perjantai 29. huhtikuuta 2011

Vaikuttava juhlajumalanpalvelus

Jopa puhemies Ben Zyskowicz totesi jumalanpalveluksen myönteiseksi kokemukseksi, vaikkei juutalaisena juuri ole ollutkaan kristillisissä jumalanpalveluksissa, lukihan Ben tekstinkin, pyynnöstään nimenomaan Vanhasta Testamentista, joka on yhteinen niin meille luterilaisille kuin juutalaisillekin.

Valtionpäivien ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus Helsingin Tuomiokirkossa puolusti erinomaisesti paikkaansa valtiopäivien avajaisjuhlallisuuksissa, jonka mielestäni voisi ihan hyvin televisioidakin eikä ainoastaan radioida kuten on nykyinen käytäntö. Maineikas tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minores ja myös urkuri Seppo Murto esittivät korkeatasoisia kirkkomusiikkikappaleita. Myös virrenveisuu oli voimakasta. Ja sokerina pohjalla piispa Kallialan puhutteleva saarna. Ja kolehtikin kannettiin päinvastoin kuin aikaisempina vuosina yhteisvastuukeräyksen kautta torjumaan nuorten yksinäisyyttä niin Suomessa kuin Mosambikissakin.

Piispa Kaarlo Kallialan tekstinä oli juuri eletyn pääsiäisen teksteistä kertomus opetuslasten kohtaamisesta Jeesuksen kanssa Emmauksen tiellä, josta opetuslapset joutuivat toteamaan: Eikö sydämemme ollut palava, kun Hän puhui heille tiellä ja selitti kirjoitukset.

Piispa muistutti pääsiäisen olleen edellisen kerran yhtä myöhään v.1943 (juuri syntymävuotenani). Hän kertoi juuri sen sotavuoden pääsiäisestä, miten venäläisiä sotavankeja oltiin kuljettamassa, kun eräs venäjänkieltä taitava suomalainen lausui venäjäksi: Kristus nousi kuolleista. Marssirivistö vastasi spontaanisti: Totisesti nousi. Näin liikkeellä olikin vain samoja kristittyjä, veljiä, vaikkakin sillä hetkellä eri kohtaloa kantavia. Mutta ketään ei alistettu, armo ja arvot olivat kohdallaan. Näin tulisi olla meilläkin kaikilla omassa elämässämme.

Virret olivat myös puhuttelevia. Saatiin jopa veisata voittajien virsi, olimmehan kaikki 200 kansanedustajaa juuri tulleet valituiksi: Jeesus armon soi, voiton meille toi. Samoin alkuvirsi oli tilanteeseen mitä sopivin: Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan, on nimes suuri, pyhä kallis aivan, ja armosi on vakaa, määrätön, taivaankin tähtein yli ääretön, ääretön. Varmasti me 200 veisasimme virttä sydäntemme pohjasta.

Piispa Kalliala on facebook-kaverini ja jopa meidän alueemme oma piispa. Yhtenä avustajana toimi puolestaan kurssitoverini teologisesta tiedekunnasta Helsingin metropoliitta Ambrosius alias Risto Jääskeläinen, jonka kanssa sain vaihtaa muutaman sanan avajaiskahveilla, kuten tietysti myös Kaarlo Kallialankin kanssa istuessamme vastapäätä presidentin ja puhemiehen pöydässä.

Samalta kristittyjen yhteyden tasolta on hyvä aloittaa eduskuntakautta, uusia valtiopäiviä!

torstai 28. huhtikuuta 2011

Avaisjuhlallisuuksissa

Itsestään ei saisi puhua, mutta jokainen koemme kaiken oman itsemme kautta, miten muuten voimmekaan kertoakaan elämyksistämme ja tapahtumistamme. Niin myös kuvaan tapahtuma- ja elämysrikkasta eduskunnan avajaisjuhlallisuuksien päivää. Joku onkin kysynyt, olisinko muutama aika sitten voinut kuvitellakaan olevani mukana näissä tapahtumissa puhemiehistön jäsenenä. En todellakaan!

Ensi kertaa protokollan vaatimuksesta olin jopa mustan auton takapenkillä isäntänä, kun poliisisaatossa menimme avajaisjumalanpalvelukseen Tuomiokirkkoon, jonka vaikuttavasta jumalanpalveluksesta kerron seuraavassa blogissa. Kansanedustajat seurasivat linja-autoissa ajaessamme esteettömästi halki kaupungin liikennevalojen olessa keltaisella ja poliisien ohjatessa katujenkin risteyksissä ihan kuin valtiovierailuilla.

Puhemiehinä johdimme sitten koko eduskunnan kirkkoon, meidän puhemiesten paikat oikeusasiamiehen ja pääsihteerin kanssa olivat toisessa penkkirivissä, etupenkkiin johdettiin sitten Presidentti ja tohtori Arajärvi. Toisella vasemmalla puolella eturivissä istuivat presidenttipari Koivistot ja sitten maan hallitus.

Eduskuntatalossa meillä varapuhemiehillä oli mieluisa tilaisuus vastaanottaa ja toivottaa tervetulleiksi presidenttipari puhemiehenaukiolla ja johtaa heidät hallituksen kättelyn jälkeen
täysistuntosaliin, jossa presidentti piti puheensa. Puhemies Ben vastasi kunnioittavasti ja presidentti julisti valtiopäivät avatuiksi. Puheet olivat hyviä ja koskettelivat ajankohtaisia ja osin polttaviakin aiheita.

Avajaisistunnosta me varapuhemiehet johdatimme presidentin edelleen erilliseen huoneeseen, jossa meillä neljällä oli hyvää aikaa juttutuokioon, ennenkuin puhemies oli suorittanut diplomaattikunnan ja muiden virallisten vieraiden kättelyt ja voimme taas tulla presidenttiparin kanssa puhemiehen kättelyyn ja käydä katettuun juhlapöytään. Tarkan etiketin mukaan pöydässä istuivat presidentti- puhemies-ja pääministeriparit sekä saarnan pitänyt piispa Kalliala puolisoineen sekä diplomaattikunnan vanhin ambassador Lucien Fatu Romaniasta sekä me varapuhemiehet. Muut juhlavieraat ja kansanedustajat saivat nauttia seisovan pöydän antimia.

Päivään mahtui vielä lyhyt täysisinto, ryhmäkokous ja pitkäaikaisen puhemiehen ja pääministerin Paavo Lipposen 70-vuotisonnittelut puhemiehen työhuoneessa ja eduskuntataloa esittävän taulun luovuttaminen. Illalla vielä oli kansallisoopperassa baletti Romeo ja Julia, mutta silloin olin jo matkalla uusiin seikkailuihin Parkanon junassa .

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Puhemiehistöön

Tänään sitten oli eduskunnan ensimmäinen täysi-istunto. Puhemiehistön vaali meni nuottien mukaisesti, kolme suurinta puoluetta sai edustajansa puolueiden suuruusjärjestyksessä: Zyskowicz, Urpilainen, Joutsenlahti.

Äänestys suoritetiin lippuääänestyksenä aakkosjärjestyksessä nimenhuudon mukaan. Annetut äänet lasketaan ja luetaan jokainen lippu erikseen, kuten presidentin vaaleista on tullut tutuksi. Eero Heiniluoma joutui lukemaan yli 190 kertaa Zyskowiczin nimen, meinasi kieli syystäkin mennä solmuun useamman kerran. Etukäteen oli sovittu, että kirjoitusvirheet hyväksytään ja kaikille oli kännykköihinkin annettu kirjoitusmalli. On tuo Benin sukunimi siksi konstikas. Itse sain 184 ääntä. Esim. hyvät ystäväni Ilkka Kanerva ja Mauri Pekkarinen olivat jo poistuneet jättäen äänestämättä.

Kokoomus ja demarit olivat jo aiemmin päättäneet ehdokkaastaan. Me perussuomalaiset teimme päätöksemme vasta aamupäivän ryhmäkokouksessa, jossa siis sain pitkän linjan miehenä kannatuksen, kolmas kausi eduskunnassa on alkanut, ministerin sihteerinä olin sekä Pekka Vennamon että Raimo Vistbackan aikana ja eka jäsenkortti ja myös kunnallinen luottamustehtävä on alkanut vuodesta 1969.

Vaalin jälkeen me puhemiehet annoimme juhlallisen vakuutusken eduskunnan edessä sekä suomeksi että ruottiksi. Kuvauksen jälkeen puhemiesneuvoston salissa oli tiedotusvälineille kahvi- ja haastattelutilaisuus. TV-uutissa pitkin iltaa asia kerrottiin ja varmaan huomisen lehdissä on jotain kahvipöytäkeskuteluistammekin. Jutasta tulee tietenkin ministeri, Ben aikoo olla puhemiehenä vain hallitusneuvotteluiden ajan, joten taidan olla ainoa, joka jatkaa koko valitun ajan, valinta on aina vuodeksi kerrallaan. Keskustahan on vaatimassa myös varapuhemiehen paikkaa, mutta se on vasta neljänneksi suurin puolue, joten paikka ei sille tällä kerralla kuulu.

Ennen kaikkea puhemies ja mutta myös koko puhemiehistö on keskeisessä asemassa eduskunnan työskentelyä ohjaamassa yhdessä puhemiesneuvoston kanssa, johon lisäksi kuuluvat valiokuntien puheenjohtajat, joita perussuomalaiset on saamassa kolme: ulkoasiainvaliokunta Timo Soini, puolustusvaliokunta Jussi Niinistö, hallintovaliokunta Jussi Halla-aho. Hekin varmaan muuttuvat, jos pääsemme hallitukseen.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Eduskuntatyö käynnistyy

Heti nyt pääsiäispyhien loputtua oli eduskunnassa tiivis päivä, vaikkei varsinaista istuntoa vielä ollutkaan.

Aamulla kello 9 piti eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen tunnin esittelyn eduskuntatyöstä. Me perussuomalaiset edustajat oltiin runsaslukuisimpina kuuntelemassa, tietysti meissä on eniten uusia perehdyttämistä tarvitseviakin. Istuimme melko keskellä - paikkojahan ei vielä ole nimetty - eduskunnan ikäpuhemies Kauko Tuupaisen, Lea Mäkipään ja Laila Koskelan kanssa ja hyvin näymme myös televisio-ohjelmissakin.

Ryhmähuoneessa törmäsin siellä soittamassa olleesseen Timo Soiniin, joka kanssa käytävällä kävellessämme taas jouduimme tv-kameran kohteeksi ja tietysti sitäkin näytettiin tv-uutisissa.

Päivän päätapahtuma oli valtakirjojen tarkastus Lavian pojan oikeuskansleri Jaakko Jonkan suorittamana. Hän kertoi nähneensä minut viimeksi kesällä Kankaanpään torilla, jossa myös hän vierailee kesäisin. Tarkastuksen jälkeen on siis kansanedustajan tehtävä virallistettu.

Virallisten ja eri tiedotusvälineiden ottamien kasvokuvien jälkeen jonotimme vuoron perään ryhmähuoneeseen kuulemaan valiokuntatoiveitteimme kohtalosta. Huomenna ryhmäkokouksessa lopullisesti päätetään valiokuntapaikoista. Saimme kolme tärkeää puheenjohtajuutta ulkoasianvaliokuntaan, meille satakuntalaisille ensiarvoiseen puolustusvaliokuntaan ja hallintovaliokuntaan.

Saimme myös omat työhuoneet. Oma huoneeni on B-talossa, jossa ennenkin oli huone 24 vuotta sitten. Nyt vaan huone on yläkerrassa ja lähinnä ovea, kun ennen huone löytyi toisesta kerroksesta ja takimmaisesta nurkasta, josta on pisin matka täysistuntosaliin. Näin ajat muuttuvat, kun emme enää ole pieni ryhmä. B-siivessä on myös eduskunnan kuuluisa sauna, jonne edelleenkään ei saa viedä vieraita päinvastaisista toripuheista huolimatta.

Myös kännykkä-asioita ja tietokone-asioita käsiteltiin ja ne järjestyvät muutaman päivän sisällä. Huoneessani muuten oli edellisen käyttäjän eri eduskunnan kulku-ym. kortteja, jotka varmaan täytyy palauttaa kansliaan.

Huomenna sitten on valiokuntapaikkojen jako ja täysi-istunnossa valitaan puhemiehistö, jonne perussuomalaiset saa toisen varapuheenjohtajan paikan kolmanneksi suurimpana ryhmänä.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pitkä linja

Kallisarvoisena todistusaineistona säilyttämäni jäsenkortti vuodelta 1969 on vanhin kiinnekohta SMP:n puolueeseen. Edellisvuonna oli veljeni Jouko tullut SMP:n valtuutetuksi Kankaanpäässä. Samana vuonna alkoi myös oma kunnallispoliitinen urani koulusuunnittelutoimikunnassa, jossa oli mukna myös enoni Kauko Räike.

Vuonna 1975 olimme sitten molemmat ensi kertaa veljeni kanssa kunnallisvaaliehdokkaina ja tulimme molemmat valituiksi neljän hengen SMP:n valtuustoryhmään. Vuonna 1978 pidettiin valitsijamiesvaalit, veljestäni tuli Veikko Vennamon valitsijamies, minä olin ensimmäinen varamies, mutta seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa puolestaan minut valittiin eduskuntaan 10 000 äänellä oltuani ykkösehdokkaana kristillisen liiton kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta.

Meidän seitsenhenkinen eduskuntaryhmämme toimi ahkerasti ja tulosta tuottavasti niin, että seuraavissa eduskuntavaaleissa v.1983 ryhmämme kasvoi 17 hengen joukoksi, sain 16 ooo ääntä ja Satakunnasta saimme kaksi kansanedustajaa toisena Lea Mäkipää. V. 1987 osat sitten vaihtuivat ja vain Lea tuli valituksi. Pekka Vennamon ja Raimo Vistbackan poliittisena sihteerinä liikenneministeriössä olin 1989-1990.

Omalta osaltani alkoi pappiskausi. Kymmenen vuotta olin Herättäyhdistyksen matkapappina. Jämijärven kirkkoherraksi tulin vuodesta 1998 ja Jurvan kirkkoherraksi vuodesta 2002.
Eläkevuosina tein vielä sijaisuuksia vt.kappalaisena Keski-Porin, Noormarkun ja oman kotipaikkani Kankaanpään seurakunnissa.

Ja nyt siis 24 vuoden tauon jälkeen aukeni ovi uudelleen Arkaadianmäen linnaan. Edellisvaaleissa lähes 5000 äänellä eduskuntapaikka jäi muutaman sadan äänen päähän, nyt saimme taas toisen kerran Satakunnasta peräti kaksi kansanedustajaa, toisena on Ari Jalonen Porista. Ja tästä jatkamme kohden uusia seikkailuja.

Pekka Nikkola ykkönen vaaliveikkauksessa

Hyvin tuli vastauksia perussuomalaisten vaaliveikkauksee. Vaikeinta oli arvata uusien kansanedustajajiemme lukumäärä, helpointa vastaavasti Satakunnasta valittavien perussuomalaisten kansanedustajien määrä, jonka lähes kaikki osasivat veikata kahdeksi.

Voittajaksi ihme kyllä pääsi ja 500 euron peilikaapin omistajaksi läheinen ystäväni Pekka Nikkola, joka osasi lähes oikeaan kaikki muut paitsi Simo Riuttamäelle antoi 800 ääntä liian paljon ja mulle 600 ääntä vastaavasti liian vähän. Satakunnan PS:n prosentiksi hän sanoi 23, kun oikea oli vain 0.7 % suurempi ja kokonaiskansanedustajien määrässä oli heittoa yksi, kun hän arvioi 40. Aika hyvä veikkaus.

Lähimmäksi pääsi Ilmo Törmä Karviasta, kun hänellä oli oikein 39 ja 2 kansanedustajaa eikä Satakunnan PS:n prosenttikaan heittänyt kuin 2,5 %. Simo Riuttamäen äänimääräkään ei heittänyt kuin tasan 200, mutta mulle hän antoi kaksinkertaisen äänipotin.

Ilmo kuten neljä seuraavaaviksi tullutta saavat kaikki Timo Soinin Maisterisjätkä-kirjan. He ovat kankaanpääläiset Soile Koivisto, Tapio Laurila ja Altti Vanhatalo sekä Ville Laiho Porista. Ville muuten oli ehdokkaana edelliskerralla neljä vuotta sitten.

Vastauksia veikkaukseen tuli ihan mukavasti, mutta yllätykselliset vaalit tekivät vastaamisen vaikeaksi. Harva siis osasi arvioida perussuomalaisten kansanedustajien määrää niin suureksi, miksikä se lopulta kasvoi. Tietysti myös Satakunnan kannatus 23,7 % oli korkea, antoivathan vaalipiirikohtaiset gallupit kaksi kuukautta aiemmin 21,5 % ja paria päivää ennen vaaleja 22,0 %.
Gallupit kyllä näyttivät hyvin suuntaa, paljon paremminkin kuin valtakunnalliset viimeiset gallupit, jotka kaikki kolme saivat mukamas PS:n kannatuksen ensimmäisen kerran puoleentoista vuoteen laskemaan, vaikka toteutunut tulos oli kaikkien gallup-lukemien yläpuolella. Mitä se muuten olisi nyt, jos vaalit tai gallup suoritettaisiin tällä hetkellä. Muistetaan myös, että Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on suurin koko maassa!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Aika on rajallinen

En ihmettele, miten Timo Soini ei vastaa puhelimeen tai anna palautetta sähköposteihin. Itsellänikin rupeaa olemaan vaikeuksia. Päivä ei tahdo riittää, aika ON RAJALLISTA.

Vaalien jälkeisinä päivinä on tullut useita satoja sähköpostiviestejä, myös kännykän tekstiviestejä on sadellut, samoin lanka- ja kännykkäpuheluita. Todella monet ystävät vuosien takaa ja kaukaakin ovat ottaneet yhteyttä, muistelleet yhteisiä kokemuksia ja toivottaneet onnea uudelle eli paluulle vanhaan eduskuntatyöhön tämän kuluneen kuuden vaalikauden eli 24 vuoden jälkeen. Täsmälleen saman ajan on SMP:n ja PerusSuomalaisten lippua pitänyt pystyssä Raimo Vistbacka, joten hänen aikanaan en saanut olla edustajana, hänen poliittisena sihteerinään toki olin liikenneministeriössä siihen asti kun jätimme hallituksen eläkeläisten kaltoin kohtelun takia.

Aikaa pitäisi jakaa myös tehtäviin täällä Kankaanpäässä. Esimerkiksi heti pääsiäisen jälkeen tiistaina on jo kello 9 eduskunnassa pääsihteerin tervetulotoivotuspuhe, valtakirjojen jako ja tarkastus. Illalla kaupunginvaltuustossa päätetään kuntaliitosselvitystyön jatkotoimista. Keskiviikkona on sitten puolilta päivin puhemiehistön valinta ja jo ennen sitä ryhmäkokous kello 10. Torstaina ovat valtiopäivien juhlalliset avajaiset, jolloin tavataan itse presidenttikin.

Eri järjestötöillekin pitäisi riittää aikaa. Kankaanpään Urheilijoilla on edessä kevään talkootöitäkin. Ja kaikki kaikessa, kuntoa pitää hoitaa ihan eri tavalla kuin vaalien alusviikoilla, jolloin niin aamuvesijuoksut kuin lenkitkin jäivät lapsipuolen asemaan.

Eduskunnan kesäloma on ilmoitettu alkavaksi heinäkuun alusta, joten silloin ainakin helpottanee pariksi kuukaudeksi. Ennennäkemättömän suuri puoluekokous pidetään kesäkuussa 18.-19. päivinä Mansessa, Tampereella.

torstai 21. huhtikuuta 2011

Eduskunnassa

Nyt se sitten alkoi sano suutari nälkää, kun eduskuntaryhmät pitivät järjestäytymiskokouksensa. Vielä ei ollut kaikki valmista, esim. uutta ryhmähuonettamme vasta valmistellaan, kun entiseen ryhmän käytössä olleeseen pienhuoneeseen ei parhaalla tahdollakaan mahtuisi kymmentäkään saati sitten 39 kansanedustajaa. Tilapäinen kokouspaikkamme on yleisörapun vieressä oleva vierasryhmien kokoustila, jossa omatkin ennen vaaleja eduskunnassa käyttämäni linja-autoryhmäläiset saivat tavata perussuomalaisten kansanedustajia.





Paikan päällä sai nähdä monia ennestään tuttuja, oman aikani siis 24 vuoden takaisia edustajia on eduskunnassa vielä kymmenkunta, joista iloisin tapaamisin näin ja tervehdin Ben Zyskowicziä ja Pertti Salolaista. Benistä tuleekin ainakin aluksi puhemies, Jutta Urpilaisesta 1. varapuhemies ja me perussuomalaiset kolmanneksi suurimpana olemme vaatimassa 2. varapuheenjohtajan pestiä. Monia oman aikani virkamiehiäkin vielä on talossa ja heitäkin oli hauska tervehtiä.





Omassa ryhmässämme vallitsi - kuinkas muuten - hyvä ja hurtti henki. Ryhmäjohdon valinnat olivat yksimielisiä ja ne tehtiin vain hallitusneuvotteluiden ajaksi. Arvostelua on jo yritetty herättää valintojen osumisesta pelkästään uusmaalaisiin puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerneriin ja varapuheenjohtajiin Pietari Jääskeläiseen ja Jussi Niinistöön, mutta heillä kaikilla on tuoretta eduskuntakokemusta ja hallitusneuvotteluissahan ovat mukana myös puolueen puheenjohtajat Timo Soini ja varapuheenjohtajat ja kansanedustajat Pentti Oinonen Kuopiosta ja Vesa-Matti Saarakkala Kurikasta sekä myös puoluesihteeri Ossi Sandvik Jalasjärveltä.





SMP:n Satakunnan piiriä oman kymmenvuotisen pestini jälkeen saman kymmenen vuotta johtanut Martti Mölsä on erinomainen vahvistus ryhmässämme. Sainkin näyttää talon tuntevana hänelle paikkoja, istuntosalia katselimme vain ovelta ja lehteriltä, kun vasta tiistaina saamme valtakirjat ja saliin pääsevät vain kansanedustajat ja tietysti virastoavustajat. Näimme myös kierroksellamme pienestä aukosta ahtautuneen sähkömiehen, joka kiersi korjaamassa istuntosalin yläosan friisiä reunastavia valolamppuja kulkien kapeaa uraa, jossa ei päätä saa huimata alhaalla olevan istuntosalin takia.





Omia työhuoneitakaan ei vielä saatu, ainoastaan sisäänkäyntiaulan vaatekaapit jaettiin. Tiistaina sitten pitäisi jo olla huoneetkin tiedossa tietokoneineen. Uudet monipuoliset kännykätkin on tulossa.





Näin se varsinainen työ on alkamassa, keskiviikkona valitaan puhemiehistö ja torstaina on valtiopäivien alkajaisjumalanpalvelus ja juhlalliset avajaiset. Presidenttihan avaa istuntokauden.

Eduskuntaan

Torstaina tarjotaan puolestani Hernekeittoa Kankaanpään torilla, mutta itse olen silloin Helsingissä. Eduskuntaryhmä kokoontuu järjestäytymiskokoukseen ja läsnäolo on siis välttämätöntä.
Toisaalta on tuttua palata eduskuntaan, kun tuntee talon ja tavat. Tietää mitä on odotettavissa. Työtä riittää eikä kiitoksia ole odotettavissa varsinkaan nyt, kun valtion talous on ajettu suuriin velkoihin ja tarvitaan tasapainottamista ja kestävyysvajeen korjaamista. Paljoa hyvää ei ole odotettavissa.
Torstaina jaetaan myös työhuoneet, jätetään valiokuntatoivomukset ja ryhmä järjestäytyy. Näemme myös ensi kerran koko PerusSuomalaisten 39 hengen ryhmän, joista tietysti monet ovat hyviäkin tuttuja jo vuosien takaa, monia on kyllä aivan uusiakin ennestään tuntemattomia, monia vain kirjoitustensa kautta tutuiksi tulleita. Yhtenäisen ryhmän muodostamisessa on varmasti siinäkin tehtävänsä.
Voisiko laulaa niin kuin Mårtesson: On ihmeen hyvä kotiin tulla taas. Onhan sitä monesti ajatellut entisiä eduskuntakausia, jotka päättyivät putoamiseen vaaleissa 24 vuotta sitten. Nyt on takana kokemusta myös muustakin kuin eduskuntatyöstä ja osaa aivan uudella tavalla suhtautua arvokkaaseen eduskuntatyöhön. Onhan kansanedustaja näköalapaikalla ja voi vaikuttaa maamme asioihin toivottavasti nyt jopa hallituspuolueen jäsenyydestä käsin. Paikkamme hallitus-oppositioakselilla sitten hallitusneuvottelut ratkaisee.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kolmas kerta toden sanoo

Vasta nyt pääsen blogaamaan vaalien jälkeen. Mystisistä syistä ei verkkoyhteys ole pelannut pariin päivään, vaikka jutun juurta olisi kyllä ollut, kun vaalit on käyty oikein jytkystikin peräti.
Voinee sanoa kolmannen kerran sanoneen toden. Kolmatta kertaa siis todella tulin valituksi eduskuntaan. Ilmoitin äänestäjille luovuttavani kokemukseni käytettäväksi ja palkkani hoitotyöntekijöille. Nyt sitten on lupausten lunastamisen aika.
Kokemusta on siis jo aiemmista kahdesta eduskuntakaudesta. Toinen meni kovaa ja tuloksellista oppositiopolitiikkaa tekemällä, smp-läisten kansanedustajien luku nousikin seuraavissa vaaleissa seitsemästä seitsemääntoista. Toisen kauden olimmekin sitten hallituspuolueena. Saas nähdä kummasta meidät tällä kaudella löydetään, hallitukseen tietysti haluaisimme ja vaalituloskin sitä edellyttäisi, olimmehan ainoa puolue, joka lisäsi paikkalukuaan ja vielä ennennäkemättömästikin, 39 edustajassa on 34 lisäys. On vaan vaikeaa sopia samoja asioita ajettavaksi ykköspuolueen kokoomuksen kanssa.
Toisen hoitotyöntekijöiden palkkaamiseen olen myös ryhtynyt sopimalla perusturvatyötekijöiden kanssa asian eteenpäinviemisestä. Toivotaan, että hyvää tulee, vieläpä oppisopimuksen ja ehkä myös pitkäaikaistyöttömien työllistämisellä.
Ja kolmas kerta on sanomassa totuuden myös siinä mielessä, että puolueellakin on nyt kolmas nousu vaikkakin ennennäkemätön suuruudessaan. Veikko Vennamo muodosti aikanaan yhden miehen ryhmän, hänen työnsä tuloksena sitten v.1970 vaaleissa tuli 18 hengen SMP:n eduskuntaryhmä. Olin jo silloin mukana Kankaanpään kunnallispolitiikassa veljeni Joukon tultua v.1968 smp:n valtuutetuksi ja minä lautakuntapaikoille. Vuonna 1983 olin siis kansanedustajana nostamassa SMP:n ryhmää seitsemästä seitsemääntoista.
Kokemusta, palkkani hoitotyöntekijöille ja intoakin päästä taas jopa suuressa eduskuntaryhmässä ajamaan oman alueen tärkeitä ja uhanalaisia asioita ja vaikuttamaan myös maamme asioiden nykyistä oikeudenmukaisempaan hoitamiseen.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Äänestämään

Nyt ei muuta kuin äänestämään niin hyvä tulee. Työ on tehty väsyksiin asti. Vaalivoitto on tulossa. On hienoa saada olla jo kolmatta kertaa mukana elämässä SMP:n-PerusSuomalaisten vaalivoittoa. Vuonna 1970 edustajiksi nousi 18 kansanedustajaan, kun aiemmin oli ollut vain Veikko Vennamo yksin. Vuonna 1983 edustajien luvuksi tuli 17. Edellisessä eduskuntaryhmässä meitä oli seitsemän veljestä: Veikko ja Pekka Vennamo, Eino Poutiainen, Urpo Leppänen, Mikko Vainio, taistelulentäjä Urho Pohto, minä. Nyt on tulossa ennen näkemätön voitto. Satakunnastakin on tulossa kaksi edustajaa kuten vuonna 1983, kolmaskin paikka on mahdollisuuksien rajoissa. Kansanedustajiemme kokonaismääräksi on laskettu jopa 39 yksityiskohtaisten vaalipiirigalluptulosten perusteella. Kaikki on siis valmista todelliselle jytinälle. Nyt vain siis tarvitaan äänestämistä ja sitä onkin tulossa, edelliskertaisen äänestysvilkkauden 67,9% sijaan odotetaan yli 70% äänestävän. Mitä paremmaksi prosentti saadaan, sitä parempi PerusSuomalaisille. Odotetaan tyynenä pyhäillan tuloksia!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

22% Satakunnassa

Vaalityö rupeaa kallistumaan lopuilleen. Täytyy sanoa vaalitaistelun olleen raskaan ja saaneen myös ikäviäkin henkilöön kohdistuvia hyökkäyksiä, joita politiikassa näyttää saavan antaa täysin vapaasti. Joskus inhimillisyyskin on kaukana. Mutta kyllä kansa tietää eikä provosoidu provosoinneista. Eikä loukkkauksia auta uniin päästää. Kaunis kiitos kaikkien meidän Satakunnan PerusSuomalaisten ahkeralle ja ilman palkattujen piiritoimiston henkilöitä tehdylle työlle on koittamassa sunnuntai-illan äänten laskennassa. Tänä iltana Satakunna Kansan gallup-tutkimuksessa piirikohtainen kannatuksemme oli edelleen noussut helmikuisesta 21,5% vielä 0,5% eli nyt se on 22%. Puolueiden välisessä kilvassa toinen tila niin kuin helmikuussakin, johtaja vaan on vaihtunut kokoomuksesta demareihin. Kansanedustajia näillälukemilla olisi tulossa kaksi. Muistan hyvin edelliskertaisen kahden kansanedustajan saamisen vuoden 1983 vaaleissa. Nyt on ollut aistittavissa samanlainen innostus kentällä kuin silloinkin. Myös poliittinen tilanne on samanlainen: voimakas muutoksen tarve. Myös teknisesti olemme samassa tilanteessa eli täysin itsenäisenä vaaliliittona, joten kaikki äänet tulevat omien ehdokkaittemme hyväksi. Vuonna 1983 yritimme loppuun asti saada solmituksia valtakunnallista vaaliliittoa kristillisen liiton kanssa, mutta puheenjohtaja Esko Almgren torppasi sen tuntemattomasta syystä. Muistan itsekin keskustelleeni hänen kanssaan, enkä saanut selville mitään järkevää syytä torjua vaaliliittoa. Mutta yksinään vaaleihin meno olikin onnemme ja niin saimme 17 kansanedustajaa, vaaliliitossa aina toinen edustaja olisi ollut kristillisestä liitosta. Näin on tälläkin kertaa, kd:n kanssa vaaliliitto olisikin merkinnyt toisen paikan menoa kd:n ehdokkalle, nyt se tulee omille ehdokkaillemme, jos gallup-kannatus toteutuu vaaliuurnilla niin kuin on uskottavaa. Tärkeintä nyt onkin käydä äänestämässä, ilmankos vaalimainoksissammekin on yksikerteisesti kehoitus: Äänestä. Siitä on vaalivoittomme kiinni. Kannatusta kyllä on, kunhan vain äänestysprosentti saadaan mahdollisimman korkeaksi. Ennakkoäänissähän jo oli nousua koko maassa noin 70.000 äänestäjää. Tästä on hyvä jatkaa!

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Tulihan se sieltä

Gallupit ovat uskomattomia. Sitä on ollut yli vuoden jatkunut PerusSuomalaisten nousu. Vuoden vaihteesta odotettiin kannatuksen kääntyvän laskuun. Nyt lopultakin aivan vaalien alla tämä monien odottama gallup-lukujen lasku on saatu aikaan, mikä ei enää tässä vaiheessa ole uskottavaa, vaan paremminkin viimeinen keino muiden konstien osoittauduttua tehottomiksi kannatuksemme vähentämiseksi. Mutta nyt on liian myöhäistä. Eihän sitä usko aidanseipäätkään tässä tilanteessa, kun Portugalin lainapyynnöt ovat toteutuneet ja Kreikan konkurssitila on käynyt ilmiselväksi. Samoin Timo Soinin esiintymiset ovat olleet vakuuttavia ja hän on ainoana ollut vastustamassa Suomen rahojen lisäsyytämistä Euroopan vakuusrahastoihin. Nyt ei enää mikään voi viedä vaalivoittoamme. Onhan jo yli miljoona ääntäkin annettu. Illan suuressa vaalikeskustelussa Timo Soini oli vakuuttava puolustusmäärärahojen puolustajana. Vain tällä tiellä on myös uhan alaiseksi noussut Niinisalon varuskuntakin säilytettävissä, kuten blogissani olen myös tuonut esiin Niinisalon varuskunnan ensiarvoisen merkityksen koko seutukunnallemme. Siksi keskustelussa Päivi Räsäsen heitto siitä, ettei varuskuntien säilyttämisessä saa ajatella aluepolitiikkaa, oli täysin ymmärtämätön ja siten myös käsittämätön. Kun kaikkikin puoluejohtajat sanoivat vaalityötä tehtävän kovalla intensiteetillä loppuun asti, niin samoin teemme mekin Satakunnan PerusSuomalaiset. Itse olen Simo Riuttamäen ja muiden ehdokkaittemme kanssa perjantaina Porin Eetunaukiolla ja lauantaina Kankaanpään torilla tarjoamassa tuhannen makkaraa. Että siitä vaan hakemaan vähintäin kahta paikkaa vaalipiiristämme.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Soinin takana

Arvostettu kuvalehti Suomen Kuvalehti teki artikkelisarjan kolmen vanhan ns. suuren puolueen puheenjohtajista. Ihmettelin rajoittuneisuutta, kun näiden suurten joukkoon TV-tentteihinkin on neljäntenä mahtunut Timo Soini. Viimeinen Kuvalehti kuitenkin otti neljänneksi puoluekohteekseen PerusSuomalaiset ja myös Soinin. Kahdeksalla sivulla ja kansikuvalla levitellään, ketä on Soinin takana. Ketkä pääsevät eduskuntaan puheenjohtajan imussa? kysytään heti kannessa. Itse teksti on pettymys, kun puhutaankin vain kolmesta mahdollisesta läpimenijästä, Kymenlaaksosta, Varsinais-Suomesta ja Helsingistä, yksi kustakin. Nämä kolme esitellään kuvin ja sanoin. Ei siinä mitään, ihan hyviä henkilökuvia paperimies Jari Lindströmistä, monitoimisesta laulaja-kehonrakentaja Kike Elomaasta ja tohtori Jussi Halla-ahosta. Kaikkien vaalipiirien mahdollisuuksien omaavien luetteleminen olisikin vaatinut enemmän vaivaa ja perehtymistä. Näin kuitenkin tekee Iltasanomat viikonvaihteen numerossaan. Meikäläistäkin kuvataan työasussani eli papin tamineissa. Soinin taaksehan hän mukaan lukien ennustetaan Turun Sanomissa 39 ja Taloussanomissa 38 kansanedustajaa vaalipiirikohtaisten tarkastelujen perusteella. Vielä jännitetään myös Ylen uutisten julkaisemaa mielipidetiedustelua, vaikka aina on pidettävä mielessä, etteivät gallupit äänestä. Suuntaviivoja ne kyllä antavat.

Saas nähdä

Ennakkoäänestys loppui, aika pyöritystä näyttää olevan Kahvia jaettiin hillomunkkien kera Kiikoisten ja Pomarkun K-Markettien pihassa Simo Riuttamäen ja Tommi Laitilan kanssa. Kaikki kiittivät ensiluokkaisesta tarjoilusta. Kahvit ovat Pata-Jussin keittämiä, munkit Simon hommaamia Huittisista. Iltasanomat lupasi tulla ottamaan kuvan viikonvaihteen lehteä varten, jolloin tehdään juttua mahdollisesti läpimenevistä perussuomalaisista ja muutenkin he haluavat ajankohtaistaa arkistossaan olevaa kuvaani. Länsi-Suomeenkin pyydetään lähettämään kuva. Uusi Suomi teki oikein mojovan jutun persurovastista, joka pudottaa isoja kihoja. Kirjoituksessa käsitellään PerusSuomalaisten valoisia näkymiä Satakunnan vaalipiirissä. Itsekin lausun, että vastustus on kova, mutta ilmeisesti on mahiksia, koska tyhjää ei vastustettaisi. Ja kyllähän sen kentälläkin aistii, että ääniä tulee, moni kertoo jo äänestäneensäkin, loppuihan tänään ennakkoäänestys ja yli miljoona eli yli 30% on käyttänyt oikeuttansa. Loppuviikkokin näyttää olevan yhtä matalalentoa. Torstaina kahvitetaan Säkylän toripäivillä ja Lavian Salen pihassa, perjantaina tarjotaan toisen kerran tuhat makkaraa Eetunaukiolla Porissa, koska syöjiä näyttää löytyvän. Lauantai on sitten perinteisen makkaratarjoilun paikka Kankaanpään torilla. Ennen vaan on makkarat tuonut Kauko Juhantalo, nyt on sitten mun vuoro. Saas vaan todella pyhäiltana nähdä, kuinka PerusSuomalaisten käy. Kaikki toteavat edessä olevan yllätykselliset vaalit. Aino varma on valittavien edustajien lukumäärä 200. Turun Sanomat on vaalipiirikohtaisten kannatusmittausten perusteella päätynyt laskelmissaan antamaan PS:lle 39 paikkaa!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ahdistukselta on taitettava niska heti alkuunsa

Puolustusvoimien taholta on kuultu voimakkaita puheenvuoroja viimeksi kansliapäällikkö Arto Rätyn esittämänä yhtäaikaisesta uudistamis- ja säästämistarpeesta. Pyrkimyksenä on kustannustehokkaampi puolustusjärjestelmä. Sopeutustoimet kohdistuvat myös henkilöstöön ja niillä on alueellisia vaikutuksia. Viimeksi maanantaisessa Helsingin Sanomissa lueteltiin jo lakkautuslistalla olevina varuskuntina Dragsvik, Kontiolahti, Keuruu ja NIINISALO. Niinisalossa muistellaan aikaisempia työpaikkoja YK-koulutuskeskuksessa ja siellä suoritettua alasajoa, joka tuo mieliin ahdistavia muistoja. Silloinkin proseduuri alkoi samalla tavalla vuonna 1995 ja huonostihan se päättyi kaksituhatta luvulle tultua. Hesarin artikkelin kaltaiset kirjoittelut saavat aikaan ahdistusta ja henkistä pahoinvointia monessa varuskunnan työntekijässä ja tätä tulee jatkumaan taas vuosia, ellei lakkautushuhulle saada nopeasti loppua. Niinpä on päättävästi ryhmityttävä voimakkaasti uudistetun ja kehitetyn Niinisalon varuskunnan säilyttämisen kannalle. Varuskuntaa on uudelleenrakennettu ja korjattu erinomaiseen kuntoon. Kyllä kai vasen käsi tietää mitä oikea tekee eli kunnostustöitä ei suinkaan ole suoritettu lakkautettavaa varuskuntaa varten. Niinpä puolustushallinnossa todetaan remonttiesityksiä jätetyn pöydälle, jotta vältyttäisiin virheinvestoinneilta. Henkilöstön asemaa on myös ajateltava ja se on turvattava ja nopeasti päästävä jäytävästä epätietoisuudesta. Siksi vaalien jälkeen hallitusohjelmaan on saatava Niinisalon varuskunnan säilyttäminen. Jo Pohjois-Satakunnan alueellinenkin asema edellyttää valtionhallinnon työpaikkojen säilymistä alueella. Niinisalossa on koko Etelä-Suomen suurimmat harjoitusalueet niin ammunnoille kuin muillekin sotaharjoituksille, joten sekin puolustaa varuskunnan säilyttämistä. Uutena aluevaltauksena on Niinisaloon saatu lennokkitoiminta (miehittämättömät tiedustelulentokoneet) ja onpa juuri rakennettu oma lentokenttäkin. Ja koko tykistötoiminnalla on pitkät ja velvoittavat säilyttämisen arvoiset perinteet Suomen armeijassa. Uutena kasvavana voimana Perussuomalaiset yhteisrintamassa muiden rakentavien voimien kanssa tulee tekemään kaikkensa Niinisalon varuskuntayhteisön säilyttämiseksi ja mieluummin sen laajentamisessa. Hallitusvastuuseen päästessämme juuri puolustusministerin salkku on yhtenä tavoitteenamme, eduskuntaryhmämme pääsihteeri maanpuolustuskorkeakoulun dosentti tohtori Jussi Niinistö esim. olisi sopiva mies tälle pallille.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

PerusSuomalaiset jyllää

Olen jo kirjoituksissanikin ehtinyt kaivata, mihin on kadonnut Apu-lehden politiikan toimittaja Yrjö Rautio. Viimeisessä lehdessä hän on taas mukana korkojen kanssa. On oma pakinapalstansa ja peräti kymmenen sivun reportaasi matkasta alkaen Lapin kommunistisesta Kallon kylästä neljää vaalipiiriä pitkin Kymeen asti itärajan tuntumassa liikkuen. Jo Avun kannessa viitataan artikkeliin maininnalla Kova on persujen puristus. Kun Rautio matkallaan pistäytyi Lapin, Oulun, Pohjois-Karjalan ja Kymen piirien vaalikentillä, hän sai aina samankaltaisia vastauksia: PerusSuomalaiset jylläävät. Pienissä kuuden kansanedustajan vaalipiireissäkin Lapissa ja ennen kaikkea Pohjois-Karjalassa luvataan PS:lle kaksi paikkaa kummassakin. Näissä kahdessa suuremmassa Ouluun luvataan neljä ja Kymeen kolme paikkaa. Koviin muutoksiin joka piirin osalta on myös vankat perustelut. Matkalla poiketaan katsomaan Kiihtelysvaaralla Eino Poutiaisen muistolaattaa kylätalon seinällä. Itselläni on myös lämpimiä muistoja ryhmätoveristani, sain vierailla hänen silloisessa Joensuun kodissaankin ja jo heti ensimmäisen yhteisen eduskuntakautemme ensimmäisen kesän lopussa tapahtuneen Einon poismenon johdosta koko SMP:n eduskuntaryhmänä olimme hänen siunaustilaisuudessaan kävellen Eino arkun rinnalla Joensuun kirkosta läpi kaupungin hautausmaalle. Viikottaisessa yhden miehen komitea-pakinassaan Yrjö Rautio kommentoi alkaneita puoluejohtajien paneeleita todeten Timo Soinin menestyneen neljän suuren paneelissa kolme yhtä vastaan asetelmasta huolimatta erinomaisesti. Entinen suunta, jossa PerusSuomalaiset haastavat ja muut yrittävät panna vastaan, säilyi edelleen. Heittolaukauksissaan Rautio kyllä sitten toteaa niiden pääsevän vähemmällä, jotka häviävät ja jäävät hallituksen ulkopuolelle. Näinhän se valtion ennätysvelkaantumisen ja kestävyysvajeen takia onkin. Varmoiksi häviäjiksi hän nimeää sekä Kataisen että Soinin, Jyrkin siksi, että tämä joutuu ottamaan hallitukseen Timon, ja Timo, koska joutuu Kataisen johtamaan hallitukseen. Saas nähdä, miten hallituskiemurat selkenevät vaalien jälkeen.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Viikko vaaleihin

Viikon päästä vaalienaluslauantaina on varattu paikka Kankaanpään torilta ja tuhat makkaraa jaetaan, Rauman ja Porin makkaratarjoilut ovatkin jo takanapäin. Tänä lauantaina oltiin kulussa, mutta vähemmän tyypillisesti kansanedustajaehdokkaiden käytäntöjen kannalta. Ensin kyllä Porin Eetunaukiolla, mutta sitten Karhu-viestin osuuden juoksijana ja illalla järjestin maksuttoman linja-autokyydin Kauhajoen kirkkokonserttiin. Lauantai on Eetunaukiolla vilkkain päivä, vaikkei ole valittamista eilisestäkään, kun tuhat makkaraa katosi nälkäisiin suihin. Nyt kaikilla puolueilla oli tempauksia, mutta aika lyhyen aikaa. Meillä PerusSuomalaisilla oli mukana vaaliasiamies Matti Putkonen ja aika monia ehdokkaita keskustelemassa ja jakamassa materiaalia. Taavi Härkönen, Karhu-viestin kuuluttajakin sekä lähdössä Raumalla että maalissa Porin Karhuhallissa, järjesti meitä kaksi joukkueellista juoksijoita osallistumaan tähän melkoiseen liikuntatapahtumaan. Näin sain olla mukana kylläkin melko rapakuntoisena vähien juoksukilometrien johdosta, kun on juostu paremminkin vaalikentillä juoksulenkkien jäätyä vähemmälle. Mutta tärkeintähän oli saada olla mukana ja auttaa myös 7-henkisten joukkueiden saamisessa. Yhdenkin puuttuminen veisi osallistumismahdollisuuden muiltakin. Mahtoiko muita kansanedustajaehdokkaita löytyä matkaa taittamassa, joidenkin nimikkojoukkueita kyllä huomasin matkassa, yhden ohi jopa pääsin, toisen juoksija puolestaan ohitti. Sää oli melko mukiinmenevä, tosin tuuli puhalsi voimakkaasti melkein vastaan. Kirkkokonsertti oli entisen kuuluisan kitaristin Jukka Tolosen virsilaulukonsertti melkoisen orkesterin säestämänä. Virret eivät olleet mistään kevyemmästä päästä, vaan hänelle vankilareissun raskaissa tunnoissa puhutteleviksi käyneitä syvällisiä jopa oikeita körttivirsiäkin kuten Herra Jeesus kun täällä vain kanssamme on ja Sinuhun turvaan Jumala. Kirkontäyteinen yleisö palkitsi esiintyjät runsaalla läsnäolollaan ja monilla aplodeilla. Kummipoikani Juha-Anssi Ylikoski Suupohjan musiikinystävien puheenjohtajana ja konsertin puuhamiehenä toivotti meidät kaikki tervetulleiksi. Ja tilaisuuden päätimme yhteiseen kiitosvirteen Herraa hyvää kiittäkää. Pohjanmaalla hyvän kelinkin vallitessa oli mukana käydä monia tuttujakin samalla tapaamassa.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Eetunaukio Poris

Eetunaukio Poris Porin kauppatori on jäänyt Eetunaukion jalkoihin tapahtumapaikkana. Aukio onkin keskeinen sijainti kävelykadulla ja kauppakeskusten läheisyydessä. Niinpä vaalitempauksetkin pidetään alueelle, jossa puolueilla on oikein nimikkopaikkansakin. Tämän päivän neljän tunnin ajan jaoimme nopeasti edenneille katkeamattomana virtana kulkeneille porilaisille ja muualtakin tulleille Huhtahyvän maukkaiksi kiiteltyjä makkaroita. Ainakin tuhat makkaraa löysi uuden omistajansa. Tunnelma oli kaikin puolin erinomainen. Olipa pitkästä aikaa taas auringonpaistettakin ja Portugalin tuore lainatakauspyyntö EU:lle ja siihen suostuminen, mikä Suomelle merkitsee 1,2 miljardia, herätti voimakasta arvostelua. Timo Soinin asian tiimoilta lausuma kiteytys PerusSuomalaisten laarin ropisemista näyttäytyi oikeaan osuneeksi kanssapuheita kuunnellessa. Ihmiset ovat nyt todella kiukuissaan ja haluavat muutosta, onhan oman maamme köyhien olojen parantamisessa edelleen töitä yllin kyllin, ja ulkomaille ohjattavat varat ovat tästä työstä poissa. Aikanaan Matti Mäkelältä saamani vihjeen mukaisesti olen vaali vaalilta jakanut Veikko Vennamon lanseeraamalla lauseella Rötösherrat kuriin varustettuja tulitikkulaatikkoja, jotka nytkin menivät yhtä kuumille kiville kuin lämpimät hyviksi kehutut makkaratkin. Moni muukin jakaa nykyään tikkulootia, mutta ei niissä ole yhtä makeata iskulausetta eikä yleensä molemminpuolisia etikettejä, kuten omissa laatikoissani, joissa toisella puolella on nimeni ja sisukas pappi ihmisen asialle eduskuntaan. Rauman ja Porin jälkeen on vielä perinteinen tuhannen makkaran tarjoilu Kankaanpäässä vaalipäivän aattona kello 10 alkaen kauppatorilla siis lauantaina 16.4.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Vaalikeskustelut käyvät kuumina

Kahdeksan kustelut käyvät kuuminaeduskuntapuolueen suuri vaalikeskustelu eilen ja tämäniltainen Timo Soinin puolituntinen haastattelu antoivat molemmat vakuuttava näytteen siitä, että ilmassa muhiva suuri muutos on toteutumassa, siksi hienosti Timo menestyi molemmissa ohjelmissa, vaikka häntä monin tavoin yritettiinkin hiillostaa. Kun tänään lisäksi tuli tietoon Portugalin lainapyyntö EU:lle, oli Timon helppo yksikantaan todeta äänien ropisevan PerusSuomalaisten laariin. Mari ja Jyrki pääsivät vielä helpommalla Euroopan vaakuusrahoitusvälineiden rahoituksissa, kun Portugalin odotettaviss ollut takuupyyntö päätös tuli vasta myöhään iltayöstä. Tänään oli heidänkin esiintymisensä entistä vakavampaa, kun vaikeat ratkaisut, Suomen osalta 1,2 miljardin euron lainatakuut nyt ovat tiedossa. Päätökset siirtyvät vasta seuraavalle eduskunnalle, joten vielä on mahdollista, että Suomi on lainaehtoja hyväksy, kaikki on nyt kerrankin kansan käsissä. Timo joutui puoluejohdon tentissä puolustautumaan yksin, kun puoluesihteeri Ossi Sandvikin tilalle tarjottua naisvaihtoehtoa kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerneriä ei hyväksytty keskusteluun. Rauhallisella esiintymisellään Timo vakuutti katsojat ja mikä oli ollessa, kun tiesi puhuvansa suoraan kansna tahdon mukaisesti suoraan sydämiin. Sen sai taas kerran Kankaanpään torin kahvitarjoilussa (500 henkeä) todeta kansalaisten kassa jutustaessa, Timon ajamat asiat ja puheenvuorot ovat todella uponneet kansaan. Kun jo kaksi päivää on äänestetty ei mikään enää voine estää PS:n suurta vaalivoittoa. Se lisää kolmen vanhan ns. suuren puolueen johtajien paineita paneelikeskusteluissa. Kuka vain nykyisestä neljästä suuresta voi olla se suurin, jonka johtajasta ainakin aluksi tulee hallituksen muodostaja.

Sateen keskeltä Raumalle, kyl´ Raum o aina Raum

Sateen keskeltä Raumalle Eka vaalipäivä koitti sateen harmaana, mutta Raumalle ajellessamme rupesi selkenemään ja saimme tarjota makkarat Rauman torilla poutasäässä. Kolmen tunnin rupeamalla saatiin kaupaksi sata makkaraa tuntia kohti, kello 13 aikaan muutenkin hiljainen tori rupesi vallan käymään autioksi, joten sitten oli parasta lopettaa. Makkaran paistajina toimivat Tuula Juhola ja Maili Myllymäki ja Esko Myllymäki viihdytti haitarinsoitollaan sen ajan, minkä viileähköstä ilmasta johtuen sai sormensa pysymään notkeina. Vastaanotto meille PerusSuomalaisille oli jälleen erinomaisen hyvä. Moni oli jo heti eka aamuna ehtinyt käymään äänestämässä, joten tasainen ropina vaaliuurnilla on alkanut voimakkaan muutoksen saamiseksi. PerusSuomalaisille galluptulosten perusteella ennustettu reippaasti yli 10 % kasvu edelliseduskuntavaaleista on heti sotien jälkeen tapahtuneen voimasuhteiden muutoksen jälkeen suurin mullistus puolueiden välisissä kannatusluvuissa ja luulisi sen vaikuttavan myös esim. hallitusta muodostettaessa. On kansan tahdon aliarvioimista jättää hallituksen ulkopuolille todennäköisesti vaalien suurin ja jopa ehkä ainoa voittaja. Suurvoittajan ulkopuolelle jättäminen näyttää kuitenkin suuren vaalikeskustelun jälkeen hyvinkin todennäköiseltä. Rauman kärkihankkeita ovat kasitien rakentaminen, sataman syväväylän syventäminen ja Selkämeren kansallispuisto, josta eduskunta viime tehtävinään tekikin päätöksen. Tärkeä on myös Unescon maailmanperintökohteen Vanhan Rauman säilyttäminen. Raumalla pyyhkii kaikin tavoin hyvin, telakka on saanut laivatilauksen, uusi sellutehdas pyörii ja 4. paperikonekin on tulossa. Meri, kaupunkimainen asutus, historiallinen rakennuskanta ja maaseutu sekä monipuoliset palvelut, koulutus ja teollisuus ovat kaikki sulassa sovussa Rauman valtteja. Velkaakin asukasta kohti on vain 22 euroa kun sama luku keskimäärin Suomessa on 2 700 euroa.

Sateen keskeltä Raumalle

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Hauskat vaalivankkurit

Vaalitilaisuudet ovat usein kovin vakavia ja paneelitkin ikäviä ja pitkästyttäviä. Näin ei ollut Satakunnan Kansan vaalivankkurien avajaistilaisuudessa Kankaanpään koulukeskuksen auditoriossa kuitenkaan asian laita, päinvastoin tilaisuudessa oikein viihtyi ja sai jopa nauraa useamman kerran. Politiikka voi siis olla mielenkiintoistakin ja jopa hauskaa. Oliko yhtenä syynä leppeään ilmapiiriin ensinnäkin salin täyteinen väkimäärä 280 innokkaasti illan kulkua seurannutta kuulijaa kuin ennen kaikkea illan vetotehtävissä olleet Kankaanpään Seudun päätoimittaja Antero Karppinen ja leipätyökseen politiikasta ja ennen kaikkea politiikoista Satakunnan Kansassa kirjoittava Juha Ståhle. Ehkä aivan osattomia emme olleet mekään kuusi panelistia, jotka saimme kertoa näkemyksiämme ja käydä kahdenkeskiset väittelytkin. Yleisö pääsi vastaamaan moniin kysymyksiin joko puolesta tai vastaan ja sai myös esittää kysymyksiä. Yksi illan parhaista anneista oli tietenkin itse puolustusministerin Jyrki Häkämiehen mukanaan tulo Satakunnan varuskuntakierroksilta Säkylän Huovinrinteestä ja Niinisalon varuskunnasta, ja ennen kaikkea hänen haastattelunsa. Puolustusvoimia uhkaa sama määrärahojen supistaminen kuin muitakin hallinnonaloja. Varuskuntien uhkakuva on lisäksi asevelvollisten määrän väheneminen. Molemmista Satakunnan varuskunnasta pidämme kuitenkin lujasti kiinni ja molemmilla on myös omat vahvuustekijänsä. Ja on myös huomioitava ikäluokkien jo tiedossa oleva kasvaminenkin, joskin varusmiesikään tulemiseen menee vielä vuosia. Olisi myös uudelleen innostettava myös naisia ryhtymään alkuinnostuksen laannuttua uudelleen varusmiespalvelukseen. Satakunnan Kansan vaalipaneeleiden aloitus sujui siis jouheasti. Sopii vaan toivoa yhtä hyvää jatkoa muihinkin vaalivankkuritilaisuuksiin, joita neljä vuotta sitten sain käydä aika monet puolueen lähes ykkösehdokkaana, nyt meillä on täysi lista ja joka paneeliin osallistuu eri henkilö, varaa on valita hyvästä joukosta.

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Armoitettu Jaska Löytty

Kahden maan kansalainen ja Viimeisen laulun vielä laulan ovat suosituimpia Jaakko Löytyn virsiä, jotka molemmat on otettu myös Siionin virsien lisävihkoon ja veisattiin Jaskan voimakkaalla johdolla molemmissa viikon vaihteessa pidetyissä seuroissa, joissa sain olla Jaskan kanssa. Jaakko on tavallaan seuraajanani Herättäjä-Yhdistyksen Länsi-Suomen aluesihteerin tehtävässä ja kiertää siis matkamiehenä Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen aluetta. Aiemmin Kiikoisten Jaarankylän lakkautetulla koululla asuneena hän nykyisin on muuttanut Ylöjärven Siivikkalaan. Saimme pitää siioninvirsiseurat Pomarkun Tuunajärven kylätalolla ja Kankaanpään seurakuntatalolla hyvällä kotoisella yli kolmenkymmenen hengen seurajoukolla. Jaakko johtaa tunnetulla matkaveisaajan taidollaan ilman säestystä laulettavaa veisuuta, johon on helppo yhtyä. Varsinkin Tuunajärvellä on kovia veisaajia ja niin oli Kankaanpäänkin seuroissa. Juuri väkevä mukaansatempaava veisaaminen on seurojen huippu ja helmi. Ei tarvita mitään soittopelin säestystä, veisuu puhuu omalla painollaan ja puhuttelee syvällisesti myös kristityn syvimpiä tuntoja koskettavilla sanoillaan, jotka samalla ovat myös rukousta sydämen syvyydestä. Paastonajan puolivälissä on leipien sunnuntai. Siksi veisattiin myös Jaakon vaimon Kaijan sanoittama virsi ”Maan, taivaan Herra, Luoja. Isämme, Jumala, vuotuisen kasvuntuoja, ravitse peltoja. Puhuttiin myös tästä ajallisesta leivästä, mutta ennen kaikkea Elämän leivästä, Jeesuksesta. Tietenkin. Kanarian saarilta harjoitusmatkalta palannut Jari Koskela toi terveisiä kokemuksistaan sikäläisissä oloissa. Näin saimme uutta ravintoa jatkaa uusin voimin taas palan matkaa kristityn matkaamme kulkien kohden päämääräämme.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Median kiinnostus jatkuu herpaantumattomana

Median kiinnostus jatkuu herpaantumatta Viikonvaihteen tienoilla lehdistön politiikkakirjoittelu edelleen lisääntyi vaalien lähestyessä aina vaan. Alkaahan ennakkoäänestys jo keskiviikkona 6.4. ja varsinaiseen vaalipäiväänkin on vain kaksi viikkoa. Kirjoittelu on yleispätevää koskien koko politiikan kenttää, mutta Perussuomalaiset ovat kyllä hyvin näyttävästi esillä. Suomen Kuvalehdessä on jopa noussut viikon luetuimmaksi nettijutuksi: ”Ovatko perussuomalaisten kannattajat huono-osaisia ja syrjäytyneitä?” Lehdessä viitataan myös Timo Harakan kirjoitukseen, jossa tämä puolestaan ruoskii Risto E.J. Penttilää, Vilho Harlea ja Matti Apusta, kun he syyttävät ns. sivistyneistöä ylimielisyydestä Timo Soinia kohtaan. Kokonaan oma lukunsa on lehden humoristipakinoitsijan Jukka Ukkolan kynästä lähtenyt Monisalkku, jossa tarjoillaan Timo Soinia monisalkkuministeriksi, jotta saataisiin säästöä ministerien palkoissa, kun Timo kyllä pystyisi hoitamaan useampaakin ministeriötä yht´aikaakin. Hesari on päättämässä vaalipiirikohtaista tarkasteluaan Helsinkiin ja Uudellemaalle, joissa molemmissa PerusÄssät jylläävat, Uusimaa seitsemän ja Helsinki kaksi kansanedustajaa. Yksin Uudeltamaalta tulisi Timo Soinin vanavedessä enemmän edustajia kuin tällä hetkellä on koko eduskuntaryhmässä. Vahvimmilla ovat Seppo Huhta, Jussi Niinistö ja istuvat kansanedustajat Pietari Jääskeläinen ja Pirkko Ruohonen-Lerner. Seuraaviin paikkoihin kurkottaa tasavahvasti kymmenen eri ehdokasta. Apu-lehden politiikan erityistoimittaja Yrjö Rautio on ollut vaiti pari viikkoa. Niinpä lehti on tyytynyt laatimaan puoluejohtajista horoskooppeja ja tekemään pari pientä juttua. Hesari kirjoittaa myös kaikista 8 eduskuntapuolueesta lyhyehköt luonnehdinnat. Sen mukaan PS on tuonut säpinää vaaleihin ja nostanee kaikkien puolueiden kannattajien äänestysaktiivisuutta. Unto Hämäläinen vertailee Jutta Urpilaisen ja Timo Soinin kirjojen välittämiä henkilökuvia: Urpilainen on saanut kaiken valmiina, Timo on joutunut pitkän uransa aikana tappelemaan kaikista mahdollisista asioista. Siksi PerusSuomalaisten kannatus on kolmessa vuodessa moninkertaistunut. Nähtäväksi jää näiden kahden puolueen keskinäinen järjestys vaali-iltana.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Timo vetää

Saimme Satakuntaan vielä toisenkin Timo Soinin vierailupäivän taannoisen Raumalla käynnin lisäksi. Nyt puhepaikkoina olivat strategisesti tärkeä Pori ja eteläosaa hallitseva Huittinen. Vaikka sää ei vieläkään ollut keväinen, ei se tahtia haitannut, kun ei kuitenkaan sadellut eikä lämpötilakaan ollut juuri pakkasen puolellakaan. Porin Eetun aukiolla oli melkoinen sähinä. Väenpaljouden näkee Satakunnan Kansan verkkosivun uutiskuvastakin. Kateellisten vähättelyt jäävät omaan arvoonsa. Kyllä kansa tietää ja näki omin silmin. Paikalla oli myös vuoden 1968 Mexikon olympialaisten kultamitalimies Kaarlo Kangasniemikin, joka antaa haastattelulausunnon joka kotiin jaetussa vaalilehdessämmekin. Kallella oli oikein asiaakin, jota sisäministeri Holmlund ei ole saanut hoidettua eli Kallen vaimon kansalaisoikeutta. Sekin jää meidän PerusSuomalaisten huoleksi ensi eduskuntavaalikaudella. Neljästätoista kansanedustajaehdokkaastamme paikalla oli valtaosa ja loputkin olivat sitten mukana Huittisissa Härkäpakarin pihamaalla, jossa Timo Porin jälkeen piti puheen ennen matkansa jatkumista Vammalaan. Härkäpakarin johtajan sanoin voi todeta siellä olleen enemmän väkeä kuin koskaan ennemmin, joten johtajallakin oli syytä tyytyväisyyteen, kun kaikille mukanaolijoille jaettiin munkkikahvilippu baariin. Kansalaiset saivat siis omin silmin nähdä Timon elävänä. Monella oli myös asiaa, henkilökohtaisia murheita, mutta myös yleisempiä epäkohtien korjauksia vaativia aloitteita. Kansalta tulevien vikkien avulla myös voidaan paljolti toimia ja tehdä tarvittavia parannuksia ja ehdotuksia. Näin kansan käsi on karttuisa ja juuri sitä vartenhan kansanedustajat ovat, että kuuntelevat kansalaisia. Monen vankkumaton mielipide oli paitsi omasta myös tuttujen ja ystäviensä kanssa keskusteluista, että muutosta tarvitaan maamme asioiden hoitamiseen ja nyt laitetaan PerusSuomalaiset asialle.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Neljän suuren vaalikeskustelu

Kolme yhtä vastaan käytiin Ylen neljän suurimman puolueen puheenjohtajatenttiä. Tämäkin asetelma sataa vain PerusSuomalaisten pussiin. Ei edes Jutta Urpilainen malttanut irrottautua hallituspuolueiden rintamasta, ilmankos kolmasosa kansasta pitää demareita hallituspuolueena. Hesarikin uutisoi: Muut puoluejohtajat keskittyivät gallupkomeettaan Soini huomion keskipisteessä. Timo Soini jäi yksin vastustaessaan uusia EU:n vakausrahastojen tukia, vaikka Jyrki-boykin oikein yritti vedota Timoa tukien kannattajaksi. Nythän Suomelle on pysyvään vakausrahastoon sovittu jo 1,4 miljardin suora osuus ja 11,1 miljardin vastuut. Väliaikaisen vakausvälineen lainoja Suomi on sitoutunut takaamaan 8 miljardin edestä ja odotettavissa on vastuiden määrän kaksinkertaistuminen. Timo laittaakin toivonsa vaaleihin kansanäänestyksen tapaan, jotta enemmistö kansanedustajista tulisi EU-vakuuksien vastustajista. Omasta mielestäni Timo onnistui keskustelussa hyvin. Ei puhunut liian pitkään, ei toisten päälle ja sain heitettyä aina jonkin tärkeän asian keskustelunalaisten asioiden joukkoon. Alma Median lehdissä myös saatiin Timo Soini eri puolia kommentoitaessa aina plussien puolelle, niin esiintymisessä, säästöjen luettelemisessa kuin voittajien joukossakin, toki ketään on luettu hävinneisiin. Joka tapauksessa ei vieläkään alkanut monen niin hartaasti odottama PerusSuomalaisten alamäki. Ja kyllä Timo vie kotiin tämän viimeisen kaksi viikkoakin, niin vaalipaneelit kuin kentän ahkeran kiertämisen käyden joka vaalipiirissä tervehtimässä äänestäjiä.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Hieno toripäivä - viisisataa annosta rokkaa

Kevään kaunein päivä, Kankaanpään toripäivät ja eduskuntavaalien läheisyys. Voisiko olla herkullisempaa yhtäläisyyttä. Ja sen huomasi torilla, väkeä oli kuin konsanaan parhailla kesätoreilla tungokseen asti. Hyvä kun sekaan mahtui. Paikalla oli myös monenlaisia vaalitarjouksia. Meidän hernerokan lisäksi toinenkin hernekeittotarjoilu, oli Koivumäen tavanomaiset makkarat, keskusta tarjosi ilmeisesti paistettuja muikkuja . Vasemmistoliitolla oli jonkin aikaa kahvetta. En tiedä tarkkaan, kun omalla paikalla oli niin tungosta ja kiirettä, ettei oikein ehtinyt muualle edes vilkaista. Perussuomalaisten isänmaan sinivakoisia kasseja Kannamme vastuun jaoin ehtimiseen ja niiden loputtua ”Rötösherrat kuriin”-tulitikkulaatikoita ja vaaliveikkauskortteja, joita jo torilla palautui nelisenkymmentä, monet tosin melko vähällä asiantuntemuksella täytettyinä. Ihmisvilinän keskellä oli meitä ehdokkaita runsaasti. Yksistään perussuomalaisista ehdokkaista naapurikuntien Lavian Taru Kankkonen, Lavian Tommi Laitila, Raumalta Pasi Mäenranta ja Porista Ari Jalonen. Mutta kaiken kaikkiaan vaalitohina oli kovaa, ihmiset liikkeellä ja kiinnostuneita. PerusSuomalaisten sanoma kiinnostaa kansalaisia ennennäkemättömällä tavalla ja kaikki merkit viittaavat myös todella käänteentekeviin vaaleihin. Ja mikä parasta, sama kaiku on askelten joka taholla, missä kahvittamassa olemme liikkuneet eri puolilla Satakuntaa. Gallupin antama maakunnan kannatus 21,5% tuntuu oikeanlaiselta, pikemminkin liian pieneltä kuin suurelta kansalaisten myönteisiin asenteisiin verrattuna.