maanantai 18. tammikuuta 2010

Hajamietteitä (muttei kapinaviikolla)

Meitä on jo yli 18.000 facebookissa vaatimassa rangaistusta Tony Halmetta vielä kuolemankin jälkeen pilkanneelle Kaarina Hazardille, joka todella räävittömästi kehtasi mollata kaikin mahdollisin tavoin kovan elämän kokenutta niin hyvässä kuin pahassakin näyttävästi mukana ollutta Tonya. Nyt ainakin Julkisen Sanan Neuvosto joutuu ottamaan tosimielessä kantaa tähän pilkkakirjoitukseen, kun Tonyn oma äiti on nostanut kanteen, aiemmat ennätyksellisen lukuisat eli monet kymmenet kanteluthan JSN aikoi syrjäyttää pelkällä olan kohautuksella, kun kantelijat eivät mukamas ole asianomistajia eli lähisukulaisia. Näin saadaan selvyys, mitä maassamme saa kuolleista lausua, Hazardihan on puolustautunut sanomalla harjoittaneensa vain mediakritiikkiä, mutta miten siinä mukamas sitten täytyy vetää lokaan juuri poisnukkuneen koko elämä näkemättä ainoatakaan valonpilkahdusta.

Haitin ennätyksellinen maanjäristys surmasi ehkä satojatuhansia ja jätti miljoonia kodittomaksi maassa, joka jo muutenkin on ollut yksi maapallon köyhimmistä. Aivan kuin johdatuksena on Kirkon Ulkomaanavun tämänkertaisen yhteisvastuukeräyksen kohdemaana juuri Haiti. Haitin hädänalaisten auttamiseksi kerättiin myös eilisissä jumalanpalveluksissa koko maassa kolehdit ja kahisevaa setelirahaa näytti haaveihin kertyvät niin Noormarkun kuin Lassilankin kirkkoissa.
Tänä vuonna on täydet mahdollisuudet saada ennätyssuuri keräystulos, siksi valtava on haitilaisten avuntarve, joka väkisinkin avaa sydämemme.

Satakunnan sairaanhoitopiiri on valtiovallan käskystä määrätty yhteistyöhön Varsinais-Suomen piirin kanssa. Kun nyt Rauma on eroamassa Satakunnan piiristä, aiheuttaa se yhteistyöpaineita Pirkanmaan suuntaan semminkin kun myös Huittisten sairaanhoito on suuntautumassa Loimaalle, joka myös on Varsinais-Suomen piiriä. Mutta, mikä olisi tässä tilanteessa meidän pohjoissatakuntalaisten osa? Eikö se avaisi uusia näkemyksiä yhteistyölle myös maakuntarajan yli eli mahdolliselle ja neuvotteluiden alaiselle kuntayhteistyölle Parkanon suuntaan, jolloin saisimme melkoisen keskittymän suurien Porin ja Tampereen välimaastoon. Tämähän olisi meille ihanneolotila.

Lavian asema monimiljoonavelkoineen sen sijaan on arvoitus. Alueellisestihan se kuuluisin meidän Kankaanpään suuntaan, valtion selvitysmies ajaa sitä Poriin, jonne suuret velat hukkuisivat, lavialaiset eivät taida itsekään tietää, mikä olisi parasta. Entä jos pitäjä jaettaisiin kahtia Karhijärven molemmin puolin, pääsisivät kaikki siihen suuntaan, minne haluavat. Ja velat jätettäisiin valtion maksettavaksi.

Tässä siis näitä hajamietteitä, muttei missään kapinallisissa tunnelmissa, elää täytyy ja saa elää rauhassa. Juhani Ahohan aikoinaan kirjoitti kirjan Hajamietteitä kapinaviikolla.

Ei kommentteja: