Eilisen Lontoon mitä raukkamaisimman terroriteon vastapainoksi on kerrottava eilen haudatun 97 vuotiaan sotainvalidin kokemus heti talvisodan ensimmäiseltä kahdelta päivältä.
Hän oli päässyt siviiliin varusmiespalveluksensa suoritettuaan heinäkuussa 1939. Jo kahden kuukauden päästä hänet kutsuttiin uudelleen asepalvelukseen silloin ilmassa olleen sodanuhan ansiosta joukkoyksikköönsä 2. jääkäripataljoonaan Valkjärvelle.
Marraskuun 30. päivänä he olivat Kivennavan Liipolan kylässä eli sadan syttyessä heti rintamalinjalla. Pelon sekaisesti he joutuivat taisteluhaudasta seuraamaan heti ensimmäisenä yönä vihollisen linjoilta kylmyyden vuoksi sytytettyjä lämmittelytulia, joiden loimussa he näkivät ja tietysti myös kuulivat koskaan ennen näkemiänsä valtavasti suurempien neljän hyökkäysvaunun ryhmittymistä vihollisen puolelle tietäen että heidän omana turvanaan oli vain heikkotehoinen torjuntatykki.
Mutta aamun valjettua ja hyökkäysvaunujen lähdettyä vyörymään kohden rintamalinjaa ja vihollisen sotilaiden reunustaessa tiheänä jonona hyökkäysvaunujen molempia reunoja nousikin ensimmäisestä vaunusta vain valtava savupilvi ja näin kävi kahdelle seuraavallekin ja neljäs jäi pyörimään ympyrää telaketjun tultua murskatuksi. - Meidän rintamalinjan taaempana ollut tykistömme oli tehnyt tehtävänsä.
Näin jälkikäteenkin ajatellen ei olisi ollut helppo olla aseveljiemme tilalla siellä taisteluhaudassa heti ensimmäisenäkään yönä voittamattomalta näyttävää vihollista vastassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti