Pääkirjoitus Perusuomalaisessa

Miinoista, maanpuolustuksesta ja vasemmistosta OLIHAN se silmitöntä ty peryyttä. Suomi liittyi Otta wan miinakieltosopimukseen 2011 ja hävitti valtavan mää rän jalkaväkimiinojaan. Niitä räjäyteltiin kasoittain taivaan tuuliin Kittilän Hukkakeron vaaran laella. Niitä kuljetet tiin sinne kuusi rekkalastillista joka päivä. Silmitön räjähdys pilvi ahmaisi puolustusväli neet, koska utopistit halusi vat niin. ”Ottawan miinakieltosopimus oli kansalaisjärjestöjen suuri voitto”, hehkutti tuolloinen ul koministeri Erkki Tuomioja. Miinakieltoa innokkaasti edis tänyt presidentti Tarja Halo nen puolestaan harmitteli, kun Suomi ei edennyt miinojensa tuhoamisessa nopeammin. On toki totta, että maamiino ja on käytetty kehitysmaissa sekä summittaisesti että vas tuuttomasti ja tästä on aiheu tunut huomattava määrä sivii liuhreja. Mutta miten se, että afrikkalainen vallankumouk sellinen miinoittaa maassaan lasten leikkipuistoja, voi johtaa siihen, että Suomi tuhoaa omat puolustusvälineensä? Logiikan puute oli uskoma tonta tuolloin, eikä sitä logiik kaa tulipunaisista piireistä löy dy vielä tänäkään päivänä. Vaikka pitkän itärajan puolus tamisen haasteet ovat jo ala koululaistenkin tiedossa, tie dostavin osa vasemmistoa yrittää hätäpäissään keksiä mitä tahansa keinoja, ettei mii nakieltoa purettaisi. Perustuslakipapistoon itse it sensä nimennyt Martin Schei nin väittää Venäjältä ryntää vien turvapaikanhakijoiden ryntäilevän miinoihin. Vihre ät nuoret uskottelevat saman kohtalon koituvan marjanpoi mijoille. Villinä laukkaa mieli kuvitus. Kuka tahansa Suomen puolustusvoimien toimintaa vähänkään tunteva ymmärtää, ettei tällaisilla arvioilla ole pe rusteita. Suomi ei ole siviili en kimppuun käyvä terroristi valtio. Suomi on kansalaisiaan suojeleva oikeusvaltio. Ja ikävä kyllä maailman ti lanne on tällä hetkellä se, että Suomella ei ole jalkaväkimii naa käytössään toisin kuin mahdollisella hyökkääjällä. Siksi mahdollisen hyökkää jän on helpompaa kävellä Suo meen sisään ja täyttää maasto OMILLA miinoillaan. Aseellisten konfliktien luon ne on usein nurinkurinen, suo rastaan paradoksaalinen. Niin nytkin: Varustaudu sotaan - niin et joudu siihen. Hanki miinoja - ettei maatasi toiset miinoittaisi. + + + Utopisti on henkilö, joka vä littää omasta mielikuvitukses taan enemmän kuin todellises ta elämästä. Tarja Halonen on kiistatta tällainen, kuten Erkki Tuomiojakin. Molemmat ovat kiistatta fiksuja, mutta jokin saa molemmat ajattelemaan tavanomaisista asioista kum mallisesti. Kenties syy on yliajattelu tai olettaminen. Aina kun jokin laitavasem mistolle symbolisesti tärkeä asia on uhattuna, se vetoaa en sin kansainvälisiin sopimuk siin ja hetken päästä mars sittaa julkisuuteen joukon puhuvia päitä, jotka kaikki yh teen ääneen vakuuttelevat, et tei kansainvälisiä sopimuksia voi purkaa, koska... niitä ei voi purkaa. Siis häh? Kai nyt pöljempikin ymmär tää, että suomalaisten välitön fyysinen turvallisuus on tär keämpää kuin pitäminen kiin ni paperista, joka on tehty eri aikakaudella, aivan erilaisessa tilanteessa. Kaiketi vasemmistokin sen jollain tasolla ymmärtää. Mut ta homman juju lienee tässä: yksittäinen Ottawan sopimus on heille tärkeä, mutta vielä paljon tärkeämpää on se hei dän valtavalla vaivalla kyhää mänsä sopimuskokonaisuus. Globaali vasemmisto on löytä nyt ylikansallisista sopimuk sista ja instituutioista oikotien, jolla se voi ujuttaa valtioiden kansalliseen lainsäädäntöön omaa todellisuudelle vierasta huttuaan. Jos ja kun sopimushäkkyrän yksittäinen palanen kyseen alaistetaan, vasemmisto pelkää koko rakennelman horjuvan. Ehkä rakennelman pitääkin horjua. Sillä kuka täsmälleen ottaen lienee käskenyt ympätä Istan bulin sopimukseen epämää räistä höpöttelyä kuvitelluista gender-sukupuolista? Ja kuka käski tehdä Pariisin ilmasto sopimuksesta länsimaille ää rimmäisen tiukan ja suursaas tuttaja Kiinalle äärimmäisen löysän? Kuka käski väännel lä Geneven pakolaissopimuksen tunnistamattomaan muotoon, joka mahdollistaa pakolaisjär jestelmän massiivisen väärin käytön? Lainsäädäntöön kirjoitetaan kansakunnan yhteinen tahto. Työ on hidasta, välillä jopa tus kaisen hidasta. Mutta työtä ei voi lopettaa siksi, että itse it sensä viimekätiseksi laintulkit sijoiksi kohottaneet eivät siitä pidä. He eivät omista lainsää däntövaltaa. Perustuslain mu kaan lainsäädäntövalta kuuluu kansalle. Pidetään siitä kiinni. Matias Turkk

Tunninlenkki

T 5 urhoollista kiersi sateen uhasta huolimatta täydessä poudassa normaalin kuntoreitin Anssi Joutsenlahti: Monella meistä oli esteitä, mulle tuli koronatestissä 2 viivaa, kuumetta, yskänpuuskia jne.

HERÄTTÄJÄJUHLAMUISTOJA

Tänä vuonna 2025 Salossa sain olla Herättäjäjuhlilla 60. kerran. Eka juhlat v.1961 Joensuussa ovat ehkä eniten mieleenpainuneet. Silloin oltiin koolla Joensuun kirkon ympärillä ja ehtoollistakin vietettiin vielä kirkossa.Urkuparvelta urkujen äärestä tutustuimme jo silloin monen tuntemaan Reino Porraan kiertävään kirjakauppiaaseen, joka oli myös taitava urkuri. Olimme matkassa Pauli Leppiniemen Pobedalla viisi nuorta Kankaanpäästä, kaikki ensimmäisillä juhlillamme, Salossakin oli meistä vielä kaksi, kaksi on poisnukkunut ja yksi kuunteli juhlia körttiradiosta. Heti seuraavana vuonna 1962 juhlat oli sopivasti meillä Satakunnassa Porissa kuten myös v.1993. Joskun olen tullut juhlille juhlajunassa ja ollut myös yhteismajoituksessa kouluilla kuten myös telttamajoituksessa. Kaikki nämä ovat jo historiaan jääneitä. Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä ollessani toimin monilla juhlilla kuuluttajana. Puhujana olen ollut kahdesti, Oulaisissa v.1986 aamuseuroissa ja nyt Salossa lähetysseurojen viimeisenä puhujana. Ties monennenko kerran olen myös saanut pitää esillä myytäväksi kotipaikkakuntani Kankaanpään kenkäteollisuuden kenkiä lähetyksen hyväksi, nyt muuten Salossa taisi jopa tulla ennätys! Juhlat ovat vuosien varrella paljon muuttuneet, oheisohjelmia on tullut mukaan runsaasti, mutta itse perusohjelma perjantain aattoseuroista sunnuntain messun jälkeisiin päätösseuroihin on pysynyt samana. Ja yhä yhtä vaikuttavia ovat lauantain päiväseurojen aluksi juhlakansan seisaaltaan veisaava Jumala ompi linnamme ja päätösseurojen lopuksi polvirukous ja sen jälkeen seisaaltaan veisattava Herraa hyvää kiittäkää. Ja kaikki juhlakentällä avarana taivaan alla Sään haltijan armoilla. Nytkin Salossa saatiin kyllä sadetta, mutta pääasiassa vain väliajoilla! Kun nyt oli puhujan myös Presidentti Sauli Niinistö, pohdimme Presidentti Kyösti Kallion tyttären kanssa, oliko presidentin puhu ensimmäinen kerta juhlilla, mutta päädyimme siihen, että totta kai myös Kyösti Kalliokin tunnettuna herännäismiehenä on ollut puhujana!

Ei uutta EU-yhteisvelkaa

Valtiovarainministeri Riikka Purra: Suomi ei hyväksy uutta EU-yhteisvelkaa – ”Me emme kannata tällaisia järjestelyjä, me vastustamme niitä” 08.07.2025 Valtiovarainministeri Riikka Purra sanoo, että epävirallista yhteisvelkakeskustelua on jo käyty tällä viikolla euroryhmässä. Purran mukaan Suomen hallituksen kanta asiaan on selvä: uutta yhteisvelkaa ei hyväksytä. - Jo hallitusohjelmaan on selvästi kirjattu, että Suomi edellyttää jokaisen jäsenmaan kantavan vastuuta omista veloistaan ja taloudestaan. Arvioiden mukaan mukaan EU-komissio aikoo lähiaikoina ehdottaa uutta yhteistä velkainstrumenttia, jolla EU voisi tukea vaikeuksiin joutuneita jäsenmaita lainarahalla tai avustuksilla. Valtiovarainministeri Riikka Purra edustaa tällä viikolla Suomea EU:n talous- ja rahoitusasioiden neuvostossa Brysselissä. Purra edustaa Suomea myös euroryhmässä, jossa on käyty epävirallista yhteisvelkakeskustelua. Purra sanoo, että komissio olisi innokas edistämään uutta yhteisvelkaa ja myös eräistä, niin sanotuista ”usual suspects” – jäsenmaista löytyy esitykselle vastakaikua. – Siis näistä maista, jotka ovat jo hyötyneet miljardien kaatamisesta omille kotimarkkinoillensa elvytyspaketilla. Uutta siis jo haluttaisiin, vaikka edellisenkään elpymisvälineen maksaminen ei ole vielä edes alkanut. Järkilinjalla olevat EU-maat vastustavat Purra toteaa, että suhtautumisen uuteen yhteisvelkaan tulee olla suora, terävä ja yksiselitteinen. – Yhtä varmasti kuin tietyt maat ja komissio uutta yhteisvelkaa puolustavat, niin yhtä varmasti järkilinjalla olevissa maissa sitä vastustetaan. Purra kertoo jo käyneensä yhteisvelasta useita sekä virallisia että epävirallisia keskusteluja eri maiden kollegojensa kanssa. Suomen hallituksen kanta asiaan on selvä: uutta yhteisvelkaa ei hyväksytä. – Me emme kannata tällaisia järjestelyjä, me vastustamme niitä. Tämä on syytä ilmaista hyvin selvästi. Purra muistuttaa, että jo hallitusohjelman kanta uusiin yhteisvelkamekanismeihin on yksiselitteisen kielteinen: ei uudelle yhteisvelalle. – Hallitusohjelmaan on selvästi kirjattu, että Suomi edellyttää jokaisen jäsenmaan kantavan vastuuta omista veloistaan ja taloudestaan. Hallitusohjelmassa mainitaan myös, että luottomarkkinoilla määräytyvä riskilisä ylläpitää julkisen talouden kurinalaisuutta. Yhteisvelka on ikuisuustaistelua EU:ssa Hallitusohjelmassa linjataan myös, että Suomi ei sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan. Suomen asema ja tilanne suhtautumisessa uuteen yhteisvelkaan on siten varsin selvä, Purra sanoo. – Elpymisväline oli poikkeuksellinen ja kertaluonteinen ratkaisu, eikä siitä voi tehdä pysyvää. Suomi ei hyväksy vastaavan järjestelyn toistamista tai muuttamista pysyväisluonteiseksi. Valtiovarainministeri Purra korostaa pitävänsä tärkeänä tiivistä kanssakäymistä niiden EU-maiden kanssa, jotka ovat Suomen kanssa samoilla linjoilla. – Tämä (yhteisvelkakeskustelu) on EU:ssa hieman kuin ikuisuustaistelu, joka aina välillä nousee esiin. Suomen on nyt oltava hereillä kaikissa pöydissä. SUOMEN UUTISET

Orvokkini tummasilmä

Orvokkini tummasilmä kultasydän pieni. Katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni. Itse hoidin kukkamaani, rikkaruohot kitkin. Vettä kannoin iltasella rantatietä pitkin. Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi. Kannan kaunokukkaseni äidin armahaksi. Luoja sua siunatkoon, armas äitikulta. Orvokkini tummasilmän kuva tänään FB-sivullani!

Sauli Niinistö puhui Herättäjäjuhlilla

Sauli Niinistö yllätti uskonnollisilla juhlilla Presidentti Sauli Niinistö on ollut tuttu näky muun muassa erilaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten seminaarien puhujana. Tänään hän kuitenkin piti puheen poikkeuksellisessa tilanteessa. Salon herättäjäjuhlien päiväseuroissa puhuivat apulaisprofessori Anna Lintunen (vas.) Turusta, presidentti Sauli Niinistö Helsingistä, piispa emeritus Kaarlo Kalliala Turusta ja Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Tapani Rantala Tampereelta. Mika Honkanen / Herättäjäjuhlat Johannes Ijäs lauantai 5.7.2025 klo 14:34 Niinistö piti seurapuheen luterilaisen kirkon herätysliikkeen herännäisyyden eli körttiläisyyden kesäjuhlilla, Herättäjäjuhlilla. Körttijuhlat pidetään loppuviikosta Niinistölle varsin tutussa Salon kaupungissa. Niinistö käytti oman vajaan kymmenen minuutin seurapuheensa juhlien päivä- eli pääseuroissa. Puheensa aluksi Niinistö sanoi, että hänelle on ainutkertainen kokemus nähdä niin iso joukko ihmisiä samalla kertaa. Iltalehdelle arvioidaan paikan päältä, että kuulijoita oli silmämääräisesti arvioiden 3 500–4 500. Niinistö määritteli puheensa teemaksi ihmisen tai ihmiset. Hän kuvasi tavanneensa edustavan joukon ihmisiä suurista päättäjistä kadun ihmisiin. Hänen johtopäätöksensä on ollut, että kaikki ovat vain ihmisiä. – Jos ajatellaan luomakunnan kokonaisuutta tai luonnonvoimia, joista nyt viime päivinäkin on saatu kokemuksia, kyllä me loppujen lopuksi olemme kaikki niitä maan hiljaisia, presidentti totesi. ”Ei mitään uutta” Niinistö puntaroi puheessaan monelta kannalta myös, miten ihminen pysyy teknologian kehityksessä mukana ja totesi, että on syntynyt paljon välineitä sekä hyvään että pahaan. Niinistö pohdiskeli, muuttuvatko ihmisetkin sisäisesti samaa tahtia. – Perustuntemuksemme: rakkaus, viha, ilo, suru, myötätunto tai itsekkyys ja niin edelleen. Ne ovat kyllä aikojen yli säilyneet samoina. Nämä tunteet löytyvät presidentin mukaan niin Raamatusta kuin hellenistisestä kulttuurista. Hän tuntui tuovan esiin Raamatun Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan mielenmaisemia: – Ei mitään uutta tunteen pohjaa ihmiskunta ole itselleen kehittänyt, Niinistö summasi ja pohti myös, pitäisikö jotain uutta keksiä. Hän arveli, että siihen ihmisillä ei kuitenkaan ole älyllisiä eikä asenteellisia mahdollisuuksia. ”Onnen lähde” Niinistö kyseli, pärjätäänkö näillä tunteilla ja toi esiin kaksi asennetta. Toinen on luottamus, toinen velvollisuus ja vastuu. Hän käsitteli luottamusta monelta kantilta, muun muassa, mitä se tarkoittaa yksinäisten ihmisten kannalta. Presidentti arveli, että muissa ihmisissä voi herättää luottamusta pienillä liikkeillä, vaikkapa tervehtimällä naapuria. Näin ihminen kokee tulleensa huomatuksi ja luottamus muihin voi kasvaa. Myös velvollisuutta Niinistö halusi käsitellä nimenomaan positiivisena asiana. Hän sanoi, että se voi olla myös ”onnen lähde” silloin kun täyttää velvollisuutensa. – Vastuun kantaminen oman mittansa mukaan itsestä ja toisesta on toisten huomioimista mutta myöskin itsensä palkitsemista, Niinistö evästi. Järjen voitto Puheensa päätteeksi Niinistö tuli perinteisemmälle alueelle maailman tilanteeseen ja ja puhui siitä, miten seuraamme uutisia huolestuneensa pohtien mitä kaikkea pahaa on sattunut ja ehkä vielä sattuu. – Minulla on kuitenkin vähän toisenlainen tunne. Minä uskon siihen, että järki kyllä kaikkien päässä viime kädessä voittaa. Niinistö lopetti puheenvuoronsa anekdoottiin, kertomukseen siitä, kun amerikkalaiselle kirjailijalle Mark Twainille esitettiin kerran kysymys, mitä hän pitää Richard Wagnerin musiikista. Twain ei ollut Niinistön mukaan erikoinen musiikkimies. – Twain vastasi, että siitähän voidaan olla kyllä montaa mieltä, mutta yksi asia on varma: kyllä se on parempaa kuin miltä se kuulostaa, Niinistö letkautti ja kertoi itse kääntäneensä tarinan uuteen muotoon. – Vaikka tämän päivän uutiset meitä huolestuttavakin, niin minä olen varma, että tulevaisuus on parempi kuin miltä se näyttää, hän päätti puheensa lohdullisiin tunnelmiin. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä körttiläisyys on erottunut liberaaleilla äänenpainoilla. Kesäjuhlilla on ennenkin kuultu keskeisten yhteiskunnallisten vaikuttajien puheita.

Nyt on vapaus antaa

Salon Herättäjä-juhlien lähetysseurojen puheeni on oheisena. Kuultavissa se on alla olevalla Herättäjäjuhlat-sivulla! Herättäjä-Yhdistys ry PL 21, 62101 Lapua Puh. 0400 805 904 hy@h-y.fi www.h-y.fi www.herattajajuhlat.fi Lentävä lause: “Silloin sakotettiin, nyt on vapaus antaa” liittyy Kalajoen käräjille vuonna 1839, kun herännäispapit keräsivät lähetystyölle varoja laatikoilla, joissa oli teksti: “Kukin sydämensä ehdon jälkeen, ei ylönmielten eikä vaatien, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.” Sakotettujen joukossa oli myös Ukko-Paavo Paavo Ruotsalainen, joka syvästi on kokenut, mistä tämä antamisen mieli ja lähetysrakkaus kumpuaa: “Herra Jumala, minä olen syntinen. Sinä, Herra, kuulut olevan syntisten Vapahtaja ja Armahtaja. Voi, jos Sinä armossa katsoisit minun puoleeni ja tahtoisit auttaa minua elämän tielle. Älä heitä minua itsevaltaisesti vaeltamaan, niin kuin meidän turmeltu luontomme tahtoo. Minulla on lapsen oikeus sinun luonasi. Syntisenä minä tohdin uskossa omistaa Kristuksen auttajakseni.” Ja aivan samalla tavalla näiden Salon herättäjäjuhliemme tunnus meidän kaikkien rohkaisuksi on otettu Siionin virsistä, jonka koko rukouksen sisältävä säkeistö kuuluu: “Kuule, Jeesus, minua, MATKALAISTA TALUTA. Sido armon siteellä, rakkauden ikeellä.” Näin oppi-isämme Martti Lutherkin opettaa, miten Jeesus on ottanut meidän syntimme ja antaa meille vanhurskautensa ja tässä voimassa rakkauden voittaminen saamme kukin olla toteuttamassa Jeesuksen meille uskomaa hänen rakkautensa levittämisen sanomaa: “Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” ja “Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” Lähetystehtävämme on siis Jeesuksen antama ja hän myös takaa työn menestyksen eli sadon. Joskus voi tuntua, että tehtävämme on liian suuri. Mutta meidän ei tarvitsekaan toimia omien kykyjemme varassa, vaan Jumala toimii lähettiläistensä kautta. Näin Jeesuksen lähettiläinä tärkein tehtävämme onkin antautua Jumalan käyttöön, toimia hänen äänenään, käsinään ja jalkoinaan maailmassa. Ja nimenomaan saamme voimaa ja rohkeutta siitä, että Vapahtajamme on luvannut olla kanssamme, seisoa vierellämme ja pitää kädestämme kiinni joka päivä maailman loppuun asti. Näin Hän toimii meidän kanssamme ja kauttamme, jotta Jumalan rakkauden tuoma rauha vallitsisi, sillä myös diakonia ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolesta vaikuttaminen on aina kuulunut lähetyksen kuvaan. Meillä jokaiselle on oma opetuslapsitiemme ja lähetyskäsky on saanut olla Taluttajani ansiosta matkassani mukana jo siitä lähtien, kun oma äitini toimi seurakunnan vapaaehtoisena lähetyssihteerinä. Teologian opiskelijana sain kuulua Akateemisten vapaaehtoisten lähetysliittoon. Ties monennenko kerran olen taas näillä herättäjäjuhlilla tarjoamassa ostettaviksi Lähetyskenkiä Heränneen kansan lähetysrahaston kartuttamiseksi Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn rahastossa. Ja eritoten kaksi iillä alkavaa lähetystä ovat olleet läheisiä, aiemmin sisarkirkkomme Inkerin työ ystävyysmatkojen kautta ja nykyisin v. 1908 perustetun maamme vanhimman Israel-yhdistyksen Israelin Ystävien hallituksen puheenjohtajana lähetystyötä edistämässä etenkin messiaanisten juutalaisten avustuksella. Ja kuitenkin saan todeta virsirunoilija Simo Korpelan sanojen pitävän paikkansa elämääni tarkastellessani : “Kun matkani muistoja mietiskelen, niin murhe mun mieleni täyttää,/ kun harva mun työni on sellainen, min tohtisin Herralle näyttää/ Ja ehkä on silmissä vanhurskaan sekin väärää, min oikeaks luulen,/ ja ehkä mä siitäkin tuomion saa, mitä ihmisten kiittävän kuulen.” Tänä vuonna kuollut paavi Franciscus oli ottanut nimensä Franciscus Assisilaisen, Köyhyyden ja nöyryyden apostolin, Jumalan kerjäläisen mukaan, joka toteutti Kristuksen seuraamista apostolisessa köyhyydessä, rauhan ja rakkauden sanoman julistajana. Niinpä meillekin sopii mitä parhaiten Franciscus Assisilaisen rukous: Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale, niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden, missä loukkausta, toisin anteeksiannon, missä epäsopua, toisin yksimielisyyden, missä erehdystä, osoittaisin totuuden, missä epäilystä, auttaisin uskoon, missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen, missä pimeyttä, loisin sinun valoasi, missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen. Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita, SILLÄ ANTAESSAAN SAA, KADOTTAESSAAN LÖYTÄÄ, UNOHTAESSAAN SAA ANTEEKSI, KUOLLESSAAN NOUSEE IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN.