keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pekka Vennamo itse asiasta kuultuna

Tämän viikon eduskunnan kansalaisinfossa oli entisten puoluejohtajien sarjassa itse asiasta kuultuna Pekka Vennamo. Valitettavasti eduskunatyöstä on meneillään juuri vapaa viikko, mutta onneksi satuin kuulemaan jutustelun radiosta. Mukana olleellekin oli paljon uutta ja avartavaa kuultavaa. Varsinkin SMP:n hallituksiin menemisistä!

Nykypäivään ja Perussuomalaisten  JYTKYYN ei paljon ehditty puuttua historian kertauksen ohella. Sen verran Pekka sanoi, kun oli tarkkailijana viime kesän perussuomalaisten puoluekokouksessa, että siellä oli hänen mielestään jopa enemmistö entisiä smp:läisiä. Hän ei kuitenkaan halua myöntää, että Perussuomalaiset jatkaa entisen SMP:n toimintalinjaa. Joskin hän on näkevinään siinä paljon samaakin, niin paljon myös muunlaista. Pekka kyllä myönsi, että ajatkin ovat nyt toisenlaiset.

Mutta niistä hallitusratkaisuista.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Lukemisia

Sanotaan, ettei paljojen kirjojen kirjoittamisella ole loppua, ja muutenkin nykyaikana on liiankin paljon lukemista, päivittäiset lehdet nyt ainakin. Olen juuri lueskellut viimeistä Kanava-lehden numeroa, jossa on paljon hyvää luettavaa, Seppo Lindblomin ja Raimo Sailaksen kirjoitukset etunenässä.

Esitellään myös 10 tietokirjaa, jotka kilpailevat Kanava-lehden ja kustannusosakeyhtiö Otavan jakamasta vuoden tietokirja-palkinnosta. Palkinto on eri kuin vuoden Tieto-Finlandia-kirjan valinta. On se vaan ihmiselämä ja aika niin kovin rajallista.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Vapaan viikon alkunäkymiä

Vapaan viikon alku ei nyt niin kovin vapaalta näytä. Tänäänkin oli ohjelmassa ensin aamun vesijuoksu ja hieronta monikymmenvuotiseen tapaan.

Sitten kiireen vilkkaan Porin kaupunkiin omnibussilla, jossa oli muitakin tuttuja matkustajia. Sotainvalidien piirihallituksen kokoustamisessa muistettiin toistakin 70 vuotta täyttänyttä piirihallituksen jäsentä, yhtä kolmesta naisjäsenestä. Esitin kutsun tulla myös eduskuntatalolle kokousta pitämään, ensi vuonna se tapahtuneekin. Muutenkin kokous meni jouhevasti niin, että takaisinkin ehti bussin kyydillä, jossa tosin oli eri kuljettaja, mutta samoja tuttuja kotiinpäin palaajiakin.

Illan kokouksesta ei voi sanoa samaa kuin päivän kokoontumisesta, mutta se on jo sitten aivan eri juttunsa.

Kaiken kaikkiaan näyttää viikosta muodostuvan täysin työntäyteinen, joten kyllä se aika kuluu, vaikkei Helsingissä käydä koko viikon aikana. Tehtäviä riittää vähän jokaiselle päivällä. Ei oo niitä vapaa-ajan ongelmia tälläkään viikolla.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Hämeenlinnassa

Kesäajan päättymisen jälkeinen sunnuntai kului Hämeenlinnassa: saarna Hämeenlinnan Herättäjänpäivän messussa, mukana kirkkokahveilla ja siioninvirsiseuroissa, vierailemassa kummitytön nimppareilla ja velimiehen kodissa monen hänen jälkipolvensakin mukana ollessa, nuorimpana 1,5 vuotias Otto. Vaimollakin on tänään nimipäivä.

Herättäjäseuroissa oli monta tuttua niin Riihimäeltä kuin Hämeenlinnasta ja Lopeltakin. Niin myös puhujat Kalus Malmivaara, Väinö Salokorpi kuin myös Raimo Virekunnas.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Jussi Niinistö

Sateisen lauantain kohokohtia oli Niinisalon varuskuntakerholla järjestetty juhlallinen Tykistöprikaatin Kiltojen 50-vuotisjuhla arvokkaine ohjelmineen. En voinut itse kuitenkaan olla juhlassa loppuun asti, koska iltapäivään olis sovittu vielä yksi hautauskin Jämijärven seurakunnassa; vasta 71-vuotiaan isän ja vaarin siunaustilaisuus. Ennen kiltajuhlaa kävimme myös viemässä 93-vuotiaalle sotaveteraanille onnittelukukat. Hän oli vaimoineen jo aamulla tulossa sateesta päivittäiseltä kauppareissulta.

Killan toimimieheltä Hannu Vettenrannalta sain aikanaan tehtävän hankkia juhlapuhujan tähän killan 50-vuotisjuhlaan. Onnistuinkin siinä hyvin, koska puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja ja filosofian tohtori Jussi Niinistö lupautui ystävällisesti tehtävään ja myös saapui autollaan paikalle sateisesta Nurmijärvestä sateiseen Niinisaloon.

Jussi otti puheensa teemaksi yleisen asevelvollisuuden ja sen säilyttämisen tärkeyden laajaa kansalaistahtoa ilmentämän maanpuolustushengen ylläpitäjänä ja myös ainoana mahdollisuutena kustannustehokkaasti ylläpitää puolustuslaitoksemme puolustuskykyä koko maamme alueella. Myös nykyinen puolustusvoimien uudistus on suoraan sanoen vain puolustusvoimien määrärahojen määrätietoista leikkaamista. Jos seuraavallakin vaalikaudella sama tahti jatkuisi, olisi edessä entistä rajummat supistukset niin varuskunnissa kuin koko puolustuslaitoksessa eikä koko maata enää voitaisi puolustaa. Ainakin Lappi jäisi puolustuksen ulkopuolelle. Siksi seuraavat eduskuntavaalit ovat tältäkin osalta tärkeät. Samoin ajamme nykyisten pienten sotilassoittokuntien palauttamista kustannustehokkaina ja voimakkaasti maanpuolustustahtoa ylläpitävinä ja edelleen sitä lisäävinä.

Jussi on nykyisin perussuomalaisten puheenjohtajistossa, edelliskaudella hän oli eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Edelleen hän on Suomalaisuuden liiton hallituksessa toimien myös dosenttina Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Helsingin yliopistossa. Nurmijärvellä hän on kunnanvaltuutettuna. Hän oli myös Vapaussoturi-lehden päätoimittajana kuusi vuotta.

Kirjamessuilla

Aamupäivällä melkein pyörryttävä kokemus: Helsingin Kirjamessut. Kirjoja ja kustantajia riitti vaikka millä mitalla. Myös ankvariaattiliikkeiden kirjamäärillä ei ollut loppua. Väkeäkin messukeskuksessa oli tungokseen asti. Ohjelmassa oli tietysti myös kirjailijaesittäytymisiä. Aikaa olisi saanut kulumaan enemmänkin, mutta silti kassiin tarttui kolme tai oikeastaan jopa neljä kirjaa. Totta on tosiaan vanha viisaus, ettei paljojen kirjojen tekemisellä ole loppua! (Itsekin julkaisin juuri kuukausi sitten syntymäpäiväkseni blogeistani kootun kirjan "Anssi Joutsenlahti - Matka takaisin Arkadianmäelle".)

Haapää-teosten kokoelmaani sain lisäyksenä hänestä tehdyn uuden elämäkerran, Matti Salmisen kokoama "Pentti Haanpään tarina". Paavo Suuren, Paavo Nurmen itsensä kirjoittamista teksteistä on tunnettu urheilukirjoittaja Erkki Vettenniemi koonnut teoksen "Paavo Nurmi: Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia".

Monipuolisen uran pankkimaailmassa ja politiikassa tehnyt valtiotieteiden tohtori Seppo Lindblom tarkastelee tämänvuotisessa uutuudessaan maamme poliittista ja taloudellista tilaa lisääntyvän EU:n byrokratian kahleissa teoksessa "Huojuva tasavalta".

Tämän Otavan kustantaman kirjan kaupanpäällisiksi annettiin vielä Anna-Leena Härkösen pienoiskokoon sidottu kirja "Ei Kiitos", joka kansitekstin mukaan käsittelee avioliitto-ongelmia, eli ei kovin kiinnostavaa ole tällaiset intiimit asiat. Eiväkö ne ole henkilökohtaisia ja kahdenkeskisiä. Ihmettelenkin esim. iltapäivälehtien jatkuvaa kirjoittelua sivukaupalla ihmisten eroista, naimisiin menemisistä ja ties mistä henkilökohtaisuuksista, ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja mukamas juuri tämäntasoisten juttujen takia lehtiä ostetaan ja luetaan.

Nykyään kirjojen lukeminen on jäänyt valitettavasti vähemmälle, kaikki muu tahtoo viedä ajan. Ja kuitenkin, mikä olisi parempaa tekemistä kuin oikein vaikuttavan kirjan lukeminen. Yritetään repiä aikaa kirjoillekin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Torstaita

Eduskunnassa Intia-päivä, ryhmäkokous, istunnon johtoa tunnin verran, jonka jälkeen vieraaksi Herlsingissä käymässä olleiden Satakunnan Sotainvalidien kunniakerholaisten illallispöytään Scandic Grand Marian hotelliin.

Aamu alkoi jo hienosti Seurasaaren kierroksella. Eilen ja tänään on saanut sateisista säistä huolimatta juosta lenkin ihan säällisissä olosuhteissa ilman suurempia kastumisia, mitä nyt hiki vain on noussut pintaan.

Eduskuntakeskustelussa oli esillä kaikki jätetyt 574 raha-asia-aloitetta. Suurin määrä on tietysti taas perussuomalaisilla. Eilisessä vaihtoehtobudjettien eduskuntakeskustelussakin perussuomalaiset käyttivät 43 puheenvuoroa, kun keskustalaiset pääsivät 31 puheenvuoroon, demarit 19:ään, kokoomus 15:een ja vasenryhmä 6:een. Kahteen puhevuoroon ylsivät vasemmistoliitto, kristillisdemokraatit ja Hirvisaari. Yhteen tyytyivät ruotsalaiset ja vihreät. Ei ollut varsinkaan hallituksen neljällä pienimmällä puolueella paljon sanottavaa, ei edes pahaa.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Japani, Kiina, Intia

Japani, Kiina, Intia. Eilen, tänään ja huomenna samassa järjestyksessä nämä Aasian mahtimaat ovat esittäytymässä eduskunnan vastaanottotiloissa.

Nipponin pojat olivat ja ovat mukavaa väkeä. Saimme maistaa paikanpäällä pyöräytettyjä lohimaistiaisia japanilaisittain puikoilla syöden. Ja matkaevääksi saimme 260-sivuisen värikuvin varustetun pienoishakuteoksen Jaappanista. Itse olen hikoillut Miyazakissa helteisenä päivänä maratonin veteraanien MM-kilpailuissa. Japanilaiset olivat todella ystävällisiä tervehtien kadullakin. Maratoniin osallistui tuhansia japanilaisia, he tekivät siitä oikein juoksujuhlan.

Saas nähä, mitä tänään kerrotaan Kiinasta.


---

Kiina-päivässä saatiin tutustua monivaiheiseen kiinalaisen teen valmistamiseen ja nauttimiseen, sitä piti ensin haistella ja sitten makustella suussa ja lopulta juodakin. Videoesityksessä kerrottiin Kiinan valtavasta infrastruktuurikehityksestä ja nähtiin videotervehdykset Kiinan suurlähettiläältä Huang Xingiltä ja Suomen Kiinan suurlähettiläältä Jari Gustafssonilta. Eduskunnan Kiinan ryhmän puheenjohtaja Päivi Lipponen toivotti kaikki tervetulleiksi ja paikanpäällä Kiinan suurlähetystön poliittinen neuvonantaja Chen Wen kertoi Kiinan nykytilanteesta.

Huomenna sitten on vähän oudommaksi maaksi jääneen Intian esittelyvuoro.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ei ole enää niin kuin ennen

Kun tulin aamulla Hesaan, ensin Kankaanpäästä linja-autolla Tampereelle ja loppumatkan junalla, niin ei voinut laulaa, että juna jyskyttää niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Mutta ennen eivät kanssamatkustajia häirinneet myöskään kännykkään puhuvat, kuten nykyään melkein poikkeuksetta.

Muutoksesta politiikan alueella puhuttiin myös tämän päivän tutkijoiden ja kansanedustajien seuran Tutkaksen seminaarissa: joukkoliikkeistä sosiaaliseen mediaan. Alustajina oli monia politiikkaan erikoistuneita professoreja kuten Ilkka Ruostetsaari Tampereelta sekä Maija Setälä ja Niko Hatakka Turusta. Paneelissa olivat viiden suurimman puoluen puoluesihteerit.

Professori Ruostetsaaren johtopäätöksiä politiikan muuttumisesta:
Kansalaisilla on vain vähäinen luottamus omiin vaikutusmahdollisuuksiin,
alhainen äänestysaktiivisuus eikä haluta rutiininomaisesti osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

Esimerkkeinä voi mainita yhä kasvava kantaansa ilmoittamatta jättävien määrä puoluegallupeissa ja myös voimakkaat heittelehdinnät galluptuloksissa. Ja miksei samaan kastiin voi lukea myös viime eduskuntavaalien JYTKYÄ, kun me perussuomalaiset saimme 39 kansaedustajaa entisten viiden sijasta.

      

maanantai 21. lokakuuta 2013

12 tuntia kotua poissa

Melkein kellonympäryksen olin liikenteessä maanantain maakuntapäivän kunnniaksi, kun kahdeksasta lähes iltakahdeksaan oli kulunpäällä oloa. Silti jäi pari kokousta käymättä, mm. Kankaanpään sotainvalidien hallitus. Aamulla klo 9.35 olin ensin Satakunnan radiossa. Tämän syksyn käytännön mukaisesti parikeskustelussa minulla oli kumppanina Sampsa Katja, jonka täytyi  taas jotain letkauttaakin, kuten jo ensimmäisessä kansanedustajien yhteisradioesiintymisessä. No, se on hänen tapansa!

Porista ajoin ensimmäiseen varsinaiseen puheenjohdollani pidettyyn Israelin Ystävät ry:n hallituksen kokoukseen. Yksi puhelinkokous on tosin aiemmin ollut. Asialista oli pitkä ja sen mukaisesti sopuisaa kokousta riitti pariksi tunniksi.

Kokouksessa nimettiin viiden toimikunnan jäsenet ja edustajat kahteen toimielimeen Israel-Ystävyystoimikuntaan ja Suomen Lähetysneuvoston johtokuntaan. Valittiin myös liiton varapuheenjohtajat Jaakko Pihlajamäki ja Pekka Sinnemäki uudelleen samoin kuin työvaliokunta, johon kuuluvat molemmat varapuheenjohtajat, toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri ja puheenjohtaja.

Uusia jäseniä hyväksyttiin 193 eli seitsemää vaille kaksisataa. Samoin käsiteltiin Israelin Ystävien kiertuesuunnitelma ensi vuodelle. Lähes joka kuukaudelle on tiedossa kiertueohjelma, jossa mukana on myös vierailija, joko messiaaninen juutalainen, arabikristitty tai Venäjän juutalaistyöntekijä. Israel-konferenssi on vuorossa elokuussa, 22.-24.8. Kankaanpäässä.

Illansuussa oli vielä Vatajankosken Sähkön tiedotustilaisuus omistajakuntien Kankaanpään ja Karvian valtuutetuille, varsinkin Pyhäjoen ydivoimalan osakkeiden ostosta, joka tietysti herätti kahenlaista ilmoo, puolesta ja vastaan. Itse olen alusta lähtien pitäytynyt ydinvoiman vastustajiin. Muistan elävästi, kuinka marssimme ydinvoimaa vastaan Veikko Vennamonkin ollessa mukana juuri samaan aikaan, kun Tsernobylin voimala oli räjähtänyt. Tietohan siitä tuli vasta päivien perästä. Ei ole meidän ihmispoloisten järki vielä riittävä kuolemanvaarallisen ydinvoiman kesyttäjäksi ja hallitsijaksi.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Viperrystä taas viikonvaihde

Kyllä riitti pyhäpäivällekin vilinää ja vilskettä, jos oli sitä eilen lauanatainakin, kun oli siunaus sekä Kankaanpäässä että Parkanossa sekä muistotilaisuudet, joista jälkimmäinen Jämijärvellä. Vainajan viimeiset vuodet kun kuluivat Jämijärven vanhainkodissa ja hän asui sitä ennenkin Jämijärvellä vuodesta 1982 lähtien avioiduttuaan Tykköön Kuusijoenkylien rajamaille ensimmäisen puolisonsa kuoltua vuonna 1976.

Lisäksi perjantainailtana, eilen ja tänäänkin riitti PerusSuomalainen-lehden jakoa. Lauantaina muistotilaisuuden jälkeen iskin vielä pikkupakkasten ja ensimmäisten lumisateiden jälkeen täysin sulaan maahan viimeiset aurakepit 68 km:n urakastamme Jämijärven keskustasta Tykkööntien alkupään kevyenliikenteen väylälle, noin kolmekymmentä keppiä.

Tänään olin sitten yhden maamme perussuomalaisimman pitäjän, Honkajoen perussuomalaisten syyskokouksessa, jossa puhetta johti osaston puheenjohtaja, Honkajoen kunnanhallituksen nuori puheenjohtaja Tommi Laitila.

Kankaanpään kaupungintalolla piti kirkkovaltuustoryhmämme huomisen kirkkovaltuuston etukäteiskokouksen, jonka tärkeimpänä asiana oli veroäyrin suuruus. Sen päälle oli sitten kaikkien kaupunginvaltuustoryhmien yhteinen kokous tasapainon etsimiseksi kovasti alijäämäiseen kaupungin budjettiin ensi vuodelle. Tämän vuoden alijäämähän lähentelee jo nyt tällä tiedolla kolmea miljoonaa.
On naurussa pitelemistä. Eikä se yhtään auta, vaikka muillakin kunnilla menee yhtä huonosti emmekä vielä kuulu kriisikuntien joukoon. Sinnekin on enemmän kuin helppo päästä, mutta ei kovin  mukavaa olla.

lauantai 19. lokakuuta 2013

2-vuotias Sofia

Arvuuttelin tätä Sofiaa facebookissa, monenlaisia vastauksia sateli. Tässä oma versioni:

Sofia vei vilkkaudellaan melkein kaiken huomion hänen isoisomummunsa muistotilaisuudessa Jämijärven vanhainkodissa. Sofia on tosiaan ensimmäinen Ester Emilian lapsenlapsenlapsenlapsi eli viidennennessä polvessa. Ihan kaikista sanoista ei vielä saanut selvää, mutta kovasti hän puhui. Tulee varmaan isoisomummuunsa, joka puolestaan oli syntyperäinen karjalainen, Kaukolan pitäjän Kortteensalmen kylästä kahdestikin evakkotaipaleelle lähteneenä. Kahdesti hän oli myös avioitunut molempien puolisoiden kuoltua. Ester itse sai elää 98-vuotiaaksi.

Sain lukea hänet erittäin hyvien ystävieni ja esirukoilijoiden joukkoon. Viimeisten vuosien varrella häntä riisuttiin maallisesta. Innokkaana liikujana hän ei enää päässyt edes ulos. Näkö ja kuulo heikkenivät ja lopulta huimauksenkin vaivattua hän oli täysin vuoteen omana, tosin vanhainkodissa, sairaalaan ei tarvinnut mennä. Hän jätti kauniin muiston kahden tyttärensä perhekunnille ja kaikille meille hänet tunteneille.

130-vuotias

Maamme vanhin asumispalveluyksikkö täytti 130 vuotta. Juhlat pidettiin Pursimiehenkadun ja Albertinkadun kulmauksessa olevassa  i Helsingfors Gästhem och Natthärbärgen eli Helsingin vieraskodissa. Vuodesta 1883 toijinut vieraskoti on alkanut nimellä Kurjien kappeli. Se tarjoaa asumispalveluita noin sadassa yksiössä päihdeongelmallisille ja asunnottomille ja toimii kristillisellä pohjalla. Sain tuoda juhlaan valtiovallan tervehdyksen.

torstai 17. lokakuuta 2013

Kyselytunti pitää pintansa

Kyselytunti on todella yksi eduskuntaviikon huippuhetkistä, nytkin molemmat lehterit olivat täysin kansoitettuja. Onhan tämä melkoiseksi näytelmäksikin luonnehdittava tapahtuma melko suosittu TV-ohjelmakin.

Niinpä tänään juuri torstaiksi osutettu syyskauden 50 hengen linja-autoporukka Kankaanpäästä ja naapurikunnista tuli eduskuntaan ennen klo 13 ja lähti paljon nähneenä ja kokeneena ennen klo 18. Ryhmähuoneessa vierailijat tapasivat toisenkin rovastin, Kimmo Kivelän sekä eduskunnan entisen ikäpuhemiehen Kauko Tuupaisen, joka menetti asemansa Jörn Donnerin tultua tänne syksyllä. Portaissa tuli vastaan Kike Ritva Elomaa ja Mika Niikko, lehterillä kävivät näyttäytymässä  ainakin Timo Soini, Ari Jalonen ja Juha Väätäinen. Kyselytunnin ajan lehteri olikin lähes täynnä meidän perussuomalaisten kansanedustajien vieraita. Tunnelmakin oli melkoinen. Hyvältä näyttää!

Hyvältä ei sitten kuulostanutkaan perussuomalaisten Pentti Kettusen ja muiden kyselijöiden saamat vastaukset ministeriltä vakuutuslääkärien menettelyistä. Nämä lääkärit pystyvät potilasta näkemättä antamaan eläkkeen epäävän lausunnon, vaikka useampikin, jopa erikoislääkäri olisi kirjoittanut eläkkeellepääsyyn oikeuttavan lausunnon. Kummat lääkärit ovat sitten todella pätevimpiä, nekö jotka näkevät ja tutkivat itse potilaan vai ne, jotka vain paperien perusteella liukuhihnalla pystyvät tekemään turhaksi potilaan tutkineiden lääkärien tarkan työn. Jopa 40 % eläkehakemuksista hylätään.

Ministeri sanoi kyllä tietävänsä tilanteen, mutta kätkeytyi työryhmien ja menossa olevien  selvitystöiden taakse, joten mitään valoa tunnelin päässäkään ei ole nähtävissä tämän epäoikeudenmukaisen asian korjaamiseksi. Eilenkin tapasin henkilön, jonka paperit ovat kiertäneet läpi kaikkien valitusasteiden jo viisi kertaa ja aikaa on kulunut 10 vuotta ilman tulosta.

Varmemmaksi vakuudeksi kyselutuntien nauttimasta suosiosta vähän tilastolukuja:

Eduskunnan kevätistuntokauden suullisia kyselytunteja seurasi televisiossa (YLE1) keskimäärin 253.000 katsojaa / lähetys. Korkein katsojamäärä saavutettiin 21. maaliskuuta, jolloin lähetystä seurasi 341.000 katsojaa.

Suullisten kyselytuntien lisäksi myös kansalaisaloite kiinnosti katsojia. Kansalaisaloitteen lähetekeskustelu 25. huhtikuuta keräsi television ääreen 336.000 katsojaa.

Suullisten kyselytuntien katsojamäärät ovat nousseet viime vuosina.

Suullisten kyselytuntien katsojakeskiarvot vuosittain:

2012: 263.000 katsojaa

2011: 240.000 katsojaa

2010: 220.000 katsojaa


Kevätistuntokauden 2013 suorien televisiointien katsojamäärät: (Lähde Yleisradio)

Suulliset kyselytunnit:

7.2.2013     262.000

14.2.2013   272.000

21.2.2013   282.000

28.2.2013   251.000

7.3.2013     283.000

14.3.2013   263.000

21.3.2013   341.000

4.4.2013     338.000

11.4.2013   259.000

18.4.2013   298.000

25.4.2013   248.000

2.5.2013     246.000

16.5.2013   236.000

23.5.2013   189.000

30.5.2013   166.000

6.6.2013     176.000

13.6.2013   192.000

 


Välikysymykset:

13.2.2013      Välikysymys: Hallituksen talous- ja teollisuuspolitiikka: 237.000

20.3.2013      Välikysymys: Kohtuuhintaisen asumisen turvaaminen: 158.000

17.4.2013      Välikysymys: Kyproksen tukeminen osana euroalueen talouskriisiä: 233.000

 

Muut televisioinnit:

5.2.2013        Valtiopäivien avajaiset: 294.000

6.2.2013        Puolustuspoliittinen selonteko: 205.000

12.2.2013      Valtiopäivien avauskeskustelu: 308.000

9.4.2013        Lähetekeskustelu valtiontaloudesta: 182.000

25.4.2013      Kansalaisaloite eduskunnassa: 336.000

16.5.2013      Pääministerin ilmoitus: 251.000

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Aina vaan uutta riittää

Sekä eilen tiistaina että tänään keskiviikkona olen saanut johtaa täysistuntokeskusteluja puhemiehen parituntisen puheenjohdon jälkeen toisen kaksituntisen, istunnon loppuun asti. Istunnot ovat varsin lyhyitä vielä tässä vaiheessa syksyä. Eilen puhutti mm. alkoholiveron korotus. Tänään Pohjoismaiden Neuvoston vuosikertomuksen pohjalta oli hyvä puhua pohjoisen ulottuvuuden tärkeydestä ja meidän erinomaisesta arktisesta osaamisestamme, jonka avulla olisi saatavissa koko Eurooppaakin vaivaavaan taloushiipumiseen uutta piristystä. Kaikkiaan yhdeksän eri ryhmän edustajaa käytti puheenvuoron, pääasiassa neuvoston jäseniä puheenjohtajansa Simo Rundgrenin ollessa vähän niin kuin päällepäsmärinä. Hän muuten oli eilisen nahkiaisillallisenkin kokoonkutsujana ja isäntänä.

Illalla olin isännöimässä toimittajaohjelman iltapalaa. Kyseinen tapahtuma on tutustumassa eduskuntaan neljän päivän ajan. Joka vuosi tänne kutsutaan nelisenkymmentä median edustajaa. Timo Soinikin oli ollut iltapäivällä kertomassa kansainvälisistä asioista ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana.  Monipuolisen ohjelman avulla toimittajat perehdytetään eduskunnan toimintaan niin johtavien virkamiesten kuin valiokuntien puheenjohtaja-kansanedustajien opastuksella.

Päivään mahtui lisäksi Suomen Reumaliiton seminaari Finlandia-talolla. Siellä puhuttiin suomalaisista ratkaisuista pitkäaikaissairaiden työ- ja toimintakyvyn parantamiseksi otsakkeella Työkyky on investointi! Sosiaaliministeri Paula Risikkokin oli alustajien joukossa kertoen osatyökykyisten työllistämisohjelmasta, johon haetaan parast´aikaa pilotteja ja pilottikuntiakin!

Aamusta aloitettiin heti rakennustoimikunnan kokouksella, jossa keskusteltiin päärakennuksen tulevan peruskorjauksen välipohjien korjausten laajuudesta. Kokouksessa torpattiin päärakennuksen ravintolatilaan suunniteltu muutos astioiden palauttamista varten rakennettavasta liukuhihnatiskistä arvokkaaseen miljööseen täysin sopimattomana.

Eipä tule aika pitkäksi, kun uutta asiaa riittää vaikka millä mitalla, aivan kukkuramitoin!

Juhlittiin 270-vuotissynttäreitä

Tiistai oli juhlien päivä, ensin olin 180-vuotissyntymäpäivillä, illalla 90-vuotispäivillä Lahdessa. Jälkimmäisessä juhlittiin vain yhtä henkilöä, ensimmäisissä oli osallisina kolme eduskunnan virkamiestä. Välillä johdin puhettakin istunnon loppuun kello 16-18.15. Eduskunnassa olisi ollut myös Lapin väen tarjoama nahkiaisilta. Joskus on sitä juhlaakin arkisen työn ja aherruksen lomassa.

90 vuotta täyttänyt on Mikko Vilkastus eli Vainion Mikko, kollegani SMP:n eduskuntaryhmästä 1980-luvulta. Jo 70-luvulla hän oli kansanedustajana SMP:n ensimmäisen suuren nousun aikana. 1983 hän tuli sisään puolueemme toisen suuren nousun tuomana. Vuonna 1979 eli edellisvaaleissa, joissa itse pääsin eduskuntaan, Mikko jäi vain muutaman äänen päähän. Ja nyt puolueemme kolmannessa, lähes hyökyaallon kaltaisessa vyörymässä vuonna 2011 kansanedustajaksi valittiin Mikon tyttö Anne Louhelainen. Kolmas kerta sanoi tässäkin toden, nyt Anne on jo nimettynä EU:n meppiehdokkaana Lahden Hollolasta.

Ne kolme 180-vuotissynttärien juhlijaa ovat tosiaan kaikki 60 vuotta täyttäneitä. He järjestivät yhteisen juhlan eduskunnan Pikkuparlamentin auditoriossa. Ilona Nokela toimii tärkeässä tehtävässä eduskunnan suuren rakennusurakan johdossa, koska hän eduskunnan kiinteistötoimiston toimistopäällikkö. Hannu Peltonen on saman toimiston kakkoshenkilö apulaistoimistopäällikkönä. Pekka Kataja puolestaan on turvallisuusyksikön turvallisuussuunnittelija ja turvallisuusjohtajan sijainen. Kaikki kolme olivat muuten tämänpäiväisessä eduskunnan rakennustoimkunnan kokouksessakin.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Talvi tekee tuloaan

Vuodet ei ole veljeksiä, se tuli ilmi taas kerran Satavesi-ohjelman Karvianjoki-vesistöalueryhmän kokoustaessa Siikaisten Eteläpään matkailukeskuksessa. Vuosi sitten Siikaisjärvessäkin oli koko kirkonkylän peittänyt tulva, tänä syksynä monet purot ja kaivot ovat täysin kuivuneita.

Saimme kuulla Merikarvianjoesta yhtenä Etelä-Suomen suosituimmista kalastuskohteista ja suunnitelmista Merikarvian kalastusmatkailun kehittämisestä. Siikaisten kunnanhallituksen puheenjohtaja Jukka Vanhatalo, luokkatoverini veli, esitti alkutervehdyksen ja Karvianjokiryhmän puheenjohtaja Kari Ranta-Aho Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta kertoi kalatiestrategiasta erityisesti Karvianjoen alueella.

Edellisen yön pakkasen jäjliltä päivä kuitenkin selkeni aurinkoiseksi ja saimme 68 km aurakeppien pysytytysurakan melkein valmiiksi, yhtä 500 metrin kevyenliikenteen väylää lukuunottamatta Jämijärven keskustassa. Loppuviikoksi on lupailtu kovenevia pakkasasteita ja jopa eteläänkin lumi- tai räntäsateita. Tänään kuitenkin lämpötila nousi vielä päivällä 9 asteeseen. Talvi tulee väkisinkin ja siihen on varauduttava. Pitkäniemen tiellä saimme ihailla joutsenia Lahdessa. Se on keväin ja syksyin niiden levähdyspaikka muuttomatkalla. Keppien poisoton aikaan näemme niitä taas samalla Jämijärven  Lahdella, pitäisikö nimittääkin lahdelma Joutsenlahdeksi.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Niinisalon sotilassoittokunnan jatkamisesta


Kirjallinen kysymys puolustusministeri Haglundille

Niinisalon sotilassoittokunnan toiminnan jatkaminen

Eduskunnan puhemiehelle
 
Yksi puolustusvoimauudistuksen yhteydessä alas ajettava on Niinisalon sotilassoittokunta varuskuntakaupungissa Kankaanpäässä. Puolustusvoimauudistusta perusteltiin saavutettavilla säästöillä seitsemän sotilassoittokunnan kohdalla huolimatta niiden ansiokkaasta esiintymisestä omien alueidensa monissa tilaisuuksissa ja usein alueensa ainoina ammattimaisia soittokuntina ja orkestereina sekä kansamme maanpuolustustahdon ylläpitäjinä.
 
Ministerin antaman vastauksen mukaan saavutettavat säästöt eivät ulotu soittokuntaväen radikaalilla vähentämisellä kuitenkaan esim. tilamenoihin. Sotilassoittokunnille on myös rakennettava uusia tiloja yksiköiden suurentuessa. Tästäkin koituu lisää kuluja, kun vanhat, pieniä yksiköitä hyvin palvelleet soittokuntatilat jäävät samanaikaisesti tyhjilleen. Nyt perustettavat suuret soittoyksiköt voivat tarpeen mukaan jakaantua pienempiin kokonaisuuksiin. Aiemmin pienet soittokunnat saattoivat järjestää yhteissoittoja, mutta vain tarpeen mukaan isommalla, kalliimmalla kokoonpanolla. Niinpä ministerikin toteaa, että lakkautettavien sotilassoittokuntien toiminnallista vajetta ei määrällisesti kyetä täysimääräisesti paikkaamaan. Myös toiminnan uudelleenjärjestelystä koituu kustannuksia, kuten ministeri vastauksessaan toteaa. Luvatut säästöt alkavat siltä osin toteutua vasta aikaisintaan vuonna 2014.
 
Koska Niinisalon sotilassoittokunta pystyy vain 15 hengen miehityksellä soittamaan täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia ja se sijaitsee varuskuntakaupungissa, josta käsin sen arvokas toiminta voisi jatkua ennallaan Satakunnassa ja muuallakin täysipainoisesti, sen säilyttäminen sotilassoittoyksikkönä olisi hyvin perusteltua.
 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
 
Mitä hallitus aikoo tehdä Niinisalon sotilassoittokunnan toiminnan säilyttämiseksi ennallaan?

Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2013
Anssi Joutsenlahti /ps
Kimmo Kivelä /ps
Jussi Niinistö /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Ville Vähämäki /ps
Ari Jalonen /ps
Kauko Tuupainen /ps
Martti Mölsä /ps
Juho Eerola /ps
Anne Louhelainen /ps
James Hirvisaari /ps
Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps
Mika Niikko /ps
Ritva Elomaa /ps
Pentti Kettunen /ps
Lea Mäkipää /ps

lauantai 12. lokakuuta 2013

Aika loppuu

On hienoa, että Euran perussuomalaiset järjestivät tänään yleisötilaisuuden ja näin oltiin taas kansan parissa. Paikalla olivat EU-ehdokkaat Jussi Halla-aho ja Laura Huhtasaari sekä kansanedustaja Ari Jalaonen. Samat edustajat olivat myös yleisön tavattavissa Porin piiritoimistolla. Kaikki puolueet eivät enää uskalla tehdä samaa vaan toteavat, etteivät viitsi tulla kansan pariin haukuttaviksi. Näin kertovat jotkut hallituspuolueiden edustajat eikä ihme, siksi kyllästyneitä ihmiset ovat nykyhallituksen toimenpiteisiin.

Itse en päässyt mukaan, on talkootöitä ja papin töitä enemmän kuin ehdin tehdä, kolme siunaustakin tiedossa edessäpäin.

Aurakeppien pystytyksessä pääsimme tänään 19 kilometrin urakkaan, jäljellä enää 12 km, mutta ei tahdo löytyä aikaa senkään vertaa. Toivottavasti talvi ei ihan vielä pakkaa päälle. Lokakuun viimeisellä viikolla olisi koko viikko vapaata eduskuntatyöstä. Syksy on kyllä tähän asti ollut komeaa ja lämmintä. Tänäänkin lämpömittari näytti 10 plusastetta ja iltapäivän aurinkokin näytti paistettaan.


Muuten, totta on sekin, että kerran aika loppuu aivan lopullisesti. Hautausmaa on täynnä mielestään korvaamattomia ihmisiä. Mutta Martti Lutherin opetuksen mukaisesti tänään vielä pitäisi istuttaa omenapuu, jos tietäisi maailmanlopun tulevan huomenna. Meillä muuten voisi tehdä sen aivan kirjaimellisesti, kun omenapuualueelta on tällä viikolla kaadettu kaksi isoa koivua, joista toisen ympärysmitta tuli täyteen vasta kahden miehen sylimitalla. Nyt olisi vanhojen omenapuiden lisäksi tilaa nuoremmillekin. Vaikka eipä silti, kyllä tänä syksynä omenasato oli ihan riittävä, taivaan linnuillekin riitti syötävää.

Uusi Pori-lehti 20-vuotta

Sain olla kaupunkilehti Uusi Porin 20-vuotisjuhlissa Porin kauppaoppilaitoksella. Juhlan kunniaksi Uusi Pori oli julkaissut 36-sivuisen juhlalehden, jossa on mukana myös varapuhemiehen, kansanedustaja Jari Myllykosken ja ministeri Krista Kiurun onnittelukirjoitukset. Julkaisen omani oheisena:


Tabloidista tablettiin 

Perinteinen lehti on kokemassa muodonmuutoksen, joka murrosvaiheessa aiheuttaa hämmennystä, vastarintaakin, lopulta tottumista. Sanoma-, paikallis-, kaupunki- ja ilmaisjakelulehtien lukijat siirtyvät lukutottumuksissaan vääjäämättä entistä enemmän tietokoneen, kännykän ja tabletin käyttöön. Nuoret ikäluokat omaksuvat tietotekniset asiat nopeasti. Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan painettu sanomalehti ja verkkolehti tavoittavat yhdessä 20-64-vuotiaat 96-prosenttisesti. Sanomalehti yksinään yltää 25-29 –vuotiaiden ryhmässä vain 54 %:n tavoitettavuuteen, mikä näyttää vahvaa suuntaa koko median tulevaisuudelle.

Tabloid-koko oli pieni askel kohti kompaktimpaa lukupakettia. Vaikka sivukoko pieneni, juttujen määrä lisääntyi. Suuremmatkin lehdet tarjoavat nyt lukijalle mahdollisuuden luoda otsikoiden ja lyhyempien juttujen myötä nopeita silmäyksiä siihen, missä mennään. Paikalliset ja ilmaisjakelulehdet ovat tämän taidon osanneet jo ennen suurempiaan.

Vaikka lukijoiden mediakäyttäytyminen on jo muuttunut Suomessa, digitaaliseen julkaisuun siirtyneet yhtiöt pitäytyvät myös printtilehteen. Datajournalismin osaaminen alkaa kuitenkin olla joka toimittajalle tärkeä taito.

Perinteisen, painetun lehden tekijöiden on aihetta arvostaa työnsä jälkeä. Journalismin laatu ja luotettavuus verkossa on vielä kärsinyt väheksyntää, vaikka uutisten seuraaminen netti-, mobiili- ja tablettiversioista on arkipäivää. Verkossa sisältöä tehdään nopeasti, jolloin virheiden todennäköisyys jää suuremmaksi kuin huolella tarkastetussa painotuotteessa. 

Haluan onnitella jo 20-vuotiasta Uusi Pori –lehteä sen arvokkaasta toiminnasta alueensa tiedonvälittäjänä.

Anssi Joutsenlahti
kansanedustaja,
eduskunnan 2. varapuhemies

Torstain satoa

Päivän satoa oli monenlaista, mutta pääasiana oli eduskunnan kyselytunnilla esiin nostettu kehitysministeri Heidi Hautalan osuus valtionyhtiö Arctia Shippingin jäänmurtajiin Greenpeace tekemien hyökkäysten aiheuttamien johdon ensin tekemien rikosilmoitusten peruuttamiseen. Itse hän väittää vain hyväksyneensä virkamiehensä Pekka Timosen ilmoituksen syyttämättä jättämisestä

Jari Lindström sai esittää ensimmäisen kysymyksen: Omistajaohjauksesta vastaaava ministeri Heidi Hautala kiistää antaneensa minkäänlaisia ohjeita siitä, pitäisikö valtion omistaman jäänmurtajayhtiön tehdä rikosilmoitus Greenpeacen aktivistien toimista, kun heidän poistamisekseen jäämurtajien valtauksesta tarvittiin poliisin apua. Kuitenkin ministeri Hautala kertoo käyneensä "hyvin yleistä keskustelua siitä, että olisi syytä edistää pikemminkin vuorovaikutusta ja dialogia näiden osapuolten kesken." Nauttiiko ministeri Hautala edelleen teidän luottamustanne?

Ministeri Hautala itse on parast´aikaa USA:ssa, josta hän pikimiten lentää takaisin Suomeen ja antaa heti tiedotustilaisuuden. Pääministeri Jyrki Katainen viittasi tähän eikä sanonnut juuta eikä jaata, joten huomista ja ministeri Hautalan selvitystä odotetaan.

Aamulla oli heti Tutkijoiden ja kansanedustajien seuran TUTKAKSEN seminaari Suomen energiapolitiikasta - taloutta vai tukiaisia? Ansiokkaiden alustusten joukossa esiin nousivat tietysti pitkäaikaisen ministerin Mauri Pekkarisen ja professori Vesa Kanniaisen puheenvuorot. Kanniainen sanoikin puhuvansa aivan päiväkerhotasoisesti, siksi esitystä olikin helppo seurata.

Oli sitä päivän mittaan kansliatoimikuntakin ja aina värikäs ryhmäkokouskin, joten ei päivä käynyt yksitoikkoiseksi laisinkaan.

torstai 10. lokakuuta 2013

Valtatien 8 ja seututien 270 risteysalueen parantaminen Merikarvian Tuorilassa


Kirjallinen kysymys liikenneministeri Merja Kyllöselle

Eduskunnan puhemiehelle
 
Merikarvian teollisuustaajama, Tuorila, on valtatien 8 varrella 45 kilometriä Porista Vaasan suuntaan. Merikarvialle sekä Siikaisiin suuntautuvan liikenteen solmukohta on alueen yritysten, kunnan laajentuvan teollisuusalueen ja Merikievarin viihdekeskuksen vuoksi vilkasliikenteinen. Merikarvialla sijaitsevan sahan vuoksi tieosuudella kulkee päivittäin myös kymmeniä rekkoja. Valtatie 8 on kaiken kaikkiaan merkittävä tieväylä sekä valtakunnallisesti että paikallisesti.
 
Merikarvian kunta on vuonna 2009 laatinut esiselvityksen Tuorilan risteysalueen parantamiseksi kiertoliittymän avulla. Risteysalueella erityisesti viime vuosina tapahtuneiden onnettomuuksien vuoksi selvitys tähtää turvallisuuden lisäämiseen ja liikenneolojen kehittämiseen. Tehdyn selvityksen mukaan kiertoliittymä olisi joustava, turvallinen ja kustannuksiltaan edullinen toteuttaa. Kiertoliittymän avulla voitaisiin yhdistää merkittävän valtatien ja paikallisen liikenteen erityistarpeet, ja se parantaisi myös kevyen liikenteen turvallisuutta risteysalueella sekä helpottaisi tiellä liikkujien pääsyä valtatien 8 liikennevirtaan. Tämä on erityinen helpotus raskaalle liikenteelle, jonka taukopaikka on alueella sijaitseva huoltoasema.
 
Merikarvian kunnan ja paikkakunnan yritysten lisäksi myös Siikaisten kunta on halunnut puoltaa kiertoliittymän rakentamista. Kiertoliittymä on risteysalueen teiden porrastusta edullisempi vaihtoehto, ja Merikarvian kunta on halukas myös taloudellisesti osallistumaan tämän vaihtoehdon mahdollisimman nopeaan toteuttamiseen.
 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
 
Mitä hallitus aikoo tehdä Tuorilan risteysalueen parantamiseksi ja sen liikenneturvallisuuden lisäämiseksi Merikarvian kunnassa?

Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2013

 
Anssi Joutsenlahti /ps
Kimmo Kivelä /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Ville Vähämäki /ps
Ari Jalonen /ps
Kauko Tuupainen /ps
Martti Mölsä /ps
Juho Eerola /ps
Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps
Mika Niikko /ps
Ritva Elomaa /ps
Lea Mäkipää /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Anne Louhelainen /ps

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kiittäisimme armostasi

Aikaisempina vuosina maassamme vietettiin neljää rukouspäivää. Näin syksyllä kiitospäivä keskittyi sadonkorjuun jälkeiseen kiitokseen, jollaiseen tänä syksynäkin on mitä parhaiten aihetta erinomaisen satokauden jälkeen. Vuodentulo on korjattu, on kiitoksen aika.

Apostoli Paavali kehottaa kirjeessään Timoteukselle anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta. Myös Jeesus itse kehottaa katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia ja etsimään ensin taivaan valtakuntaa, niin myös kaikki muu sen ohella annetaan. Jos todella osaisimme ottaa vastaan taivaalliset lahjat, niin saisimme kokea Jumalan huolehtivan myös näistä ajallisista asioistamme.

Herännäissaarnamies Aku Räty vastasi kysyjälle baarissa, kun hän oli siunannut ruokansa, että tuliko yhtään lisää: ”Ei tullut lisää, mutta maku parani.”

Näin on kiitoksenkin laita. Paavali jopa kehottaa kiittämään ja rukoilemaan oman aikansa esivallan puolesta, vaikka juutalaiset olivat Rooman maailmanvallan alistamia eikä siitä varmastikaan ollut helppoa kiittää.

Aina ei tunnu olevan kiitoksen aihetta. Siionin virressä tämä puhutaan sanoiksi: ”Kiitäisimme armostasi, jonka annoit, Herramme, mutta kuinka kiitostasi mykkäraukat veisaamme. Kiitokseen ei taivu kieli, voimaton se siihen on, kun on murtumaton mieli, sydän kylmä, huoleton.”

Kuitenkin on juuri niin kuin samojen virsien esipuheessa mainitaan, että murheen alla veisaa Siioni heleimmin Herralle kiitosta. Vain harvoin osaamme kiittää myötäkäymisistä, vaan otamme niistä pikemminkin kunnian itsellemme. Kiitokseen virittäjänä toimivat paremminkin erilaiset elämässämme esiin tulevat murheet. Silloin huomaamme olevamme riittämättömiä omassa varassamme ja tarvitsemme auttajaa: ”Katso, Herra, nääntyneihin. Uudeksi luo mielemme. Kerran kiitossäveleihin vielä taipuu kielemme.”

Näin voimme kiittää Jumalaa ja jokainen päivämme voisi olla kiitospäivä. Alussa mainitussa Timoteuskirjeen kohdassa sanotaankin, että kiittäminen on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän Vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
 

                                                                                                                                                                                                                                              

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lasten huoltajuuskiistojen ratkaisemiseksi

Kirjallinen kysymys sosiaali- ja terveysministeriölle:

Lastensuojelun huoltajuusviranomaisen perustaminen tai asiantuntija-avusteisen sovittelun laajentaminen

Eduskunnan puhemiehelle
Erotilanteissa "lapsen etu" ei aina toteudu lapsen todellisen edun mukaisesti. Erosta johtuva huoltajuusriita voi pitkittyä ja mutkistua usein sen vuoksi, että asiassa olisi tarve olosuhdeselvitykselle. Pahimmillaan huoltajuusriidat kärjistyvät huoltoriitakierteiksi, ja niiden käsittely voi kestää jopa vuosia. Lapsen etu tulisikin kiistatapauksissa tutkia, perustella ja dokumentoida perusteellisesti, eikä sitä saisi enää soveltaa kummankaan vanhemman hyväksi ilman painavaa syytä (esim. toisen vanhemman kyvyttömyys hoitaa lapsia). Lasten omia mielipiteitä häiritsevät mm. toisen vanhemman vieraannuttamistoimenpiteet, joiden tavoitteena on rikkoa lapsen suhde toiseen vanhempaan. Tältä pohjalta tehty huoltajuuspäätös voi olla jo lähtökohdaltaan pielessä. Myös sosiaalityöntekijät syyllistyvät väärien tietojen antamiseen huoltajuuspäätöksissä.
 
