Isäni on kuollut ennen syntymääni, veljenikin nukkui pois vasta 45 vuotta täytettyään. Siksi olen aina ymmärtänyt terveyden merkityksen ja pyrkinyt myös koko elämäni ajan elämään mahdollisimman terveellisesti. En ole koskaan polttanut enkä tupakoinut enkä liioin juonut viinaksia. Lienenkö vähän puritaani. Mutta mitään en ole menettänyt, päinvastoin. Liikkunut olen koko pienen ikäni ja nimenomaan harrastanut kestävyyslajeja hiihtoa ja juoksua, siitä 80 maratonia ovat todisteena.
Tänä päivänä terveille elintavoille annetaan yhä enemmän arvoa. Myös terveellinen ruokavalio on tärkeää. Liikapaino on pahasta. Oma painoni heittelee huomattavasti, alkuviikosta se voi alkaa juuri ja juuri kuutosella, loppuviikolla viitosella ja 58 kiloon pääsee, kun yrittää säännöstellä suuhunpantavia.
Monenlaisia terveyden hoitamisen oppeja on saatavissa, mutta kuinka hyvin niitä noudatamme. Kaikessa vaaditaan vähän itsekuria, pelkästä mukavuudenhalusta luopumista ja oikeaa asennoitumista: ei kukaan muu huolehdi omasta kunnostani kuin minä itse. Suoraan eliniän mittariksi on sanottu vyön pituutta. Samoin monet sairaudet ovat osaksi itse huonoilla elintavoilla hankittuja, ei tietenkään kaikki.
Terveys on todella enemmänkin kuin puoli ruokaa. Ja kaiken kaikkiaan hyväkuntoisena on paljon helpompi olla kuin päinvastoin, kun kolottaa vähän sieltä ja täältä ja muutenkin on raskasta olla.
Terveys on myös parhaita Jumalan meille antamia lahjoja, josta pitäisi osata olla riittävän kiitollinen eikä ottaa sitä vastaan itseselvyytenä tai peräti itsehankittuna etuisuuksena.
JK. Tänäänkin sain tehdä - vielä ehkä viimeisenä lämpimänä päivänä, tosin vähän sateisessa säässä - juoksulenkin, pari kertaa uimastadionin juoksulenkin eduskunnasta käsin eli jaloin mennen tullen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti