Kansa on puhunut: Kaksi kolmesta suomalaisesta haluaa katon jättieläkkeille.
Jo ensimmäisellä eduskuntakaudellani vv. 1979-83 sosiaalivaliokunnan jäsenenä ehdotin eläkekattoa, mutta en saanut minkään muun puolueen kannatusta ja olin aino SMP:n edustaja valiokunnassa, meitähän koko eduskunnassakin oli vain seitsemän veljestä: Veikko ja Pekka Vennamo, J.Juhani Kortesalmi, Urpo Leppänen, Urho Pohto, Eino Poutiainen, minä. Ja Eino Poutiaisen kuoltua heti loppukesästä tilalle tuli Reino Jyrkilä.
Keskusta on teettänyt Verianilla kyselyn, jossa tiedusteltiin kansalaisten mielipidettä eläkekatosta. Vastaukset olivat varsin selvästi eläkekaton kannalla.
Kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta kannattaa eläkekattoa, joka rajoittaisi kaikkein suurimpia kuukausieläkkeitä.
MTV Uutiset teetti vastikään kyselyn suurimmille puolueille, ja SDP:n, kokoomuksen sekä perussuomalaisten edustajat vastustivat eläkekattoa. Puolueissa nähdään eläkekatossa ongelmia.
Väitetysti jo karttuneita eläkkeitä ei perustuslain nykyisen tulkinnan mukaan voitaisi vähentää, joten eläkekatto alkaisi vaikuttaa eläkkeisiin vasta vasta vuosikymmenten kuluttua. Lisäksi eläkekatto voisi rajata välittömästi palkasta perittäviä eläkemaksuja, ja sen seurauksena eläkejärjestelmään syntyisi pitkäaikainen rahoitusvaje.
Keskustan Antti Kaikkonen sanoo 8. huhtikuuta julkaistussa tiedotteessa seuraavasti:
– Kansalaisten selkeä kannatus eläkekatolle kertoo, että ihmisten huoli eläkejärjestelmän kestävyydestä ja oikeudenmukaisuudesta on aito.
– Eläkekatolla ei maamme talousongelmia vielä ratkaistaisi, mutta sillä olisi myös periaatteellinen merkityksensä, Kaikkonen lisää.
Kokoomuksesta kommentoitiin eläkekattoehdotusta maaliskuussa seuraavasti:
– Kokoomus vastustaa vahvasti eläkekaton asettamista. Eläkeläiset ovat ansainneet eläkkeensä työtä tekemällä, kokoomuksen Jukka Kopra sanoi MTV Uutisille.
Keskusta peräänkuuluttaa nyt keskustelua aiheesta ja sanoo tiedotteessaan, että heidän mallissaan ei puututtaisi jo maksussa oleviin eläkkeisiin.
Vladimir Putin on voinut vain voimattomana todistaa, miten Suomi on Naton jäsenenä pysyvästi irrottautunut Kremlin itselleen kuvittelemasta etupiiristä, Iltalehden Lauri Nurmi kirjoittaa.
Naton suurharjoituksessa Skjold-luokan ohjuskorvetin kannella tähysti konekivääriampuja. Suomen Nato-jäsenyys täytti lauantaina kolme vuotta. Lauri Nurmi
Suomen jäsenyys Natossa täytti lauantaina kolme vuotta. Suomalaiset tukevat vahvasti sotilaallista liittoutumista.
Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva selvitti tuoreimmassa Arvo ja asennetutkimuksessaan kansalaisten ulkopoliittisia kantoja. Ainoastaan yhdeksän prosenttia suomalaisista haikailee paluuta sotilaalliseen liittoutumattomuuteen eli aikaan ennen Nato-jäsenyyttä.
Kolmessa vuodessa Suomen valtiollinen asema on muuttunut niin perusteellisesti, että aikalaisten on sitä mahdotonta täysin ymmärtää.
Suomeen ja suomalaisiin suhtaudutaan Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa paljon vakavammin ja suuremmalla kunnioituksella kuin ennen Nato-jäsenyyttä. Aiemmin suomalaisia pidettiin muissa Pohjoismaissa maalaisserkkuina, jotka pahassa paikassa olisivat tuomittuja jäämään Venäjän sotilaalliseen etupiiriin.
Nyt suomalaisia ja Suomea pidetään Pohjolan yhteisen puolustuksen etuvartiona ja lukkona, jota puolustetaan yhdessä.
– Olen vakuuttunut, että Venäjä tietää häviävänsä, jos se lähtisi sotaan Naton kanssa, eikä se siksi ole heidän etujensa mukaista, Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Michael Claesson tähdensi Iltalehdelle tammikuussa Sälenissä.
Ennen Nato-jäsenyyttä suomalaiset poliitikot hellivät myyttiä, että Suomen jäsenyys Natossa ei olisi ollut suuri muutos. Puhuttiin ”töpselin seinään panemisesta”.
Upseerit pudistivat epäuskoisina päitään mutta vaikenivat, koska demokratioissa aktiivisotilaat eivät politikoi.
Kolmessa Nato-vuodessa sekä valtionjohto että Puolustusvoimat ovat havainneet, mitä liittoutuminen aidosti tarkoittaa.
Naton Cold Response -suurharjoituksessa ruotsalainen maavoimien prikaati siirtyi Suomeen ja harjoitteli venäläisten hyökkäyksen torjumista. Suomen ilmavoimien Hornetit tukeutuivat Norjassa Ørlandin tukikohtaan. Samalla harjoiteltiin haavoittuneiden suomalaisten evakuoimista Norjan sairaaloihin.
Britannian asevoimien kaikesta ulkomailla harjoittelusta peräti viidennes tapahtuu Suomessa. Brittien erikoisjoukot ovat JEFin ansiosta jatkuvassa valmiudessa puolustamaan Suomea, mille on Nato-jäsenyyden ansiosta myös poliittinen tuki Lontoossa.
Vladimir Putin on voinut vain voimattomana todistaa, miten Suomi on pysyvästi irrottautunut Kremlin itselleen kuvittelemasta etupiiristä ja siirtynyt peruuttamattomasti osaksi läntisten demokratioiden liittoumaa.
Venäläisille imperialisteille suomalaisten rohkeus on sittenkin tainnut olla yllätys.
Silloinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö välitti Putinille terveisensä 11. toukokuuta 2022, päivää ennen Nato-hakemuksen julkistamista.
Niinistö vastasi brittitoimittajan provokatiiviseen kysymykseen, jossa piiloajatuksena oli, että Kremlillä olisi veto-oikeus Suomen turvallisuuspolitiikan ratkaisuihin.
– Kun kysyt, miten he [venäläiset] näkevät Suomen mahdollisen liittymisen, minun vastaukseni on: Te aiheutitte tämän – katsokaa peiliin, Niinistö tähdensi.
Talven 2024 presidentinvaalien toiselle kierrokselle suomalaiset äänestivät yhden Nato-jäsenyyden arkkitehdeistä, Pekka Haaviston, ja ehkäpä Suomen tunnetuimman jäsenyyden varhaisen kannattajan, Alexander Stubbin.
Presidenttinä Stubb on voimallisesti vienyt Suomea Naton päätöksenteon poliittiseen ytimeen ja rakentanut kahdenvälisiä suhteita Nato-maiden valtionjohtajiin.
Nykyinen valtionjohto on tullut siihen tulokseen, että poliittista suhdetta Venäjään on mahdotonta rakentaa niin kauan kuin Putin on vallassa.
Evan tutkimus vahvistaa, että suomalaiset eivät kaipaa Venäjän myötäilyä, vaikka se saattoikin olla muinoin reaalipoliittista viisautta.
Stubbin johdolla Suomi tukee vahvasti Ukrainan taistelua ja pitää hyvänä, että ukrainalaiset tuhoavat Venäjän öljyinfrastruktuuria. Nato-Suomen johdossa on päädytty siihen, että ilman Putinin luhistumista Eurooppaan on mahdotonta rakentaa kestävää rauhaa.
Maaliskuussa Venäjä menetti Ukrainassa kaatuneina ja vakavasti haavoittuneina arviolta 35 000 sotilasta. Jos Venäjän tappiot kasvavat vuositasolla 400 000 sotilaaseen ja maan talouden pohja alkaa pettää, Putinin valta voi luhistua yhtä äkillisesti kuin Neuvostoliitto.
On silti varauduttava siihen, että odottavan ja toivovan ajasta tulee pitkä. Nato-Suomessa epävarmuudessa on levollista elää, koska emme ole yksin.
Valtiovarainministeri Riikka Purra katsoo, että kokonaisvaltainen keskustelu valtiontalouden tilasta on pitkälti jumissa, koska perustavanlaatuisen priorisointiajattelun sijaan julkinen debatti pitkälti pyörii yksittäisissä kiihottavissa julkisen talouden leikkauksissa.
Sen sijaan, että viesti järjestelmän välttämättömästä uudelleen ajattelemisesta ja visioinnista liittyen talouden tulevaisuuteen ottaisi vauhtia, keskustelu pyörii yksittäisissä kiihottavissa julkisen talouden leikkauksissa, valtiovarainministeri Riikka Purra kirjoittaa somekanavillaan.
– Perustavanlaatuisen priorisointiajattelun sijaan – mihin hupenevia rahoja tulee käyttää, mikä on yksilön ja perheen vastuu, mikä on tärkeintä – poliitikkoja ja virkamiehiä työnnetään kulmaan, jossa halutaan kuulla yksittäisiä (pieniä) säästötoimia.
– Niistä tehdään kirkuvia otsikoita lehtiin ja raadeltavia syöttejä politiikkaan, minkä jälkeen muut poliitikot, oppositio, kansalaiset ja eturyhmät voivat niitä vastustaa. Ei ainakaan tästä! Jostakin, mutta ei tästä! Sama kuvio on toistunut kymmeniä kertoja muutaman viime vuoden aikana.
Vanhaan tapaan ei voida jatkaa
Vanhaan tapaan ei kuitenkaan voida jatkaa, Purra kirjoittaa.
– Huoli siitä, että asiaa ei vieläkään riittävästi sisäistetä, on suuri. Mitä jos demokratian poliittinen prosessi ei pystykään vastaamaan ongelmaan? Mitä jos äänestäjät eivät ymmärrä asiaa eivätkä poliitikot välitä kuin seuraavista vaaleista? Ongelma on nimittäin poliittinen. Kyse kun ei ole mahdottomuuksista. Niin budjettipäällikkökin (Mika Niemelä) todistaa.
Valtiovarainministerin mukaan homma on silti täysin tehtävissä, kunhan lopetetaan näpertely ja löydetään päättäjille munat tai vastaavat.
– Ennen vaaleja on syytä altistaa erilaiset poliittiset visiot ja puolueiden talouspoliittiset linjat rinnakkain julkiselle kritiikille ja keskenään arvioitaviksi. Jos näin ei tehdä, syystä tai toisesta, esimerkiksi koska tiettyä poliittista suuntaa halutaan suojella, tilanne on äänestäjälle epäreilu.
