Tämän päivän naishiihtäjien ankara urakka Tour de Ski sarjassa päättyi lähes yhtäjaksoiseen 9 km ylämäkihiihtoon Val di Fiemmissä. Aino -Kaisa Saarinen tuli kokonaiskilpailussa neljänneksi ja Riitta-Liisa Roponen hienosti kuudenneksi. Saarinen menetti voittomahdollisuutensa eilen vesikelillä väärään suksivalintaan jäätyään sijalle 28. Naisemme hiihtivät sinällään erittäin hienosti.
Mutta koko tämänpäiväistä kilpailua ja miksei koko monen päivän peräkkäistä kilpailukiertuettakin ajatellen vahvistuu yhä enemmän ajatuksessa, ettei moista kilpailua tulisi lainkaan järjestää, pelkkää ylämäkeä lähes koko matka. Eikä ihme, että maalissa näkymä oli kuin konsanaan Raatteen tiellä, jossa muuten 70-vuotta sitten ratkaisevat vihollisdivisioonien motitukset ja tuhoamiset oli juuri tähän ajankohtaan mennessä suoritettu. Myös urheilussa tulisi ottaa huomioon ihmisten fysiologiset edellytykset eikä seurata joidenkin johtajien keksimiä ihmeellisyyksiä, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisten suorituskyvyn kanssa. Hiihdossa toinen vastaava on sprinttihiihto, joka nimestään huolimatta on myös kestävyyslaji, ei yleisurheilussakaan 400-800 metrin alku- ja välieriä juosta lyhyellä palautuksella, vaan odotetaan vähintäin seuraavaa päivää. Sprintissä pienin palautuksin joudutaan rykäisemään useammankin kerran. On ihmeellistä, että hiihtäjät suostuvat tällaiseen jopa eläimelliseen rääkkäykseen.
Auton nokka suuntautuu kohti Valkealaa Kouvolan tuolle puolen, vaikka Valkealakin on nyt liitetty Kouvolaan laajassa kuntaliitoksessa. Valkealan kristillisellä opistolle pidetään maanantaina herännäishenkinen teologikokous, jossa olen useasti ollut mukana. Vanha työkaverini Herättäjä-Yhdistyksen Etelä-Savon, Kymen ja Etelä-Karjalan aluesihteeri Urpo Karjalainen jaksaa vuodesta toiseen olla järjestämässä tälle alueensa herännäisopistolle teologikokoontumista näin tammikuun alkupäiviin ja aina ohjelmassa on mielenkiintoisia ja ajankohtaisia aiheita. Niin nytkin, joten käydään katastamassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti