Demarina tunnettu vaikuttaja Seppo Lindblom julkaisi vuosi sitten maamme ja EU:n kriisimaiden aiheuttamaa tilannetta syvästi pohdiskelevan kirjan Huojuva tasavalta.
Poliittisen päättäjän asema ei ole helppo. Lindblom mainitseekin Presidentti Mauno Koiviston kysymyksen, tuleeko päättäjän joskus pettää kansalaisten odotukset, jottei joutuisi pettämään heidän luottamustaan. Harvalta poliitikolta tähän kuitenkaan riittää rohkeutta. Parhaaseen tulokseen pääsemiseksi joskus pitäisi toimia niin kuin parhaaksi nähdään, ajattelematta gallup-kannatuslukemia. Muistan Veikko Vennamon hyvän opetuksen siitä, että toimimme tietysti niin kuin kansalaisista parhaalta näyttää, mutta jos on kyseessä koko Suomelle ensiarvoisen tärkeä asia, silloin on noudatettava vain maan etua, välittämättä mielipiteistä.
Presidentti Koivistokin on tullut tunnonvaivoihin, kun hänen aloittamansa presidentin valtaoikeuksien riisumisen on edennyt liian pitkälle. Presidentin vallan vähentämiseen ryhdyttiin seesteisessä tilanteessa, kun vielä uskottiin EU:nkin takaavan turvallisuuden ja vakaan taloudellisen kasvun. Edellisen presidentin liiallinen vallan ja Neuvostoliitto-kortin käyttö vaikuttivat tietysti myös.
Tilanteet kuitenkin muuttuvat. Presidentillä ei esimerkiksi ole enää sanan sijaa hallitusta muodostettaessa. Lindblomin kirjassa pohditaankin edellisten hallitusneuvotteluiden ongelmallisuutta. Kansa saattaa äänestää - ja myös äänesti, tällä kertaa meitä perussuomalaisia - uusia vaihtoehtoja eikä näin ollen enää voida edetä vanhoilla malleilla hallitusta synnytettäessä. Samoin EU:n kriisimaiden auttamiseen liittyvissä vaikeissa ratkaisuissa pitäisi presidentilläkin olla sananvaltaa. EU-valtahan on siirretty kokonaan pääministerille ja sitä tietä hallitukselle. Nimenomaan heikkojen hallitusten aikana - joita Seppo Lindblom ennustaa näissä epävakaissa poliittisissa tilanteissa syntyvän helpostikin - presidentin ohjausta voitaisiin hyvinkin tarvita. Täytyy muistaa myös, että presidentin valinta tapahtuu suoralla kansanvaalilla ja jopa innokkaammalla äänestysosallistumisella kuin muissa vaaleissa. Niinpä hänenkin valtansa on kansanvaltaa, samoin kuin parlamentaarisuus, jota nyt korostetaan. Me perussuomalaiset emme muuten ole hyväksyneet presidentin valtaoikeuksien riisumista!
Seppo Lindblomin kirjan nimi, Huojuva tasavalta johtuu paitsi presidentin aseman tarkastelusta myös EU:n kriisimaiden aiheuttamasta ongelmatilanteesta, johon ei näytä löytyvän ratkaisua. Toiveikkaasti tekijä kuitenkin vertaa oman maamme tilannetta Pariisin vaakunan keskellä olevaan vaappuvaan purjealukseen ja sen tekstiin, "huojuu muttei huku". Näin kirjailijakin tarkastelee kansakuntamme tulevaisuutta asiaan kuuluvalla vakavuudella, mutta samalla ihan perustellulla toiveikuudella.
Kuitenkin täytyy tämäkin kirjoitus lopettaa Presidentti Koiviston lentävällä lauseella: "Jotain tarttis tehdä." Koska hyvältä ei tilanne EU-kriisien keskellä näytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti