sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Hyvän Paimenen sunnuntai

‹SUNNUNTAI 14.4.2024› 3. vuosikerta 2. sunnuntai pääsiäisestä (Misericordia Domini) Pääsiäisjakso, pääsiäisaika Näytä virsisuositukset Hyvä paimen Tätä pyhäpäivää sanotaan Hyvän paimenen sunnuntaiksi. Päivän latinalainen nimi misericordia Domini (= Herran laupeus, uskollisuus) tulee päivän antifonin alusta (Ps. 33:5). Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta. Raamatun tekstitAvaa kaikki Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi Päivän rukouksetPiilota rukoukset 1 Jumalamme, sinä olet herättänyt kuolleista Herran Jeesuksen, hyvän paimenemme. Lahjoita meille Pyhä Henkesi, että seuraamme hänen kutsuvaa ääntään. Opeta meitä hänen esikuvansa mukaan pitämään huolta toinen toisestamme. Anna kaikkien kuulla hänen äänensä, jotta olisi yksi lauma ja yksi paimen. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 2 Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus. Me koetamme ottaa elämämme omiin käsiimme. Luotamme vääriin herroihin ja vääriin paimeniin ja petymme yhä uudelleen. Sinä olet oikea Herra ja oikea Paimen. Johdata meitä tietäsi ja pidä meidät aina yhteydessäsi. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti. 3 Jumala, me emme hallitse elämäämme, vaikka niin kuvittelemme. Emme kestä omassa varassamme. Väärät mielikuvat, itsekkyys ja pahan henkivallat pyrkivät pitämään meitä otteessaan. Auta meitä seuraamaan hyvää paimentamme, noudattamaan sanaasi ja rukoilemaan joka hetki Hengen antamin voimin. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. 4 Me kiitämme sinua, rakas taivaallinen Isä, Jeesuksesta Kristuksesta, hyvästä paimenesta, joka aina näkee koko laumansa eikä koskaan kadota silmistään yhtään ainoaa lammasta. Me rukoilemme sinua: Suo meidänkin kuulua hänelle, kun hän kutsuu meitä missä olemmekin, etsii meitä kun olemme eksyneet ja pelastaa meidät. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme nimessä. 5 Jeesus, hyvä paimenemme. Tänään tahdomme kiittää sinua hyvyydestäsi ja huolenpidostasi. Sinä olet pienten ja suurten paimen. Sinä johdatat meitä koko elämämme ajan. Me emme itse tunne tietä emmekä vaaroja, jotka meitä uhkaavat. Älä anna meidän joutua kauas luotasi. Opeta meitä erottamaan sinun äänesi kaikkien muiden äänten joukosta ja sinun kutsusi niistä kutsuista, jotka ovat viemässä meitä harhaan. Jos lähdemme omille teillemme, vedä meidät takaisin luoksesi. Kiitos rakkaudestasi ja huolenpidostasi.

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Jämin Jänteen hiihtäjät menestyksekkäitä

Jämin Jänteen maajoukkuemiesten kauteen mahtui raju kaatuminen, terveysmurheita mutta myös onnistumisia maailmancupissa – kotimaan latuvaltikka pysyi sitkeästi oranssipuvuilla Jämin Jänteen kova mieskolmikko edusti pohjoissatakuntalaisväriä vahvasti niin maailman kuin kotimaan laduilla. Jussi Valli 12.4. 17:00 HIIHTOKAUSI 2023-24 alkaa olla viimeistä silausta lukuun ottamatta taputeltuna. Sinnikkäimmät hiihtävät yhä Kankaanpään liikuntakeskuksen tykkilumiladuilla, kun taas pohjoisessa kilpailukausi jatkuu kansallisten kisojen osalta vielä muutaman viikon. Muonion alueelle kerääntyi jälleen perinteisesti hiihtokansaa menneen viikon aikana Lapponia-hiihdon pariin. Hiihtoviikon aikana kilpailtiin kolmena kilpailupäivänä. Jämin Jänteen kankaanpääläistaustainen kaksikko Ristomatti Hakola – Markus Vuorela nähtiin vielä kilpaladuilla keskiviikon toisessa osakilpailussa Himmelriikin hiihdossa. Hakola ja Vuorela sijoittuivat Lauri Vuorisen voittoon päättyneen 50 kilometrin vapaan kisassa toiseksi ja kolmanneksi. Ne olivat miesten viimeiset kilvanhiihtokilometrit tälle talvelle. Keväthankien kutsua kaksikko ei kuitenkaan jätä käyttämättä. Miehet viettivät jutuntekohetkellä keväisiä hetkiä Ylläksellä. YKSILÖTASOILLA hiihtotalvi tarjosi Jänteen hiihtäjille kansainvälisillä laduilla yksittäisiä menestyshetkiä. Sijoitusten taustalla talvi jää muistikirjoihin myös erilaisten haasteiden vuoksi. Ristomatti Hakolan talvikauteen valmistautumista haittasi jälleen vaivat. Nivuskivuille löytyi lopulta syy, häpyluun tulehdus. Vaiva piti miehen käytännössä sivussa vapaan hiihtotavan harjoittelusta. Vaivojen selvittyä Hakola pääsi myös vapaan hiihtoharjoittelun pariin ja kilpaladuille. Ristomatti Hakola nähtiin kauden aikana kilpaladuilla myös luistelutyylillä. Äänekosken SM-kisoissa Hakola otti 10 kilometrin vapaan väliaikalähtökilpailussa kolmossijan. Loppukaudesta miehen haasteena oli energian imeytymättömyys elimistöön. Kauden paras sijoitus maailmancup-tasolla syntyi Saksan Oberhofissa tammikuussa, missä Hakola sijoittui 20 kilometrin yhteislähtökilpailussa yhdeksänneksi. Parempikin sijoitus oli tyrkyllä, mutta loppusuoralla jaossa oli lopulta vain kakkosrivin paikkoja. ”Keskitalveen osui hyvä jakso. Oberhofin kisan lisäksi nappasin Otepään Scandinavia Cupin sprinttivoittokin. Sitten vire vaan kuihtui. Pääsin valmistautumaan hyvin loppukauden maailmancupeihin ja niistä odotin hyviä tuloksia, mutta lopulta ne jäi tulematta. Ihmiskeho on välillä haastava työkalu”, kiteyttää Hakola. JO lukuisat arvokisat käynyt Hakola syttyy ajatellessa ensi kautta ja Trondheimin MM-kisoja. Toiveissa on ehjä ja tasapainoinen harjoituskausi. Sellaisesta 33 vuotta maanantaina 15. huhtikuuta täyttävä Hakola ei ole päässyt toviin nauttimaan. ”Kisaladutkin näyttäisivät sopivan meikäläiselle hyvin. Kympin perinteisen kisa, pariviesti ja viesti ovat kiinnostavimmat matkat henkilökohtaisesti.” Kotimaan kisoissa Hakolalle henkilökohtaisia SM-mitaleja tuli yksi joka väriä. Plakkariin tarttui myös jo uran neljäs Suomen cupin kokonaiskilpailun voitto. MARKUS Vuorela otti kuluvan kauden aikana pienen napsun kohti korkeampia sijoituksia maailmancupladuilla. Mies oli alkukauden aikana kolmesti 20 parhaan joukossa 10 kilometrin perinteisen hiihtotavan kisoissa. Joulukuun Trondheimin 13. sijaa voidaan pitää sijoitustakin kovempana suorituksena, sillä Norjassa hiihdettävissä MC-kilpailuissa vuonomaa saa marssittaa lähtöviivalle kansallisen ryhmän hiihtäjiä. Markus Vuorela otti päättyneellä hiihtokaudella pienen, mutta selkeän napsun kohti maailman kärkeä. Markus Vuorela otti päättyneellä hiihtokaudella pienen, mutta selkeän napsun kohti maailman kärkeä. KUVA: ASKO UURASJÄRVI Maan taso huomioiden ”kansallisen ryhmän” hiihtäjät olisivat lähes kaikissa muissa maissa maajoukkuemiehiä. ”Hyvä fiilis jäi kaudesta. Jäi tunne, että kehitys on mennyt oikeaan suuntaan, vaikkei mitään jättihyppäystä tuloksellisesti tullutkaan. Sen Trondheimin kisan arvostan kyllä hyvin korkealle”, kiteyttää Vuorela. Vuorela kilpaili säännöllisesti maailmancupladuilla aina tammikuun loppuun saakka. Sveitsin Gomsin yhteislähtökilpailussa tapahtunut raju kaatuminen jätti jälkeensä vasemman käden lihasrepeämän, jonka seurauksena mies joutui jäämään neljäksi viikoksi pois kilpaladuilta. Markus Vuorela antoi kaikkensa Rovaniemen Ounasvaaran 50 kilometrin SM-kilpailussa. Tuloksena tiukassa taistossa oli SM-hopea. Markus Vuorela antoi kaikkensa Rovaniemen Ounasvaaran 50 kilometrin SM-kilpailussa. Tuloksena tiukassa taistossa oli SM-hopea. KUVA: JOUNI PORSANGER / LEHTIKUVA ”Pari viikkoa meni, että en pystynyt hiihtämään sauvojen kanssa. Kyllähän se toki hetken vaikutti suorituksiin, kun kesken kilpailukauden ei kärsisi antaa kauheasti muille tasoitusta. Nyt vamma on kuitenkin täysin taakse jäänyttä elämää.”, kiteyttää Vuorela. Kotimaan laduilta tuloksena oli kaksi SM-hopeaa. Vuorela kuului menneenä kautena viime kesänä perustettuun suomalaiseen yksityistiimi Electrofitiin. Vuorela on hakenut tiimiin myös tulevaksi kaudeksi. ”Lyhyesti tiivistettynä ensimmäisestä vuodesta jäi erittäin hyvät fiilikset. Joukossa oli myös hyviä treenikavereita”, kertoo Vuorela. VIIME kaudella mukana oli Jänteen kärkikolmikon kolmas osapuoli Lauri Lepistö, joka on myös hakenut tiimin jäseneksi. Lepistön kauden kiistaton kruunu oli Holmenkollenin 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailu. Kilpailun kärjessäkin käväissyt Lepistö sijoittui 12:ksi, joka oli samalla hänen uransa paras MC-sijoitus. ”Siinä kisassa pääsin nauttimaan maailman kärjen vauhdista ja kokeilemaan, minkälaista siinä on hiihtää. Samanlaistahan se lopulta oli, toki ukot keulassa oli hieman kovempia”, kiteyttää Lepistö. Kauden kohokohta osui siis maaliskuulle. Kisakauden alkuviikoilta mies kuitenkin odotti enemmän. ”Marraskuu oli haasteellinen, siihen osui sairastelua ja haasteita rasituksen kanssa. Etenkään Rukan maailmancupissa en päässyt sellaisiin tuloksiin, mihin olisin voinut olla tyytyväinen.” Seuratasolla Jämin Jänteen kausi kotimaan laduilla oli vahva. Miesten henkilökohtaisella puolella Ristomatti Hakolan voittaman cupin jälkeen seuraavat sijat menivät Lepistölle ja Vuorelalle. Miesten viesticupin Jänne vei nimiinsä jo viidennen kerran. Tiukassa Äänekosken SM-viestissä seura joutui kuitenkin antautumaan Pohti Ski Teamille, jolle mestaruus oli historian ensimmäinen. Äänekosken SM-kisoissa Jänteen oranssit miehet nappasivat viestihopeaa järjestyksessä Niko Husu - Ristomatti Hakola - Markus Vuorela - Lauri Lepistö. Äänekosken SM-kisoissa Jänteen oranssit miehet nappasivat viestihopeaa järjestyksessä Niko Husu - Ristomatti Hakola - Markus Vuorela - Lauri Lepistö. KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA NAISTEN puolella ainoa henkilökohtaisilla matkoilla nähty hiihtäjä oli Josefiina Böök, jonka rikkonaisen kauden parhaaksi sijoitukseksi normaalimatkoilla jäi Kuopion Suomen cupin 12 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailun viides sija. Ja jos kausi kokonaisuudessaan oli oranssipukuiselle Jänteelle vahva, niin oli myös Muonion hangilla hiihdetty Lapponia-hiihto. Kolmen kilpailua sisältäneen kokonaiskilpailun voitot kirjattiin Lauri Lepistölle ja Josefiina Böökille. Josefiina Böökin kausi oli rikkoinainen. Kausi päättyi kuitenkin iloisiin tunnelmiin, kun Böök näytti kuka oli perjantaina päättyneen Lapponia-hiihdon latujen emäntä. Josefiina Böökin kausi oli rikkoinainen. Kausi päättyi kuitenkin iloisiin tunnelmiin, kun Böök näytti kuka oli perjantaina päättyneen Lapponia-hiihdon latujen emäntä. KUVA: SAKARI KEKKI / ARKISTO Päivitetty 12.4 kello 20.10: Lisätty Lauri Lepistön mietteitä kisakaudesta.

