Puoluekokoushartauksella on pitkä perinne. Muistan kymmenien vuosia ajalta ja takaa, miten hartaudenpitäjänä toimi tuomiorovastina sekä Lapualla että Helsingissä ollut Eino Sares, joka oli myös SMP:n kristillisen toimikunnan johdossa. Ollessani hänen sihteerinään muistan, miten hän laski hengellisten tilaisuuksien lukumäärää ja sanoi, että kyllä niiden joukkoon on otettava myös isä Veikon ja poika Pekan pitämät tilaisuudet, koska he ovat niin isänmaallisia miehiä, että kyllä puhetilaisuuksissa ovat olleet esillä oikeat arvot.
Niinpä Eino Sares hartauspuheessaan marssitti silmiemme eteen kaikki Suomen maakunnat, joissa jokaisessa on puolueemme kannattajia. Yhdeksän maakunnan joukosta jätettiin pois vain Ahvenanmaa. Näin tein tämänkertaisessa hartauspuheessani myös minä sitä suuremmalla syyllä, koska meillä nyt on kansanedustajia jokaisesta näistä kahdeksasta maakunnasta.
Lähdin liikkeelle kokouspaikkakuntamme Tampereen alkuperäisestä maakunnasta Hämeestä: On mulle Suomi suloisin, vaan Häme siitä kallihin. Otin mukaan myös nykyisen Pirkanmaan maakuntalauluksi nousseen Topeliuksen Kesäpäivä Kangasalalla Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen.
Varsinais-Suomesta on puolueellamme myös ollut paljon iloa: Helky laulu Auran rantain, silmä kirkas salamoi. Täällä Suomen synnyinmuistot, täällä työn ja tiedon puistot virttä vapauden soi.
Seuraavaksi on Satakunta muistuttaen myös EU-aikana tärkeää isänmaan asiaa: Kauas missä katse kantaa yli peltojen, missä kaartaa taivonrantaa salo sininen, siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää aurallansa maata isien.
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin, täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin, tääll´ on Suomen pää ja sydän, into hehkuvin, lempi lämpöisin. Pitää pitkälti paikkansa puolueeseemmekin nähden, alueelta Helsinki-Uusimaa meillä on kymmenen kansanedustajaa.
Kaikkien rakastama Karjala tuo mieleemme lämpimiä tuntoja: Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, jo Karjalan koivikot tuuhettuu, käki kukkuu siellä ja kevät on. Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa kuin on kaunis Karjalamme laulun laaja kotimaa.
Kiitollisina muistamme myös pitkään puolueemme sydänalueena toiminutta Savoa: Mun muistuu mileheni nyt suloinen Savonmaa. Sen kansa kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt, tää armas, kallis maa.
Monet aiemmat vuodet yksinää puopluettamme pystyssä pitänyt Pohjanmaa: Maa ponteva Pohjolan äärillä on, se on entistaistojen tanner. Niin rohkea, reima ja horjumaton, se on muistojen mainio manner. Tämä maa minun mieltäni innostaa, se on kymmenen, kymmenen virran maa.
Tänne kuuluu vaalipiirikohtaisesti myös Kainuu: Kuulkaa korpeimme kuiskintaa, jylhien järvien loiskintaa.
Ja viimeiseksi sydämiämme ilahduttaa myös Lappi, josta nyt 40 vuoden jälkeen saimme kansanedustajan: Oi tunnetko kaukaisen tunturimaan, niin jylhän, kauniin ja loistokkaan. Sen lumihuiput niin hohtavaiset, purot, kosket niin kuohuvaiset. Sen tunturijärvet ja sammalaavat ja nevat kertovat meille laajat, tää on Lapinmaa.
Näin rakasta isänmaatamme ja maakuntiamme ajatellen ja puolustaessamme saamma yhtyä psalmikirjoittajan sanaan, miten arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani. Samalla kun annamme kaiken kunnioituksemme sotiemme veteraaneille saamme myös kiittää Taivaallista Isäämme ja pyytää siunausta ja vajelusta isiemme maalle rakkaalle Suomellemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti