Purra: Toivoa näkyvissä

Kansainvälinen valuuttarahasto kiittelee Suomen talouden sopeutuksia – Purra: ”Tulevien vuosien kasvu ratkaisee lopulta, mikä sopeutustarve on” 10.11.2025 Kansainvälinen valuuttarahasto arvioi tuoreessa lausunnossaan, että Suomen julkista taloutta pitää jatkossa sopeuttaa noin 1,5 miljardilla eurolla vuosittain kunnes alijäämät poistuvat ja velka alkaa supistua. Kiitosta Suomi saa uudesta kansallisesta finanssipoliittisesta kehikosta. Valuuttarahaston mukaan uudistus osoittaa, että päättäjät ovat sitoutuneet julkisen talouden vakauttamiseen vahvasti yli puoluerajojen. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan Suomen pitäisi sopeuttaa julkista talouttaan vuosittain niin, että sopeutus vastaa puolta prosenttia bruttokansantuotteesta. Euroina vuotuinen sopeutus olisi 1,5 miljardia. Tätä tahtia pitää IMF:n mukaan jatkaa, kunnes julkisen talouden alijäämä poistuu ja velka vähenee. Valtiovarainministeri Riikka Purra pitää IMF:n arvioita sopeutustarpeesta oikeansuuntaisena. – IMF:n arvio sopeutuksen mittaluokasta on samaa luokkaa kuin valtiovarainministeriö on arvioinut finanssipoliittisen sääntelyn uudistuksessa. Meillä on vielä edessä vaikein työ: päätökset uusista sopeutuksista. Urakka vaatii vähintään kaksi vaalikautta, Purra sanoo. Talouskasvu kiihtyy ensi vuonna Suomen talous on elpynyt hitaasti, mutta IMF ennustaa kasvun kiihtymistä 1,5 prosenttiin ensi ja sitä seuraavana vuonna. Julkisen talouden alijäämä pysyy tänä vuonna lähellä viime vuoden tasoa, koska julkisen talouden tulot kasvavat heikosti, puolustusmenot lisääntyvät ja sosiaali- ja terveyspalveluissa on kustannuspaineita. Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen lähestyy 90:tä prosenttia tänä vuonna, valuuttarahasto arvioi. Tulevien vuosien talouskasvu ratkaisee lopulta, mikä sopeutustarve on, valtiovarainministeri Purra sanoo. – Joka tapauksessa se (sopeutustarve) on huomattava. Olen itse pitänyt perusteltuna 10 miljardin sopeutustarvetta seuraavalle hallituskaudelle, Purra sanoo. Tekoälyä hyödynnettävä jatkossa lisää IMF suosittelee, että Suomi kehittää aktiivista työvoimapolitiikkaa ja nostaa osaamistasoa. Nämä olisivat keskeisiä keinoja vauhdittaa tekoälyn käyttöönottoa. Valuuttarahasto kehottaa lisäämään korkeakoulutusta, sillä Suomi on jäljessä verrokkimaita. – Hallitus on jo ryhtynyt toimiin korkeakoulutuksen lisäämiseksi. On hyvä, että IMF nostaa esiin tekoälyn hyödyntämisen, sillä tekoäly voi vaikuttaa talouskasvuun ja työmarkkinoihin, Purra sanoo. IMF myös kannustaa Suomea tarkastelemaan sääntelystä aiheutuvia yritystoiminnan esteitä, jotta tuottavuuden kasvua voidaan vauhdittaa. Suomen kannattaa myös edelleen edistää yritysrahoitusta ja investointeja, valuuttarahasto arvioi. SUOMEN UUTISET

Uskonpuhdistuksen eli reformaation päivä

‹Sunnuntai 9.11.2025› Reformaation päivä Uskon perustus 22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön. Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen. Raamatun tekstitAvaa kaikki Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi 1. vuosikerta 2. vuosikerta 3. vuosikerta Joh. 4:46–53 Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4 Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

Jari kertoo kansanedustajan työstään

Satakunnan ja seutukunnan etujen ajamisesta Kirjoittaja uskoo, että PPH-radan tarveselvitykseen rahoitusta olisi kohtuullisesti saatavissa tällekin vuodelle. Kansanedustaja saa monesti kuulla kysymyksiä siitä, mitä asioita on saanut eduskunnassa aikaan ja miten äänestäjän etua on ajettu. Demokratiassa kukaan yksittäinen henkilö ei tee päätöksiä, vaan jokainen linjaus tarvitsee taakseen enemmistön. Asioita saa edistettyä hallituksessa, kun taas oppositiossa keskitytään pitkälti reagoimaan. Minulla on nyt kuuden eduskuntavuoden jälkeen kokemusta kummastakin roolista. Hallituksessa kansanedustajan tehtävä on tukea hallitusohjelmaa. Hallitus on tehnyt lukuisia esityksiä, joita kannatin oppositiokaudella ja vaalikampanjassani. Peruskouluun on panostettu, autoilun kustannuksia hillitty, tiestöä kunnostettu ennätysmäärä ja työmarkkinoille on tehty kauan kaivattuja uudistuksia. Valtiovarainvaliokunnan jäsenenä keskityn eduskunnassa julkisen talouden vakauttamiseen ja verorahojen jakautumiseen. Valtiovarainvaliokunta on siitä poikkeuksellinen, että siellä saa vaikuttaa hyvinkin suoraan siihen, miten määrärahoja käytetään. Parhaiten tämä näkyy siinä, miten valiokunta esittää joka joulukuussa täydennyksiä talousarvioesitykseen. Näissä neuvotteluissa pyrkinyt edistämään Satakunnan asiaa. Satakuntaan ohjautui viime vuonna ennätyspaljon eduskunnan jakovaraa. Saimme vuosien väännön jälkeen hankittua rahoituksen Karvian Alkkiantien päällystykseen ja Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan tutkinto-ohjelmaan. Rahoitusta tuli lukuisiin muihinkin tiehankkeisiin ympäri Satakuntaa. Sitä edellisenä vuonna rahoitusta saatiin muun muassa Knuutilantien päällystykseen sekä kauan odotettuun Kuninkaanlähteen ennallistamiseen. Myös muihin geoparkin kohteisiin on saatu rahoitusta. Lisäksi jakovaroja ohjattiin PPH-radan tarveselvitykseen. Tämän vuoden osalta neuvottelut ovat vielä kesken, mutta uskoisin, että rahoitusta jälleen kerran alueellemme saadaan kohtuullisesti. Satakunnan tienhankkeiden osalta sidosryhmäkeskustelut ovat myös tuottaneet tulosta. Uutta päällystettä ovat saaneet muun muassa kantatie 44 väliltä Kankaanpää-Lavia ja Kankaanpää-Honkajoki sekä Karviankyläntie, joka paransi huomattavasti merkittävän metallityöyrityksen kuljetuslogistiikkaa. Päällystettä sai myös tie välillä Siikainen-Tuorila. Satakunnan ja seutukuntamme asioita on siis edistetty ja omalta osaltani edistän niitä jatkossakin. Jari Koskela Kansanedustaja (ps)

Sade harvinaista lenkillä

Pansian lenkki valoissa, muuten pimeässä sadesäässä +8astetta. Kuusi urhoollista Heikki, Jarmo K, Olli, 2 Reinoa, Anssi, vastaan tuli Armas ja lähtöpaikalla oli Timo

Galluppeja tulee ja menee

SDP ja kokoomus nousussa Ylen gallupissa Keskustan ja perussuomalaisten kannatus on hieman laskenut. MAINOS (artikkeli jatkuu alla) Ylen uusimmassa puoluekannatusmittauksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia kuukautta aiempaan verrattuna. Nousijat mittauksessa ovat kaksi suurinta puoluetta eli SDP ja kokoomus. SDP jatkaa kärjessä 25,4 prosentin kannatuksella. Kokoomuksen kannatus on tasan 19 prosenttia. Kolmantena on perussuomalaiset 14,6 prosentin kannatuksella. Neljäntenä on keskusta 13,8 prosentin kannatuksella. Molemmilla puolueilla kannatus on hieman laskenut. – Voi sanoa, että tämä on jopa melkein harvinaisen stabiili mittaus, ei hirveästi muutoksia tällä kertaa, toteaa Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja Ylelle. Puoluekannatus, marraskuu 2025 SDP, 25,4 (+0,5) Kokoomus 19 (+0,4) PS 14,6 (-0,3) Kesk 13,8 (-0,5) Vas 9,5 (-0,1) Vihr 7,3 (-0,2) RKP 3,9 (-0,2) KD 3,5 (±0,0) Liik 1,3 (+0,1) muut 1,7 (+0,3)

Keskisarjan katsaus pikkujoulutunnelmista

Teemu Keskisarja, kansanedustaja Viinapiru politiikan takapiruna Pikkujoulukausi lähestyy ja minä iloton ikäihminen joudun jälleen kieltäytymään kaikista kutsuista. Lohdukseni luen kirjoja, jotka kertovat viinamäen miehistä ja naisista. Viinapiru on tietysti pelannut ison roolin Suomen historian tragedioissa ja farsseissa. Lukemattomat emämunaukset olisivat selvin päin jääneet tekemättä suurhenkilöiltä, puhumattakaan pienistä ja keskikokoisista kansalaisista. Vaikea tosin sanoa, milloin juominen on syy ja milloin seuraus. Mikko Niskasen elokuvaklassikko Kahdeksassa surmanluodissa ”viina se ol' kaiken pahan alku meijän perreessä”. Syytös lienee kohtuuton kansalliselle tasolle. Suomalaisuuden surut vaativat välttämättä ilolientä. Ilman sitä eivät synny kirjat, taulut, laulut, hallituspohjat, idänsuhteet taikka arjen sankaruus. Politiikassa viinapiru on paitsi aiheuttanut myös estänyt pahuutta. Moni 1900-luvun alun terroristi ja luokka- tai vapaussodan pirulainen ja muiluttaja oli päissään, mutta emme näe niitä toteutumattomia veritekoja, joiden potentiaalinen tekijä makasi harmittomaksi sammuneena tai kohmelossa toimintakyvyttömänä. Ääriliikkeiden ääri-ihmisillä on ääritiloissa äärimmäiset elämäntapansa. Ehkä on yhteiskunnalle pienempi paha jos 96,2 tilavuusprosentin radikalismi veressä lantrautuu alkoholismiin. Lapuan liikkeen Vihtori Kosolan erotti suuren maailman mussoliineista ja hitlereistä, jollei muu niin pullon henki. Kosola ei saanut korkkia kiinni. Osin siksi ”Jumalan valitsemasta kansanjohtajasta” ei koitunut hengenvaaraa 1930-luvun hauraalle demokratialle. Jukka-Pekka Pietiäinen kuvaa viinapirunkin erinomaisessa elämäkerrassa Vihtori Kosola: mies ja myytti. (Minerva 2023). Kosolan luhistuminen herättää sympatiaa lukijassa. Suhteellisen yksinkertainen pohjalainen talonpoika ylilastautui aatteista ja päätyi politiikan painekattilaan, joka pihisi päihdyttäviä höyryjä. Toisenlainen tapaus oli Kosolan aikalainen K. M. Wallenius. Hän ei ollut lainkaan reppana vaan monipuolisesti lahjakas, sivistynyt, kyvykäs, karismaattinen veikkonen. Viinapiru teki Walleniukselle tepposet uran käännekohdissa. Wallenius leimautui takapiruksi Ståhlbergin kyyditykseen, jonka pienempi kiho sai järjettömään päähänsä Sortavalan seurahuoneella. Mäntsälän kapina 1932 lässähti känni-istunnoissa. Wallenius kulki tuomiosta tuomioon ja linnasta linnaan. Hän ei vetänyt promilleja övereiksi alinomaa, mutta ajoitus oli huono ja tuuri vielä huonompi. Muilla pirtuajan upseereilla oli univormussa samoja oksennustahroja. Onnekkaammat vain selvisivät kunnialla siitä mistä Wallenius kunniansa kadotti. Walleniuksestakin on tuore, ensiluokkainen elämäkerta. Lasse Laaksonen: Kynän ja miekan kenraali Wallenius. (Docendo 2021). Laaksonen asettaa hyvin mittasuhteisiinsa Walleniuksen teot. ”En ole kuullut koksaan sotapäälliköstä, joka olisi raittiusmies”, Wallenius puolusteli talvisodan ryyppyjään Mannerheimille. Lentävä lause vaatii ja Laaksoselta saa taustoituksensa. Wallenius oli sotinut loistavasti Lapissa ja ongelmitta edustustanut hotellissa Suomea ja itseään kansainvälisille lehtimiehille. Viime hetkiksi hän joutui Viipurinlahdelle toivottomiin oloihin. Puna-armeijan puskeutuminen jään yli Haminan maantielle ei riippunut neuvoa-antavista, joilla Wallenius lääkitsi ylirasitustaan, kylmetystään ja sapetustaan. Mannerheimin kimpaantuminen ja kauna käytännössä lopettivat Walleniuksen uran. Raittiusmies ei ollut Mannerheimkaan, kaukana siitä. Roteva viinapiru oli töninyt nuorta kadettia ja tsaarinupseeria urapolulta ojaan. Mannerheim kouliintui pikku hiljaa kohtuukäyttäjäksi. Vuosina 1918 ja 1939–44 hän oli omien ryyppyjensä ylipäällikkö ja pystyi päämajassa piikittelemään heikkopäisempiä. Juomaripoliitikoista tulee ensimmäisenä mieleen Ahti Karjalainen, mutta hänen jälkimaineensa huuruuntui liikaa. Karjalainen ei ollut viihdekäyttäjä. Hän turrutti viinaksilla ehkä aluksi sotatraumoja. Sitten hän sairastui poliitikon ammattitautiin. Kun ajanhenki 1950–70-luvuilla tuoksahti, päihtymys ei ollut kabineteissa ja saunoissa ongelma vaan virkavelvollisuus. Karjalainen suoriutui ministerinä yleensä hyvin. Ei hänen englannin kielensä ollut tönkömpää kuin kollegojen keskitaso. Alkoholisoitumista joudutti monisyinen ahdistus. Karjalainen putosi pöydän alle vasta Suomen Pankin suojatyöpaikassa, jossa lasinkallistamiselle ei löytynyt vaihtoehtoa. Kuten tunnettua, viinanpiru on hyvä renki mutta huono isäntä. Herrojen elkeet tarttuivat turmiollisesti esimerkiksi Väinö Leskiseen, joka muutoin oli parhaasta päästä työläispoliitikkoja. Urho Kekkonen oli pahamaineinen juomari ja keltaisen lehdistön epäsuosikki viimeistään pääministerinä 1950-luvulla. Taipumus taisi miellyttääkin tiettyä äänestäjäkuntaa. Myöhemmin Kekkosen kova viinapää saattoi olla legenda vailla lääketieteellistä pohjaa. Silti on todettava, että vanheneva presidentti ei humalassa tehnyt mitään kovin hulluja valtiotekoja. Pääministeri Sanna Marinin biletyksestä repesi 2020-luvun taitteessa skandaaleja, nykykielellä ”kohuja”. Ne näyttävät kaikinpuolin anteeksiannettavilta historioitsijan silmin. Korona lietsoi moralisointia kuin kieltolaki sata vuotta sitten. Jauhojengi on sukupolvikysymys, tuskin kohtalokkaampi kuin ryyppyremmi. Varsinainen viinapirun kanssa painiskelija on Paavo Väyrynen. Hänen imagonsa oli nuoruudesta asti kuiva – mutta elämäntapa yllättävän märkä. Presidentti Kekkonen kirjoitti vuonna 1970 päiväkirjaansa Väyrysestä, joka oli politiikan nouseva tähti: ”Sanoin hänelle, että ota huomioon, kuinka moni kyttää päänahkaasi. Jos olet humalassa, esim. silloin voit joutua heitetyksi pois puolueen johtopaikoilta.” Väyrynen vastasi: ”Sen tiedän, mutta sitä ei tapahdu.” Kohtapa Kekkonen kuuli kummia kotiryssiltä tai syväkurkuilta. Väyrynen oli jurrissa loukannut Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir Stepanovia. Se oli 1970-luvun suomalaiselta yhtä riskaabelia kuin tänään keskisormen näyttö Naton pääsihteerille. Stepanov ”suuttui kuin ilves” Väyrysen sönkötyksestä. Ulkoministerikokouksessa Väyrynen oli käyttäytynyt ”härskisti, huutanut ja teutaroinut”. Kekkonen ennusti, että viinapirun takia Väyrysestä ”ei taida tulla mitään”. Väärin meni ennustus. Kannattaa lukea Lasse Lehtisen ja Sanna Ukkolan pätevä ja hauska teos Vastarannan kiiski. Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä. (WSOY 2013). Väyrysen alkoholinkäyttö synnytti Arkadianmäellä sekä ministeriöiden virkakunnassa ja diplomaattipiireissä kokonaisen taruston. Japanissa tallautui pyhä puutarha-asetelma ja vaaliristeilyllä tuli kauniimpi sukupuoli asianmukaisesti lähestytyksi. Iltapäivälehtien lööpeissä Väyrynen hoiperteli monituiset kerrat. Mutta hän pysyi pystyssä eikä kaatunut! Hän kärsi morkkiksensa valtiomiehen arvon mukaisesti. Ei hän kuollut vitutukseenkaan. Paavo Väyrynen on uljas esikuva niille 2020-luvun poliitikoille, joilta viinapiru on vielä selättämättä.

Onko datakeskuksista lopultakaan taloudellista hyötyä Suomelle

Purra datakeskuksista: Sähkönkulutus on valtava – veronmaksaja ei voi loputtomasti tukea jättiyhtiöiden kasvavaa sähkönkulutusta Jos hyvin käy, datakeskusinvestoinnit täydentävät Suomen elinkeinorakennetta. Maamme on vakautensa ja viileän ilmastonsa ansiosta edullinen alusta datakeskuksille. Pessimistisemmissä skenaarioissa puolestaan datakeskusten lisäarvo jää isäntämaalle varsin rajalliseksi. Valtiovarainministeri Riikka Purra esittelee datakeskusten sähköveromuutosta koskevaa hallituksen esitystä eduskunnalle tänään tiistaina. – Tietoteknillisten sovellutusten kehittyessä ja sosiaalisen median ja pilvipalveluiden kasvaessa datakeskusten määrä tulee kasvamaan Suomessakin merkittävästi. Suomen verrattain kylmä ilmasto tarjoaa edulliset olosuhteet laskennan jäähdytykselle. Veronmaksajan pääosin omistama kantaverkko on samoin luotettava, ja sen liitynnät tarjoavat datakeskuksille edullista ja toimitusvarmaa sähkötehoa. Tekoälybuumi jatkuu, eikä suurten kielimallien kehitykselle ole loppua näköpiirissä. Siksi datakeskusten määrä jatkaa kasvuaan – voimme sanoa, että internet ja tekoäly asuvat datakeskuksissa. – On kuitenkin eri asia, pitääkö veronmaksajan tukea verotuella esimerkiksi pornon laskentaa, kryptovaluuttalouhintaa tai tietoturvallisesti epämääräisiä sovelluksia. Naapurimaissamme datakeskusten vastaava verotuki on poistettu, Purra huomauttaa. ”Emme elä olemalla sähköenergiareservaatti” Purra toteaa, että datakeskusinvestoinnit voivat parhaimmillaan täydentää elinkeinorakennettamme, mutta kansantaloutemme selkärangaksi TikTokista ei ole. – On myös syytä pohtia, tarvitsevatko maailman rikkaimmat suuryritykset suomalaisen veronmaksajan selkänahasta raavittua erillisverotukea? Investointien pysyvä työllisyys ja taloudellinen lisäarvo voivat jäädä vähäisiksi – monesti datakeskus on vain suuritehoinen sähkönkäyttäjä ilman merkittävää kotimaista T&K-toimintaa. – Suomalaisen kansantulon kannalta tarvitsisimme korkeamman jalostusarvon vientiä – sähkö sellaisenaan on aika primitiivinen vientituote. Ideaalitilanteessa suomalaiset firmat voisivat viedä tekoälymalleja ja huipputason tietoteknisiä palveluja. Emme elä olemalla sähköenergiareservaatti. Datakeskukset tarvitsevat valtavaa sähkötehoa Purra muistuttaa sähköntuotannon perustuvan vahvasti veronmaksajan tukeen ja veronmaksajien maksamiin investointeihin kuten 1970-luvun ydinvoimalahankkeisiin, energiasektorin valtionyhtiöihin, kantaverkkoon ja tuulimyllyjen syöttötariffeihin . On siksi perusteltua, että sähköä käyttävät suurtoimijat osallistuvat kustannuksiin täysimääräisesti. – Datakeskusten tarvitsema sähköteho on valtaisa. Pelkästään Forssaan suunnitteilla oleva datakeskuskokonaisuus saattaa kuluttaa noin puolet Olkiluoto 3:n sähkötehosta ja melkein kymmenyksen koko Suomen sähkötarpeesta. Kyseessä on siis vain yksi datakeskus. Eri arvioiden mukaan datakeskusten sähkötarve voi nousta muutaman vuoden kuluessa jopa 1,5 gigawattiin. Datakeskusten taloudellinen lisäarvo kansantaloudessamme voi kuitenkin jäädä suhteellisen maltilliseksi, jos ja kun nämä ulkomaiset suorat investoinnit työllistävät pysyvästi melko vähän työvoimaa, varsinaisen rakentamisen jälkeen. Hukkalämpö saatava hyötykäyttöön Purran mukaan olisi tietenkin toivottavaa, että datakeskusinvestoinnit toisivat mukaan vaikkapa merkittävät määrät T&K–toimintaa tai muita rinnakkaisinvestointeja. Käykö näin – tämä jää nähtäväksi. – Sähköverkon lisääntyneen kuorman vuoksi sähkön hinta noussee – kuten Irlannissa, ellei sähkön tarjonta lisäänny nopeasti. Datakeskukset tarvitsevat etupäässä vakaata sähkötehoa, perusvoimaa, ja sähkömarkkinoiden joustoihin osallistuminen voi osoittautua hankalaksi. Toivon mukaan datakeskusten hukkalämpö saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi kaukolämpöverkossamme. – Kannattaa muistaa, että esimerkiksi lisäydinvoiman rakentaminen on kovin hidasta, projektit voivat kestää vuosikymmeniä. Tuulipuistojakin on jo melko tavalla, ja maaseudulla poliittinen vastustus tuulivoimalle on kasvussa. Kokonaisuus on haastava, Purra sanoo. Kilpailukyky ja kokonaisetu huomioitava Purra kommentoi myös valmisteilla olevaa uutta tukimallia: – Vaikka nykyinen sähköverotuki nyt ehdotetaan poistettavaksi, hallitus on päättänyt varmistaa Suomen kilpailukyvyn, kansantalouden ja kokonaisedun kannalta hyödyllisten datakeskusinvestointien toteuttamisen. Tätä varten hallitus valmistelee parhaillaan valmisteltavana olevan datatalouden tiekartan suosituksia hyödyntäen uuden tukimallin tavoitteen saavuttamiseksi. Sen valtiontaloudelliset vaikutukset voivat olla enintään nykyisen datakeskusten sähköverotuen suuruiset. Hallitus päättää valmistelun päälinjoista mahdollisimman pian tiekartan valmistumisen jälkeen ja tavoitteena on, että tuki on voimassa syksyllä 2026.