perjantai 12. huhtikuuta 2024

Kahvit lenkin päätteeksi

Tunnin lenkin päätteeksi Unski tarjosi yhdeksälle hengelle maittavat synttärikahvit Uimahallin kahviossa. Pitkästä aikaa tuli päivään kaksi lenkkiä, kun aamupäivällä vein auton Taulunkylää Valkiajärven rantaan Anteron paikattavaksi ja tulin sieltä 2 tunnin jalkapatikassa 5-tienristeyksen kautta ja lopun matkaa aika haastavassakin maastossa lumen, jään ja sulamisveden haittaamana.

torstai 11. huhtikuuta 2024

Presidentille pitäisi kuulua myös EU-politiikka ulkopolitiikan johtajana

. Näin presidentti Stubb ennätti jo tallata pääministeri Orpon varpaille Hallituksen ja pääministerin pitäisi hoidella suhteet EU:hun, mutta niinpä vain tuore presidentti Alexander Stubb ampaisi jo kolmannella ulkomaanmatkallaan suoraan EU:n ytimiin Brysseliin. Tuore presidentti Alexander Stubb kiirehti heti kolmannella ulkomaanmatkallaan Brysseliin. Kolumni Pekka Ervasti Auts! Kuuluiko älähdys jostakin pääministerin virkahuoneen suunnasta? Ylimmän valtiojohdon työnjaon mukaan hallitus ja pääministeri hoitelevat suhteet EU:hun, mutta niinpä vain näytti tuore presidentti Alexander Stubb ampaisevan jo kolmannella ulkomaanmatkallaan suoraan EU:n ytimiin Brysseliin. Siinä taisi hieman tulla tallotuksi pääministeri Petteri Orpon varpaille. Auts, auts! Viikunanlehtenä Brysselin-matkalle Stubbilla oli toki tapaaminen Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin kanssa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on kiistattomasti presidentin tonttia – yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Presidentin asema puolustusvoimien ylipäällikkönä korostaa, että hän on aivan oikea juttukaveri Naton korkeimman poliittisen johtajan kanssa. Sen sijaan tapaamiset EU-parlamentin puhemiehen Roberta Metsolan ja komission varapuheenjohtajan Josep Borrellin kanssa menevät jo harmaalle alueelle. Kun Suomen presidentti on aivan virkakautensa alussa, saattaa tietysti olla kohteliasta ja luontevaa, että hän käy moikkaamassa EU-johtoa. Stubb siellä jo tunnetaan henkilönä, mutta nyt hän matkustikin paikalle instituutiona. Siinä ero. Stubbin reviirin laajennus sattuu hetkeen, jolloin Suomessa on muutenkin alettu keskustella, miten presidentti – ja muutkin valtioelimet – asemoivat itsensä Nato-Suomen olosuhteissa. Vaalien alla keskusteltiin jonkin verran, pitäisikö jopa perustuslakia tarkentaa, jotta johtosuhteet ja tiedonkulku varmistetaan uudessa ulkopoliittisessa tilanteessa. Presidenttiehdokkaat eivät ottaneet asiaan fiksattua kantaa. Nyt kun uusi presidentti on valittu, joltakin laidalta poliittista kenttää saattaa kohta kuulua vaatimuksia toimivaltasuhteiden tarkemmaksi määrittelemiseksi. Entinen suurlähettiläs Hannu Himanen ehdotti tuoreessa kirjassaan presidentin aseman muuttamista edustukselliseksi hahmoksi. Hän haluaisi vahvistaa Suomen valtiomuodon parlamentaarista ulottuvuutta ja pääministerin asemaa. Selvää on, että jonkinlaisia uusia käytäntöjä tarvitaan. Kirjataanko ne säädöksiin, on eri asia. Jo edellisen perustuslain aikana presidentillä oli velvollisuus informoida eduskunnan ulkoasianvaliokuntaa ulkopoliittisista liikkeistään. Sauli Niinistö laajensi informoitujen rinkiä muun muassa puolustusvaliokuntaan ja eduskuntaryhmien puheenjohtajiin. Tämä käytäntö on kuitenkin epävirallinen ja täysin presidentin omasta, hyvästä tahdosta riippuvaa. Stubbin Brysselin-rynnäkkö osoittaa, että Linnassa saattaa ollakin enemmän innostusta oman reviirin laajentamiseen kuin jakamiseen.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Pekka Ervasti pilkillä

Paikka auringossa – pilkkijän korvissa soi kevätjään sihinä Huhtikuu voi olla kuukausista julmin, mutta pohjoisessa se on parasta pilkkiaikaa, kirjoittaa Pekka Ervasti kolumnissaan. MT Metsä|Erä9.4.202420:30 Kolumni Pekka Ervasti Pilkkijä on tottunut järvellä kaikenlaisiin ääniin, mutta harvoin kuulee jään sihisevän. Istun pilkkirepun päällä rintamasuunta oikeaoppisesti taivaalta porottavaan kevätaurinkoon ja suljen silmäni Istanbulista ostettujen feikki-RayBanien takana. Juuri silloin kiinnitän sihinään huomioita. Aivan kuin istuisin ison pesusienen päällä, joka imee nestettä joka huokosellaan. Vettä onkin jään päällä paikka paikoin pieninä lammikoina. Aamuvarhaisella, kun teeret kujersivat järven selällä, lätäköt olivat vielä umpijäässä. Puolilta päivin ne ovat alkaneet sulaa. Jään pinta lammikoiden ympärillä on rosoista ja huokoista. Vettä imeytyy sihisten jonnekin pinnanalaisiin mikroluolastoihin. Kun katsoo kauemmaksi selälle, ilma ikään kuin väreilee horisontissa. Kaipa sitä vettä myös haihtuu, sillä auringon kilo alkaa nipistellä nokkavartta. Kaivan taskusta Nivea-purkin ja vilkaisen samalla pientä avaimenperämallista lämpömittaria, joka roikkuu repun auringonpuoleisella sivulla: Hihkaisen lukemat kaverille, joka pilkkii huutomatkan päässä. Hän ryhtyy heti riisumaan t-paitaansa. Toppatakki lensi pulkkaan jo hiihtomatkan aikana. En tiedä kummasta nautin enemmän, toistakiloisesta körmystä vai kaverini umpikateellisesta katseesta. ”Huhtikuu on kuukausista julmin”, kaveri lausuu teatraalisesti hieroessaan aurinkorasvaa täkkäänsä. ”Kuka niin väittää?” ”T.S. Elliot, yksi viime vuosisadan merkittävimmistä runoilijoita”, kaverini ei ohita tilaisuutta brassailla sivistyneisyydellään. ”No, Elliotin poika ei vissiin koskaan käynyt pilkillä Särkiluomalla”, lopetan kirjallisuusmatinean lyhyeen. Koska yöllä lämpötila romahtaa vielä pakkaselle, hanget kantaisivat aamulla vaikka Leopard-tankin – jos joku sellaisella päättäisi pilkille lähteä. Järvikin kantaa hyvin. Sen päällä on vielä kymmenien senttien kansi. Näillä Koillismaan kulmilla jääkausi saattaa päättyä vasta kesäkuussa. Vanha kansa väittää, että juhannuskirkkoonkin on joskus ajettu hevospelillä jäitä myöten. Joka kavion iskulla tuli hatun mentävä reikä, mutta yli mentiin niin että heilahti! Nämä ovat meille tuttuja Iijoen latvavesiä. Mihin tahansa katseen suuntaa – niemeen, notkoon tai saarelmaan – se osuu maastonkohtaan, johon liittyy jonkinlainen erämuisto. Tuo joen suu, jossa telkkä jo uiskentelee, imaisi kerran hyperaktiivisen mäyräkoiran. Pääsiäisen aikaa silloinkin elettiin. Virta oli haperruttanut sulan reunan siihen malliin, että Hannibal sortui veden varaan. Uroskoira ei päässyt takaisin jäälle, koska kardaani hinnasi vastaan. Isännän oli pakko hypätä sekaan ja heittää koireli niskanahasta komeassa kaaressa takaisin jäälle. Mäyris selvisi ilman kriisiterapiaa, mutta isännän nahkatakki kuivui muodottomaksi koppuraksi – ja pipoa etsitään edelleen. Vaihdamme paikkaa. Korkeasti sivistynyt ystäväni machoilee edelleen ilman paitaa, vaikka tuuli alkaa viritä pohjan puolelta. Kairaamme uudet reiät Kukka-Jussin vanhan madepadon paikkeille. Vaihdan pystypilkkiin kärpäsentoukan tilalle ison, lihavan kastemadon. Seuraan katseella joutsenparin äänekästä ylilentoa, kun joku tempaisee siimasta niin, että vapa on singota kädestä. Epäilen haukea, mutta kun kala ei mahdu avannosta ja joudun repimään sen ylös kourillani, huomaan saaneeni elämäni ahvenen. En tiedä kummasta nautin enemmän, toistakiloisesta körmystä vai kaverini umpikateellisesta katseesta. Kirjoittaja on MT Metsän kolumnisti.

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Liputuspäivä - ei kyllä ollut yhtään tuulenviriä

Uskonpuhdistaja Mikael Agricolan päivänä kansikuva hänen aapisestaan ja vaikkapa hänen kirjoittamansa tosi runo: Oi, sinä surkia lokasäkki, etkös näitä mielessä äkkää, haiseva raato olevas ja matoin eväs kuoltua.

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Jari taloutemme välttämättömästä korjausliikkeestä

Mielipiteet|tänään Satakunnan Kansassa Kolumni Julkisen talouden ryhtiliike on välttämätön Vaikka hallitus tekeekin isoja säästötoimia, otetaan velkaa edelleen hirmuisia määriä, kirjoittaa Jari Koskela. Jari Koskela JULKINEN taloutemme on karmeassa tilassa. Vielä vuosi sitten yleinen käsitys oli, että julkisen talouden tasapainottamiseen tarvitaan yhdeksän miljardin sopeutus kahden vaalikauden aikana. Hallitusohjelma perustuu tähän tilannekuvaan. Hallitus on ohjelmassaan sopinut neljän miljardin menosäästöistä ja kaksi miljardia taloutta tasapainottavista rakenteellisista toimista. Tilannekuva on kuitenkin heikentynyt huomattavasti vuoden aikana. Hyvinvointialueet ovat tehneet odotettua suurempia alijäämiä ja talouskasvu ei ole toteutunut ennakoidusti. Vuoden 2024 verotuloarvio on tämänhetkisten tietojen valossa jopa 1,4 miljardia odotettua pienempi. Erityisesti arvonlisäverokertymä on romahtanut. Uuden tilannekuvan vuoksi hallitus valmistelee lisää sopeutustoimia. Pääpaino on menosäästöissä, mutta kokonaisuus tulee sisältämään myös veronkorotuksia. Työn verotusta ei kuitenkaan nosteta. Palkasta jo nyt aivan liian suuri osuus menee verottajalle. Työn tekeminen on välttämätöntä saada nykyistä palkitsevammaksi. VAIKKA hallitus tekeekin isoja säästötoimia, otetaan velkaa edelleen hirmuisia määriä. Merkittävinä syinä on korkokulujen lisäksi väestön ikääntyminen, joka vääjäämättä kasvattaa sote-menoja, vaikka kulujen nousua jonkin verran hillitäänkin. Julkisen talouden tasapainottamisesta puhuessa liikutaan usein ylätasolla. Me poliitikot emme ole ehkä riittävästi osanneet sanoittaa sitä, miksi tämä tasapainottaminen on välttämätöntä. Miksi emme voisi jatkaa entiseen malliin, jossa valtio elää yli varojensa ja velkaa otetaan ilman huolta huomisesta? Velka ei ole ilmaista. Siltä saattoi ehkä tuntua nollakorkojen aikana. Nyt pelkästään korkokuluihin menee miljardeja vuodessa. Jatkuva velkaantuminen ja joustamattomat työmarkkinat vähentävät maamme houkuttelevuutta investointikohteena. Näin emme saa maahamme investointeja ja sitä kautta työpaikkoja, jotka puolestaan tuovat niitä verotuloja, joilla hyvinvointivaltiomme palvelut lopulta rahoitetaan. Tällä hetkellä työmarkkinoiltaan ja taloudeltaan vahvempi Ruotsi on vienyt lukuisia investointeja nenämme edestä. Velka ei ole ilmaista. Siltä saattoi ehkä tuntua nollakorkojen aikana. HUOLTA aiheuttaa myös EU:n alijäämämenettely. Suomi on tällä hetkellä ainoana EU-maana matkalla kohti tätä menettelyä. Jos siihen joudumme, me emme enää itse saa päättää tarvittavista politiikkatoimista. Silloin meille sanellaan tarvittavat työelämäuudistukset ja leikkaukset. Ja ne tulisivat olemaan monta kertaa ikävämpiä kuin nämä, joita hallitus on ohjelmassaan linjannut. Hallituksen toimet tähtäävät Suomen palaamiseen takaisin pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet, kun vain toimimme yhteistyöllä emmekä repien. Kirjoittaja on kansanedustaja (ps.).