Saarnan alkua ensi sunnuntaina Kuhmon kirkossa, jonne perjantaina lähdemme
13.sunn. helluntaista 3 vk Joh 9:1-7, 39-41
Rakkaat Ystävät täällä Kuhmon kirkossa Israel-konferenssiinkin liittyvässä messussamme. Päivän aiheemme Jeesus , parantajamme on meille kaikille mitä puhuttelevin ja sopivin. Tekstissämme sokeana syntynyt paranee eli saa näkönsä ja saa näin täysin käsittämättömäsi ja odottamatta avun Jeesukselta. Aluksi opetuslapset kysyvät häneltä: Kuka teki sen synnin, jonka vuoksi hän syntyi sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa. Käsitys siitä, että sokeus on rangaistus jostakin rikkomuksesta, synnistä oli yleinen juutalaisuudessa, mutta Jeesuksen asennoituminen ihmisten sairauksiin oli aivan uutta. Sairaus ei ole ihmisen kohtalo, jolle ei voi mitään, vaan sitä vastaan on taisteltava. Niinä hänen vastauksensakin oli yllättävä. Opetuslasten esittämät molemmat vaihtoehdot olivat vääriä selityksiä. Syyllistä ei ole etsittävä. On luotettava Jumalan huolenpitoon eikä hän ole unohtanut sokeana syntynyttä miestäkään. Jumalan tekojen on tultava hänessä julki ja niiden tekeminen on uskottu juuri hänelle Pojalle Jeesukselle, ja nyt oli näiden tekojen tekemisen hetki. Ja hän antoi sokeana syntyneelle täyden ihmisarvon aivan kuten koko hänen toimintansa tähtäsi kaikkein heikoimpienkin syntisten auttamiseen. Kansan opettajat fariseuksethan paheksuivat niin nytkin, kun sokean parantaminen tapahtui sapattina niin aina muulloinkin sanoessaan opetuslapsille esimerkiksi: Teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja syntisten kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti