Enemmän oikeutta tuottajalle, enemmän voimaa ruokavientiin
Suomen elintarvikevienti on edelleen Euroopan pienintä tasoa, vaikka meillä olisi kaikki edellytykset paljon parempaan, Jari Koskela (ps.) kirjoittaa.
Jari Koskela
3:00
Maatilojen määrä on vähentynyt vuosi vuodelta, ja vastuu ruuantuotannosta lepää yhä pienemmän joukon harteilla. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa oli vuonna 2024 enää 40 968 maatilaa, ja määrä laski edelleen edellisvuodesta. Tilakoot ovat kasvaneet ja kasvavat edelleen, mutta tämä kehitys ei voi jatkua loputtomasti.
Tilannetta pahensi vuoden 2022 energiakriisi. Sähkön, polttoaineiden, lannoitteiden, rehujen ja muiden tuotantopanosten hinnat nousivat samaan aikaan, kun tuottaja ei pystynyt siirtämään kustannuksia eteenpäin. Monella tilalla tehtiin töitä entistä suuremmalla riskillä, mutta entistä pienemmällä varmuudella siitä, jääkö omasta työstä ja investoinneista käteen kohtuullinen korvaus. Tämä oli karu muistutus siitä, että ilman kannattavaa alkutuotantoa ei ole kotimaista ruokaa, eikä ilman kotimaista ruokaa ole huoltovarmuutta.
Hallitus on juuri antanut esityksen elintarvikemarkkinalain uudistuksesta. Sen tavoite on parantaa tuottajan asemaa suhteessa kauppaan. Esityksessä puututaan muun muassa ostajan oman tuotemerkin suosimiseen, tavarantoimittajilta vaadittaviin kohtuuttomiin tietopyyntöihin, kaupallisiin kostotoimiin sekä tilanteisiin, joissa poikkeukselliset olosuhteet romahduttavat heikomman osapuolen asemaa. Tämä on oikea suunta. Ruokaketjussa riskit ja vastuu eivät voi kasaantua aina alkutuottajan harteille.
Pelkkä kotimarkkinan oikeudenmukaisuus ei riitä. Suomen elintarvikevienti on edelleen Euroopan pienintä tasoa, vaikka meillä olisi kaikki edellytykset paljon parempaan. Meillä on puhdas luonto, vähäinen eläintautitilanne, osaava elintarviketeollisuus ja laadukkaat raaka-aineet. Siksi tavoite kaksinkertaistaa elintarvikevienti vuoteen 2031 mennessä on toteutettavissa.
Satakunta voi olla kokoaan suurempi, sillä tuotamme merkittävän osan Suomen vihannes- ja puutarhatuotteista ja siipikarjasta. Satakunnan kuntien kanssa yhteistyössä toteutettava Helsingin yliopiston maa- ja metsätieteellisen tiedekunnan maisteriohjelma antaa meille myös uusia mahdollisuuksia.
Kasvun edellytyksistä puhuttaessa ei pidä vaieta turpeesta. Turpeella on edelleen tärkeä merkitys suomalaiselle elintarvikealalle ja maataloudelle, vaikka aiemmilla kausilla siihen on suhtauduttu vähättelevästi. Kasvuturve on monille puutarhatuotannon aloille kriittinen raaka-aine, ja kuiviketurve parantaa eläinten hyvinvointia, hygieniaa ja tilojen toimivuutta.
Näiden rinnalla on nähtävä myös korkean teknologian turvetuotteiden mahdollisuudet. Turpeesta voidaan kehittää biostimulantteja, uusia rehuja ja muita korkean jalostusasteen ratkaisuja, joilla voidaan vahvistaa sekä maatalouden kilpailukykyä että kotimaista osaamista. Luonnonvarakeskus on parhaillaan tekemässä selvitystä näiden uusien turvetuotteiden mahdollisuuksista. Suomessa kannattaa hyödyntää omat vahvuutensa viisaasti, ei luopua niistä huonosti perustelluista ilmastoideologisista syistä.
Ruokaketjussa riskit ja vastuu eivät voi kasaantua aina alkutuottajan harteille.
Kirjoittaja on kansanedustaja (ps.)
