perjantai 31. toukokuuta 2013

Nyt ei pidä hötkyillä

Laadin vastaukseni Tapio Seppälän Hengelliseen Kuukauslehteen tekemään haastattelukysymykseen: Mitä ajattelet seurakuntien rakenneuudistuksesta? Vastasin näin, koska seurakuntarakenteen tulee edelleenkin noudattaa kuntarakennetta:

En välttämättä tiedä asiasta, mutta vastaan pistän niin kuin entinenkin mies, kun puhutaan kuntarakenteen muuttamisvaatimuksesta. Meillä eduskunnassa opposition kesken on virinnyt ajatus, että kun hallitus on yksipuolisesti ilman parlamentaarista valmistelua ryhtynyt vaatimaan sote-uudistusta käyttäen sateenvarjona läpinäkyvästi kuntarakenneuudistusta eli kuntakoon merkittävää kasvattamista, niin opposition voimin 177 kunnassa muodostamme enemmistön ja kunnallisen itsehallintolain mukaisesti voimme estää nykyiset kaavailut ja näin mennä seuraaviin eduskuntavaaleihin voitollisesti. Sen jälkeen lähdemme parlamentaariselta pohjalta tekemään tarvittavia uudistuksia. Ne lähtevät kuntien vapaaehtoisuudesta, tärkeimpänä pääasiana palveluiden saaminen kattavina, hyvälaatuisina ja läheltä. Eli emme ole valmiit suoralta kädeltä romuttamaan nykyisin voimassa olevaa järjestelmää, vaan sitä on kehitettävä.

Saneluratkaisuja emme hyväksy! Koska eduskunnassa olemme vähemmistössä eikä ääntämme kuunella, lähdemme liikkeelle kuntien kautta, jotta voimme kaikin tavoin edetä rauhallisesti,  ilman nykyistä kireää aikataulua ja pakkosanelua ja päättää tulevista ratkaisuista parlamentaariselta laajalta pohjalta. Uskon että näin tulkitsen oikein koko yhtyneen opposition tuntemuksia.

Siksi ei seurakuntarakenteenkaan muutoksilla ole tulenpalavaa kiirettä. Ei seurakuntien tarvitse olla liioin tiennäyttäjinä suurseurakuntiin, kyllä pienikin voi olla kaunista ja toimia kustannustehokkaasti, kun nyt muutenkin ollaan yhdistämässä jo taloushallintoa ja rekisterinpitoa. Ja näin pääasialle eli hengelliselle työlle jää enemmän aikaa ja resursseja.

Terv. Anssi

Rautalammin reitiltä Brysseliin asti

Rautalammin reitti on opittu koulun maantietotunnilla, nyt Rautalammin kunta haluaa päästä maailmankartalle ja on siksi rakentanut moneksi päiväksi oman pienoiskylän Helsinkiin musiikkitalon ja Sanomatalon aukiolle. Aamu-TV:ssä kylä sai hyvää mainosta. Ja täytyihän siellä käydä meikäläistenkin, eikä suinkaan turhan takia, tapasin kaksi hyvää ystävää ja kolleegaa: Rautalammin eläkkeellä olevan kirkkoherra Raimo Jalkasen sekä kansanedustajana, ministerin sihteerinä, Suomen Lähetysseuran lähettinä ja naapuriseurakunnan Hankasalmen kirkkoherrana sekä nyt synnyinpitäjänsä Rautalammin kunnanvaltuuston puheenjohtajana toimivan Jorma Kukkosen. Kauniissa kesäsäässä väkeäkin oli melkoisesti.

Helsingissä pysytteleminen venyi puolitoista tuntia, kun istunnossa välttämättä pöydälle pantava hallintovaliokunnan mietintö ei vastalauseiden takia ehtinyt varsinaisen istunnon käsittelyyn. Istunto jouduttiin keskeyttämään sitä jatkettiin Suuren valiokunnan jälkeen kello 15, kun varsinainen istunto muuten perjantaisin loppuu ennen Suuren valiokunnan kokoontumista eli kello 13.30. Minä olin tämän jatkoistunnon, kestoltaan noin 1 minuutti, puhemiehenä.

Heti perjantaiaamuna olimme ryhmähuonessa kuuntelemassa käsityksiä Sote-uudistuksesta. Paikalla olivat puhumassa HUS:n (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi ja Finanssialan Keskusliiton julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusasiantuntija Piritta Poikonen. Hän on myös HUS:n valtuuston jäsen ja Perussuomalaisten valtuutettu Lohjalla. Timo itse oli johtamassa puhetta. "Koto, Terveys, se on kallista, se ei riipu hallintomallista", olivat Piritan miehen lähettämät terveiset ryhmällemme. 75 % terveydenhoidon menoista on julkista rahoitusta ja loppu 25% yksityistä. Kustannukset pitäisi maksaa kuitenkin yhdestä suunnasta, kun nyt maksajina ovat terveyskeskukset, työterveyshuolto ja Kela.

Kello 12 istumisensa aloittanut puoluehallitus teki niin kuin oli ennakoitukin ja nimesi ensimmäiset EU-ehdokkaamme virallisesti. Kuuden ehdokkaan joukkoon mahtui tasapuolisesti yhtä monta naista kuin miestäkin: Anne Louhelainen, Pirkko Mattila, Pirkko Ruohonen-Lerner, Jussi Halla-aho, Sampo Terho ja Juha Väätäinen. Viisi kansanedustajaa ja yksi meppi. Pistäkäähän muut paremmaksi, jos osaatte. Viisi näistä on muuten pari päivää sitten ollut esillä omassakin asiaa pohdiskelleessa blogissani.

Lehdet ovat kovasti kirjoitelleet myös Timo Soinin mahdollisesta EU-ehdokkuudesta ja Timo itsekin on antanut lausuntoja. Todella vaikea ja kauaskantoinen ratkaisu, on se sitten kummin päin tahansa. Onhan selvää, että, jos haluamme todella tulla EU-vaalien suurimmaksi puolueeksi, silloin Timon ehdokkuus on välttämätön ja sitä tietä Timolle voisi aueta merkittäviä kansainvälisiä tetäviä aina EU-kriittisten puolueiden johtotehtäviä myöten. Mutta EU-vaaleista vuoden päässä ovat eduskuntavaalit ja silloinkin Timoa tarvittaisiin välttämättä ehdokkaana. Samoin hänen puheenjohtajuutensa koko näiden kahden vuoden ajan olisi enemmän kuin tarpeellista. Jos Timo menisi Brysseliin, ei hän voisi enää  toista kertaa tehdä sitäkään, että palaisi sieltä eduskuntavaalien kautta takaisin eduskuntaan. Ja eivätköhän sittenkin eduskuntavaalit ole puolueemmekin kannalta ainakin kymmenkertaisesti suuriarvoisemmat!

torstai 30. toukokuuta 2013

Cooperissa

Keski-Suomalainen kirjoitti cooperin juoksustamme, mitäpä siihen lisäisi muuta kuin että todella tein sikäli ennätyksen, että 12 minuutin juoksuun käytin aikaa vain 10 minuuttia 30 sekuntia!


Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen testasi kuntoaan tänään torstaina Helsingissä järjestetyssä Opiskelijoiden liikuntaliiton tapahtumassa. OLLCooper-tapahtumassa pyrittiin yhdistämään valtionpäättäjiä sekä poliittisia ja sitoutumattomia opiskelijajärjestöjen johtajia – laittamalla heidät hikoilemaan keskenään.
Virkkunen arveli etukäteen Cooperin testin olevan rankka.
– Viikko sitten juostu elämäni ensimmäinen maraton tuntuu vielä jaloissa, hän aprikoi ennen suoritusta.
Cooperin testissä juostaan tai kävellään 12 minuutissa niin pitkä matka kuin pystytään. Virkkusen tulokseksi tuli 2 690 metriä.
– Hyvin meni. En nyt sentään opiskelijapoikien vauhdissa pysynyt, mutta hölkkäsin ikäiselleni ihmiselle ihan kelpo tuloksen. Siitä on hyvä lähteä parantamaan syksyä kohti, Virkkunen kertoi Facebookissa juoksun jälkeen.

OLLCooperin järjestäjien mukaan yksi tyytyväisimmistä kasvoista kuului urakoinnin jälkeen eduskunnan toiselle varapuhemiehelle, Anssi Joutsenlahdelle. 70-vuotias perussuomalaisten kansanedustaja juoksi testissä 2 400 metriä.
– Otin loppukirin liian aikaisin ja jouduin keskeyttämään noin minuutti ennen loppua. Cooperin testi radalla on aina rankka suoritus, Joutsenlahti kertoi.

Cooperin testin pisimmän tuloksen juoksi OLL:n puheenjohtaja Teemu Myllärinen, 3 170 metriä. Tapahtumaan osallistui myös Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Leena Harkimo, joka mittautti 2 180 metriä.

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Aina vain mutkistuu

Viimeisin blogitekstini Uudessa Suomessa sai kommentteja. Haluan nostaa niistä esiin yhden, Laura Huhtasaaren jakaman linkin Iltalehteen, joka paljasti mielenkiintoisen gallup-tuloksen. Gallupissa oli esitetty kysymys, pitäisikö muidenkin  kansanedustajien seurata esimerkkiäni ja lahjoittaa koko palkkionsa, kuten olen tehnyt palkkaamalla kaksi hoitotyöntekijää. Siihen oli vastannut 25878 henkilöä, joista 89% oli samalla kannalla, 11% vastusti. Melkoinen osallistujien määrä!

Tänään kuitenkin haluan laittaa näkyviin muutamia viisaita pätkiä 113 kansanedustajan pitämistä puheenvuoroista johtaessani yli kaksi tuntia istuntoa sen päättymiseen asti klo 18.30 asti. Aiheena oli taas kerran yhä mutkikkaammaksi käyvät kunta- ja sote-uudistuksen kiemurat hallituksen antaman esityksen perusteella laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, kuntajakolain eräiden säännösten kumoamisesta sekä kielilain muuttamisesta. Tällä pyritään korjaamaan aiemmin annettua kuntajakolakiesitystä.

Varsinkin opposition taholta esitys sai tyrmäävän vastaanoton. Nyt mennään eteenpäin hallinto edellä palveluiden jäädessä taka-alalle, vaikka juuri palveluiden hyvä tuottaminen on uudistuksen tärkein asia. Uudessa esityksessä ei ole ainoatakaan lakipykälää. Sen lisäksi ihmetystä herättää, onko haettu uudistus edes perustuslain kannalta  mahdollista. Myös aikataulutuskysymykset ovat ongelmallisia liian kireän aikataulun vuoksi. Ja koska sote-uudistuksen periaatteista ei ole tietoa, ei kunnilla ole riittäviä mahdollisuuksia päätöstensä tekemiseksi.

Niinpä koko yrityksen päätarkoitukseksi paljastuukin kuntarakenteen muuttaminen entistä suuremmiksi kunniksi, vaikka todellakaan ei puhuta mitään itse pääasiasta: palveluista, rahoituksesta ja toimintojen vaikutuksista.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Lisäbudjettia

Vuoden 2013 lisätalousarviossa on mielenkiintoinen luku 41 880 000. Sen verran siirretään euroja Kreikan valtiolle. Ne on saatu Kreikan lainojen tuottona, joten eikö olisi ollut viisaampaa lyhentää niillä Kreikan lainoja, että saataisiin edes jotain miljardilainojemme korvaukseksi.

Satakuntalaisittain eteenpäinmenoa on lupa Liikennevirastolle annettu oikeus tehdä uusia sopimuksia mm. hankkeen valtatie Turku-Pori toteuttamiseksi 102,5 miljoonalla eurolla. Rahaa lisätalousarviossa myönnetään 5 586 000 euroa. Tämä 135 km osuus on Lounais-Suomen merkittävä tavaraliikenneväylä, jonka merkitystä korostavat rautatieyhteyden puuttuminen ja sen varrella sijaitsevat viisi vientisatamaa. Se on myös työssäkäyntialueidensa runkoyhteyksiä ja varsin vilkasliikenteinen.

Tämän muutoksen jälkeen valtion nettolainanotoksi tänä vuonna  muodostuu 7,8 miljardia ja valtionvelan määrä vuoden lopussa on noin 92 miljardia, 46% bruttokansantuotteesta. Synkkää kertomaa!

Monena mies päivän mittaan

Vuorokausikin ehti jo vaihtua tiistaiksi. Jaettavat Perussuomalainen-lehdet tulivat vasta maanantaina, kolme päivää myöhässä. Vaikka ne olivat kirjapainosta lähteneet torstaina, saapuivat lehdet Porin Transpointin keskukseen vasta lauanataina, jolloin ei tietenkään ole enää mitää jakelua eteenpäin. Maanantain aikana olen sitten joka välissä hyvää uutta lehteämme jaellut 30 kerrostaloon, seuraavaan viikonloppuun jäi urakasta vielä puolet siitä eli 14 kerrostaloa. Vihtiläjärven ja Venesjärvi-Veneskoski-alueen lehdet ovat myös liikenteessä, kuten koko keskustan pientalo- ja rivitaloasutuksenkin peittojakelu. Kelpaa paljon asiaa sisältävää lehteä taas kerran levittää.

Päivään on mahtunut paljon muutakin. Aamun vesijuoksun jälkeen pikamenoa Harjavaltaan kansanedustajien kuukausikokoukseen, jossa saimme kuulla paikallisen suurteollisuuden puheenvuorot: Boliden (entinen Outokumpu) Harjavalta Oy, Norilsk Nickel Harjavalta Oy. Porin satamajohtaja Jaakko Nirhamo kertoi väylämaksujärjestelmän uudistamisesta, joka merkitsee Porin sataman joutumista maksumieheksi vähän kaikkien muiden satamien tukemiseen.

Saimme myös päteviä perusteluita Haapamäki-Pori-rautatien tarpeellisuudesta. Tampereen ratapihan läpi kulkiee kapeaa kannasta jo nyt 30 tavarajunaa hemkilöliikenteen lisäksi. Jos ratapiha vielä katetaan, kuten suunnitellaan, ei sen kautta enää voida kuljettaa esim. vaarallisia ammoniakkikuljetuksia. Kiertoraiteet ovat välttämättömät, uuden ratapohjan pakkolunastaminen tiheään asutulta seudulta on melkein mahdotonta. Haapamäki-Pori radalla on jo olemssa valmis valtion omistama ratapenkka, joka tarvitsee vain vahvistusta.

Sotainvalidien Kankaanpään seudun hallituksessa teimme myönteisen päätöksen siivoupalveluiden antamisesta kolmeksi kesäkuukaudeksi sekä lisäksi marras-joulukuuksi saatuamme rahaa piiriltä, joka puolestaan saa varoja Sotainvalidien Veljesliitolta, joka purkaa koko ajan varallisuuttaan niin, että sitä on jaettavissa viimeisellekin sotainvalidille. Sitten kun sotainvalidit loppuvat, on varatkin kulutettu loppuun.

Illalla oli vielä kirkkovaltuusto ja pienen tauon jälkeen väitöskirjan aiheesta "Nainen, pappeus ja ristiriita" tehneen teologian tohtorin Paula Närhin alustama esitelmätilaisuus salintäyteiselle yleisölle. Jo 25 vuotta pappisvirka on ollut avoinna myös naisille ja papistosta jo 40 % on naisia. Kaikilla tulee olla toimintavapaus, mutta keskinäisen yhteistyön avulla on varjeltava kirkon ykseyttä. Tämän saman ykseyden ylläpitäminen on myös kirkkoherran tehtävän yksi tärkeimmistä puolista, jota siis olisi noudatettava.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Suurimmaksi puolueeksi

Tasan vuoden päästä - jos Herra suo, kuten on aina hyvä pitää varalla - valitaan 13 meppiä Brysselin noidankitaan EU-edustajiksi. Perussuomalaisten pyrkimyksenä on näissä vaaleissa nousta suurimmaksi ja hyvät mahdollisuudet siihen onkin.

Yksi vaaliliitto saa asettaa listalle 20 ehdokasta, joten meille tulee kova kilpailu mukaan pääsijöistä. Olenkin laskeskellut, että pelkästään koko kansan tuntemia, lähes julkkisten asemassa oleviakin perussuomalaisia löytyy melkein koko listallinen.

Timo Soini on tietysti ykkösnimi, samoin nykyinen meppimme Sampo Terho on kaikkien tuntema. Eduskuntaryhmässäkin on Timon lisäksi monta yleisesti tunnettua. Jussi Halla-aho, sahuri Teuvo Hakkarainen, Kike Ritva Elomaa, juuri liikuntaneuvoksen arvon saanut Juha Väätäinen, Pertti Veltto Virtanen, ryhmänjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner sekä valiokuntien puheenjohtajina toimivat Jussi Niinistö ja Pirkko Mattila. Puolueen varapuheenjohtajina toimivat Hanna Mäntylä ja Juho Eerola.

Raimo Vistabackan kiitettävän kuuden kauden kansanedustajan uran tuntevat tietävät myös, miten hän oli kaksi kautta yksin perussuomalaisten kansanedustajana pitäen näin kipinää hengissä. Viimeksi olemme saaneet riveihimme Alppilan koulusta irtisanotun opettajan Antti Korhosen, joka sai netissä tuekseen yli 200 000 henkilöä ja hänen irtisanomisensa peruttiin. Hän on myös ilmoittanut halukkuudestaan EU-ehdokkaaksi.

Jäljelle jäisi enää kuusi paikkaa, jotka sitten jaetaan alueellisesti ja varmasti myös naispaikat huomioiden. Sikäli me Satakunnassa olemme vahvoilla, kun ehdokkaanamme on opettaja, kaupunginvaltuutettu Laura Huhtasaari Porista.


Näin ehdokaslistastamme tulee olemaan todella kovatasoinen ja jo silläkin voimme haastaa muut puolueet täysin tasavertaisesti. Olen ymmärtänyt, että saamme puolueena myös etulyöntiaseman, kun alkavalla viikolla puoluehallitus nimeää virallisesti ensimmäisenä puolueena ensimmäiset ehdokkaat, seuraavat sitten kuukauden päästä Joensuun puoluekokouksessa, jonka jälkeen paikkoja onkin jäljellä vain muutama. Sanotaankin, että aikainen kana löytää jyvän!

Transpoint takkuaa

Mikä tökkii, kun PerusSuomalainen-lehti, nro 7 ilmestyi perjantaina, mutta jaettavat lehdet eivät tulleetkaan, vaikka painosta todettiin lehtien lähteneen tavanomaisesti torstaina. Monena muuna kertana myös jaettavat lehdet ovat tulleet ajoissa viikonvaihteen jakelua varten. Meikämannella on vain näin pyhän seuduissa mahdollisuus jakaa lehteä, kun viikot ollaan Helsingissä verstaalla.

Nyt Itella ja Transpoint aiheuttivat kaksinkertaisen työn, kun olen kuitenkin ilmaisjakelulehdet tänään jakanut keskustan kerrostaloihin jakelijan Timo Mattilan kanssa sovitun mukaisesti. PerusSuomalainen-lehdet voin sitten jakaa vasta seuraavana viikonvaihteena.

Ihmettelenkin, miksi lehden paino piti siirtää vuosikausia Kokemäellä hyvin sujuneen painamisen jälkeen Kokkolaan  ilman mitään sen perusteellisempaa kilpailutusta tai edes ennakkoilmoitustakaan. Nyt tietääkseni kilpailutus on menossa, toivottavasti painotyö palaa Kokemäen kirjapainoon. Sieltä voi tarpeen tullen lehden hakea itsekin, kuten jonkun kerran teinkin ja varmistin esim. vaalilehden oikea-aikaisen jakamisen.

Eikä ole ihan pienestä asiasta kysymys, kun nykyisin jaamme 5.000 PerusSuomalainen-lehdteä, jokaista numeroa, pääasiassa Kankaanpäässä, mutta vähän myös naapuripitäjissäkin niiden perussuomalaisten kanssa yhteistoimin. 

lauantai 25. toukokuuta 2013

Bruno Rikhard Mansikkamäki

Osa puheestani perjantaisessa siunaustilaisuudessa, jota sain olla toimittamassa noin puoleen sataan nousseen sukulais- ja ystäväjoukon kanssa Kankaanpään kotikappelissamme.

"Rakkaat ystävät, Bruno Mansikkamäen puoliso Anja, veli Rauno perheinesi, muut sukulaiset ja ystävät.

Olemme kokoontuneet tänne monista samanlaisista raskaistakin tilanteista rakkaaksi käyneeseen siunauskappeliimme tekemään viimeistä palvelustamme rakkaallemme tänä keväisenä, mutta harmaan pilvisenä päivänä. Luontokin puhuu meille ihmisen elämän osasta. Samoin kuin keväinen luonto herää, me ihmiset saamme elää meille määrätyn aikamme. Mutta kuten luontokin  näyttää harmaalta ja syksyn tullen taas valmistuu talvea vasten, se puhuu väkevää kieltä ihmiselämänkin katoavaisuudesta

Brunon lapsuutta leimasi molempien vanhempien varhainen kuolema. Äiti kuoli vuonna -36 ja isä -37 Brunon ollessa  alle 10-vuotias. Siitä lähtien pojat sijoitettiin eri paikkoihin ja Bruno pääsi tätinsä Tyyne Viitasen perheeseen. Bruno toimi torin varressa olevassa lihatarkastamossa ja myös liikkeissä  tarkastajana käytyään alan kurssin. Lihatarkastamosta meillä pojanjuipeilla on mukavia kokemuksia. Seinään kiinnitettyä rautatikasta pitkin pääsi reunuksella varustetulle tasakatolle ja sieltä oli hyvä näköala seurata torilla pelattuja pesäpallo-otteluita. Tietysti katolle kiipeäminen oli vähän kiellettyäkin, mutta kyllä meitä siellä oli paljon otteluiden aikana.

Sitten Bruno siirtyi lihamyyjäksi Korpelaan ja sen jälkeen aina eläkkeelle siirtymiseen asti Reiman varastomieheksi, ensin vanhaan tehtaaseen vuonna 1969 ja uuteen tehdasrakennukseen vuonna 1970.

Yhteistä avioliittotaivalta Anjan kanssa olisi tullut täyteen tämän vuoden joulupäivänä 60 vuotta. Bruno oli huolehtivainen ja hoiti asiat hyvin. Omakotitaloja hän rakensi kolmasti, ensin Myllärintielle, sitten Kärjenkadulle ja viimeksi viereiselle kadulle Kalliokadulle. Naapurien kanssa hän on aina tullut hyvin toimeen.

Nuorena Bruno oli taitava painija, itsekin muistan nähneeni hänen pienten miesten, 52- ja 57-kiloisten sarjassa vetämiään nopeita käsivarsi-  ja niskalenkkiheittoja, jotka usein meidän katsojien riemuksi päätyivät selätyksiin, parhaat jopa muutamassa sekunnissa. Niinpä hänellä onkin monia piirinmestaruuksia.

Bruno sai elää 84-vuotiaaksi,  85 vuotta olisi täyttynyt juhannuksen jälkeisellä viikolla 27.6.

Iän mukana tuli vaivoja ja sairauksia, eikä hän enää jaksanut lähteä vaimon sisarenmiehen hautajaisiinkaan keväällä. Viimeiset sairaalakäynnit jäivät lyhytaikaisiksi voimien loputtua monienkin komplikaatioiden ansiosta."


Tämä osa puheesta on Brunon omasta henkilökohtaisesta elämästä, kristillinen iäisyystoivomme välittyi sitten puheen toisesta yleisemmästä osasta. Me kankaanpääläiset olemme tunteneet useita hänen isänsä veljiä ja sisaria, he ovat kuuluneet katukuvaan, kuten myös Bruno ja veli Rauno serkkuineen. Serkutkin alkavat olla iäkkäitä eikä heistä ollut päässyt Brunoa saattamaan monikaan. Lassen poika Matti oli kuitenkin tullut Ruotsista asti. Hänen talonsa Hiitolankadun varrella hautausmaan naapurina muuten on juuri lehdessä ilmoitettu myytäväksi.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Vieraitakin riittää

Yhdessä Ilpo Iso-Peuran kanssa oli vieraanamme eduskunnassa kello 10 lähtien Matti Ruuska Kauhajoelta, molemmat juoksumiehiä.

 Päivemmällä vieraina olivat Tuomo Koivunen kolmen poikansa kanssa. Tuomo on lähtöisin Jämijärveltä, jossa hänen veljensä pitää karjatilaa ja vanhemmatkin vielä elävät. Hänen sisarensa Paula toimii aina välistä Jämijärven kanttorin tuuraajana, nyt Tuomo toimii Ponsen myynninedistäjänä ja asuu perheineen Ylöjärvellä.

He seurasivat myös kyselytuntia ja sen jälkeistä täysistuntoa, jota johdin kaksi ja puoli tuntia. Esillä oli valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta ja sen lähettäminen valiokuntaan. Ensin ministeri Koskisen esitteli, sitten oli ryhmäpuheenvuorot, 45 minuutin debatti sekä varsinaiset 5 minuutin puheenvuorot, kaiken kaikkiaan 65 puheenvuoroa.

Kävin myös tervehtimässä Loimaalta tulleita Lauri Heikkilän perussuomalaisia puolueveljiä ja -sisaria, myös muut Varsinais-Suomen perussuomalaiset kansanedustajat Maria Lohela ja Kike Elomaa olivat paikalla.

Eilen oli eduskunnassa vieraana Kankaanpään keskustan koulun 6C-luokka opettaja Johanna Hietikon johdolla, samasta koulusta, jota olen itse käynyt 60 vuotta sitten. Olin ensimmäisten oppilaiden joukossa jopa samassa koulurakennuksessa, joka silloin oli vastavalmistunut. Ehdin käydä uudessa koulussa vain yhden vuoden neljännen luokan oppilaana vuonna 1954 ja sitten siirryin pääsykokeen kautta oppikouluun. Oli muuten aika jännää mennä illalla katsomaan ilmotustaululta läpipäässeet, löytyykö oma nimi armoitettujen joukosta, joita kolmelle luokalle otettiin yhteensä 120. Luokissa oli silloin 40 oppilasta, nykyään taitaa olla vain puolet siitä, ainakin tällä vierailulla käyneellä 6 C-luokalla oppilaita oli vain reilut 20.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Vaalipiirien uusjako ei korvaa demokraattista vaalilakiuudistusta

Kun 24 vuoden tauon  jälkeen sain tulla takaisin eduskuntaan, yksi kantavimmista ajatuksistani oli, että nyt on todella miellyttävää palata ja toteuttaa ensi kertaa maamme kohta 100-vuotisen itsenäisyyden aikana täysi demokratia.

Olihan edellinen eduskunta hyväksynyt uuden vaalilain, jonka mukaan jokainen ääni olisi ollut samanarvoinen. Jokaisen puolueen saamat äänet olisi laskettu yhteen ja sen mukaisesti olisi jaettu paikat myös alueellinen edustavuus huomioiden. Koska perustuslain uudistus vaatii kahden eduskunnan hyväksynnän, tarvitsi lain voimaan tuleminen myös tämän vuonna 2011 valitun eduskunnan vahvistuksen.
Mutta hallitusneuvotteluiden tuloksena, demarien vaatimuksesta uudistus haudattiin ja tämän takinkääntämisen hyväksyivät myös edellisessä eduskunnassa lakiuudistusta kannattaneet, vaikka keskusteluissa monet pitivätkin sitä hyvänä. Vain me perussuomalaiset olimme edelleen lain voimaantulemisen kannalla.
Ja mitä on seurannut. Vastoin alueidensa kannatusta on päätetty yhdistää Kymin (12 kansanedustajaa) ja Etelä-Savon (6) vaalipiirit 18 kansanedustajan Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon (9) ja Pohjois-Karjalan (6) vaalipiirit Savo-Karjalan vaalipiiriksi 15 edustajalla. Näin Etelä- ja Länsi-Suomen pienimmäksi vaalipiiriksi jäi Satakunta 9 kansanedustajalla. Nyt hallituksen asettama työryhmä on taas uudistamassa perustuslakia laskemalla 12 vaalipiirin määrän alarajaa kolmella eli uusi raja olisi 9. Ja niin kuin jo on ennakoitu, Satakunnan vaalipiiri on seuraavana kohteena, koska vain laajojen etäisyyksiensä vuoksi erikoisasemassa oleva Lapin vaalipiiri (7) on Satakuntaa pienempi. Seuraavaksi pienin on Keski-Suomi (10), joka on seuraavaksi lakkauttamisvaarassa, koska kaikki muut vaalipiirit ovat selvästi suurempia. Tosin tämä hallituksen esittämä uudistus vaatii myös seuraavan eduskunnan hyväksynnän. Sen vastustamisesta ja siten Satakunnan vaalipiirin säilyttämisestä me perussuomalaiset saamme yhden uuden vaaliteeman vuoden 2015 vaaleihin.
Paikallinen vaikuttaminen uhkaa vaarantua nyt myös Satakunnassa, mutta niin maa makaa kuin se petataan. Miksi täytyi mennä hylkäämän omista ahnaista puoluepoliittisista näkökannoista lähtien jo kertaalleen eduskunnassa hyväksytty vaalilain uudistus, joka olisi toteuttanut täyden demokratian. Poliitikkojenkin olisi edistettävä täyden kansanvallan toteutumista vastustamisen sijasta. Nyt tämä on osunut jo  Itä-Suomen kansanedustajien omaan nilkkaan, miten käynee siis täällä läntisessä Suomessa.
Tietysti vaalipiirien alimman lukumäärän muuttamisesta päättää ensin tämä nyt istuva eduskunta, mutta kertaakaan enemmistön muodostavat hallituspuolueiden edustajat eivät ole hylänneet hallituksensa esityksiä!

Rakennusten kosteus- ja homeongelmat


Eilen puhuttiin muutamasta sadasta miljoonasta, mutta tänään on kyse vaatimattomasti 2,9 miljardin korjaustarpeesta pelkästään koulurakennusten kosteus- ja homeongelmien aiheuttamien vaurioiden vuoksi, muista julkisista rakennuksista puhumattakaan. Ongelman ratkaiseminen tuntuu jopa ylivoimaiselta, koska riittävää tietoa ja taitoa tuntuu puuttuvan, kun esimerkiksi vuonna 2011 valmistuneessa selityksessä kerrotaan havaitun puutteita jopa kaikissa kuntien rakennusten korjausprosessien vaiheissa.
Tarkastusvaliokunta on laatinut ansiokkaan mietinnön asian tiimoilta tehden 14 ehdotusta korjausten saamiseksi tähän kaikkia kansalaisiamme koskevaan ongelmaan, joka tietysti koulumaailmassa on kaikkein suurin.
Kaikkiaan kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 30-50 miljardia eli kyseessä on valtava ongelma. Kaikki rakentamisen tahot kaavoituksesta, suunnittelusta, rakentamisesta, valvomisesta ja rakennuttamisesta aina myöhempään kunnossapitoon asti vaativat kovaa tsemppaamista.
Keskustelussa käytettiin yli 70 puheenvuoroa ja kaikki olivat yhtä mieltä tilanteen katastrofaalisuudesta.
Omalla facebook-sivullani käytiin kirjoituksesta myös vilkasta keskustelua, jossa vastasin Saarisen Jounin tiedusteluun: Tarkastusvaliokunta tutki asiaa vuoden päivät kuunnellen lukemattomia asiantuntijoita ja perehtymällä muutenkin kysymykseen. Mietintö on 30-sivuinen ja sen lisäksi on sivistysvaliokunnan lausunto.                        
Tasakatto-buumi ei todellakaan sopinut Suomen oloihin. Keskeltä kattoa kaivojen kautta johdetut sadevedet tietysti tunkeutuivat ennemmin tai myöhemmin rakenteisiin, kun aina ei osattu tai viitsitty huolehtia kattokaivojen kunnosta, lehdet tukkivat niitä tai sitten ne jäätyivät.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Uudelleenarviointia Pori-Haapamäki -radalle


Pori-Parkano-Haapamäki -rata saataisiin 250-370 miljoonalla eurolla kuntoon ja samalla hoituisi miljoonan tonnin tavaraliikenne lyhyintä tietä sisämaasta satamaan. Luulisi kyllä liikennettä tulevan tuontitavaran myötä toisin päinkin, satamasta Sisä-Suomeen. Tämä kävi ilmi liikenneministeriön seminaarissa. Radan uudelleenarviointiselvitys liikenteelle on tehty EU-rahoituksella. Seminaarissa oli paikalla meitä perussuomalaisten kansanedustajia Satakunnan Arin ja minun lisäksi Lea Mäkipää Pirkanmaalta. Muita kansanedustajia Satakunnasta oli lisäksi Sampsa Kataja, Anne Holmlund ja Jari Myllykoski sekä Sastamalasta Arto Satonen.
Radan avaaminen helpottaisi jo nykyisin pahimpina pullonkauloina olevia Helsinki-Oulu -päärataa ja itäsuunnassa Lahti-Vainikkalan rataosuutta. Silloin saataisiin Venäjältä tulevalle transistoritavaraliikenteelle suora satamayhteys Imatrankoski-Pieksämäki-Jyväskylä-Haapamäki-Parkano-Pori.
Pohjois- ja Itä-Suomen mittavat kaivos- ja mineraalikuljetukset sekä Suomen päästötavoitteisiin liittyvät, lisääntyvän energiapuun raidekuljetukset tulevat ajankohtaisiksi. Lisäenergiapuun käyttöä ei pystytä kattamaan kotimaasta, vaan todennäköisesti eukalyptuspuuta on tuotava Etelä-Amerikasta.
Tämä rautatieyhteyden elvytys on mahdollista suorittaa nopeastikin, sillä rataosuudella ei ole kaavarasitetta eikä ratkaistavia maanomistajakysymyksiä, koska ratapenkka on valmiina ja sijaitsee suurelta osin rakentamisen kannalta tukevalla Suomenselän alueella. 

maanantai 20. toukokuuta 2013

Maakuntapäivän satoa

Päivän työt ovat päättyneet, maakuntapäivä on ohi ja aamulla 6.18 taas matkustetaan junassa Parkanosta Helsinkiin, jossa on heti aamusta seminaari tärkeästä aiheesta eli Haapamäki-Parkano-Pori-rautatiestä. Tänään kävimme Aaro Holman kanssa kahdella onnittelukäynnillä 92- ja 95-vuotiaiden sotaveteraanien kodeissa, joissa he asuvat  vaimojensa hyvässä hoidossa.


Päivällä oli koolla Kankaanpään sotaveteraanien hallitus runsaslukuisesti, 19 hengen voimalla, vain pari puuttui paikalta. Iloisin uutinen oli veteraanikeräyksen onnistuminen monta tuhatta aikaisempia vuosia paremmin. Keräykseen paneuduttiin perusteellisesti ja keräyksen suorittaneita varusmiehiä neuvottiin ja rohkaistiin työssä. 5.000 euron tulos oli komea ennätys!
Tänä aamuna lähdin liikkeelle kello 7, ensin aamuvesijuoksuun ja hierontaan, välillä kävin kotona syömässä, mutta varsinaisesti palasin kotiin vasta kello 18, kun olin vielä perjantain siunausta varten vainajan kotona toimituskeskustelussa. Illalla 10 km lenkki Kuninkaanlähteen jalkaystävällisessä maastossa kolmantena päivänä peräkkäin!
Ensi maanantaina onkin sitten kevätkauden viimeinen Satakunnan kansanedustajien yhteispalaveri, joka tällä kertaa pidetään Harjavallassa. Edelliskerralla olimme vain kahden kansanedustajan voimin Honkajoella.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kunniaa sankarivainajillemme ja Seppo Koivusalolle

Kaatuneiden muistopäivä ja helluntai. Jumalanpalveluksen jälkeen myös Kankaanpään kirkkomaalla sankarihauta-alueella on kunnianosoitus seppeleenlaskuineen. Puheen pitää kaupungin edustajana valtuuston 1. varapuheenjohtaja Jari Koskela. Varuskunta järjestää kunniavartion ja muut käytännön toimet. Olen mukana lippuvartiossa sankaripatsaalla veteraanien ja maanpuolustusjärjestöjen lippurivistössä.
Päivän työohjelmaan - vaikka onkin sunnuntai - kuuluu hyvän ystävän siunaaminen muistotilaisuuksineen ja illemmalla kaste Parkanossa. Jämijärvelle kirkkoherraksi mentyäni ja kysyessäni vapaapäivistä, vastasi kirkkovaltuuston puheenjohtaja, että mitä pappi vapaapäivillä tekee, kun ei töitä ole kuin yhtenä päivänä viikossa eli vain sunnuntaisin.
Sankarihautojen lippurivistössä oli mukana vielä neljä veteraania, Sotainvalidien lippuvartijoina Toivo Lautaoja ja Mauno Kukkumäki, Sotaveteraanien Sakari Peurala ja Aaro Holma. He ovat yli yhdeksänkymppisiä kaikki muut paitsi Aaroa, hänkin tulee 90 vuoden ikään ensi vuonna, maaliskuun viimeisenä päivänä. Veteraanijärjestöjen lippuja kantoivat Timo Lautaoja ja Jouko Uusitalo, minulla oli Rintamaveteraanien lippu, jonka vartiossa oli Leevi Aarniokoski. Korsutöpinäkin soitti ja lauloi, yhdessä veisattiin Uuno Kailaksen "Siunaa ja varjele meitä Korkein kädelläs, kaitse aina kansamme teitä vyöttäen voimallas meitä". Sotilassoittokunnankin soittoryhmä oli mukana. Myös sää suosi juhlallisuuksia kaikin tavoin.

vk 571:1-4, 338
Kukat laskettiin ulkona
Seppo laskettiin vanhempiensa ja sisarensa vierelle aivan pääportin lähelle pääkäytävän viereen.
Seppo syntyi joulun lapsena 25.12., mutta joutui jo 1-vuotiaana luopumaan äidistään tämän nukuttua pois. Isä Eemelin uusi vaimo Fanny oli myös hyvä äiti Sepolle ja tämän sisarelle Siljalle.
Seppo oli taitava radio- ja tv-korjaaja. Monet meistä olemmekin saaneet korjauttaa koneitamme hänellä.
Puutarhanhoito oli Sepolle rakasta loppuun asti, heikentyneestä terveydestäkin huolimatta . Vielä tänä keväänäkin hänellä oli tomaatintaimia, joista hän sanoi, ettei kasvata niitä enää itseään varten, vaan läheisille, Leenan ja Markun perheelle, jotka hänestä pitivät hyvää huolta aivan päivittäin. Jo 15 vuoden ajan Seppoa vaivasi muun invaliditeetin lisäksi keuhkoahtauma, jonka seurauksena äänikin kävi hiljaiseksi. Mutta mieli pysyi loppuun asti virkeänä ja asioista perillä olevana. Seppo iloitsi siitä, että sai olla kotona, vain viikon verran lopussa hän joutui olemaan sairaalassa.
Koko ikänsä invaliditeettiä kantaneelle Sepolle Kankaanpään Seudun Invalidit  ry oli läheinen. Hänen toivomuksestaan vielä kukkarahojen asemasta on nyt voitu muistaa Invalidiyhdistystä. Monet kerrat hän pyysi minuakin Villa Mairen kesäseuroihin puhumaan ja niin saatiin olla yhdessä Jumalan sanaa viljelemässä.

Israelin Ystävien puheenjohtajaksi

Eipä ollut yhtään helpompaa 10 km iltalenkki Kuninkaanlähteellä kimmoisilla Hämeenkankaan poluilla, vaikka tulin tänään päivällä valituksi vuonna 1908 perustetun valtakunnallisen Israelin Ystävien puheenjohtajaksi Tampereella pidetyssä liittokokouksessa. Sama ihmisyyden taakka on meillä jokaisella, onpa tehtävämme sitten mikä tahansa tässä elämässä.

On hyvä muistaa uskonpuhdistajamme Mikael Agricolan ...jalat maassa sepittämä runosäe: "Oi, sinä surkia lokasäkki,/ etkös näitä mielesäs äkkää,/ haiseva raato olevas/ ja matoin eväs kuoltuas." Näin meillä ei ole mitään syytä nostaa itseämme muita korkeammalle millekään jalustalle, päinvastoin olemme kaikki vain ihmisiä.
Ja kuitenkin toisaalta voimme pitää mielessämme myös psalminkirjoittajan huikeita näköaloja avaavaa kirjoitusta: "...kun katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal´olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella."
Israelin Ystävien vuosittain kesällä pidettävä kolmipäiväinen konferenssi on tänä vuonna 16.-18.8. Seinäjoella Lakeuden Ristin kirkossa. Tosin juuri silloin lauantaina olen 33:tta kertaa järjestettävällä Helsingin City Marathonilla hikoilemassa kahdenkymmenen muun joka kerta mukana olleen ja kuudentuhannen muun juoksijan kanssa.

perjantai 17. toukokuuta 2013

Perjantaipäivää eduskunnassa

Eduskuntaryhmässä luennoinut Sitran johto kertoi ajankohtaisista asioista, kuten terveydenhoidon rahoituksesta, kestävästä taloudesta ja ekologisesta kestävyydestä. Eduskunnassa oli myös puutarhapäivä ja kotimaisten vihannesten näytteilleasettelu. Kotiin viemisiksi vaimolle kukkavihko, kunhan vaan kukat ovat eläviä vielä Kankaanpäässä asti iltamyöhään.

Täysistunnossa äänestetään taas kerran hallituksen luottamuksesta valtioneuvoston keskiviikkoisen tiedonannon pohjalta Kreikan, Irlannin ja Portugalin laina-aikojen pidentämiseksi. Hallitus saanee taas luottamuksen, vaikka demarit ovat tänään vaihtaneet kaksi ministeriä. Varsinkin Jukka Gustafssonin vaihto on ikävä juttu, vaikka hän onkin joutunut tekemään budjettiraamien puitteissa ikäviä koulutuspaikkavähenyksiä ilman omaa syytään.
Hallitus istunnossa luottamuksen äänin 100-70, poissa 29. Yksi meikäläinen jäi epähuomiossa poissaolijoihin, kun ei huomannut ajoissa painaa punaista nappia.
Istunnon jälkeen puhemies oli kutsunut Åressa voitollisesti kilpailleen eduskunnan hiihtojoukkueen edustustilaan kahvihetkeen, jossa meillä oli Sveriges riksdagens iddrotsklubbens medaljen riippumassa kaulallamme sinikeltaisen nauhan varassa, kuten ainakin suuremmillakin urheilusankareilla.
Illalla kotiin päästyä ja perunat istutettuani laitoin rehdin kiitoksen Gustafssonin facebookiin, koska hän lähti nopeasti istunnon alettua salista, enkä tavoittanut häntä siellä. Jukka oli todella mies paikallaan huolimatta vaikeasta pestistään supistettujen määrärahojen jakajana koululaitoksellemme.

torstai 16. toukokuuta 2013

Uskooko vielä joku Kreikan lainojen takaisinmaksuun

Todellisuus on tarua ihmeellisempää.

Kreikan ja Suomen välisten lainasopimusten salaaminen on nyt oikeusasteissa todettu laittomaksi. Lisäksi on paljastunut, etti Suomen ja Kreikan välisessä sopimuksessa ole sanaakan paljon puhutuista vakuuksista eikä takuuksista.

Lisäksi valtiosihteeri Hetemäki toteaa, että jos Kreikan velat päätetään antaa anteeksi, Suomelle pankkien muka myöntämät vakuudet jäävät saamatta.

Tää karua on kertomaa, se vastaanota synnyinmaa!

Kirjoituksesta on syntynyt kommentteja sekä Uuden Suomen sivulla, että omassa facebookissani, ohessa kommentti Martille, joka totesi, etteikö edes saadut rahat ole parempi kuin ei mitään.

Martille sen verran, ettemme ole saaneet pennin vertaa, rahat ovat Englannin investointipankin tilillä, Suomen osuus on korkeintaan 40 % annetuista lainoista ja me jouduimme maksamaan osuutemme heti kerralla, kun muut maat maksavat neljässä osassa vuosien kuluessa. 40 % kertyy vain, jos korot ovat 3 % luokkaan, tähän asti korkoprosentti on ollut 0,5 %. Ei ihme, etteivät mitkään muut maat olleet kiinnostuneita moisista vakuuksista, jotka todennäköisesti koituvat vain maamme lisätappioksi.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Eduskuntapäivää

Tänä aamuna oli eduskunnan rakennustoimikunnan kokous, iltapäivällä johdin loppuun istunnon, jossa keskusteltiin sadan puheenvuoron voimin. Aiheena oli hallituksen tiedonanto Euroopan rahoitustusvakausvälineen varainhankinnalle annetun valtiontakauksen voimassaolonajan pidentämisestä. Sekä perussuomalaiset että keskustapuolue esittivät hallitukselle syystäkin epäluottamuslausetta, josta äänestetään myöhemmin.
 
Syy on aika vinha, Euroopan kriisimaiden velkojen takaisinmaksuaikoja pidennetään melkoisesti. Mikä on sellainen laina, että sen takaisinmaksuaikaa on vuoteen 2070 asti eli lainan lankeaminen on 57 vuoden päässä. Pidennystä näille Kreikan lainoille tuli kokonaista 32,5 vuotta. Vähän vähemmällä päästiin Irlannin ja Portugalin velkojen osalta, pidennystä vain 8 vuotta vuoteen 2058 eli 45 vuoden pituinen laina, ei tosin sekään niitä lyhytaikaisempia. Tällaisia hallitus kehtaa esittää, kun esimerkiksi Kreikan valtionvelka on 180 % bruttokansantuotteesta. Uskooko joku vielä, että Kreikka joskus maksaisi velkojaan? Ennemmin voisi uskoa joulupukkiinkin.
 
Olin myös mukana eduskunnan, Anders Chydenius-säätiön ja Oskari Tokoi -seuran seminaarissa, jossa kerrottiin molemmista historian merkkimiehistä ja luovutettiin Chydeniuksen kirjoja sekä todettiin Tokoin tietoja kerätyn seuran nettisivustolle. Molempien merkkivuosi on menossa siten, että Chydeniuksen kuolemasta on kulunut 210 ja poliittisen toiminnan alkamisesta 250 vuotta, Tokoin syntymästä 140 ja hänen valitsemisestaan eduskunnan puhemieheksi 100 vuotta. Näin kertoi eduskunnan puhemies Tokoin puoluetoveri Eero Heinäluoma, joka siis on nyt puhemiehenä, tasan sata vuotta Tokoin jälkeen.
 

tiistai 14. toukokuuta 2013

Kenji Shinodan vieraana


Taidelaulajan elämästä

Luin kaksi kirjaa, joissa kummassakin maamme taiteen kentillä eturiviin nousseet miehet ovat kokeneet samalaisen kohtalon oman poikansa elämän tuhoutumisen johdosta. Liekö kuuluisien isien paineet ja ehkä riittämätön kotielämä ollut vaikuttamassa. Nämä miehet ovat Veikko Huovinen ja Jorma Hynninen.

Pekka Hakon tekemässä kirjassa Sielun maisema Jorma Hynninen kertoo avoimesti elämästään ja laulajan urastaan, minkä hyväksi jouduttiin järjestämään myös koko perheen, vaimon ja kolmen lapsen elämää. Hynninen pohtiikin kirjassa maailman oopperalavoja kiertäessään monasti tuskallisesti, onko ura ollut sen arvoista, että perhe-elämän ehdot ovat jääneet vähemmälle, vaikka perhe on ollut myös mukana matkoilla.

Nyt 72-vuotiaana näkö on mennyt toisesta silmästä, ja osittaisen kuulon menetyksen takia Hynnisen  komea laulajan ura on takana. On koittanut vapauden aika kotiseudulla Leppävirran Kohmansalon korven rauhassa, vaikka Helsingin keskustassa on myös kaupunkiasunto.

Ura on antanut paljon hienoja kokemuksia niin  maailman oopperalavoilla  kuin myös Suomen musiikkielämän monissa johtajan tehtävissä. Syvästi kristittynä Hynninen on äänittänyt virsiä, jotka soivat edelleen niin radiossa kuin kodeissakin. Myös rakkaan Herättäjä-Yhdistykseni kustantamana on ilmestynyt hänen levyjään.

Jorma Hynninen on tuonut maatamme tunnetuksi ja vaikuttanut voimakkaasti musiikkielämäämme. Siksi hän täydellä syyllä voi todeta nähneensä ammattinsa kautta niin elämän karuuden kuin kauneudenkin, joita kokemuksia hän nyt saa sulatella rauhassa ja voi viettää vireää henkistä elämää eläkepäivinäänkin. Hän sanookin voivansa lähteä aikanaan elämästä paljon kokeneena ja kylläisenä.

Lukemisen arvoinen tämä Jorma Hynnisen elämää ja hänen tuntojaan ja ajatteluaan valottava, parisataasivuinen elämäkertakirja.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Perusuomalaiset vaikuttaa

Perussuomalainen saavutti taas merkittävän tuloksen yhdessä vihreän, kristillisdemokraatin, kahden vasemmistoliittolaisen ja neljän keskustalaisen kanssa. Äänin 19-16 eli kahden äänen enemmistöllä Kankaanpään kaupungin rahatoimistoa ei ulkoistettu Taitoa Oy:n alaiseksi valtuutettumme Veijo Sjöbergin ehdotuksesta ja Matti Rannan kannatuksesta.

Edellinen merkittävä voitto oli viime kesänä torilla pidetyssä avoimessa valtuuston kokouksessa ennen juhannusta, kun jäljellä olevat kyläkoulut säilyivät yhden äänen varassa äänin 18-17. Sillon meitä perussuomalaisia oli viisi eli koko ryhmä kyläkoulujen puolesta. Tänään siis 11 perussuomalaista äänesti oman rahatoimiston jatkamisen puolesta tuntemattomaan ulkoistamiseen hyppäämistä vastaan.

Päätökseen jätimme myös ponnen, jossa ehdotamme ryhtymistä pikaisiin toimenpiteisiin naapurikuntien kanssa, jotta voisimme järjestää palkka- ja rahatoimiston yhteisvoimin varsinkin, kun SoTe-uudistushanke muutenkin on ajamassa meitä entistä lujemmin yhteen, jos mielimme järjestää yhdessä 20.000 asukkaan kuntana nykyisen PoSa:n alueen kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut joutumatta hakemaan niitä kaikkia 50.000 asukkaan isäntäkunnasta Porista.

Aika korutonta on tää kertoma, mutta  ei ehkä sittenkään tarvitse ihan totena ottaa tätä kaikkea, onhan vielä ennen lopullista toteutumista esim. vuonna 2015 eduskuntavaalit, ja nykyiset hallituspuolueet tarjoavat valtavaa vaaliasetta meille nykyoppositiopuolueille.

Aina jaksetaan jankuttaa, etteivät perussuomalaiset saa mitään aikaan. Tässä kaksi tulosta Kankaanpään kunnallispolitiikasta. Tänään kuulimme uutisista , mitä perussuomalaisten pelko saa aikaan Kypros-paketissa. Juuri on valmistunut selvitys maan pankkien rahanpesusta. Jos sitä todetaan tapahtuneeksi, lopettaa Suomi lisäavun maksamisen, mutta ensimmäinen erä kiirehdittiin kuitenkin jo tänään lykkäämään Kyprokselle. Voisi sanoa laulun sanoja mukaillen, että pelko (perussuomalaisten) on suuri Kokkolassakin (valtiovarainministerin kotipaikka).

Armon kerjäläisiä me olemme

Hyvinvointiyhteiskunnassamme olemme joutuneet hätkyhdyttävään tilanteeseen: yhä useampi joutuu tuntemaan olevansa syrjäytynyt, ns. B-luokan kansalainen. Työttömyyden tai muun ylivelkaantumisen tähden rahat eivät yksinkertaisesti riitä jokapäiväiseen toimeentuloon. Kuitenkin jokaisesta pitäisi huolehtia kehittyneen sosiaaliturvamme avulla, mutta aukkoja näyttää löytyvän, ja jopa hyväntekeväisyysjärjestöjen ruokajonoihin riittää apua tarvitsevia.
 
Aikamme laajalle levinnyttä henkistä ilmapiiriä, piittamattomuutta ja pelkästään oman edun ajamista on kuvattu osuvasti:

-Eivätkö meidän nykyinen lamamme ja siihen johtaneet tapahtumat ole selkeä todistus vääristä ihanteista, rahan ja mammonan vallasta ihmismielen yli, oikeuden polkemisesta maahan rahanhimossa, kuvitelmasta, ettei rikastumiseen tarvita työtä, kunhan osaa keinotella tarpeeksi hyvin?

-Kun ihminen on päässyt elämässään korkealle, hän tavallisesti on noussut, kuten sanotaan, pätemättömyytensä tasolle. Se merkitsee, ettei hän enää hallitse niitä asioita, jotka hänen pitäisi hoitaa. Tämä kaikki johtaa lopulta romahdukseen. Mutta siitä huolimatta me yhä ihailemme vahvuutta, suuria saavutuksia, rikkautta. Paha on meissä sisällä. Siksi taistelu on niin vaikeaa, useimmille ylivoimaista.

Jumalan valtakunnassa arvot ovatkin päinvastaisesti: "Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta." Siksi meidän tulee aina muistaa, ettei taivasosuutta ansaita eikä saada oman erinomaisuuden tähden, vaan yksin lahjana Kristuksen ansion kautta sulasta armosta. Niinpä Kallis hunajanpisara -kirjasessakin todetaan, että annapa luonnon tehdä evankeliumi, niin se on tuleva täysin vastaiseksi Kristukselle. Se tulisi olemaan vanhurskaita, viattomia, pyhiä ja muita sellaisia varten. Kristus sen sijaan on tehnyt evankeliumin juuri sinua varten, so. puutteenalaisia syntisiä, jumalattomia, epävanhurskaita ja kirottuja varten.

Saamme sydämemme pohjasta rukoillen veisata: "On Jeesuksen rakkaus ihmeellinen: ei hukkaan hän syntistä heitä. Hän etsii ja löytää ja taivaallisen suo rauhan hän seurata meitä. Jeesus vaivaiset syntiset korjaa."

Ja näin voimme yhtyä Jakko Haavion runoon:

Ken Isän lapsi on, hän riemuitsee,
kun iäisyyden portti aukenee.
Alati seurattuaan Karitsaa
nyt armon kerjäläinen kodin saa.
Ja näkymätön on jo näkyvää,
muu katoaa, vaan taivaan autuus jää.

 

Ryhmäkokouksesta

Yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. Saarisen Jouni otti taas  kuvia ryhmäkokouksesta, jossa olivat kaikki valtuutettumme ja myös vihreiden yhteistyökumppanimme Irmeli Elomaa.

Komeiden kuvien huipennukseksi enoni Kauko Räikkeen veistämän Saapas-veistoksen ympärillä ikuistettiin perussuomalaisten maan suurimman valtuustoryhmän jäsenet, kaikki vielä hyvävoimaisia kahden tunnin kokoustamisen jälkeenkin. Ainoa kuvan pääkallo olikin vain Ojalan Samin paidanrintamuksessa, me muut todella puhkumme täyttä elinvoimaa.

Asiana numero yksi oli esillä Taitoa-hanke, eli rahatoimistomme tehtävien ulkoistamissuunnitelma. Niin kuin yleensäkin niin nyt aivan erityisesti suhtaudumme nihkeästi tähän ulkoistamishankkeeseen. Aivan liian paljon kysymyksen alaisia asioita ja kun oma lupa katoaa, häviää myös oma vaikutusmahdollisuus, ja sen jälkeen olemme kuin huutolaispoikia omien asioittemme hoidossa.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

lauantai 11. toukokuuta 2013

SMP hallitukseen 30 vuotta sitten

Tämän päivän Suomen Kuvalehdessä on mielenkiintoinen kansikuva 30 vuoden takaa vuodelta 1983. Kuvassa on uuden hallituksen ministereitä, mm. Urpo Leppänen ja myöhemmin piispanakin toiminut Gustav Björkstrand. Kuvatekstinä on: "Ollaanko me nyt varmaan ministereitä..." Lehden uutisen otsakkeena lukee: "Vaalivoitto vei SMP:n hallitukseen". Urpo ja Pekka Vennamo muodostivat hallituskaksikkomme. Vielä seuraavassakin Harri Holkerin hallituksessa SMP oli mukana Pekka Vennamon ollessa liikenneministerinä. Hänen siirryttyään Posti-Telen pääjohtajaksi Raimo Vistbacka tuli hänen tilalleen vuosiksi 1989-90. Olin molempien poliittisena sihteerinä liikenneministeriössä. Lähdimme kesken kaiken pois, koska luvattua  kansaneläkeuudistuksen kolmatta vaihetta ei toteutettukaan.

Me nousimme silloin vuoden 1979 seitsemän veljeksen ryhmästä 17 hengen ryhmäksi. Me seitsemän veljestä olimme: molemmat vennamot Veikko ja Pekka, Eino Poutiainen, joka kuoli syyskesällä ja tilalle tuli Reino Jyrkilä, Urpo Leppänen, J.Juhani Kortesalmi, Urho Pohto ja allekirjoittanut. Edelliskerralla eduskuntaryhmän muodostivat kahdestaan vain Veikko ja J.Juhani.

Nyt vuonna 2011 kasvoimme viiden hengen ryhmästä 39 hengen suurryhmäksi eivätkä siltikään hallitusovet avautuneet. Minkälainen JYTKY oikein tarvitaankaan, jotta saadaan sellainen hallitusohjelma, jota toteuttamaan mekin voimme mennä. Nykyinen ohjelma EU-kriisimaiden tukineen ei suinkaan ole sellainen. Ei näytä liioin SoTe-uudistuskaan ainakaan lisäävän kansanvaltaa eikä pitävän pieniä kuntia hengissä. Onneksi uudistuksille on monen vuoden toteuttamisaika, joten seuraavat eduskuntavaalit voivat jopa tuoda muutoksen, ja vaalit varmasti käydäänkin ainakin osaksi SoTe- ja kuntauudistuskysymysten merkeissä nykyhallituksen suunnitelmia vastaan.

Nykyisin Satakunnasta valitaan 9 kansanedustajaa, vuonna 1979 oli vielä 13 valittua, joista muuten jo viisi on kuollut. Myös vuoden 1983 vaaleissa satakunnasta tuli 13 kansanedustajaa ja SMP sai kaksi, kun seurakseni tuli Lea Mäkipää Kihniöltä.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Toivo Johannes

Tänään helatorstaina, koko kristikunnassa vietettävänä Kristuksen taivaaseenastumisen päivänä sain olla siunaamassa 84-vuotiaan Toivo Johanneksen, neljän tyttären isän, yhdentoista lastenlapsen taatan ja yhden lastenlastenlapsen  isoisoisän. Etunimien mukaisesti saimme saatella hänet toivossa perille kirkkauden asuntoihin, kuten veisasimme Dietrich Bobhoefferin virressäkin: "Suo toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi lämpimäksi liekki luo." Veisasimme myös Wilhelmi Malmivaaran virressä: "Mua auta Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan."

Illan siioninvirsiseuroissa Porissa puolestaan veisasimme Toivon teemaan liittyen myös sopivasti toista Malmivaaran virttä: "Milloin opin lapsen lailla lähestymään Isääni, Isän käsiin lankeamaan, toivon oppivani sen. Toivon pääseväni kerran eteen Herran laupiaan." Ja vielä virren kolmannessakin säkeistössä mainitaan toivo: "Milloin vaiti olemalla opin armoon tyytymään, tuomioonkin suostumalla toivomaan ja kiittämään? Ja jos taitamattomasti toivon, älä annakaan. Opeta siis loppuun asti Sinua vain toivomaan."

Niin pysyvät nämä kolme: Usko, toivo, rakkkaus. Siis näiden kolmen suuren joukossa on myös toivo, joka ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu miedän sydämiimme, sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, joka näkee täyttymyksen, ei ole mikään toivo!

Johannes puolestaan merkitsee: "Jumala on armollinen." Ja juuri sen tähden meillä, kun totuudellisesti tunnemme Lapuan taisteluvirren tavoin: "Minä vaivainen, vain mato matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket", on sittenkin edessä toivo saman virren sanoin: "Sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee." Ja juuri siksi hautaan siunattu Toivo Johanneskin saa olla nyt kokemassa todeksi nöyrän rukouksensa: "Ja kun kuolema silmäni sulkee, ilo taivaassa lahjoita loppumaton, pyhät missä sun tielläsi kulkee."

Näin sittenkin - kaikesta huolimatta - ihmiselämä on lohdullista!

torstai 9. toukokuuta 2013

SoTe vie pohjan itsenäisiltä kunnilta

Mikä muuttuu SoTe-uudistuksessa, josta hallitus vihdoinkin on antanut valmiin esityksen, joka ei tosin edellisistäkään esityksistä poikkea mihinkään suuntaan. Perusterveydenhoito on annettava 20.000 tai 50.000 isäntäkunnan mallin mukaisesti. Ja sen yläpuolella on viisi erva-aluetta eli yliopistollista keskussairaalaa.

Mikä on siis Kankaanpään ja Pohjois-Satakunnan kohtalo? Aiemman selvityksen pitäessä paikkansa Kankaanpään pitää muodostaa 20.000 asukkaan kunta, jotta voidaan tarjota näitä palveluita. Jos kaikki nykyiset PoSa:n kunnat eivät liity Kankaanpään kuntaan, ei Kankaapää yksin voi järjestää palveluita. Myöskään nykyiset neljä muuta PoSa:n kuntaa eivät itsenäisinä saa palveluita Kankaanpäästä, vaan itsenäisinä niiden tulee hankkia palvelut 50.000:n kunnasta eli lähinnä Porista. Näin PoSa:n kuntien hajotessa myös Kankaanpään palvelut olisi haettava Porista.

Ajatusleikkinä tietysti voitaisiin ruveta puuhaamaan omaa 50.000 asukkaan kuntaa, mutta se tuntuu lähinnä vain teoreettiselta mahdollisuudelta. Jos PoSa:n viiden kunnan 20.000 henkilön asukaspohjan lisäksi mukaan tulisivat Lavia, Merikarvia, Parkano, Kihniö, Ikaalinen ja lisäksi Kauhajoki 14.200 asukkaan voimin, saataisiin yhteensä 56.000 henkeä. Se riittäisi, mutta kuntia tulisi kolmen maakunnan alueelta. Ilman Kauhajokea ei 50.000 raja täyttyisi ja varmaan siellä tunnetaan enemmän vetovoimaa muualle Etelä-Pohjanmaalle.

Hallitus on koko ajan puhunut, ettei kuntia liitetä yhteen pakolla, mutta mitä muuta tämä on kuin pakottamista, jos pienet kunnat eivät muuten saa palveluita lähialueeltaan kuin liittymällä yhteen. Tyrmistyttävää pakkosanelua!

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

EU:n päivän varaslähtöä

Huomisen helatorstain ansiosta EU-toria vietettiin jo tänään Helsingissä Kampin torilla. Kike Elomaa oli puhumassa, ja neljän mepin keskustelussa oli mukana myös Sampo Terho. Torilla oli mukana pöydät lähes jokaisesta EU-maasta, samoin Suomen puolueilta. Sää oli mitä parhain, aurinkoinen ja lämmin. Sampo toi esiin, ettemme me perussuomalaiset ole EU:sta eroamassa, mutta EU-kriittisiä kyllä. Timo Soini on sanonut Englannin pääministeri Cameronin tapaan haluavansa ensi eduskuntavaalien jälkeen kansanäänestystä EU:ssa pysymisestä. Joka tapauksessa kantamme on jyrkkä ei liittovaltiokehitykselle.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Eduskuntatiistain tapahtumia

Tänään sitten saatiin ilmeisesti loppunäytös täysin ala-arvoiseen näytelmään. Alppilan koulun opettajan erottamisjupakassa Helsingin kaupungin opetuslautakunta osoitti täydellisen arvostelukyvyttömyytensä ensin erotettuaan rehtorin suosituksesta opettaja Antti Korhosen, joka poisti ruokalasta siellä häiriköineen oppilaan, ja nyt kovan painostuksen alla ja ilmeisesti välttääkseen ankarampia seuraamuksia opetuslautakunta peruikin erottamisen. Edelleen sen täytyi antaa kirjallinen varoitus muka kasvojaan pestäkseen. TV-uutissa esiintyi lautakunnan edustajana toisen kauden vihreä kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto. Itsekin allekirjoitin opettajaa puolustaneen kansalaisadressin. Kuinkahan paljon nimiä vetoomukseen onkaan kertynyt!

Eduskunnassa puhuttiin kello 19 asti Ulkoasiainvaliokunnan laatimasta yksimielisestä, 38-sivuisesta mietinnöstä hallituksen antamasta selonteosta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta 2012. Lisäksi mietintöön on liitetty toinen mokoma sivuja eduskunnan pyytämien kuuden muun valiokunnan antamista lausunnoista ulkoasiainvaliokunnan mietintöä varten.Timo Soini valiokunnan puheenjohtajana sai käyttää keskustelun avaukseksi esittelypuheenvuoron, jossa hän kiitteli kaikkia vaivaa nähneitä siitä, että päästiin yksimieliseen lopputulokseen.

Ulkoasiainvaliokunta päätyi esityksessään seitsemään ehdotukseen: Eduskunnan odotetaan edellyttävän hallitusta laatimaan kokonaisvaltaisen turvallisuusstrategian ja rauhaturvajoukkojen kriisihallintaohjelman. Selontekomenettelyä on kehitettävä ohjausvaikutusten ulottamiseksi yli hallituskausien. Laajapohjainen parlamentaarinen seurantaryhmä tarvitaan valmistelemaan  selontekoa alusta lähtien, antamaan selonteot pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön etenemisestä sekä kyberstrategien (tietokonehyökkäysten estämisestä) etenemisestä. Seitsemänneksi puolustusvoimille on taattava edellytykset täyttää lakisääteiset tehtävänsä myös 2020-luvulla.

Nakkilan Pavarotin Jari Myllykosken aloitteesta oli Pikkuparlamentissa seminaari teollisuuden tulevaisuudesta arvovaltaisten alustajien toimesta: elinkeinoministeri Jan Vapaavuori, toim.joht. Jussi Järventaus Suomen Yrittäjistä, toim.joht. Sari Lounasmeri Pörssisäätiöstä, (hän oli viikko sitten perussuomalaisten ryhmässäkin luennoimassa), Finnveran toim. joht, Pauli Heikkilä ja STTK:n pääekonomisti Ralf Sund. Kokouksen jälkeen perustettiin eduskunnan ties monesko harrastusryhmä, tällä kertaa Teollisuusryhmä, jonka tarkoituksenaan on edistää teollisuusalojen tuntemusta kansanedustajien keskuudessa ja edistää teollisuuspolitiikan merkittävyyttä suomalaisen talouspolitiikan piirissä.

Härillä kyntäjä

Joka härillä kyntää, se häristä puhuu. Näin sanotaan. Laulaja puolestaa riimittelee: Miksi minä tummana synnyin, miksen syntynyt vaaleana? Kummatkin ovat tavallaan kohtalonsa vankeja. Niin samoin varmaan me kaikki muutkin. Olemme suomalaisia, eurooppalaisia, maailman kansalaisia.

Mutta olemmeko tulleet ajatelleiksi, että me olemme hyvin roskaava kansa. Samanlaisia on tietysti paljon muitakin, mutta on myös erilaisia, ympäristön siisteydestä huolta pitäviä, joko oppimisen kautta tai sitten kovalla pakolla, rangaistuksen uhalla.

Joko keväisestä tienvarsiroskien keräämisurakasta 21 kilometrin matkalta valtatie 21 varrelta tuli tänä iltana täyteen vasta kolmasosa. Kerääjiä on ollut tosin vasta kolme paikalla ja reipas 7 km osuus on nyt puhdistettu, joskaan sekään ei enää ole täysin roskaton. Puhdistetuillekin osuuksille näyttää kertyvän uusia, ajattelemattomien heittämiä kahvimukeja, tupakka-askeja, pulloja. karamellipapereita ja eväspusseja tms.

Väkisinkin mieleen  nousee ajatus, miten tämä järjetön ympäristöämme pilaava ja epäviihtyisäksi tekevä meno saataisiin loppumaan. Kaiken pitäisi lähteä tietysti kodeista. Eikö kouluopetuksessa siisteyden tärkeyttä ja roskaamattomuuden luonnollista elämäntapaa voitaisi oikein olan takaa juurittaa nousevaan polveemme? Jokaisen päivämme pitäisi olla ihmisarvomme mukaisesti eletty niin, että voisimme sanoa puhtaalla tunnolla yrittänemme tehdä parhaamme.

Myös varuskuntamme miesten ja miksei nykyään myös naisten kohdalla voisi tähdentää tätä roskaamattoman ympäristömme ihmisarvomme mukaisuutta. Varuskuntapaikkakuntana ja varsinkin varuskuntaan menevän tien roskien korjaajina hyvin tiedämme myös varusmiesten melkoisen osuuden tässä kansamme piittaamattomuusjuhlassa.

Roskat on paljon helpommin ja jopa itseään kunnioittavammin koottavissa omasta autosta kuin  mistään piittaamatta auton ikkunasta tienvarsille heitettynä. Kansan yhteiskuntavastuu puuttuu tässäkin, ehkä jostakin kovin pieneltä vaikuttavasssa asiassa. Mutta jokaisen meistä on huolehdittava ensin itsestämme ja ajateltava tässäkin lähimmäissuhteen kultaista sääntöä: kaikki minkä tahdot toisten tekevän sinulle, tee se ensin itse heille.

Olisiko niin, että sydämen kyllyydestä suu puhuu! Auttaisko yli sadan kansanedustajan nimen kerääminen aloitteseen tai peräti kansalaisaloitteen puuhaaminen asian tiimoilta.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kaikenlaista vipinää

Kiirettä pittää, viikonloppu on mennyt niin työn touhussa, ettei facebookiin eikä blogiin kirjoitteluunkaan ole ehtinyt eikä jaksanut paneutua. Tänään oli toistakymmentä henkeä Perussuomalaisten Siikaisten kokouksessa. Saman verran oli väkeä Kankaanpään perussuomalaisten ryhmäkokouksessa huomisen kaupunginhallituksen kokouksen johdosta, jossa tehdään mm. valtuustolle päätösehdotus Taitoa-hankkeesta, jolla ulkoistettaiin rahatoimiston palveluita. Ryhmämme suhtautuu nihkeästi kaikkeenkin ulkoistamiseen, niin tässäkin tapauksessa, vaikka Kankaanpäähän perustajajäsenenä olisi saatavissa yksi Taitoan toimipiste, mutta muut ehdot eivät oikein vakuuta, vaikka yhtiö onkin kuntien perustama ja omistama voittoa tavoittelematon yritys.

Perussuomalainen-lehteä tuli taas 4-5000 kappaletta, josta enää viitisensataa on jakamatta. On myös tehty talkootyötä urheiluseuran nimissä, kun aurakepit saatiin poistetua. Tienvarsiroskissa riittää vielä työurakkaa, vaikka muutama talkoolainenkin on ollut jo päivän töissä, maanantaina tulee kaksi talkoomiestä lisäkseni ja perjantaiksi meitä on lupautunut yhteensä ainakin neljä, joten eiköhän roskat saa kyytiä. Vaikka eivät ne keräämällä lopu, aina valitettavasti löytyy uusia piittaamattomia roskien heittäjiä. Opetusta tarvittaisiin niin kouluissa, kotona kuin varuskunnissakin, koska keräsimme juuri Niinisalon varusmiestenkin käyttämälle tielle heitettyjä roskia.

Pekka Ahon facebookissa esittämään kysymykseen, vieläkö Paavo on johdossa, vastasin: Tuulensuun Paavo on edelleen mukana yli kolmenkymmenen vuoden uran jälkeen kunnanlvaltuutettuna, puheenjohtajana toimii Kauko Ylikoski, joka on kunnanhallituksessa. Hän on sikäli harvinaisen sattuman uhri, että vaalien jälkeen Siikaisissa oli kolmella puolueella kahteen viimeiseen paikkaa sama vertailuluku ja niin vain kävi, että Kauko putosi arvalla. Sihteerinä on toinen nuorta voimaa edustava valtuutettu  Susanna Järvenpää. Kauko ja Paavo olivat paikanpäällä vaimoineen eli Helvin ja Paulan kanssa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Äideistä parhain

Ennen äänenmurrosta Jari Huhtasalo lauloi kirkkaalla pojan äänellään paljon radiossakin soitetun laulun: Äideistä parhain sä oot. Sain olla keskikoulussa jopa Jarin opettajana, hän oli silloin jo kuuluisuus ja hyvissä varoissa. Nykyisin hän toimii seurakunnan diakonina ja hänen vaimonsa on kirkkoherrana.

Kevät on toiveiden ja monien tärkeiden juhlien aikaa. Muistetaan veteraaneja, koulunsa päättäviä ja jaetaan valkolakkeja. Äitienpäivä on aina toukokuun toisena sunnuntaina, jolloin täydellä syyllä saamme muistaa kultaisia äitejämme, ovat he sitten vielä elossa tai jo perille päässeitä taivaan kotiin.

"Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevä", kuvaa Lauri Viita äitiemme hellittämätöntä uskoa ja toivoa myös lastensa parhaasta menestymisestä. "Äiti on hyvin kiltti sana - paras sana", kirjoittaa toinen runoilija Uuno Kailas. Ainoan Nobel-kirjailijamme Frans Emil Sillanpään kynästä on puolestaan syntynyt herkkä kuvaus: "Äidit, ihmiskunnan Äidit." Sen lausumista ei tarvitse arkailla. Se kestää; se on komeimpia käsitteitä, mitä voimme ajatella. Äitien sarja, maapallon ensimmäisestä Äidistä sen viimeiseen - eikö kaikki, mikä meitä liikuttaa, jollakin tavoin liity tuohon mielikuvaan?"

Mikää ei olekaan liian kauniisti sanottu äideistämme. Siksi myös runoilijamme ovat siivittäneet kynänsä parhaimpaansa äitiään ajatellessaan. Liian harvoin vain muistamme kiittää äitiä, siksi äitienpäivä on hyvä keksintö: edes silloin on kiitoksen aika. Ja vaikka äitienpäivänä on yleinen tapa muistaa äitiä tai käydä hänen haudallaan, niin se ei ole pelkästään tapa, vaan kaikessa on myös sydän mukana.

Jeesuksen oma äiti Maria on hyvä esimerkki perusäidistä köyhänä ja vaatimattomana. Enkelin ilmoituksen jälkeen hän oli heti nöyrästi valmis Vapahtajamme äidiksi. Jouluvirren "Enkeli taivaan lausui näin" sävelellä saammekin virsikirjan mukaan laulaa myös Marian ylistystä: "Minulle Herra voimallansa on tehnyt ihmetekojaan, kun alhaista hän armahti ja tehtäväänsä valitsi."

Kirkon historiassa kerrotaan hurskaasta äiti Monicasta, joka joutui suremaan poikansa joutumista huonoille teille. Häntä kuitenkin lohdutettiin, ettei niin monien kyynelten ja rukousten lapsi voi mennä hukkaan. Ja niin äiti saikin vielä ennen kuolemaansa iloita poikansa paluusta. Ja pojasta Augustinuksesta tuli yksi tunnetuimmista kirkkoisistä, joka kokemuksestaan tajusi syvästi kristinuskon salaisuuden sanoessaan, että ihmissydän on levoton, kunnes se löytää levon Jumalassa.

Näin jälleen äitienpäivänäkin - tietysti aina muulloinkin - saamme kiittää äitiä kaikesta siitä, mitä hän on hyväksemme uhrannut. Saamme rukoilla Väinö Malmivaaran virren tavoin: "Nyt kädet yhteen liitämme ja äidistämme kiitämme. Lahjoita, Jeesus, laupias, äidille ilo autuas". Ja kaikki yhdessä saamme kiittää Jumalaa ja Vapahtajaamme siitä, että he kuljettavat meitä lankeavia lapsiaan opetuslapsijoukossaan antaen vielä tehtävänkin niin valtaisan: Rakastakaa toisianne.