Ei perintöveron poistolle

 

• Etusivu
• Suosituimmat
• Videot

LEHTIKUVA/ARKISTO

Valtiovarainministeri Purralta tiukka viesti perintöverokeskusteluun: Julkisen talouden tila ei nyt mahdollista populismia

Valtiovarainministeri Riikka Purra torppaa perintöveron poiston ja yhteisöveron kevennyksen perumisen kevään kehysriihessä. Valtiovarainministeri muistuttaa, että hallitus teki isot veropäätöksensä jo vuosi sitten kasvuriihessä. Purra vertaakin veropopulismia suoraan menopopulismiin ja korostaa, että vastuullinen talouspolitiikka edellyttää vakautta.

Suomessa käydään jälleen kiivasta keskustelua uusista veronkevennyksistä, etenkin perintöveron poistamisesta, jota elinkeinoelämä ja osa puolueista ajaa. Valtiovarainministeri Riikka Purra vastaa vaatimuksiin kirjoituksellaan omilla somekanavillaan. Purra torjuu perintöveron poiston ja puolustaa hallituksen jo tehtyjä veropäätöksiä.

Purra toteaa myös, että poukkoileva veropolitiikka ei ole hyväksi kenellekään.

– Luulisi erityisesti elinkeinoelämän itsensä sen tietävän. Äkkimuutokset lisäävät epävarmuutta ja heikentävät luottamusta. Myöskään muista verotoimista, suuntaan tai toiseen, ei peruuteta, vaikka vastustusta nekin jatkuvasti kohtaavat.

Vastuullisuutta kaivataan

Kaikkien verojen keventäminen olisi tietysti mukavaa. Valitettavasti tässä julkisen talouden tilanteessa sellainen ei ole mahdollista, Purra kirjoittaa.

– Yhtä selvää on, että äänestäjät pitävät veronkevennyksistä – kuten monet heistä pitävät lupauksista lisätä menoja mukaviin kohteisiin. Vastuullinen päättäjä ei kuitenkaan tee politiikkaa tältä pohjalta.

– Huoleton veropopulismi ei juuri eroakaan huolettomasta menopopulismista. Julkisen talouden katastrofaalinen tila ei mahdollista minkäänlaista populismia.

Ei ensimmäisenä listalla

Mikäli veronkevennysvaraa olisi, Purran mukaan perussuomalaiset kannattaisi kevennystä todennäköisesti edelleen ensisijaisesti työhön ja lapsiperheille.

– Työnverotus keskituloisella on Suomessa edelleen huomattavan kireää ja verokiila kova. Emme me perintöverotuksestakaan pidä, mutta listan ykköseksi se ei pääse.

Leipien sunnuntai

 

‹

4. paastonajan sunnuntai (Laetare)

Pääsiäisjakso, paastonaika

Liturginen väri: violetti tai sininen

 Kaksi alttarikynttilää

 

Elämän leipä

Vanhan antifonitekstin alkusanasta (Jes. 66:10) saatu nimitys laetare (= iloitkaa) ilmaisee, että tämä sunnuntai on eräänlainen levähdyspaikka, virvoittava keidas paastonajan erämaavaelluksella.

Tätä pyhää on sanottu puolipaastosunnuntaiksi, sillä se sijaitsee keskellä paastonaikaa. Toinen nimitys on leipäsunnuntai, koska päivän tekstit puhuvat viidentuhannen ruokkimisesta ja ihmisten tarvitsemasta hengellisestä ravinnosta. Jeesus itse on elämän leipä. Hän jakaa lahjojaan meille ja

Suvi Minkkinen jatkoi menestyksiään

 Suvi Minkkinen nousi maailmancupin ampumahiihdon takaa-ajossa Otanpäässä toiselle sijalle ja jatkaa edelleen koko maailmancupin takaa-ajossa kärjessä ennen viimeistä kilpailua.

Ei ainakaan tämän hallituksen aikana

 

• Etusivu
• Suosituimmat
• Videot

PS ARKISTO

Seppänen: Kouluihin hiipinyt huolestuttava ilmapiiri, kun kouluissa vältellään suvivirren laulamista

Keskustelu uskonnonopetuksen muuttamisesta kaikille yhteiseksi elämänkatsomustiedoksi on noussut jälleen pintaan. Asia ei ole lähellekään niin ongelmaton, kuin mitä julkisessa keskustelussa paikoin yritetään väittää, sanoo perussuomalaisten kansanedustaja Sara Seppänen.

Suomessa valtaosa oppilaista osallistuu edelleen evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Monissa kouluissa puhutaan jopa noin 90 prosentista oppilaista. Tästä huolimatta keskustelussa annetaan usein ymmärtää, että järjestelmä olisi jotenkin kestämätön tai vanhentunut, eikä palvelisi ketään.

– Tosiasiassa evankelis-luterilainen uskonnonopetus ei ole monille perheille vain kysymys uskonnosta. Kyse on mitä suurimmassa määrin myös suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Koulussa opitaan, miksi joulu ja pääsiäinen ovat olemassa, mistä perinteet tulevat ja miksi tietyt juhlat, laulut ja tavat ovat osa suomalaista arkea, Sara Seppänen kirjoittaa.

– Siksi on erikoista, että ratkaisuksi tarjotaan mallia, jossa kaikille yhteinen katsomusaine käytännössä ohittaisi näiden satojen vuosien saatossa syntyneiden perinteiden vaalimisen. Perusteluksi esitetään usein se, että vähemmistöuskontojen opetuksen järjestäminen on vaikeaa ja kallista.

Suomalainen kulttuuri ei ole häpeän aihe

Seppäsen mielestä on täysin kestämätöntä ratkaista hallinnollinen ongelma poistamalla enemmistön kulttuurinen perinne koulusta.

– Huolestuttavinta on kuitenkin se ilmapiiri, joka on moniin kouluihin hiipinyt. Opettajat kokevat, että esimerkiksi suvivirren laulaminen tai perinteisten joululaulujen esittäminen voi olla ongelmallista. Näitä vältellään, vaikka suurin osa oppilaista ja vanhemmista toivoisi niiden kuuluvan koulun juhliin.

– Suomalainen kulttuuri ei ole mikään kiusallinen elementti tai häpeän aihe, jota pitäisi välttää ja varoa. Se on osa yhteistä historiaamme ja identiteettiämme, Seppänen painottaa.

Omia tapoja ja perinteitä vaalittava

Seppänen sanoo, että koulun tehtävä ei ole häivyttää tätä perintöä, vaan auttaa uusia sukupolvia ymmärtämään sitä. Samalla voidaan tietenkin opettaa myös muista uskonnoista ja katsomuksista, mutta omaa kulttuuriperintöä ei pidä häivyttää sen nimissä.

– Siksi opetussuunnitelmassa pitäisi olla selkeästi kirjattuna, että suomalaisiin juhliin ja perinteisiin liittyvät tavat – kuten suvivirsi ja perinteiset joululaulut – kuuluvat koulun juhliin.

– Kuten todettua, kyse ei ole vain uskonnosta. Kyse on ennen kaikkea suomalaisesta kulttuurista. Jos emme itse pidä siitä kiinni ja vaali sitä, sitä ei tee puolestamme kukaan muukaan. Omaa kulttuuriamme ei missään nimessä saa pitää itsestäänselvyytenä, sillä se ei sitä ole. Tavat, perinteet ja itseymmärrys säilyvät vain niin kauan, kun niitä aktiivisesti vaalitaan, Seppänen muistuttaa.

SUOMEN UUTISET