhallituksen muoodostamisesta eduskuntavaalien tuloksen pohjalta.

Toiseksi kysytän talouspolitiikan linjasta, jossa tietysti on monia eri ehdotuksia.

Kolmantena onkin sitten kaikkein kinkkisin kysymys Suomen EU-, ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta, jossa PerusSuomalaisille nousee kynnyskysymykseksi eittämättä Suomen jo tekemien sitoumusten loppuunsaattaminen eli suomeksi sanottuna Portugalin paketti. Siihen joudumme vaalikentillä antamamme lupauksen mukaisesti sanomaan jyrkän: EI.