Toisesta vanhemmastaan vieraantunut lapsi on itse tilanteen uhri, jolle saattaa aiheutua tapahtuneesta psyykkisiä ongelmia. Lapsen kehityksen kannalta on suosittava yhteishuoltajuutta, mutta silloin kun se ei ole mahdollista, olisi löydyttävä mahdollisimman oikeudenmukainen, lapselle paras vaihtoehto niin, että lapsi voisi elää turvallisessa ja hänelle parhaassa mahdollisessa hoidossa kodissaan.
 
Lasten huoltajuusasioita tarkastelemaan pitäisi perustaa huoltajuusviranomaisen virka. Viranomaisen puoleen voitaisiin kääntyä lastenhuoltoon liittyvissä riitaisissa tapauksissa ja niiden ratkaisevissa päätöksissä. Viranomaisen olisi oltava puolueeton, eikä se saisi toimia paikallistasolla ja olla fiksaantunut paikallisintresseihin, vaan se kuulisi riidan molempia osapuolia.
 
Toisena vaihtoehtona huoltajuusriitojen ratkaisemiseksi olisi jo kokeiluasteella oleva asiantuntija-avustaja, joka pyrkii yhdessä sovittelua johtavan käräjätuomarin ja vanhempien kanssa löytämään ratkaisun huoltajuusriitaan. Asiantuntija-avusteiset huoltoriitojen sovittelut ovat tuottaneet erittäin hyviä tuloksia niissä maan käräjäoikeuksissa, joissa ne ovat olleet kokeilussa. Huoltajuusviranomaisen viran perustamista tai asiantuntija-avusteisen sovittelun laajentamista koko maan käräjäoikeuksiin olisikin kiirehdittävä pikaisesti riitaisten huoltajuustapausten ratkaisemiseksi lasten edun mukaisesti.
 
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä lasten huoltajuusviranomaisen viran perustamiseksi tai huoltoriitojen sovittelun laajentamiseksi koko maan käräjäoikeuksiin?

Helsingissä 3 päivänä lokakuuta 2013
 
Anssi Joutsenlahti /ps
Kimmo Kivelä /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Ville Vähämäki /ps
Ari Jalonen /ps
Kauko Tuupainen /ps
Anne Louhelainen /ps
Juho Eerola /ps
Martti Mölsä /ps
Arja Juvonen /ps
Laila Koskela /ps
Mika Niikko /ps
Ritva Elomaa /ps
Lea Mäkipää /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
James Hirvisaari /ps

Järvi Kuntien alan "virkamiehet" olivat täysin tunneperäisillä syillä asianhoitajia.....paljon tinasivat, paljon pilasivat, nyt heidän kolvinsa kylmenee...ja on syytäkin "energiapolitiikan takia"...
 
  •  
    Anssi Joutsenlahti Kylmä kolvi ei tosiaan enää energiaa haukkaa. Sosiaalitantat - anteeksi vain - usein ovat hyvin yksipuolisia avioerotapauksissa lasten huoltajuuksista päättäessään ja sen jälkeen ei mikään muuta heidän ehkä jopa taitamattomastikin tekemäänsä päätöstä. Kokemusta on - ei tosin onneksi omalla kohdalla - mutta hyvän ystävän järkyttävää tilannetta seuranneena.
     
  • maanantai 7. lokakuuta 2013

    Maanantain vilkkautta


    Kello 8.35 kahdeksan kansanedustajaa Bepopissa radiohaastattelussa, sen päälle kansanedustajien kuukausikokous Porin Ilmailuopistolla. Kello 12.30 Rintamaveteraanien Kankaanpään osaston syyskokous. Sitten aurakepitystä kello 17 asti välillä Korvaluoma-Suurimaa 8,8 km. Illalla vielä kolmisensataa PerusSuomalainen-lehteä levälleen Niinisalossa. Siinä vilkkautta jalapikasta lattiaan maanantai-päivän kunniaksi.

    Anssi Joutsenlahti Vastauksena kysymykseen: Nykyisin ei enää tehdä keppejä metsästä, tielaitokselta saa valmiit muovikepit, joiden päässä heijastinnauha, joka olisi pakollinen puukepissäkin, siksi niistä on luovuttu. Kangella vaan reikä maahan ja keppi pystyyn. Tänä syksynä maa vaan on paljon kovempaa kuivuuden takia kuin vuosi sitten, jollooin sateisena syksynä maa oli pehmeää.


    Ilmailuopistolla meille kansanedustajille kerrottiin Porin lentokentän olevan yhden Suomen vilkkaimmista kentistä juuri heidän harjoituslentotoiminnastaan johtuen. Siksi myös reittilentojen jatkuminen Poriin olisi tärkeää, sillä jos reittilennot loppuvat, voi tulla eteen lento-opetuksen siirtäminen käytössä oleville kentille, joka ei sekään olisi viisasta. Ensinnäkin heidän suuri lentomääränsä ei mahtuisi kaikille kentille ja toisaalta jouduttaisiin rakentamaan uudet tilat, jotka Porissa ovat mallikkaassa kunnossa lentokonehalleja myöten.

    Satakunnan sairaanhoitopiirin kannanoton meneillään olevaan kunta- ja soteuudistukseen toi johtaja Ahti Pisto todeten hallituksen ajaman mallin vahvoinen peruskuntineen olevan kestämätöntä. Sote-palvelut on edelleenkin tuotettava nykyisen kuntayhtymä-mallin mukaisesti eli Satakunnassa Satakunnan sairaanhoitopiirin järjestämänä. Kannan tueksi hän esitteli lääkäriliiton ja yksityisten hallituspuolueiden kansanedustajien näkemyksiä.

    sunnuntai 6. lokakuuta 2013

    Ruskaretki parhaimmillaan

    Eilisen päivän mittaisen sateen jälkeen aurinko paistoi lämpötilan ollessa 10 plusastetta. Näin muotoutuivat mitä parhaimmat olosuhteet jokasyksyiselle Kankaanpään Seudun ruskaretkelle. Ennen retki tehtiin aina Kuninkaanlähteen kangasmaastoihin, nyt jo toista vuotta se on järjestetty muilla kylillä, vuosi sitten tulvien saartamalla Venesjärvellä, tänään naapurikylässä Veneskoskella.

    Sain olla  taas kympin lenkin ylivoimainen ensimmäinen kiertäjä. Pieni pätkä oli sateen jäljiltä kosteaa heinikkoa, joten kengät kastuivat, mutta eipä sekään tahtia ja fiilistä haitannut, pikemminkin päinvastoin. Siksi hienoissa ja muutoin näkemättä jääneissä maisemissa reitti kierteli. En ollutkaan ennen ylittänyt Karvianjokea Veneskosken kohdalla korkealla menevää rautatiesiltaa.

    Sitten sain juosta Karvianjoen rantaa pitkin Kaapan maiden halki. Taloustirehtööri Oskari Kaapalla on kyllä jo aikoinaan ollut komeat maat viljeltävänä, hänen jälkeensä pojilla Jaakolla ja Eerolla, ja nyt sitten heidän pojillaan. Kun jokirannasta noustiin komeille kallioille, täytyi ihmetellä, että seutukaavaliitto on osannut hakea suojelukohteiksi nämä Kaapan kalliot ja kallioiden keskellä olevan pienen suon.

    Jyränkylän tie takaisinmenosuunnassa oli jo tutumpaa, lähes jokaisessa reitin varren talossa olen käynyt. Kääntöpaikalla laavulla oli mehutarjoilukin, jota ekana paikalle tullessani vasta valmisteltiin. Loppumatka oli tuttuakin tutumpaa polkua, koska aikanaan Veneskosken hölkkä kiersi samaa reittiä.

    Väkeä komeassa säässä oli parisensataa. Kesäteatteri tarjosi oivat puitteet lähtö- ja maalialueelle. Ja paljon tuttuja oli mukana, osa tyytyi lyhyempään 4 km kierrokseen. Arvontaakin oli ja verenpaineen mittasi Kiviharjun Hannu todeten sen hyväksi. Olisko edellinen mittaus ollut vastaavalla kierroksella silloin vielä Kuninkaanlähteellä kaksi vuotta sitten. Olen ymmärtänyt, ettei terveen (ja nuoren) tarvitse siitä niin kovin olla huolissaan.

    lauantai 5. lokakuuta 2013

    Lauantain satoa

    Perussuomalainen-lehden jakamisen välillä satuin kuulemaan Lauantain toivotuissa Tapsan esittämän Metsäkukkia, eikä siitä laulu parane. Tapsan kootut levyt pitäisi hankkia itselle, koska sellaiset on julkaistu. Niin ja taas kerran on kaikki Kankaanpään kerrostalot ravattu ylös alas ja lehdet on jaettu!

    Olen myös saanut olla kahdessa siunaustilaisuudessa, Noormarkussa ja Kankaanpäässä. On hienoa, että omaisten pyynnöstä olen voinut olla näissä vaikuttavissa  tilaisuuksissa valamassa uskoa ja toivoa surun ja kaipauksenkin keskellä sekä tutustua kahteen sukulaispiiriin, tuntevana ihmisenä toisten syvästi tuntevien kanssa. Kiitoksia!

    Ei oo sateestakaan ollut haitaksi asti estettä. Noormarkussa laskimme aamulla melkoisen kukkameren vasta haudalla, ja sade alkoikin sitten  ollessamme muistotilaisuudessa turvallisesti seurakuntakodilla. Kankaanpäähän sade oli vasta tulossa, ja niin saimme laittaa kukat haudalle myös ensin ne sisällä laskettuamme. Haudalla veisattiin myös Maa on niin kaunis. Kovempi sade puhkesi sitten taas muistotilaisuutta viettäessämme.

    Meillä  kotona vieraili 2-vuotias Samuel eli Samuli touhuten ahkerasti ja monenlaisia leikkikalujakin hänellä oli mukana. Illalla lehtijaossa ei liioin ollut sateesta haittaa, vaikka pisartelikin enemmän ja vähemmän.

    James Hirvisaari on luonnehtinut ryhmämme jäseniä, tässä hänen lausuntonsa meikämannesta, antoi täydet 3 vihreätä plussaa:

    Joutsenlahti, Anssi +++ (Satakunnan vaalipiiri)

    Lempeä pappismies ja koko joukkueen kokoaja ja isähahmo. Ilman Anssia joukkue olisi henkisesti ja tietenkin myös hengellisesti huomattavasti köyhempi. Anssi sanoo rohkeasti mielipiteensä, mutta ihan vihoviimeisenä olisi kivittämässä omaa joukkuetta. Paimenen asenne.

    perjantai 4. lokakuuta 2013

    Jamesin kohtalo

    No niin, tämän päivän tapahtumat ovat todella olleet ikäviä. James Hirvisaari on joutunut vastoin parempaa minäänsä taas tavallaan oman hyväntahtoisuutensa ja lapsenmielisyytensä uhriksi. Hän itse sanookin, ettei hän ymmärrä politiikasta paljoakaan, vaan tahtoo kaikille hyvää. Siksi hän ei aikanaan erottanut avustajaansa, joka esitti juutalaistähtihihamerkkiä maahanmuuttajille. Silloin James erotettiin määräajaksi Perussuomalaisten ryhmästä. Nyt hän ajattelemattomuuttaan otti kuvan eduskunnan lehterillä vieraakseen kutsumastaan Seppo Lehdosta, joka esitti natsitervehdysmerkkiä ja joka laittoi sen sitten nettisivuille. Asia oli sitä mukaan selvää pässinlihaa. Enää ei auttanut, vaikka James katui erehdystään, pyysi anteeksi ja sanoutui jyrkästi eroon kristittynä ihmisenä kaikesta natsihenkisyydestä. Eduskunnan puhemiehen oli annettava huomautus ja puolueen ryhdyttävä erottamiseen. Siksi vakava käyttäytymishäiriö oli tapahtunut. Natsi-Saksa teki todella hirvittäviä ihmisyyden vastaisia tekoja kaasuttamalla kuoliaaksi 6 miljoonaa juutalaista ja tietysti sotimalla koko Euroopassa. Ja kuitenkin James tahtoo kaikille vain pelkkää hyvää. Olemme edelleen hänen kanssaan hyviä ystäviä ja toivottavasti hän myös jaksaa ottaa vastaan nämä rangaistukset, jollaisia ei juuri koskaan ole langetettu. Eduskunnassa on osoitettava vakavaa ja arvokasta käytöstä ja puolueen on jyrkästi irtisanouduttava kaikesta vähänkin natsihenkisyyteen viittaavastakin käyttäytymisestä!

    keskiviikko 2. lokakuuta 2013

    Suomessa on arktista osaamista

    Suomi on lumen ja jään maan. Siksi meillä on kokemuksen myötä monipuolista osaamista, jota on nyt mahdollista hyödyntää, kun pohjoinen ulottuvuus on päivän sana. Meritie eli Koilisväylä Pohjoisella Jäämerellä on lyhyin reitti Euroopasta Aasiaan. Ilmaston jatkuvasti lämmetessä myös meren jääpeite on murenemassa ja avaamassa mahdollisuuden laivareiteille. Tähän tarvitaan kuitenkin  jäänmurtajia ja meillä on paras osaaminen jäänmurtajien rakentamisessa.

    Pääministeri Jyrki Katainen antoi tänään hallituksen ilmoituksen arktisesta strategiasta. Eduskuntakeskustelussa käytettiin 85 puheenvuoroa ja aikaa kului kaksi ja puoli tuntia. Siinä kävi selväksi, miten tärkeää olisi päästä voimakkaasti mukaan tähän arktisen alueen kehittämiseen, koska siellä on melkein rajattomat taloudelliset kasvumahdollisuudet. Suomalaiset ovat kyllä toistaiseksi vähän jälkijunassa alueen hyödyntämisessä, mutta tahtotila on nyt kova ja yritysmaailmaa onkin rohkaistava tekemään sinne sijoituksia ja viemään yrityksiään.

    Strategiamme keskeisinä pilareina ovat: 1) Suomi on arktinen maa, 2) Suomi on arktinen osaaja, 3) korostamme toiminnassa kestävän kehityksen periaatteita ja ympäristön reunaehtoja, 4) kansainvälisen yhteistyön merkitys on suuri ja sitä on vahvistettava.

    Tämä pohjoinen ulottuvuus on maamme pääpainoalueita. Myös monet muut maat toivovat Suomen ja muiden Pohjoismaiden toimivan alueen kehittämisen johdossa. Olisi luotava yksityisten yritysten verkosto suuria investointeja varten. Oulun kaupunki on ennakkoluulottomasti kehitellyt arktista osaamista, joten Oulu voisi toimia kehitystyön primus moottorina. Rovaniemi puolestaan on saamassa EU:lta arktisen tiedotuskeskuksen. Liikenneyhteyksienkin kehittämistä tarvitaan, joten rautatieyhteys on suuri, mutta välttämätön investointi. Asiasta on olemassa mm. perussuomalaisten eduskunta-aloite. Rahoituslähteitä on etsittävä eri maista ja lisäksi EU:lta.

    Arktiseen neuvostoon kuuluvat Pohjoismaiden lisäksi Venäjä, USA ja Kanada. Alkuperäiskansoilla on myös oma edustuksensa. Tarkkailijajäseniksi ovat ilmoittautuneet Kiina, Singapore ja Intia. EU:n mukaantuloa toivotaan myös. Pohjois-Kalotin alueella toimii myös Barentsin yhteistyö-neuvosto, jonka saavutuksena on esimerkiksi Lemmikäisen päällystämä Pietari-Murmanskin valtatie aina Norjan rajalle saakka, Venäjän federaaton rahoituksella.

    tiistai 1. lokakuuta 2013

    Huikaisevia mahdollisuuksia

    Sepolle:
    huomenna on pääministerin tiedonannon pohjalta keskustelu täysistunnossa arktisesta strategiasta eli pohjoisesta ulottuvuudesta. Barentsin meri on meidänkin tulevaisuuden mahdollisuus moneenkin talouskasvuun.


    Seppo Järvi Anssi, nikkelin takia se käsi katkaistiin Suomi-neidolta, eikö ole niin...
      
    Anssi Joutsenlahti Niin, mutta Petsamosta olisi se yhteys merelle, joka nyt on nikkeliäkin kallisarvoisempaa.