Sosialidemokraattisista kansanedustajista ylivoimaisesti tuotteliain on Lasse Lehtinen, jonka opuksia kirjastostostani löytyy tasan kymmenen ja yhtä monta on muiden demariedustajien kirjoja hyllyssäni. Kolmessa Lehtisen kirjassa on omistuskirjoitus, kahdessa myös kirjan päähenkilön nimikirjoitus eli Virolainen - tasavallan isäntärenki ja Työläjärvi tasavallan tahtonainen. Kolmas nimikirjoitus on Fagerholm - Kekkosen tasavallan kakkonen, sattuneesta syystä ei nimihenkilöltä ole nimikirjoitusta. Fagerholmista löytyy toinekin kirja hänen itsensä kirjoittama Puhemiehen ääni.
Kolmeen muuhunkin kirjaan olen saanut kirjan arvoa nostavan nimikirjoituksen. Puuseppä Suomen eduskunnasta on Veikko Helteen kirjoittama ja omaan kappaleeseeni hän on kirjoittanut: Työtoverilleni AJ:lle ystävällisin terveisin Veikko Helle. Valtopäiväneuvos Sakari Knuuttila puolestaan kirjoitti kirjansa Sanasta tekoihin, ratkaisumalli työnsaannin perusoikeuden toteuttamiseksi Suomessa nimilehdelle AJ:lle työtoveruudella eduskunnassa 18.11.1982 Sakari Knuuttila. Veteraanikansanedustajiemme sihteeri valtiopäiväneuvos Markus Aaltonen riipusti sen sijaa nimilehdelle pelkän nimensä, josta ei saisi selvää, ellei tietäisi, kenen nimestä on kyse. Kirja on kyllä komea: Näkyyhän se varmasti, Alvar Aalto ja Seinäjoki.
Monessa mukana ollut Lasse Lehtinen on todella sujuvakynäinen kirjoittaja, jonka teksti on helppolukuista. Arto Paasilinna-maisia humoristisia opuksia ovat Valkoinen ihmissyöjä, Uskottu mies ja Punainen vuorineuvos. Omakohtaisia kokemuksia on kirjoissa Minä ja Thatcher sekä Luotettavat muistelmat II. Muuten vain politiikasta kertovat Kekkosen lastenlapset ja Siivetönnä en voi lentää, joka on myös jälleenrakennuskauden nousukasperheen kuvaus.
Joukossa on myös kahdeksantena painoksena ilmestynyt ehkä kautta aikojen arvostetuimman sosialidemokraatin Väinö Tannerin Olin ulkominnisterinä talvisodan aikana. Ja toiselta arvostetulta pääministerinä kahdesti toimineelta Kalevi Sorsalta on Muistikuvia, mielikuvia sekä Paikallisjunalla Eurooppaan. Myös jahkaileva Rafael Paasio oli kahdesti pääministerinä, hänestä Heikki Kymäläinen on laatinut elämäkerran Rafael Paasio Kun aika on kypsä.
Vielä löytyy kirjastosta Lyyli Aallon Sano Lyyli vaan ja Paasilinnan kirjailijaveljessarjan Reino Paasilinnan Miellyttävää väkivaltaa, näinkö Suomi menettää itsenäisyytensä. Paasilinna kysyy jo vuonna 1986: Meidän on herättävä näkemään oma tilanteemme: tietotekniikkaa on ryhdyttävä hallitsemaan tai joudumme itse hallituiksi. Se on totta tänäkin päivänä, esim. huomenaamulla Noormarkun seurakunnassa saamme oppia it-asioissa. Kankaanpään kaupunginhallitusta opetetaan maanantaina sähköiseen kokouskäytäntöön siirtymisessä. Nykytekniikka painaa päälle lujalla voimalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti