tiistai 14. heinäkuuta 2009

Kirkolla aina tilaisuutensa

Kirkkoa vastaan hyökätään. Näin tekevät ateistit, jotka ovat saaneet Helsingin bussien kylkiin iskulauseitaan, jossa kehotetaan olemaan ottamatta Jumalaa vakavasti. Miksi täytyy hyökätä sellaista vastaan, jota ei usko olevankaan. Ja mitä pahaa Jumala on tehnyt. Entäpä jos Jumala sittenkin on. Kyllä ateistit kylvävät tuuleen.

Päinvastoin: kirkon aika on aina. On sanottu, että niin kauan kuin täällä kuollaan, riittää uskovaisia. Eivät vanhat mummut loppuneet Venäjältäkään, vaan vainojen vuosikymmenten jälkeen elävät kirkot nyt kukoistuksessa, niin myös heimoveljiemme inkeriläisten luterilainen kirkko.

Kirkon oppi on koko ihmiskuntaa puhuttelevaa rakkauden sanomaa. Kenelle se tekee pahaa. Päinvastoin, jos kaikki eläisimme Jeesuksen opetuksen mukaan rakastaen Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, olisi maailma paljon parempi paikka elää. Tätä sama ajaa samoin Jeesuksen opettama lähimmäissuhteen kultainen sääntö: Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Tässä on koko ihmiselämämme ohjenuora.

Ja tämän tähden kirkko toimii, tekee palvelutyötään: diakoniaa ja lähetystä, pitää päiväkerhoja ja käy katsomassa vanhuksia. Edistää työntekijöiden ja vapaaehtoisten avulla toinen toisestamme välittämistä. Mikä tämän tärkeämpää. Näin kirkolla on aina tilaus, kunhan me vain toimimme Kirkon Herran tahtoa toteuttaen.

Tälläinenkö voimavara pitäisi lyödä alas. Jopa kokoomuslainen opetusministeri on esittämässä uskonnon opetuksen korvaamista pelkällä uskontotiedolla, vaikka jo on olemassa elämäntaito-opetusta kirkkoon kuulumattomille. Pitäisikö nyt kaikista tehdä uskonnottomia, kun ei ole saatu Suvivirttäkään pois koulujen kevätpäätöksistä.

Ei kommentteja: