Pelkäsin jo pahinta, että vaikka pieni pankkitilini olisi tyhjennetty. En löytänyt mistään verkkopankkinumeroitani ja luulin hukanneeni paperin, johon olen myös merkinnyt tunnusnumeroni. Jos paperi joutuu vääriin käsiin, kuka tahansa voi niillä tiedoilla tyhjentää tilin. Kun asuu näin kahdella paikkakunnalla, tarkoituksena oli ottaa kotoa mukaan Helsinkiin tämä paperi, että täälläkin voisi maksaa laskuja, mutta eipä sitä mistään paperien joukosta löytynyt, ei myöskään kotiin soitettuani sieltäkään. Ajattelin, että se on voinut pudota esim. junassa papereita selatessani.
Onneksi nyt aamulla vaimo oli vielä tutkinut paikkoja ja lopulta löytänyt kaivatun paperin joidenkin kirjojen alta. Kukahan kumma sen sinne oli saanut laitettua, kun sen piti olla kassissa. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen opin, etten tämän jälkeen maksa laskuja kuin vain kotoa käsin enkä edes yritä kuljettaa tätä tärkeää paprua muualle. En voi edes mieltäni pahoittaa, vaikka mielensäpahoittaja valloittaakin nyt elokuvateattereitamme.
Näin siis kukaan asiaan kuulumaton ulkopuolinen ei päässyt tekemään tyhjennysoperaatiota tililleni, se jää siis itseni huoleksi - enemmin tai mieluummin myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti