Voi jopa sanoa, että kaikista nykyhallituksen toimenpiteistä huolimatta tai ehkä juuri niistä johtuen vastavetona kansamme maanpuolustustahto ja myös yleisen asevelvollisuuden puolustaminen on aina vaan kasvanut ja on korkealla tasolla. Henkilökohtaiseen maanpuolustukseen Suomea kohtaan hyökättäessä eri tehtäviin osallistuisi kykyjensä ja taitojensa mukaan 87% väestöstä. Ja yleistä asevelvollisuutta kannattaa oikeastaan saman verran, kun nykyjärjestelmä saa 72% prosenttia ja lisäksi 17% on sitä mieltä, että voitaisiin siirtyä valikoivaan varusmiespalvelukseen.
Näin siis siitä huolimatta, että puolustuspolitiikkamme hoitoon ja tehtyyn puolustusvoimauudistukseen suhtautuu erittäin myönteisesti vain neljä ja viisi prosenttia. Ja vain kymmenkuntaprosenttia koko väestöstä olisi vähentämässä määrärahoja, jota hallitus on kuitenkin tehnyt rankalla kädellä lopettamalla kuusi varuskuntaa ja kaiken hulluuden huippuna peräti seitsemän kaikkein parhaiten maanpuolustustahtoa ylläpitävää ja lisäävää sotilassoittokuntaa. Näitä hallituksen toimenpiteitä ei siis tervevaistoinen kansa ole siis hyväksymässä ja siksi maanpuolustustahto on näin korkealla prostinakin puolustusvoimiemme rankalle supistamiselle.
torstai 29. marraskuuta 2012
tiistai 27. marraskuuta 2012
Kreikan lainat loistava sijoitus?
Nyt se sitten tuli: kolmas Kreikka-paketti.
Mutta se, mitä paketti sisältää onkin sitten jo toinen juttu. Sitä ei suinkaan valtiovarainministerikään ole rohjennut avoimesti esittää. Hän puhuu vain lainan korkotulojen vähenemisestä, kun lainakorko alennettiin 1,5 prosentista 0,5 prosenttiin. Se tietää Suomelle vuosittaista 10 miljoonan tulovähennystä. Sen sijaan hän ei suostu kertomaan, että myös Euroopan Keskuspankin (EKP:n) lainojen voittoja pienennetään, joka merkitsee Suomen Pankille 100-200 miljoonan tulovähennyksiä.
Kaiken lisäksi laina-aikoja pidennettiin 15 vuodesta 30 vuoteen.
Sen sijaan hakemalla saa hakea tietoa Kreikalle luvatusta 43,7 miljardin euron lainavapautuksesta. Sen aiheuttamista kustannuksista Suomelle ministeri ei - häveliäisyyssyistäkö - mainitse mitään. Kun Suomen osuus lainosta on 1,6 % luokkaa, nousee Suomen tappio 600-800 miljoonaan. Syyttä ei Helsingin Sanomat otsakoikkaan: Valtiovarainministeri ei kerro Kreikka-sovun hintaa.
Ja syyttä ei Timo Soinikaan ole lausunut ihmetystään, että kun lainoja annetaan näin ruhtinaallisesti anteeksi, niin kukaan ei sitä kuitenkaan maksa, vaan pikemminkin kaikki hyötyvät. Miten se yksinkertaisen matematiikan mukaan on mahdollista.
Oli uutiskatsauksessa hämmästyttävää nähdä, miten edellisen hallituksen lähtiessä mukaan ensimmäiseen Kreikka-tukipakettiin johtavat sosialidemokraatit puhuivat vakaumuksen syvällä rinta-äänellä tukia vastaa. Tänään he vannovat lainojen vakuuksien nimeen, mutta mitä sekin loppujen lopuksi on, kun toisessa Kreikka-paketissa Suomen osuus on 2,3 miljardia ja vakuudet kattavat 40% eli 920 miljoonaa. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään, mutta mitä loppupeleissä vakuudetkaan mahtavat painaa. Ensimmäisen tukipaketin Suomen osuus 1,4 miljardiahan on ilman vakuuksia.
Uskooko enää kukaan muu kuin korkeintaan Suomen hallitus Kreikan selviämiseen ilman täyttä velkojen anteeksiantamista. Maan velkaantuminen on koko ajan kasvanut tukipaketeista huolimatta lähennellen jo kaksinkertaista bruttokansantuotteeseen verrattuna. Ja säästötoimien seurauksina on syntynyt valtavia ongelmia ja kansan mielenosoitukset ovat lähes päivittäisiä.
Ja kaiken lisäksi voiis kysyä kuten Timo Soini, että tietääkö Suomen hallitus, mihin Kreikka käyttää tukipakettirahojaan: omaan laivastoonsa, kun samaniakaisesti Suomessa ei myönnetä pääomalainaa STX:n Turun telakalle suuren laivatilauksen rahoittamiseksi.
Mutta se, mitä paketti sisältää onkin sitten jo toinen juttu. Sitä ei suinkaan valtiovarainministerikään ole rohjennut avoimesti esittää. Hän puhuu vain lainan korkotulojen vähenemisestä, kun lainakorko alennettiin 1,5 prosentista 0,5 prosenttiin. Se tietää Suomelle vuosittaista 10 miljoonan tulovähennystä. Sen sijaan hän ei suostu kertomaan, että myös Euroopan Keskuspankin (EKP:n) lainojen voittoja pienennetään, joka merkitsee Suomen Pankille 100-200 miljoonan tulovähennyksiä.
Kaiken lisäksi laina-aikoja pidennettiin 15 vuodesta 30 vuoteen.
Sen sijaan hakemalla saa hakea tietoa Kreikalle luvatusta 43,7 miljardin euron lainavapautuksesta. Sen aiheuttamista kustannuksista Suomelle ministeri ei - häveliäisyyssyistäkö - mainitse mitään. Kun Suomen osuus lainosta on 1,6 % luokkaa, nousee Suomen tappio 600-800 miljoonaan. Syyttä ei Helsingin Sanomat otsakoikkaan: Valtiovarainministeri ei kerro Kreikka-sovun hintaa.
Ja syyttä ei Timo Soinikaan ole lausunut ihmetystään, että kun lainoja annetaan näin ruhtinaallisesti anteeksi, niin kukaan ei sitä kuitenkaan maksa, vaan pikemminkin kaikki hyötyvät. Miten se yksinkertaisen matematiikan mukaan on mahdollista.
Oli uutiskatsauksessa hämmästyttävää nähdä, miten edellisen hallituksen lähtiessä mukaan ensimmäiseen Kreikka-tukipakettiin johtavat sosialidemokraatit puhuivat vakaumuksen syvällä rinta-äänellä tukia vastaa. Tänään he vannovat lainojen vakuuksien nimeen, mutta mitä sekin loppujen lopuksi on, kun toisessa Kreikka-paketissa Suomen osuus on 2,3 miljardia ja vakuudet kattavat 40% eli 920 miljoonaa. No, onhan sekin parempi kuin ei mitään, mutta mitä loppupeleissä vakuudetkaan mahtavat painaa. Ensimmäisen tukipaketin Suomen osuus 1,4 miljardiahan on ilman vakuuksia.
Uskooko enää kukaan muu kuin korkeintaan Suomen hallitus Kreikan selviämiseen ilman täyttä velkojen anteeksiantamista. Maan velkaantuminen on koko ajan kasvanut tukipaketeista huolimatta lähennellen jo kaksinkertaista bruttokansantuotteeseen verrattuna. Ja säästötoimien seurauksina on syntynyt valtavia ongelmia ja kansan mielenosoitukset ovat lähes päivittäisiä.
Ja kaiken lisäksi voiis kysyä kuten Timo Soini, että tietääkö Suomen hallitus, mihin Kreikka käyttää tukipakettirahojaan: omaan laivastoonsa, kun samaniakaisesti Suomessa ei myönnetä pääomalainaa STX:n Turun telakalle suuren laivatilauksen rahoittamiseksi.
maanantai 26. marraskuuta 2012
Neuvottelukosketus Keskustan kanssa
Illan neuvonpidossa keskustan kanssa tuli ilmi melkoinen heidän
virhelaskelmansa, jonka johodosta sekä yhtynyt vasemmmisto että demarit
on kannattamassa heitä. Heidän kaavailunsa ja lupauksensa on, että kesk.
saa valtuuston puheenjohtajuuden, demarit 1.varapuheenjohtajan ja
kokoomus 2.varapuheenjohtajan. Heidän kaaliinsa ei millään mennyt, kun
kerroimme meidän ottavan omalla voimallamme valtuuston
1.varapuheenjohtajuuden, koska meillä on 12 valtuutettua ja muita yhteensä
23, jolloin heillä toisen paikan vertailuluku on 11,5, kun meillä se on
siis 12 ja sillä otetaan aina jaossa oleva toinen paikka. Aivan niin
kuin kokouksessammekin kävi ilmi, että saamme aina joka lautakuntaan
omalla voimallamme varapuheenjohtajan.
Keskusta oli kyllä sovinnollinenkin kysyen mitä lautakuntapuheenjohtajuuksia haluamme. Ilmoitimme sivistys- ja tarkastuslautakunnat.
Ja ilmoitimme edelleen pitävämme kiinni valtuuston puheenjohtajuudesta, mutta sen lisäksi olemme valmiit ottamaan myös hallituksen puheenjohtajan tarvittaessa, sillä katsomme meille vaalivoittajana ja suurimpana ryhmänä kuuluvan ykköspaikan eli valtuuston puheenjohtajuuden. Ja olemme vastuullinen puolue ja haluamme ja myös kykenemme kantamaan vastuuta: meillä on ryhmässämme vankkaa käytännön kokemusta monipuolista yrityselämän tuntemusta ja monenlaista lukeneisuuttakin. Kestämme täysin vertailussa muiden ryhmien kanssa.
Neuvottelussa olimme me neljä neuvottelijaamme Jari Koskela, Tapio Laurila, Erkki Lilja ja Anssi Joutsenlahti. Keskustasta olivat Nina Rajamäki, Tapio Hietaoja ja Pentti Luodetlahti.
Lisäksi tekninen vaaliliittokumppanimme Vihreät oli kutsuttu ja heiltä olivat Irmeli Elomaa ja Anne Hakala.
Tästä edetää hyvässä hengessä, meillä ei ole mitään menetettävää ja on mielenkiintoista seurata, miten tämä 23 valtuutetun koaliitio aikoo pysyä koossa ja jakaa suurta valtaansa.
Terveisin ja lippu korkealla Anssi Joutsenlahti
Valtuustoryhmän puheenjohtaja
Keskusta oli kyllä sovinnollinenkin kysyen mitä lautakuntapuheenjohtajuuksia haluamme. Ilmoitimme sivistys- ja tarkastuslautakunnat.
Ja ilmoitimme edelleen pitävämme kiinni valtuuston puheenjohtajuudesta, mutta sen lisäksi olemme valmiit ottamaan myös hallituksen puheenjohtajan tarvittaessa, sillä katsomme meille vaalivoittajana ja suurimpana ryhmänä kuuluvan ykköspaikan eli valtuuston puheenjohtajuuden. Ja olemme vastuullinen puolue ja haluamme ja myös kykenemme kantamaan vastuuta: meillä on ryhmässämme vankkaa käytännön kokemusta monipuolista yrityselämän tuntemusta ja monenlaista lukeneisuuttakin. Kestämme täysin vertailussa muiden ryhmien kanssa.
Neuvottelussa olimme me neljä neuvottelijaamme Jari Koskela, Tapio Laurila, Erkki Lilja ja Anssi Joutsenlahti. Keskustasta olivat Nina Rajamäki, Tapio Hietaoja ja Pentti Luodetlahti.
Lisäksi tekninen vaaliliittokumppanimme Vihreät oli kutsuttu ja heiltä olivat Irmeli Elomaa ja Anne Hakala.
Tästä edetää hyvässä hengessä, meillä ei ole mitään menetettävää ja on mielenkiintoista seurata, miten tämä 23 valtuutetun koaliitio aikoo pysyä koossa ja jakaa suurta valtaansa.
Terveisin ja lippu korkealla Anssi Joutsenlahti
Valtuustoryhmän puheenjohtaja
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Vihan päivä kauhistava
Tuomiosunnuntain nimi kirkkovuoden viimeisenä sunnuntaina on ankara, aiheei sitten enää sitä olekaan: Kristuksen kirkkauden sunnuntai ja Kristus, kirkkauden Herra, kun hän tulee suuressa kunniassaan tuomitsemaan kaikkia, niin eläviä kuin kuolleitakin.
Päivän tunnetuin virsi jo 1200-luvulta peräisin oleva on järisyttävä: Vihan päivä kauhistava! Sydänjuuret värähtää, kun on kaikki katoava. Ensimmäisistä latinakielisistä sanoistaan virsi on saanut nimen Dies irae, dies illa. Se on myös osa sielunmessua eli rekviemiä, joita menot mestarit Mozartista ja Verdistä lähtien ovat säveltäneet.
Vielä edellisessä Siioninvirsiversiossa oli vaikuttava ainoana 28-säkeistöinen iankaikkisen kadotuksen osastoon kuulunut virsi, joka nyky-siionista on poistettu. Sekin alkaa jämäkästi: On tuomio täys. Mun saatanan orjan nyt Jumala löys. Jakokaan ei ole yhtään helpompaa: Nyt he´lvetin liekki mua polttaa ja syö, Voi hirveä yö!
Onhan se hyvä, että meitä herätellään. Vielä uuteenkin siioniin on säilynyt Wilhelmi Malmivaaran 6-säkeistöinen virsi, jonka jokainen säkeistä alkaa: Älä nuku syntinen... Vanhempi versio on tässäkin tosi vaikuttava jatkuen heti ensimmäisessä säkeistössä: ...Järven partahalla, Julman tulikivisen! Pohja pettää alla. Ennenkuin sen aavistat, Lieska korviis lyöpi, Kohtaat tuskat kauheat, Mato rintaas syöpi.
Niinpä sitten virsi Vihan päivä päättyykin nöyrään rukoukseen: Sinuun, Herra Jeesus turvaan,/ nyt jo sinun olla saan./ Niin en joudu joukkoon kurjaan,/ jolta taivas suljetaan./ Armostasi autuuteen/ minut kannat taivaaseen.
Tältä vakavalta, mutta kuitenkin vakaalta pohjalta sain tänään olla pitämässä messun Jämijärven kirkossa ja vielä sen pääälle siunaamassa 91-vuotiaan lapsettoman leskivaimon, jota kuitenkin oli saattamassa kuutisenkymmentä sukulaista ja ystävää. Lapsetonnakaan hänen ei tarvinnut olla yksin, sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan eli hänellä oli laaja ystävä- ja sukulaispiiri, jonka kanssa hän oli läheisessä kanssakäymisessä, valitettavasti vaan ikäystäväpiiri rupeaan olemaan pieni ja heikkokuntoinenkin.
Päivän tunnetuin virsi jo 1200-luvulta peräisin oleva on järisyttävä: Vihan päivä kauhistava! Sydänjuuret värähtää, kun on kaikki katoava. Ensimmäisistä latinakielisistä sanoistaan virsi on saanut nimen Dies irae, dies illa. Se on myös osa sielunmessua eli rekviemiä, joita menot mestarit Mozartista ja Verdistä lähtien ovat säveltäneet.
Vielä edellisessä Siioninvirsiversiossa oli vaikuttava ainoana 28-säkeistöinen iankaikkisen kadotuksen osastoon kuulunut virsi, joka nyky-siionista on poistettu. Sekin alkaa jämäkästi: On tuomio täys. Mun saatanan orjan nyt Jumala löys. Jakokaan ei ole yhtään helpompaa: Nyt he´lvetin liekki mua polttaa ja syö, Voi hirveä yö!
Onhan se hyvä, että meitä herätellään. Vielä uuteenkin siioniin on säilynyt Wilhelmi Malmivaaran 6-säkeistöinen virsi, jonka jokainen säkeistä alkaa: Älä nuku syntinen... Vanhempi versio on tässäkin tosi vaikuttava jatkuen heti ensimmäisessä säkeistössä: ...Järven partahalla, Julman tulikivisen! Pohja pettää alla. Ennenkuin sen aavistat, Lieska korviis lyöpi, Kohtaat tuskat kauheat, Mato rintaas syöpi.
Niinpä sitten virsi Vihan päivä päättyykin nöyrään rukoukseen: Sinuun, Herra Jeesus turvaan,/ nyt jo sinun olla saan./ Niin en joudu joukkoon kurjaan,/ jolta taivas suljetaan./ Armostasi autuuteen/ minut kannat taivaaseen.
Tältä vakavalta, mutta kuitenkin vakaalta pohjalta sain tänään olla pitämässä messun Jämijärven kirkossa ja vielä sen pääälle siunaamassa 91-vuotiaan lapsettoman leskivaimon, jota kuitenkin oli saattamassa kuutisenkymmentä sukulaista ja ystävää. Lapsetonnakaan hänen ei tarvinnut olla yksin, sillä niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan eli hänellä oli laaja ystävä- ja sukulaispiiri, jonka kanssa hän oli läheisessä kanssakäymisessä, valitettavasti vaan ikäystäväpiiri rupeaan olemaan pieni ja heikkokuntoinenkin.
perjantai 23. marraskuuta 2012
Miksi Soinin ilme oli pettynyt vaaliyönä
Sami Borg on perinyt isänsä taidot taitavana vaalianalyysien tekijänä ja mikäli mahdollista, vielä mennyt isänsäkin edelle. Sain olla kuulemassa hänen esityksensä kuntavaaleista 2012 Kuntaliiton lautakuntapäivillä ja oli kyllä täyttä asiaa.
Meidän PerusSuomalaisten kannalta esitys oli erityisen mielenkiintoinen, koska me olimme paljolti tarkastelun alaisina, koska kuitenkin olimme ainoa voittanut puolue 7%, muut puolueet kokivat tappioita edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Ainoana myös äänestäjämäärämme nousi 170.039 henkeä yhteensä äänestäjiämme oli 307.797. Valtuutettujemme määrä nousi 1195, kun aiemmin oli 440. Yhtenä synä ennakoitua pienempään voittoomme oli tietysti sittenkin muita suuria puolueita pienempi ehdokasmäärämme 4400, vaikka nousua ainoana puolueena olikin 2500, kun kuitenkin demareilla ja kokoomuksella oli 2500-2400 ehdokasta enemmän ja keskustalla peräti 4000 enemmän.
Olimmekin osaksi tästäkin syystä ainoa neljästä suuresta puolueesta, joka ei tavoittanut galluplukujen osoittamaa kannatusta, vaan jäimme 2-3 prosenttiyksikköä, kun muut jopa nostivat lukemiaan. Tähän myös Sami Borg löysi hyviä syitä. Ensinnäkin ei viimeisellä kamppanjaviikolla tullut mitään merkittävää vetonaulaa ja niin aiemmin ennustettu äänestysprosentin kasvukin jäi saamatta ja jäätiin 58,2 prosenttiin. On hyvin uskottavaa, että eduskuntavaaleissa liikkeelle saadut aiemmin nukkuvien joukoissa olleet eivät taas tällä kertaa vaivautuneet uurnille, sillä peräti 25% äänestämättä jättäneistä teki päätöksensä vaalipäivänä.
Yleisiä syitä alhaiseen äänestysintoon löytyy monia. Vaalikampanja ei innostanut. Kampanjalta puuttui nousujohteisuus. Taloustaantuma ei aktivoi. Vaalisuman (tavallaan 4. vaalit runsaan vuoden sisällä) aiheuttama väsymys.
Me perussuomalaiset emme onnistuneet äänestäjien aktivoinnissa kuten 2011, vaikka rahaakin oli käytettävissä, mutta mainontammekin oli epäonnistunutta. Mutta vastoin yleistä käsitystä kuntauudistusesityksen saamatta jääminen ei juuri vaikuttanut, koska se oli vähiten vaikuttanut asia äänestämättä jättäneille. Sen sijaan ilmeisesti naisehdokkaittemme vähyys 23,3% koko määrästä löi leimaansa kannatukseemme, ja niin valtuutetuissammekin on naisia vain 23,2% eli vähemmän kuin yhdessäkään muussa puolueessa.
Kaiken kaikkiaan tärkeimmät syyt äänestyspäätökselle olivat kunnan omat lähipalvelut, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, vanhustenhoito ja peruskoulut sekä lasten päivähoito.
Poliittisessa kentässämme ovat kuitekin puhaltamassa muutoksen tuulet, saimmehan eduskunatvaaleissa 2011 15% kannatuslisäyksen ja kuntavaaleissakin 7% parannuksen. Myös eurokriisi jatkuvuus aiheuttaa poliittisia muutoksia, samoin poliittinen julkisuus akselilla muut eduskuntapuolueet vastaan PerusSuomalaiset. Mielenkiintoisia aikoja elämme.
Meidän PerusSuomalaisten kannalta esitys oli erityisen mielenkiintoinen, koska me olimme paljolti tarkastelun alaisina, koska kuitenkin olimme ainoa voittanut puolue 7%, muut puolueet kokivat tappioita edellisiin kuntavaaleihin verrattuna. Ainoana myös äänestäjämäärämme nousi 170.039 henkeä yhteensä äänestäjiämme oli 307.797. Valtuutettujemme määrä nousi 1195, kun aiemmin oli 440. Yhtenä synä ennakoitua pienempään voittoomme oli tietysti sittenkin muita suuria puolueita pienempi ehdokasmäärämme 4400, vaikka nousua ainoana puolueena olikin 2500, kun kuitenkin demareilla ja kokoomuksella oli 2500-2400 ehdokasta enemmän ja keskustalla peräti 4000 enemmän.
Olimmekin osaksi tästäkin syystä ainoa neljästä suuresta puolueesta, joka ei tavoittanut galluplukujen osoittamaa kannatusta, vaan jäimme 2-3 prosenttiyksikköä, kun muut jopa nostivat lukemiaan. Tähän myös Sami Borg löysi hyviä syitä. Ensinnäkin ei viimeisellä kamppanjaviikolla tullut mitään merkittävää vetonaulaa ja niin aiemmin ennustettu äänestysprosentin kasvukin jäi saamatta ja jäätiin 58,2 prosenttiin. On hyvin uskottavaa, että eduskuntavaaleissa liikkeelle saadut aiemmin nukkuvien joukoissa olleet eivät taas tällä kertaa vaivautuneet uurnille, sillä peräti 25% äänestämättä jättäneistä teki päätöksensä vaalipäivänä.
Yleisiä syitä alhaiseen äänestysintoon löytyy monia. Vaalikampanja ei innostanut. Kampanjalta puuttui nousujohteisuus. Taloustaantuma ei aktivoi. Vaalisuman (tavallaan 4. vaalit runsaan vuoden sisällä) aiheuttama väsymys.
Me perussuomalaiset emme onnistuneet äänestäjien aktivoinnissa kuten 2011, vaikka rahaakin oli käytettävissä, mutta mainontammekin oli epäonnistunutta. Mutta vastoin yleistä käsitystä kuntauudistusesityksen saamatta jääminen ei juuri vaikuttanut, koska se oli vähiten vaikuttanut asia äänestämättä jättäneille. Sen sijaan ilmeisesti naisehdokkaittemme vähyys 23,3% koko määrästä löi leimaansa kannatukseemme, ja niin valtuutetuissammekin on naisia vain 23,2% eli vähemmän kuin yhdessäkään muussa puolueessa.
Kaiken kaikkiaan tärkeimmät syyt äänestyspäätökselle olivat kunnan omat lähipalvelut, terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut, vanhustenhoito ja peruskoulut sekä lasten päivähoito.
Poliittisessa kentässämme ovat kuitekin puhaltamassa muutoksen tuulet, saimmehan eduskunatvaaleissa 2011 15% kannatuslisäyksen ja kuntavaaleissakin 7% parannuksen. Myös eurokriisi jatkuvuus aiheuttaa poliittisia muutoksia, samoin poliittinen julkisuus akselilla muut eduskuntapuolueet vastaan PerusSuomalaiset. Mielenkiintoisia aikoja elämme.
torstai 22. marraskuuta 2012
Piste urheilukerhon kavallusasialle
Kaikki eduskunnassa tapahtuva on kansan mielestä suurennuslasilla tarkasteltavaa ja toimintamme täytyykin olla täysin läpinäkyvää. Se on pelkästään hyvä, että kansanedustajien edesottamuksia seurataan ja epäkohtiin tartunaan suurella julkisuudella.
Tänään kansliatoimikunta lopulta monen tutkimuksen ja lakimieslausunnon jälkeen päätti pysyttää voimassa eduskunnankanslian aikanaan tekemän päätöksen eduskunnan urheilukerholta vuosina 1999-2009 kavallettujen varojen 136.497,36 euroa vahingonkorvaussaatavien turvaamis- ja perintäasiassa. Saatavien perintää jatketaan tuomitun kavaltajan, urheilukerhon rahastonhoitajan osalta, mutta korvausvaatimuksia ei kohdisteta muille tahoille.
Asian käsittelyn vanhenemisen estäminen oli selvitetty Pietari Jääskeläisen ja minun syyskuussa allekirjoittaman kirjelmän johdosta, ja niin voitiin rauhassa keskustella lakimiesten lisäselvityksistä, joita antoivat korkeasti arvostettu professori Heikki Halila, toinen professori Olli Mäenpää sekä Asianajotoimisto Castren & Snellman Oy.
Ainakin viitenkymmeneen nousevan luottamushenkilön suuren luvun ja menestymisen epätodennäköisyyden johdosta lakimiesten lausunnossa suositeltiin, ettei vahingonkorvauksia haettaisi. Suureen vastaajajoukkoon voitaisiin lukea paitsi urheilukerhon hallinnossa olleet myös sen ajan kansliatoimikunnan jäsenet ja tilitoimiston henkilöstö. Suuren vastaajajoukon ja oikeudenkäynnin tuloksen epävarmuuden vuoksi otettaisiin kohtuuton riski oikeudenkäyntikuluista, jotka voisivat nousta henkilöä kohti noin 2000 - 10.000 euroa.
Kaikesta oppia ottaen eduskunnassa on tehty asianmukaisia, sisäisten menettelyjen uudistuksia, joilla pyritään estämään tämän nyt tapahtuneen tyyppiset tilanteen ja tilit hoidetaan nykyisin eduskunnan tilitoimistossa
Tänään kansliatoimikunta lopulta monen tutkimuksen ja lakimieslausunnon jälkeen päätti pysyttää voimassa eduskunnankanslian aikanaan tekemän päätöksen eduskunnan urheilukerholta vuosina 1999-2009 kavallettujen varojen 136.497,36 euroa vahingonkorvaussaatavien turvaamis- ja perintäasiassa. Saatavien perintää jatketaan tuomitun kavaltajan, urheilukerhon rahastonhoitajan osalta, mutta korvausvaatimuksia ei kohdisteta muille tahoille.
Asian käsittelyn vanhenemisen estäminen oli selvitetty Pietari Jääskeläisen ja minun syyskuussa allekirjoittaman kirjelmän johdosta, ja niin voitiin rauhassa keskustella lakimiesten lisäselvityksistä, joita antoivat korkeasti arvostettu professori Heikki Halila, toinen professori Olli Mäenpää sekä Asianajotoimisto Castren & Snellman Oy.
Ainakin viitenkymmeneen nousevan luottamushenkilön suuren luvun ja menestymisen epätodennäköisyyden johdosta lakimiesten lausunnossa suositeltiin, ettei vahingonkorvauksia haettaisi. Suureen vastaajajoukkoon voitaisiin lukea paitsi urheilukerhon hallinnossa olleet myös sen ajan kansliatoimikunnan jäsenet ja tilitoimiston henkilöstö. Suuren vastaajajoukon ja oikeudenkäynnin tuloksen epävarmuuden vuoksi otettaisiin kohtuuton riski oikeudenkäyntikuluista, jotka voisivat nousta henkilöä kohti noin 2000 - 10.000 euroa.
Kaikesta oppia ottaen eduskunnassa on tehty asianmukaisia, sisäisten menettelyjen uudistuksia, joilla pyritään estämään tämän nyt tapahtuneen tyyppiset tilanteen ja tilit hoidetaan nykyisin eduskunnan tilitoimistossa
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Yllättävän asiallista
Eduskuntaryhmässä oli vierailemassa Finanssialan Keskusliiton edustajia. Yht´äkkiä tuntuisi aika kuivalta porukalta, mutta velv ollisuudentunteesta menin paikalle, kun tiedän ryhmävierailuissa olevan aina kovin vähän meitä isäntäväkeä.
Mutta täytyikin yllättyä, vierailla oli täyttä asiaa ja vieläpä vakavaakin asiaa:
Vuonna 2040 (kuka silloin sitten eläneekin, itsekin olisin 97-vuotias) kaheksankymppisiä on 700 000, kun nyt saman ikäisiä on alle 300 000, julkista rahoitusta ei nykymenolla löydy mitenkään tarpeeksi. Olemme todella suurten haasteiden edessä. Niinpä ratkaisuksi esitettiinkin hyvinvoinnin olevan rahoitettavissa yhteiskunnan ja kansalaisten kumppanuudella. Nämä hyvinvoinnin rahoituksen kolme elementtiä ovat: Kokonaiseläketurva, julkiset palvelut, yksityinen varallisuus omine tukiverkostoineen.
Taloudellinen omaisuutemme on 10-kertaistunut 1950-luvun alusta lähtien varsinkin asuntosäästämisen kautta. Kun myös työurat pidentyvät ja työn tuottavuus on noussut osaamisen ja terveyden kehittymisen kautta, niin hyvinvointimme rahoittamiseen on mahdollisuuksia julkisen talouden kestävyysvajeen vastapainoksi yksityistalouksien jatkuvasti lisääntyvän ylijäämän avulla.
Finanssialan Keskusliiton edustajat esittivätkin varakkaiden voivan käyttää omaisuuttaan oman hyvinvointinsa rahoittamiseen elämän ehtoopuolella. Tämän tähden julkisia palveluita pitäisikin selkeyttää ja palvelusetelijärjestelmää yhdenmukaistaa. Näin pystyttäisiin yhteisvoimin rahoittamaan tulevien vuosia kasvavia eläkeläispalveluja.
Pankkiasioista vierailijat myös puhuivat ja kannattivat Euroopan yhteisen pankkiunionin perustamista, jolloin saataisiin yhteiset pelisäännöt kriisihallinta- ja talletussuojadirektiiveille.
Mutta täytyikin yllättyä, vierailla oli täyttä asiaa ja vieläpä vakavaakin asiaa:
Vuonna 2040 (kuka silloin sitten eläneekin, itsekin olisin 97-vuotias) kaheksankymppisiä on 700 000, kun nyt saman ikäisiä on alle 300 000, julkista rahoitusta ei nykymenolla löydy mitenkään tarpeeksi. Olemme todella suurten haasteiden edessä. Niinpä ratkaisuksi esitettiinkin hyvinvoinnin olevan rahoitettavissa yhteiskunnan ja kansalaisten kumppanuudella. Nämä hyvinvoinnin rahoituksen kolme elementtiä ovat: Kokonaiseläketurva, julkiset palvelut, yksityinen varallisuus omine tukiverkostoineen.
Taloudellinen omaisuutemme on 10-kertaistunut 1950-luvun alusta lähtien varsinkin asuntosäästämisen kautta. Kun myös työurat pidentyvät ja työn tuottavuus on noussut osaamisen ja terveyden kehittymisen kautta, niin hyvinvointimme rahoittamiseen on mahdollisuuksia julkisen talouden kestävyysvajeen vastapainoksi yksityistalouksien jatkuvasti lisääntyvän ylijäämän avulla.
Finanssialan Keskusliiton edustajat esittivätkin varakkaiden voivan käyttää omaisuuttaan oman hyvinvointinsa rahoittamiseen elämän ehtoopuolella. Tämän tähden julkisia palveluita pitäisikin selkeyttää ja palvelusetelijärjestelmää yhdenmukaistaa. Näin pystyttäisiin yhteisvoimin rahoittamaan tulevien vuosia kasvavia eläkeläispalveluja.
Pankkiasioista vierailijat myös puhuivat ja kannattivat Euroopan yhteisen pankkiunionin perustamista, jolloin saataisiin yhteiset pelisäännöt kriisihallinta- ja talletussuojadirektiiveille.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Maanantaina oli muutakin kuin pelkästään seurat
Maakuntapäivä maanantai oli taas täynnä ohjelmaa ja tilanteita. Aaamuhierontaa oli aikaistettava, kaupunginhallituksella oli kokous, joka jatkui budjettikäsittelyllä.
Kankaanpään Sotaveteraaneilla oli vuoden yhdeksäs kokous. Viisitoista hallituksen jäsentä oli paikalla. Puheenjohtaja Paavo Kamppi johtaa puhetta oikein heittämällä kalvoja taululle, paperinenkin sityslista kyllä on. Asioita riitti parinkin tunnin ajaksi.
Ensimmäisessä puolueiden neuvottelukokouksessa ei juuri päästy puusta pitkään. Tuntui kuin vaalivoittajaa olisi haluttu hiillostaa ja hävinnneillä ei juuri ollut yhteistyöhaluja, vaikka kuntapolitiikassa ei ole erikseen oppositiota ja hallitusta niin kuin valtakunnan politiikassa, vaan kaikkien edustus on voimasuhteiden mukaan hallituksessa yhteistyötä tekemässä.
Kankaanpään Urheilijat tekee joka kotiin jaettavaa lehteä jouluksi päätoimittaja Jorma Hietamäki. Siihen hankitaan eka kerran niin jutut kuin ilmoitukset kaikkien jaostojen voimin, joten se ei ole ainoastaan yleisurheilujaoston kontolla. Siksi työkenttää senkin osalta on edelleen riittämiin.
Siioninvirsifiiliksistä kirjoitinkin jo edellisessä bogissa. Kyllä maakuntapäivään vipinää mahtui, mutta kyllä sitä riittää taas viikoksi eduskuntatyönkin tiimoilta.
Kankaanpään Sotaveteraaneilla oli vuoden yhdeksäs kokous. Viisitoista hallituksen jäsentä oli paikalla. Puheenjohtaja Paavo Kamppi johtaa puhetta oikein heittämällä kalvoja taululle, paperinenkin sityslista kyllä on. Asioita riitti parinkin tunnin ajaksi.
Ensimmäisessä puolueiden neuvottelukokouksessa ei juuri päästy puusta pitkään. Tuntui kuin vaalivoittajaa olisi haluttu hiillostaa ja hävinnneillä ei juuri ollut yhteistyöhaluja, vaikka kuntapolitiikassa ei ole erikseen oppositiota ja hallitusta niin kuin valtakunnan politiikassa, vaan kaikkien edustus on voimasuhteiden mukaan hallituksessa yhteistyötä tekemässä.
Kankaanpään Urheilijat tekee joka kotiin jaettavaa lehteä jouluksi päätoimittaja Jorma Hietamäki. Siihen hankitaan eka kerran niin jutut kuin ilmoitukset kaikkien jaostojen voimin, joten se ei ole ainoastaan yleisurheilujaoston kontolla. Siksi työkenttää senkin osalta on edelleen riittämiin.
Siioninvirsifiiliksistä kirjoitinkin jo edellisessä bogissa. Kyllä maakuntapäivään vipinää mahtui, mutta kyllä sitä riittää taas viikoksi eduskuntatyönkin tiimoilta.
maanantai 19. marraskuuta 2012
Siioninvirsien taikaa
Siioninvirsiseuroissa nelisenkymmentä henkeä, veisattiin kunnon vanhanaikaisia virsiä, puhuttiin ja Jaakko Löytty soitti huuliharppuakin. Talonväki oli vieraanvaraista ja tunnelma lämmin kaikin puolin.
Siioninvirsissä on sitä jotakin, oikeaa virren tuntua, kun veisataan voimakkaasti pelkän rytmin mukaisesti ilman säestyksiä Virsi itse, niin ssanta kuin sävel saavat vaikuttaa puhteesti ilman mitään sivujuonteita.
Nelisenkymmentä siioninvirttä on otettu virsikirjaankin ja yleensä ne ovat virsikirjan eniten veisattuja virsiä. Monikin pitää juuri niistä tietämättä edes niiden alkuperää. Sisältö on sitä juurevaa kristillisyyttä, rukiista leipää nykyajan makeisilla kyllästetyille pintaliitäjille, sillä niissä kosketellaan meidän syvimpiä tuntojamme, ihmisenä olemisen kynnyskysymyksiä ja tuodaan esille Jumalan kaikkivoipuus ja meidän ihmisten pienuus, mutta kuitenkin ainutlaatuinen arvo Jumalamme silmissä. Ja urhaan ei virsien uudistaja Wilhelmi Malmivaara kirjoittanut, että murheen alla veisaa Siioni heleimmin kiitosta Herralla. Murheellisina, mutta kuitenkin syvimmältään iloisina saamme ttaivalta tehdä.
Ja siioninvirret ovat alusta loppuun harrasta rukousta, saamme tuodan vajavaisuutemme ja syntien painaman tuntomme nöyränä pyyntönä Herrallemme, joka vain voi ja tahtoo meitä armahtaa ja ruokkia armollaan. Näin siioninvirret eivät vie meitä kuvittelemaan itsestämme liian suuria, mutta kuitekin saamme niiden johdattelemina olla sillä ainoalla oikealla paikalla armahtajamme silmien alla.
Siioninvirsissä on sitä jotakin, oikeaa virren tuntua, kun veisataan voimakkaasti pelkän rytmin mukaisesti ilman säestyksiä Virsi itse, niin ssanta kuin sävel saavat vaikuttaa puhteesti ilman mitään sivujuonteita.
Nelisenkymmentä siioninvirttä on otettu virsikirjaankin ja yleensä ne ovat virsikirjan eniten veisattuja virsiä. Monikin pitää juuri niistä tietämättä edes niiden alkuperää. Sisältö on sitä juurevaa kristillisyyttä, rukiista leipää nykyajan makeisilla kyllästetyille pintaliitäjille, sillä niissä kosketellaan meidän syvimpiä tuntojamme, ihmisenä olemisen kynnyskysymyksiä ja tuodaan esille Jumalan kaikkivoipuus ja meidän ihmisten pienuus, mutta kuitenkin ainutlaatuinen arvo Jumalamme silmissä. Ja urhaan ei virsien uudistaja Wilhelmi Malmivaara kirjoittanut, että murheen alla veisaa Siioni heleimmin kiitosta Herralla. Murheellisina, mutta kuitenkin syvimmältään iloisina saamme ttaivalta tehdä.
Ja siioninvirret ovat alusta loppuun harrasta rukousta, saamme tuodan vajavaisuutemme ja syntien painaman tuntomme nöyränä pyyntönä Herrallemme, joka vain voi ja tahtoo meitä armahtaa ja ruokkia armollaan. Näin siioninvirret eivät vie meitä kuvittelemaan itsestämme liian suuria, mutta kuitekin saamme niiden johdattelemina olla sillä ainoalla oikealla paikalla armahtajamme silmien alla.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Innostunut syyskokous
Kankaanpään valtuustosalissa oli ennätysosanotto ja sali oli täynnä perussuomalaisten syyskokouksessa. Ensimmäinen kerta tämäkin historiassa kuten muutenkin teemme historiaa, kun olemme perussuomalaisittain suurin kaupunkikunta niin kannatusprosentilla 26,9 mitattuna kuin myös ainoa kaupunkikunta, jossa olemme suurin puolue valtuustopaikoillakin mitattuna, vaikka suurkunnissa kaikkien puolueiden yhteinen valtuutettujen kokonaismäärä voi olla paljonkin suurempi kuin Kankaanpäässä. Yhdellätoista valtuutetulla olemme myös valtuutettujen lukumäärällä suurin kunta yhdessä Kaustisten, Kouvolan ja Vantaan kassa.
Erkki Lilja jatkaa edelleen puolueosaston puheenjohtajana, muut hallituksen jäsenet ovat Hely Alhainen, Sofia Latvajärvi, Anssi Joutsenlahti, Jari Koskela, Tapio Laurila ja Marko Leponiemi. Henkilökohtaisina varajäninä samassa järjestyksessä Sami Ojala, Kristiina Peltomaa, Reino Paananen, Hannu Juhola, Teuvo Roskala ja Matti Ranta.
Ajankohtaiset neuvottelijat ryhmien välisiin neuvonpitoihin valiittin myös ja he ovat Anssi Joutsenlahti, Jari Koskela, Tapio Laurila ja Erkki Lilja. Toiminnantarkastajaksi tuli Pauli Lanne ja varalle Pasi Rajala.
Syyskokouksessa avauksen suoritti ja puhetta johta Anssi Joutsenlahti, Tapio Laurila toimi sihteerinä.
Perussuomalaiset ovat Kankaanpäässä tehneet historiaa sikälikin, että kaksissa peräkkäisissä vaaleissa on valtuutettujen lukumäärä noussut viidellä, sillä kun vuoden 2008 kuntavaaleihin lähdettiin, ei ollut ainoatakaan valtuutettua, vaaleissa saatiin viisi ja nyt sitten kymmenen, joka siis on noussut uuden valtuutetun liittymisen myötä yhdeksitoista. Ei siis ihme, että osanotto oli runsaslukuista ja keskustelu vilkasta ja tulevaisuuteen tähtäävää.
Erkki Lilja jatkaa edelleen puolueosaston puheenjohtajana, muut hallituksen jäsenet ovat Hely Alhainen, Sofia Latvajärvi, Anssi Joutsenlahti, Jari Koskela, Tapio Laurila ja Marko Leponiemi. Henkilökohtaisina varajäninä samassa järjestyksessä Sami Ojala, Kristiina Peltomaa, Reino Paananen, Hannu Juhola, Teuvo Roskala ja Matti Ranta.
Ajankohtaiset neuvottelijat ryhmien välisiin neuvonpitoihin valiittin myös ja he ovat Anssi Joutsenlahti, Jari Koskela, Tapio Laurila ja Erkki Lilja. Toiminnantarkastajaksi tuli Pauli Lanne ja varalle Pasi Rajala.
Syyskokouksessa avauksen suoritti ja puhetta johta Anssi Joutsenlahti, Tapio Laurila toimi sihteerinä.
Perussuomalaiset ovat Kankaanpäässä tehneet historiaa sikälikin, että kaksissa peräkkäisissä vaaleissa on valtuutettujen lukumäärä noussut viidellä, sillä kun vuoden 2008 kuntavaaleihin lähdettiin, ei ollut ainoatakaan valtuutettua, vaaleissa saatiin viisi ja nyt sitten kymmenen, joka siis on noussut uuden valtuutetun liittymisen myötä yhdeksitoista. Ei siis ihme, että osanotto oli runsaslukuista ja keskustelu vilkasta ja tulevaisuuteen tähtäävää.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Mielenkiintoista tiedon vahvistusta
Arkkihiippakunnan luottamushenkilöiden neuvottelupäivillä Rauman nuortentalolla saimme me kirkon virallista linjaa puolustavan seurakuntaryhmän paikalla olleet viisi edustajaa Pauli Lanne, Erkki Lilja, Kristiina Peltomaa, Laila Ryynänen ja minä vahvistusta oikealle käsityksellemme kirkkoneuvoston vastuusta ja oikeuksista, joita olemmekin pyrkineet toteuttamaan esimerkiksi ehtoollisenviettokätännössä. Aivan yksiselitteisesti ehtoollista saa säännöllisesti viettää ainoastaan seurakunnan kirkossa, muualla pidettynä sitä voidaan järjestää ilman tuomiokapitulin lupaa vain poikkkeustapauksissa, ei siis jatkuvasti niin kuin Kankaanpäässä on toimittu ja siksi tuomiokapitulin on täytynyt puuttua tähän menettelyyn.
Kirkkoneuvoston asiana on kirkkolain mukaisesti johtaa yleisesti seurakunnan toimintaa seurakunnan tehtävän toteuttamiseksi ja tässä yksi luovuttamaton tehtävä on jumalanpalvelukset ja jumalanpalvelus pidetään seurakunnan kirkossa ja kirkkoneuvostolla on tässä asiassa päätösvalta.
Samoin kirkkoneuvosto päättää päiväjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista. Jos näissä asioissa on erimielisyyttä, asian ratkaisee tuomiokapituli.
Kuulimme myös ajankohtaiskatsauksen kirkon rakennemuutoksesta, jossa ollaan myötäilemässä kuntapuolen rakenneuudistusta eikä kirkossa haluta olla jälkijunassa, mutta ei liene hyväksi olla liiankaan etulyöntiasemassa. Esitelty rovastikuntamalli tuntuu sittenkin liian isolta. Esimerkiksi Kankaanpään kuuluu tällä hetkellä Porin rovastikuntaan, kun naapurimme Jämijärvi ja Honkajoki ovat kokonaan toisissa hiippakunnissa. Jämijärvi on Tampereen hiippakunnassa ja Hämeenkyrön rovastikunnassa, Honkajoki puolestaan kuuluu Lapuan hiippakuntaan ja Parkanon rovastikuntaan.
Ja jos jotain pienempien seurakuntien yhteenliittymistä tarvitaan, niin luonnollisimmin me olisimme yhteistyössä juuri Honkajoen ja Jämijärven suuntaan kuin että löysimme hynttyyt yhteen Porin kanssa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen oli itse paikalla pitäen seurakunnan ja seurakuntalaisten olemusta syvällisesti luotaavan alustuksen: Syvätason haasteet rakennemuutoksen edessä. Esitelmä jätti kaikille paljon ajattelemisen aihetta, mikä on paikkani ja tehtäväni seurakunna jäsenenä ja mikä on kirkon olemus ja tehtävä täällä maan päällä vielä kaikessa vajavaisuudessaan ollessaan.
Kirkkoneuvoston asiana on kirkkolain mukaisesti johtaa yleisesti seurakunnan toimintaa seurakunnan tehtävän toteuttamiseksi ja tässä yksi luovuttamaton tehtävä on jumalanpalvelukset ja jumalanpalvelus pidetään seurakunnan kirkossa ja kirkkoneuvostolla on tässä asiassa päätösvalta.
Samoin kirkkoneuvosto päättää päiväjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista. Jos näissä asioissa on erimielisyyttä, asian ratkaisee tuomiokapituli.
Kuulimme myös ajankohtaiskatsauksen kirkon rakennemuutoksesta, jossa ollaan myötäilemässä kuntapuolen rakenneuudistusta eikä kirkossa haluta olla jälkijunassa, mutta ei liene hyväksi olla liiankaan etulyöntiasemassa. Esitelty rovastikuntamalli tuntuu sittenkin liian isolta. Esimerkiksi Kankaanpään kuuluu tällä hetkellä Porin rovastikuntaan, kun naapurimme Jämijärvi ja Honkajoki ovat kokonaan toisissa hiippakunnissa. Jämijärvi on Tampereen hiippakunnassa ja Hämeenkyrön rovastikunnassa, Honkajoki puolestaan kuuluu Lapuan hiippakuntaan ja Parkanon rovastikuntaan.
Ja jos jotain pienempien seurakuntien yhteenliittymistä tarvitaan, niin luonnollisimmin me olisimme yhteistyössä juuri Honkajoen ja Jämijärven suuntaan kuin että löysimme hynttyyt yhteen Porin kanssa.
Arkkipiispa Kari Mäkinen oli itse paikalla pitäen seurakunnan ja seurakuntalaisten olemusta syvällisesti luotaavan alustuksen: Syvätason haasteet rakennemuutoksen edessä. Esitelmä jätti kaikille paljon ajattelemisen aihetta, mikä on paikkani ja tehtäväni seurakunna jäsenenä ja mikä on kirkon olemus ja tehtävä täällä maan päällä vielä kaikessa vajavaisuudessaan ollessaan.
Mielenkiintoista kuntapaikkajakopohdiskelua
Monin paikoin on jo sovittu tulevan valtuustokauden luottamuspaikoista, Kankaanpäässä ei ole päästy puusta pitkään, ellei taas ole tehty niin kuin edelliskerrallakin, että pari puoluetta sopi etukäteen enemmistön muodostamisesta ja jakoi myös paikat. Muille puolueille jäi vain kuunteluoppilaan osa. Toivottavasti näin ei käy tällä kertaa. Meitä perussuomalaisia nyt ei kuitenkaan kukaankaan voi jättää ihan mopen osalle, jokaiseen 9-jäseniseen toimielimeen saamme joka tapauksessa paikkoja jo omallakin kymmenen hengen ryhmällämme.
Kuntavaalien lukuja tarkastellessa on mielenkiintoista todeta yhden hengen valtuustorhmiä lukuunottamatta muiden puolueiden menetäneen yhden valtuutetin, vasenmmistoliiton kaksi ja nämä kaikki viisi valtuustopaikkaa tulivat lisäyksenä perussuomalaisille, kun ryhmämme kasvoi kaksinkertaiseksi viidestä kymmeneen.
Kaiken kaikkiaan uusia valtuutettuja valittiin kolmestakymmenenstäviidestä kolmetoista, joista perussuomalaisia on peräti kahdeksan, vain me Erkki Liljan kanssa olemme ryhmässä entisiä, keskusta sai kaksi uutta ja kolme muuta ryhmää yhden. Valtuustossa on 13 naista, joista uusia on neljä, jokaisessa neljässä suurimmassa ryhmässä yksi.
Kun perussuomalaiset saivat lisäystä 13,3%, suurimman menetyksen kokivat demarit 4,1%, mutta yli kahden prosenttiksikön tappion saivat myös keskusta 2,9%, vasemmistoliitto 2,8% ja kokoomus 2,4%. Äänestysalueittain perussuomalaiset oli suurin molemmissa keskustan alueissa sekä Vihtiläjärvellä, jossa voitimme niukasta keskustan, joka puolestaan oli meitä parempi 2,4%, mutta rakoa Niinisalossa ja Laurissa keskustan hyväksi oli kymmenen prosenttiyksikköä.
Näistä lähtökohdista on mielenkiintoista laskea paikkalukuja suhteellisten vaalien taulukon mukaisesti. Jaetaanko paikat puolueiden valtuutettujen lukumäärän perusteella, vai muodostuuko teknisiä vaaliliittoja ja kukaties joidenkin muodostama enemmistö jää nähtäväksi. Maanantai-iltana on tiedossa ensimmäinen puolueiden välinen neuvottelu, sen jälkeen ollaan viisaampia.
Kuntavaalien lukuja tarkastellessa on mielenkiintoista todeta yhden hengen valtuustorhmiä lukuunottamatta muiden puolueiden menetäneen yhden valtuutetin, vasenmmistoliiton kaksi ja nämä kaikki viisi valtuustopaikkaa tulivat lisäyksenä perussuomalaisille, kun ryhmämme kasvoi kaksinkertaiseksi viidestä kymmeneen.
Kaiken kaikkiaan uusia valtuutettuja valittiin kolmestakymmenenstäviidestä kolmetoista, joista perussuomalaisia on peräti kahdeksan, vain me Erkki Liljan kanssa olemme ryhmässä entisiä, keskusta sai kaksi uutta ja kolme muuta ryhmää yhden. Valtuustossa on 13 naista, joista uusia on neljä, jokaisessa neljässä suurimmassa ryhmässä yksi.
Kun perussuomalaiset saivat lisäystä 13,3%, suurimman menetyksen kokivat demarit 4,1%, mutta yli kahden prosenttiksikön tappion saivat myös keskusta 2,9%, vasemmistoliitto 2,8% ja kokoomus 2,4%. Äänestysalueittain perussuomalaiset oli suurin molemmissa keskustan alueissa sekä Vihtiläjärvellä, jossa voitimme niukasta keskustan, joka puolestaan oli meitä parempi 2,4%, mutta rakoa Niinisalossa ja Laurissa keskustan hyväksi oli kymmenen prosenttiyksikköä.
Näistä lähtökohdista on mielenkiintoista laskea paikkalukuja suhteellisten vaalien taulukon mukaisesti. Jaetaanko paikat puolueiden valtuutettujen lukumäärän perusteella, vai muodostuuko teknisiä vaaliliittoja ja kukaties joidenkin muodostama enemmistö jää nähtäväksi. Maanantai-iltana on tiedossa ensimmäinen puolueiden välinen neuvottelu, sen jälkeen ollaan viisaampia.
torstai 15. marraskuuta 2012
Torstaipäivän satoa
Torstai on toivoa täynnä, niin tänäänkin, kun päivän kattaukseen kuului monta tilannetta koko ajaan. Ei tarvinnut turhaantua, miten aikaansa kuluttaisi.
Heti aamusta oli Suomen Liikunta ja Urheilun eli SLU:n tiedotustilaisuus kansanedustajille. Vuoden 2013 budjettiesitykseen isännät olivat pääasiassa tyytyväisiä. Kerrottiin Euroopan Unionin Erasmus For All-rahoitusohjelmaa, verkossa tapahtuvasta rahapelaamisesta ja liikunnan edistämisestä ammattikorkeakoulu-uudistuksessa. Eritystä huolta kannettiin liikunnan saamisesta mukaan parast´aikaa käsiteltävänä olevaan vanhuspalvelulakiin. Kansanedustajia oli aluksi läsnä vain muutama, lopulta päästiin jo kymmeneen, joten ei tiedotustilaisuus mennyt ihan harakoille. Usein on asianlaita niin, että perin vähän kansanedustajat pääsevät heitä varten tarkoitettuihin informaatiotilaisuuksiin, joka isäntien kannalta on varsin turhauttavaa.
Päivällä Latvian suurlähettilään Juris Bonen vastaanotolla Kaivopuiston lähetystötalossa, joka ennen oli Latvian, sodan jälkeen sen omi Neuvostoliitto, sitten sen osti Suomi lahjoittaen takaisin Latvialle. Tapasin useitakin suomalaisia tuttavia niin Kankaanpäästä tutuksi tulleita että mm. Heikki Kosken!
Viikottaisessa ryhmäkokouksessa riitti puhumista, kyselytunnin aiheesta päätettiin ja kysyjäksi aiheesta EU:n talousunionista johtuen Suuren valiokunnan jäsenenä Vesa-Matti Saarakkala. RAY:n hallitukseen valittiin Ville Vähämäki.
Kyselytunnilla kyllä puhuttiin myösmuodostettavasta EU:n talousunionista, jota perussuomalaiset vastustavat, mutta pääosaan nousi keskustan kysymys liikenneministeri Merja KYllösen giljotiinista eli liikennevirastosta tulleeseen lähes miljardiluokan heikennysesitykseen valtatieverkoston parannushankkeisiin. Siitä ei kuitenkaan ministeri sanonut olevansa tietoinen ja lupasi paperin saatuaan repivänsä sen pieniksi palasiksi ja vielä polttavansa parinpalaset. Jotta se siitä giljotiinistä - vai eikö sittenkään ole savua ilman tulta. Sillä tänään saatiin lopultakin julki jo ennen kunnallisvaaleja odotettu kuntalakiuudistus, jossa kuntaministeri Henna Virkkunen pitää kiinni edelleen 20 000 asukkaan peruskunnista. Ennen vaaleja tätä ei uskallettu tuoda julkisuuteen.
Itse johdin sitten heti kyselytunnin jälkeen jatkunutta istuntoa sen loppuun asti parisen tuntia. Esillä oli esimerkiksi monia perussuomalaisten tekemiä lakialoitteita, joilla pyritään korjaamaan laeissa olevia joskun vahingossakin jääneitä puutteita kuten tieliikennelakiin toivotaan myös sotilaspoliiseille samoja hälytysajoneuvon pysäyttämismerkkejä, joita poliiseillakin on. Mika NIikko taas esittää, ettei elinkautistuomioita lyhennettäisi jopa vain kolmasosaan, kuten nyt viime päivinäkin on tapahtunut todella raskaista henkirikoksista tuomittujenkin osalta.
Illalla vielä Satakuntalainen Osakunta kutsui maakunnan kansaedustajia tutustumaan osakuntaan. Voin kertoa paikanpäällä kirjkoittautuneeni osakunnan matrikkeliiun vuonna 1964, joten osakunta ei munulle ole vieras. Taloa kierrettiin, kuultiin osakuntalaisten kuulumisia ja nautittiin osakuntalaisten itsensä kokkaamaa iltapalaa. Harmittavan vähän vain Helsinkiin tulee satakuntalaisia korkeakouluopiskelijoita, jotka menevät suurimmaksi osaksi Turkuun ja Tampereelle elleivät jää sitten jää itse Porin SAMKiin. Satakuntalaisopiskelijoille löytyy osakunnan talosta melko helposti kohtuuhintaiset asunnot, jotka muuten ovat pääkaupungissa kalliita ja kiven alla.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Kaivattu vanhuspalvelulaki
Nyt kun kuntavaalit on saatu pidettyä rupeaa tulemaan ennen vaaleja kaivattuja hallituksen esityksiä, tänään eduskunnalle annettiin vanhuspalvelulaki, tällä viikolla on hallitukselta tulossa myös paljon puhuttu kuntauudistuslaki ja eniten odotetaan sosiaali- ja teveyspalvelulakia, jonka jälkeen vasta voidaan käsitellä kuntien tulevaa kohtaloa, joka sekään ei kovin valoisalta näytä ainakaan pienempien kuntien osalta.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on varmistaa kuntia huolehtimaan väestön ikärakenteen muutoksesta johtuvien palveluiden tarpeen kasvusta. Yksilöllisiä tarpeita on pystyttävä täyttämään tasapuolisesti koko maan alueella. Näin tuetaan ikääntyvien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. On myös vahvistettava ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksenteossa. Tähän sopii hyvin eduskunnan ikäpresidentin Kauko Tuupaisen kannanotto hänen kuultuaan, että Tampereella perussuomalaisten ensimmäisenä varaedustajana on 92-vuotias vuorineuvos Paavo Suominen, että tässähän on vielä kaksikymmentä vuotta aikaa olla mukana.
Hyvänä painopisteenä uudessa laissa on myös pyrkimys painopisteen siirtämisestä laitoshoidosta kotihoitoon ja ainakin kodinomaisissa asuinympäristöissä toteutettaviin palveluihin eli esimerkiksi voitaisiin rakentaa senioritaloja. Myös se on myönteistä, ettei yhdessä eläneitä vanhuksia enää eroteta elämän loppuhetkinä eri hoitopaikkoihin
Kun laissa asetetaan kunnalle velvoitukset huolehtia ikääntyvän väestön hyvinvoinnista, on kunnille myös turvattava riittävät resulssit, koska liiankin hyvin tiedämme kuntien talousvaikeudet jo nyt. Niinpä ministerin lupauksetvaltion vuosittaisesta 151 miljoonan panoksesta eivät lohduta, kun samanaikaisesti kunnilta vähennetään avustuksia moninkertaisesti. Toisena lain heikkoutena on edelleen muistutettava olevan laitospaikkojen hoitajamitoituksen jääneen jo nykyisin käytössä olevaan 0,5 henkilöön luvatusn 0,7 asemasta.
Eduskuntakäsittelyn aikana lakiin tulisi saada voimakkaammin esille ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys, jota nimenomaa voidaan tehdä erilaisten liikunta-aktiviteettien avulla. Siten voidaan edistää kotioloissa asumista ja välttää mahdollismman pitkälle laitoshoitoon joutumista.
Kaiken kaikkiaan vanhuspalvelulaki on tervetullut ja toivottavasti edistää kaikkien kannattamaa hyvästä vanhusten elämän ehtoopuolesta huolehtimista.
Vanhuspalvelulain tavoitteena on varmistaa kuntia huolehtimaan väestön ikärakenteen muutoksesta johtuvien palveluiden tarpeen kasvusta. Yksilöllisiä tarpeita on pystyttävä täyttämään tasapuolisesti koko maan alueella. Näin tuetaan ikääntyvien hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista. On myös vahvistettava ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksia päätöksenteossa. Tähän sopii hyvin eduskunnan ikäpresidentin Kauko Tuupaisen kannanotto hänen kuultuaan, että Tampereella perussuomalaisten ensimmäisenä varaedustajana on 92-vuotias vuorineuvos Paavo Suominen, että tässähän on vielä kaksikymmentä vuotta aikaa olla mukana.
Hyvänä painopisteenä uudessa laissa on myös pyrkimys painopisteen siirtämisestä laitoshoidosta kotihoitoon ja ainakin kodinomaisissa asuinympäristöissä toteutettaviin palveluihin eli esimerkiksi voitaisiin rakentaa senioritaloja. Myös se on myönteistä, ettei yhdessä eläneitä vanhuksia enää eroteta elämän loppuhetkinä eri hoitopaikkoihin
Kun laissa asetetaan kunnalle velvoitukset huolehtia ikääntyvän väestön hyvinvoinnista, on kunnille myös turvattava riittävät resulssit, koska liiankin hyvin tiedämme kuntien talousvaikeudet jo nyt. Niinpä ministerin lupauksetvaltion vuosittaisesta 151 miljoonan panoksesta eivät lohduta, kun samanaikaisesti kunnilta vähennetään avustuksia moninkertaisesti. Toisena lain heikkoutena on edelleen muistutettava olevan laitospaikkojen hoitajamitoituksen jääneen jo nykyisin käytössä olevaan 0,5 henkilöön luvatusn 0,7 asemasta.
Eduskuntakäsittelyn aikana lakiin tulisi saada voimakkaammin esille ennaltaehkäisevän terveydenhoidon merkitys, jota nimenomaa voidaan tehdä erilaisten liikunta-aktiviteettien avulla. Siten voidaan edistää kotioloissa asumista ja välttää mahdollismman pitkälle laitoshoitoon joutumista.
Kaiken kaikkiaan vanhuspalvelulaki on tervetullut ja toivottavasti edistää kaikkien kannattamaa hyvästä vanhusten elämän ehtoopuolesta huolehtimista.
tiistai 13. marraskuuta 2012
maanantai 12. marraskuuta 2012
Veroäyri 21%
Nostimme Kankaanpään veroäyrin 21 prosenttiin, eli 0,5%. Tarvetta olisi ollut vaikko koko prosentinkin nostoon, mutta kyllä 21% on jo hälyttävän korkea ja vielä suurempi prosentti olisi omiaan karkoittamaan kynnelle kykeneviä pois. Olemme puun ja kuoren välissä. Vanha viisaus: "jotain olisi tehtävä" on enemmän kuin paikallaan. Kyllä ison luudan on lakaistava ja tarkkaan tutkittava mistä?
Valtuuston kokouksessa päätettiin myös pitkän valmistelun läpikäyneestä osayleiskaavan hyväksymisestä. Itsekin olen ollut osayleiskaavatoimikunnassa, mutten enää parin viime vuoden aikana ole päässyt mukaan, koska kokoukset on pidetty aina viikolla, jolloin ollaan eduskunnassa. Kaava hyväksyttiin ja siitä jätettiin pois Narvin-Ruinunkulman alue, koska siellä on keskeneräinen valitusprosessi alueella sijaitsevan kalliolouhimon tiimoilta. Kun asia saadaan ratkaistua oikeusistuimissa, voidaan Narvin alue liittää osayleiskaavaan, nyt oli tärkeintä saada kaikelta muulta osin kovan työn tuloksena syntynyt kaavaluonnos hyväksytyksi.
Esillä oli myös kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan yhdistäminen sivistyslautakuntaan, josta kuitenkin luovuttiin, koska entistä vähemmän olisi uudessa lautakunnassa ollut kunkin osa-alueen asiantuntijoita, jo ennestään kulttuuri- ja liikuntalautakuntien yhdistymisen jälkeen on käynyt ilmi, ettei kukaan jäsenistä pysty hallitsemaan kaikkia lautakunnan käsittelemiä asiakokonaisuuksia.
Sen sijaan jo kesällä oli tavallaan tasapainottamisohjelmaan käsiteltäessä hyväksytty neljän vielä jäljelläolevien sivukylien vaalilautakuntien lakkauttamisesta niin, että jäljelle jää vain kaksi keskustan äänestysaluetta. Päätöstä puolustellaan sillä, että entistä useampi käy ennakkoäänestyksessä, mutta asialla on toinenkin puolensa, pienissä äänestysalueissa on äänestysaktiivisuus aina suurempi kuin keskustan alueilla. Toivoa vain sopii, että kyliltä käytetään entistä enemmän ennakkoäänestysmahdollisuutta.
Pitkin hampain suostuimme mekin kokouspalkkioiden pieneen korotukseen, vaikka periaatteessa ylikireän taloustilanteen tähden ei olisi pitänyt tällaista omien etujen korottamista tehdäkään, näin vaan annetaan turhaan ihmisille arvostelun aihetta.
Valtuuston kokouksessa päätettiin myös pitkän valmistelun läpikäyneestä osayleiskaavan hyväksymisestä. Itsekin olen ollut osayleiskaavatoimikunnassa, mutten enää parin viime vuoden aikana ole päässyt mukaan, koska kokoukset on pidetty aina viikolla, jolloin ollaan eduskunnassa. Kaava hyväksyttiin ja siitä jätettiin pois Narvin-Ruinunkulman alue, koska siellä on keskeneräinen valitusprosessi alueella sijaitsevan kalliolouhimon tiimoilta. Kun asia saadaan ratkaistua oikeusistuimissa, voidaan Narvin alue liittää osayleiskaavaan, nyt oli tärkeintä saada kaikelta muulta osin kovan työn tuloksena syntynyt kaavaluonnos hyväksytyksi.
Esillä oli myös kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan yhdistäminen sivistyslautakuntaan, josta kuitenkin luovuttiin, koska entistä vähemmän olisi uudessa lautakunnassa ollut kunkin osa-alueen asiantuntijoita, jo ennestään kulttuuri- ja liikuntalautakuntien yhdistymisen jälkeen on käynyt ilmi, ettei kukaan jäsenistä pysty hallitsemaan kaikkia lautakunnan käsittelemiä asiakokonaisuuksia.
Sen sijaan jo kesällä oli tavallaan tasapainottamisohjelmaan käsiteltäessä hyväksytty neljän vielä jäljelläolevien sivukylien vaalilautakuntien lakkauttamisesta niin, että jäljelle jää vain kaksi keskustan äänestysaluetta. Päätöstä puolustellaan sillä, että entistä useampi käy ennakkoäänestyksessä, mutta asialla on toinenkin puolensa, pienissä äänestysalueissa on äänestysaktiivisuus aina suurempi kuin keskustan alueilla. Toivoa vain sopii, että kyliltä käytetään entistä enemmän ennakkoäänestysmahdollisuutta.
Pitkin hampain suostuimme mekin kokouspalkkioiden pieneen korotukseen, vaikka periaatteessa ylikireän taloustilanteen tähden ei olisi pitänyt tällaista omien etujen korottamista tehdäkään, näin vaan annetaan turhaan ihmisille arvostelun aihetta.
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Uuno Kailas
Maatamme on siunattu lukuisilla lahjakkailla tateilijoilla. Tänään selailin yhden Uuno Kailaan itsensä toimittamaa runojensa kokoelmaa Runoja, jonka hän sai valmiiksi vain vähän ennen liian nuorena tapahtunutta kuolemaansa keuhkotautiin vain 32-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ollut vuoden mielisairaalassakin kuten toinen suuruus kansalliskirjailijamme Aleksis Kivikin.
Jo poikasena olen saanut ilahtua Runoja-teoksen Lapsifantasioista: Mäenlaskua, Sanat, Tyhmät ja viisaat: Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana. Se maistuu paljon suukkoisellle. Isäkin on hyvä sana (näin Isänpäivänä), mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on paras livahtaa oven taakse piiloon.
Pallokentällä on liikuttava runo rammasta pojasta: Eräs myöskin juossut ois - /kuin jättänyt ramman ruumiin/ olis sielu poikasen/ ja syöksynyt kilpasille/ kera toisten, riemuiten. /Hän askelen astui - mutta/ kuin unesta havahtain/ näki itsensä... oikea jalka/ oli kuihtunut tynkä vain./ Pojat juoksivat notkein säärin/ yli pallokentän sen,/ vaan lehmuksen alla seisoi/ eräs raajarikkoinen,/ joka, ruumis tärisevänä/ iho harmaana kääntyi pois/ kuin ruskean nutun alla/ sydän pakahtunut ois.-
Varsinkin viimeisestä kokoelmasta mielisairaalassa kirjoitetusta Uni ja kuolema otetut runot ovat järkyttäviä katsoen kuolemaa silmästä silmään sisältäen ihmissydämen alituista taistelua elämän ja kuoleman välillä. Teoksen esipuheessa kirjallisuuden professori Tarkiainen kiteyttää hienosti Kailaan runouden saavuttaneen yksinkertaisen, mutta syvän kuulauden.
Kokoelman viimeinen runo on ehkä kuuluisin Kailaan kynästä lähteneistä virsikirjammekin isänmaallisten virsien joukkoon otettu Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs! Mieskuorolauluna tain veisattuna virtenä ei mikään muu voi nostaa enempää isänmaallisia tuntojamme. Näin Uuno Kailas elää keskellämme ja hän elää myös kotimme seinällä olevassa Bromsin maalauksessa, jossa on Kailaan päänkuva eteerisessä ympäristössä.
Jo poikasena olen saanut ilahtua Runoja-teoksen Lapsifantasioista: Mäenlaskua, Sanat, Tyhmät ja viisaat: Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana. Se maistuu paljon suukkoisellle. Isäkin on hyvä sana (näin Isänpäivänä), mutta siihen kertyy joskus ukkosta ja silloin on paras livahtaa oven taakse piiloon.
Pallokentällä on liikuttava runo rammasta pojasta: Eräs myöskin juossut ois - /kuin jättänyt ramman ruumiin/ olis sielu poikasen/ ja syöksynyt kilpasille/ kera toisten, riemuiten. /Hän askelen astui - mutta/ kuin unesta havahtain/ näki itsensä... oikea jalka/ oli kuihtunut tynkä vain./ Pojat juoksivat notkein säärin/ yli pallokentän sen,/ vaan lehmuksen alla seisoi/ eräs raajarikkoinen,/ joka, ruumis tärisevänä/ iho harmaana kääntyi pois/ kuin ruskean nutun alla/ sydän pakahtunut ois.-
Varsinkin viimeisestä kokoelmasta mielisairaalassa kirjoitetusta Uni ja kuolema otetut runot ovat järkyttäviä katsoen kuolemaa silmästä silmään sisältäen ihmissydämen alituista taistelua elämän ja kuoleman välillä. Teoksen esipuheessa kirjallisuuden professori Tarkiainen kiteyttää hienosti Kailaan runouden saavuttaneen yksinkertaisen, mutta syvän kuulauden.
Kokoelman viimeinen runo on ehkä kuuluisin Kailaan kynästä lähteneistä virsikirjammekin isänmaallisten virsien joukkoon otettu Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs! Mieskuorolauluna tain veisattuna virtenä ei mikään muu voi nostaa enempää isänmaallisia tuntojamme. Näin Uuno Kailas elää keskellämme ja hän elää myös kotimme seinällä olevassa Bromsin maalauksessa, jossa on Kailaan päänkuva eteerisessä ympäristössä.
Sadetta riittää ihmeteltävästi, myös lämmintä marraskuun 10. päivän aikaan. Nyt sain Karhoismajan vesireittien jäsenkirjeet ja jäsenmaksut siinä mukana valmiiksi, onhan tässä vielä vuotta jäljellä!
Olemme saaneet kuuden järven ja niiden välisten pienten ojien kunnostamisessa monen laista parannusta aikaan, mutta työtä riittäisi eteenkinpäin. On ruopattukin, niitetty kaisloja, tehty patoja ja altaita ja kohotettu yhteishenkeä järviemme väen kesken, jäseniä on yli kaksisataa.
Tärkeänä näemme myös vedenpintojen vakioittamisen varsinkin omalla Majajärvellämme. Kuluneena sateisena vuotena vedenpinta onkin ollut riittävän korkealla, sillä tasolla se saisi olla jatkuvasti, vesikasvillisuuskin jäisi vähemmälle ja vesipinta-ala olisi näin suurempi, joten vältyttäisiin rantojen umpeenkasvamisilta.
Olemme saaneet kuuden järven ja niiden välisten pienten ojien kunnostamisessa monen laista parannusta aikaan, mutta työtä riittäisi eteenkinpäin. On ruopattukin, niitetty kaisloja, tehty patoja ja altaita ja kohotettu yhteishenkeä järviemme väen kesken, jäseniä on yli kaksisataa.
Tärkeänä näemme myös vedenpintojen vakioittamisen varsinkin omalla Majajärvellämme. Kuluneena sateisena vuotena vedenpinta onkin ollut riittävän korkealla, sillä tasolla se saisi olla jatkuvasti, vesikasvillisuuskin jäisi vähemmälle ja vesipinta-ala olisi näin suurempi, joten vältyttäisiin rantojen umpeenkasvamisilta.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Viikonloppu edessä
Viikko taas putkessa eduskuntapäässä, kyllä täällä Kankaanpäässäkin viikonloppuun mahtuu yhtä ja varsinkin toista.
Tiistaina oli siis VR:n 150-vuotisjuhla Finlandia-talossa, keskiviikkona Sotakorvausseminaari Säätytalossa, torstaina Metsäpäivien avajaiset Messukeskuksessa. Eduskunnassa joka päivän täysistuntojen lisäksi puhemiesneuvoston aamukoulu, puhemiesten ja ryhmäjohtajien kokous, kansliatoimikunta, aina ennen istuntojen alkamista puhemiesneuvoston kokoukset. Puhemiehen edustustilassa sain isännöidä eduskuntaryhmämme iltatilaisuutta, ryhmäkokous torstaina, lisäksi ryhmähuoneessa tänäaamuna meriteollisuuden tietoisku ja eilen informoivat Suomen ylioppilaskiinteistöjen edustajat.
Laskujeni mukaan seitsemäntoista tilaisuutta ja koko kaksikymmentä tulee täyteen, kun lasketaan mukaan maanantain kolme kokousta Kankaanpäässä.
Viikonvaihteessa olisi sitten erilaisia urakoita ja maanantain tärkeä valtuustonkokous veroäyrin määräämisineen ja toivottavasti ensimmäinen yhteinen neuvottelukosketus eri ryhmien edustajien välillä.
Viikonvaihteessa olisi sitten erilaisia urakoita ja maanantain tärkeä valtuustonkokous veroäyrin määräämisineen ja toivottavasti ensimmäinen yhteinen neuvottelukosketus eri ryhmien edustajien välillä.
torstai 8. marraskuuta 2012
Talvivaaran jättimäinen jätevesivuoto
Perussuomalaisten Pentti Kettusen kyselytunnille tuomana oli esillä Talvivaaran kaivoksen mittava jätevesivuoto valottuen todella monipuolisesti monen ministerin ja kansanedustajan vuoropuhelun tuloksena. Kaikki tekevät parhaansa tilanteen korjaamiseksi ja oppimista on monella taholla, niin kaivosväellä, ELY-keskuksella kuin hallituksellakin.
Pentti Kettunen totesi Suomen valtion olevan Solidiumin kautta toiseksi suurin kaivoksen yksittäinen omistaja ja kysyi miten hallitus omistajan edustajankin ominaisuudessa puuttuu jatkuvasti toistuviin kaivoksen päästöongelmiin ja aikooko hallitus todella puuttua asiaan ja antaa pikaisesti tarvittavat lakiesitykset, jotta tällaisiin katastrofeihin voitaisiin puuttua välittömästi ja riittävän tehokkaasti? Monet muutkin perussuomalaisten kansanedustajat saivat kysyä, Lea Mäkipää kovisteli hallitusta kaivosveron aikaansaamisesta.
Talvivaaran altaiden vuotokohdasta pääsi karkaamaan ainakin 20 000 kuutiota jätevesiä ympäröiviin vesistöihin. Arvostelua on yleensäkin herättänyt tehtaan käyttämä toimintamalli valtavan vedenkäytön suhteen ja vesien varastoiminen jättialtaisiin, joihin tulee myös luonnonvesiä varsinkin tällaisena runsassateisena vuotena yli äyräittensä, eikö omat jätevedet pitäisi pyrkiä puhdistamaan.
Vuotokohta saatiin monen päivän etsintöjen jälkeen paikannettua ja sitä saatiinkin lopulta tukittua torstai-iltaan mennessä 80 prosenttisesti. Jälkipyykin pesu onkin sitten melkoinen. Vaaditaan jopa ympäristöministerin eroa, kaivoksen johtamisjärjestelyitä pääomistaja Pekka Perän johdolla arvostellaan. Ympäristöhaitoista kärsiville asukkaille luvataan korvauksia ja koko kaivosyhtiön aikaisempaa ympäristölupaa arvostellaan annetuksi liian löyhin perustein. Kun nyt yhtiö on hakemassa uutta lupaa, niin varmasti lupaehtoja tiukennetaan tuntuvasti, jotta näistä jatkuvista päästöongelmista päästäisiin.
Pentti Kettunen totesi Suomen valtion olevan Solidiumin kautta toiseksi suurin kaivoksen yksittäinen omistaja ja kysyi miten hallitus omistajan edustajankin ominaisuudessa puuttuu jatkuvasti toistuviin kaivoksen päästöongelmiin ja aikooko hallitus todella puuttua asiaan ja antaa pikaisesti tarvittavat lakiesitykset, jotta tällaisiin katastrofeihin voitaisiin puuttua välittömästi ja riittävän tehokkaasti? Monet muutkin perussuomalaisten kansanedustajat saivat kysyä, Lea Mäkipää kovisteli hallitusta kaivosveron aikaansaamisesta.
Talvivaaran altaiden vuotokohdasta pääsi karkaamaan ainakin 20 000 kuutiota jätevesiä ympäröiviin vesistöihin. Arvostelua on yleensäkin herättänyt tehtaan käyttämä toimintamalli valtavan vedenkäytön suhteen ja vesien varastoiminen jättialtaisiin, joihin tulee myös luonnonvesiä varsinkin tällaisena runsassateisena vuotena yli äyräittensä, eikö omat jätevedet pitäisi pyrkiä puhdistamaan.
Vuotokohta saatiin monen päivän etsintöjen jälkeen paikannettua ja sitä saatiinkin lopulta tukittua torstai-iltaan mennessä 80 prosenttisesti. Jälkipyykin pesu onkin sitten melkoinen. Vaaditaan jopa ympäristöministerin eroa, kaivoksen johtamisjärjestelyitä pääomistaja Pekka Perän johdolla arvostellaan. Ympäristöhaitoista kärsiville asukkaille luvataan korvauksia ja koko kaivosyhtiön aikaisempaa ympäristölupaa arvostellaan annetuksi liian löyhin perustein. Kun nyt yhtiö on hakemassa uutta lupaa, niin varmasti lupaehtoja tiukennetaan tuntuvasti, jotta näistä jatkuvista päästöongelmista päästäisiin.
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Sotakorvauksista 60 vuotta-seminaari
Vaikuttava seminaari oli tänäänkin, joskin vain aamupäivän ehdimme olla mukana varapuhemies Pekka Ravin kanssa.
Tänä syksynä on kulunut 60 vuotta siitä ilon päivästä, kun yhdeksän vuotta kestäneiden sotakorvausten viimeiset junavaunut ja laivat saatiin lähtemään sotakorvauksia saaneeseen Neuvostoliittoon, joka kuitekin oli aloittanut sodan ja joka sai alueluovutusten takia 10% Suomen metsävaroista, kolme kaupunkia, vesivoimaloita, 70 vientisahaa, neljä vaneritehdasta, neljä paperitehdasta, viisi sulfiittisellutehdasta ja kaksi sulfaattisellutehdasta.
Ennen buffetlounastaukoa puheenvuoroja ehtivät pitää avaajana Helsingin Yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto seminaarin toisen järjestäjän edustajana, toisena järjestäjänä toimineen Valtioneuvoston Kanslian edustajana pääministeri Jyrki Kataisen oltua estyneenä ulkomaanmatkan takia maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen sekä varsinaisina historian tutkijoina professori Henrik Meinander ja dosentti Hannu Rautkallio ja teollisuuden edustajana vuorineuvos Tauno Matomäki.
Meinander on kirjoittanut aihepiiriin liityen useita teoksia, mm. Suomi 1944. Rautkallio puolestaan on tehnyt lukuisia tutkimusteoksia sotiemme ja kylmän sodan ajoilta. Viimeksi hän on toimittanut Väinö Tannerin päiväkirjat (2011) ja Risto Rytin muistelmat (2012). Matomäki puolestaan ollut teollisuuden johtavilla paikoilla myös teollisuuden kattojärjestön puheenjohtajana. Arvovaltaisia puhujia siis!
Aika raskaat ajat saatiin sotakorvausten ansiosta maassamme vielä elää vaikeiden sotavuosienkin jälkeen. Mutta kaikesta on tähän asti selvitty ja voimme ylpeästi todeta Suomen olevan ainoan maan, joka on maksanut sotakorvauksensa (siitäkin huolimatta että ne ovat olleet täysin aiheettomia, mutta se on sodan laki alakynteen jääneelle).
Tänä syksynä on kulunut 60 vuotta siitä ilon päivästä, kun yhdeksän vuotta kestäneiden sotakorvausten viimeiset junavaunut ja laivat saatiin lähtemään sotakorvauksia saaneeseen Neuvostoliittoon, joka kuitekin oli aloittanut sodan ja joka sai alueluovutusten takia 10% Suomen metsävaroista, kolme kaupunkia, vesivoimaloita, 70 vientisahaa, neljä vaneritehdasta, neljä paperitehdasta, viisi sulfiittisellutehdasta ja kaksi sulfaattisellutehdasta.
Ennen buffetlounastaukoa puheenvuoroja ehtivät pitää avaajana Helsingin Yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto seminaarin toisen järjestäjän edustajana, toisena järjestäjänä toimineen Valtioneuvoston Kanslian edustajana pääministeri Jyrki Kataisen oltua estyneenä ulkomaanmatkan takia maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen sekä varsinaisina historian tutkijoina professori Henrik Meinander ja dosentti Hannu Rautkallio ja teollisuuden edustajana vuorineuvos Tauno Matomäki.
Meinander on kirjoittanut aihepiiriin liityen useita teoksia, mm. Suomi 1944. Rautkallio puolestaan on tehnyt lukuisia tutkimusteoksia sotiemme ja kylmän sodan ajoilta. Viimeksi hän on toimittanut Väinö Tannerin päiväkirjat (2011) ja Risto Rytin muistelmat (2012). Matomäki puolestaan ollut teollisuuden johtavilla paikoilla myös teollisuuden kattojärjestön puheenjohtajana. Arvovaltaisia puhujia siis!
Aika raskaat ajat saatiin sotakorvausten ansiosta maassamme vielä elää vaikeiden sotavuosienkin jälkeen. Mutta kaikesta on tähän asti selvitty ja voimme ylpeästi todeta Suomen olevan ainoan maan, joka on maksanut sotakorvauksensa (siitäkin huolimatta että ne ovat olleet täysin aiheettomia, mutta se on sodan laki alakynteen jääneelle).
tiistai 6. marraskuuta 2012
VR 150 vuotta
150-vuotista taipalettaan juhliva Valtion Rautatiet järjesti näyttävän juhlaseminaarin Finlandiatalolla.
Esitelmöitsijät olivat kovaa tasoa, ministeri Kyllönen,VR:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja Valtion Rautateiden toimitusjohtaja Mikael Aro.
Seminaari alkoi heti aamulla, siksi meilläkin joutui vaimo tuomaan Parkanoon kello 6.16 lähtevälle junalle, jolla piti ehtiä Helsinkiin kello 8.30, mutta tietysti juna oli myöhässä, olihan etelään tullut ohut lumipeite yön aikana. Saas nähdä, miten oikean kovan talven aikana junien kulku sujuukaan, kun näinkin pieni lumi haittasi, lumi, joka kaiken lisäksi oli hyvin vetistä sulaen päivän aikana.
Valtion Rautatiet tekee kaikin tavoin tiettäväksi vihreyttänsä parhaana liikennevälineenä kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Jo puolet VR:n enrgiatarpeesta tulee uusiutuvista lähteistä. Energiatehokkuutta parannetaan koko ajan. Toimitaan puhtaan maan ja maiseman puolesta. Ja näin voidaan VR:ssä puhua vihreimmästä valinnasta.
Uudessa 50-sivuisessa junakirjassa nimeltä Rautatiet tulevaisuuden yhteiskunnassa kerrotaan lisää rautateiden eduista muihin liikennnevälineisiin verrattuna. Siksi tarvittaisiin riittäviä resulsseja rataverkoston kehittämiseksi, jotta entistä suurempi matkustajavirta ja suuremmat tavarakuljetukset mahdollistuisivat tulevaisuudessa.
Jorma Ollila johtaa ministeri Kyllösen asettamaa toimikuntaa, jonka tehtävänä on valmistella tiemaksujärjestelmien käyttöönottoa. Ollila kertoi toimikunnan ajatuksista, joiden tarkoituksena on päästä kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Sitä ei kyllä mielestäni edistä ainakaan suunniteltu ajettujen kilometrien mukainen käyttömaksu, onhan maamme pitkien etäisyyksien harvaanasuttu maa.
Petteri Taalas puhui Ilmostonmuutoksesta ja sen vaikutuksista Suomen liikenteeseen. Mikael Aro puolestaan kertoi VR:n ympäristölupausten lunastamisesta ja julkaisi jo edellä mainitsemani uudet ympäristötavoitteet.
Vaikuttava juhlaseminaari kaiken kaikkiaan ja vakuutti osanottajat Valtion Rautateittemme kehityskykyisyydestä ja elämisestä lujasti ajan hermolla. Niinpä ohjelmassa oli Risto Räppääjästä tutun muusikko Iiro Rantalan vaikuttavia pianosooloja.
Esitelmöitsijät olivat kovaa tasoa, ministeri Kyllönen,VR:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila, Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Petteri Taalas ja Valtion Rautateiden toimitusjohtaja Mikael Aro.
Seminaari alkoi heti aamulla, siksi meilläkin joutui vaimo tuomaan Parkanoon kello 6.16 lähtevälle junalle, jolla piti ehtiä Helsinkiin kello 8.30, mutta tietysti juna oli myöhässä, olihan etelään tullut ohut lumipeite yön aikana. Saas nähdä, miten oikean kovan talven aikana junien kulku sujuukaan, kun näinkin pieni lumi haittasi, lumi, joka kaiken lisäksi oli hyvin vetistä sulaen päivän aikana.
Valtion Rautatiet tekee kaikin tavoin tiettäväksi vihreyttänsä parhaana liikennevälineenä kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Jo puolet VR:n enrgiatarpeesta tulee uusiutuvista lähteistä. Energiatehokkuutta parannetaan koko ajan. Toimitaan puhtaan maan ja maiseman puolesta. Ja näin voidaan VR:ssä puhua vihreimmästä valinnasta.
Uudessa 50-sivuisessa junakirjassa nimeltä Rautatiet tulevaisuuden yhteiskunnassa kerrotaan lisää rautateiden eduista muihin liikennnevälineisiin verrattuna. Siksi tarvittaisiin riittäviä resulsseja rataverkoston kehittämiseksi, jotta entistä suurempi matkustajavirta ja suuremmat tavarakuljetukset mahdollistuisivat tulevaisuudessa.
Jorma Ollila johtaa ministeri Kyllösen asettamaa toimikuntaa, jonka tehtävänä on valmistella tiemaksujärjestelmien käyttöönottoa. Ollila kertoi toimikunnan ajatuksista, joiden tarkoituksena on päästä kohti oikeudenmukaista ja älykästä liikennettä. Sitä ei kyllä mielestäni edistä ainakaan suunniteltu ajettujen kilometrien mukainen käyttömaksu, onhan maamme pitkien etäisyyksien harvaanasuttu maa.
Petteri Taalas puhui Ilmostonmuutoksesta ja sen vaikutuksista Suomen liikenteeseen. Mikael Aro puolestaan kertoi VR:n ympäristölupausten lunastamisesta ja julkaisi jo edellä mainitsemani uudet ympäristötavoitteet.
Vaikuttava juhlaseminaari kaiken kaikkiaan ja vakuutti osanottajat Valtion Rautateittemme kehityskykyisyydestä ja elämisestä lujasti ajan hermolla. Niinpä ohjelmassa oli Risto Räppääjästä tutun muusikko Iiro Rantalan vaikuttavia pianosooloja.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Syksyn eduskuntatyön loppurutistusta
Aamujunassa kello 6.16 Parkanosta viikon tauon jälkeen Helsinkiin, työt kutsuvat sielläkin, vaikka täälläkin niitä olisi enemmän kuin riittämiin. Perillä heti VR:n 150-vuotisjuhlaseminaariin. Sitten ollaankin tiiviisti jouluun asti täysistuntoja, budjetin valmistelua, jotta päästään sitten työt tehtyämme hengehtämään joululomalle.
Syksyn viimeiset kuukaudet ovatkin sitten hallituksen antamien kymmenien budjettilakien valmistelua tietysti kaikissa erityisvaliokunnissa ja valtiovarainvaliokunnassa kussakin sen jaostossa oman hallinnonalansa eli pääluokkansa budjetin lukkoon lyömistä, joka sitten vahvistetaan koko valtiovarainvaliokunnassa, jonka jälkeen vielä koko eduskunta pui budjetin pystymättä sitten enää tekemään siihen muutoksia. Valtiovarainvaliokunnassa pieniä korjauksia tehdään, kuten esimerkiksi kaikkien puolueiden kesken on sovittu lisäyksestä sotiemme veteraanien kuntoutusmäärärahoihin.
Pääministeri Katainen on luvannut tuoda eduskuntaan Islannin ilmavalvontakysymyksen ja preisdentti Niinistö tänäänkin maanpuolustuskurssin avajaisissa ihmetteli asiasta noussutta kohua todeten sen olevan vain Pohjoismaista yhteistyötä. Mutta kyllä me oppositiossa pidämme sitä askeleena kohden lähempää yhteistyötä Naton kanssa ja siksi vastustamme koko hanketta.
Syksyn viimeiset kuukaudet ovatkin sitten hallituksen antamien kymmenien budjettilakien valmistelua tietysti kaikissa erityisvaliokunnissa ja valtiovarainvaliokunnassa kussakin sen jaostossa oman hallinnonalansa eli pääluokkansa budjetin lukkoon lyömistä, joka sitten vahvistetaan koko valtiovarainvaliokunnassa, jonka jälkeen vielä koko eduskunta pui budjetin pystymättä sitten enää tekemään siihen muutoksia. Valtiovarainvaliokunnassa pieniä korjauksia tehdään, kuten esimerkiksi kaikkien puolueiden kesken on sovittu lisäyksestä sotiemme veteraanien kuntoutusmäärärahoihin.
Pääministeri Katainen on luvannut tuoda eduskuntaan Islannin ilmavalvontakysymyksen ja preisdentti Niinistö tänäänkin maanpuolustuskurssin avajaisissa ihmetteli asiasta noussutta kohua todeten sen olevan vain Pohjoismaista yhteistyötä. Mutta kyllä me oppositiossa pidämme sitä askeleena kohden lähempää yhteistyötä Naton kanssa ja siksi vastustamme koko hanketta.
Pyhäinpäivän jälkiviettoa
Pyhäinpäivän jälkeinen päivä sunnuntai toi muassaan kasteen Jämijärvellä, Kalle Ilmari liitettiin kasteen armoliittoon, vähän vielä oli pakko korjailla kaatuneita auraviittojakin ja kirkkoneuvoston ryhmäkokouksen jälkeen oli lähetysseurat Lanteella, Juha-Pekka Haavisto ja Jari puhujina. Väkeäkin mukavasti kolmisenkymmentä ja kolehtia kertyi Heränneen Kansan Lähetysrahaston kautta Suomen Lähetysseuralle 774 mk. Jaakko Löyttykin on tulossa Kankaanpäähän siioninvirsiseuroihin lähetyksen hyväksi vielä kuluvan marraskuun aikana.
Pyhäinpäivän jälkiviettoon kuului myös haudoilla käynti, kun illalla vain katselin kaunista kynttilämerta, jossa mukana myös omaisten haudoilla olevat kynttilät läheisten vieminä. Kynttilät paloivat vielä tänäänkin, kun vein kolmelle haudalla -vasta tänään- kankaasta aiemmin keräämiäni kauniinharmaita jäkäliä, en oikein pidä kaupasta ostetuista tekokanervista, jotka näyttävät olevan nyt muotia kuusenhavujen keskellä. Havut tietenkin ovat aitoja luonnosta saatavia haudoille sopivia, havutetaanhan yhä usein hautajaisissa haudan ympärystä ja hautakumpukin. Mikä sen juhlallisempaa!
Tällaiset päivät ovat harvinaisia siinä mielessä, ettei tarvitse edes lukea uusia lehtiä, kun niitä ei ilmesty. Saisi enemmänkin olla näitä lehdettömiä päiviä. Se olisi varmaan kaikillekin mukavampaa, niin toimittajille, lehden jakajille kuin meille lukijoillekin.
lauantai 3. marraskuuta 2012
Pyhäinpäiväänkin mahtui monenlaista
Pyhäinpäivänä perussuomalaisten piiritoimistossa koulutuksessa, Kankaanpään siunauskappelissa siunaamassa paljon maailmaa nähneen ja rakentaneen, nuorempana piirin kärkipään hiihtäjän.
Loput lehtijaon urakasta myös tehty. Kynttilämeri hautausmaan illassa on aina yhtä vaikuttava!
Puolueen taholta kouluttajana oli aluesihteerinä toiminut Lohjan kunnallisvaalien ääniharava 647 äänellä Riikka Slunga-Poutsalo. Paikalla oli hieno nähdä niin tuttuja kuin ennen näkemättömiä uusia valtuutettujamme eri puolilta Satakuntaa. Aloitimme oikein maittavasti voitettujen vaalien johdosta ruokailemalla piirin puheenjohtajan kahvila Hjalmarin pitäjän Seppo Torisevan tuomilla maittavilla eväillä. Edelliskerran piirin ruokailun muistan vuodelta 1983, jolloin edelliskerran saimme kaksi kansanedustajaa, kun kanssani valittiin Lea Mäkipää.
76-vuotiaana pois nukkunut, ikänsä rakennustöitä tehnyt ,alzheimerin tautiin menehtyneen siunaus- ja muistotilaisuudet olivat lähiomaisten kolmen lapsen ja kolmen sisaruksen perheiden lämminhenkinen surujuhla sopivasti juuri näin pyhäinpäivänä. Taulunkylästä lähteneen monia maita rakentajana kiertäneen ja eläkepäivien talvet omassa asunnossa Espanjassa viettäneen työn ja toimen miehen matka päättyi Honkakodon hyvässä hoidossa oltuaan sitä ennen takaisin Kankaanpäässä kolmisen vuotta. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. Tähän saamme ja täytyykin turvautua!
Torstaina Porin siioninvirsiseuroissa oli mukana Jaakko Löyttykin. Hänen sanoittamassaan siioninvirressä toistetaan kaikissa kolmessa säkeistön lopussa: Kyllä syntinenkin veisata saa, huutaa avuksensa Vapahtajaa, siksi laulan ja veisaan. Rippikouluajoilta muistan Niilo Tuomenoksan vastaavankaltaisen laulun sanat: Näin syntisenä Herra mun täytyy vaeltaa, en paremmaks voi tulle, en pyhäks ollenkaan, ja kuitenkin oi Herra, sun luokses jäädä saan. Ja samaa oman huonouden tunnustamista, mutta kuitenkin peräksiantamatonta toivoa on Wilhelmi Malmivaarankin viressä: Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.
Näin siis pyhäinpäivänä meidän ei tarvitse muistella jumalisia ihmisä vaan Jumalan pyhiä, jotka ovat armahdettuja syntisiä. Ja tähän joukkoon mekin saamme kuulua.
Loput lehtijaon urakasta myös tehty. Kynttilämeri hautausmaan illassa on aina yhtä vaikuttava!
Puolueen taholta kouluttajana oli aluesihteerinä toiminut Lohjan kunnallisvaalien ääniharava 647 äänellä Riikka Slunga-Poutsalo. Paikalla oli hieno nähdä niin tuttuja kuin ennen näkemättömiä uusia valtuutettujamme eri puolilta Satakuntaa. Aloitimme oikein maittavasti voitettujen vaalien johdosta ruokailemalla piirin puheenjohtajan kahvila Hjalmarin pitäjän Seppo Torisevan tuomilla maittavilla eväillä. Edelliskerran piirin ruokailun muistan vuodelta 1983, jolloin edelliskerran saimme kaksi kansanedustajaa, kun kanssani valittiin Lea Mäkipää.
76-vuotiaana pois nukkunut, ikänsä rakennustöitä tehnyt ,alzheimerin tautiin menehtyneen siunaus- ja muistotilaisuudet olivat lähiomaisten kolmen lapsen ja kolmen sisaruksen perheiden lämminhenkinen surujuhla sopivasti juuri näin pyhäinpäivänä. Taulunkylästä lähteneen monia maita rakentajana kiertäneen ja eläkepäivien talvet omassa asunnossa Espanjassa viettäneen työn ja toimen miehen matka päättyi Honkakodon hyvässä hoidossa oltuaan sitä ennen takaisin Kankaanpäässä kolmisen vuotta. Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen. Tähän saamme ja täytyykin turvautua!
Torstaina Porin siioninvirsiseuroissa oli mukana Jaakko Löyttykin. Hänen sanoittamassaan siioninvirressä toistetaan kaikissa kolmessa säkeistön lopussa: Kyllä syntinenkin veisata saa, huutaa avuksensa Vapahtajaa, siksi laulan ja veisaan. Rippikouluajoilta muistan Niilo Tuomenoksan vastaavankaltaisen laulun sanat: Näin syntisenä Herra mun täytyy vaeltaa, en paremmaks voi tulle, en pyhäks ollenkaan, ja kuitenkin oi Herra, sun luokses jäädä saan. Ja samaa oman huonouden tunnustamista, mutta kuitenkin peräksiantamatonta toivoa on Wilhelmi Malmivaarankin viressä: Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan. En päästä sua, ennen kuin mua käyt siunaamaan.
Näin siis pyhäinpäivänä meidän ei tarvitse muistella jumalisia ihmisä vaan Jumalan pyhiä, jotka ovat armahdettuja syntisiä. Ja tähän joukkoon mekin saamme kuulua.
No niin, liikkeellä oltiin
Saatiin Destialta tieto, että tulis korjata aurakeppejä tietyllä tiellä. Olikin todella tarvetta, pystyttäjinä oli sillä tiellä kanssani pari juuri rippikoulun käynyttä poikaa, kaikki heidän pystyttämänsä kepit oli korjattava, eipä ollut tullut neuvottua heitä, ei kukaan ole seppä syntyissään, sen sijaan joka toinen keppipari oli pystyttämäni, joten jouduimme korjaamaan joka toisen keppiparin ja saimme onneksi ajaa edes joka toisen parin ohi.
Kuinka sitä sanotaan: Laita lapsi asialle, saat itse tehdä työn.
Pimeän tultua ei työ vielä loppunut, monen vuoden ajan olen jakanut jokaista PerusSuomalainen-lehden numeroa, niin nytkin tullutta vaalien jälkeistä lehteä jaamme muutaman tuhat kappaletta, mulla on urakkana keskustan kerrostalot, joista ehdinkin
luukuttaa vielä puolet urakastani ennen kello 21, jolloin ovet sulkeutuvat.
Sanoinkin joillekin kohtaamilleni asukkaille, ettei elämä vaaleihin loppunut, ei siis myöskään lehdenjako, josta on seurannut myös melkoista tulosta, olemmehan nyt jaetulla kultamitallitilalla Kankaanpäässä valtuutettujen lukumäärän suhteen. Ei hassumpi saavutus, kun vielä neljä vuotta sitten ennen edellisvaaleja meillä ei ollut ainoatakaan perussuomalaista valtuutettua, niissä vaaleissa sitten saimme viisi paikkaa ja nyt valtuutettujen määrä tuplaantui kymmeneksi.
Kuinka sitä sanotaan: Laita lapsi asialle, saat itse tehdä työn.
Pimeän tultua ei työ vielä loppunut, monen vuoden ajan olen jakanut jokaista PerusSuomalainen-lehden numeroa, niin nytkin tullutta vaalien jälkeistä lehteä jaamme muutaman tuhat kappaletta, mulla on urakkana keskustan kerrostalot, joista ehdinkin
luukuttaa vielä puolet urakastani ennen kello 21, jolloin ovet sulkeutuvat.
Sanoinkin joillekin kohtaamilleni asukkaille, ettei elämä vaaleihin loppunut, ei siis myöskään lehdenjako, josta on seurannut myös melkoista tulosta, olemmehan nyt jaetulla kultamitallitilalla Kankaanpäässä valtuutettujen lukumäärän suhteen. Ei hassumpi saavutus, kun vielä neljä vuotta sitten ennen edellisvaaleja meillä ei ollut ainoatakaan perussuomalaista valtuutettua, niissä vaaleissa sitten saimme viisi paikkaa ja nyt valtuutettujen määrä tuplaantui kymmeneksi.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Kiitoskahvit juotiin ja liikkeelläoloa jatketaan
Torstaitorin vaalien kiitoskahvit vaalikahvilassamme keräsi 600 henkeä, hyvä muistutus, että emme unohda äänestäjiämme vaalien jälkeenkään. Kahvilla poikenneet torilla kävijät ja vartavasten tulleet olivat tyytyväisiä, saivat nähdä kahvikupposta nauttiessaan myös uusia ehdokkaitamme, meitä entisiä valtuutettuja tuli uudelleenvalituksi kaksi, me Liljan Erkin kanssa, aivan uusia on siis kahdeksan, joten tutustumisen aihetta onkin. Kävi muuten ilmi Roskalan Teuvon havainto, että meistä kymmenestä olen ainoa keskustan äänestysalueilla asuva, Vihteljärveltä on neljä, Venesjärveltä kolme, Laurin ja Niinisalon kuten siis myös keskustan alueilta yksi kustakin.
Kahvituksen jälkeen pidimme vielä omaa neuvonpitoamme, paikalla kaikki kymmenen uutta valtuutettuamme ja myös muita ehdokkaina olleita. Jokainen sai esittää omia näkemyksiään ja toiveitaan myös luottamuspaikkoihin nähden. Henki oli erinomaisen hyvä ja yhtenäisenä joukkona toimitaan. Näin siis edetään neuvotteluihin ja jatketaan harjoituksia.
Sääntömääräisen syyskokouksen pidämme kaupungintalolla su 18.11. klo 18.
Kahvituksen jälkeen pidimme vielä omaa neuvonpitoamme, paikalla kaikki kymmenen uutta valtuutettuamme ja myös muita ehdokkaina olleita. Jokainen sai esittää omia näkemyksiään ja toiveitaan myös luottamuspaikkoihin nähden. Henki oli erinomaisen hyvä ja yhtenäisenä joukkona toimitaan. Näin siis edetään neuvotteluihin ja jatketaan harjoituksia.
Sääntömääräisen syyskokouksen pidämme kaupungintalolla su 18.11. klo 18.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)