Paavo Ruotsalaisesta

Maamme historiassa on mielestäni se ihmeellisyys, että historiassamme aina eri alojen ensimmäiset ihmiset ovat myös osoittautuneet alojensa etevimmiksi. Tällaisia ovat esim. kirjailija Aleksi Kivi, runoilija Eino Leino, suurin säveltäjämme Jean Sibelius ja kultakauden taidemaalarit Aksel Gallen-Kallela, Eero Järnefelt ja Albert Edelfelt. Näin voidaan myös sanoa Herännäisyyden johtajana Paavo Ruotsalaisestakin (1777-1852) Savossa alkaneen varhaisimman herännäisyyden alkuajan valovoimaisesta johtajasta. Hän tuli nuorena herätyksen tilaan heränneiden joukossa ja sai  selvyyttä sisäisiin ahdistuksiinsa matkatessaan vuosisadan vaihteessa vv. 1799 ja 1801 seppä Högmanin luo Jyväskylään, jossa seppä sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunteminen. Myös Pohjanmaalla oli alkanut herätyksiä ja Ukko Paavon matkustaessa Kalajoelle hän tapasi Niilo Kustaa  Malmbergin, Jonas Laguksen ja muita Pohjanmaan herännäispappeja ja näin Pohjanmaan ja Savon herännäisyys yhtyi 1830-luvulla. Niinpä Paavoa tämän jälkeen sanottiin kahden hiippakunnan piispaksi.

Paavo Ruotsalaisen ja samalla herännäisyyden uskonkäsityksen peruspiirteitä on tunto Jumalan suuruudesta ja ihmisen pienuudesta ja avuttomuudesta. Kaikki riippuu Jumalan avusta, ihminen voi tehdä vain syntiä ja pilata asiansa, Jumala yksin voi pelastaa ja parantaa. Eräälle ystävälle hän kirjoitti (hän ei itse kirjoittanut ja saneli kirjurilla, vaikka jo nuorena oli lukenut enonsa tuoman Raamatun läpi ja mitä ilmeisemmin osasi myös kirjoittaa, mutta siihen aikaan ilmeisesti talonpoikaisilla ei ollut tapana kirjoittaa): Opi lepäämään Kristuksen vanhurskauden päällä, kylmänäkin ollessasi. Luonnonlapsen ja kaiken teennäisyyden pelossaan hän voi mennä ajattelemattomaan karkeuteenkin, mutta hänet läheltä tunteneet ihmettelivät hänen luonteensa lapsellista nöyryyttä ja hänen uskonkokemuksensa syvyyttä.