perjantai 16. heinäkuuta 2010

Suurin yhteinen hyvä

Poliittisen toimintamme päämääränä on hyvinvointivaltion ylläpitäminen. Siitä olemme kaikki yhtä mieltä. Sitten mielipiteet eroavat, kun pohditaan keinoja tavoitteen saavuttamiseksi. Esille tulevat eri ryhmien edut ja vastakohtaisuudet. Näiden sovittelu mahdollisimman suuren yhteisen hyvän saavuttamiseksi onkin sitä politiikkaa, yhteisten asioittemme hoitamista, jota muuten juuri nyt 10,1% kansalaisistamme on uskomassa PeruSuomalaistenkin tehtäväksi.

Tietysti hyvinvoinnin ylläpitämiseksi talouskasvu olisi kaikkein tärkeintä. Silloin saataisiin kasvavassa määrin jaettavaa, joka sitten tulisi suorittaa siten, että jokainen tuntisi ihmisarvonsa mukaisesti yhteiskuntasopimuksen tuomien etuisuuksien kohdistuvan myös juuri häneen oikeudenmukaisesti.

Käytännössä kuitenkin olisi saatava aikaan mahdollisimman suuri verokertymä menojen kattamiseksi. Jos verotetaan kaikki, mitä kansalaisille kertyy, ei verokertymää karttuisikaan, koska siinä tilanteessa olisi järjetöntä hankkia tuloja. Siksi olisi tarkoituksenmukaisinta virittää veroaste juuri sille tasolle, missä kertymä on suurin, eli jolloin on vielä mielekästä ansaita veronalaista tuloa. Sillä kun työtulosta verotetaan, verotetaan myös ihmisen halua tehdä työtä. Tämä selittää, miksei veroasteen kohoaminen nostakaan samassa suhteessa verokertymää.

Yhteisvastuuta meidän jokaisen olisikin kannettava niin yksityisinä kansalaisina kuin koko kansakuntanakin! Ja näin omastammekin tinkien saavuttaisimme kuitenkin suurimman mahdollisen yhteisen hyvän kaikkien kansalaisten kannalta.

Ei kommentteja: