Kaksi pientä maata Israel ja Suomi ovat monessa mielessä hyvin samanlaisia, Lippujemme värit ovat sinivalkoiset, molemmat olemme historian saatossa kokeneet kovia sotia, mutta kansojen suuressa meressä olemme kuitenkin pieniä itsenäisiä demokraattisia maita. Mekin suomalaiset saamme nähdä maamme säilymisessä Kansojen Kaitsijan suurta varjelusta puhumattakaan nyt Israelista Jumalan valitusta kansasta.
Kolmipäiväinen Israel-konferenssi Joensuussa päättyi vaikuttavaan pääjuhlaan, jossa Suomen siniristilippu asetettiin Israelin sinivalkoisen lipun rinnalle ja tanssiryhmä esiintyi liehuttaen lopuksi sinistä ja valkoista lippua. Kaiken kruunasi yhdessä lauletut kansallislaulut Israelin Hatikva ja oma Maammelaulu.
Yli sata vuotta vanhan Israelin Ystävien uutena hallituksen jäsenenä sain tuoda pääjuhlaan maamme korkeimman päättävän elimen eduskunnan kunnioittavan ja mitä arvostavimman rauhan tervehdyksen: Shalom!
Jeesus on juutalainen ja sunnuntain aiheen Etsikonaikoja mukaisesti viittasin Jeesuksen kotikaupungin nasaretilaisten hänet torjuvaan suhtautumiseen sanomalla: Eikö hän ole Joosefin poika, ja liitin sitten tähän Jeesuksen kysymyksen: Kenenkä te sanotte minun olevan? Ja oikea vastauksemme kysymykseen on elämällemme ja kuolemallemme kaikkein tärkein niin kuin Pietarikin vastasi: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
Viittasin myös Israelin ensimmäisen presidentin Weizmannin lausumaan: Me israelilaiset olemme realisteja, sen tähden uskomme ihmeisiin. Tähän liittyy Jumalan antama lupaus Israelille: Minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Ja 63 vuotta juutalaiset ovat saaneet elää itsenäisessä Israelin valtiossaan lähes kahden vuosituhanne hajaannuksen jälkeen kaikkialta maailman eri kolkilta kokoontuneina. Tämä jos mikä on Jumalan ihme. Ja tästä myös Israel-konferenssissakin on kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti