Eka lenkki tänä keväänä klo 17.57 Kuninkaanlähteen Hämeenkankaalla muuttuikin tunnin juoksusta parituntiseksi ja uhkasi käydä vieläkin pitemmäksi ja pimeyskin tuli koko ajan pimeämmäksi. Olin tutulla 5 km reitillä, kääntöpisteestäkin tulin tuttua polkua, mutta ajattelin kunnon ollessa vähän heikompi vyöruunsun takia lenkkien vähäisyyden vuoksi vähän oikaista lyhentääkseni matkaa ja lopulta olin sitten harjun reunatiellä peräti Kyrönkankaan historiallisella tiellä, jota en siinä vaiheessa tiennyt. Sitten pitkän ajan perästä tuli vastaa valot ja niiden takan mönkijä, joka ystävällisesti pysähtyi ja kuljettaja sanoi, että ollaan sillä Hämeenkankaan-Kyrönkankaan tiellä, jota pitkin olin viimeksi mennyt ja nimenomaan Ikaalisten suuntaan. Olisihan siellä sitten tullut vastaan Pirttijärven tienhaara ja Pirttijärveltä olisi kyllä löytynyt taloja ja opastusta.
Mönkijän kuljettaja oli liikkeellä vain sen tähden, että hän oli ostanut sen tyttärelleen 15-vuotislahjaksi ja oli sitä sisään ajamassa näillä hiljaisilla teillä hitaalla vauhdilla, jota ei olisi voinut tehdä Kankaanpään keskustan kaduilla. Hän kertoi nähneensä autoni ja ihmetelleen, kuka näin pimeällä on vielä liikkeellä. Niinpä pääsin hänen kyydillään takaisin yli harjun Vihun-Kuninkaanlähteen-tien varteen autolleni, Vajaan tunnin lenkki oli muuttunut pariksi tunniksi ja tutuissa maisemissa olin todella hukassa. Varjelus kuitenkin oli matkassa ja tuli fiksun mönkijän kuljettajan muodossa apuun!
