Kankaanpään Yhteislyseon historiaa on eletty yli 80 vuotta. Koulu on toiminut ansiokkaasti vuodesta 1928 lähtien. Ensimmäisenä lukuvuotena oppilaita oli 24, 1970-luvulla oppilasmäärä ylitti jo tuhannen yht´aikaista oppilasta. Koulun alun monissa vaikeuksissa kävi niinkin, että sairaan johtajan takia opettajat erosivat ja myös johtaja joutui jättämään paikkansa. Lyhyen keskeytyksen jälkeen saatiin uudet opettajat 1.11.1929 lähtien. Heidän joukossaan johtajaksi valittuna historianopettajana ja vararehtorina eläkkeelle pääsyynsä v.1968 asti toiminut Martta Sevio. Jo alusta lähtien hän sai lempinimekseen Miina puhuttuaan maaailmansodan yhteydessä räjähtävistä miinoista, joista lyseolaiset eivät aiemmin olleet kuulleet. Miina olikin nimensä mukaisesti räjähtävä ja kovan kurin pitävä. Miehensä Veikko Sevio tuli kouluun ja samalla rehtoriksi v.1943 sota-aikana, jolloin Martta oli vielä vt.rehtorina ja jatkoi sitten v. 1944 lähtien vararehtorina. Veikko toimi biologian ja maantiedon opettajana ja siis rehtorina eläkkeelle siirtymiseensä vuoteen 1969.
Omat muistoni kumpaisestakin ovat koko kouluajaltani, koska pääsin kymmenen vuoden suuremman tai vähemmän uurastuksen jälkeen ylioppilaaksi v.1964. Kirkonkyläläisten luokkana saimme nauttia koulun ykkösopettajien opetuksesta heti alaluokista lähtien. Niinpä Veikko Seviolle, reksille, kerättiin vuosittain kasvit yhteensä 120 kolmen vuoden aikana ja syksyllä oli tentittävä kaikki tieteellisiä nimiä myöten ja kymppi oli saatava aina tentistä. Miinan tunteja todella pelättiin, jos ei ollut tullut luettua läksyjä. Mutta esimerkikisi isänmaanvirren Sun kätes Herra voimakkaan osaan edelleen ulkoa, se oli opittava Miinan eli Mimmin tunnille. Huvittavana juttuna aina kerrotaan tarkastajan tultua Mimmin luokkaan, jossa oli matematiikkaan keskittynyt ja reaaliaineille kintaalla viitannut Rajamäen Matti, joka ei tietenkään osaamattomana voinut viitata kysymyksiin. Silloin Mimmi sanoi: Ja sinä Matti, hiljainen poika, rohkeasti mukaan viittaamaan. Matti rupesikin viittaamaan ahkerasti, mutta Mimmi ei kysynyt häneltä vahingossakaan.
Niinpä koko kouluamme me kaikki Sevioiden aikana siellä opiskelleet muistelemme hyvällä ja kutsumme kouluamme syystä Sevio-opistoksi. Martta ja Veikko Sevio ovat myös laatineet koulun historian koskien vuosia 1928-1974, siis lähes 50 ensimmäisen vuoden ajalta.
Koulu on sikälikin läheinen, että isovanhempani Vihtori ja Lempi Joutsenlahti ovat kymmenen perustajajäsenen joukossa. Vihtori-pappani toimi alusta lähtien johtokunnassa rahastonhoitajana ja Lempi-mummu toimi kannatusyhdistyksen jäsenkerääjänä ja kunnanvaltuuston valitsemassa ensimmäisessä vanhempainneuvostossa. Kannatusyhdistys järjesti talkoita ja myös ompeluseuroja pidettiin. Tukkitalkoot saivat oivan lisän kun valtion metsätyönjohtajana toimineen Vihtori Joutsenlahden ansioista saatiin valtiolta 100 tukkipuuta. Tontti koulurakennusta varten saatiin ensin Päivikkeeltä, mutta sen osottauduttua liian ahtaaksi, vuokrattiin tontti seurakunnalta, anomuksen allekirjoittajana oli jälleen Vihtori Joutsenlahti, joka toimi kirkkohallintokunnan puheenjohtajana.
Ensimmäisten koulun oppilaiden joukosta läytyy myös oman isäni Taito Joutsenlahden nimi. Sijaisopettajien joukossa ovat puolestaan äitini ylioppilas Elsa Joutsenlahden ja teologian ylioppilas Anssi Joutsenlahden nimet. Viimeisessä lyseon juhlajumalanpalveluksessa Kankaanpään kirkossa puolestaan saarnasi veljeni Timo Lilja ja me hyvän ystäväni Jari Koskelan kanssa toimimme liturgeina. Niin että silleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti