Krusifiksi

Suvaitsevaisuuden puolesta vaahtoavat ovat usein kaikista suvaitsemattomimpia toteaa Timo Soini kirjoittaessaan plokissaan (ei siis blogissa) Eurooopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä, joka on herättänyt kohua ympäri sivistynyttä maanosaamme. Krusifiksit on päätöksen mukaisesti poistettava italialaisten koulujen seiniltä. Italialaisista 84% on eri mieltä.
Päätöksen toteuttaminen merkitsisi samaa, jos meidän olisi poistetettava suvivirsi koulujemme kevätjuhlista, jota sitäkin jotkut ovat olleet vaatimassa.

Tämä ihmeellinen päätös syntyi monen vuoden oikeusprosessin päätökseksi Italiassa asuvan suomalaisen naisen vaatimuksesta. Nyt esim. Uuden Suomen verkkolehdessä on käytetty 65 puheenvuoroa, joissa valtaosassa on ihmetelty päätöstä ja hävetty ateistiksi julistautuneen maanaisemme menettelyä.

Suomen ateistit, jotka nimittävät paradoksaalisesti itseään vapaa-ajattelijoiksi (mutta näinhän meillä usein toimitaan, kun seteliselkärankaiset erosivat SMP:stä, kutsuivat he itseään yhtenäisyyden puolueeksi.) ovat päätöksen rohkaisemina ruvenneet taas kerran valittamaan päiväkotien ruokarukouksista ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Miksi pauhata sellaista vastaan, jota ei ole heidän mukaansa edes olemassakaan, mutta useinhan juuri kovimmat kieltäjät ovat lähinnä uskomista.

Itse osallistuin Uuden Suomen keskusteluun toteamalla, että mitä pahaa kenellekään tekee krusifiksi (ristiinnaulitunkuva), joka nimenomaan on anteeksiantamuksen ja toisten edestä itseensä altiiksi antavan rakkauden merkki ja miten meidän itsekunkin olisi tärkeää opetella antamaan ja miksei pyytämäänkin anteeksi.

Jämijärven kirkkoherrana ollessani hankimme kirkon kaunistukseksi yrittäjien lahjoittamana professori Kauko Räikkeen (enoni) muovaileman vaikuttavan pronssisen krusifiksi-taideteoksen, joka entisestään juhlistaa muutenkin kaunista kirkkoa. Krusifiksi on myös meille luterilaisille rakas muistutus aivan yhtä hyvin kuin tyhjä ristikin. Valituksen tekijä rva Lautsilla oli puheensa mukaan sellainen käsitys, että krusifiksi on tärkeä vain katolisille, ei luterilaisille eikä ateisteille. Huonon opin hän on saanut maailman luterilaisimmassa maassa, ehkäpä hän sen tähden luuleekin olevansa ateisti.

Nuoren seurakunnan veisuissa eli punaisessa laulukirjassa (ei Maon punainen kirja) on nuorten suosima biisi "Krusifiksin juurella palan halusta, krusifiksin juurella alan alusta: Tää on hetki totuuden, nyt on paha olla. Omantunnon edessä olen tuomiolla. Näen valkokankaalla muistikuvafilmin. Punastuttaa katsoa tuo kaikki omin silmin." Siksi on hyvä aina välistä olla krusifiksin juurella.

Niinpä Timo Soinikin plokissaan kirjoittaa: Antaa pakanoiden pauhata - meillä ja muualla. Se on sananvapautta, mutta Sana pysyy. Ei kristinuskoa saa maailmasta juurittua. Ylioppilaslahjaksi vanhemmiltani saamani perheraamatun lahjakorttiin oli kirjoitettu sama lyhyt mutta ytimekäs Raamatun lause: SANA PYSYY.