lauantai 20. kesäkuuta 2015

MAITOLAITURILLA

 Muisteluksia Hemiänkylän juhannuskokoontumisessa

Hyvää juhannuksen jatkoa meille kaikille. Näitä juhannuksen maitolaituritapahtumia olemme saaneet viettää jo useita, milloin Karhoismajan vesiensuojeluyhdistyksen järjestämänä, nyt järjestelyvastuussa on Karhoismajan kalastusseura. Kiitos teille järjestäjille.

Tämän Hemiänkylän elämään olen voinut liittyä jo 60 vuoden ajan, koska kesämökkimme ostettiin Eino ja Hilja Tervoselta v.1953. Monia muistoja siis liittyy tänne Hemiäkylään. Veljeksien Eino ja Erkki Tervosten mökit olivat vierekkäin ja Einon myytyä mökkinsä, olimme siis Erkki Tervosen naapureita jopa niin hyvin, että yhteinen saunamme oli molempien puolella niin, että savupiippu oli rajalla. Myöhemmin molemmat ovat rakentaneet oman saunan, me jopa enoni arkkitehti Kalle Räikkeen suunnitteleman, joka on viides Kankaanpäässä oleva hänen piirtämänsä rakennus, kaksi niistä on jopa suojelukohteita.

Hemiänkylä on oma kiinteä yhteisönsä, jossa vuosien varrella on tapahtunut monia muutoksia. Muistamme Mateentieltä lähtiessä Kurkelan ja Korven talot, joiden asukkaat muuttivat sitten kirkolle, Sikalat ns. Amerikkaan NS-seuran talon viereen ja Mauno, Sylvi, Pertti ja Tuula Kukkumäki omaan rakentamaansa taloon. Myöskin Majajärven takana autioituivat niin Järvensivun talo kuin Vuorela-Santikkokin Viljon kuoltua ja Tyynen muutettua kirkolle ja Oiva ja Laura Jaakkoloiden tehtyä samoin talon palamisen jälkeen.Nythän Vuorelan-Santikossa asuu Matti Laaksamo vanhempiensa Juhanin ja Railin rakennettua talon Viranojan varteen ja jo toisenkin aivan Majajärven rantaan.

 Seuraavaksi kylään päin tultaessa on uusi talo Timo Kukkumäen ja Elina Mesiniemen rakennettua kotinsa Kukkumäen maalle. Tien toisella puolen Jussilassa asuivat vielä yli sata vuotiaaksi elänyt Hilda Santikko ja Hemiän Oiva, mutta jo kauan talo on ollut tyhjillään. Samoin vieressä oleva Heikkilä, myöhemmin Miettinen, jonka nyt on ostanut Raimo Santikko, joka vaimonsa kanssa taitaa asua aika paljon kesämökissään, joka myös on Viranojan suulla ja jota Junkinperää he ovat paljon ruopanneet.

Sitten tullaankin kylään, Mauno ja Lahja Santikkokin muuttivat Karvianjoen varteen, Tarmo on ruvennut kunnostamaan taloa, kun lapsenlapset haluavat siellä viettää kesää. Kukkumäessä isännöivät Arvo ja Aili, nyt Arto ja Kaarina, Hemiää Simo ja Raili, nyt Helinä poikien kanssa ja Pauli rakensi oman talon. Valkiajärven rantaan mennessä Riihimäki oli jo autioitunut kesämökiksi. Poikien isän Rikhartin veljen Oskarin rakentaman talon Hakoniemen Majajärveltä osti seurakunta leirikeskukseksi. Kivirannan talo on sitten seuraavana mäen päällä ennen Verttuun tietä, ja siellä asui korkeaan ikäänsä loppuu asti Tyyne. Onkin todettava että hän kuten yhteensä neljä kylän pitkäikäistä kanta-asukkasta ovat kaikki syntyneet vuoden sisällä ja vielä elossa olevat Maunot ovat jo 95-vuotiaita. Neljäs saman ikäinen oli Oiva Jaakkola, joka hänkin eli yli 90-vuotiaaksi. Kaikkien tuntema Uki on eläkepäivillään pystyttänyt asumuksensa Tyynen tontille järven rantaan.

Valkiajärven puolella on sitten kolme taloa poliisi Niilo Karilahden kotitalo, joka myytiin Hollmingille, siellä meillä oli lyhyen aikaa maitotinki, pääasiassa kylläkin Kukkumäessä, kun kaikki kesän asuimme tiiviisti mökillä ja vain isä Tuomas kävi pitämässä kauppaa auki kirkolla ja polkupyörällä toi sitten tarvittavat ruokatavarat. Sitten on Armas ja Lyyli Sikalan talo, jota nyt pitävät poika Erkki ja Eila asuen tosin Myllymäessä. Ja sitten on yhä edelleen Joensuun Alpon asuma talo, jossa myös elivät äiti Fanni ja veli Eeli. Veljekset käsistään kätevinä pystyttivät meidän nykyisen hirsimökin.

Vielä Hemiänkylään kuuluu tietysti Hemiän tyttären Ainon yhdessä miehensä Pentti Kynäslahden kanssa pystyttämä talo, jossa viimeksi on ollut vuokralaisia. Ja viimeisenä Niemenojan talo, jossa asuivat Onni perheineen ja velipoika Mauno, jonka kuoleman jälkeen perikunta on myynyt maat ja se näkyy, kaikki metsät on parturoitu ja maisema on täysin muuttunut tien varressa.

Meillä kaikilla on moni elämyksiä ja muistoja kodeistamme ja mökkielämästä. Ja se on elämämme sisältöä ja rikkautta. Aiemmin tänne kuulaalla ilmalla kuului jopa näin pyhäaamuisin kirkonkellojen soitto, mutta ei enää, kun kelloja ei enää heilautella ja näin sen resonassi ei enää kaiu, vaan nyt vain läpätään kieltä sähköllä paikallaa olevan kellon reunaan. Luonto ja järvet ovat kuitenkin parasta ja kunnostusyhdistys on toimimassa, tänä kesänä on asetettu mittauspisteet vedenpintojen tarkkaamista varten mahdollisten vedenpintojen vakioittamisen valmistelemiseksi.

 

Ei kommentteja: